KKO:1980-II-98
- Asiasanat
- Vahingonkorvaus, Kipu ja särky
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- V78/880
- Taltio
- 1227
- Esittelypäivä
Ään
Ks. KKO:1983-II-8
A oli joutunut kolmen häntä huomattavasti nuoremman, paljastetuin puukoin varustautuneen henkilön ryöstöaikeen piirittämäksi mutta onnistunut pakenemaan paikalta. A:lle, jonka uni oli muuttunut levottomaksi ja joka toistuvasti oli nähnyt tapaukseen liittyviä painajaisunia, tuomittiin VahL 5 luvun 2 §:n nojalla korvausta kivusta ja särystä.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän ja asianomistajien eläkeläisen A:n ja hänen vaimonsa B:n ajamasta syytteestä Helsingin RO p. 6/5 1976 oli lausunut selvitetyksi, että koululainen Timo K oli kahden muun henkilön kanssa 23/2 1976 Helsingissä yksissä tuumin uhkauksella, jossa oli käytetty puukkoa ja jossa oli siten ollut pakottava hengen ja terveyden vaara tarjona, yrittänyt saada A:lta ja B:ltä rahaa ja ottaa B:n ostoslaukun ilman laillista oikeutta anastaakseen tuon omaisuuden itselleen, yrityksessään kuitenkaan onnistumatta. Sen vuoksi ja koska K oli teon tehdessään ollut 15 mutta ei 18 vuotta täyttänyt, RO, katsoen ryöstämisen yrityksen törkeäksi siihen nähden, että siinä oli käytetty asetta, sekä huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, oli rikoslain 31 luvun 1 ja 2 §:n, 4 luvun 1 §:n ja 3 luvun 2 §:n nojalla tuominnut K:n nuorena henkilönä törkeän ryöstön yrityksestä 1 vuodeksi vankeuteen. Rangaistus oli määrätty ehdolliseksi 1/11 1977 päättyvin koetusajoin. Lisäksi K oli velvoitettu yhteisvastuullisesti jutussa myös rangaistukseen tuomittujen kauppa-apulaisen Arto L:n ja lähetti Kauno M:n kanssa suorittamaan A:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 1 000 markkaa 5 prosentin korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä 25/3 1976 lukien.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi K oli saattanut jutun, p. 16/5 1978 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.
K pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. A, joka aikaisemmin oli loukkaantunut vakavasti jouduttuaan puukotuksen uhriksi ja joka kerrotussa tilaisuudessa Helsingin esikaupunkialueella illansuussa oli joutunut häntä huomattavasti nuorempien, paljastetuin puukoin varustautuneiden K:n ja tämän rikoskumppaneiden ryöstöaikein piirittämäksi ja onnistunut, temmattuaan puukon yhdeltä hyökkääjältä itselleen, tuota puukkoa itsepuolustukseen käyttäen pakenemaan paikalta, oli siinä määrin järkyttynyt tapauksen johdosta, että hänen unensa oli muuttunut levottomaksi ja hän oli toistuvasti nähnyt tapaukseen liittyviä painajaisunia. Kun hänelle siten oli aiheutunut kipua ja särkyä, KKO katsoi näillä ja muutoin alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöstä, joka siis jäi pysyväksi, kuitenkin siten, että A:lle suoritettava 1 000 markan korvaus oli korvausta vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta kivusta ja särystä.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Hiltunen: olen muutoin KKO:n päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla paitsi katson, että A:lle suoritettava 1 000 markan korvaus on vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n tarkoittamaa muun henkilövahingon perusteella suoritettavaa korvausta psyykkisen tilan häiriintymisestä.
Oikeusneuvos Nybergh oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Hiltunen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo ja Ailio sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tulenheimo-Takki