17.4.2025

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Keskusverolautakunta 19.3.2024 nro 9/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

A Oy:n valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian tausta

Ennakkoratkaisuhakemus keskusverolautakunnalle

(1) A Oy on ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

(2) Yhtiön toimialana on tuulivoimapuiston kehittäminen, rakentaminen ja ylläpitäminen sekä tuulivoimalla tuotetun sähkön myynti. Merituulivoimahanke toteutetaan Pohjanlahdella, Suomen talousvyöhykkeellä.

(3) Yhtiö on saanut tutkimusluvan, jonka perusteella sen on tarkoitus selvittää teknisesti sekä turvallisuus- ja ympäristönäkökohdiltaan paras mahdollinen sijoituspaikka merituulipuistolle, liityntäjohdoille ja sähköasemille. Lisäksi yhtiö toteuttaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely).

(4) Edellä mainittujen selvitysten tekemiseksi yhtiö ostaa palveluja kahdelta palveluntarjoajalta. Toinen yhtiön ostama palvelukokonaisuus sisältää selvityksen siitä, millaisia vaikutuksia tuulipuiston rakentamisella on merenpohjan sedimentin leviämiseen sekä millaisia vaikutuksia vetytuotannon jätevesillä on meriveden lämpötilaan ja suolapitoisuuteen. Toinen yhtiön ostama palvelukokonaisuus muodostuu seuraavista palveluista: alueen geologisten olosuhteiden tutkiminen, alueen geologisten uhkien analysointi, alueen rakennettavuuden analysointi ja sen analysointi, miten hyvin alue soveltuu tuulipuiston sijainniksi sekä tarpeellisten jatkotutkimusten suosittelu.

(5) Palveluntarjoajat laativat tutkimukset ja analyysit heille toimitetun geologisen ja merenpohjaa koskevan datan perusteella. Tutkimukset ja analyysit laaditaan etäpalveluna eikä niitä siten suoriteta merialueella. Yhtiö ostaa tutkimus- ja analyysipalvelut ulkomaalaisilta palveluntarjoajilta, joilla ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyt kysymykset

(6) A Oy on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1. Ovatko ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatut palvelut kiinteistöön liittyviä palveluja ja onko palvelut myyty Suomessa arvonlisäverolain 67 §:n nojalla?

2. Jos yhtiö ostaa ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattuja palveluja ulkomaiselta myyjältä, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa ja joka ei ole hakeutunut Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi, onko yhtiö velvollinen suorittamaan kysymyksessä 1. tarkoitetuista palveluostoista arvonlisäveroa Suomessa arvonlisäverolain 9 §:n perusteella?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu 19.3.2024 ajalle 19.3.2024 — 31.12.2025

(7) Keskusverolautakunta on lausunut antamanaan ennakkoratkaisuna seuraavaa:

1. Hakemuksessa kuvatut palvelut ovat kiinteistöön liittyviä palveluja, jotka on myyty Suomessa arvonlisäverolain 67 §:n nojalla.

2. Yhtiö on velvollinen suorittamaan hakemuksessa kuvatuista palveluista arvonlisäveron arvonlisäverolain 9 §:n perusteella.

(8) Keskusverolautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

(9) Asiassa on ensin arvioitava ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettujen yhtiön ostamien palvelujen luonne.

(10) Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetut palvelut koskevat merialueella sijaitsevaa noin 480 km  ²  suuruista tuulipuistoaluetta. Kyse on tähän tuulipuistoalueeseen kohdistuvasta tutkimus- ja analyysityöstä.

(11) Neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 13 b artiklan a kohdan mukaan kiinteänä omaisuutena pidetään muun muassa tiettyä maa-alaa maan pinnalla tai sen alla, johon voi syntyä omistus- ja hallintaoikeus. Täytäntöönpanoasetuksessa tarkoitettuna maa-alueena voidaan pitää myös merialueen peittämää maa-aluetta. Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettua tuulipuistoaluetta on siten pidettävä täytäntöönpanoasetuksessa tarkoitettuna kiinteänä omaisuutena.

(12) Täytäntöönpanoasetuksen 31 a artiklan 1 kohdan mukaan kiinteään omaisuuteen liittyviin palveluihin sisältyvät sellaiset palvelut, joilla on riittävän suora yhteys kiinteään omaisuuteen. Palveluilla katsotaan olevan riittävän suora yhteys kiinteään omaisuuteen silloin, kun palvelut johtuvat kiinteästä omaisuudesta ja kyseinen omaisuus muodostaa välttämättömän osatekijän palveluissa ja se on keskeinen ja olennainen suoritettavien palvelujen kannalta tai kun palvelujen kohteena on kiinteä omaisuus.

(13) Täytäntöönpanoasetuksen 31 a artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan kiinteään omaisuuteen liittyvänä palveluna pidetään erityisesti kiinteään omaisuuteen liittyvien riskien ja koskemattomuuden selvittämistä ja analysointia.

(14) Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetuissa palveluissa on kyse tuulipuistoalueeseen kohdistuvasta tutkimus- ja analyysityöstä. Kyse on muun muassa sen selvittämisestä, millaisia vaikutuksia tuulipuiston rakentamisella olisi merenpohjan sedimentteihin sekä geologisten olosuhteiden ja uhkien selvittämisestä. Kyse on siten palveluista, joiden kohteena on kiinteä omaisuus. Palveluita on pidettävä täytäntöönpanoasetuksen 31 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina kiinteään omaisuuteen liittyvinä palveluina.

(15) Kun ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettuja palveluja on edellä esitetyn perusteella pidettävä kiinteistöön liittyvinä palveluina, määräytyy palvelujen myyntimaa arvonlisäverolain 67 §:n mukaisesti kiinteistön sijaintipaikan perusteella. Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetut palvelut on myyty Suomessa, jos talousalueella sijaitsevan tuulipuistoalueen voidaan katsoa sijaitsevan Suomessa.

(16) Asiassa on siten seuraavaksi arvioitava sitä, voidaanko talousalueella sijaitsevan tuulipuistoalueen katsoa sijaitsevan Suomessa.

(17) Arvonlisäverolain 1 a §:n mukaan Suomella tarkoitetaan Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaista Suomen arvonlisäveroaluetta. 

(18) Arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaan ”jäsenvaltiolla” ja ”jäsenvaltion alueella” tarkoitetaan kunkin jäsenvaltion aluetta, johon sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta sen 299 artiklan mukaisesti.

(19) Unionin tuomioistuin on todennut asiassa C-111/05,  Aktiebolaget NN , antamassaan tuomiossa, että koska perustamissopimuksessa ei ole täsmällisempää määritelmää alueelle, joka kuuluu kunkin jäsenvaltion täysivaltaisuuden piiriin, kunkin jäsenvaltion asiana on määrittää kyseisen alueen ulottuvuus ja rajat yhdenmukaisesti kansainvälisen julkisoikeuden säännösten mukaisesti. Tuomioistuin viittaa tässä yhteydessä Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimukseen.

(20) Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 56 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan rantavaltiolla on talousvyöhykkeellä täysivaltaiset oikeudet toimintaan, jonka tarkoituksena on vyöhykkeen taloudellinen hyödyntäminen esimerkiksi tuulista saatavan energian tuottamiseksi. Merioikeusyleissopimuksen 56 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan rantavaltiolla on talousvyöhykkeellä yleissopimuksen asianomaisten määräysten mukainen lainkäyttövalta tekosaarten, laitteiden ja rakennelmien rakentamisen ja käytön osalta. Merioikeusyleissopimuksen 60 artiklan 2 kohdan mukaan tämä lainkäyttövalta kattaa myös verolakeja koskevan lainkäyttövallan.

(21) Unionin tuomioistuin on todennut edellä mainitussa tuomiossaan asiassa C-111/05,  Aktiebolaget NN , että rantavaltion täysivaltaisuus talousvyöhykkeellä on toiminnallinen, jolloin se kattaa talousvyöhykkeellä harjoitetun tutkimus- ja hyödyntämistoiminnan.

(22) Edellä esitetyn perusteella keskusverolautakunta on katsonut, että ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetussa talousalueella harjoitetussa toiminnassa on kyse sellaisesta toiminnasta, jonka on katsottava kuuluvan rantavaltio Suomen täysivaltaisuuden piiriin. Näissä olosuhteissa harjoitetun toiminnan on katsottava kuuluvan myös Suomen arvonlisäverolain soveltamisalaan. Talousalueella sijaitsevan tuulipuistoalueen on katsottava sijaitsevan Suomessa. Yhtiön on suoritettava arvonlisävero arvonlisäverolain 9 §:n perusteella ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettujen palvelujen ostosta. 

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(23)  A Oy on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee palvelujen myyntimaata eli verotuspaikkaa. Uutena ennakkoratkaisuna on lausuttava, että palveluja ei ole katsottava myydyn Suomessa, eikä yhtiö ole näin ollen velvollinen suorittamaan palveluista arvonlisäveroa arvonlisäverolain 9 §:n nojalla.

(24)  Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Asian rajaus ja kysymyksenasettelu

(25) Keskusverolautakunta on antamassaan ennakkoratkaisussa arvioinut ensiksi ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettujen A Oy:n ostamien palvelujen luonteen. Keskusverolautakunta on katsonut, että hakemuksessa tarkoitettua tuulipuistoaluetta on pidettävä neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 282/2011 tarkoitettuna kiinteänä omaisuutena ja yhtiön ostamia palveluja täytäntöönpanoasetuksen 31 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina kiinteään omaisuuteen liittyvinä palveluina.

(26) Kysymys palvelujen luonteesta ei ole riidanalainen. Kysymyksessä olevat palvelut on arvonlisäverolain 67 §:n mukaisesti myyty Suomessa, jos palvelut liittyvät Suomessa sijaitsevaan kiinteistöön. Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko Suomen talousvyöhykkeelle suunniteltavan tuulipuistoalueen katsoa sijaitsevan arvonlisäverolakia sovellettaessa Suomessa ja kuuluvatko siihen liittyvät palvelut siten mainitun myyntimaasäännöksen ja Suomen arvonlisäverolain alueelliseen soveltamisalaan.

Osapuolten kannanotot

(27)  Yhtiö on esittänyt keskeisesti seuraavaa:

(28) Suomen talousvyöhykealueella tapahtuvat palvelumyynnit eivät kuulu Suomen arvonlisäverolain soveltamisalaan, eikä kyseessä olevien palvelujen myyntimaa ole Suomi. Arvonlisäverolaissa Suomen alueellinen verotusvalta perustuu Suomeen maantieteellisesti kuuluviin alueisiin, joihin talousvyöhykealue ei kuulu. Suomen alueen maantieteellistä ulottuvuutta ei ole määritelty arvonlisäverolaissa. Arvonlisäverolaissa tai Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa ei ole säädetty Suomen verotusvallasta talousvyöhykealueella myytävään palveluun.  

(29) Verotusvallan alueellinen ulottuvuus on perustuslain 81 §:n 1 momentissa tarkoitettu verovelvollisuuden perusteisiin kuuluva seikka, josta on säädettävä lailla. Suomella ei voi olla verotusoikeutta sellaisella alueella, jonka kuulumisesta Suomen verotusvallan piiriin ei ole säädetty laissa. Legaliteettiperiaatteella on välitön liityntä verojärjestelmän ennakoitavuuteen ja verovelvollisen oikeusvarmuuteen.

(30) Arvonlisäverolakia tulee tulkita lain sanamuodon mukaisella tavalla siten, ettei Suomen talousvyöhykkeellä myytyä palvelua ole myyty Suomessa. Myöskään unionin oikeuden tulkintavaikutus ei voi legaliteettiperiaatteen vastaisesti laajentaa Suomen verotusvaltaa eikä johtaa kansallisen lain soveltamiseen tavalla, joka loukkaa oikeusvarmuutta ja oikeutettujen odotusten suojaa.

(31) Yhtiö on viitannut myös luonnokseen hallituksen esitykseksi laiksi merituulivoimasta talousvyöhykkeellä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, hankenumero TEM033:00/2023.

(32)  Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt keskeisesti seuraavaa:

(33) Suomen talousvyöhykealueella tapahtuvat palvelumyynnit kuuluvat tietyiltä osin Suomen arvonlisäverolain soveltamisalaan. Arvonlisäverolaissa oleva viittaus Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaisesta Suomen arvonlisäveroalueesta käsittää sen mitä arvonlisäverodirektiivin 5 artiklassa säädetään jäsenvaltion alueesta. Unionin tuomioistuin on tulkinnut, että liiketoimi voidaan katsoa toteutetuksi maan alueella, kun kyse on talousvyöhykkeellä harjoitettavasta merioikeusyleissopimuksen 56 artiklassa tarkoitetusta toiminnasta, joka kuuluu kyseisen jäsenvaltion täysivaltaisuuden piiriin. Tältä osin kyse on toiminnasta, joka kuuluu sekä arvonlisäverolain että -direktiivin alueelliseen soveltamisalaan.

(34) Unionin tuomioistuin ei asiassa C-111/05,  Aktiebolaget NN , antamassaan tuomiossa edellytä, että kansallisessa verolaissa säädettäisiin valtion alueesta maantieteellisin koordinaatein tai kytkemällä ne tiettyihin toimintoihin. Tuomioistuin ei myöskään edellytä, että kansallisessa verolaissa viitattaisiin valtiosopimuksiin tai merioikeusyleissopimukseen. 

(35) Talousvyöhykelain 2 §:n 1 momentissa säädetään jäsenvaltion täysivaltaisuudesta, kun kyse on toiminnasta, jonka tarkoituksena on vyöhykkeen taloudellinen hyödyntäminen ja tutkiminen. Tämä seikka ei tue yhtiön väitettä legaliteettiperiaatteen vastaisuudesta.

(36) Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ei ole ristiriidassa unionin oikeudessa vaikuttavien, yhtiön valituksessa todettujen periaatteiden kanssa. Oikeudenvalvontayksikkö viittaa lojaliteettiperiaatteeseen direktiivin tulkintavaikutuksen huomioon ottamisessa.

(37) Suomi on täysivaltainen talousvyöhykkeellä harjoitetun tutkimustoiminnan osalta ja tämän vuoksi Suomella on talousvyöhykkeellä verotusvalta. Arvonlisäverolakia on siten sovellettava ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettuun liiketoimeen. 

Sovellettavat oikeusohjeet

Arvonlisäverolaki

(38) Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

(39) Lain 1 a §:n 1 momentin mukaan Suomella tarkoitetaan tässä laissa Euroopan yhteisöjen lainsäädännön mukaista Suomen arvonlisäveroaluetta ja Ahvenanmaan maakuntaa sekä ulkomailla kaikkia muita alueita.

(40) Lain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos ulkomaalaisella ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole 12 §:n 2 momentin nojalla hakeutunut verovelvolliseksi, verovelvollinen ulkomaalaisen Suomessa myymistä tavaroista ja palveluista on ostaja. Veroa ei ole suoritettava, jos ostajana on valtio.

(41) Lain 28 §:n mukaan kiinteistöllä tarkoitetaan yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 13 b artiklassa määriteltyä kiinteää omaisuutta.

(42) Lain 67 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöön liittyvät palvelut on myyty Suomessa, jos kiinteistö sijaitsee täällä.

(43) Lain 67 §:n 2 momentin mukaan kiinteistöön liittyvinä palveluina pidetään muun muassa asiantuntija- ja kiinteistönvälityspalveluja, majoituspalveluja, käyttöoikeuksien myöntämistä kiinteään omaisuuteen sekä rakentamispalveluja.

Arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY

(44) Arvonlisäverodirektiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan ’yhteisöllä’ ja ’yhteisön alueella’ tarkoitetaan jäsenvaltioiden alueiden, sellaisena kuin ne on määritelty 2 kohdassa, kokonaisuutta.

(45) Saman artiklan 2 kohdan mukaan ’jäsenvaltiolla’ ja ’jäsenvaltion alueella’ tarkoitetaan yhteisön kunkin jäsenvaltion aluetta, johon sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta sen 299 artiklan mukaisesti, pois lukien tämän direktiivin 6 artiklassa mainitut alueet.

(46) Arvonlisäverodirektiivin 47 artiklan mukaan kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen, mukaan lukien asiantuntija- ja kiinteistönvälittäjäpalvelut, majoitustoiminta hotellialalla tai vastaavilla aloilla, kuten lomaleirit ja leirintätarkoitukseen varustetut alueet, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuksien myöntäminen sekä rakennustyön valmistelua ja yhteensovittamista koskevat palvelut, kuten arkkitehtien ja rakennusvalvontayritysten palvelut, suorituspaikka on kiinteän omaisuuden sijaintipaikka.

Laki Suomen talousvyöhykkeestä (1058/2004)

(47) Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain 1 §:n mukaan Suomen talousvyöhyke käsittää Suomen aluevesiin välittömästi liittyvän merialueen, jonka ulkoraja määräytyy Suomen vieraiden valtioiden kanssa tekemien sopimusten mukaisesti ja jonka ulkorajan sijainti osoitetaan valtioneuvoston asetuksella.

(48) Lain 2 §:n 1 momentin mukaan Suomen valtiolle kuuluu talousvyöhykkeellä oikeus elollisten ja elottomien luonnonvarojen tutkimiseen, hyödyntämiseen, säilyttämiseen ja hoitamiseen sekä muuhun toimintaan, jonka tarkoituksena on vyöhykkeen taloudellinen hyödyntäminen ja tutkiminen.

(49) Saman pykälän 2 momentin mukaan Suomella on talousvyöhykkeellä kansainvälisen oikeuden mukainen lainkäyttövalta tekosaarten, laitteiden ja muiden rakennelmien rakentamisessa ja käytössä sekä meriympäristön suojelussa ja meritieteellisessä tutkimuksessa samoin kuin muut kansainvälisen oikeuden mukaiset oikeudet ja velvollisuudet.

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus

(50) Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 55 artiklan mukaan talousvyöhyke on aluemeren edustalla sijaitseva alue, johon sovelletaan tämän osan mukaista oikeudellista erityisjärjestelyä, jonka mukaan rantavaltion oikeuksia ja lainkäyttövaltaa sekä muiden valtioiden oikeuksia ja vapauksia sääntelevät tämän yleissopimuksen asianomaiset määräykset.

(51) Sopimuksen 56 artikla koskee rantavaltion oikeuksia, lainkäyttövaltaa sekä velvollisuuksia talousvyöhykkeellä. Artiklan 1 kohdan mukaan rantavaltiolla on talousvyöhykkeellä:

a) täysivaltaiset oikeudet merenpohjan yläpuolisten vesien ja merenpohjan ja sen sisustan elollisten ja elottomien luonnonvarojen tutkimiseen, hyödyntämiseen, säilyttämiseen ja hoitamiseen sekä muuhun toimintaan, jonka tarkoituksena on vyöhykkeen taloudellinen hyödyntäminen ja tutkiminen, kuten vedestä, merivirroista ja tuulista saatavan energian tuottaminen;
b) tämän yleissopimuksen asianomaisten määräysten mukainen lainkäyttövalta:
   i) tekosaarten, laitteiden ja rakennelmien rakentamisen ja käytön osalta;
   ii) meritieteellisen tutkimuksen osalta;
   iii) meriympäristön suojelun ja säilyttämisen osalta;
c) muut tässä yleissopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet.

(52) Sopimuksen 60 artiklan 1 kohdan mukaan rantavaltiolla on talousvyöhykkeellä yksinomainen oikeus rakentaa ja antaa lupa rakentaa ja käyttää:

a) tekosaaria;
b) 56 artiklassa mainittuihin ja muihin taloudellisiin tarkoituksiin käytettäviä laitteita ja rakennelmia;
c) laitteita ja rakennelmia, jotka saattavat haitata rantavaltion oikeuksien käyttämistä vyöhykkeellä;
sekä säännellä näiden rakentamista ja käyttöä.

(53) Sopimuksen 60 artiklan 2 kohdan mukaan rantavaltiolla on tällaisiin tekosaariin, laitteisiin ja rakennelmiin nähden yksinomainen lainkäyttövalta, joka käsittää muun muassa tulli-, vero-, terveydenhoito-, turvallisuus- ja maahanmuuttolakeja ja -määräyksiä koskevan lainkäyttövallan.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(54) Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko Suomen talousvyöhykkeelle suunniteltavan tuulipuistoalueen katsoa sijaitsevan arvonlisäverolakia sovellettaessa Suomessa ja kuuluvatko siihen liittyvät palvelut siten arvonlisäverolain 67 §:n mukaisen myyntimaasäännöksen ja Suomen arvonlisäverolain alueelliseen soveltamisalaan.

(55) Arvonlisäverolain 1 luku koskee lain yleistä soveltamisalaa. Tähän lukuun sisältyvän 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Samaan lukuun sisältyvän 1 a §:n 1 momentin mukaan Suomella tarkoitetaan tässä laissa Euroopan yhteisöjen lainsäädännön mukaista Suomen arvonlisäveroaluetta ja Ahvenanmaan maakuntaa sekä ulkomailla kaikkia muita alueita.

(56) Arvonlisäverolain 5 luku koskee myyntiä ja yhteisöhankintaa Suomessa. Tähän lukuun sisältyvän 67 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöön liittyvät palvelut on myyty Suomessa, jos kiinteistö sijaitsee täällä.

(57) Arvonlisäverodirektiivin 5 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että käsitteellä ’jäsenvaltio’ ja ’jäsenvaltion alue’ tarkoitetaan kunkin jäsenvaltion aluetta, johon sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta sen 299 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta tiettyjä erityisiä kansallisia alueita.

(58) Unionin tuomioistuimen asiassa C-111/05,  Aktiebolaget NN , antaman tuomion mukaan, koska perustamissopimuksessa ei ole täsmällisempää määritelmää alueelle, joka kuuluu kunkin jäsenvaltion täysivaltaisuuden piiriin, kunkin jäsenvaltion asiana on määrittää kyseisen alueen ulottuvuus ja rajat yhdenmukaisesti kansainvälisen julkisoikeuden säännösten kanssa (tuomion 54 kohta).

(59) Unionin tuomioistuin on todennut Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimukseen viitaten, että rantavaltion täysivaltaisuus ulottuu aluemeren pohjaan sisustoineen. EY 299 artiklassa tarkoitettu jäsenvaltioiden kansallinen alue käsittää siten myös aluemeren ja tämän meren pohjan sisustoineen (tuomion 56 ja 57 kohta). Talousvyöhykkeen osalta unionin tuomioistuin katsoi tuomion 59 kohdassa, että rantavaltion täysivaltaisuus talousvyöhykkeellä ja mannerjalustalla on ainoastaan toiminnallinen, ja siksi se rajoittuu oikeuteen harjoittaa merioikeusyleissopimuksen 56 ja 77 artiklassa määrättyä tutkimus- ja hyödyntämistoimintaa.

(60) Merioikeusyleissopimuksen 56 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan rantavaltiolla on talousvyöhykkeellä täysivaltaiset oikeudet merenpohjan yläpuolisten vesien ja merenpohjan ja sen sisustan elollisten ja elottomien luonnonvarojen tutkimiseen, hyödyntämiseen, säilyttämiseen ja hoitamiseen sekä muuhun toimintaan, jonka tarkoituksena on vyöhykkeen taloudellinen hyödyntäminen ja tutkiminen, kuten vedestä, merivirroista ja tuulista saatavan energian tuottaminen.

(61) Edelleen merioikeusyleissopimuksen 60 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan rantavaltiolla on talousvyöhykkeellä yksinomainen oikeus rakentaa ja antaa lupa rakentaa ja käyttää 56 artiklassa mainittuihin ja muihin taloudellisiin tarkoituksiin käytettäviä laitteita ja rakennelmia sekä säännellä näiden rakentamista ja käyttöä. Sopimuksen 60 artiklan 2 kohdan mukaan rantavaltiolla on tällaisiin tekosaariin, laitteisiin ja rakennelmiin nähden yksinomainen lainkäyttövalta, joka käsittää muun muassa verolakeja koskevan lainkäyttövallan.

(62) Arvonlisäverolain 1 a §:n 1 momentti huomioon ottaen arvonlisäverolaissa tarkoitettu Suomen alue on määritelty siten, että se kattaa Euroopan unionin lainsäädännön mukaisen Suomen arvonlisäveroalueen. Edellä todetun unionin tuomioistuimen tuomion perusteella jäsenvaltion asiana on määrittää jäsenvaltion täysivaltaisuuden piiriin kuuluvan alueen ulottuvuus ja rajat yhdenmukaisesti kansainvälisen julkisoikeuden säännösten kanssa.

(63) Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaisesti Suomella on talousvyöhykkeellä kansainvälisen oikeuden mukainen lainkäyttövalta tekosaarten, laitteiden ja muiden rakennelmien rakentamisessa ja käytössä sekä meriympäristön suojelussa ja meritieteellisessä tutkimuksessa samoin kuin muut kansainvälisen oikeuden mukaiset oikeudet ja velvollisuudet.

(64) Edellä mainitut säännökset ja Suomen hyväksymä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus huomioon ottaen Suomen on katsottava määrittäneen Suomen alueen ulottuvuuden ja rajat siten, että se kattaa tiettyjen toimintojen osalta myös Suomen talousvyöhykkeen. Tämä koskee toimintaa, joka merioikeusyleissopimuksen mukaisesti kuuluu Suomen täysivaltaisuuteen. Kun otetaan huomioon Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain 2 §:n 2 momentti ja arvonlisäverolain 1 a §:n 1 momentti, tämä koskee myös arvonlisäverolain soveltamista tuolla alueella tällaisen toiminnan yhteydessä.

(65) Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetut palvelut liittyvät Suomen talousvyöhykkeelle suunniteltavaan tuulipuistoalueeseen. Kyse on tähän tuulipuistoalueeseen kohdistuvista tutkimus- ja analyysipalveluista. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kysymys on merioikeusyleissopimuksen 56 artiklassa tarkoitetuista toiminnoista, jotka kuuluvat rantavaltion eli Suomen täysivaltaisuuden piiriin. Suomella on siten lainkäyttövalta tuulipuistoalueeseen kohdistuviin tutkimus- ja analyysipalveluihin. Tämä kattaa myös arvonlisäverotusta koskevan lainkäyttövallan.

(66) Edellä esitetyillä perusteilla Suomen talousvyöhykkeellä sijaitseva tuulipuistoalue kuuluu kysymyksessä olevan toiminnan osalta Suomen arvonlisäveroalueeseen. Kysymyksessä olevat palvelut ovat siten arvonlisäverolain 67 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla Suomessa sijaitsevaan kiinteistöön liittyviä palveluja. A Oy:n on suoritettava ostamistaan palveluista arvonlisäveroa arvonlisäverolain 9 §:n 1 momentissa säädetyn käännetyn verovelvollisuuden perusteella.

(67) Tämän vuoksi keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele-Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä, Anne Nenonen, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Marita Eeva.