17.6.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän ja Maria A:n asianomistajana Matias H:ta vastaan ajamasta syytteestä, kuultuaan asianomistajina Kaarina B:tä, Senja C:tä ja Liisa D:tä, joista myös B ja C olivat kohdaltaan yhtyneet virallisen syyttäjän syytteeseen sekä B lisäksi vaatinut H:lta erinäisiä vahingonkorvauksia ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Helsingin RO p. 27/8 1979 oli, samalla kun B:n rangaistus- ja korvausvaatimukset väkisinmakaamisesta sekä C:n rangaistusvaatimus väkisinmakaamisesta oli jätetty tutkimatta, koska B ja C olivat ennen oikeudenkäyntiä luopuneet vaatimuksistaan eikä ollut näytetty perusteita, joiden nojalla luopumista ei ollut pidettävä pätevänä, lausunut selvitetyksi, että H oli Helsingissä 1) 3/8 1978 eräässä asunnossa tahallaan kuristamalla B:tä kurkusta, lyömällä häntä nyrkein eri puolille kehoa ja vääntämällä häntä raajoista aiheuttanut B:lle vasemman korvalehden yläpuolelle ja oikealle päälaen takasivuosaan lievähköä turvotusta, selän yläosaan vasemmalle ja kaulalle ihonhankautumia ja molempiin yläraajoihin sekä olka- että kyynärvarsien alueelle ja vasempaan reiteen mustelmia ja tällä väkivallalla sekä uhkaamalla heittää B:n parvekkeelta alas pakottanut B:n kanssaan avioliiton ulkopuoliseen sukupuoliyhteyteen, 2) 26/10 1978 asunnossaan tahallaan lyömällä C:tä nyrkillä oikeaan ohimoon ja eri puolille kehoa aiheuttanut C:lle kaulaan ja päälaelle ihoverenpurkaumia, naarmuja ja mustelmia ja tällä väkivallalla sekä uhkaamalla surmata C:n pakottanut tämän avioliiton ulkopuolella tapahtuvaan sukupuoliyhteyteen, 3) 9/12 1978 asunnossaan pitelemällä D:tä väkivalloin ja uhkaamalla surmata tämän pakottanut D:n kanssaan avioliiton ulkopuolella tapahtuvaan sukupuoliyhteyteen, ja 5) 2/6 1979 asunnossaan tahallaan lyömällä nyrkein A:ta eri puolille kehoa mustelmia ja tällä väkivallalla sekä uhkaamalla surmata A:n pakottanut tämän kanssaan avioliiton ulkopuolella tapahtuvaan sukupuoliyhteyteen.

Sen vuoksi ja koska edellä 1, 2, 3 ja 5 kohdassa kerrottujen väkisinmakaamisien osalta, tapausten lukuisuus ja lyhyt aikaväli huomioon ottaen, erittäin tärkeän yleisen edun oli katsottava vaativan viralliselle syyttäjälle oikeuden syytteen nostamiseen, RO oli rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentin ja 11 §:n, 21 luvun 5 §:n 1 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut H:n 1) yksin teoin tehdyistä väkisinmakaamisesta ja pahoinpitelystä 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen, 2) yksin teoin tehdyistä väkisinmakaamisesta ja pahoinpitelystä 1 vuodeksi vankeuteen, 3) väkisinmakaamisesta 9 kuukaudeksi vankeuteen ja 5) yksin teoin tehdyistä väkisinmakaamisesta ja pahoinpitelystä 1 vuodeksi vankeuteen. H:lle kohdissa 1, 2 ja 3 tuomitut rangaistukset ja saman RO:n 21/3 1979 julistamallaan päätöksellä H:lle 8/12 1978 tehdystä pahoinpitelystä ehdollisesti 31/8 1980 päättyvin koetusajoin tuomitsema 1 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistus yhdistettiin 2 vuoden 1 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistukseksi. Yhdistetty rangaistus oli pantava lykkäyksettä täytäntöön. H:n erikseen suoritettavaksi jäi 5 kohdassa tuomittu yhden vuoden vankeusrangaistus.

Lisäksi RO oli tuominnut H:n 4) 2/6 1979 tapahtuneesta rattijuopumuksesta 30 päiväsakkoon sekä 6) samana päivänä tapahtuneesta haitanteosta virantoimituksessa olevalle virkamiehelle 20 päiväsakkoon ja sakkorangaistukset yhteenlaskettuina 50:een 30 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 1 500 markkaa. Vielä H oli määrätty ajokieltoon 2/12 1979 saakka.

H oli velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista RO:n kohtuulliseksi harkitsemat 800 markkaa sekä korvaamaan valtiolle sen varoista suoritetut todistelukustannukset 466, lääkärintutkimusten ja lääketieteellisten tutkimusten kustannukset 1 099 sekä päihdetutkimuskulut 181 markkaa.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja H olivat saattaneet jutun, p. 29/11 1979 oli katsonut, että 1, 2 ja 5 kohdassa kerrottu väkivalta, jolla H oli pakottanut B:n, C:n ja A:n kanssaan sukupuoliyhteyteen, sisältyi H:n syyksi sanotuissa kohdissa luettuihin väkisinmakaamisiin eikä sitä niin ollen voitu lukea hänen viakseen pahoinpitelynä. Tällä ja muutoin RO:n mainitsimilla perusteilla HO oli siten muuttanut RO:n päätöstä, että H rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuomittiin hänen syykseen 1, 2 ja 5 kohdassa luettujen rikosten asemesta kolmesta väkisinmakaamisesta, 1 kohdan osalta RO:n määräämää rangaistusta korottaen 1 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeuteen sekä 2 ja 5 kohdassa RO:n määräämään rangaistukseen. H:lle kohdissa 1, 2 ja 3 tuomitut rangaistukset sekä H:lle 21/3 1979 tuomittu 1 kuukauden 15 päivän ehdollinen vankeusrangaistus yhdistettiin 2 vuodeksi 5 kuukaudeksi 15 päiväksi vankeutta, ja joka yhdistetty rangaistus oli lykkäyksettä pantava täytäntöön. H:n erikseen suoritettavaksi jäi 5 kohdassa tuomittu 1 vuoden vankeusrangaistus.

H oli velvoitettu RO:n määräämän korvausvelvollisuuden lisäksi suorittamaan korvaukseksi valtiolle sen varoista maksetut immunobiologisista tutkimuksista aiheutuneet kustannukset 12 markalla.

H pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla, sellaisena kuin se oli 14/6 1958 annetussa laissa, lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.