28.11.2001

X oli hakenut toimeentulotukea itselleen ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuneelle 17-vuotiaalle Y:lle ilmoittaen heidän asuvan avoliitossa. Sosiaalilautakunta oli myöntänyt toimeentulotukea X:n ja Y:n yhteenlaskettujen tulojen perusteella siten, että Y:n tuloina oli otettu huomioon muun ohella laskennallisena elatusavustuksena hänen vanhemmiltaan 500 markkaa.

Lääninoikeus katsoi X:n valituksesta, ettei alle 18-vuotiasta lasta voitu pitää henkilönä, joka voisi asua yhteistaloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa eikä X:n ja Y:n voitu katsoa muodostavan perhettä toimeentulotuesta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Y:n vanhemmilla oli velvollisuus ensisijaisesti huolehtia alaikäisen lapsensa Y:n toimeentulosta eikä Y:n tuloja ja menoja olisi tullut ottaa huomioon X:n toimeentulotuen suuruutta määrättäessä. Lääninoikeus hylkäsi X:n valituksen, koska hänelle ei laskelman mukaan ollut maksettava lisää toimeentulotukea. Y:n toimeentulotuesta lääninoikeus ei antanut lausuntoa.

Korkein hallinto-oikeus myönsi X:lle ja Y:lle valitusluvan ja ratkaisi asian seuraavin perusteluin:

Saadun selvityksen mukaan X ja alle 18-vuotias Y olivat asuneet yhteistaloudessa. Asiassa oli näin ollen ratkaistava, oliko heidän toimeentulotuesta annettua lakia sovellettaessa katsottava muodostavan lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun perheen, jonka oikeus toimeentulotukeen määrätään heille yhteisesti tehtävän laskelman perusteella.

Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan vanhemmat vastaavat kykynsä mukaan siinä laajuudessa kuin lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975) säädetään alaikäisten lastensa elatuksesta. Tämä elatusvelvollisuus on riippumaton siitä, asuuko lapsi vanhempiensa luona. Lain 3 §:n 1 momentin mukaan perheellä tarkoitetaan muun ohella yhteistaloudessa asuvia miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa. Säännöksessä ei ole säädetty tarkemmin siitä, millä edellytyksellä miehen ja naisen on katsottava tuota lakia sovellettaessa elävän avioliitonomaisissa olosuhteissa. Arvioitaessa yhteistaloudessa asuvan alaikäisen olosuhteiden avioliitonomaisuutta on muun ohella kiinnitettävä huomiota siihen, että avioliittolain 4 §:n mukaan avioliittoon ei saa ilman oikeusministeriön erikseen antamaa lupaa mennä alle kahdeksantoistavuotias. Lisäksi holhoustoimesta annetun lain 2 §:n mukaan alle 18-vuotias henkilö on vajaavaltainen. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 3 §:n mukaan lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille hänen huoltonsa on uskottu, ja lapsen huolto päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta tai sitä ennen menee avioliittoon. Mainitun lain 4 §:n mukaan lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta ja lapsen oikeus elatukseen päättyy mainitun lain 3 §:n 1 momentin mukaan, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta.

Avioliitonomaisissa olosuhteissa avioliittoa solmimatta asuville henkilöille ei ole säädetty elatusvelvollisuutta toisiinsa nähden. Toimeentulotuesta annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulle perheelle on lain 6, 7, 9, 11 ja 12 §:n säännösten perusteella laadittava yhteinen toimeentulotukilaskelma ja perheen oikeus toimeentulotukeen määräytyy puolisoiden yhteenlaskettujen menojen ja tulojen perusteella. Tämän johdosta yhteistaloudessa kysymyksessä olevissa olosuhteissa asuvan oikeutta toimeentulotukeen rajoittavat muun ohella toisen puolison tulot. Toimeentulotuesta annetun lain 3 §:n 1 momentin säännös, jossa avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteistaloudessa asuvat mies ja nainen katsotaan perheeksi, on näin ollen tosiasiassa poikkeus siitä periaatteesta, ettei heillä ole elatusvelvollisuutta toisiinsa nähden. Säännöstä on tämän poikkeusluonteisuutensa vuoksi tulkittava suppeasti.

Y oli toimeentulotukea koskevaa päätöstä tehtäessä ollut 17-vuotias ja siten edellä mainittujen säännösten mukaan X:n kanssa asumisestaan riippumatta vajaavaltainen ja vanhempiensa päätösvallan alainen sekä oli kuulunut heidän elatusvastuuseensa. Näistä syistä korkein hallinto-oikeus katsoi, kuten lääninoikeus, ettei Y huolimatta yhteistaloudestaan X:n kanssa ollut elänyt hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa toimeentulotuesta annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetussa merkityksessä eivätkä X ja Y siten olleet myöskään muodostaneet perhettä sanotussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla. X:n osalta lääninoikeuden päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa.

Y:n valituksen johdosta korkein hallinto-oikeus otti asian Y:n toimeentulotuen osalta viivytyksen välttämiseksi välittömästi ratkaistavakseen palauttamatta asiaa tältä osin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Vanhemmat vastaavat alaikäisen lapsensa elatuksesta kykynsä mukaan, vaikka lapsi ei asu vanhempiensa luona. Mikäli alaikäinen ei saa toimeentuloaan omista tuloistaan tai varoistaan tai vanhempiensa huolenpidolla, hän on oikeutettu saamaan tarpeen mukaan toimeentulotukea. Lapselle maksettu toimeentulotuki voidaan periä takaisin vanhemmilta, mikäli vanhemmat ovat tahallaan laiminlyöneet elatusvelvollisuutensa. Y:lle oli laadittava hänen menoistaan sekä tuloistaan ja varoistaan laskelma, jonka perusteella hänen oikeutensa toimeentulotukeen voitiin ratkaista. Laskelmaa laadittaessa oli otettava huomioon hänen vanhempiensa elatusvelvollisuus vain siltä osin kuin vanhemmat ovat tosiasiassa avustaneet häntä. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus kumosi lääninoikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset Y:n osalta ja palautti asian sosiaali- ja terveyslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Äänestys 3-2.

Laki toimeentulotuesta 2, 3, 6, 7, 9, 11 ja 12 §