1.12.1999

Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL) oli 5.1.1999 päivätyllä tarjouspyynnöllä etsinyt yhteistyökumppania, joka kustantaisi ja julkaisisi 2-5 kertaa viikossa Helsingin metroasemilla ja mahdollisesti myös busseissa ja raitiovaunuissa jaettavaa hyvätasoista ilmaislehteä. HKL oli tarjouspyynnössä edellyttänyt, että se saisi ilmaisjakelulehden kustantajalta korvausta antaessaan edellä selostetun jakelukanavan ilmaislehden käyttöön. Tarjouspyynnössä oli esitetty yhtenä yhteistoiminnan muotona, että HKL saisi lehdestä tilaa joukkoliikenneinformaatiota varten vähintään puolen tabloidikokoisen sivun verran mieluummin kaksi kertaa viikossa sekä tilan HKL:n yhteystietoja varten jokaiseen lehteen.

Yhtiö A oli saattanut HKL:n menettelyn kilpailuneuvoston tutkittavaksi katsoen, että HKL ei ollut menetellyt julkisista hankinnoista annetun lain edellyttämällä tavalla ilmoitustilan hankinnassa. Kilpailuneuvosto jätti yhtiön hakemuksen tutkimatta katsottuaan, ettei se ollut asiassa toimivaltainen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tarjouspyynnön tarkoittaman yhteistyön pääasiallisena tarkoituksena ja sisältönä oli HKL:lle tuloa tuottava toiminta eli ilmaislehden jakelukanavan luovuttaminen jakelukanavamaksua vastaan. Yhteistyön yhtenä osana ollut ilmoitustilan saaminen ilmaislehdestä HKL:n käyttöön oli myös osaltaan vastiketta jakelukanavan antamisesta ilmaislehden käyttöön. Tämän vastasuorituksen osuus sopimuskokonaisuudesta ei ollut merkitykseltään olennainen ja se oli liitännäinen sopimuksen pääasialliseen kohteeseen.

Julkisista hankinnoista annetun lain 9 a §:n (1247/1997) mukaan kilpailuneuvoston käsiteltäväksi voitiin saattaa lain 9 §:ssä (1247/1997) tarkoitettu asia. Viimeksi mainitun pykälän mukaan kilpailuneuvoston toimivaltaan kuului sen tutkiminen, oliko hankinnassa menetelty säännösten vastaisesti. Kilpailuneuvoston toimivallan edellytyksenä oli näin ollen, että kilpailuneuvostolle tehdyssä hakemuksessa esitetyt vaatimukset koskivat julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitettua hankintaa. Sanotun lain 4 §:n 1 kohdan mukaan hankinnalla tarkoitettiin tavaroiden ja palvelujen ostamista, vuokraamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa sekä urakalla teettämistä.

Hankinnalla ei tarkoitettu toimintaa, joka tuottaa julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitetulle hankintayksikölle tuloa. Pelkästään se seikka, että laissa tarkoitetun hankintayksikön solmimaan hankintayksikölle tuloa tuottavaan sopimukseen sisältyi vastapuolen vastasuoritus, jonka hankkiminen erillisenä olisi voinut olla laissa tarkoitettu hankinta, ei tehnyt oikeustoimesta kokonaisuutena hankintaa. Kun vastasuoritus liittyi kiinteästi sopimuksen pääasialliseen kohteeseen ja kun sen merkitys sopimuskokonaisuudessa ei ollut olennainen, vastasuorituksen vastaanottamista ei voitu käsitellä hankintasäännösten tarkoittamana hankintana eikä kilpailuneuvostolla ollut toimivaltaa tutkia yhtiön hakemusta.

Laki julkisista hankinnoista 4 § 1 kohta ja 9 §