19.5.2025

Päätökset, joita muutoksenhaut koskevat

Turun hallinto-oikeus 13.2.2024 nro H208/2024

Turun hallinto-oikeus 13.2.2024 nro H209/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää A Oy:n ja B Oy:n valituslupahakemukset hallinto-oikeuden päätöksiin sisältyvien oikeudenkäyntikuluratkaisujen osalta. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna näiltä osin ratkaisua yhtiöiden valituksiin.

Korkein hallinto-oikeus myöntää yhtiöille valitusluvat ja tutkii asian muilta osin.

Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

Yhtiöiden valitukset hyväksytään. Turun hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja Verohallinnon antamat ennakkoratkaisut saatetaan voimaan.

Verohallinto velvoitetaan korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntikuluvaatimukset enemmälti hyläten 3 000 eurolla kummallekin yhtiölle eli yhteensä 6 000 eurolla.

Asian tausta

Ennakkoratkaisuhakemus Verohallinnolle

(1) A Oy ja B Oy ovat lausuneet yhteisessä ennakkoratkaisuhakemuksessaan muun ohella seuraavaa:

(2) A Oy:n osakekanta koostuu 100 osakkeesta, joista B Oy omistaa 40 prosenttia, D 31 prosenttia, E 22 prosenttia ja F 7 prosenttia.

(3) A Oy on perustettu vuonna 2006, ja yhtiön kaupparekisteriin merkittynä toimialana on pienkoneiden, moottoriajoneuvojen ja varaosien maahantuonti, kauppa ja huoltotoiminta.

(4) B Oy:n osakekanta koostuu yhteensä 100 osakkeesta, jotka jakautuvat 20 A-sarjan osakkeeseen ja 80 B-sarjan osakkeeseen. Yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan A-osake tuottaa yhtiökokouksessa 20 ääntä ja B-osake yhden äänen. E ja J omistavat kymmenen A-sarjan osaketta kumpikin, ja heillä kummallakin on 42 prosentin osuus äänivallasta. K ja I omistavat 40 B-sarjan osaketta kumpikin, ja heillä kummallakin on 8 prosentin osuus äänivallasta.

(5) B Oy on perustettu vuonna 2012. Sen kaupparekisteriin merkittynä toimialana on kiinteistöjen ja arvopapereiden omistaminen, hallitseminen, vuokraaminen ja myynti; rakentamis-, rakennuttamis- ja saneeraustoiminnan harjoittaminen; asuntojen markkinointi ja myynti sekä messutoiminta.

(6) A Oy:n vuosien ajan tappiollista liiketoimintaa on rahoitettu pääomalainoin. B Oy:n tarkoituksena on hankkia A Oy:n osakekanta vuonna 2022 kokonaisuudessaan ja pääomittaa pääomalainasaatavansa A Oy:ltä oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi A Oy:n sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. B Oy:n tarkoituksena on myös jatkaa ja kehittää A Oy:n harjoittamaa kevyiden moottoriajoneuvojen ja pienkoneiden vähittäiskaupasta koostuvaa liiketoimintaa.

(7) Osakehankintojen ja pääomalainan konvertoinnin jälkeen tarkoituksena on järjestellä konsernin rakenne tavalla, joka ottaa huomioon yhtiöiden tulevaisuuden tarpeet ja menneisyyden liiketoiminnan. Tämän mukaisesti A Oy siirtäisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 52 d §:n mukaisella liiketoimintasiirrolla koko pienkoneiden, moottoriajoneuvojen ja varaosien maahantuonnin, kaupan ja huoltotoiminnan käsittävän operatiivisen liiketoimintansa (jäljempänä myös vähittäiskauppaliiketoiminta) toimintaa jatkavalle liiketoimintasiirron yhteydessä perustettavalle C Oy:lle saaden vastikkeeksi C Oy:n kaikki osakkeet. A Oy:öön jätettäisiin kaikki omaisuuserät, joita ei voitaisi kohdistaa C Oy:lle siirrettävään liiketoimintaan.

(8) Liiketoimintasiirron jälkeen A Oy sulautuisi EVL 52 a ja 52 b §:n mukaisella tytäryhtiösulautumisella B Oy:öön ja purkautuisi selvitysmenettelyttä. Sulautumisessa ei annettaisi sulautumisvastiketta.

(9) A Oy:n osakkeista yli puolet vaihtaa omistajaa, kun B Oy hankkii yhtiön osakekannan kokonaisuudessaan. Verohallinto on myöntänyt A Oy:lle 10.12.2021 tuloverolain 122 §:n 3 momentissa tarkoitetun poikkeusluvan verovuosilta 2011 — 2020 vahvistettujen (yhteensä 3 973 046,77 euroa) ja mahdollisesti verovuosilta 2021 — 2022 vahvistettavien tappioiden käyttämiseen omistajanvaihdoksesta huolimatta. Poikkeuslupahakemuksessa on kuvattu ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyt järjestelyt omistajanvaihdoksen jälkeen.

(10) B Oy ja sen osakas E ovat yhdessä omistaneet tappiovuoden 2015 alusta lukien yli puolet sulautuvan A Oy:n osakkeista. Verovuosilta 2015 — 2020 vahvistettuja A Oy:n tappioita on yhteensä 1 865 991,28 euroa.

(11) Verohallinnolle antamassaan lisäselvityksessä hakijoina oleva yhtiöt A Oy ja B Oy ovat todenneet, että A Oy:n harjoittaman liiketoiminnan yhtiöittäminen omaan tytäryhtiöönsä jättää A Oy:n harjoittamaan liiketoimintaan liittyvät mahdolliset tuntemattomat vastuut sekä muut riskit A Oy:lle, jolloin liiketoimintasiirrossa perustettava uusi yhtiö on historiaton. Mahdollisesti realisoituvia vastuita voidaan liiketoiminnallisesti rajata vain, jos yhtiö toteuttaa liiketoimintasiirron perustettavaan yhtiöön. A Oy:n liiketoiminnassa aiemmin syntyneet mahdolliset tuntemattomat vastuut kohdistuvat realisoituessaan ainoastaan A Oy:n ja sulautumisen jälkeen B Oy:n liiketoimintaan, mutta kokonaisjärjestelyn jälkeisen C Oy:n toimintaa nämä vastuut eivät vaarantaisi.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyt kysymykset

(12) A Oy ja B Oy ovat pyytäneet Verohallinnolta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin.

1. Mikäli A Oy siirtää koko operatiivisen liiketoimintansa, toimintaan kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan mahdollisesti kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle perustettavalle C Oy:lle sekä sulautuu B Oy:öön hakemuksessa tarkemmin kuvatulla tavalla ja olosuhteissa, sovelletaanko järjestelyyn elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n liiketoimintasiirtoa sekä mainitun lain 52 a ja 52 b §:n sulautumista koskevia säännöksiä?

2. Siirtyvätkö A Oy:n verotuksessa vahvistetut tappiot sulautumisessa tuloverolain 123 §:n 2 momentin mukaisesti sulautumisen vastaanottavalle yhtiölle B Oy:lle?

(13) Muutoksenhakijoiden antaman lisäselvityksen mukaan A Oy on hakija ensimmäisessä kysymyksessä ja B Oy toisessa kysymyksessä.

Verohallinnon ennakkoratkaisut 8.9.2022 verovuosille 2022 ja 2023

(14) Verohallinto on lausunut  A Oy:lle ennakkoratkaisuna seuraavaa:

1. Mikäli A Oy siirtää koko operatiivisen liiketoimintansa, toimintaan kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan mahdollisesti kohdistuvat varaukset siirtävää toimintaa jatkavalle perustettavalle C Oy:lle sekä sulautuu B Oy:öön hakemuksessa tarkemmin kuvatulla tavalla ja olosuhteissa, järjestelyyn sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n liiketoimintasiirtoa sekä mainitun lain 52 a ja 52 b §:n sulautumista koskevia säännöksiä.

(15) Verohallinto on lausunut  B Oy:lle ennakkoratkaisuna seuraavaa:

2. A Oy:n verotuksessa verovuosilta 2015 — 2020 vahvistetut tappiot ja verovuosilta 2021 ja 2022 mahdollisesti vahvistettavat tappiot siirtyvät sulautumisessa tuloverolain 123 §:n 2 momentin mukaisesti sulautumisessa vastaanottavalle yhtiölle B Oy:lle.

(16) Verohallinto on perustellut  A Oy:lle annettua ennakkoratkaisua seuraavasti:

(17) A Oy:n operatiivisen liiketoiminnan voidaan katsoa muodostavan sellaisen itsenäisesti toimeentulevan taloudellisen yksikön, jota elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:ssä tarkoitetaan, ja että on ilmeistä, ettei hakemuksessa kuvatussa järjestelyssä muodostu konkreettisia eikä järjestelmälle vieraita veroetuja. Järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena ei ole katsottu olevan veron kiertäminen tai veron välttäminen. Yhtiön sulautumisen on katsottu täyttävän elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:ssä sulautumiselle asetetut muodolliset vaatimukset. Myöskään sulautumisen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena ei ole ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen, koska on ilmeistä, ettei järjestelyssä muodostu konkreettisia eikä järjestelmälle vieraita veroetuja.

(18) Verohallinto on perustellut  B Oy:lle annettua ennakkoratkaisua seuraavasti:

(19) B Oy:llä on sulautumisessa vastaanottavana yhtiönä oikeus vähentää verotettavasta tulostaan sulautuvan A Oy:n verovuosien 2015 — 2020 sekä mahdollisesti verovuosien 2021 — 2022 tappiot tuloverolain 119 ja 120 §:ssä säädetyllä tavalla, koska sulautuvalla A Oy:llä olisi oikeus vähentää sanotut tappiot toiminnassaan ja omistukselle tuloverolain 123 §:n 2 momentissa asetettu edellytys sulautuvan yhtiön tappioiden siirtymiselle täyttyy verovuodesta 2015 alkaen.

Hallinto-oikeuden ratkaisut

(20) Hallinto-oikeus on ratkaissut Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitukset Verohallinnon ennakkoratkaisuista 13.2.2024 antamillaan kahdella eri päätöksellä.

(21) Hallinto-oikeus on päätöksellään  H208/2024 hyväksyen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen kumonnut A Oy:lle annetun ennakkoratkaisun ja lausunut uutena ennakkoratkaisuna seuraavaa:

1. Mikäli A Oy siirtää koko operatiivisen liiketoimintansa, toimintaan kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan mahdollisesti kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle perustettavalle C Oy:lle sekä sulautuu B Oy:öön hakemuksessa tarkemmin kuvatulla tavalla ja olosuhteissa, järjestelyyn ei sovelleta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n liiketoimintasiirtoa sekä 52 a §:n ja 52 b §:n sulautumista koskevia säännöksiä.

(22) Hallinto-oikeus on päätöksellään  H209/2024 hyväksyen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen kumonnut B Oy:lle annetun ennakkoratkaisun ja lausunut uutena ennakkoratkaisuna seuraavaa:

2. A Oy:n verotuksessa verovuosilta 2015 — 2020 vahvistetut tappiot ja verovuosilta 2021 ja 2022 mahdollisesti vahvistettavat tappiot eivät siirry sulautumisessa tuloverolain 123 §:n 2 momentin mukaisesti vastaanottavalle yhtiölle B Oy:lle.

(23) Hallinto-oikeus on lisäksi päätöksissään hylännyt yhtiöiden vaatimukset niiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

(24) Hallinto-oikeus on päätöstensä perusteluissa lausunut keskeisesti seuraavaa:

(25) B Oy:n ja vähittäiskauppaliiketoimintaa harjoittavan yhtiön välinen konsernirakenne syntyy jo järjestelyn ensimmäisessä vaiheessa toteutettavilla osakekaupoilla ja etteivät sen jälkeen toteutettavat uuden yhtiön perustaminen, liiketoimintasiirto ja vanhan liiketoimintaa harjoittaneen yhtiön sulautuminen B Oy:öön niitä yhdessä tarkasteltaessa johda konsernirakenteen muuttamiseen enemmälti. A Oy ei ole esittänyt mitään selvitystä siitä, että sille olisi mahdollisesti syntymässä väittämiään yritysjärjestelyn toteuttamisen kannalta olennaisia tuntemattomia velkoja tai vastuita. Näin ollen kysymys ei ole A Oy:n harjoittamien useiden eri liiketoimintojen eriyttämisestä eri yhtiöihin tai muustakaan yritysjärjestelyyn osallistuvien yhtiöiden varojen, velkojen ja vastuiden uudelleenjärjestelystä tai järkeistämisestä, jonka lopputulosta sellaisenaan voitaisiin pitää pätevänä liiketaloudellisena syynä järjestelylle. A Oy:n pääomittaminen tapahtuu jo ennen liiketoimintasiirtoa ja sulautumista, eikä esitettyjä liiketoiminnan jatkuvuuden turvaamista ja kehittämistä sekä markkina-aseman vahvistamista koskevia yleisluonteisia perusteluja voida pitää konkreettisina liiketaloudellisina perusteina liiketoimintasiirrolle ja sulautumiselle.

(26) Päätösten perusteluissa on todettu edelleen, että sulautumisessa B Oy:lle suoraan lain nojalla siirtyvät tappiot ovat syntyneet ennen A Oy:n suunniteltua omistajanvaihdosta ja ettei A Oy:llä itselläänkään olisi oikeutta tappioiden vähentämiseen ilman Verohallinnon myöntämää poikkeuslupaa. Lisäksi tappioiden määrä on huomattava. Vaikka tappioiden siirtyminen vastaanottavalle yhtiölle onkin lähtökohtaisesti sulautumisessa tavanomainen tapahtuma, tappioiden siirtymisessä on hallinto-oikeuden mukaan tässä tilanteessa kysymys konkreettisesta ja järjestelmälle vieraasta veroedusta. Liiketoimintasiirtoa ja sulautumista on niitä kokonaisuutena tarkasteltaessa pidettävä keinotekoisena sarjatoimena. Koska veroneutraalia yritysjärjestelyä ei siten tapahdu, A Oy:lle vahvistetut tappiot eivät siirry vähennettäväksi B Oy:n tulosta.

Asiat ovat hallinto-oikeudessa ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Marja Peltoniemi, Antti Jukarainen ja Laura Mäkinen, joka on myös esitellyt molemmat asiat.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(27)  A Oy ja B Oy ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksistä ja yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja Verohallinnon antamat ennakkoratkaisut saatetaan voimaan. Asiasta on pyydettävä ennakkoratkaisu Euroopan unionin tuomioistuimelta.

(28) Muutoksenhakijat ovat myös vaatineet, että niille korvataan hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet yhteensä 18 070 euron suuruiset oikeudenkäyntikulut.

(29)  Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut valitusten ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien vaatimusten hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Valituslupahakemusten hylkääminen

(30) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

(31) Sen perusteella, mitä muutoksenhakijat ovat esittäneet ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta hallinto-oikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisujen osalta.

Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä

(32) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.

(33) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan ole muun ohella silloin, jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että unionin tuomioistuin on jo tulkinnut kyseessä olevaa unionin oikeuden säännöstä.

(34) Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen asiassa C-126/10,  Foggia , antama tuomio, asiassa ei ole tullut esille sellaista uutta unionin oikeuden tulkintaa koskevaa kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön tekeminen olisi tarpeen. Tätä koskeva yhtiöiden vaatimus on siten hylättävä.

Pääasia

Kysymyksenasettelu ja osapuolten kannat

(35) Asiassa on ratkaistavana, onko esillä olevien liiketoimintasiirron, sulautumisen ja tappioiden sulautumisessa siirtymisen osalta yhtiöiden verotuksissa sovellettava elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n tai verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n veron kiertämistä koskevia säännöksiä. Arviointi tehdään siitä lähtökohdasta, että esillä oleva liiketoimintasiirto ja sulautuminen sinänsä täyttävät elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a ja 52 d §:ssä asetetut edellytykset, ja asiassa myös täyttyy tuloverolain 123 §:n 2 momentissa tappion siirtymiselle sulautuvalta yhteisöltä vastaanottavalle yhteisölle asetettu omistussuhdetta koskeva edellytys.

(36)  A Oy ja B Oy ovat esittäneet, että hallinto-oikeus on katsonut vieraan veroedun syntymisen perustuvan tappioiden siirtymiseen sulautumisessa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden olisi tullut tarkastella tuloverolain 123 §:n 2 momenttia ja sen tarkoitusta eikä perustella vieraan veroedun syntyä järjestelyn väitetyllä tarkoituksella. Tappioiden siirtyminen esillä olevassa tilanteessa on täysin kaavamainen, verojärjestelmän rakenteesta aiheutuva tavanomainen veroetu. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n soveltaminen ei ole tässä tilanteessa mahdollista.

(37) Yhtiöiden mukaan suunniteltu järjestely on välttämätön, jotta A Oy:n liiketoimintaa voidaan alkaa kehittää ja kasvattaa historiattomana. Oikeuskäytännön perusteella pelkästään se, että järjestely johtaa toimeen osallistuvien yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestelyyn, on riittävä liiketaloudellinen syy (KHO 2017:78). Lisäksi yhtiöt ovat esittäneet järjestelyn perusteiksi A Oy:n liiketoiminnan kehittämisen, tehostamisen ja markkina-aseman vahvistamisen (esimerkiksi KHO 2010:21). Edelleen järjestelyllä pyritään A Oy:lle myönnetyn pääomalainan siirtämiseen ja turvaamiseen.

(38)  Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan järjestelyyn tulee soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n tai verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n veron kiertämistä koskevia säännöksiä joko samanaikaisesti yhdessä tai erikseen. Esillä oleva asia poikkeaa ennakkopäätöksessä KHO 2013:126 tarkoitetusta ristiinomistuksen purkamisella aikaan saatavasta konsernirakenteen selkiyttämisestä. Konsernin rakenteessa tai toiminnassa ei tapahdu järjestelyn seurauksena minkäänlaista muutosta. Riittävä omistusrakenteen yksinkertaistaminen saavutetaan, kun B Oy:n hankkii muiden A Oy:n omistajien osakkeet. Järjestelystä ei seuraa julkaisematonta päätöstä KHO 29.4.2024 taltionumero 1241/2024 vastaavalla tavalla konsernirakenteen selkiytymistä, konserniyhtiöiden hallinnollisen taakan vähentämistä ja kulujen säästämistä. Tuntemattomien vastuiden rajaaminen ja näiden riskien siirtäminen emoyhtiölle ei ole riittävä taloudellinen syy järjestelylle.

(39) Oikeudenvalvontayksikkö on todennut edelleen, että yhtiöt ovat esittäneet ristiriitaisia väitteitä. Niiden mukaan järjestelyllä turvattaisiin ja siirrettäisiin B Oy:n A Oy:lle antama pääomalaina. Hakemusvaiheessa on kuitenkin esitetty, että velka konvertoidaan oman pääoman ehtoiseksi sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon ennen liiketoimintasiirron toteutusta. Järjestelyn seurauksena tappiot siirtyvät vähennettäväksi B Oy:n toiminnan tulosta C Oy:n jatkaessa A Oy:n sitä vähittäismyyntitoimintaa, josta tappiot ovat muodostuneet. On todennäköistä, että ilman järjestelyä tappiot jäisivät hyödyntämättä A Oy:n verotuksessa. Ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattua kokonaisjärjestelyä ei toteuteta liiketaloudellisista syistä, eivätkä muutoksenhakijat ole osoittaneet järjestelylle perusteita, joilla olisi tosiasiallista taloudellista merkitystä muutoksenhakijoiden kannalta, jollei järjestelyllä saavutettuja verovaikutuksia oteta huomioon.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

(40)  Suomen perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.

(41)  Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:n 2 kohdan mukaan sulautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa sulautuva yhtiö purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yhtiölle, jonka hallussa ovat kaikki sulautuvan yhtiön osakepääomaa edustavat osakkeet, tai tuollaisen yhtiön kokonaan omistamalle osakeyhtiölle.

(42) Saman lain 52 d §:n 1 momentin mukaan liiketoimintasiirrolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö ( siirtävä yhtiö ) luovuttaa joko kaikki taikka yhteen tai useampaan liiketoimintakokonaisuuteensa kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle ( vastaanottava yhtiö ) saaden vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita.

(43) Saman lain 52 h §:n mukaan lain 52 ja 52 a — 52 g §:ssä olevia säännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen.

(44)  Yritysjärjestelyjä koskevien elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta tehdyn hallituksen esityksen (HE 177/1995 vp, jakso 2.6 Veron kiertäminen) perusteluissa todetaan, että verotuslain 56 §:n (74/87) veronkiertosäännöksen avulla ei käytännössä ole juuri voitu puuttua ilmeisiin veronkiertotapahtumiin silloin, kun verokohtelu on laissa kytketty yritysjärjestelyssä käytettyyn menettelytapaan. Lainsäädännön tarkoitus on jäänyt tulkinnassa tällöin taka-alalle. Esimerkiksi sulautumiseen liittyviä veroetuja ei ole katsottu voitavan evätä silloin, kun järjestelyssä on käytetty sulautumismenettelyä, vaikka sulautumiselta ilmeisesti puuttuisikin liiketaloudellinen tarkoitus. Hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että se sisältää monia uusia yritysjärjestelysäännöksiä, joiden avulla verotus voidaan lykätä myöhempään ajankohtaan. Kun veroetuja sallivien yritysjärjestelyjen piiri vielä kasvaa kansainvälisten järjestelyjen tullessa mahdollisiksi, esityksessä ehdotetaan nimenomaisen yritysjärjestelyjä koskevan veronkiertosäännöksen sisällyttämistä elinkeinoverolakiin.

(45) Sanotussa hallituksen esityksessä ehdotetun elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 g §:n mukaan lain 52 — 52 f §:ssä olevia säännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai pääasiallisena tarkoituksena on ollut veron kiertäminen tai verotuksen välttäminen.

(46)  Tuloverolain ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 193/2005 vp, jakso 2.6 Veronkiertämissäännös) perusteluissa todetaan, että yritysjärjestelydirektiivin 11 artiklaan sisältyvän erityisen veronkiertosäännöksen soveltamisalaa on laajennettu koskemaan myös eurooppayhtiön ja eurooppaosuuskunnan kotipaikan siirtämistä. Direktiiviä vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin, jolloin veronkiertosäännöstä sovellettaisiin myös eurooppayhtiön ja eurooppaosuuskunnan sääntömääräisen kotipaikan siirtoon. Samalla tarkennetaan säännöksen sanamuotoa vastaamaan yritysjärjestelydirektiivin 11 artiklan sanamuotoa.

(47)  Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavaa yhteistä verojärjestelmään koskevan neuvoston direktiivin (90/434/ETY) johdannon viimeisen kappaleen mukaan jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus olla myöntämättä sanotun direktiivin soveltamisesta johtuvaa etua, jos sulautumisen, diffuusion, varojensiirron tai osakkeidenvaihdon päämääränä on veropetos tai veron kiertäminen tai jos se johtaa siihen, että yhtiö, riippumatta siitä, osallistuuko se liiketoimeen vai ei, ei enää täytä työntekijöiden edustukselle yhtiön toimielimissä asetettuja ehtoja.

(48) Saman direktiivin 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella jäsenvaltio voi olla kokonaan tai osittain soveltamatta II, III ja IV osastojen säännöksiä, tai peruuttaa niistä saatavan hyödyn, jos sulautumisen, diffuusion, varojensiirron tai osakkeidenvaihdon ainoana tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena on veropetos tai veron kiertäminen; se seikka, että 1 artiklassa tarkoitettu liiketoimi ei ole suoritettu sellaisesta hyväksyttävästä taloudellisesta syystä kuin liiketoimeen osallistuvien yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestely tai järkeistäminen, saattaa johtaa olettamaan, että liiketoimen pääasiallisena tarkoituksena on veropetos tai veron kiertäminen.

(49)  Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin (2009/133/EY) johdannon 13 kohdan mukaan jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus olla soveltamatta tätä direktiiviä, jos sulautumisen, jakautumisen, osittaisjakautumisen, varojensiirron, osakkeidenvaihdon tai eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan sääntömääräisen kotipaikan siirtämisen päämääränä on veropetos tai veron kiertäminen taikka jos se johtaa siihen, että yhtiö, riippumatta siitä, osallistuuko se toimeen vai ei, ei enää täytä työntekijöiden edustukselle yhtiön toimielimissä asetettuja ehtoja.

(50) Saman direktiivin 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltio voi olla soveltamatta kaikkia tai joitakin 4 — 14 artiklan säännöksiä tai evätä niistä saatavan hyödyn, jos jonkin 1 artiklassa tarkoitetun toimen pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron välttäminen tai veron kiertäminen; se seikka, että tointa ei ole suoritettu pätevästä taloudellisesta syystä, kuten toimeen osallistuvien yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestely tai järkeistäminen, saattaa johtaa olettamaan, että toimen pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron välttäminen tai veron kiertäminen.

(51)  Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

(52)  Tuloverolain 123 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan yhteisöjen sulauduttua tai yhteisön jakauduttua on vastaanottavalla yhteisöllä oikeus vähentää verotettavasta tulostaan sulautuneen tai jakautuneen yhteisön tappio 119 ja 120 §:ssä säädetyllä tavalla, mikäli vastaanottava yhteisö taikka sen osakkaat tai jäsenet taikka yhteisö ja sen osakkaat tai jäsenet yhdessä ovat tappiovuoden alusta lukien omistaneet yli puolet sulautuneen tai jakautuneen yhteisön osakkeista tai osuuksista.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(53) Puheena olevissa ennakkoratkaisuissa on kysymys siitä, onko suunniteltuihin yritysjärjestelyihin sovellettava veron kiertämistä koskevia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n sekä verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännöksiä.

(54) Koska elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h § on yritysjärjestelyitä koskeva erityinen veron kiertämistä koskeva säännös, esillä olevaa tilannetta on ensisijaisesti tarkasteltava sanotun säännöksen soveltamisedellytysten näkökulmasta.

(55) Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksissään KHO 2017:78, KHO 2021:65 ja KHO 2022:79 katsonut, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n veron kiertämistä koskeva säännös voi tulla sovellettavaksi vain, jos kysymys on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta oikeuden väärinkäytöstä. Mikäli järjestelyssä esitetään syntyvän konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja, esitettyjä liiketaloudellisia perusteita on punnittava sen selvittämiseksi, onko veron kiertämisen tai välttämisen katsottava olleen järjestelyn pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista.

(56) Liiketoimintasiirrossa siirtävälle osakeyhtiölle vahvistettu tappio ei siirry vastaanottavalle osakeyhtiölle. Tämän vuoksi nyt esillä olevaan liiketoimintasiirtoon ja tappioiden vähennysoikeuteen ei liity verojärjestelmälle vierasta veroetua.

(57) Sulautuminen on yleisseuraanto, jossa sulautuvan osakeyhtiön kaikki oikeudet ja velvoitteet siirtyvät vastaanottavalle osakeyhtiölle. Sulautuvalle osakeyhtiölle vahvistetun tappion siirtymistä vähennettäväksi vastaanottavan osakeyhtiön tulosta on kuitenkin rajoitettu tuloverolain 123 §:n 2 momentissa, jonka perusteella sulautuvalle yhteisölle vahvistettu tappio siirtyy vähennettäväksi vastaanottavan yhteisön tulosta, jos säännöksessä säädetty omistusta koskeva edellytys täyttyy. Lisäksi sulautumisen yleisseuraantoluonteesta johtuu, että vastaanottava osakeyhtiö ei voi saada sulautuvan osakeyhtiön seuraajana edeltäjäänsä parempaa oikeutta tappion hyödyntämiseen. Oikeus tappion vähentämiseen voi siten siirtyä vastaanottavalle osakeyhtiölle vain, mikäli sulautuvalla osakeyhtiöllä itsellään on ollut vastaava oikeus (KHO 2019:131).

(58) Sulautuvana osakeyhtiönä oleva A Oy on aiemmin saanut Verohallinnolta tuloverolain 122 §:n 3 momentissa tarkoitetun poikkeusluvan tappioiden vähentämiseen omistajanvaihdoksesta huolimatta. Lainvoimaisessa poikkeuslupapäätöksessä on kuvattu samat omistajanvaihdoksen jälkeiset yritysjärjestelyt kuin nyt esillä olevassa A Oy:n ja B Oy:n yhteisessä ennakkoratkaisuhakemuksessa.

(59) Edellä esitetyn perusteella sulautuvalle A Oy:lle vahvistetun tappion siirtyminen sulautumisessa vähennettäväksi vastaanottavan B Oy:n tulosta ei ole verojärjestelmälle vieras veroetu.

(60) Näin ollen asiassa ei ole edellytyksiä soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n veron kiertämistä koskevaa erityissäännöstä.

(61) Asiassa on vielä Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksesta arvioitava, voidaanko esillä olevien toimiin soveltaa verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n yleistä veron kiertämistä koskevaa säännöstä.

(62) Edellä selostettujen yritysjärjestelydirektiivien johdantokappaleiden perusteella unionin jäsenvaltioille on annettu mahdollisuus olla myöntämättä sanotun direktiivin soveltamisesta johtuvaa etua, jos direktiivissä tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Tämän mukaisesti unionin tuomioistuin on asiassa C-318/22,  GE Infrastructure Hungary Holding Kft. , antamansa tuomion 43 kohdassa katsonut, että direktiivin 2009/133 sulautumista, jakautumista ja osakkeidenvaihtoa koskevan 8 artiklan 2 kohdassa ei jätetä jäsenvaltioille liikkumavaraa sen täytäntöönpanossa siten, että ne voisivat asettaa siinä säädetyn neutraalin verotuksen järjestelmän soveltamiselle lisäedellytyksiä mainitun direktiivin II luvussa säädettyjen edellytysten lisäksi, jollei muuta johdu direktiivin veron kiertämistä koskevasta 15 artiklasta ja erityisesti sen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta tilanteesta, jossa on kyse liiketoimista, joiden ainoana tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena on veropetos tai veron kiertäminen, ja jossa jäsenvaltiot voivat kieltäytyä soveltamasta kokonaan tai osittain kyseisen direktiivin säännöksiä tai evätä niistä saatavan hyödyn.

(63) Yritysjärjestelydirektiivien johdantokappaleiden perusteella jäsenvaltioilla ei ole ollut velvollisuutta säätää yritysjärjestelyjä koskevaa erityistä veron kiertämistä koskevaa säännöstä, vaan tällainen sääntely on jäänyt jäsenvaltioiden päätösten varaan. Direktiivien säännöksistä ei siten seuraa, ettei verotusmenettelystä annetun lain yleistä veron kiertämistä koskevaa säännöstä voitaisi soveltaa yritysjärjestelyiden verotuksessa. Tilannetta ei ole arvioitava toisin edellä mainitun unionin tuomioistuimen asiassa C-318/22,  GE Infrastructure Hungary Holding Kft. , antaman tuomion perusteella.

(64) Suomessa direktiivin antamaa mahdollisuutta on käytetty niin, että on säädetty erityinen veron kiertämistä koskeva säännös eli elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h § (aiemmin 52 g §). Säännöksessä ei ole säädetty, ettei siinä tarkoitettuja verotuksellisia etuja voitaisi evätä verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain edellä selostettujen esitöiden perusteella elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n säätämisen syynä on ollut se, ettei yleisen veronkiertosäännöksen nojalla ole käytännössä puututtu ilmeisiin veronkiertotapahtumiin silloin, kun verokohtelu on laissa kytketty yritysjärjestelyssä käytettyyn menettelytapaan. Myöskään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain esitöistä ei ilmene, että erityisellä veronkiertosäännöksellä (EVL 52 h/g) olisi rajoitettu yleisen veronkiertosäännöksen soveltamista.

(65) Edellä esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että yritysjärjestelyjen, kuten liiketoimintasiirron ja sulautumisen, verotuksessa voidaan sinänsä soveltaa verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n yleistä veron kiertämistä koskevaa säännöstä. Korkein hallinto-oikeus on katsonut näin myös jakautumista koskevassa ennakkopäätöksessään KHO 2022:79.

(66) Korkein hallinto-oikeus lisäksi toteaa, että tappioiden siirtymisestä sulautuvalta yhteisöltä vastaanottavalle yhteisölle säädetään tuloverolain 123 §:ssä. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:ssä ei säädetä tuloverolain 123 §:n soveltamatta jättämisestä. Tämä esimerkki, joka soveltuu nyt esillä olevaan tapaukseen, puoltaa osaltaan myös sitä, että mahdollinen veron kiertäminen voi tulla arvioitavaksi erityisen veronkiertosäännöksen ohella myös yleisen veronkiertosäännöksen nojalla.

(67) Kun otetaan huomioon, mitä edellä on esitetty niistä seikoista, joiden nojalla on arvioitu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n erityissäännöksen soveltamisen edellytyksiä, nyt esillä olevassa asiassa ei ole myöskään edellytyksiä soveltaa erikseen tai täydentävästi verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n veron kiertämistä koskevaa yleissäännöstä.

(68) Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätökset on kumottava pääasian osalta ja Verohallinnon ennakkoratkaisut on saatettava voimaan.

Oikeudenkäyntikulut

(69) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

(70) Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

(71) Kun otetaan erityisesti huomioon Verohallinnon antama lainvoimainen poikkeuslupa tappioiden siirtymiseen omistajanvaihdoksesta huolimatta ja korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainittu julkaistu oikeuskäytäntö, olisi kohtuutonta, jos muutoksenhakijat joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Tämän vuoksi Verohallinto on velvoitettava korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa niiden vaatimus enemmälti hyläten edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannele Ranta-Lassila (eri mieltä), Eija Siitari, Mika Seppälä (eri mieltä), Mikko Pikkujämsä (eri mieltä), Vesa-Pekka Nuotio, Kari Tornikoski, Anne Nenonen, Joni Heliskoski (eri mieltä) ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Otto Kumpulainen.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Joni Heliskosken äänestyslausunto, johon oikeusneuvokset Mikko Pikkujämsä, Mika Seppälä ja Hannele Ranta-Lassila yhtyivät:

”Erimielisyyteni kohdistuu pääasiaratkaisun perusteluihin. Katson, että verotusmenettelystä annetun lain 28 § ei voi tulla sovellettavaksi esillä olevassa asiassa. Sen sijasta, mitä enemmistö on lausunut päätöksen kohdissa 61-67, totean seuraavaa.

Arvioitavina olevat liiketoimintasiirto ja sulautuminen ovat yritysjärjestelydirektiivissä (2009/133/EY) tarkoitettuja yritysjärjestelyjä. Direktiivi koskee vain jäsenvaltioiden rajat ylittäviä yritysjärjestelyjä, mutta kansallisessa laissa direktiivin mukainen sääntely on ulotettu koskemaan myös Suomen sisäisiä yritysjärjestelyjä, jollaisista nyt on kysymys. Myös veron kiertämistä koskeva elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h § perustuu yritysjärjestelydirektiiviin.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h § on yritysjärjestelyjä koskeva erityinen veronkiertämissäännös. Säännöksen mukaan nyt kysymyksessä olevia liiketoimintasiirtoa ja sulautumista koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:ää on vakiintuneesti sovellettu siten, että veronkiertämistarkoituksen olemassaoloa arvioitaessa otetaan huomioon järjestelystä seuraavat muutkin mahdolliset veroedut kuin ne, jotka johtuvat suoraan yritysjärjestelydirektiivistä. Esimerkiksi vahvistettujen tappioiden siirtyminen sulautumisessa tulee siten ottaa ja on myös tässä tapauksessa otettu huomioon jo arvioitaessa mainitun säännöksen soveltamista. Pyrkimys hyödyntää tappioita verojärjestelmälle vieraalla tavalla voisi johtaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n soveltamiseen.

Verotusmenettelystä annetun lain 28 § on puolestaan yleinen veronkiertämissäännös. Kumman tahansa, tämän tai elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n, soveltamisesta seuraa, että yritysjärjestely sivuutetaan verotuksessa. Jo se yleinen laintulkintasääntö, jonka mukaan erityissäännös syrjäyttää yleissäännöksen, estää verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n soveltamisen.

Eri asia on, että käytännössä voi esiintyä tilanteita, joissa arvioitavina ovat esimerkiksi peräkkäiset yritysjärjestely ja kauppa, jolloin verotusmenettelystä annetun lain 28 § voi tulla sovellettavaksi jälkimmäiseen. Tässä tapauksessa liiketoimintasiirron ja sulautumisen lisäksi ei ole kuitenkaan arvioitavana sellaista muuta olosuhdetta tai toimenpidettä, johon sanottua säännöstä voitaisiin soveltaa.

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ää ei ole mahdollista soveltaa esimerkiksi siten, että sulautumista kohdeltaisiin verotuksessa muutoin sulautumisena, mutta tappioiden ei kuitenkaan katsottaisi siirtyvän, kun tappiot siirtyvät nyt käsillä olevissa olosuhteissa suoraan lain nojalla. Säännöksen tällainen soveltaminen tarkoittaisi nimittäin jotain muuta kuin jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle annetun oikeudellisen muodon sivuuttamista ja verotuksen toteuttamista niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

Lisäksi totean, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n soveltamisedellytyksiä on tässäkin asiassa arvioitu tavalla, joka vastaa ennakkopäätöksessä KHO 2017:78 ja sen jälkeisessä oikeuskäytännössä noudatettua tulkintalinjaa. Kuten mainitussa ennakkopäätöksessä on todettu, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n tulkinnassa on otettava huomioon yritysjärjestelydirektiivi ja sen soveltamista koskeva oikeuskäytäntö. Säännös voi tulla sovellettavaksi vain, jos kysymys on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta oikeuden väärinkäytöstä. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n soveltamisen lähtökohdat poikkeavat siten niistä lähtökohdista, joista käsin verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n mukaista yleistä veronkiertämissäännöstä on Suomessa perinteisesti sovellettu.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että jollei yritysjärjestelydirektiivin veronkiertämissäännöksestä muuta johdu, jäsenvaltiot eivät voi asettaa direktiivissä tarkoitetun neutraalin verotuksen järjestelmän soveltamiselle lisäedellytyksiä (asia C-318/22,  GE Infrastructure Hungary Holding , 43 kohta ja siinä viitattu oikeuskäytäntö).

Tällaisia lisäedellytyksiä asetettaisiin, mikäli verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ää sovellettaisiin eri tavalla kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:ää on yritysjärjestelydirektiivin ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sovellettava. Siten sanottu säännös ei voi tulla sovellettavaksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:ään nähden täydentävästi.

Yhteenvetona totean, että verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n soveltaminen yritysjärjestelyyn, johon elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n ei ole arvioitu soveltuvan, merkitsisi yritysjärjestelyn sivuuttamista yritysjärjestelydirektiiville vieraalla perusteella. Lopputulos olisi siten direktiivin vastainen.”