27.11.1981

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Oy B:n konkurssipesä oli tukkuliike A:lle 29.3.1977 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Helsingin RO:ssa kertonut, että tukkuliike oli myynyt B:lle televisioita ja muuta myyntitavaraa siten, että tukkuliikkeen niitä koskevissa lähetysluetteloissa oli ollut painettuna seuraava toimitusehto: "Näihin tavaroihin pidätämme itsellemme täyden omistusoikeuden siihen saakka, kunnes toimittamistamme tavaroista olemme saaneet täyden käteissuorituksen". Mainitusta omistuksenpidätysehdosta huolimatta B:llä oli ollut oikeus vapaasti tukkuliikettä kuulematta ja sille tiliä tekemättä myydä tai muutoin luovuttaa omistuksenpidätysehdon alaiset esineet. Ehtoa ei siten ollut tarkoitettukaan noudatettavaksi osapuolten välillä eikä sitä ollut myöskään noudatettu. 30.9.1976 tukkuliike oli kuitenkin ilman B:n lupaa ottanut haltuunsa sen myymälöistä erilaista tavaraa yhteensä 40 657 markan 36 pennin arvosta ja kuitannut vastaavalla summalla saatavaansa B:ltä. B oli jättänyt konkurssihakemuksensa 5.10.1976 ja valvonta sen konkurssissa oli ollut 1.2.1977.

Koska tavaroiden haltuunotto oli perustunut lomakkeisiin painettuun omistuksenpidätysehtoon, joka ei tällaisena voinut olla laillinen ja pätevä ja jota ei ollut sovittu noudatettavaksi eikä noudatettu, ja koska tavaroiden takaisinotto ja tukkuliike A:n saatavan hyvittäminen niiden arvolla oli merkinnyt velan maksua epätavallisia maksuvälineitä käyttäen välittömästi ennen konkurssia, konkurssipesä oli vaatinut, että tukkuliike velvoitettaisiin palauttamaan luvattomasti noutamansa tavarat tai korvaamaan niiden arvona konkurssipesälle 40 657 markkaa 36 penniä 6 prosentin korkoineen 30.9.1976 lukien.

Tukkuliikkeen vastustettua kannetta RO p. 7.3.1978 oli lausunut selvitetyksi, että tukkuliike, jonka toimialaan kuului pitää kaupan, välittää, edustaa ja valmistaa tekniikan alaan kuuluvia tuotteita ja tarpeita, oli ollut liikesuhteessa B:n kanssa ja oli jälleenmyyntitarkoituksessa myynyt B:lle televisioita ynnä muita tavaroita muun muassa sellaisen, painetussa lähetyslistoissa olevin ehdoin, että tukkuliike pidätti itselleen täyden omistusoikeuden tavaroihin siihen saakka kunnes se oli saanut niistä täyden käteissuorituksen. 30.9.1976 päivättyjen kahden hyvityslaskun mukaan tukkuliike oli hyvittänyt B:tä takaisin saamistaan tavaroista 40 657 markalla 36 pennillä. 5.10.1976 B oli jättänyt konkurssihakemuksensa Helsingin RO:een ja valvonta yhtiön konkurssissa oli toimitettu 1.2.1977. Edelleen RO oli lausunut selvitetyksi, että B:llä oli sanotun omistuksenpidätysehdon estämättä ollut oikeus myydä tukkuliikkeeltä ostamansa tavarat edelleen, vaikka niiden kauppahintaa ei ollut maksettu. RO oli myös katsonut, ettei mainitunlainen jälleenmyyntioikeus tehnyt omistuksenpidätysehtoa tehottomaksi sopijapuolten kesken.

Edellä olevan perusteella ja kun B:n konkurssipesä ei ollut näyttänyt, ettei omistuksenpidätysehtoa ollut tarkoitettu noudatettavaksi sopijapuolten kesken ja kun tukkuliikkeen edellä sanottu saatava B:ltä oli ollut erääntynyt, RO oli katsonut, että tukkuliikkeellä oli ennen B:n konkurssin alkua ollut omistuksenpidätysehdon perusteella oikeus ottaa maksamatta olevat tavaransa takaisin ja siis niin muodoin, ettei tavaroiden takaisinottoa ja niiden kauppahinnan hyvittämistä, mikä tosin oli tapahtunut viimeisinä 60 päivänä ennen B:n konkurssin alkua, voitu pitää konkurssisäännön 46 §:n d kohdan tarkoittamana velan maksuna velallisen ammattiin nähden epätavallisin maksuvälinein. Sen vuoksi RO oli hylännyt takaisinsaantia konkurssipesään koskevan kanteen ja velvoittanut B:n konkurssipesän suorittamaan tukkuliikkeelle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 2 800 markkaa.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B:n konkurssipesä oli saattanut jutun, t. 5.7.1978 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.

B:n konkurssipesä pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.