17.12.1981

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän sekä asianomistajien, kommandiittiyhtiön P:n ja Eila P:n, omasta puolestaan ja alaikäisten lastensa Päivi ja Markku P:n holhoojana, syytteestä sekä kuultuaan asianomistajana Helsingin kaupunkia Helsingin RO p. 26.6.1978 oli lausunut, että A oli 22.12.1977 Helsingissä tuon kaupungin rakennusviraston varikolta Kanneltielle johtavaa tietä pitkin kuljettanut Helsingin kaupungin omistamaa moottorityökonetta nautittuaan alkoholia niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli ollut tuntuvasti huonontunut. Olosuhteet olivat olleet sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. A oli tällöin myös laiminlyönyt saapuessaan mainitulta tien ulkopuolella olevalta alueelta, näkyvyyden ollessa tienvarsi-istutusten vuoksi rajoitettu, varmistautua siitä, että Kanneltielle ajosta ei aiheutunut vaaraa muulle liikenteelle, ja väistää Kanneltietä pitkin kulkemassa ollutta, Eila P:n miehen sekä Päivi ja Markku P:n isän Erkki P:n kuljettamaa, kommandiittiyhtiön omistamaa henkilöautoa seurauksin, että ajoneuvot olivat Kanneltiellä törmänneet yhteen ja Erkki P oli yhteentörmäyksessä saanut niin vaikeita vammoja, että hän oli niihin kuollut, sekä auto oli vaurioitunut pahoin. Tämän jälkeen A oli poistunut vahinkopaikalta ryhtymättä toimenpiteisiin vahingon selvittämiseksi.

Sen vuoksi RO oli tieliikenneasetuksen 14 §:n 4 momentin c kohdan ja 17 §:n 6 momentin, tieliikennelain 2 §:n, 3 §:n 1 momentin, 6 §:n 2 momentin ja 9 §:n sekä rikoslain 21 luvun 9 §:n, 23 luvun 2 §:n sekä 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla tuominnut A:n jatketusta rikoksesta, joka käsitti törkeän rattijuopumuksen, törkeän varomattomuuden liikenteessä ja kuolemantuottamuksen yksin teoin tehtävinä ja liikennepaon, 7 kuukaudeksi vankeuteen. Sen ohessa A oli määrätty määräajaksi ajokieltoon sekä velvoitettu suorittamaan eräitä korvauksia.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, p. 14.2.1980 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että A, koska hän kysymyksessä olevassa tilaisuudessa kuljettaessaan moottorityökonetta tien ulkopuolella olevalta alueelta Kanneltielle ja jättäessään tuolloin RO:n päätöksessä selostetuin tavoin noudattamatta tarpeellista huolellisuutta ja varovaisuutta vahingon välttämiseksi RO:n päätöksessä mainituin seurauksin ei ollut tuolla menettelyllään syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen eikä osoittanut ilmeistä välinpitämättömyyttä toisten henkilöiden turvallisuutta tai omaisuutta kohtaan, tuomittiin RO:n hänen syykseen lukeman jatketun rikoksen ja siitä tuomitun rangaistuksen asemesta, huomioon ottaen RO:n muutoin mainitsemat perusteet, tieliikenneasetuksen 17 §:n 6 momentin, tieliikennelain 2 §:n, 3 §:n 1 momentin, 6 §:n 1 momentin ja 9 §:n ja rikoslain 21 luvun 9 §:n, 23 luvun 2 §:n sekä 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla jatketusta rikoksesta, joka käsitti törkeän rattijuopumuksen, varomattomuuden liikenteessä ja kuolemantuottamuksen yksin teoin tehtyinä sekä liikennepaon, 6 kuukaudeksi 15 päiväksi vankeuteen. Sen ohessa HO oli poistanut erään A:n maksettavaksi tuomitun korvauksen.

Pyytäen valituslupaa A oli vaatinut, että häneen kohdistettu syyte hylättäisiin tai että hänelle tuomittua rangaistusta lievennettäisiin ja sen määrättäisiin ehdolliseksi.

KKO myönsi A:lle valitusluvan koskemaan HO:n päätöstä siltä osin kuin oli kysymys hänen vaatimuksestaan vankeusrangaistuksen määräämisestä ehdolliseksi ja siirsi kysymyksen valitusluvan myöntämisestä muulta osalta ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä. Samalla KKO määräsi, ettei HO:n päätöstä vankeusrangaistuksen osalta ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai, mikäli täytäntöönpano jo oli alkanut, ettei sitä ollut jatkettava. Virallinen syyttäjä antoi hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen. Asianomistajat sitä vastoin eivät käyttäneet hyväkseen heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.