3.1.2005

Hallinto-oikeus oli valituksesta kumonnut perusturvalautakunnan jaoston päätöksen siltä osin kuin kysymys oli huostaanotettujen lasten sijaishuoltopaikasta.

Hallinto-oikeus oli velvoittanut kunnan korvaamaan ao. henkilöille oikeusavun omavastuuosuuden sekä Suomen valtiolle eli kahdelle oikeusaputoimistolle julkisten oikeusavustajien palkkioiden loppuosuudet.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen kunnan korvausvelvollisuuden osalta valtiolle seuraavin perusteluin:

Hallintolainkäyttölain 13 lukuun sisältyvän lain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Oikeusapulain 22 §:n 1 momentin mukaan jos oikeusavun saajan vastapuoli olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun, oikeudenkäynnistä rikosasiassa annetun lain 9 luvun tai hallintolainkäyttölain 13 luvun nojalla velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osittain, hänet on velvoitettava korvaamaan vastaavasti valtiolle sen varoista tämän lain nojalla asiassa maksettavaksi määrätyt kustannukset ja julkisen oikeusavustajan arvioitu palkkio korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona maksuvelvollisuutta koskeva tuomioistuimen päätös on ollut asianosaisen saatavissa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallintolainkäyttölain 74 §:n tarkoitus on yksityisen asianosaisen suojaamiseksi laajentaa asianosaisen käsitettä niin, että se voi tarkoittaa myös muita tahoja kuin muodollista vastapuolta (HE 217/1995 vp s. 87). Hallintolainkäyttölain 74 §:ssä säädetty laajennus on lisäksi nimenomaisesti rajattu koskemaan vain tuota pykälää ja hallintolainkäyttölain 75 §:ää. Oikeusapulain 22 §:n tarkoituksena puolestaan on, kun otetaan huomioon lakia koskevaan hallituksen esitykseen HE 82/2001 vp sisältyvä viittaus aiemmin voimassa olleeseen maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:ään, estää yksityistä asianosaista saamasta perusteetonta etua sen perusteella, että hänen vastapuolelleen on myönnetty oikeusapua. Mainituilla hallintolainkäyttölain ja oikeusapulain säännöksillä on siten myös erilainen tarkoitus.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että vaikka hallintolainkäyttölain 74 §:ssä ja 75 §:ssä päätöksen tehnyt hallintoviranomainen on oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta rinnastettu asianosaiseen, ei tämä säännös aiheuta sitä, että päätöksen tehnyttä hallintoviranomaista olisi pidettävä oikeusapulain 22 §:n 1 momentissa tarkoitettuna oikeusavun saajan vastapuolena. Oikeusapulain kustannusten säätäminen päätöksen tehneen hallintoviranomaisen korvattaviksi edellyttää nimenomaista ja selvää lainsäännöstä.
Äänestys 4-1.

Hallintolainkäyttölaki 74 ja 75 §
Oikeusapulaki 22 § 1 mom.
Ks. myös KHO:n ratkaisu 15.12.2000/3229.