22.9.2000

X oli hakenut Helsingin kaupungilta päihdehuoltolain perusteella korvausta 8 400 markkaa hoidostaan Kalliolan klinikalla vasta hoidon päättymisen jälkeen. Kysymys oli julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevasta riidasta, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse. Asia oli tullut käsitellä lääninoikeudessa hallintoriitana.

Lääninoikeus oli velvoittanut sosiaalilautakunnan korvaamaan hakijan vaatimat hoitokustannukset. Päätöksen perusteluina lääninoikeus oli muun ohella todennut, että X:n esittämien todistusten perusteella oli katsottava selvitetyksi, että hän oli pitkäaikaisen ja säännöllisen alkoholinkäytön vuoksi sekä muiden hoitoyritysten epäonnistumisen vuoksi ollut laitoshoidon tarpeessa. Päihdehuoltolain 7 § ei takaa hakijalle oikeutta saada päihdehuoltoa hakemallaan tavalla, mutta palveluja järjestettäessä on kuitenkin otettava huomioon hakijan tarve. Lääninoikeus katsoi ottaen huomioon X:n päihdehuollon tarpeesta saatu selvitys, hänen elämäntilanteensa ja annetun hoidon tuloksellisuus, että Helsingin kaupungin oli korvattava X:lle hänen vaatimansa kuntaosuus 8 400 markkaa.

Korkein hallinto-oikeus kumosi sosiaalilautakunnan valituksesta lääninoikeuden päätöksen ja hylkäsi X:n hakemuksen.

Asiakirjojen mukaan X:lle oli hänen työpaikkansa terveydenhuollon avustamana varattu hoitopaikka Kalliolan klinikalta. X oli ollut kuusi päivää katkaisuhoidossa Helsingin kaupungin Hangonkadun kuntoutuskeskuksessa, josta hän oli mennyt suoraan aiemmin varaamaansa hoitoon Kalliolan klinikalle.

Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijä oli ollut yhteydessä Hangonkadun kuntoutuskeskukseen välittömästi saatuaan tietää X:n hakeutuneen sinne hoitoon, ja oli pyytänyt, että Hangonkadun henkilökunta tekisi arvion X:n laitoskuntoutuksen tarpeesta. X oli kuitenkin lähtenyt sieltä Kalliolaan ennen kuin henkilökunta oli ehtinyt aloittaa keskustelut hänen kanssaan.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että X oli korvaushakemuksensa yhteydessä esittänyt lääkärinlausuntoja ja muita selvityksiä Kalliolan klinikan hoitojaksolta ja sen jälkeiseltä ajalta, joista ilmeni, että hän oli pitkäaikaisen ja säännöllisen alkoholinkäytön vuoksi sekä muiden hoitoyritysten epäonnistumisten vuoksi ollut laitoshoidon tarpeessa. Ennen tuota hoitojaksoa X:n laitoshoidon tarvetta ei kuitenkaan ollut voitu selvittää kaupungin omien päihdehuollon palveluiden antajien toimesta, koska X oli hakeutunut Kalliolaan ennen kuin tarve ehdittiin selvittää. Asiassa ei myöskään ollut esitetty selvitystä siitä, etteikö hänen tarvitsemaansa hoitoa olisi voitu järjestää muullakin tavoin kuin Kalliolan klinikalla.

Vaikka päihdehuollon palveluja järjestettäessä on päihdehuoltolain 7 §:n mukaan otettava huomioon hakijan tarve, ei säännös kuitenkaan takaa hakijalle oikeutta saada päihdehuoltoa nimenomaan hänen haluamallaan tavalla, ellei hänen avun, tuen tai hoidon tarpeensa sitä välttämättä edellytä. X oli itse hakeutunut hoitoon Kalliolan klinikalle ennen kuin hänen hoidon tarvettaan oli kaupungin päihdehuollon antajien toimesta ehditty selvittää. X:llä ei ollut lakiin perustuvaa oikeutta korvauksen saamiseen kunnalta hänen omasta aloitteestaan ilman kunnan etukäteen antamaa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:n 4 momentissa tarkoitettua maksusitoumusta hankitun hoidon kustannuksista. Lääninoikeuden olisi näistä syistä tullut hylätä hakemus.

Hallintolainkäyttölaki 69 §Päihdehuoltolaki 3, 4 ja 7 §Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 4 §