KKO:1981-II-137
- Asiasanat
- Työsopimus, Työsopimuksen lakkaaminen, Vahingonkorvaus
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R78/1197
- Taltio
- 1000
- Esittelypäivä
Vahingonkorvausta, joka työnantajan oli TSL 43 §:n vastaisen työsopimuksen purkamisen vuoksi suoritettava työntekijälle, soviteltiin työntekijän oman myötävaikutuksen perusteella.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n oy B:tä vastaan ajamasta kanteesta Helsingin RO p. 15.2.1978 oli lausunut selvitetyksi, että A oli ollut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa yhtiön palveluksessa laminoijana 30.8.1975 - 23.3.1977 välisen ajan ja että yhtiö oli viimeksi mainittuna päivänä purkanut A:n työsopimuksen sillä perusteella, että hän oli ollut luvatta poissa työstään 11, 15 ja 18.3.1977. A:lle työsuhteen päättyessä maksetusta lopputilistä oli jäänyt maksamatta 38,50 markan suuruinen osa ja se oli selvityksen mukaan suoritettu A:lle vasta 29.3.1977. Edelleen RO oli lausunut selvitetyksi, että A oli ollut perjantaina 11.3.1977 poissa työstään koko päivän ja että A:lle oli annettu tämän vuoksi suullinen varoitus seuranneena maanantaina eli 14.3.1977. 15.3.1977 oli työpaikalla ollut laiton lakko ja tämän johdosta oli A:lle muiden työntekijöiden ohella annettu työvelvoitteen laiminlyömisen johdosta kirjallinen varoitus. 18.3.1977 A oli pyytänyt lupaa poistua työpaikalta työvuoronsa kahden viimeisen tunnin ajaksi ja tuolloin esittänyt syyksi sen, että hänellä oli asiaa työntekijäin ammattiliittoon. A:n esimies ei ollut suostunut pyyntöön, jolloin A oli kysynyt tältä, oliko sairaus riittävä syy työpaikalta poistumiseen. Esimies oli puolestaan tuolloin todennut että, koska ensimmäinen pyyntö oli ollut aiheeton, muutkin olivat. Tästä huolimatta A oli poistunut työpaikalta kahdeksi tunniksi ja A:n työsopimus oli purettu tämän palattua työhönsä 23.3.1977. Vielä RO oli katsonut jutussa käyneen ilmi, että A, joka oli myös toiminut työpaikan työntekijöiden varapääluottamusmiehenä, oli 18.3.1977 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan potenut nilkkavammaa. Koska A oli näyttänyt, että hän oli esittänyt tuon lääkärintodistuksen työnantajalle 23.3.1977 ja kun työnantajalla oli katsottava esitetyn selvityksen mukaan olleen työsopimuksen purkamistilaisuudessa tieto A:n sairaudesta ja lääkärissä käynnistä 18.3., RO oli katsonut, että oy B oli purkanut A:n työsopimuksen saamiensa tietojen perusteella työsopimuslain 43 §:n 1 momentin 6 kohdan edellytysten vastaisesti. Sen vuoksi ja koska A oli ollut työsuhteen laittoman lakkauttamisen jälkeen työttömänä 25.3. - 20.7.1977 ja 17.8. - 20.10.1977 välisen ajan sekä kun A:n kärsimänä taloudellisena vahinkona oli pidettävä hänen ilmoittamaansa 11 606,40 markkaa ja A:n työsuhteesta johtuneet edellä mainitut saatavat 38,50 markkaa olivat työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaisesti viivästyneet kuusi päivää, RO oli velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena 11 606 markkaa 40 penniä 5 prosentin korkoineen 19.7.1977 lukien ja odotusajan palkkana kuudelta päivältä 14 markan tuntipalkan mukaan laskettuna yhteensä 672 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 19.7.1977 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa 1 500 markalla.
Helsingin HO, jossa yhtiö oli hakenut muutosta, t. 20.9.1978 oli tutkinut jutun; ja koska työsopimuksen laittomasta purkamisesta A:lle aiheutunutta vahinkoa ei ollut näytetty poissaoloista esitetyn selvityksen ja kaikki muut esille tulleet seikat huomioon ottaen 6 000 markkaa suuremmaksi, A:lle tuomittu vahingonkorvaus alennettiin 6 000 markaksi, joka korvaus oli suoritettava RO:n päätöksessä määrättyine korkoineen. Odotusajan palkkaa ja oikeudenkäyntikuluja koskevilta osin RO:n päätös oli jäänyt voimaan.
A pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja totesi jutun asiakirjoista, että A oli ilmoittanut työsopimussuhteen ennenaikaisesta lakkaamisesta vaaditun vahingonkorvausmäärän 11 606 markkaa 40 penniä muodostuvan 10 800 markan osalta työansion menetyksestä ja 806 markan 40 pennin kohdalta vuosilomapalkan menettämisestä työttömyysajalta. KKO katsoi selvitetyksi, että A:lle oli aiheutunut RO:n päätöksessä mainittuna työttömyysaikana työansion menetyksestä 10 800 markan vahinko. Sitä vastoin A ei ollut näyttänyt, että hänelle kysymyksessä olevalla alalla vallineiden työehtojen ja tavan mukaan olisi kuulunut rahapalkasta määräytyvää lomakorvausta eikä siten sitä, että hänelle olisi työsuhteen päättymisen jälkeiseltä ajalta aiheutunut vuosiloman saamatta tai korvaamatta jäämiseen perustuvaa vahinkoa. A:lle mainitusta syystä aiheutuneen vahingon määränä oli siten pidettävä sanotut 10 800 markkaa. Edelleen KKO totesi asiakirjoista ilmenevän, että A ja oy B olivat 11, 14, 15, 18 ja 23.3.1977 menetelleet siten kuin RO:n päätöksessä oli selostettu. KKO katsoi, että joskaan työnantajan edustajan 18.3.1977 antamaa ilmoitusta siitä, että ensimmäisen aiheettomaksi todetun pyynnön jälkeen muutkin pyynnöt olivat aiheettomia, ei voitu pitää täysin asianmukaisena, A oli menetellyt työsopimukseen perustuneiden velvoitteidensa vastaisesti poistumalla työpaikaltaan siihen lupaa saamatta ja perustelematta pyyntöään muulla tavoin kuin hänen oli RO:n päätöksessä kerrottu tehneen. Vaikka yhtiöllä ei ollut ollut, kuten alemmat oikeudet olivat todenneetkin, työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettua tärkeää syytä purkaa työsopimusta, niin purkamispäätökseen oli kuitenkin ollut A:n työsopimuksen mukaisten velvoitteiden vastaisen käyttäytymisen vuoksi siinä määrin aihetta, että A:n oli katsottava myötävaikuttaneen sanotun virheellisen purkamispäätöksen syntymiseen ja siten myös hänelle siitä aiheutuneeseen vahinkoon.
Näillä perusteilla KKO tuli siihen tulokseen, ettei A:lla ollut oikeutta saada vahingostaan täyttä korvausta, vaan että sitä oli soviteltava siten, että tuomittavasta korvauksesta vähennettiin kolmannes aiheutuneen vahingon määrästä. Näin ollen KKO harkitsi oikeaksi siten muuttaa HO:n tuomiota, että HO:n yhtiön A:lle maksettavaksi tuomitsema työsopimuslain 51 §:n 2 momentin nojalla suoritettava vahingonkorvaus korotettiin 2/3 osaksi mainituista 10 800 markasta eli 7 200 markaksi HO:n tuomiosta ilmenevine korkoineen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Hämäläinen ja Hiltunen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Ketola ja Lager