KKO:1980-II-103
- Asiasanat
- Välimiesmenettely, Huoneenvuokra, Liikehuoneiston vuokrasopimus
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- V 78/1127
Liikehuoneiston vuokrasopimukseen sisältyvä välityslauseke esti vuokrasuhteen lakkaamiseen perustuvan häätövaatimuksen tutkimisen virka-apuasiana.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Hangon kaupunki oli Hangon maistraatille toimittamassaan kirjelmässä 16/5 1978 esittänyt, että A, joka kaupungin kanssa 7/4 1975 tekemällään vuokrasopimuksella oli vuokrannut kaupungilta Hangon Kylpyläpuistossa sijaitsevan Casino-nimisen rakennuksen talousrakennuksineen, oli vuokrasopimuksen päätyttyä 1/10 1977 jättänyt rakennukseen joitakin tavaroitaan eikä ollut niitä kehotuksesta huolimatta poistanut. Sittemmin A oli tuntemattomalla tavalla tunkeutunut sanottuun rakennukseen ja kieltäytynyt siitä poistumasta. Sen vuoksi kaupunki oli vaatinut, että maistraatti määräisi A:n heti häädettäväksi ja kiinteistön hallinnan palautettavaksi kaupungille sekä velvoittaisi A:n korvaamaan kaupungille asiasta aiheutuneet kulut.
A oli häneltä hakemuksen johdosta vaaditussa selityksessä vastustaen kaupungin hakemusta muun ohella väittänyt, että vuokrasopimuksen mukaan osapuolten väliset erimielisyydet oli ratkaistava välimiesoikeudessa, ja vaatinut, että hakemus oli jätettävä tutkimatta tai hylättävä, sekä kulujensa korvaamista.
Maistraatti p. 26/5 1978 oli mainitsemillaan perusteilla katsonut, että hakijan vaatimusta hallinnan palauttamiseksi oli pidettävä selvänä, vaikkakaan kaupungin oikeus ei ollut niin ilmeinen, että poliisi tai ulosottoviranomainen olisi ollut oikeutettu kaupunkia siinä auttamaan. Maistraatti oli sen vuoksi velvoittanut A:n heti poistumaan rakennuksesta sekä niin ikään heti poistamaan siitä kaiken omistamansa tai muutoin hänelle kuuluvan irtaimiston uhalla, että jos tämä laiminlyötiin, ulosottomiehellä oli oikeus A:n kustannuksella suorittaa edellä mainittu poistaminen. Lisäksi A velvoitettiin korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut 500 markalla. A:lla oli kuitenkin oikeus hakea takaisinsaantia asianomaisessa oikeudessa.
A oli hakenut muutosta maistraatin päätökseen HO:lta ja muutoksenhakemuksessaan uudistanut vaatimuksensa, että kaupungin hakemus oli jätettävä tutkimatta, koska vuokrasopimuksen mukaan osapuolten väliset erimielisyydet oli ratkaistava välimiesoikeudessa.
Helsingin HO p. 31/8 1978 oli todennut, että ko. vuokrasopimuksen 12 kohta kuului seuraavasti: "Tästä sopimuksesta johtuvat erimielisyydet ratkaisee välimiesoikeus, johon kumpikin puoli valitsee jäsenen ja nämä yhdessä puheenjohtajan. Elleivät jäsenet voi sopia puheenjohtajasta määrää hänet Hangon kaupungin raastuvanoikeus. Välimiesoikeuden päätös on molempia osapuolia sitova." Vuokrasopimuksen 1 kohta kuului seuraavasti: "Vuokra-aika alkaa toukokuun 1 päivänä 1975 ja päättyy lokakuun 1 päivänä 1977. Vuokraaja hallitsee huoneistoja irtaimistoineen vuokra-aikana vuosittain toukokuun alusta syyskuun loppuun. Muuna aikana hallitsee kaupunki mainittua omaisuutta." Koska vuokrasuhde oli maistraatin päätöksessä kerrotuin vuokrasopimuksen 1 kohtaan perustuvin tavoin lakannut, asiassa ei ollut kysymys vuokrasopimuksesta johtuvasta riidasta. Sen vuoksi HO oli hylännyt A:n maistraatin toimivallasta tekemän väitteen. Mitä maistraatin asiassa antamaan päätökseen muutoin tuli, HO oli katsonut, ettei sitä ollut syytä muuttaa.
A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Hangon kaupunginhallitus antoi siltä hakemuksen johdosta vaaditun vastauksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki valituksen. Koska ko. liikehuoneiston vuokrasopimuksesta johtuvat riitaisuudet ratkaisi tuon sopimuksen mukaan välimiesoikeus, maistraatin ja HO:n ei olisi pitänyt ottaa tuohon vuokrasuhteeseen perustuvaa häätövaatimusta virka-aputeitse tutkittavakseen. Sen vuoksi KKO harkitsi oikeaksi kumota ja poistaa HO:n ja maistraatin päätökset sekä jättää Hangon kaupungin virka-apuhakemuksen tutkimatta. Asian laadun vuoksi oli A:n, joka vapautettiin alempien oikeuksien tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta, kuitenkin itse vastattava kuluistaan asiassa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Grönqvist, Surakka ja Lehtonen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Kilpeläinen ja Mäkinen