12.12.2008

Rakennuslautakunta oli 4.8.2005 tekemällään päätöksellä hylännyt vuonna 1953 valmistunutta huoltoasemarakennusta koskevan purkamislupahakemuksen. Alueellinen ympäristökeskus oli tehdyn rakennussuojeluesityksen johdosta 16.6.2006 antamassaan päätöksessä katsonut, että huoltoasemarakennus oli rakennussuojelulain 2 §:ssä tarkoitettu kohde, mutta kuitenkin hylännyt rakennussuojeluesityksen katsoen, että rakennuksella ei ollut huomattavaa valtakunnallista merkitystä, rakennuksen suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla ei ollut muutoinkaan erityisiä syitä ja sen suojelu oli mahdollista maankäyttö- ja rakennuslain nojalla ja sen säilyminen voitiin riittävästi turvata maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla. Hallinto-oikeus oli 6.11.2007 antamallaan päätöksellä kumonnut rakennuslautakunnan päätöksen huoltoasemarakennuksen omistajan valituksesta.

Kulttuurihistoriallisesti merkittävä huoltoasemarakennus oli sittemmin 3.7.2008 vahvistetussa maakuntakaavassa osoitettu rakennussuojelukohteeksi. Alueen asemakaava, jossa rakennusta ei ollut osoitettu suojeltavaksi, oli vuodelta 1979.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kunnan velvollisuutena on huolehtia asemakaavojen pitämisestä ajan tasalla, ja lausui, että näissä oloissa purkamisluvan myöntäminen tässä vaiheessa voi merkitä maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rakennettuun ympäristöön sisältyvien arvojen hävittämistä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös kumottiin alueellisen ympäristökeskuksen valituksesta ja rakennuslautakunnan päätös purkamislupahakemuksen hylkäämisestä saatettiin lopputulokseltaan voimaan.

Äänestys 4-1 perusteluista.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 51 § (132/1999), 60 § 1 mom., 118 §, 127 § 1 mom. ja 139 § 1 mom.