15.2.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Into P oli täytäntöönpanoa varten toimittanut Helsingin ulosottovirastoon Helsingin HO:n 22/6 1976 ruumiinvamman tuottamusta koskeneessa jutussa antaman päätöksen, jossa Olavi A oli velvoitettu yhteisvastuullisesti erään toisen henkilön kanssa suorittamaan P:lle, joka saamiensa ruumiinvammojen johdota oli tullut pysyvästi työkyvyttömäksi, korvaukseksi, paitsi muuta, työansion menettämisestä 2/1 1973 alkaen 721 markkaa kuukaudessa kunnes P täytti 65 vuotta. A:han kohdistuneessa täytäntöönpanopyynnössään P oli vaatinut täytäntöönpanoa hänelle 2/1 1973 alkaen tuomitun 721 markan suuruisen kuukausittaisen korvauksen osalta ottaen huomioon eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin 16/12 1966 annetun lain 3 §:n säännökset eli siis tuossa laissa sanotuin tavoin indeksillä korotettuna. Ulosottoviraston asianomainen avustava kaupunginvouti oli kuitenkin, toimittaessaan 2/8 1977 A:n palkkaan kohdistuneen ulosmittauksen, jättänyt tuon vaatimuksen huomioon ottamatta katsoen, ettei mainitun lain 3 § koskenut kysymyksessä olevaa vahingonkorvausta.

Tyytymättömänä ulosottomiehen menettelyyn P oli Helsingin maistraatille jätetyssä kirjoituksessa vaatinut, että maistraatti oikaisisi ulosottomiehen sanotun virheelliseksi katsottavan menettelyn ja vahvistaisi, että kysymyksessä olevaan korvaukseen oli sovellettava eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin annetun lain 3 §:ää ja korvauseriin siis tehtävä hänen vaatimansa korotukset.

Avustavan kaupunginvoudin annettua valituksen johdosta lausuntonsa ja A:n annettua selityksensä, jonka yhteydessä hän oli samalla vaatinut selityksen antamisesta aiheutuneiden kulujensa korvaamista, maistraatti p. 3/11 1977 oli katsonut, että kysymyksessä oleva, P:lle maksettavaksi tuomittu kuukausittainen korvaus työansion menettämisestä oli eräiden elatusapujen sitomista elinkustannuksiin annetun lain 3 §:ssä tarkoitettua elatusapua, jota A oli ruumiinvamman tuottamuksen tapahtumisaikana voimassa olleen rikoslain 9 luvun säännösten nojalla velvoitettu määräajoin suorittamaan vahingonkorvauksena. Sen vuoksi maistraatti oli valituksenalaista ulosmittausta oikaisten määrännyt, että tuon korvauksen suhteen oli noudatettava, mitä elatusavusta oli eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin annetussa laissa säädetty, ja että ulosottomiehen oli ryhdyttävä tästä johtuviin tarpeellisiin toimiin. Samalla maistraatti oli hylännyt A:n vaatimuksen kulujensa korvaamisesta.

Helsingin HO, jonka tutkittavasi A oli saattanut asian vaatien maistraatin päätöksen kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, p. 18/5 1978 oli jättänyt sen maistraatin päätöksen varaan.

A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. P antoi häneltä vaaditun vastauksen.