KKO:1980-II-112
- Asiasanat
- Huoltoapu, Petos, Viranomaisen erehdyttäminen maksusuoritukseen tai muun edun antamiseen
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- V79/713
- Taltio
- 1819
- Esittelypäivä
Ään
Huoltoavun saaja, joka oli salannut avun myöntämiseen vaikuttavat tulonsa, tuomittiin rangaistukseen petoksesta ja velvoitettiin korvaamaan kunnalle sille aiheutunut tappio, josta oli vähennettävä, mitä siitä huoltoapulain 38 §:n mukaisen menettelyn perusteella ehkä oli peritty.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän ja Hyvinkään sosiaalilautakunnan asianomistajana ajamasta syytteestä Hyvinkään KO p. 22/4 1977 oli lausunut selvitetyksi, että Anneli A oli Hyvinkään kaupungissa lokakuun 1975 ja kesäkuun 1976 välisenä aikana, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, salaamalla sen, että hän oli ollut ansiotyössä ja saanut sellaista palkkaa, joka ei olisi oikeuttanut huoltoapuun, erehdyttänyt sosiaalilautakunnan maksamaan hänelle aiheettomasti sanotunlaista apua 7 000 markkaa, aiheuttaen siten sosiaalilautakunnalle vastaavan suuruisen rahan tappion. Sen vuoksi KO oli rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n jatketusta petoksesta 2 kuukauden vankeusrangaistukseen ja määrännyt rangaistuksen ehdolliseksi 30/4 1979 päättyvin koetusajoin. Lisäksi A oli velvoitettu suorittamaan sosiaalilautakunnalle korvaukseksi liikaa maksetusta huoltoavusta 3 846 markkaa.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, p. 13/3 1979 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan.
A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n päätöstä muulla tavoin kuin että A:n Hyvinkään sosiaalilautakunnalle maksettavasta korvauksesta 3 846 markasta oli vähennettävä, mitä siitä huoltoapulain 38 §:n mukaisen menettelyn perusteella ehkä oli peritty.
Oikeusneuvos Lindholm, joka oli eri mieltä, lausui: Myöntäen muutoksenhakuluvan tutkin jutun. Huoltoapulain 30 §:n mukaan sosiaalilautakunta voi periä huoltoavun kustannuksista korvauksen avustuksen saajalta, kun huoltoavun antamisen jälkeen on käynyt selville, että sen myöntäminen on perustunut hänen, hänen puolisonsa tai lapsensa antamiin erehdyttäviin tietoihin. Hakemus korvauksen saamisesta on tehtävä lääninoikeudelle mainitun lain 38 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen. Lain 30 a,30 b ja 31 §:ssä on tarkempia säännöksiä korvauksen perimisen edellytyksistä, jotka korvausvelvollisen toimeentulon turvaamiseksi monin tavoin rajoittavat sosiaalilautakunnan mahdollisuuksia periä korvausta. Näitä edellytyksiä ei ole soveliasta, jos lainkaan mahdollista vaatimuksen julkisoikeudellinen laatu huomioon ottaen, tutkia yleisessä tuomioistuimessa rikosjutun yhteydessä eikä niitä voida myöskään rikosjutussa annetun päätöksen myöhemmin ulosottolain mukaan tapahtuvassa täytäntöönpanossa ottaa huomioon. Näin ollen ja kun Hyvinkään sosiaalilautakunnalla, huoltoapulain osoittaman hallinto-oikeudellisen tien ollessa käytettävissä, ei ole oikeudellista tarvetta saada esittää liikaa maksettua huoltoapua koskevaa korvausvaatimustaan A:ta vastaan nyt kyseessä olevan rangaistusvaatimuksen yhteydessä, katson, ettei alempien oikeuksien olisi pitänyt ottaa sanottua korvausvaatimusta tutkittavakseen. Poistan sen vuoksi alempien oikeuksien lausunnot tältä osin ja vapautan A:n suorittamasta sanottua korvausta sosiaalilautakunnalle. Muilta osin olen samaa mieltä kuin KKO:n enemmistö.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen ja Riihelä sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Ketola ja Aro