16.4.2004

A oli vuokrannut perusparantamastaan kiinteistöstä tilaa Suomen valtiolle, osan 1.6.1995 ja osan 1.9.1995 lukien. Rakentamansa teollisuushallin A oli vuokrannut arvonlisäverovelvollisen yrityksen käyttöön 31.8.1995 lukien. A oli hakeutunut 4.4.1996 lääninverovirastoon saapuneella hakemuksella kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi arvonlisäverolain 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lääninverovirasto oli merkinnyt A:n verovelvollisuuden näiden kiinteistöjen osalta alkaneeksi vasta hakemuksen tekemisestä 4.4.1996 lukien, koska hakemusta ei ollut tehty arvonlisäverolain 106 §:ssä säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa kiinteistöjen käyttöönotosta.

A haki verovirastoon 8.9.1998 ja 30.3.2000 saapuneissa hakemuksissa arvonlisäveron palautusta perusparantamansa kiinteistön ja rakentamansa teollisuushallin rakentamiskustannuksiin sisältyneistä arvonlisäveroista. Veron palauttamista vaadittiin Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY; jäljempänä direktiivi) vähennysten tarkistamista koskevan 20 artiklan perusteella. Verovirasto hylkäsi 3.5.2000 tekemillään päätöksillä A:n hakemukset. Päätösten perustelujen mukaan vähennyksiä ei voitu tarkistaa direktiivin 20 artiklan perusteella. Verovelvolliseksi arvonlisäverolain 30 §:n mukaisesti hakeutunut kiinteistönhaltija sai lain 106 §:n mukaan tehdä lain 102-104 §:ssä tarkoitetun vähennyksen ennen hakemuksen tekemistä verollista kiinteistönluovutusta varten ostamastaan palvelusta tai tavarasta taikka vähentää tätä tarkoitusta varten itse suoritetusta rakentamispalvelusta suoritetun veron vain, jos kiinteistönhaltija oli hakeutunut verovelvolliseksi kuuden kuukauden kuluessa kiinteistön käyttöönotosta.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n veroviraston päätöksistä tekemän valituksen. A:n pyydettyä lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä korkein hallinto-oikeus katsoi, että ratkaistavana olevassa asiassa oli kysymys siitä, olivatko Suomen arvonlisäverolaissa kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta verovelvolliseksi hakeutuneelle säädetyt vähennysoikeuden edellytykset direktiivin 77/388/ETY vastaisia. Suomen arvonlisäverolain mukaan verovelvolliseksi hakeutunut sai vähentää ennen hakemuksen tekemistä hankkimiinsa uudisrakentamis- ja perusparannusinvestointeihin sisältyvän arvonlisäveron vain, jos hän oli hakeutunut verovelvolliseksi kuuden kuukauden kuluessa kiinteistön käyttöönotosta. Arvonlisäverolain mukaan kiinteistön hankintaan sekä sen uudisrakentamiseen ja perusparantamiseen liittyvien vähennysten oikaiseminen tai muu tarkistaminen verovelvollisen eduksi ei ollut mahdollista, ja tämä koski myös ratkaistavana olevan asian kaltaista tilannetta, jossa verovelvolliseksi hakeutuminen oli tapahtunut edellä mainitun ajankohdan jälkeen, jolloin kiinteistö oli ensin otettu käytettäväksi verottomassa liiketoiminnassa, ja myöhemmin verollisessa liiketoiminnassa. Korkein hallinto-oikeus piti asiassa riidattomana, että A oli kiinteistöjen perusparannusta ja uudisrakennusta hankkiessaan toiminut verovelvollisen ominaisuudessa ja että hankinnat olivat tapahtuneet A:n taloudellista toimintaa varten.

Korkeimman hallinto-oikeuden tiedossa ei ollut asiaa koskevaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota, eikä direktiivin sanamuodosta voitu selkeästi päätellä, oliko vähennys tällaisessa tilanteessa kuitenkin direktiivin mukaan mahdollinen, jolloin direktiivin välitön oikeusvaikutus voi tulla sovellettavaksi. Koska asian ratkaiseminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellytti direktiivin tulkintaa ja erityisesti vähennysten tarkistamista koskevien direktiivin 20 artiklan säännösten tulkintaa, korkein hallinto-oikeus päätti pyytää ennen asian ratkaisemista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisun seuraaviin direktiivin tulkintaa koskeviin kysymyksiin:

1. Onko direktiivin 77/388/ETY 20 artiklaa tulkittava niin, että artiklan mukainen vähennysten tarkistaminen on investointitavaroiden osalta jäsenvaltiolle pakollinen, ellei artiklan 5 kohdasta muuta johdu?

2. Onko direktiivin 20 artiklaa tulkittava niin, että artiklan mukaista vähennysten tarkistamista on sovellettava myös silloin, kun investointitavaraa, tässä tapauksessa kiinteistöä, on ensin käytetty verottomassa toiminnassa, jolloin vähennystä ei ole voitu alunperin tehdä lainkaan, ja vasta myöhemmin oikaisukauden aikana verollisessa toiminnassa?

3. Voidaanko direktiivin 13 artiklan C kohdan 2 alakohtaa tulkita niin, että jäsenvaltio voi rajoittaa kiinteistöinvestointiin liittyvien hankintojen vähennysoikeutta Suomen arvonlisäverolaissa säädetyin tavoin, jolloin vähennysoikeus estyy kokonaan tämän asian kaltaisissa tilanteissa?

4. Voidaanko direktiivin 17 artiklan 6 kohdan 2 alakohtaa tulkita niin, että jäsenvaltio voi rajoittaa kiinteistöinvestointiin liittyvien hankintojen vähennysoikeutta Suomen arvonlisäverolaissa säädetyin tavoin, jolloin vähennysoikeus estyy kokonaan tämän asian kaltaisissa tilanteissa?

Arvonlisäverolaki 30 §, 102 §, 106 §, 112 §, 117 § ja 173 §
Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 13 artikla C kohta 2 alakohta, 17 artikla 6 kohta 2 alakohta ja 20 artikla