KHO 7.10.2021/H3488
- Asiasanat
- Maa-ainesten ottolupa-asia (Kurikka)
- Tapausvuosi
- 2021
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 20796/2020
- Taltio
- H3488
- ECLI-tunnus
- ECLI:FI:KHO:2021:H3488
Asia Valituslupahakemus ja valitus maa-ainesten ottamista koskevassa asiassa
Muutoksenhakija A
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Vaasan hallinto-oikeus 18.5.2020 nro 20/0036/1
Asian aikaisempi käsittely
Kurikan kaupungin ympäristölautakunta on 4.1.2018 julkipanon jälkeen annetulla päätöksellä (20.12.2017 § 131) myöntänyt Kurikan Hieta Oy:lle maa-aineslain mukaisen luvan soran, hiekan ja eloperäisten maalajien ottamiseen Kurikan kaupungin Koiviston kylässä sijaitsevalla tilalla X. Lupa on myönnetty hakemuksessa, ottamissuunnitelmassa ja vastineissa esitetyn mukaisesti sekä lupamääräyksin 1 — 7 tarkennettuna.
Päätöksen lupamääräykset 1, 3 ja 4 kuuluvat nyt kysymyksessä olevassa asiassa olennaisilta osin seuraavasti:
1. Ottamisalue, ottomäärä ja alin ottotaso
Ottamisen tulee tapahtua ottamissuunnitelmassa esitetyllä 2,72 hehtaarin alueella siten, että ottamismäärä luvan voimassaoloaikana on yhteensä enintään 115 938m3-ktr. Alin sallittu ottamistaso on +158,00 m.
3. Alueen hoito ja käyttö sekä seuranta luvan voimassaoloaikana
(---)
Maa-ainesten ottaminen eikä sitä varten tehtävä ottamisalueen kuivattaminen ei saa aiheuttaa yläpuolisten vesialueiden eikä ympäristön pohjaveden pinnantason merkittävää alenemista.
Vedenpinnantasoa tulee hakijan toimesta seurata vähintään kolmesti vuodessa (kevät, kesä ja syksy) kiinteistöllä Y olevassa lammessa, kiinteistöllä Z olevassa pohjaveden havaintoputkessa (sen asentamisesta alkaen) ja Niinistönjärvessä, järven länsi-/luoteisrannan puolella. Seurannassa voidaan hyödyntää muiden toiminnanharjoittajien tekemää vuositarkkailua edellä mainituista pisteistä.
Mikäli alueen pohjaveden pinnantason alentamisen todetaan aiheuttavan olennaista vedenpinnantason laskua kiinteistöllä Y olevassa lammessa tai kiinteistöllä Z olevassa pohjaveden havaintopisteessä, tulee toiminnalle hankkia vesilain mukaisen luvan tarpeen harkinta ja palauttaa vedenpinta ottamisalueella välittömästi vähintään tasoon +161,50 m vesilain mukaisen lupa-asian ratkaisemiseen asti.
4. Jälkihoitotoimenpiteet
(---)
Ottamisalueen vedenpinnantaso tulee palauttaa ottamisen päätyttyä vähintään tasoon +161,50 m.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin asiasta on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, seuraavasti:
Sovellettavat oikeusohjeet
Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu 1) kauniin maisemakuvan turmeltumista; 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai 4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.
Saman pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.
Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanke laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan on vähäinen.
Saman pykälän 3 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettua hanketta koskevaan lupahakemukseen on liitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan.
Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.
Maa-aineslain 7 §:n 2 momentin mukaan ennen luvan myöntämistä lupaviranomaisen on pyydettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto, milloin 1) alueella on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta, 2) alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta, tai 3) ainesten ottaminen vaikuttaa välittömästi toisen kunnan alueeseen.
Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivat sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta.
Saman pykälän 2 momentin mukaan lupamääräykset on annettava 1) ottamisalueen rajauksesta, kaivausten ja leikkausten syvyydestä ja muodosta sekä ottamistoiminnan etenemissuunnista, 2) alueen suojaamisesta ja siistimisestä ottamisen aikana ja sen jälkeen sekä 3) puuston ja muun kasvillisuuden säilyttämisestä, uusimisesta ja uusista istutuksista ottamisen aikana ja sen jälkeen.
Saman pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä voidaan lisäksi antaa 1) ottamiseen liittyvistä laitteista ja liikenteen järjestämisestä erityisesti pohjaveden suojelemiseksi, 2) ajasta, jonka kuluessa tämän pykälän nojalla määrätyt toimenpiteet on suoritettava sekä 3) muista hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä.
Asiassa saatu selvitys
Hakemuksen mukainen ottamisalue sijaitsee turvetuotannosta poistuneella Takanevan alueella, Kurikan kaupungin Koiviston kylässä kiinteistöllä X. Hakemuksen mukaisella hankkeella ei ole ollut aiempaa maa-aineslupaa, mutta se on saman kiinteistön aiemman ottoalueen vieressä, läntisellä puolella, ja on maa-ainestenottohankkeen II vaihe. Uusi ottamisalue on pinta-alaltaan 2,72 hehtaaria ja arvioitu vuotuinen otto on noin 11 600 m3.
Vanha ottamisalue on pinta-alaltaan 4,9 hehtaaria, ja arvioitu vuotuinen otto on 12 680 m3. Alin sallittu ottamistaso on N200 +158 metriä. Ottamisen kaivutöiden ajaksi ottamisaluetta kuivatetaan laskemalla pohjaveden pinnan tasoa noin 1,5 metrillä tasoon N200 + 160 metriä. Kuivatus toteutetaan käyttämällä hyväksi aiemman turvetuotannon ojastoja ja laskeutusaltaita. Suunniteltu ottoalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä ranta-alueella.
Ottamisalueesta Niinistönjärveen on noin 700 metriä. Väliin sijoittuu kolme pienempää lampea. Ympäristölautakunta on antamassaan lausunnossa todennut, että se on katsonut hakijan voimassa olevan luvan mukaisen ottamisalueen ja valituksenalaisen luvan mukaisen ottamisalueen väliin jäävän, noin 100 metriä leveän ottamattoman maakannaksen olevan riittävä ehkäisemään merkittävät vaikutukset ympäristön pohja- ja pintavedentasoihin.
Kurikan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen valvontakatselmuksesta laaditun muistion 9.7.2014 mukaan alueella on selvitetty vedenkorkeuksia valvontatoimien yhteydessä vuosina 2013 ja 2014. Vedenkorkeuksia on lisäksi määritetty vuoden 2010 laserkeilaus-aineiston perusteella. Hakija on täydentänyt hakemusta vedenkorkeustietojen osalta. Hakijan vastineeseen liitetyn 20.2.2018 päivätyn kartan mukaan vedenpinta turvetuotantoalueen laskuojassa oli noin +160,47 metriä. Ottamisalueen itäreunalla ottamisalueen ulkopuolella noin 100 metrin etäisyydellä nykyisestä ottoalueesta vedenpinta oli noin +161,35 metriä. Keskimääräinen vedenpinta nykyisellä ottoalueella on +162,50 metriä. Lisäksi hakija on täydentänyt hakemusta ottamisalueen ympärille rakennettavalla patosuunnitelmalla, jonka avulla voidaan tarvittaessa estää vedenpinnan alentuminen ottoalueen ympäristössä.
Ottamisen jälkeen alueen on suunniteltu jäävän virkistyskäyttöön osana virkistys- ja vapaa-ajan aluehanketta.
Oikeudellinen arviointi
Hallinto-oikeus toteaa, että ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan lain liitteessä 1 tarkoitettuihin hankkeisiin. Yksittäistapauksessa arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi saman pykälän 2 momentin mukaan sellaiseen hankkeeseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hakkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä ympäristövaikutuksia.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain liitteen 1 kohdan 2 b mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan kiven, soran tai hiekan ottoon, kun ottamisalueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä on vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Koska nyt kysymyksessä oleva hanke yhdessä vanhankin ottamisalueen kanssa selvästi alittaa nämä raja-arvot, ei ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ole perusteltua soveltaa tähän hankkeeseen.
Asiassa saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että nyt kysymyksessä oleva hanke ei ennalta arvioiden lisäisi pohjaveden virtausta niin paljon, että nyt kysymyksessä oleva ottoalue yksin tai yhdessä olemassa olevan ottoalueen kanssa vaikuttaisi lähialueen lampien tai Niinistönjärven vedenpintaan. Hankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen asiassa saadut selvitykset ovat olleet riittävät asian ratkaisemiseksi.
Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon luvassa annetut määräykset ja varautuminen ennalta arvaamattomaan vaikutukseen vedenkorkeuksiin, valituksenalaista päätöstä ei ole syytä valituksen johdosta muuttaa.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Kangasmaa, Patrick Sahlström ja Janika Gummerus. Esittelijä Mia Koski-Träskvik.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan tai toissijaisesti asia palautetaan lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Muutoksenhakijan virkistyskäytössä oleva lampi sijaitsee vain 30 metrin etäisyydellä nykyisestä Kurikan Hieta Oy:n maa-ainestenottoalueelle muodostuneesta lammesta, josta maa-aineksia kaivetaan edelleen. Korkeuseroa muutoksenhakijan ja Kurikan Hieta Oy:n lampien vedenpinnassa on noin 1,5 metriä. Ottoalueella maaperä on hiekkaa ja karkeaa hiekkaa sekä hienoa soraa, joilla on hyvä vedenjohtokyky.
Kurikan Hieta Oy:n toiminnassa nykyiseltä ottoalueelta on laskettu aikaisemmin pohjaveden pintaa lyhytaikaisesti. Tämä on kielletty voimassa olevassa maa-ainesluvassa, ja vedenpinta on palautettu takaisin vanhaan korkeuteensa. Vedenlaskulla on katsottu voivan olla haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja muiden kiinteistöjen pohjaveden korkeuksiin.
Valituksenalainen maa-aineslupa on ristiriidassa voimassa olevan luvan kanssa, koska vedenpinnan lasku aiheuttaa kummassakin tapauksessa samoja riskejä.
Uuden ottoalueen vedenlaskun myötä (1,5 metriä) vedenpinnan korkeuseroa muutoksenhakijan lammen pinnantasoon on jo lähes 3,5 metriä. Mikäli nykyisen ottoalueen vedenpinta tulee laskemaan uuden alueen ottotoiminnan seurauksena, syntyy hyvin vettä johtavassa maaperässä jo niin suuri korkeusero muutoksenhakijan lammen ja uuden ottoalueen lasketun vedenpinnan tason välillä, että suurena vaarana on muutoksenhakijan lammen vedenpinnan lasku tai pahimmassa tapauksessa kuivuminen kokonaan. Muutoksenhakijan lammen ja nykyisen ottoalueen välillä on hydraulinen yhteys.
Hakijayhtiö ei ole selvittänyt nykyisen ottoalueen ja uuden alueen maaperän rakennetta, virtausoloja tai vedenjohtavuutta millään tavoin. Nykyisen ottoalueen ja A:n kiinteistön välisen maakannaksen rakennetta on joskus vahvistettu tien ja lammen säilymiseksi. Kannas on kapea, sillä vesialtaidenkin välinen etäisyys on vain 30 metriä.
Koska uuden ja vanhan ottoalueen välisen maaperän vedenjohtamiskyvystä, mahdollisista savi- tai tiivisainekerroksista tai seinämistä ei ole tarkempia tietoja, on nykyisten vedenkorkeustietojen mukaan alueilla katsottava olevan niin selkeä hydraulinen yhteys, että luvan mukainen vedenpinnan tason laskeminen voi vaarantaa pohjaveden pinnantason ottoaluetta laajemmallakin alueella. Haetun luvan mahdollistaman pohjaveden pinnantason laskeminen 1,5 metrillä tasoon +158,00 uudella ottoalueella vaarantaa alueen pohjaveden pinnantason pysymisen nykyisellä korkeudella myös nykyisellä ottoalueella ja edelleen A:n lammessa.
Vedenpinnan laskusta huolimatta suurin osa luvassa myönnetystä maa-ainesmäärästä jouduttaisiin kaivamaan vedenpinnan alapuolelta, koska lupa mahdollistaa vain 1,5 m vedenpinnan laskemisen ja suurin ottosyvyys luvassa on noin 4 metriä. Pohjaveden pinnan yläpuolelle ei jää riittäviä maakerroksia suojaaman pohjavettä pilaantumiselta.
Maa-ainesten ottotoiminta on hyväksyttävissä ja toteutettavissa, kunhan pohjaveden pinnantasoa ei nykyisestä lasketa.
Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:
Lupapäätöksen mukaisen ottoalueen ja A:n pohjavesilammikon väliin jää ottamaton noin 100 metrin levyinen alue. Geologian tutkimuskeskuksen maaperäkartan (1:20 000) mukaan valituksenalaisen lupapäätöksen mukaisen ottoalueen ja Kurikan Hieta Oy:n aiemman luvan mukaisen ottoalueen välinen maaperä on luoteesta kaakkoon tarkasteluna noin 30 metrin levyiseltä alueelta 1 metrin syvyydessä turvetta ja 70 metrin levyiseltä alueelta 1 metrin syvyydessä hiekkaa.
ELY-keskuksella ei ole tiedossa, että ottoalueiden välisellä alueella olisi tehty maaperätutkimuksia, joissa olisi selvitetty haettavana olevan maa-ainesten ottoalueen ja Kurikan Hieta Oy:n aiemman maa-ainestenottoalueen välisen maaperän vedenläpäisevyyttä, tiiviyttä, maalajeja ja niiden kerrospaksuuksia. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan käytettävissä olevien tietojen perusteella ei voida poissulkea, etteikö pohjaveden alentaminen valituksenalaisen päätöksen mukaisella ottoalueella voisi vaikuttaa alentavasti sen kaakkoispuolella olevan maa-ainesten ottoalueen lammikon vedenpintaan hankkeen lupa-aikana.
ELY-keskuksen näkemyksen mukaan maa-aineslupapäätöksessä luvan hakijalle määrätyt seurantavelvoitteet ovat riittäviä pohjaveden pinnan alentamisen vaikutusten seuraamiseksi ja haitallisten pohjavesivaikutusten minimoimiseksi. Maa-ainesten ottamisen myötä syntyvän pohjavesilammikon syvyys on noin 4 metriä, jota voidaan pitää riittävänä syvyytenä turvaamaan pohjaveden laatua.
ELY-keskus suosittelee luvan hakijaa teettämään riittävät maaperätutkimukset, joiden perusteella voidaan luotettavasti arvioida pohjaveden pinnan alentamisen vaikutukset ottoalueen kaakkois- ja eteläpuolella olevissa pohjavesilammikoissa.
Kurikan kaupungin ympäristölautakunta on antanut vastineen, jonka mukaan lautakunnalla ei ole lisättävää hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon.
Lautakunta on päätöstä tehdessään katsonut hakijan voimassa olevan luvan mukaisen ottamisalueen ja valituksenalaisen ottamisalueen väliin jäävän ottamattoman noin 100 metrin maakannaksen olevan riittävä ehkäisemään merkittävät vaikutukset ympäristön pohja- ja pintavedentasoihin.
Lautakunta pyytää hylkäämään valituksen ja pysyttämään hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset voimassa.
Kurikan Hieta Oy on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja muutoksenhakijan velvoittamista korvaamaan Kurikan Hieta Oy:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen ja esitetty muun ohella seuraavaa:
Aiemmalta ottoalueelta ei kaiveta enää maa-aineksia. Alueella on tehty lopputarkastus 2.6.2020. Muutoksenhakijan lampea lähin kaivuualue ei ole syntynyt Kurikan Hieta Oy:n toimesta. Yhtiö on määräyksien mukaisesti vahvistanut lampien välisen tiekannaksen reunaa noin metrin paksuisella savikerroksella, joka on aseteltu tien pinnasta lammen pohjaan saakka. Muutoksenhakijan tilalle on suunnitellulta ottamisalueelta matkaa noin 250 — 300 metriä ja Niinistönjärvelle vähintään 750 metriä.
Pohjaveden pinnantasoa laskettaisiin kaivutöiden ajaksi tasoon 160,00 eli alueen keskimääräisestä vedenpinnasta noin 91 cm. Ottamisalueen ja muutoksenhakijan lammen vedenpinnantasot eivät ole samalla korkeudella. Kymmenen vuoden ajan tehdyissä vedenpinnan mittauksissa ei ole havaittu vedenpinnan laskua muutoksenhakijan lammessa eikä Niinistönjärvessä. Viimeisin vedenpinnan mittaus on suoritettu yhtiön maa-ainesluvan lopputarkastuksen yhteydessä.
Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.
Vastaselitys on lähetetty tiedoksi Kurikan Hieta Oy :lle.
Kurikan Hieta Oy on toimittanut erittelyn oikeudenkäyntikuluista.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Vaasan hallinto-oikeuden ja Kurikan kaupungin ympäristölautakunnan päätökset kumotaan. Asia palautetaan Kurikan kaupungin ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
2. Kurikan Hieta Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.
Perustelut
1.Pääasia
Sovelletut oikeusohjeet
Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:
1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;
2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;
3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai
4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.
Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.
Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanke laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan on vähäinen. Ottamissuunnitelman sisällöstä ja rakenteesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.
Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.
Asiassa saatu selvitys
Ottamisalue sijaitsee Kurikan kaupungin Koiviston kylässä turvetuotannosta poistuneella Takanevan alueella. Ottamisalue on pinta-alaltaan 2,72 hehtaaria ja luvassa sallittu ottamismäärä on enintään 115 938 m3-ktr. Tarkoitus on ottaa eloperäisiä maa-aineksia 16 260 m3 -ktr sekä soraa ja hiekkaa yhteensä 99 678 m3-ktr. Kyseessä on uusi ottamisalue, joka sijoittuu samalle kiinteistölle aiemman ottamisalueen kanssa.
Maa-ainesten ottamissyvyys on keskimäärin 4 metriä. Alin sallittu ottamistaso on luvan mukaan +158m. Ottamisen kaivutöiden ajaksi ottamisaluetta kuivatetaan laskemalla pohjaveden pinnantasoa noin 1,5 metrillä tasoon +160 m. Ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella.
Ottamisalueen kanssa samalla kiinteistöllä sijaitsee kaksi aiemman ottamistoiminnan seurauksena muodostunutta lampea. Näiden lampien ja uuden ottamisalueen väliin jää noin 100 metrin levyinen ottamaton alue. Lampien eteläpuolella muutoksenhakijan kiinteistöllä sijaitsee aiemman ottamistoiminnan seurauksena syntynyt pohjavesilampi. Etäisyys muutoksenhakijan lammelta uudelle ottamisalueelle on lyhimmillään noin 250 — 300 metriä.
Kysymyksenasettelu
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on A:n valituksesta ratkaistava, onko hakemuksen mukaisen maa-ainesten ottamisen ja siihen liittyvän pohjaveden pinnan laskemisen vaikutukset selvitetty maa-aineslain 5 §:n edellyttämällä tavalla ja onko lupa ottamiseen tullut maa-aineislain 3 §:n 4 momentti ja 6 §:n 1 momentti huomioon ottaen myöntää.
Oikeudellinen arviointi ja lopputulos
Maa-aineslain 5 §:ssä edellytetään, että maa-aineslupaa haettaessa ottamissuunnitelmassa selvitetään tarvittavassa laajuudessa hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin. Lain 6 §:n 1 momentti huomioon ottaen luvan myöntäminen edellyttää, että ottamisesta ja sen vaikutuksista lupaa haettaessa esitetty selvitys on riittävää sen arvioimiseksi, voiko toiminta olla 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten vastaista ja onko ottamispaikat sijoitettu ja toiminta järjestetty niin, että siitä ei aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai vältettävissä olevaa haittaa.
Hakijayhtiölle on myönnetty lupa maa-ainesten ottamiseen pohjaveden pinnantason alapuolelta ja lupa laskea pohjaveden pinnantasoa noin 1,5 metrillä kaivutöiden helpottamiseksi. Luvassa ei ole annettu määräyksiä pohjaveden pinnantason laskemisen ajallisesta kestosta muutoin kuin määräämällä, että ottamisen päätyttyä pinnantaso tulee palauttaa vähintään tasoon +161,50 m. Luvassa on määrätty vedenpinnantason seurannasta vähintään kolmesti vuodessa muutoksenhakijan lammessa ja muissa lähistön pintavesissä sekä toimista vedenpinnantason laskiessa.
Hakemuksesta tai sen liiteaineistoista ei käy ilmi, että alueella olisi tehty maaperätutkimuksia tai että pohjaveden pinnantason laskemisen vaikutuksia olisi tarkemmin selvitetty. Ympäristölautakunnan lausunnosta Vaasan hallinto-oikeudelle ilmenee, että lautakunta on päätöstä tehdessään katsonut hakijan voimassa olevan luvan mukaisen ottamisalueen ja valituksenalaisen luvan mukaisen ottamisalueen väliin jäävän 100 metrin ottamattoman maakannaksen olevan riittävä ehkäisemään merkittävät vaikutukset ympäristön pohja- ja pintaveden tasoihin.
Korkein hallinto-oikeus on selvittänyt asiaa sen aiemmissa käsittelyvaiheissa kertyneen aineiston lisäksi kuulemalla kirjallisesti asianosaisia sekä pyytämällä ELY-keskukselta asiantuntijalausunnon hankkeen pohjavesivaikutuksista. Saadun lausunnon mukaan ELY-keskuksella ei ole tiedossa, että ottamisalueiden välisellä alueella olisi tehty maaperätutkimuksia, joissa olisi selvitetty haettavana olevan maa-ainesten ottamisalueen ja Kurikan Hieta Oy:n aiemman maa-ainesten ottamisalueen välisen maaperän vedenläpäisevyyttä, tiiviyttä, maalajeja ja niiden kerrospaksuuksia. Käytettävissä olevien tietojen perusteella ei voida poissulkea, etteikö pohjaveden pinnan alentaminen voisi vaikuttaa alentavasti sen kaakkoispuolella olevan maa-ainesten ottamisalueen lammikon vedenpintaan hankkeen lupa-aikana. ELY-keskus on lausunnossaan suositellut hakijaa teettämään riittävät maaperätutkimukset.
Korkein hallinto-oikeus katsoo asiassa saadun selvityksen osoittavan, että hakemuksessa esitetyin tiedoin ei ole mahdollista luotettavasti arvioida, aiheutuuko hankkeeseen liittyvästä pohjaveden pinnan laskemisesta vaikutuksia muutoksenhakijan omistamalla kiinteistöllä sijaitsevan pohjavesilammen vedenpinnan tasoon. Näin ollen hankkeen vaikutuksia ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin ei ole lupaa haettaessa selvitetty tarvittavassa laajuudessa maa-aineslain 5 §:ssä edellytetyllä tavalla.
Valituksenalaisessa luvassa on annettu määräykset vedenpinnan tason seurannasta sekä toimenpiteistä vedenpinnan tason olennaisesti laskiessa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että jälkivalvontaa koskevista lupamääräyksistä huolimatta lupaharkintaa varten tulee olla käytettävissä riittävä selvitys luvan myöntämisen edellytysten arvioimiseksi.
Edellä todettu huomioon ottaen esitetty selvitys ei ole ollut riittävää sen arvioimiseksi, onko ottamispaikat sijoitettu ja ottaminen järjestetty niin, että toiminnasta ei aiheudu asutukselle ja ympäristölle vältettävissä olevaa haittaa ja täyttääkö hanke maa-aineslain 6 §:n 1 momentissa säädetyt luvan myöntämisen edellytykset. Näin ollen ympäristölautakunnan ei olisi tullut myöntää hankkeelle maa-aineslupaa.
Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset on kumottava ja asia on palautettava ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
2. Oikeudenkäyntikuluvaatimus korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, Kurikan Hieta Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Laura Leino.