KKO:1981-I-2
- Asiasanat
- Valituslupa, Hakemuksen tutkimisen edellytykset
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 80/858
- Taltio
- 974
HO oli kumonnut alioikeuden päätöksen, jolla juttu oli jätetty tutkimatta prosessinedellytyksissä olevan puutteen vuoksi, ja palauttanut jutun samaan alioikeuteen. HO:n päätökseen saatiin hakea muutosta.
Ään
Lupahakemus jätettiin tutkimatta, koskei hakija ollut valituksessaan vaatinut HO:n päätöksen muuttamista, vaan ainoastaan sen vahvistamista.
Täysistunto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallinen syyttäjä oli Oulun RO:ssa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että hän Kajaanin kaupungissa kotipaikan omaavan ja Oulun liikevaihtoverotoimiston verovelvollisluetteloon merkityn oy B:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana oli laiminlyönyt yhtiön puolesta antaa ajalta 1.2. - 31.12.1978 liikevaihtoverolain mukaiset veroilmoitukset eikä ollut saamistaan kehotuksista huolimatta täyttänyt ilmoitusvelvollisuuttaan sekä lisäksi laiminlyönyt yhtiön puolesta suorittaa mainitulta ajalta lasketut verot.
Kuultuaan Suomen valtiota edustanutta Oulun liikevaihtoverotoimistoa asianomistajana sekä A:ta syytteestä RO p. 7.2.1980 oli lausunut, että Kajaanista olevan ja siellä autoliikettä harjoittavan A:n tuli tosin tehdä liikevaihtoverolain mukaiset ilmoitukset Oulussa sijaitsevalle Oulun liikevaihtoverotoimistolle, mutta että liikevaihtoverovelvollinen voi sanotun lain 35 §:n 4 momentin mukaisesti suorittaa tämän velvollisuutensa antamalla veroilmoituksensa sisältävän postilähetyksen kotipaikkakuntansa postitoimipaikkaan osoitettuna Suomen valtiota edustavalle liikevaihtoverotoimistolle. Sen vuoksi ja kun A:n laiminlyönnin näin ollen oli katsottava tapahtuneen Kajaanin kaupungissa, RO oli jättänyt syytteen ja muut vaatimukset toimivaltaansa kuulumattomina tutkimatta.
Vaasan HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli saattanut jutun vaatien RO:n päätöksen kumoamista ja jutun palauttamista RO:een uudelleen käsiteltäväksi, p. 5.8.1980 oli lausunut, että RO:n päätöksessä mainittu, A:n tehtävä ilmoitus olisi tullut antaa Oulun kaupungissa sijaitsevalle Oulun liikevaihtoverotoimistolle ja että laiminlyönnin siten oli katsottava tapahtuneen Oulun RO:n tuomiopiirissä. Koska sanottu RO näin ollen oli toimivaltainen käsittelemään jutun eikä sen olisi tullut jättää sitä tutkimatta, HO oli, kumoten RO:n päätöksen, palauttanut jutun Oulun RO:een ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi.
Virallinen syyttäjä pyysi valituslupaa, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa oli tärkeätä saattaa kysymys oikeuspaikasta KKO:n ratkaistavaksi. Lupahakemukseen liittämässään valituksessa virallinen syyttäjä pyysi vain HO:n päätöksen vahvistamista.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. 4.6.1981 käsitteli lupahakemuksen. Vaikka valituslupa voitiin myöntää myös sellaiseen HO:n palautuspäätökseen, jolla oli kumottu alioikeuden päätös jutun jättämisestä tutkimatta oikeudenkäyntiedellytyksissä olevan puutteen vuoksi, niin koska virallinen syyttäjä ei ollut valituksessaan vaatinut HO:n päätöksen muuttamista vaan ainoastaan sen vahvistamista, KKO jätti hakemuksen tutkimatta.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Lindholm: olen päätöslauselman kannalla sen osalta, että valituslupa voidaan myöntää myös sellaiseen HO:n palautuspäätökseen, jolla on kumottu alioikeuden päätös jutun jättämisestä tutkimatta oikeudenkäyntiedellytyksissä olevan puutteen vuoksi. Virallisen syyttäjän tehtävänä on yleisen edun valvominen. Tehtävänsä täyttämiseksi on muun ohella lainkäytön objektiivisuuden ja yhtenäisyyden niin vaatiessa saatettava tuomioistuimen ratkaisu ylemmän tuomioistuimen tutkittavaksi. Syyttäjän muutoksenhakemuksen tutkimisen edellytyksenä ei tällöin ole muutoksenhakijan oikeussuojan tarve eikä aina myöskään, että hän vaatisi alemman tuomioistuimen ratkaisun muuttamista. Silloinkin, kun syyttäjä yksin hakee muutosta, voidaan alemman tuomioistuimen ratkaisua muuttaa toisin kuin syyttäjä on vaatinut. Tässä asiassa on viralliselle syyttäjälle oikeuskäytännössä ilmenneen epäyhtenäisyyden vuoksi tärkeätä saattaa laillista oikeuspaikkaa koskeva kysymys KKO:n ratkaistavaksi. Tämän vuoksi päädyn tutkimaan syyttäjän lupahakemuksen ja myönnän valitusluvan.
Oikeusneuvos Lehtonen: käsittelen hakemuksen. HO:n päätös, jolla se kumoten Oulun RO:n 7.2.1980 asiassa julistaman päätöksen on palauttanut jutun RO:n, käsittää sellaisen ratkaisun, johon oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 3 §:n 1 momentin sisältämän oikeusohjeen mukaan saa hakea muutosta vain pääasiaa koskevan muutoksenhaun yhteydessä. Mainitussa lainkohdassa ei ole kysymys muutoksenhakukiellosta vaan siitä, missä oikeudenkäynnin vaiheessa muutosta saa hakea. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun sekä 31 luvun 4 ja 5 §:n muuttamisesta 2.2.1979 annetun, 1.1.1980 voimaan tulleen lain voimaanpanosäännöksen 3 momentin en katso aiheuttaneen muutosta tässä suhteessa. HO:n päätökseen ei siten voida hakea muutosta. Tämän vuoksi, oikaisen HO:n päätöksensä yhteydessä antamaa ilmoitusta siten, että HO:n päätökseen saa hakea muutosta ainoastaan pääasiaa koskevan muutoksenhaun yhteydessä, jätän hakemuksen tutkimatta. Äänestyksen tuloksen johdosta lausuessani asiassa edelleen jätän valituslupahakemuksen tutkimatta KKO:n päätöslauselmassa mainitulla perusteella.
Oikeusneuvokset Hämäläinen, Portin, Takala, Mälkki, Salervo ja Leivonen, kukin vuorollaan, olivat samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lehtonen.
Oikeusneuvokset Ådahl, Heinonen, Saarni-Rytkölä, Manner ja Miettinen, kukin vuorollaan, olivat samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lindholm.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Jalanko, Pirkko Surakka, Mörä, Nybergh, Riihelä, Hiltunen ja af Hällström sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Ketola, Pentti Surakka, Tulenheimo-Takki, Mäkinen, Roos, Rosokivi, Aro, Heikkilä ja Lager