10.10.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Käsityöläinen Aini A oli valokuvaaja Kalervo B:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään Oulun RO:ssa lausunut, että B oli kesällä 1971 Oulussa valokuvannut A:n vuosina 1962, 1964, 1965, 1966 ja 1967 syntyneitä lapsia Ihanelmaa, Allania, Akselia, Jukkaa ja Liisaa tilanteissa ja olosuhteissa, jotka antoivat täysin väärän ja tosiasioita vastaamattoman kuvan lasten hoidosta ja huollosta. Kuvat oli otettu lasten ollessa palaamassa uimarannalta vaatetuksensa ja siisteytensä puolesta sellaisessa kunnossa, etteivät he olleet olleet valokuvauskelpoisia. B oli sittemmin valmistanut valokuvista useita niin sanottuja suurkopioita, joita hän oli myynyt huomattavan korkeasta hinnasta eri ostajille. Kuvista kaksi oli ollut esillä Oulun Säästöpankin Kirkkokadun konttorin asiakastiloissa ja seitsemän oli ollut näytteillä B:n töiden näyttelyssä Oulun kaupunginteatterissa.

Toijalan KO:ssa oli ollut esillä B:n nostama syytejuttu erästä taidemaalaria vastaan sen johdosta, että tämä oli maalannut yhtä nyt ko. valokuvaa mallina käyttäen taulun. Tässä yhteydessä oli sekä valokuva taulusta että alkuperäinen valokuva julkaistu Helsingin Sanomat nimisessä sanomalehdessä.

Koska ko. valokuvat, joiden ottamista ja julkistamista A ei ollut velvollinen sietämään, oli siten useissa eri yhteyksissä julkistettu ilman A:n lupaa ja kun julkistaminen oli ollut A:ta loukkaava ja halventava, rikoslain 27 luvun 3 §:ssä kriminalisoidun solvauksen tunnusmerkistön toteuttava teko, jolla aiheutetusta kärsimyksestä tuli suorittaa korvausta, ja B oli käyttänyt kuvia, jotka poikkeavissa olosuhteissa ja eri asennoissa valokuvatut tummatukkaiset ja -silmäiset romaanilapset olivat tehneet erityisen kaupallisiksi ja kiinnostaviksi, ammattitoiminnassaan ja taloudellista etua hankkiakseen, A oli vaatinut, että B velvoitettaisiin suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena menettelystään 5 000 markkaa.

Kanteesta kuultuna B oli lausunut, että hänen saamansa tulot valokuvista olivat rajoittuneet Oulun Säästöpankille myydyistä kuvista saadun 1 000 markan lisäksi muutamaan kymmenmarkkaseen, joten hänen valokuvista saamansa taloudellinen hyöty, huomioon ottaen niiden tekemiseen käytetty työ ja valmistamiskustannukset, oli jäänyt varsin vaatimattomaksi. Julkisella paikalla olevien henkilöiden valokuvaamista ei ollut kielletty ja oikeus valokuvien julkistamiseen oli pääsääntöisesti valokuvaajalla. Valokuvien julkistaminen oli vuonna 1971 voimassa olleen lainsäädännön mukaan ollut täysin oikeutettua edellyttäen, etteivät valokuvat loukanneet niissä esiintyviä henkilöitä. B ei ollut valmistanut eikä julkistanut valokuvia loukkaamistarkoituksessa eikä hän ollut myöskään lavastanut tai fototeknisen keinoin vääristellyt niitä. A ei ollut väittänytkään kärsineensä taloudellista vahinkoa valokuvien julkistamisen vuoksi eikä kuvien loukanneen lapsia vaan häntä itseään. Valokuvaamisen tapahtuma-aikana voimassa olleen rikoslain 9 luvun 2 §:n 3 kohdan mukaan vahingonkorvauksen määräämiselle ei niin ollen ollut perustetta, minkä vuoksi B oli vastustanut kannetta ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

RO p. 11/12 1975 oli lausunut selvitetyksi, että B oli vuosina 1969 ja 1971 Oulussa valokuvannut A:n kanteessa mainittuja lapsia kadulla ja pihamaalla kesäaikaan lasten ollessa vajavaisesti puettuina ja alastomina. Ottamistaan valokuvista B oli valmistanut niin sanottuja suurkopioita, joista hän oman ilmoituksensa mukaan oli myynyt kaksi kappaletta yhteensä 1 000 markan hinnasta. B oli asettanut ottamiaan valokuvia ja valmistamiaan suurkopioita nähtäville erään pankin konttorin huoneistoon asiakkaille tarkoitettuihin tiloihin sekä järjestämäänsä valokuvanäyttelyyn, minkä lisäksi samoja valokuvia oli ollut nähtävinä ulkomailla järjestetyissä näyttelyissä ja yksi valokuvista oli julkaistu eräässä ulkomailla ilmestyneessä teoksessa. Lisäksi RO oli katsonut selvitetyksi B:n tunnustamisen perusteella, että valokuvien ottaminen ja julkistaminen oli tapahtunut A:n tietämättä ja suostumuksetta.

Koska B oli valokuvannut ko. lapsia tosiasioita vastaavissa olosuhteissa lavastamatta kuvausta tai teknisin menetelmin muuntamatta kuvissa esiintyneiden lasten ulkonäköä ja kun kuvien tarkoituksena ei ollut ollut esittää lasten sellaista käyttäytymistä, jonka julkistaminen olisi ollut omiaan aiheuttamaan A:lle tai hänen lapsilleen vahinkoa tai kärsimystä, RO oli katsonut, ettei B menettelyllään ollut syyllistynyt oikeudenvastaiseen tekoon. Sen vuoksi ja koska B oli käyttänyt valokuvia hyväkseen vain ammattitoiminnassaan ja kun kuvien saavuttama menestys ja niistä valmistettujen suurkopioiden kaupaksi käyminen oli johtunut B:n ammattitaidosta eikä niin ollen ollut esitetty perustetta vahingonkorvauksen tuomitsemiselle, RO oli hylännyt kanteen. Koska A:lla kuitenkin oli ollut perusteltua syytä oikeudenkäyntiin, RO oli määrännyt, että B sai pitää kulunsa jutussa vahinkonaan.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, t. 10/5 1979 oli tutkinut sen; ja koska lapsista RO:n päätöksessä mainituissa olosuhteissa tapahtunut valokuvien ottaminen ja niiden julkistaminen lasten äidin ja holhoojan A:n tietämättä ja suostumuksetta oli merkinnyt valokuvattujen lasten hoidosta ja huollosta vastuussa olevan A:n arvon loukkaamista ja hänen saattamistaan epäedulliseen valoon ja kun etenkin Oulussa tapahtuneen valokuvien julkistamisen oli katsottava aiheuttaneen A:lle lasten äitinä ja holhoojana henkistä kärsimystä, HO oli, kumoten RO:n päätöksen ja hyläten kanteen enemmälti, velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi mainittujen valokuvien ottamisen ja julkistamisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä kohtuullisiksi harkitut 2 500 markkaa.

A ja B pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jutun esittelijän mietintö: KKO myöntänee muutoksenhakuluvan ja tutkinee jutun todeten, että B:n ko. valokuvat on otettu kaupunkialueella julkisina pidettävillä paikoilla ja ilmeisesti kuvaustilannetta etukäteen keinotekoisesti järjestelemättä, eikä mikään viittaa siihen, että valokuvia olisi vääristelty. Vaikka lapset esiintyvät valokuvissa vajanaisesti vaatetettuina ja eräät heistä alastomina, kuvista ei välity loukkaavaa sävyä. Ei liene saatettu todennäköiseksi, että A:lle lasten äitinä olisi aiheutunut henkistä kärsimystä tai muuta vahinkoa B:n menettelystä. Ko. valokuvaamista ja kuvien julkistamista ei siis liene katsottava luvattomaksi tunkeutumiseksi A:n yksityiselämän piiriin. Tämän vuoksi KKO harkinnee oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, hylätä kanteen ja sen nojalla esitetyt vaatimukset. Asian laadun vuoksi KKO kuitenkin määrännee, että B saa pitää hänellä asian johdosta olleet kulut vahinkonaan.

Oikeusneuvos Lindholm: myönnän muutoksenhakuluvan ja tutkin jutun. Katson, että kyseessä olevista, sinänsä luvallisesti otetuista kuvista ainakin kaksi, nimittäin kuva, jossa itkevä alaston lapsi makaa kadulla pää jalkakäytävän reunakivellä, ja kuva, jossa viisi osittain vajanaisesti vaatettua lasta seisoo rivissä, samoin kuin Oulussa näytteillä olleiden kuvien muodostama kokonaisuus ovat sisällöltään ja välittämältään sanomalta sen laatuisia, että niiden julkistaminen ilman lasten huoltajan A:n suostumusta merkitsee sellaista tunkeutumista hänen ja hänen lastensa yksityisyyteen, jota, kun ei julkistamista voida katsoa yleisen edun kannalta tarpeelliseksi, on pidettävä yksityiselämän oikeudettomana loukkauksena. Näillä ja muutoin HO:n mainitsemilla perusteilla harkitsen oikeaksi jättää asian HO:n tuomion lopputuloksen varaan.

Oikeusneuvos Riihelä: hyväksyn mietinnön.

Presidentti Olsson oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Riihelä.