KKO:1980-II-88
- Asiasanat
- Rangaistusten yhdistäminen, Ehdollinen rangaistus, Reformatio in peius
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- V 79/1348
Ään
Alioikeus oli vastoin EhdRangL 5 §:n säännöstä jättänyt yhdistämättä syytetylle tuomitsemansa vankeusrangaistuksen ja hänelle aikaisemmin tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen. Viimeksi mainittu rangaistus oli koetusajan päätyttyä myöhemmin rauennut. Ainoastaan syytetyn haettua muutosta ei muutoksenhakutuomioistuin voinut enää suorittaa yhdistämistä.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän ja eläkeläisen Tauno K:n asianomistajana ajamasta syytteestä Jyväskylän RO p. 1/3 1977 oli lausunut selvitetyksi, että Esko A oli 30/1 1976 Jyväskylän kaupungissa yksityisasunnossa tahallaan aiheuttanut ruumiinvamman K:lle lyömällä häntä nyrkillä päähän ja kasvoihin, mistä oli ollut seurauksena, että K:n oikea silmä oli vahingoittunut niin pahoin, että se oli jouduttu poistamaan. Sen vuoksi ja kun A:n ei ollut katsottava tarkoittaneen aiheuttaa mainitunlaista ruumiinvammaa, joskin hänen olisi pitänyt varoa sellaisen syntyvän, RO, koska pahoinpitelyä ei ollut mainitusta syystä johtuen pidettävä törkeänä, hyläten syytteen enemmälti toteennäyttämättömänä, oli rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin ja 10 §:n sekä m luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yhdellä teolla tehdyistä pahoinpitelystä ja ruumiinvamman tuottamuksesta 6 kuukaudeksi vankeuteen sekä velvoittanut hänet suorittamaan K:lle eräitä korvauksia.
Vaasan HO, jonka tutkittavaksi K ja A olivat saattaneet jutun, p. 24/8 1979 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi, että koska A:n oli katsottava RO:n päätöksessä kuvatussa tilaisuudessa lyömällä K:ta useita kertoja nyrkillä kasvoihin tahallaan aiheuttaneen tälle vaikean ruumiinvamman ja pahoinpitelyä oli sen vuoksi sekä ottaen huomioon rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä, HO oli tuominnut A:n RO:n hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla törkeästä pahoinpitelystä 8 kuukaudeksi vankeuteen ja korottanut K:lle maksettavaksi tuomitut korvausmäärät.
K ja A pyysivät oikeudenkäyntikaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. KKO:een hankitusta A:n rikosrekisteriotteesta ilmeni, että A oli tuomittu Jyväskylän RO:n 9/11 1976 julistamalla, lainvoiman saaneella päätöksellä 30/7 1976 tehdystä törkeästä pahinpitelystä 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka koetusaika oli päättynyt 9/11 1979. Tämä rangaistus, jota ei ollut ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 5 §:n mukaisesti yhdistetty A:lle nyt ko. jutussa tuomittuun rangaistukseen, oli koetusajan päättyessä rauennut. Kun rangaistuksen osalta vain A itse oli hakenut muutosta HO:n päätökseen, tätä etua ei voitu poistaa hänen vahingokseen eikä sanottuja rangaistuksia näin ollen enää voitu yhdistää keskenään. Muutoin KKO katsoi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n päätöstä muulla tavoin kuin että A:lle tuomittu 8 kuukauden vankeusrangaistus ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain nojalla määrättiin ehdolliseksi KKO:n päätöksen antopäivästä alkavin ja 31/12 1981 päättyvin koetusajoin. Rangaistus voitiin määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koetusaikana teki uuden rikoksen, josta hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen.
Oikeusneuvos Riihelä, joka oli erimieltä, lausui: olen KKO:n päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla muutoin paitsi että en määrää A:lle nyt ko. jutussa tuomittua vankeusrangaistusta ehdolliseksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen ja Heinonen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Ketola ja Aro