27.10.1997

Helsingin kaupunki edustajanaan Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL) oli vuonna 1991 tehnyt eräiden linjaliikenteenharjoittajien kanssa sopimuksen kaupungin sisäisen henkilölinjaliikenteen, niin sanotun sopimusliikenteen hoitamisesta. Sopimuksen ehtoja oli sopimuksen mukaan mahdollista neuvottelemalla muuttaa ja niihin oli tehty muutoksia pöytäkirjalla vuonna 1994, irtisanomisilmoituksella vuonna 1995 sekä pöytäkirjalla 4.12.1996. Vuoden 1991 sopimuksen mukaan kaupunki oli sitoutunut olemaan kilpailuttamatta sopimuksessa tarkoitettua liikennettä ennen vuoden 1995 alkua ja kilpailuttamaan sopimuksen voimassaoloaikana tietyn laskentakaavan mukaisesti enintään 45 % kunkin liikenteenharjoittajan sopimuksen alkamishetken linjakilometrimäärästä. Sopimuskauden päättyessä piti sopimusliikennettä olla vuositasolla vähintään 400.000 linjakilometriä.

Vuoden 1994 pöytäkirjalla kaupunki sitoutui olemaan kilpailuttamatta sopimusliikennettä vuosina 1995-1997 ja siirtymään kilpailuttamiseen vaiheittain 1.1.1998 alkaen. Pöytäkirjalla luovuttiin noudattamasta vuoden 1991 sopimuksen kilpailuttamista koskevia sopimusmääräyksiä 1.1.1998 alkaen.

Irtisanomisilmoituksella 12.12.1995 ei ollut vaikutusta kilpailuttamiseen, koska vuoden 1994 pöytäkirjan kilpailuttamatta jättämistä koskeneet kohdat jäivät voimaan. Pöytäkirjan 4.12.1996 mukaan kaupunki sitoutui olemaan kilpailuttamatta liikennettä 31.5.1998 asti. Sen jälkeen kilpailuttamisen oli määrä alkaa vaiheittain. Kaupunki sitoutui kilpailuttamaan vuosina 1998-1999 enintään 15 % liikenteestä. Samalla kaupunki sitoutui sopimukseen 31.12.1999 jälkeenkin niiltä osin kuin liikennettä ei ollut kilpailutettava.

Kilpailuneuvosto oli eräiden liikenteenharjoittajien hakemuksesta kieltänyt sopimusliikenteen kilpailuttamista koskevilta osin 4.12.1996 sovitun sopimuspöytäkirjan täytäntöönpanon. Samalla kilpailuneuvosto oli määrännyt, että julkisista hankinnoista annetun lain mukainen tarjouskilpailu oli järjestettävä vaiheittain siten, että kysymyksessä oleva sopimusliikenne oli kertaalleen kilpailutettu vuoden 2000 loppuun mennessä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko julkisista hankinnoista annettua lakia, jota ei lain 18 §:n mukaan ollut sovellettava ennen lain voimaan tuloa aloitettuihin hankintoihin, sovellettava liikenteen hankkimiseen sopimusliikennöitsijöiltä, kun hankinnasta oli alunperin sovittu jo vuonna 1991.

Kaupunki oli ennen pöytäkirjan 4.12.1996 tekemistä ollut oikeutettu tekemiensä sopimusten nojalla kilpailuttamaan sopimusliikenteen 1.1.1998 alkaen. Kaupunki oli suostuessaan tämän kilpailuttamisoikeuden supistamiseen sitoutunut liikenteen hankkimiseen sopimuskumppaneina olevilta liikennöitsijöiltä sekä ajalliselta kestoltaan että määrältään laajemmin kuin mihin se oli ennestään sitoutunut. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tällaista sopimuksen kohteen laajennusta oli pidettävä julkisista hankinnoista annetun lain tarkoittamana hankintana. Asiassa oli siten kysymys siitä, voiko kaupunki sitoutua 4.12.1996 päivätyn pöytäkirjan mukaiseen sopimukseen sen kilpailuttamista koskevien ehtojen osalta. Sopimusliikenteen palvelut olivat sellaisia, jotka kaupunki voi hankkia ilman tarjouskilpailua julkisista hankinnoista annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan vain erityisistä syistä. Kilpailuttamiseen siirtyminen vaiheittain merkitsi myös hankinnan suorittamista ilman tarjouskilpailua niiltä osin kuin kilpailuttamiseen ei ollut vielä siirrytty. Myös vaiheittaisuus edellytti siten erityisten syiden olemassaolon. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei sopimusliikenteen hankkimiseen Helsingin kaupungin liikennelaitoksen ja sopimusliikennöitsijöiden kesken pöytäkirjalla 4.12.1996 sovitussa laajuudessa ilman tarjouskilpailua ollut erityisiä syitä.

Kun hankinnan kohteen laajentamiseen ilman tarjouskilpailua ei ollut erityisiä syitä, kilpailuneuvoston päätös, jolla oli kielletty sopimusliikenteen kilpailuttamista koskevilta osin mainitun pöytäkirjan täytäntöönpano ja määrätty samalla kilpailuttamisen aikataulusta eli siten kielletty hankinnan kohteen laajentaminen ilman tarjouskilpailua, ei ollut lainvastainen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi kaupunginhallituksen valituksen kilpailuneuvoston päätöksestä.

L Julkisista hankinnoista 1 §L Julkisista hankinnoista 5 §L Julkisista hankinnoista 18 §