KKO:1981-II-102
- Asiasanat
- Vahingonkorvauslaki, Korvauksen sovittelu; VahL 2 luvun 1 § 2 kohta
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- V 77/1403
- Taltio
- 321b
Ään
A, jolta oli vaadittu vahingonkorvausta ja joka oli kiistänyt korvausvelvollisuuden perusteen, ei ollut sen varalta, että hänet katsottaisiin korvausvelvolliseksi, vaatinut korvauksen sovittelemista. Tämä ei estänyt sovittelemasta korvausta VahL 2 luvun 1 §:n 2 mom:n nojalla.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä Tuusulan KO, kuultuaan muun muassa A:ta ja Keskinäistä Vahinkovakuutusyhtiötä Pohjaa, joka oli vaatinut, paitsi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, että A velvoitettaisiin liikennevakuutuslain 20 §:n nojalla korvaamaan yhtiölle sen puheena olevan liikennevahingon johdosta R:lle ja P:lle suorittamat 11 572 markkaa 77 penniä 5 prosentin korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä lukien, p. 4.11.1975 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 3.9.1974 Järvenpäässä kuljettanut L:n omistamaa henkilöautoa alkoholin vaikutuksen alaisena ja ilman moottoriajoneuvon kuljettamiseen oikeuttavaa ajolupaa sekä varomattomasti siten, että hän ajaessaan Sibeliuksenkatua melkoisella nopeudella oli kääntänyt kuljettamaansa ajoneuvoa yllättäen päin vastaantulevaa liikennettä. Tästä oli ollut seurauksena, että A:n kuljettama ajoneuvo oli törmännyt vastakkaisesta suunnasta saapuneeseen R:n kuljettamaan ja hallinnassa olleeseen, oy E:n omistamaan henkilöautoon, jolloin molemmat ajoneuvot olivat vaurioituneet sekä R ja A:n kuljettamassa henkilöautossa olleet A, L ja P saaneet vammoja, jotka L:n osalta olivat vaikeita. Lisäksi R:n hallinnassa olleet mittauslaitteet olivat vaurioituneet. Sen vuoksi KO oli, paitsi muuta, tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä moottoriajoneuvon kuljettamisesta alkoholin vaikutuksen alaisena, moottoriajoneuvon kuljettamisesta ilman asianmukaista ajolupaa, törkeästä varomattomuudesta liikenteessä sekä vaikean ruumiinvamman ja kahden muun ruumiinvamman tuottamuksesta ehdolliseen 5 kuukauden vankeusrangaistukseen, mutta hylännyt vakuutusyhtiön esittämät vaatimukset.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi vakuutusyhtiö oli saattanut jutun, p. 10.11.1977 oli katsonut selvitetyksi, että A oli 13.9.1974 Järvenpäässä kuljettaessaan liikennevahingon varalta Keskinäisessä Vahinkovakuutusyhtiössä Pohjassa vakuutettua kysymyksessä olevaa henkilöautoa tuottanut liikennevahingon ollessaan siinä määrin alkoholin vaikutuksen alaisena, että hän oli ollut kykenemätön turvallisesti kuljettamaan ajoneuvoa. Sen vuoksi HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, liikennevakuutuslain 20 §:n nojalla velvoittanut A:n korvaamaan vakuutusyhtiölle sen liikennevakuutuksen perusteella suorittamat 11 572 markkaa 77 penniä viiden prosentin korkoineen 8.7.1975 lukien ja maksamaan sille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista KO:ssa 600 markkaa.
A pyysi lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen, jossa hän, kuten alemmissakin oikeuksissa, kiisti korvausvelvollisuuden perusteen ja sen vuoksi vaati Keskinäisen Vahinkovakuutusyhtiö Pohjan korvausvaatimuksen hylkäämistä.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöstä muulla tavoin kuin että A:n Keskinäiselle Vahinkovakuutusyhtiölle Pohjalle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen määrä, ottaen huomioon A:n tulojen pienuus ja hänen varattomuutensa, vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla alennettiin kohtuulliseksi katsottavaan 4 000 markkaan HO:n määräämin tavoin laskettavine korkoineen ja tuomitsemine oikeudenkäyntikulujen korvauksineen.
Oikeusneuvos Takala, joka oli eri mieltä, lausui: en myönnä muutoksenhakulupaa. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan asiassa totean, ettei A, joka on kiistänyt Keskinäisen Vahinkovakuutusyhtiö Pohjan häneen jutussa kohdistaman vahingonkorvausvaatimuksen perusteeltaan, ole kiistänyt sitä määrältään eikä vaatinut korvauksen sovittelemista, ja katson, ettei oli esitetty syytä muuttaa HO:n päätöstä, jonka siis jätän pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo ja Lindholm sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Mäkinen ja Lager