10.11.1981

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallinen syyttäjä oli Joensuun RO:ssa lausunut, että elokuussa 1976 Joensuun kaupungissa ilmestyneessä Kalikka nimisessä lehdessä oli julkaistu otsikolla "Aravavuokrat kuriin Joensuussa" artikkeli, jossa A lehden toimittajan haastattelemana oli kertonut, että sittemmin Kiinteistö Oy B:hen fuusioituneen Kiinteistö Oy X:n vuokrankorotushakemuksessa oli havaittu yhtiön hoitomenoissa 40 000 markan suuruinen virhe ja yhtiön lainojen pääomat ja korot väärin lasketuiksi. Mainitut asuntotuotantoasetuksen 26 §:n 2 momentin nojalla salassa pidettävät tiedot A oli saanut tietoonsa toimiessaan Joensuun kaupungin asuntolautakunnan puheenjohtajana sen käsitellessä 30.10.1975, 13.11.1975 ja 20.11.1975 sanotun kiinteistöyhtiön vuokrankorotushakemusta. Sen vuoksi virallinen syyttäjä oli vaatinut A:n tuomitsemista asuntotuotantolain 22 §:n ja rikoslain 40 luvun 19 a §:n nojalla rangaistukseen ilman hyötymistarkoitusta tehdystä virkasalaisuuden ilmaisemisesta.

Kiinteistö Oy B ja oy C, joka oli hoitanut Kiinteistö Oy X:n isännöitsijän tehtäviä, asianomistajina olivat RO:ssa lausuneet, että A oli edellä mainitussa lehtiartikkelissa maininnut, että Kiinteistö Oy X:n vuokrankorotustapauksessa oli kunnallisia virkamiehiä yritetty huiputtaa jopa niin typerällä tempulla, että lainojen pääomat oli ilmoitettu väärin ja korot laskettu väärin, vaikka A on hyvin tiennyt, että kysymys oli vain ohjeiden tulkintaerimielisyydestä, ja lisäksi artikkelissa maininnut, että Kiinteistö Oy X:n taloudenhoito oli leväperäisissä ja epäluotettavissa käsissä. Sen vuoksi ja kun A oli edellä mainitulla menettelyllään saattanut Kiinteistö Oy B:n ja oy C:n toiminnan halveksimisen alaiseksi ja haitannut niiden elinkeinoa ja menestystä, yhtiöt olivat virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyen lisäksi vaatineet, että A tuomittaisiin rangaistukseen painotuotteen välityksellä vastoin parempaa tietoa tehdystä herjauksesta ja velvoitettaisiin korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut. Oy C oli lisäksi vaatinut, että A velvoitettaisiin suorittamaan sille vahingonkorvauksena 10 000 markkaa laillisine korkoineen 11.1.1979 lukien.

Kuultuaan A:ta häneen kohdistetuista vaatimuksista ja yhtiöiden B:n ja C:n kunnianloukkausta koskevasta syytteestä virallista syyttäjää, joka ei ollut siihen yhtynyt, RO p. 15.2.1979 oli lausunut, että Kiinteistö Oy B:n rangaistusvaatimus kunnianloukkauksesta, johon virallinen syyttäjä ei ollut yhtynyt, oli esitetty vasta RO:ssa 28.9.1978 pidetyssä istunnossa. Sen vuoksi ja kun Kiinteistö Oy X tai Kiinteistö Oy B eivät olleet nostaneet syytettä tai esittäneet syyttämispyyntöä vuoden kuluessa siitä, kun Kiinteistö Oy X:n oli katsottava elokuussa 1976 saaneen tiedon väitetystä rikoksesta ja sen tekijästä, RO oli rikoslain 8 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla jättänyt Kiinteistö Oy B:n kunnianloukkausta koskevan rangaistusvaatimuksen tutkittavaksi ottamatta.

Tutkiessaan jutun muutoin RO oli lausunut selvitetyksi, että Joensuun kaupungin asuntolautakunta oli syytteessä kerrotuissa kokouksissaan, joiden pöytäkirjat oli kokousta seuraavina päivinä tarkistettu ja asetettu tarkistusta seuranneina päivinä yleisön nähtäville, käsitellyt syytteessä kerrottua vuokrankorotusasiaa ja että lautakunnan 20.11.1975 tekemän päätöksen osalta A oli puheenjohtajana jättänyt pöytäkirjaan kirjallisen eriävän mielipiteensä. Edelleen RO oli lausunut selvitetyksi, että A oli syyteessä mainitussa lehtiartikkelissa arvostellut Joensuussa toimivien niin sanottujen aravavuokratalojen vuokrankorotushakemuksissa ilmenneitä epäselvyyksiä. A oli artikkelissa maininnut esimerkkinä Kiinteistö Oy X:n ja lausunut, että yhtiön vuokrankorotushakemuksessa hoitomenot oli arvioitu virheellisesti sekä lainojen pääoman ja korot laskettu väärin. Lehtiartikkelissa mainitut tiedot A oli saanut asuntolautakunnan kokouksissa ja sen pöytäkirjoista. Koska A:n mainitussa artikkelissa kertomat tiedot olivat kuitenkin tulleet yleisten asiakirjain julkisuudessa annetun lain 3 §:n mukaan julkisiksi jo silloin kun sanotut asuntolautakunnan pöytäkirjat ja päätökset, joihin kuului myös A:n 20.11.1975 tehtyyn päätökseen jättämä eriävä mielipide, oli tarkistettu, eikä asuntotuotantoasetuksen 26 §:n säännös näin ollen enää ollut rajoittanut A:n oikeutta kertoa lautakunnan puheenjohtajan tehtävässään saamiaan tietoja, A:n ei menettelyllään ollut katsottava syyllistyneen virkasalaisuuden ilmaisemiseen. Lisäksi RO oli katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi mainitussa artikkelissa kertomallaan, mainitsematta oy C:n nimeä tai siihen edes viittaamatta, voinut saattaa osakeyhtiön halveksimisen alaiseksi tai haitata sen elinkeinoa tahi menestystä. Sen vuoksi RO oli hylännyt syytteet ja niihin perustuvat vaatimukset.

Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi Kiinteistö Oy B ja oy C olivat saattaneet jutun, p. 11.4.1980 oli katsonut selvitetyksi, että edellä mainittujen asuntolautakunnan kokousten tarkistetut pöytäkirjat ja viimeksi pidetyn kokouksen pöytäkirjaan liitetty A:n eriävä mielipide olivat olleet Joensuun kaupungin asuntotoimistossa 3.11.1975 17.11.1975 ja 22.11.1975 julkisesti nähtävinä. Sanottujen kokousten esityslistat olivat niinikään olleet Joensuun kaupungin kirjastossa yleisön nähtävinä. A:n mainitussa lehtiartikkelissa kertomat tiedot olivat sisältyneet sanottuihin asiakirjoihin. Näillä ja RO:n päätöksessä mainituilla perusteilla HO oli jättänyt asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.

Pyytäen valituslupaa Kiinteistö Oy B ja oy C hakivat muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin. A antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.