19.9.2016

Vuonna 1944 syntyneen A:n toimintakyky oli heikentynyt hänen vuonna 2013 sairastamansa aivoverenvuodon ja vuonna 2014 sairastamansa aivorunkoinfarktin seurauksena niin, että hän tarvitsi runsaasti apua päivittäisissä toimissaan. Ennen aivoverenvuotoa A oli kyennyt liikkumaan itsenäisesti keppiin tukeutuen ja tämän jälkeen vain tuettuna lyhyitä matkoja. Lautakunta katsoi, että A:n sairastuminen liittyi ikääntymiseen ja että hänen avun tarpeeseensa tuli tältä osin vastata vammaispalvelulakiin nähden ensisijaisena pidettävän sosiaalihuoltolain nojalla.

Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei A:ta ollut pidettävä sellaisena iäkkäänä henkilönä, jonka toimintakyky on laskenut korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta. A:n avun tarpeeseen oli siten tullut vastata vammaispalvelulain nojalla. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen, jossa A:n oli katsottu olevan oikeutettu vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 § 2 momentti

Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 10 § ja 11 §

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 5 § 1 ja 2 momentti

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 3 § 2 kohta

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Anna Heikkilä.