21.12.2021

KHO:2021:185

Asiasanat: Maankäyttö ja rakentaminen, Purkamislupa, Asemakaavamerkintä, Rakennussuojelu, Valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö, Tehdasrakennukset, Rakennusten kunto ja käyttökelpoisuus
Tapausvuosi: 2021
Antopäivä: 21.12.2021
Diaarinumero: 17/1/20
Taltio: 463
ECLI-tunnus: ECLI:FI:KHO:2021:185

A Oy:n konkurssipesä oli vuonna 2017 hakenut purkamislupaa tehdasalueella sijaitsevien 18 tehdasrakennuksen ja rakennelman purkamiseen. Teollinen toiminta alueella oli päättynyt vuonna 2014.

Tehdasalueella oli voimassa vuonna 1980 vahvistettu asemakaava, jossa alueen rakennuksia ja rakennelmia ei ollut osoitettu suojeltaviksi. Niitä ei ollut suojeltu myöskään rakennussuojelulain (60/1985) tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla.

Tehdasalue kuului osana Museoviraston inventoiman valtakunnallisesti merkittävän rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) kohteeseen ”Valkeakosken tehtaat ja yhdyskunta”. Vuonna 2009 julkaistussa kohdekuvauksessa todettiin muun ohella, että Valkeakosken tehtaat ja niihin liittyvät laajat asuinalueet sekä useat yhteiskunnalliset rakennukset kuvastavat esimerkillisellä tavalla taajaman rakentumista teollisuuden ja vesistön yhteyteen.

Vuonna 2017 hyväksytyssä maakuntakaavassa oli laaja aluerajausmerkintä (RK), joka koski muun ohella edellä mainittua RKY-aluetta. RK-merkintään liittyi suunnittelumääräys, jonka mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa rakentamisessa ja käytössä oli varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät.

Tehdasalueella ei ollut voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa, mutta alueen yleiskaavoitus oli vireillä. Vuonna 2020 nähtävillä olleessa yleiskaavaehdotuksessa tehdasalue oli osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi ja sitä koski terveyshaitan poistamistarvetta koskeva merkintä. Yleiskaavaehdotuksessa tehdasalueelle ei ollut osoitettu suojelumääräyksiä.

Konkurssipesän purkamislupahakemuksesta oli pyydetty ja saatu lausunnot muun ohella ELY-keskukselta, maakuntamuseolta ja kaupungin kaavoituspäälliköltä. Hakemuksen johdosta tehdasalueella oli järjestetty katselmus.

Kaupunki oli purkamislupahakemuksen käsittelyn eri vaiheissa ilmoittanut, että sillä ei ollut alueen maankäyttöön liittyvää tarvetta muuttaa alueen asemakaavaa. Tehdasalueen rakennusten suojelu ei ollut myöskään vireillä rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla.

Kaupungin rakennusvalvontaviranomainen oli vuonna 2019 myöntänyt konkurssipesälle purkamisluvan hakemuksessa tarkoitettujen rakennusten ja rakennelmien purkamiseen lukuun ottamatta voimalaitoksen piippua.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ELY-keskuksen valituksen johdosta arvioitavana, oliko purkamislupa voitu tässä tilanteessa myöntää puheena oleville tehdasrakennuksille ja -rakennelmille.

Korkein hallinto-oikeus viittasi ratkaisun lähtökohtanaan vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen purkamislupajärjestelmän tarkoituksena ei ollut rakennusten purkamista rajoittavan uuden lupajärjestelmän luominen, vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voitiin ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisella suojelupäätöksellä. Jollei rakennusta asemakaavalla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla päätetä kohtuullisessa ajassa suojella tai tällainen asia ole tullut kohtuullisessa ajassa vireille, eikä muutakaan toimenpidettä rakennuksen suojelemiseksi ole vireillä, rakennuksen purkamiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että yksinomaan maakuntakaavan yksityiskohtaisempaan kaavoitukseen kohdistuva yleispiirteinen ja laajaa aluetta koskeva RK-merkintä ja sitä koskeva suunnittelumääräys eivät merkinneet sitä, että purkamislupahakemuksen kohteena olleiden tehdasrakennusten ja -rakennelmien suojelua koskeva asia tulisi ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännökset täyttävällä yksityiskohtaisemmalla kaavalla. Kunnalla oli harkintavaltansa puitteissa mahdollisuus päättää, mille alueille ja missä aikataulussa asemakaavoja laaditaan. Vastikään hyväksytyllä maakuntakaavalla ei siten ollut välittömiä oikeusvaikutuksia arvioitaessa kysymyksessä olevan purkamisluvan myöntämisedellytyksiä.

Rakennetun kulttuuriympäristön arvoista esitetyn selvityksen perusteella voitiin kuitenkin arvioida, että purkamislupahakemuksen kohteena olevilla rakennuksilla ja rakennelmilla, jotka muodostivat osan puheena olevan tehdasalueen rakennuskannasta, oli ainakin ollut merkittävää valtakunnallista kulttuurihistoriallista arvoa osana RKY-kohteeseen sisältyvää tehdasaluetta ja samalla tämän laajan RKY-kohteen aluekokonaisuutta. Toisaalta asiassa oli osoitettu, että teollisen toiminnan loputtua rakennusten kunto oli merkittävästi heikentynyt. Rakennuksia ei ollut teollisen toiminnan loppumisen jälkeen enää lämmitetty ja rakennukset olivat rapautuneet. Rakennuksiin oli myös kohdistunut ilkivaltaa. Maaperä purettavaksi haettujen rakennusten kohdalla oli suurelta osin pilaantunut. Rakennusten toimintahistorian perusteella oli lisäksi olettavaa, että rakennusten rakenteissa oli asbestin lisäksi myös muita haitta-aineita. Rakennuksille ei ollut myöskään tilojen ominaisuuksien vuoksi löydettävissä käyttäjää, joka olisi voinut ylläpitää rakennuksia.

Edellä lausutun perusteella ja kun myös otettiin huomioon, että kysymys oli rakennuksista ja rakennelmista, joita ei ollut suojeltu asemakaavalla eikä rakennussuojelulain (60/1985) tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla, korkein hallinto-oikeus katsoi, että rakennusvalvontaviranomaisen päätös oli perustunut hallintolain 31 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla riittäviin selvityksiin.

Johtopäätöksessään korkein hallinto-oikeus viittasi vielä edellä lausuttuun purkamislupajärjestelmän tarkoitukseen ja katsoi, että purkamisluvan myöntämiselle ei näissä oloissa ollut maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei siten ollut perusteita. ELY-keskuksen valitus hylättiin.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 20 § 1 momentti, 57 § 2 momentti, 118 §, 127 § 1 momentti ja 139 § 1 momentti

Laki rakennusperinnön suojelemisesta 2 § 1 momentti, 5 § 1 momentti ja 8 § 1 momentti

Hallintolaki 31 § 1 momentti

Äänestys 5 - 4, esittelijän eriävä mielipide

Ks. KHO 2002:73, KHO 2002:74 ja KHO 2021:82

Ks. ja vrt. KHO 2020:158

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 2.12.2019 nro 19/1241/2

Asian aikaisempi käsittely

Avilon Fibres Oy:n konkurssipesä on 6.2.2017 hakenut purkamislupaa Valkeakoskella sijaitsevalla Säterin tehdasalueen kiinteistöllä 908-9-1-5 olevien ja hakemuksessa tarkemmin yksilöityjen tehdasrakennusten ja rakennelmien purkamiseen. Teollinen toiminta alueella on päättynyt vuonna 2014.

Tehdasalue sisältyy alueeseen, joka on inventoitu osaksi valtakunnallisesti merkittävää rakennetun kulttuuriympäristön (RKY) kohdetta. Tehdasalueella on voimassa vuonna 1980 vahvistettu asemakaava. Tehdasalueen rakennuksia ja rakennelmia ei ole suojeltu asemakaavassa eikä rakennussuojelulain (60/1985) tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla.

Konkurssipesän hakemuksesta on pyydetty ja saatu lausunnot muun ohella Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (alueidenkäyttö), Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristönsuojeluyksiköltä, Pirkanmaan maakuntamuseolta sekä Valkeakosken kaupungin kaavoituspäälliköltä. Hakemuksen johdosta tehdasalueella on järjestetty katselmus.

Valkeakosken kaupungin johtava rakennustarkastaja on 29.1.2019 tekemällään päätöksellä (lupanumero 2019-0004) myöntänyt Avilon Fibres Oy:n konkurssipesälle purkamisluvan hakemuksessa tarkoitettujen tehdasrakennusten ja -rakennelmien purkamiseen lukuun ottamatta voimalaitoksen punaista tiilipiippua. Päätökseen on liitetty lupaehtoja maaperän pilaantuneisuuden huomioon ottamisesta ja purkutyön suorittamisesta.

Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunta on 5.3.2019 tekemällään päätöksellä (§ 17) hylännyt Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikaisuvaatimuksen johtavan rakennustarkastajan päätöksestä. Päätöksen perusteluina on viitattu maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momenttiin ja lausuttu seuraavaa:

Kun otetaan huomioon rakennusten huono kunto, katsoo rakennus- ja ympäristölautakunta, että rakennusten suojeluarvo on jo nyt rapautumisen, lämmityksen puutteen, ilkivallan ja kunnossapidon mahdottomuuden vuoksi suurelta osin menetetty ja rakennusten korjaaminen johtaisi yhtä lailla suojeluarvojen menettämiseen.

Kaavoituspäällikön lausunnon mukaisesti kaupungilla ei ole tavoitteena muuttaa teollisuusalueen käyttötarkoitusta, eikä saman lausunnon mukaan asemakaavan muuttamisellekaan ole tarvetta. Rakennuksille on yritetty etsiä käyttäjiä, mutta tilojen ominaisuudet ovat estäneet uuden toiminnan löytymisen alueelle ja näin ollen rakennusten ylläpidon järjestämisen. Rakennus- ja ympäristölautakunta katsoo, että rakennusten purkamiselle on näin ollen pakottava syy.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valituksen Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai alueella, jolla on voimassa 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi. Lupa on myös tarpeen, jos yleiskaavassa niin määrätään.

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Asiassa saatu selvitys

Purkamislupahakemuksen kohteena ovat Kirjasniemellä kiinteistöllä 908-9-1-5 sijaitsevat 18 tehdasrakennusta ja -rakennelmaa eli muun ohella jäteveden kemiallinen ja biologinen puhdistamo, rikkihapposäiliö, suolavarasto, selluvarasto, lastauslaituri, sulfiitti- ja vetyperoksidisäiliö, suolatehdas, turvelaitos, vanha tehdas, voimalaitos ja öljysäiliö. Alue on osa Museoviraston määrittelemää valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY, Valkeakosken tehtaat ja yhdyskunta). RKY-kohdekuvauksessa todetaan muun ohella, että Valkeakosken tehtaat ja niihin liittyvät laajat asuinalueet sekä useat yhteiskunnalliset rakennukset kuvastavat esimerkillisellä tavalla taajaman rakentumista teollisuuden ja vesistön yhteyteen. Edelleen toiminnassa oleva suurteollisuus muodostaa näkyvän elementin metsä- ja vesistömaisemassa.

Alueella on voimassa Valkeakosken kaupunginvaltuuston 27.10.1980 hyväksymä asemakaava, jossa rakennuspaikka on osoitettu teollisuusrakennusten korttelialueeksi (T). Rakennuksia ja rakennelmia ei ole osoitettu asemakaavassa suojeltaviksi.

Alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Valkeakosken keskustan osayleiskaava on kuulutettu vireille 21.9.2016. Valmisteilla olevan osayleiskaavan kehityskuvakartassa on todettu, että Kirjasniemen teollisuusalueelta on poistunut raskas teollisuus ja että maaperän rajoitusten vuoksi alue jää teollisuus- ja varastokäyttöön. Osayleiskaavan luonnos on asetettu nähtäville 16.10. - 15.11.2019 väliseksi ajaksi. Kaavakartassa alue on osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi (T). Alueella on terveyshaitan poistamistarve. Kaavaselostuksesta ei ilmene, että alueelle olisi suunnitteilla erityisiä suojelumääräyksiä. Kaavan yleismääräyksen mukaan valtakunnallisesti (RKY) merkittävät rakennetun ympäristön alueet tulee ottaa huomioon tarkemmassa maankäytön suunnittelussa. Arvot tulee ottaa huomioon voimassa olevan maakuntakaavan suunnittelumääräysten mukaisesti.

Pirkanmaan maakuntavaltuuston 27.3.2017 hyväksymässä Pirkanmaan maakuntakaava 2040:ssä suurin osa Säterin tehdasalueesta on osoitettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät.

Pirkanmaan maakuntamuseon purkamislupahakemuksen johdosta antamassa lausunnossa on muun ohella todettu, että Säterin keinokuitutehtaan alue on yksi valtakunnallisen arvoalueen keskeisistä osista. Säterin tehdasalueelta on vuonna 2017 laadittu rakennetun ympäristön inventointi ”Säteri Osakeyhtiö - Sodasta syntynyt tehdas ja yhdyskunta” (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy). Purkulupahakemus koskee 15 inventointiin sisältyvää kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennusta, jotka muodostavat noin puolet valtakunnallisesti merkittävän tehdasalueen arvokkaasta rakennuskannasta. Tämä merkitsisi mitä todennäköisimmin valtakunnallisesti merkittävien arvojen tuhoutumista.

Valkeakosken kaavoituspäällikkö on hakemuksen johdosta lausunut, että Säterin alue sisältyy tekeillä olevaan Keskustan osayleiskaavaan. Yleiskaavan valmistelun yhteydessä on todettu, että kaupungilla ei ole tavoitteena muuttaa teollisuusalueen käyttötarkoitusta. Asemakaavan muuttamiselle ei niin ikään ole tarvetta. Kiinteistön omistaja on ajautunut konkurssiin. Pahoin saastuneet, huonokuntoiset rakennukset eivät ole mahdollistaneet uusien käyttötarkoituksien löytymistä, joiden avulla niitä voisi pitää yllä ja korjata. Huonokuntoisimpien rakennusten purkamiseen on näissä olosuhteissa katsottava olevan pakottava syy.

Valkeakosken kaavoittajan purkamislupahakemuksen johdosta antamassa lausunnossa on muun ohella todettu, että puretuksi aiotut rakennukset ovat erittäin huonokuntoiset. Rakennusten rakenteissa on oletettavasti haitta-aineita. Rakennukset eivät nykyisellään ole käyttökelpoisia. Vaikka kaavoittaja näkee alueen kulttuurihistorialliset arvot, niin riskit ovat niin suuria, että rakennusten hallittu purkaminen on parempi vaihtoehto kuin alueen hallitsematon rapautuminen. Rakennusten kunnostaminen käyttökelpoisiksi tarkoittaisi käytännössä uudelleen rakentamista.

Valituksenalaisesta päätöksestä ilmenee, että rakennuksille on yritetty etsiä käyttäjiä, mutta tilojen ominaisuudet ovat estäneet uuden toiminnan löytymisen alueelle ja näin ollen rakennusten ylläpidon järjestämisen.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Purkamislupajärjestelmä liittyy läheisesti rakennussuojeluun. Tarkoituksena on varmistaa, ettei suojelun arvoisia rakennuksia pureta ennen kuin suojelukysymys saadaan ratkaistuksi joko ajanmukaisella kaavalla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisella suojelulla. Tarkoituksena ei ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisella suojelupäätöksellä. Jollei rakennusta asemakaavalla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla päätetä suojella tai tällainen asia ole vireillä, eikä muutakaan toimenpidettä rakennuksen suojelemiseksi tai kaavan muuttamiseksi ole vireillä, rakennuksen purkamiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä.

Kysymyksessä olevia rakennuksia ja rakennelmia ei alueella voimassa olevassa asemakaavassa ole osoitettu suojeltaviksi. Vuonna 1980 hyväksytty asemakaava on laadittu ennen kuin rakennuslain (370/1958) säännöksiin oli rakennussuojelulain (60/1985) säätämisen yhteydessä sisällytetty rakennussuojelua nimenomaisesti koskevat säännökset, joten asemakaavaa on pidettävä rakennussuojelullisesti vanhentuneena. Toimenpidettä kaavan muuttamiseksi ei kuitenkaan ole vireillä. Asiassa saadun selvityksen mukaan mahdollisuuksia järjestää purettavaksi suunnitelluille rakennuksille uusi käyttötarkoitus, joka mahdollistaisi samalla rakennusten suojelun, on selvitetty, mutta tällaisen suunnitelman toteuttamiselle ei ole katsottu olevan edellytyksiä. Asiakirjoista on pääteltävissä, ettei kaupungin tarkoituksena ole suojella rakennuksia. Kaupunki ei myöskään suunnittele sellaista alueen käyttötarkoituksen muuttamista, joka edellyttäisi asemakaavan muuttamista.

Rakennuksia ja rakennelmia ei ole suojeltu myöskään rakennussuojelulain tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain perusteella eikä toimenpidettä rakennusten ja rakennelmien suojelemiseksi ole vireillä.

Edellä esitetty huomioon ottaen rakennusten ja rakennelmien purkamiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä. Näissä olosuhteissa sillä seikalla, että purettaviksi aiotut kohteet pääosin sijoittuvat maakuntakaavassa osoitettuun valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön, ei ole ratkaisevaa merkitystä harkittaessa purkamisluvan myöntämisen edellytyksiä. Rakennus- ja ympäristölautakunnan on tullut hylätä oikaisuvaatimus, eikä sen päätöksen muuttamiseen ole syytä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Paula Pihlava, Hanna-Maria Schiestl ja Maria Jokinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä ELY-keskus) on pyytänyt lupaa valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden, Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunnan ja johtavan rakennustarkastajan päätökset kumotaan ja Avilon Fibres Oy:n konkurssipesän purkamislupahakemus hylätään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Säterin tehdasalue kuuluu osana valtakunnallisesti merkittävään Valkeakosken tehtaat ja yhdyskunta -nimiseen rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY / Säterin tehtaat). Myönnetty purkamislupa tarkoittaa sitä, että noin puolet tehdasalueen rakennuksista purettaisiin. Purettavien rakennusten vaikutusta tehdasalueen rakennettuun kulttuuriympäristöön on siten pidettävä huomattavana. Jos purkamislupa myönnetään, alueen suojeltavista arvoista menetetään huomattava osa. Purkamisluvan myöntämisellä on olennaista vaikutusta valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön säilymisen kannalta.

Asiassa on ratkaistavana, millä edellytyksillä rakennuksen purkamislupa voidaan myöntää alueella, jonka asemakaava on ilmeisen vanhentunut niin ajan kulumisen perusteella kuin sisällöllisestikin, ja kun kunta on ilmeisen haluton arvioimaan alueen rakennusten suojelutarpeen maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kaavassa, vaikka uudessa vuodelta 2017 olevassa maakuntakaavassa suojelutarve on osoitettu yksiselitteisellä suunnittelumääräyksellä.

Kysymys on myös siitä, mikä maakuntakaavan ja sen suojelumerkintöjen ja -velvoitteiden merkitys on kaavoitusta ohjaavana tekijänä, ja kunnan velvollisuudesta laatia rakennussuojelun osalta ajantasainen kaava tällaisessa tilanteessa.

Edelleen on kysymys siitä, mikä on kaavoituksessa todettujen suojelutarpeiden tai suojelutarpeen, jota ei ole vanhentuneessa kaavassa arvioitu lainkaan, suhde väitettyyn rakennusten huonoon kuntoon, rakennusten ja maaperän pilaantuneisuuteen sekä rakennusten omistajan taloudellisiin mahdollisuuksiin rakennusten kunnostamiseen.

Tehdasalueen asemakaava on vahvistettu 27.10.1980, eli ennen kuin maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettuja rakennussuojelua koskevia kaavan laatimissääntöjä vastaavat säädökset tulivat voimaan vuonna 1985. Tehdasalue on osoitettu teollisuusrakennusten korttelialueeksi (T). Asemakaavassa ei ole rakennussuojelua koskevia määräyksiä, ja sitä on pidettävä rakennussuojelun osalta vanhentuneena.

Pirkanmaan 27.3.2017 hyväksytyssä maakuntakaava 2040:ssä suurin osa Säterin tehdasalueesta on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi sekä osaksi valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Valkeakosken tehtaat ja yhdyskunta / Säterin tehtaat, Kirjasniemi ja Ulvajanniemi). Maakuntakaavassa on tältä osin annettu velvoittava suunnittelumääräys, jonka mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät. Uusi rakentaminen on sopeutettava alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen.

Alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Valkeakosken keskustan osayleiskaava on tullut vireille 21.9.2016, ja on luonnosvaiheessa. Kaavaluonnoksessa tehdasalue on osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi (T), jossa on terveyshaitan poistamistarve. Kaavaluonnokseen ei ole otettu erityisiä suojelumääräyksiä, vaikka Pirkanmaan maakuntakaava 2040 tähän velvoittaakin. ELY-keskus on kaavaluonnosta koskevassa lausunnossaan Valkeakosken kaupungille huomauttanut suojelumerkintöjen puutteesta ja edellyttänyt tarkempia kaavamääräyksiä rakennetun kulttuuriympäristön arvojen turvaamiseksi. Mikäli osayleiskaava hyväksytään ilman mainittuja suojelumerkintöjä, ELY-keskus tulee valittamaan päätöksestä.

Kaavojen laatimishierarkiasta johtuen ELY-keskus ei ole esittänyt ympäristöministeriölle kaupungin velvoittamista ryhtymään asemakaavan ajantasaistamiseen maakuntakaavassa annetun suunnittelumääräysvelvoitteen toimeenpanemiseksi Säterin tehtaiden suojelumerkinnän osalta, koska vireillä on osayleiskaavahanke, johon suojelumääräykset tulee myös ottaa. Säterin tehdasrakennukset purkamalla kaavoituksen toteutuminen tältä osin ei pelkästään tule haitatuksi, vaan estyy täysin.

Kysymys on myös käsillä olevaa yksittäistä purkamislupaa koskevasta laajemmasta kokonaisuudesta. Suojelun tarpeessa olevat rakennukset saattavat usein sijaita alueilla, joiden kaavoitus on vanhentunut tai annettu ennen nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momenttia vastaavan säännöksen voimaantuloa, tai joiden kaavoitus on muilla perusteilla vanhentunut. Kunnat saattavat myös olla haluttomia ryhtymään kaavoitukseen tällaisilla alueilla. Mikäli purkamislupa voitaisiin myöntää ilman asemakaavaan sisällytettävää maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaista arviota suojelutarpeesta, tarkoittaisi se käytännössä lain tarkoituksen vaarantumista ja suojelun tarpeessa olevien valtakunnallisesti kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja -arvojen pysyvää ja lopullista tuhoutumista.

Säterin tehdasalueelle on laadittu rakennetun kulttuuriympäristön inventointi (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy, 2017), jonka mukaan Säterin keskeiset teollisuusrakennukset on rakennettu ja laajennettu vuosina 1941 - 1956. Myöhemmistä laajennuksista ja muutoksista huolimatta tehdasalueen rakennuskanta on kokonaisuutena hyvin säilynyt ja edustaa pääpiirteissään rakennusajan 1940- ja 1950-luvun teollisuusrakentamista. Teollisuusrakennuksissa näkyy prosessin lisäksi pyrkimys edustavaan ja yhtenäiseen ulkoasuun. Tehtaan vanhinta kerrostumaa edustaa 1940- ja 1950-luvun betonirunkoinen, punatiilinen funktionalistinen teollisuusmaisema. Voimalaitoksen tiilinen piippu (1942, 85 m) ja uusi kaasupiippu (1981, 130 m) ovat maisemassa kauas näkyviä kiintopisteitä. Kapean niemen vaikutus tehdassuunnitteluun on osaltaan tuottanut omaleimaista, voimakkaasti suuntautunutta modernistista teollisuusrakentamista. Rakennusperinnön ja maisemallisen merkityksen lisäksi rakennuskokonaisuudella on huomattavaa arvoa Valkeakosken ja pirkanmaalaisen teollisuushistorian kannalta.

Pirkanmaan maakuntamuseon purkamislupahakemuksesta antaman lausunnon mukaan Säteri Oy:llä on erityinen asema osana Suomen teollista historiaa erityisesti muuntokuitujen ja metsäteollisuuden kehittäjänä. Tehdasalueen ulkoisen ilmeen suunnitteli arkkitehtitoimisto Martikainen & Ypyä, ja se on edustava esimerkki aikansa teollisuusarkkitehtuurista. Kirjasniemessä sijaitsevalla tehtaalla on merkittävä maisemallinen rooli, ja se on keskeinen osa kokonaisuudessa, johon kuuluvat myös Säterin työntekijöiden asuinalueet ja julkiset rakennukset. Säterillä on keskeinen merkitys teollisuuslaitosten ympärille kasvaneen Valkeakosken historialle ja kaupunkikuvalle. Edelleen maakuntamuseo on todennut, että purkaminen koskisi noin puolta tehdasalueesta. Purettaviksi aiotut rakennukset sijoittuvat pääosin Valkeakosken tehtaiden ja yhdyskunnan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön. Säterin keinokuitutehtaan alue on yksi valtakunnallisen arvoalueen keskeisistä osista. Maakuntamuseo on todennut, että tehdasalueelta tehty inventointi on yleispiirteinen, ja sen on tarkoitus toimia jatkotoimenpiteiden ja -inventointien lähtöaineistona. Lähtökohtaisesti kaikilla inventoiduilla rakennuksilla on erityistä kulttuurihistoriallista arvoa. Inventointia on siis tarkoitus vielä täydentää ja jatkaa.

Purkamislupa on myönnetty rakennuksille, jotka sisältyvät tehtaan vanhimpaan, 1940- ja 1950-luvun kerrostumaan. Lupa koskee useita punatiilisiä, rakennuskokonaisuuden kannalta merkittäviä tuotantorakennuksia. Koko aluetta koskevat valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön kannalta tärkeiden rakennusten ja rakenteiden säilyttämistavoitteet.

Valtioneuvoston 1.4.2018 voimaan tullut päätös uusista valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista edellyttää, että valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot, kohteiden alueellinen monimuotoisuus ja ajallinen kerroksisuus turvataan maakuntien suunnittelussa ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa.

Maakuntakaava, rakennuskannan inventointi ja maakuntamuseon lausunto on annettu viime vuosien aikana, joten prosessin aikana esitetty väite siitä, että rakennetun kulttuuriympäristön arvot olisi nyttemmin menetetty, on vailla todellista pohjaa.

ELY-keskus on keskusteluissaan Valkeakosken kaupungin kanssa toistuvasti tuonut esille Säterin tehdasalueen suojeluarvot ja sen, etteivät ne ole viime vuosina toiminnan lakattuakaan hävinneet. On huomattava, että rakennuksissa on ollut toimintaa viime vuosiin asti. Myös kaupungin kaavoittaja on lausunnossaan tuonut esiin käsityksensä alueen kulttuurihistoriallisesta arvosta. Elokuussa 2019 tehdasalueella tapahtunut tulipalo ei anna aihetta arvioida asiaa toisin, varsinkaan kun tulipalon laajuutta ja vaikutusta inventoituihin rakennuksiin ei ole asianmukaisesti arvioitu. ELY-keskus pitää ilmeisinä ja kiistattomina purettaviksi suunniteltujen rakennusten kulttuuriympäristön suojeluarvoja ja tarvetta niiden suojeluun edelleen.

Hallinto-oikeus on ratkaissut asian vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momenttia, vastoin lainkohtaa koskevia korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuista KHO 2002:73 ja KHO 2002:74 ilmeneviä oikeusohjeita sekä vastoin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä 12.12.2008 taltionumero 3237, 12.6.2015 taltionumero 1655 ja 25.6.2015 taltionumero 1810 ilmeneviä oikeusohjeita. Hallinto-oikeuden ratkaisu perustuu virheelliseen ja varsin merkittävästi puutteelliseen asian selvittämiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:n 1 momentin mukaan asemakaava on laadittava ja pidettävä ajan tasalla sitä mukaa kuin kunnan kehitys taikka maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää. Saman lain 60 §:n 1 momentin mukaan kunnan tulee seurata asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen uudistamiseksi. Asemakaavan vanhentuminen voi johtua suojelumääräysten puuttumisesta tai suojelun tavoitteiden muuttumisesta. Asemakaavan muuttamisen tarvetta ei siten arvioida yksin sen perusteella, ollaanko alueen käyttötarkoitusta muuttamassa.

ELY-keskuksen näkemyksen mukaan purkamisluvan saaneiden rakennusten suojelutarve on vähintäänkin niin selvä, että niiden suojelusta olisi tullut tehdä tarkempi arvio yksityiskohtaisessa kaavoituksessa, jotta voidaan varmistua, ettei purkaminen merkitse näiden arvojen pysyvää ja lopullista hävittämistä. Purkamisluvan saaneiden rakennusten osalta suojelutarvetta ei ole nyt arvioitu lainkaan maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaisesti.

Asemakaavaa varten tulee tehdä ajantasaiset selvitykset ja tarkempi inventointi muun muassa kunkin rakennuksen kunnosta ja kulttuurihistoriallisesta arvosta. ELY-keskuksen käsityksen mukaan mahdollisesti kuntonsa puolesta purkamista edellyttävien rakennusten purkamisen viivästyminen asemakaavaprosessin keston ajan ei aiheuta sellaisia turvallisuusriskejä, että purkamisen salliminen suoraan purkamisluvalla olisi tämän vuoksi perusteltua.

Vastaavalla tavalla suojelutarpeen tultua asianmukaisesti arvioiduksi, voidaan ottaa kantaa siihen, olisiko suojeltavien rakennusten purkamiseen myönnettävä lupa sillä perusteella, että niiden ylläpitäminen on omistajalleen taloudellisesti kohtuutonta.

Kaupunki ei ole ryhtynyt toimiin rakennusten suojelutarpeen arvioimiseksi asemakaavoituksen yhteydessä. Asemakaava-alueella suojelukysymykset tulee edelleen ratkaista ensi sijassa kaavalla. On ilmeistä, että nykytilanteessa arvioitaisiin rakennetun ympäristön suojelukysymyksiä toisin kuin voimassa olevaa asemakaavaa laadittaessa. Inventoinneissa ja maakuntakaavassa todetun alueen valtakunnallisen merkityksen vuoksi tarve rakennetun ympäristön suojelukysymysten ratkaisemiseen asemakaavalla on olemassa. Oikeuskäytännön mukaan purkamislupaa ei tule myöntää ennen kuin rakennetun ympäristön suojelukysymykset alueella on ratkaistu ajanmukaisella asemakaavalla. Vireillä oleva osayleiskaava ei tässä tapauksessa voi olla perusteena purkamisluvan myöntämiselle, erityisesti, kun rakennussuojelukysymyksistä on erimielisyyttä.

Purkamisluvan perustelujen mukaan ELY-keskuksella on ollut mahdollisuus käynnistää toimenpiteet alueen suojelemiseksi rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla, mutta tällaisia toimenpiteitä ei ole käynnistetty. Myös hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan ELY-keskuksen toimimattomuudella rakennusperinnön suojelemisen osalta. Tulkinnat ovat virheellisiä. Asian ottamista vireille rakennussuojeluasiana ELY-keskuksen omasta aloitteesta ei ole pidetty aiheellisena, koska rakennukset sijaitsevat asemakaava-alueella ja kyse on rakennuskokonaisuudesta, jonka säilyttämisen tai purkamisen edellytyksiä on tarpeen arvioida ensisijaisesti asemakaavatasoisiin selvityksiin perustuen.

Purkamisluvan mukaan alueella on merkittävää maaperän pilaantumista. Luvan perusteluissa on lisäksi todettu, että teollisuustoiminta on suurella todennäköisyydellä aiheuttanut erittäin laajaa haitta-ainepitoisuutta rakenteissa. Rakennusten purkaminen ei poista maaperän pilaantuneisuutta, vaan se tulee joka tapauksessa huomioida alueen myöhemmässä käytössä.

Rakennusten on väitetty olevan erittäin huonossa kunnossa, ja niiden korjaamisen väitetään vastaavan uudelleen rakentamista. Tämän tueksi ei kuitenkaan ole esitetty rakenteiden kuntotutkimuksia tai suunnitelmia korjaamisesta.

Hallinto-oikeus näyttää painottaneen luvan hakijan puolelta saatua ilmeisen puutteellista selvitystä alueen ja rakennusten nykytilasta (huono kunto) ja kaupungin tavoitteista tehtyä virheellistä tulkintaa (ei suojelutavoitteita, ei käyttötarkoituksen muutosta, koska ei kaavamuutoksia vireillä). Sen sijaan purkamislupajärjestelmän mukaisia edellytyksiä rakennetun ympäristön arvojen turvaamiseksi ei ole käsitelty lainkaan.

Hallinto-oikeus ei ole perustellut millään tavalla, miten purkamisluvan myöntäminen ei tarkoita rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä tai vaikuta niiden häviämiseen. Se ei ole myöskään ottanut kantaa siihen, miten ilmeisen suojeluarvon omaavien rakennusten purkaminen ei voisi olla vaikuttamatta maakuntakaavassa todettuun suojelutarpeen suunnitteluvelvollisuuteen ja siten olisi haittaamatta kaavoituksen toteutumista.

Hallinto-oikeus ei ole myöskään ottanut kantaa kaupungin velvollisuuteen huolehtia asemakaavojen pitämisestä ajan tasalla ja tämän velvollisuuden suhteesta nyt puheena olevien rakennusten suojelutarpeen arviointiin. Lisäksi rakennusten väitetään jo menettäneen suojeluarvonsa, mitä museoviranomaisen lausunto ei vahvista. Päin vastoin, rakennuksilla on vielä aivan viime vuosina arvioitu olevan merkittävää suojeluarvoa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu johtaa maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin vastaisesti rakennettuun ympäristöön sisältyvien valtakunnallisesti merkittävien arvojen lopulliseen ja pysyvään häviämiseen. Tilanne ei myöskään vastaa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimuksia asemakaavan sisällöstä, mikä kuitenkin vaikuttaa purkamislupajärjestelmän taustalla.

Kun rakennusten purkaminen on lopullinen korjaamaton toimenpide, tulee hallinto-oikeuksien noudattaa niitä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissään vahvistamia periaatteita, joiden mukaan rakennusten suojelu tulee riittävässä määrin selvittää ensin yksityiskohtaisen kaavoituksen yhteydessä ja vasta selvitysten jälkeen voidaan purkamisluvan edellytyksiin ottaa kantaa. Nyt hallinto-oikeus on toiminut vastoin näitä keskeisiä periaatteita.

Mikäli purkamislupa myönnetään, maakuntakaavassa annettu velvoite suojelun tarkempaan määrittelyyn yksityiskohtaisemmissa asema- ja yleiskaavoissa ei voi toteutua rakennusten tultua puretuiksi. Purkamisluvan myöntäminen haittaa suoraan ja selvästi kaavoituksen toteutumista maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa kielletyllä tavalla. Hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja myönnetty purkamislupa on hylättävä myös tällä perusteella.

Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunta on selityksessään vaatinut, että valituslupahakemus ja valitus hylätään. Lautakunta on uudistanut aiemmin esittämänsä, viitannut hallinto-oikeuden päätökseen ja sen perusteluihin sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 27.5.2015 taltionumero 1383 ratkaistussa asiassa on yhtäläisesti ollut kyse rakennuksen purkamisesta, vaikka asemakaavan voitiin katsoa olevan suojeluarvojen kannalta vanhentunut. Rakennukselle oli yritetty löytää uutta käyttöä tuloksetta eikä ELY-keskus ollut määrännyt sitä suojeltavaksi taikka vaarantamiskieltoon. Nytkään käsillä olevassa asiassa rakennuksille ei ole löytynyt uutta käyttöä ja niiden kunnostaminen edellyttäisi hyvin merkittäviä taloudellisia panostuksia. ELY-keskus ei ole toiminut rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mahdollistamin tavoin suojellakseen rakennuksia.

ELY-keskuksen viittaamat korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisut KHO 2002:73 ja KHO 2002:74 poikkeavat nyt käsillä olevasta asiasta siten, että niillä ratkaistuissa asioissa suojelu oli lain nojalla vireillä ja näin ollen purkamisluvan myöntäminen olisi saattanut merkitä rakennussuojelulaissa tarkoitetun suojelukohteen hävittämistä eikä purkamisluvan myöntämisen edellytyksiä voitu katsoa olevan käsillä. Myös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 29.5.2015 taltionumero 1409 ratkaistussa asiassa rakennuksen suojelu oli vireillä rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisena asiana ELY-keskuksessa.

Hallinto-oikeus on noudattanut johdonmukaisesti korkeimman hallinto-oikeuden linjauksia eikä lain tulkinnassa näin ollen ole tapahtunut virhettä. Hallinto-oikeus on käyttänyt kokonaisharkintaa ottaen huomioon tehdyt ja tekemättömät toimenpiteet rakennusten suojelun kannalta, rakennusten huonon kunnon, niiden tulevan käytön mahdottomuuden sekä tällä tavoin maanomistajan kohtuullisen kohtelun vaatimuksen. Korkein hallinto-oikeus on useassa ratkaisussaan todennut, että lain tarkoituksena ei ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen.

Säterin tehdasalue sisältyy RKY-alueen Säterin tehtaat, Kirjasniemi ja Ulvajanniemi rajauksen sisäpuolelle. Kokonaisuudessaan alue sisältää historiasta kertovat pääosin työväen asuinalueet, tehdasrakennukset sekä pääkonttorin ja tehtaan johdon asunnot. Nyt purettavat rakennukset ja rakennelmat ovat vain murto-osa alueen rakennuksista. Vaikka radan pohjoispuolen tehdasrakennuksista ja rakennelmista purettaisiinkin suurin osa, jäljelle jää näyttävä ja monipuolinen osa alueen historiasta ja rakennuskulttuurista.

Purettavat rakennukset ovat heikkokuntoisia, niille ei ole mitään käyttötarkoitusta, ne ovat vaarallisia eikä niiden säilyminen ole realistista. Avilon Fibres Oy:n konkurssipesältä saadun tiedon mukaan rakennukset ovat olleet pääosin käyttämättöminä vuodesta 2013 toisin kuin ELY-keskuksen valituksessa on todettu. ELY-keskus ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla, vaikka asiasta on sen kanssa keskusteltu ja pyydetty neuvoja kehittämiskeskustelussa 8.11.2018. Kysymys on yksittäisestä purkamislupaa koskevasta ratkaisusta, ei Valkeakosken keskustan yleiskaavan tai muunkaan kaavan sisällön riittävyydestä.

Rakennus- ja ympäristölautakunnan selitykseen liitetyssä Valkeakosken kaupungin kaavoituspäällikön lausunnossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Rapautuville rakennuksille ei ole ollut mahdollista löytää sellaista käyttöä ja sellaista maksajaa, joka pystyisi ylläpitämään niitä. Kohteiden tuhoutuminen, jota tapahtunut tulipalokin edesauttaa, on väistämätön tosiasia. Hallittu purkaminen olisi parempi vaihtoehto kuin hallitsematon rapautuminen ja pitkäaikaisen vaaran aiheuttaminen ulkopuolisille, joita alue houkuttelee. ELY-keskuksen on käytyjen keskustelujen perusteella oltava tietoinen tilanteesta ja myös siitä, että niemellä olevaa aluetta ei voida kokonaan eristää aitaamalla.

Kaupunki on tutkiessaan asiaa selvittänyt olennaiset seikat, jotka vaikuttavat mahdollisuuteen suojella kohteita ja velvoittaa omistaja huolehtimaan niiden kunnosta. ELY-keskuksella ja Pirkanmaan maakuntamuseolla on tapana vaatia kaavoitukselta laajoja ja yhä yksityiskohtaisempia selvityksiä, kuten tässäkin, joiden antama lisäinformaatio ei muuta olennaisia johtopäätöksiä.

Asemakaavan lähtökohtana ei voisi olla tuhoon tuomitun kohteen suojelu. Yleiskaavan lähtökohtana ei voi olla perusteettomien tai kohtuuttomien suojelumääräysten antaminen. Maakuntakaavaan sisältyvä RKY-alueen suunnittelumääräys vastaa tarkkuudeltaan yleiskaavatasoa ja tullee siirtymään osaksi yleiskaavaa. Tämä estää alueen sellaisen käytön, joka voisi vaikuttaa rakennetun ympäristön arvoihin. Yhdessä maaperän ongelmien kanssa se varmistaa, että näköpiirissä ei ole rakentamistarpeita, jotka voisivat antaa aihetta asemakaavan tarkasteluun.

Säterin alue voi tulla kaavoitusohjelmaan viiden tai kymmenen vuoden päästä, mikäli yleiskaava sen mahdollistaa ja alueelle ilmaantuu rakentamistarvetta. Se on kuitenkin epätodennäköistä maaperän pilaantuneisuuden vuoksi. Purkuasia on kohtuullisessa ajassa ratkaistava omana asianaan tehtyjen selvitysten perusteella. Kaavaratkaisun kannalta olennaiset seikat on selvitetty eivätkä ne tue suojelukaavan laatimisen aloittamista. ELY-keskus on tietoinen kaavoitustien sisältämistä aikatauluhaasteista. Tästä huolimatta se ei käynnistänyt toimenpiteitä rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla.

Säterin toiminnalle ei uutterista yrityksistä huolimatta kyetty löytämään jatkajaa. Tehdasalueen arvot perustuivat toimivan teollisuusprosessin tuottamaan komeaan ympäristöön. Koneiden, prosessilämmön ja ylläpidon resurssien poistuttua jäljelle on jäänyt rappeutuva myrkyllinen alue, jonka puut ja kasvillisuus vähitellen peittävät näkyvistä.

Avilon Fibres Oy:n konkurssipesä on selityksessään vaatinut, että valituslupahakemus ja valitus hylätään. Konkurssipesä on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Purkamisluvassa tarkoitettujen rakennusten purkaminen ei haittaa kaavoituksen toteuttamista. Voimassa olevassa asemakaavassa rakennuksia ei ole suojeltu eikä asemakaavan muuttamista ole suunniteltukaan laitettavan vireille. Alueen kaavoittamista asuinkäyttöön on joskus pohdittu, mutta pilaantuneen maaperän vuoksi se ei tule kysymykseen. Maaperänpuhdistuskustannukset olisivat miljoonia euroja, eikä käyttötarkoituksen muutos ole siten taloudellisesti kannattava.

Valkeakosken keskustan osayleiskaavaa koskevassa kaavaluonnoksessa purettavien rakennusten osalta ei osoiteta erityistä suojelutarvetta. Alueen käyttötarkoitusta ei tulla muuttamaan eikä se ole edes mahdollista maaperän laajamittaisen pilaantuneisuuden takia. Teollisuuskäyttöön rakennukset ovat taas käyttökelvottomia niihin kohdistuvan miljoonien eurojen korjausvelan takia.

Maakuntakaavan suojelumerkintä ei menetä merkitystään rakennusten purkamisen johdosta. RKY-alue ulottuu varsin laajalle ja kyseessä olevat tehdasrakennukset ovat vain murto-osa tätä aluetta. Maakuntakaavan suojelumerkintä ei myöskään voi olla este purkamisluvan myöntämiselle ottaen huomioon, ettei vireillä olevassa osayleiskaavassa ole suojeluun tähtääviä määräyksiä eikä asemakaavoitusprosessia ole aikomusta käynnistää lähitulevaisuudessa.

ELY-keskus ei ole pannut vireille rakennussuojelulainsäädännön mukaista suojeluasiaa, vaikka sillä olisi ollut siihen mahdollisuus. ELY-keskuksen viittaamissa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuissa KHO 2002:73 ja 2002:74 on ollut kyse juuri siitä, että purettaviksi haettavien rakennusten suojeluasia on ollut vireillä purkamislupaa haettaessa. Se estää purkamisluvan myöntämisen, mutta ei ole relevantti perustelu nyt kyseessä olevaa asiaa ratkaistaessa.

Avilon Fibres Oy on ostanut purkamisluvassa tarkoitetun kiinteistön rakennuksineen vuonna 2010. Vuonna 2012 laaditussa arviokirjassa kiinteistön arvoksi on todettu nolla euroa. Huonokuntoisuuden lisäksi osa rakennuksista on pitkälti räätälöity niissä aiemmin harjoitettujen toimintojen käyttötarpeisiin, mistä aiheutuu se, etteivät ne ole käytännössä hyödynnettävissä muunlaisessa toiminnassa.

Avilon Fibres Oy on asetettu konkurssiin 6.3.2013 ja konkurssia on päätetty jatkaa julkisselvityksenä 20.5.2013. Konkurssi olisi ilman julkisselvitystä rauennut varojen puutteeseen. Julkisselvitys oli välttämätön kiinteistöllä sijainneiden vaarallisten kemikaalien puhdistamiseksi. Kiinteistöä on lakattu kokonaisuudessaan lämmittämästä helmikuussa 2014. Maanomistajan maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n mukainen kunnossapitovastuu ei tule koskaan toteutumaan pesän varattomuuden vuoksi.

Kiinteistöllä sijaitsevista rakennuksista on ollut realisoitavissa ainoastaan hallintorakennus ja vanha pesularakennus, jotka on myyty vuonna 2016. Muu osa kiinteistöstä on arvotonta maaperän pilaantumisen vuoksi, eikä sille ole tulevaisuudessa katsottu voivan olla minkäänlaista käyttöä. Kiinteistöllä on harjoitettu vuosikymmenien ajan teollisuustoimintaa, jossa on käsitelty kemikaaleja ja muita ympäristölle haitallisia aineita. Maaperä on monin paikoin pahasti saastunut ja puhdistamiskustannusten, eli käytännössä kiinteistön omistajalle kuuluvien velvoitteiden määrä, on arvioiden mukaan miljoonia euroja. Vastoin ELY-keskuksen esittämää kiinteistöllä ei ole ollut toimintaa enää yhtiön konkurssiin asettamisen jälkeen. Rakennuksille ei yksinkertaisesti ole löytynyt mitään käyttöä niiden huonokuntoisuuden vuoksi.

Rakennusten purkaminen ei enää merkitse perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä, koska nämä arvot on menetetty jo aikaisemmin. Jo tapahtuneen kehityksen myötä myös kulttuuriympäristön perusta on romahtanut. Suojeluarvot ovat rakentuneet toiminnassa olevan suurteollisuuden tuottaman ympäristökuvan varaan, jota ei luonnollisesti pystytä ylläpitämään tai saavuttamaan uudelleen teollisen toiminnan lakattua jo aikoja sitten. Rakenteiden kunnostaminen käyttökelpoisiksi ja turvallisiksi merkitsisi uudelleen rakentamista, mikä ei toteuttaisi suojelullisia tavoitteita eikä edelleenkään tuottaisi käyttöarvoltaan toimivia tiloja.

ELY-keskus ei ole osoittanut ainuttakaan rakennusta, joka olisi mahdollista enää säilyttää tai korjata säilytettäväksi ja uudelleen käytettäväksi tulevaisuudessa. ELY-keskuksen viittaamassa vuonna 2017 laaditussa rakennusinventoinnissa ei ole tarkasteltu rakennusten nykyistä kuntoa tai sitä, millaisin kustannuksin ne olisi mahdollista säilyttää. Maininta siitä, että inventointia tullaan jatkamaan, ei ole paikkansa pitävä. Inventointi on laadittu konkurssipesän kustannuksella ja se todentaa niitä kulttuurihistoriallisia arvoja, joita alueella on aikaisemmin ollut. Maakuntamuseo ei ole valittanut purkamislupapäätöksestä.

Purkamisluvan epääminen muodostaisi merkittävän turvallisuusriskin, joka pahimmillaan kestäisi vuosikausia. Alueelle pääsee kahdesta eri suunnasta vesiteitse, minkä lisäksi kiinteistön rajoja on mahdotonta aidata siten, etteivät ulkopuoliset voisi sinne tunkeutua. Rakennuksia on mahdotonta lukita siten, etteikö ovista tai esimerkiksi rikkinäisistä ikkunoista pääsisi niihin sisälle. Tiedossa on, että vuosien kuluessa lapset ja nuoret ovat toistuvasti tunkeutuneet luvatta alueelle. Valkeakosken Sanomat on uutisoinut alueen vaarallisuudesta ja muun ohella lähialueen koulun rehtori on ollut konkurssipesään yhteydessä tuoden esiin huolensa lasten ja nuorten turvallisuudesta.

Konkurssipesä on 24.5.2019 saanut rakennustarkastajalta kehotuksen rakennusten kunnostamiseen. Konkurssipesällä ei ole varallisuutta, jolla kunnostaminen olisi osaksikaan toteutettavissa. Kuten kehotuksessa mainitaan, mikäli rakennuksesta on ilmeistä vaaraa, voidaan se myös määrätä purettavaksi. Rakennusten sortumispisteessä oleva kunto muodostaa riskin henkilöturvallisuudelle ja ympäristölle. Purkaminen on ainut keino estää rakennusten edelleen tuhoutumisesta aiheutuvat riskit ja vaarat.

Asiassa ei ole mahdollisuuksia jäädä odottamaan uuden yksityiskohtaisemman kaavan laatimista. Vireillä oleva osayleiskaavaprosessi ei tule johtamaan tehdasalueen asemakaavan muuttamiseen eikä rakennuksia tulla suojelemaan asemakaavalla. Lisäksi on huomattava, että osayleiskaavaprosessi tulee kestämään vielä kauan eikä alueen asemakaavoittamiseen uudelleen ole sen jälkeenkään tarkoitus ryhtyä edes 5 - 10 vuoden kuluessa. Vuosikirjaratkaisuissa KHO 2002:73 ja 2002:74 todetulla tavalla kaavalla suojelun tulisi toteutua kohtuullisessa ajassa, mikä ei tässä tapauksessa tule olemaan mahdollista.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä 24.4.2007 taltionumerot 1116 ja 1117 on todettu nimenomaisesti, että kun rakennuksia ei ollut suojeltu asemakaavassa eikä rakennussuojelulain nojalla, eikä vireillä ollut asemakaavan muuttamista, estettä rakennusten purkamiselle ei ollut. Merkitystä ei saanut se, että rakennukset oli maakuntamuseon laatimassa rakennusinventoinnissa arvotettu erittäin merkittäviksi.

ELY-keskuksen kantaa eivät tue myöskään korkeimman hallinto-oikeuden päätökset 12.6.2015 taltionumero 1655 ja 25.6.2015 taltionumero 1810. Ratkaisut tukevat sitä, että ELY-keskuksen olisi tullut panna vireille rakennussuojelulain mukainen suojeluasia tapauksessa, jossa se katsoo, ettei kaavoituksin ole voitu saavuttaa riittävää rakennusten suojelua.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on vastaselityksessään uudistanut valituslupahakemuksessaan ja valituksessaan esittämänsä ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon rakennetun ympäristön suojelua koskevan lainsäädännön systematiikka ja säännösten tavoitteet. Purkamisluvan edellytyksiä harkittaessa lähtökohtana on, että asiaa koskeva arvoperusta on harkittu ja ratkaisu sen suhteen tehty jo asemakaavassa. Myös rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain tavoitteena on rakennussuojelun toteuttaminen ensisijaisesti kaavoituksella. Rakennuslakiin sisällytettiin kuitenkin vasta vuonna 1985 rakennussuojelua nimenomaisesti koskevat säännökset. Merkitystä on annettava sille, minä ajankohtana purkamisluvan kohdetta koskeva asemakaava on laadittu erityisesti suhteessa rakennussuojelulain säätämiseen ja siinä yhteydessä rakennuslakiin tehtyihin muutoksiin.

Tässä tapauksessa vuonna 1980 hyväksytyssä asemakaavassa ei ole voitu ratkaista suojelukysymystä. Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisen menettelyn soveltamiselle asemakaava-alueella ei myöskään olisi ollut mainitun lain mukaisia edellytyksiä, koska kaavoitus on ensisijainen väline rakennussuojelun toteuttamiseksi erityisesti ottaen huomioon, että kyse on valtakunnallisesti merkittävästä rakennetun kulttuuriympäristön kokonaisuudesta.

Kyse on yksittäistä purkamislupaa koskevasta laajemmasta kokonaisuudesta. Hallinto-oikeuden ja kaupungin hyväksymä kanta siitä, että purkamislupa voidaan myöntää rakennussuojelullisesti vanhentuneeseen kaavaan tukeutuen, saattaa johtaa rakennussuojeluarvojen laajamittaiseen vaarantumiseen ja siihen, että kunnilla ei ole intressiä uudistaa vanhentuneita kaavoja ilman alueen käyttötarkoituksen muutosta. Siten asiassa on kiinnitettävä huomiota myös kaavoituksen sisältöön, vaikka kysymys onkin yksittäisen purkamisluvan lainmukaisuuden arvioimisesta.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt ELY-keskuksen vastaselityksen tiedoksi Avilon Fibres Oy:n konkurssipesälle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on arvioitavana, onko purkamislupa voitu myöntää valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventointiin (RKY) sisältyville tehdasrakennuksille ja -rakennelmille, kun niitä ei ole suojeltu asemakaavalla eikä rakennussuojelulain (60/1985) tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla.

Kysymys on samalla myös tilanteesta, jossa kunta on ilmoittanut, että sen tarkoituksena ei ole selvittää rakennusten suojelemista asemakaavalla ja rakennusten suojeleminen rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla ei ole vireillä.

2 Sovellettavat oikeusohjeet

2.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki

Maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava alueiden käytön suunnittelusta, rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan sekä maapolitiikan harjoittamisesta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentin mukaan, jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset).

Mainitun lain 118 §:n mukaan rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.

Mainitun lain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai alueella, jolla on voimassa 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi. Lupa on myös tarpeen, jos yleiskaavassa niin määrätään.

Mainitun lain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

2.2 Laki rakennusperinnön suojelemisesta

Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemiseen sovelletaan mainittua lakia, jollei mainitussa laissa toisin säädetä. Pykälän 2 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella sekä alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimista varten, säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999). Pykälän 3 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan kuitenkin 2 momentin estämättä myös 2 momentissa tarkoitetulla alueella, jos: 1) kohteella on valtakunnallista merkitystä; 2) kohteen säilymistä ja suojelua ei voida turvata maankäyttö- ja rakennuslailla ja sen nojalla annetuilla säännöksillä tai määräyksillä; tai 3) kohteen suojeluun tämän lain mukaisesti on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi.

Mainitun lain 8 §:n 1 momentin mukaan rakennus voidaan suojella, jos se on valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti merkittävä.

Mainitun lain 5 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen suojelua koskeva asia tulee elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa vireille sille tehdystä esityksestä tai sen omasta aloitteesta.

Rakennusperinnön suojelemisesta annettu laki on tullut voimaan 1.1.2010. Mainitulla lailla on kumottu rakennussuojelulaki (60/1085) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

2.3 Lain esityöt

Hallituksen esityksessä laiksi rakennusperinnön suojelemisesta sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 57 ja 166 §:n ja rikoslain 48 luvun 6 §:n muuttamisesta (HE 101/2009 vp) todetaan yleisperustelujen kohdassa 7.2 (Suhde maankäyttö- ja rakennuslakiin) muun ohella seuraavaa:

”Asemakaava-alueella rakennussuojelu esitetään edelleen järjestettäväksi pääsääntöisesti kaavoituksella. Asemakaava tulee laatia lain mukaan siten, että rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä vaalitaan eikä niihin liittyviä arvoja saa hävittää. Maankäyttö- ja rakennuslain ja nykyisen rakennussuojelulain välistä työnjakoa ei ole tarkoitus olennaisesti muuttaa, mutta kylläkin selkeyttää. Nykyisen lain voimassa ollessa ei ole ollut estettä sille, että molempia lakeja voidaan käyttää samaan kohteeseen. Esityksen mukaan näin voitaisiin menetellä edelleen.

Asemakaava-alueella sijaitsevista suojelun arvoisista rakennuksista valtaosa on suojeltu kaavalla. Rakennusten suojeluarvojen selvittäminen ja arviointi on olennainen osa kaavoitusta. Kaavasuojelu sopii erityisesti laajojen kokonaisuuksien suojeluun sekä rakennuksiin liittyvän ympäristön, kuten aukioiden, puistojen ja pihapiirien suojeluun. Esityksen 3 §:ään esitetään otettavaksi säännös, jonka mukaan myös laajempien kokonaisuuksien suojelu olisi aikaisempaa luontevampaa.”

Mainitussa hallituksen esityksessä (HE 101/2009 vp) todetaan rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

”Esityksen mukaan rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella huolehdittaisiin edelleen ensisijaisesti kaavoituksella. --- Erityislakia voitaisiin soveltaa asemakaavoitustilanteen vuoksi esimerkiksi silloin, kun asemakaavaa voidaan pitää rakennusperinnön huomioon ottamisen kannalta vanhentuneena eikä asian selvittäminen ja ratkaiseminen asemakaavanmuutoksella käynnisty. Erityisenä syynä voidaan pitää myös kaavoituksen viivästymistä joko kunnan ottaman kannan tai kaavoituksen resurssien vuoksi niin, että rakennuksen purkaminen tai ajan kulumisesta johtuva kunnon rappeutuminen uhkaavat.”

3 Saatu selvitys

Avilon Fibres Oy:n konkurssipesälle on vuonna 2019 myönnetty lupa purkaa Säterin tehdasalueella kiinteistöllä 908-9-1-5 sijaitsevat lupahakemuksessa tarkoitetut 18 tehdasrakennusta ja -rakennelmaa lukuun ottamatta voimalaitoksen punaista tiilipiippua. Nämä rakennukset ja rakennelmat sijaitsevat pääosin tehdasalueella kulkevan teollisuusraiteen pohjoispuolella. Purkamislupa ei koske teollisuusraiteen eteläpuolella sijaitsevia rakennuksia ja rakennelmia eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Purkamisluvassa tarkoitetut rakennukset ja rakennelmat sijaitsevat alueella, jolla on voimassa vuonna 1980 vahvistettu asemakaava. Rakennukset ja rakennelmat sijaitsevat asemakaavassa osoitetulla teollisuusrakennusten korttelialueella (T). Asemakaavassa rakennuksiin ja rakennelmiin ei ole kohdistettu suojelumääräyksiä.

Säterin tehdasalue kuuluu osana Museoviraston inventoimien valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) kohteeseen ”Valkeakosken tehtaat ja yhdyskunta”. RKY-kohdekokonaisuus koostuu kuudesta Valkeakosken kaupungin eri osiin sijoittuvasta osa-alueesta. Säterin tehdasalueen rakennukset muodostavat osan Säterin keinokuitutehtaan rakennuksista ja sen ympäristöön rakentuneista tehtaan asuinalueista ja myös muualle, Kirjasniemeen ja Ulvajanniemeen sijoittuvista rakennuksista. Kohdekuvauksessa, joka on julkaistu 22.12.2009, on todettu muun ohella seuraavaa:

”Valkeakosken tehtaat ja niihin liittyvät laajat asuinalueet sekä useat yhteiskunnalliset rakennukset kuvastavat esimerkillisellä tavalla taajaman rakentumista teollisuuden ja vesistön yhteyteen. Kerroksellinen, 1900 luvun alkupuolelta aina 1960-luvulle rakentunut kokonaisuus kertoo monipuolisesti teollisuus- ja asuinrakentamisen kehittymisestä. Edelleen toiminnassa oleva suurteollisuus muodostaa näkyvän elementin metsä- ja vesistömaisemassa.

(- - -)

Säteri Oy:n keinokuitutehtaan pääosin vuoteen 1945 mennessä valmistunut ja jo 1950-luvulla laajennettu tehdas kohoaa Mallasveden rannalla. Punatiilisen tehdasalueen reunalla on konttorirakennus, jonka pääjulkisivun lasiseinämä antaa valoa aulaan. Säterin tehtaan rakennukset, samoin kuin tehtaan asuinalueet, ovat arkkitehtien Martta Martikainen-Ypyä ja Ragnar Ypyä suunnittelemat.”

Pirkanmaan maakuntavaltuuston 27.3.2017 hyväksymässä Pirkanmaan maakuntakaava 2040:ssä Säterin tehdasalue on taajamatoimintojen aluetta. Muun ohella Säterin tehdasaluetta koskee myös maakuntakaavan laaja aluerajausmerkintä (RK). RK-merkintää koskevan maakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät. Suunnittelumääräyksen mukaan uusi rakentaminen on sopeutettava alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen.

Arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt, joita edellä mainittu maakuntakaavan RK-merkintä koskee, on esitetty karttateknisistä syistä erillisillä kartoilla. Säterin tehdasalue sijoittuu maakuntakaavan liitekartan 12b osa-alueelle 72/2 (Valkeakosken tehtaat ja yhdyskunta / Säterin tehtaat, Kirjasniemi ja Ulvajanniemi). Liitekartan osa-alueiden 72/1 - 6 rajaukset vastaavat likimäärin edellä mainitun Museoviraston vuonna 2009 laatiman inventoinnin Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) kohteen ”Valkeakosken tehtaat ja yhdyskunta” aluerajausta.

Alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Valkeakosken kaupungin verkkosivulta ilmenee, että Valkeakosken keskustan osayleiskaavaa koskeva kaavaehdotus on ollut nähtävillä 3.8. - 18.9.2020. Kaavaehdotuksessa Säterin tehdasalue on osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi (T). Mainittua T-aluetta koskee lisäksi terveyshaitan poistamistarvetta koskeva merkintä. Kaavamääräyksen mukaan tarkemman maankäytön suunnittelun yhteydessä tulee selvittää maaperän mahdollinen saastuneisuus ja määrittää sen vaikutus esitettyyn maankäyttöön sekä mahdollisesti tarvittavat toimenpiteet terveyshaitan poistamiseksi. Kaavaehdotuksessa ei ole osoitettu suojelumääräyksiä puheena olevalle T-alueelle.

Purkamisluvan hakija Avilon Fibres Oy:n konkurssipesä on esittänyt, että osa rakennuksista on pitkälti suunniteltu ja toteutettu yksilöllisesti niissä aiemmin harjoitettujen toimintojen käyttötarpeisiin, mistä aiheutuu se, etteivät ne ole käytännössä hyödynnettävissä muunlaisessa toiminnassa. Konkurssipesän mukaan rakennuksille ei ole löytynyt mitään käyttöä niiden huonokuntoisuuden vuoksi.

Pirkanmaan ELY-keskuksen alueidenkäytön purkamislupahakemuksen johdosta 21.9.2018 antamassa lausunnossa on todettu muun ohella, että purettavaksi esitetyt rakennukset sisältyvät tehtaan vanhimpaan, 1940- ja 1950-luvun kerrostumaan. Hakemus koskee useiden punatiilisten, rakennuskokonaisuuden kannalta merkittävien tuotantorakennusten lisäksi tiilistä voimalaitoksen piippua, jolla on olennaista merkitystä tehdaskokonaisuuden kulttuurihistoriallisen arvon kannalta. Koko aluetta koskevat valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön kannalta tärkeiden rakennusten ja rakenteiden säilyttämistavoitteet. Alueen asemakaava on vanhentunut eikä sitä voi käyttää enää purkamislupahakemuksen perusteena. Rakennuskokonaisuuden säilyttämisen edellytykset, rakennusten suojelutarpeen osoittaminen sekä alueen kehittämisen mahdollisuudet tulee tutkia asemakaavaa muuttamalla. Lausunnossaan ELY-keskus on katsonut, että sen näkemyksen mukaan edellytyksiä purkamisluvan myöntämiselle ei näissä olosuhteissa ole.

Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristönsuojeluyksikön purkamislupahakemuksen johdosta 24.9.2018 antamassa lausunnossa on todettu muun ohella, että hakemuksen mukaan rakennuksista on tehty asbestikartoitus, mutta siitä ei käy ilmi, onko rakenteista tutkittu muita haitta-aineita. Rakenteista tulee tutkia ne haitta-aineet, joita toimintahistoriaselvityksen perusteella niissä saattaa esiintyä. Tutkimuksilla tulee selvittää haitta-ainepitoisten rakenteiden ja purkumateriaalien määrät ja esiintymispaikat. Purkutyön suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että teollisuusalueen maaperä on suurelta osin pilaantunut purkualueelta.

Pirkanmaan maakuntamuseon purkamislupahakemuksen johdosta 28.9.2018 antamassa lausunnossa on todettu muun ohella, että Säterillä on erityinen asema osana Suomen teollista historiaa erityisesti muuntokuitujen ja metsäteollisuuden kehittäjänä. Kirjasniemellä sijaitsevalla tehtaalla on merkittävä maisemallinen rooli ja se on keskeinen osa kokonaisuudesta, johon kuuluvat myös Säterin työntekijöiden asuinalueet ja julkiset rakennukset. Purettaviksi aiotut rakennukset sijoittuvat pääosin Valkeakosken tehtaiden ja yhdyskunnan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön. Säterin keinokuitutehtaan alue on yksi valtakunnallisen arvoalueen keskeisistä osista. Purkamislupahakemus koskee 15:tä kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennusta, jotka muodostavat noin puolet valtakunnallisesti merkittävän tehdasalueen arvokkaasta rakennuskannasta. Maakuntamuseon lausunnon mukaan tämä merkitsisi mitä todennäköisimmin valtakunnallisesti merkittävien arvojen tuhoutumista eikä näin ollen ole valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eikä maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaista. Maakuntamuseo on lausunnossaan viitannut myös Säterin entisen tehdasalueen rakennettua kulttuuriympäristöä koskeva selvitykseen ”Säteri Osakeyhtiö - Sodasta syntynyt tehdas ja yhdyskunta” (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto, 2017).

Valkeakosken kaupungin kaavoittajan purkamislupahakemuksen johdosta 28.12.2018 antamassa lausunnossa on todettu muun ohella, että purettavaksi aiotut rakennukset sijaitsevat radan pohjoispuolella, jossa myös maaperä on voimakkaasti pilaantunutta. Purettavaksi aiotut rakennukset ovat erittäin huonokuntoiset, nykyistä teollisuuskäyttöä ajatellen sokkeloiset ja ahtaat. Lisäksi rakennusten rakenteissa on oletettavasti haitta-aineita. Rakennukset eivät nykyisellään ole käyttökelpoisia. Rakennusten kunnostaminen käyttökelpoisiksi tarkoittaisi käytännössä uudelleen rakentamista, mikä ei sekään toteuttaisi suojelullisia tavoitteita. Voimalaitoksen tiilinen piippu tulee kuitenkin säilyttää. Näin alueelle jää ilmentymä alueen teollisesta toiminnasta. Radan eteläpuolelle jää edelleen yrityskäyttöön soveltuvaa tehdasalueen arvokasta rakennuskantaa.

Valkeakosken kaupungin kaavoituspäällikön purkamislupahakemuksen johdosta 22.1.2019 antamassa lausunnossa on todettu muun ohella, että Säterin tehdasrakennukset ovat olleet osa Valkeakoskelle tunnusomaista, komeaa teollisuusprofiilia. Pahoin saastuneet, huonokuntoiset rakennukset eivät ole mahdollistaneet uusien käyttötarkoituksien löytämistä, joiden avulla niitä voisi pitää yllä ja korjata. Säterin alue sisältyy tekeillä olevaan keskustan osayleiskaavaan, jonka valmistelun yhteydessä on todettu, että kaupungilla ei ole tavoitteena muuttaa teollisuusalueen käyttötarkoitusta. Kaavoituspäällikön lausunnon mukaan alueen asemakaavan muuttamiselle ei niin ikään ole tarvetta.

Asiakirjojen mukaan tehdasalueella oli pidetty ylimääräinen katselmus 13.12.2018. Katselmuksessa, joka oli pidetty ennen purkamisluvan myöntämistä, olivat olleet läsnä muun muassa ELY-keskuksen alueidenkäytön ja ympäristönsuojelun edustajat, maakuntamuseon edustaja, kaupungin rakennustarkastajat sekä luvan hakijan edustajat. Asiakirjoista ei ilmene, että katselmuksella tehtyjä havaintoja olisi dokumentoitu. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt, että katselmushavainnot eivät olisi vastanneet luvanhakijan ja rakennus- ja ympäristölautakunnan käsitystä tehdasrakennusten ja -rakennelmien kunnosta.

Asiakirjoista ilmenee edelleen, että Valkeakosken kaupungin rakennustarkastaja on edellä mainitussa katselmuksessa havaittujen vakavien puutteiden vuoksi määrännyt toukokuussa 2019 luvanhakijalle velvollisuuden pitää kiinteistö siinä kunnossa, että se ei aiheuta vaaraa kiinteistöllä liikkuville. Määräys on annettu purkamisluvan myöntämisen jälkeen.

Asiassa saadun selvityksen mukaan tehdasalueella on elokuussa 2019 ollut tulipalo, joka on aiheuttanut lisävaurioita osassa rakennuksia.

4 Oikeudellinen arviointi

4.1 Ratkaisun lähtökohdat

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (KHO 2002:73 - 74, KHO 2020:158, KHO 2021:82) maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen purkamislupajärjestelmän tarkoituksena ei ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen, vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisella suojelupäätöksellä. Jollei rakennusta asemakaavalla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla päätetä kohtuullisessa ajassa suojella tai tällainen asia ole tullut kohtuullisessa ajassa vireille, eikä muutakaan toimenpidettä rakennuksen suojelemiseksi tai kaavan muuttamiseksi ole vireillä, rakennuksen purkamiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä.

4.2 Purkamisluvan myöntämisen edellytykset alueen kaavoitustilanteeseen nähden

Purkamislupahakemus koskee rakennuksia ja rakennelmia, jotka sijaitsevat asemakaavoitetulla alueella, joten kysymys rakennusten suojelemisesta tulee ratkaista ensisijaisesti asemakaavoituksella.

Alueella voimassa oleva asemakaava on laadittu ennen kuin rakennuslain (370/1958) säännöksiin oli rakennussuojelulain (60/1985) säätämisen yhteydessä sisällytetty rakennussuojelua nimenomaisesti koskevat säännökset. Asemakaavaa voidaan siten tällä perusteella pitää rakennusperinnön suojelun huomioon ottamisen kannalta vanhentuneena. Purkamisluvan myöntämisen edellytyksiä arvioidaan kuitenkin lähtökohtaisesti voimassa olevan kaavoitustilanteen perusteella.

Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunta on rakennusten huonoon kuntoon ja alueen maaperän pilaantuneisuudesta johtuvaan käyttökelvottomuuteen viitaten todennut, ettei kaupungin tavoitteena ole muuttaa teollisuusalueen käyttötarkoitusta eikä asemakaavan muuttamiselle siten ole tarvetta. Purkamisluvan kohteena olevia rakennuksia ei ole tarkoitus suojella myöskään vireillä olevassa Valkeakosken keskustan osayleiskaavassa.

Asiassa on vielä valituksen johdosta ratkaistava, mikä merkitys purkamisluvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa on annettava alueelle vuonna 2017 hyväksytylle maakuntakaavalle ja erityisesti sen arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä koskevalle alueen erityisominaisuuksia ilmaisevalle RK-merkinnälle ja siihen liittyvälle suunnittelumääräykselle.

Maakuntakaava on voimassa oikeusvaikutteisen yleiskaavan tai asemakaavan alueella vain maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun kaavojen muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. Maakuntakaavassa oleva RK-merkintä ei ole suojelumääräys, vaan alueen erityisominaisuuksia ilmaiseva merkintä. RK-merkinnän kattamaa laajaa aluetta koskeva suunnittelumääräys täsmentyy sekä sisällöltään että laajuudeltaan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että yksinomaan maakuntakaavan yksityiskohtaisempaan kaavoitukseen kohdistuva yleispiirteinen ja laaja aluerajaus ja siihen liittyvä suunnittelumääräys eivät merkitse sitä, että nyt kysymyksessä olevien yksittäisten rakennusten suojelua koskeva asia tulisi ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säädökset täyttävällä yksityiskohtaisemmalla kaavalla. Kunnalla on harkintavaltansa puitteissa mahdollisuus päättää siitä, mille alueille ja missä aikataulussa asemakaavoja laaditaan. Vastikään hyväksytyllä maakuntakaavalla ei siten ole välittömiä oikeusvaikutuksia arvioitaessa kysymyksessä olevan purkamisluvan myöntämisedellytyksiä.

Purkamisluvan myöntämiselle ei siten ole kaavoituksesta johtuvaa estettä.

4.3 Purkamisluvan myöntämisen edellytykset rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaiseen suojeluun nähden

Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan mainittua lakia sovelletaan kuitenkin 2 momentin estämättä asemakaava-alueella 3 kohdassa tarkemmin luetelluissa tilanteissa.

Kysymyksessä olevia tehdasalueen rakennuksia ja rakennelmia ei ole suojeltu rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla eikä niiden suojeleminen mainitun lain nojalla ole asiassa saadun selvityksen mukaan myöskään vireillä. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että ELY-keskuksella on edelleen toimivalta saattaa vireille kysymyksessä olevia rakennuksia ja rakennelmia koskeva rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukainen menettely, jossa niiden suojelu voidaan ratkaista, jos ELY-keskus katsoo, että kyseisessä laissa säädetyt edellytykset rakennusten suojelemiselle ovat olemassa.

Purkamisluvan myöntämiselle ei siten ole myöskään rakennusperinnön suojelemisesta annetusta laista johtuvaa estettä.

4.4 Purkamisluvan myöntämisen edellytykset ja selvitysten riittävyys

Edellä kohdissa 4.2 ja 4.3 lausutusta huolimatta voidaan kuitenkin rakennetun kulttuuriympäristön arvoista esitetyn selvityksen perusteella arvioida, että purkamislupahakemuksen kohteena olevilla rakennuksilla ja rakennelmilla, jotka muodostavat osan puheena olevan tehdasalueen rakennuskannasta, on ainakin ollut merkittävää valtakunnallista kulttuurihistoriallista arvoa osana RKY-kohteeseen sisältyvää tehdasaluetta ja samalla tämän laajan RKY-kohteen aluekokonaisuutta.

Toisaalta asiassa on osoitettu, että teollisen toiminnan loputtua rakennusten kunto on merkittävästi heikentynyt. Rakennuksia ei ole teollisen toiminnan loppumisen jälkeen enää lämmitetty ja rakennukset ovat rapautuneet. Rakennuksiin on myös kohdistunut ilkivaltaa. Maaperä purettavaksi haettujen rakennusten kohdalla on suurelta osin pilaantunut ja rakennusten toimintahistorian perusteella on oletettavaa, että rakennusten rakenteissa on asbestin lisäksi myös muita haitta-aineita. Rakennuksille ei ole myöskään tilojen ominaisuuksien vuoksi löydettävissä käyttäjää, joka voisi ylläpitää rakennuksia. Edellä mainittuja seikkoja ei ole purkamislupahakemuksen käsittelyn eri vaiheissa vakuuttavasti kyseenalaistettu.

Korkein hallinto-oikeus viittaa myös vuosikirjaratkaisuun KHO 2021:82, jossa on todettu, että purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä ei lähtökohtaisesti ole se, että hakijan on osoitettava purettavaksi haettujen rakennusten suojeluarvojen menettäminen. Mainitussa ratkaisussa korkein hallinto-oikeus totesi, ettei purkamislupahakemusta voitu hylätä sillä perusteella, että luvanhakijat eivät olleet toimittaneet lautakunnan pyytämää, aiemmin toimitettua kattavampaa kuntotutkimusta.

Edellä lausutun perusteella ja kun myös otetaan huomioon, että kysymys on tehdasrakennuksista ja -rakennelmista, joita ei ole suojeltu asemakaavalla eikä rakennussuojelulain (60/1985) tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla, korkein hallinto-oikeus katsoo, että lautakunnan päätös on perustunut hallintolain 31 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla riittäviin selvityksiin.

Korkein hallinto-oikeus toteaa myös selvyyden vuoksi, että purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä ei tässäkään tapauksessa siten ole ollut se, että luvanhakijan olisi tullut osoittaa rakennusten suojeluarvojen menettäminen tai korjauskelvottomuus jo olemassa olevia selvityksiä tarkemmin selvityksin. Rakennuksen suojelemista koskeva kysymys on ensisijaisesti ratkaistava edellä todetusti asemakaavalla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisessa menettelyssä eikä purkamislupamenettelyssä.

Rakennusten nykyistä kuntoa ja käyttökelpoisuutta purkamisluvan myöntämisen jälkeisessä tilanteessa arvioitaessa on otettava huomioon, että tehdasalueella on ollut vuonna 2019 tulipalo, joka on aiheuttanut lisävaurioita osassa rakennuksista.

5 Johtopäätös ja lopputulos

Voimassa olevassa asemakaavassa ei ole purkamislupahakemuksen kohteena olevien rakennusten ja rakennelmien suojelua koskevia kaavamääräyksiä. Asiassa saadun selvityksen mukaan kaupungilla ei ole alueen maankäyttöön liittyvää tarvetta tai tarkoitusta muuttaa alueen asemakaavaa. Rakennuksia ja rakennelmia ei ole suojeltu myöskään rakennussuojelulain (60/1985) tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla eikä niiden suojelu ole vireillä jälkimmäisen lain mukaisena asiana.

Edellä lausuttuun nähden ja kun myös otetaan huomioon rakennusten ja rakennelmien nykyisestä kunnosta ja käyttökelpoisuudesta saatu selvitys sekä se, mitä edellä on lausuttu purkamislupajärjestelmän tarkoituksesta, purkamisluvan myöntämiselle ei ole ollut maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Robert Utter ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.

Äänestyslausunto ja eriävä mielipide

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Jaakko Aution äänestyslausunto, johon oikeusneuvokset Tuomas Kuokkanen, Mika Seppälä ja Eija Siitari yhtyivät:

”Myönnän valitusluvan ja tutkin asian.

Kumoan Hämeenlinnan hallinto-oikeuden, Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunnan ja Valkeakosken kaupungin johtavan rakennustarkastajan päätökset ja hylkään Avilon Fibres Oy:n konkurssipesän purkamislupahakemuksen.

Perustelut

1 Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet

1.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Mainitun lain 32 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Lain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Lain 42 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Lain 51 §:n 1 momentin mukaan asemakaava on laadittava ja pidettävä ajan tasalla sitä mukaa kuin kunnan kehitys taikka maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää.

Lain 54 §:n 1 momentin mukaan asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita.

Lain 57 §:n 2 momentin mukaan, jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä ( suojelumääräykset ). Suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia. Pykälän 3 momentin mukaan asemakaavaan voidaan ottaa 2 momentin säännöksen estämättä rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) 3 §:ssä tarkoitetun kohteen suojelemiseksi tarpeelliset määräykset. Oikeudesta korvaukseen on voimassa, mitä edellä mainitun lain 13 - 15 §:ssä säädetään. Korvausvelvollinen muun kuin valtakunnallisesti merkittävän kohteen suojelun osalta on kuitenkin kunta. Kunnalle voidaan myöntää maksamiinsa korvauksiin avustusta valtion varoista talousarvion rajoissa. Mitä edellä säädetään kunnan korvausvelvollisuudesta, ei koske julkisyhteisöjen omistamia rakennuksia.

Lain 60 §:n 1 momentin mukaan kunnan tulee seurata asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen uudistamiseksi.

Lain 118 §:n mukaan rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.

Lain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai alueella, jolla on voimassa 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi. Lupa on myös tarpeen, jos yleiskaavassa niin määrätään.

Lain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Pykälän 2 momentin mukaan lupahakemuksessa tulee selvittää purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä.

1.2 Laki rakennusperinnön suojelemisesta

Mainitun lain 5 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen suojelua koskeva asia tulee elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa vireille sille tehdystä esityksestä tai sen omasta aloitteesta.

Lain 6 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää rakennuksen kulttuurihistoriallista merkitystä vaarantaviin toimenpiteisiin ryhtymisen (vaarantamiskielto). Pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan vaarantamiskielto voidaan antaa, kun rakennuksen suojelua koskeva asia on vireillä.

Lain 8 §:n 1 momentin mukaan rakennus voidaan suojella, jos se on valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti merkittävä.

Lain 9 §:n (498/2010) 1 momentin mukaan rakennuksen suojelemisesta päättää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Suojeltavaksi määräämistä koskeva päätös toimitetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

1.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista 14.12.2017 annetun valtioneuvoston päätöksen kohdan 3.4 (Elinvoimainen luonto- ja kulttuuriympäristö sekä luonnonvarat) mukaan valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvojen turvaamisesta huolehditaan.

2 Lainvalmisteluaineisto

Hallituksen esityksen laiksi rakennusperinnön suojelemisesta sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 57 ja 166 §:n ja rikoslain 48 luvun 6 §:n muuttamisesta (HE 101/2009 vp) yleisperustelujen kohdassa 7.2 (Suhde maankäyttö- ja rakennuslakiin) on todettu muun ohella seuraavaa:

Asemakaavoitetulla alueella rakennus voidaan suojella myös erityislain keinoin, kun kysymys on joko erityisen arvokkaasta rakennuksesta tai tilanteista, joissa kaavoituksen keinoja ei voida pitää riittävinä rakennuksen kulttuurihistoriallisen ominaisluonteen ja erityispiirteiden vuoksi. Useimmiten tällainen tilanne koskee rakennuksen sisätilojen säilyttämisen ja suojelemisen tarvetta. Erityistapauksissa on mahdollista, että rakennuksen julkisivu suojellaan kaavamääräyksellä, kun taas sisätilojen säilyttämistä koskevat määräykset annetaan erityislain nojalla.

(- - -)

Nykyistä rakennussuojelulakia on voitu käyttää asemakaava-alueella silloin, kun siihen on erityisiä syitä. Käytännössä on ollut epätietoisuutta siitä, mitä erityisillä syillä tarkoitetaan. Korkein hallinto-oikeus on katsonut rakennussuojelulain käytön erityisten syiden perusteella mahdolliseksi tapauksissa, joissa myös kiinteätä sisustusta on suojeltu. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 17.11.2000 t. 2965 on todettu, ettei sillä perusteella, että kaupunki ei ole ryhtynyt turvaamaan rakennusten suojelua asemakaavan muutoksella ei voida katsoa, että rakennusten suojelemiseen rakennussuojelulain nojalla on rakennussuojelulain säännöksen mukaisia erityisiä syitä. Asian selkiyttämiseksi esityksessä ehdotetaan todettavaksi, että erityiset syyt liittyvät kaavoitustilanteeseen.”

Mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n kohdalla todettu muun ohella seuraavaa:

”Esityksen mukaan rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella huolehdittaisiin edelleen ensisijaisesti kaavoituksella. Asemakaava-alueilla ja asemakaavoitettaviksi päätetyillä alueilla, joille on annettu rakennuskielto, lakia rakennusperinnön suojelemisesta (myöhemmin erityislaki) sovellettaisiin ainoastaan, jos suojelua ei voitaisi toteuttaa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla tai jos suojelu erityislain nojalla muutoin olisi tarpeellista. Kun rakennuksen suojelu ei ole mahdollista, riittävää tai tarkoituksenmukaista asemakaavoituksen keinoin, olisi mahdollista soveltaa erityislakia. Tällaisena perusteena on esityksessä todettu rakennuksen valtakunnallinen merkitys, kaavoituksen keinojen riittämättömyys suojelun tarpeeseen verrattuna sekä jos suojeluun on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi. Erityislakia voitaisiin soveltaa asemakaavoitustilanteen vuoksi esimerkiksi silloin, kun asemakaavaa voidaan pitää rakennusperinnön huomioon ottamisen kannalta vanhentuneena eikä asian selvittäminen ja ratkaiseminen asemakaavanmuutoksella käynnisty. Erityisenä syynä voidaan pitää myös kaavoituksen viivästymistä joko kunnan ottaman kannan tai kaavoituksen resurssien vuoksi niin, että rakennuksen purkaminen tai ajan kulumisesta johtuva kunnon rappeutuminen uhkaavat.”

Mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n muuttamista koskevassa kohdassa todettu muun ohella seuraavaa:

”Asemakaava-alueilla rakennusperinnön suojeleminen tapahtuu pääasiassa kaavoituksen keinoin. Asemakaavaan voidaan ottaa rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain tarkoittaman rakennuksen suojelemiseksi myös määräyksiä, jotka eivät täytä suojelumääräyksiltä yleensä edellytettävää kohtuullisuutta maanomistajalle. Tällöin oikeudesta mahdolliseen korvaukseen noudatetaan rakennusperinnön suojelemisesta annettavan lain korvausvelvollisuutta sekä menettelyjä koskevia säännöksiä.

Rakennusperinnön suojelemista annettavan lain tarkoittama korvausvelvollinen on valtio. Maankäyttö- ja rakennuslain voimassa olevan säännöksen mukaan korvausvelvollinen kaavasuojelusta on kunta. Tällainen käytäntö asettaa kunnat eriarvoiseen asemaan: erityisesti pienillä kunnilla ei ole resursseja mahdollisten korvausten maksamiseen. Hyvin säilynyt kuntakeskuksen osa, joka olisi tarkoituksenmukaista suojella asemakaavalla, saattaa jäädä joko kokonaan tai osittain suojelumääräyksiä vaille korvausvelvollisuuden vuoksi. Nykyinen käytäntö on ongelmallinen myös omistajalle, koska rakennuksen suojelemista koskevaa asiaa siirretään viranomaiselta toiselle ratkaistavaksi. Asian ratkaisemiseksi käytetty aika voi tämän johdosta moninkertaistua, eikä omistaja voi tehdä suunnitelmia rakennuksensa tulevasta käytöstä. Säännöstä esitetään muutettavaksi niin, että kaavasuojelun korvausvelvollisuus jaettaisiin osaksi valtion, osaksi kunnan vastuulle. Muutosehdotus merkitsisi myös sitä, että kunnan ja valtion viranomaisille muodostuisi yhtenäinen käsitys suojeltavan kohteen käytöstä. Valtion vastuulle esitetään otettavaksi valtakunnallisesti merkittävien rakennusten suojelemisesta asemakaavassa mahdollisesti aiheutuvat korvaukset, kun taas muiden, maakunnallisten tai paikallisten rakennusten suojelun mahdolliset korvaukset jäisivät kunnan vastuulle. Valtakunnallisesti merkittävien rakennusten suojelu on valtiovallan erityisessä intressissä, minkä vuoksi ne voidaan voimassa olevan rakennussuojelulain ja nyt ehdotetun esityksen mukaankin suojella asemakaavoitetulla alueella erityislain nojalla. Jos kuitenkin tällaiset rakennukset suojellaan asemakaavassa, on johdonmukaista, että suojelusta mahdollisesti aiheutuvat korvaukset ovat valtion vastuulla. Asemakaavasta tulee käydä ilmi rakennusten valtakunnallinen merkittävyys.”

Mainittua hallituksen esitystä koskevan sivistysvaliokunnan lausunnon (SiVL 10/2009 vp) kannanotoissa on todettu muun ohella, että ”valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kunnat ovat usein tilanteessa, jossa rakennusten tai rakennusryhmien suojelua pidetään tarpeellisena mutta kaavoituksen voimavarat tai aikataulut eivät mahdollista riittävän nopeata reagointia. Sen vuoksi mahdollisuus rakennusperinnön suojelusta annettavan lain käyttöön asemakaava-alueella kaavoitustilanteen vuoksi on myönteistä. Tämä voi myös ehkäistä tilanteita, joissa rakennuksen kunnon on annettu huonontua kaavoituksen viipyessä ja lopulta suojelu on katsottu epätarkoituksenmukaiseksi juuri rakennuksen kunnon vuoksi.”

Mainittua hallituksen esitystä koskevan ympäristövaliokunnan mietinnön (YmVM 3/2010 vp) kannanotoissa on todettu muun ohella, että ”hallituksen esityksellä selvennetään perusteita, jolloin lakia rakennusperinnön suojelemisesta voidaan soveltaa myös asemakaava-alueella. Lain soveltamisalaa koskevan 2 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan tätä erityislakia voidaan soveltaa asemakaava-alueella myös silloin, kun kohteen suojeluun on lain mukaisesti erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tällaisena pidetään esimerkiksi tilannetta, jossa asemakaavaa voidaan pitää rakennusperinnön huomioon ottamisen kannalta vanhentuneena, eikä asian selvittäminen ja ratkaiseminen käynnisty asemakaavan muutoksella, sekä kaavoituksen viivästymistä. Valiokunta pitää erityisten syiden laajentamista merkittävänä parannuksena lainsäädännön toimivuuden kannalta.”

3 Saatu selvitys

Avilon Fibres Oy:n konkurssipesälle on myönnetty lupa purkaa Säterin tehdasalueella kiinteistöllä 908-9-1-5 sijaitsevat lupahakemuksessa tarkoitetut 18 tehdasrakennusta ja -rakennelmaa lukuun ottamatta voimalaitoksen punaista tiilipiippua. Nämä rakennukset ja rakennelmat sijaitsevat pääosin tehdasalueella kulkevan teollisuusraiteen pohjoispuolella. Purkamislupa ei koske teollisuusraiteen eteläpuolella sijaitsevia rakennuksia ja rakennelmia eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Purkamisluvassa tarkoitetut rakennukset ja rakennelmat sijaitsevat alueella, jolla on voimassa 27.10.1980 hyväksytty asemakaava. Asemakaavassa rakennusten ja rakennelmien sijaintialue on osoitettu teollisuusrakennusten korttelialueeksi (T). Rakennuksia ja rakennelmia ei ole osoitettu asemakaavassa suojeltaviksi.

Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksessä 5.3.2019 on todettu, että kaupungin kaavoituspäällikön lausunnon mukaisesti kaupungilla ei ole tavoitteena muuttaa teollisuusalueen käyttötarkoitusta, eikä saman lausunnon mukaan asemakaavan muuttamisellekaan ole tarvetta.

Alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Valkeakosken keskustan osayleiskaava on kuulutettu vireille 21.9.2016. Valmisteilla olevan osayleiskaavan kehityskuvakartassa on todettu, että Kirjasniemen teollisuusalueelta on poistunut raskas teollisuus ja että maaperän rajoitusten vuoksi alue jää teollisuus- ja varastokäyttöön. Edelleen hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, että osayleiskaavan luonnos on asetettu nähtäville 16.10. - 15.11.2019 väliseksi ajaksi. Kaavakartassa alue on osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi (T) ja sillä on terveyshaitan poistamistarve. Kaavaselostuksesta ei ilmene, että alueelle olisi suunnitteilla erityisiä suojelumääräyksiä. Kaavan yleismääräyksen mukaan valtakunnallisesti (RKY) merkittävät rakennetun ympäristön alueet tulee ottaa huomioon tarkemmassa maankäytön suunnittelussa. Arvot tulee ottaa huomioon voimassa olevan maakuntakaavan suunnittelumääräysten mukaisesti.

Valkeakosken kaupungin verkkosivulta ilmenee, että osayleiskaavaa koskeva kaavaehdotus on nyttemmin ollut nähtävillä 3.8. - 18.9.2020. Kaavaehdotuksessa Säterin tehdasalue on osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi (T). Alueella on lisäksi terveyshaitan poistamistarvetta koskeva merkintä. Kaavamääräyksen mukaan tarkemman maankäytön suunnittelun yhteydessä tulee selvittää maaperän mahdollinen saastuneisuus ja määrittää sen vaikutus esitettyyn maankäyttöön sekä mahdollisesti tarvittavat toimenpiteet terveyshaitan poistamiseksi.

Osayleiskaavaehdotuksen mukaisiin kaavamerkintöihin kuuluu valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä koskeva aluerajausmerkintä (RKY). Säterin tehdasaluetta ei kaavakartassa ole osoitettu tällä merkinnällä, joskin kaavan liiteaineistoon sisältyy rakennettua kulttuuriympäristöä koskeva kartta, jossa Säterin tehdasalue on Pirkanmaan maakuntakaava 2040:een viitaten merkitty kuulumaan RKY-alueeseen (valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö). Osayleiskaavan ehdotusvaiheen kaavaselostuksen kehityskuvan mukaan Kirjasniemen teollisuusalueelta on poistunut raskas teollisuus ja maaperän rajoitusten vuoksi alue jää teollisuus- ja varastokäyttöön.

Pirkanmaan maakuntavaltuuston 27.3.2017 hyväksymässä Pirkanmaan maakuntakaava 2040:ssä Säterin tehdasalue on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi ja suurimmalta osaltaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät. Uusi rakentaminen on sopeutettava alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen.

Lähes kaikki purkamisluvassa tarkoitetut rakennukset ja rakennelmat sijaitsevat maakuntakaavassa valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi osoitetulla alueella.

(- - -)

Asiakirjoihin sisältyy Säterin entisen tehdasalueen rakennettua kulttuuriympäristöä koskeva selvitys ”Säteri Osakeyhtiö - Sodasta syntynyt tehdas ja yhdyskunta” (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto, 2017). Selvityksen mukaan ”työn tavoitteena on antaa yleiskuva tehdasalueen historiasta, rakennuksista ja ympäristöistä. Työ on kulttuurihistoriallinen, rakennusten tekninen kunto ei kuulu työhön.” Selvityksen yhteenvedon kohdassa 5.3 (Tehdasalueen säilyneisyys) on todettu muun ohella, että ”tehdasalueen rakennuskanta on kokonaisuutena hyvin säilynyt ja edustaa pääpiirteissään rakennusajan 1940- ja 1950-luvun teollisuusrakentamista. Teollisuusrakennuksissa näkyy prosessin lisäksi pyrkimys edustavaan ja yhtenäiseen ulkoasuun. Myöhemmät, teollista rakentamista edustavat laajennukset ja korotukset ovat peittäneet vanhempia, massiivisia punatiilirakennuksia.”

Pirkanmaan maakuntamuseon purkamislupahakemuksen johdosta antamassa lausunnossa 28.9.2018 on todettu muun ohella seuraavaa:

Säterin tehdasalue on rakentunut pääosin vuosina 1941 - 56 viskoosin valmistamiseksi selluloosasta. Myös tehdasalueen nuoremmalla rakennuskannalla on oma merkittävä roolinsa alueen rakennetun ympäristön osana ja teollisen kehityksen kuvaajana. Säterillä on erityinen asema osana Suomen teollista historiaa erityisesti muuntokuitujen ja metsäteollisuuden kehittäjänä. Tehdasalueen ulkoisen ilmeen suunnitteli arkkitehtitoimisto Martikainen & Ypyä, ja se on edustava esimerkki aikansa teollisuusarkkitehtuurista. Kirjasniemellä sijaitsevalla tehtaalla on merkittävä maisemallinen rooli, ja se on keskeinen osa kokonaisuudessa, johon kuuluvat myös Säterin työntekijöiden asuinalueet ja julkiset rakennukset. Säterillä on keskeinen merkitys teollisuuslaitosten ympärille kasvaneen Valkeakosken historialle ja kaupunkikuvalle.

Purkaminen koskisi karkeasti arvioiden noin puolta tehdasalueesta. Purettaviksi aiotut rakennukset sijoittuvat pääosin Valkeakosken tehtaiden ja yhdyskunnan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön. Säterin keinokuitutehtaan alue on yksi valtakunnallisen arvoalueen keskeisistä osista.

Säterin tehdasalueelta laadittu rakennetun ympäristön inventointi ”Säteri Osakeyhtiö - Sodasta syntynyt tehdas ja yhdyskunta” on yleispiirteinen, ja sen tarkoitus on toimia jatkotoimenpiteiden ja -inventointien lähtöaineistona. Inventoinnissa ei ole tuotu esiin eri rakennusten tarkkoja kulttuurihistoriallisia arvoja, mutta lähtökohtaisesti kaikilla inventoiduilla rakennuksilla on erityistä kulttuurihistoriallista arvoa. Purettaviksi aiotuista rakennuksista vanhan tehtaan kokonaisuus kuuluu tehtaan keskeisimpiin tuotantorakennuksiin. Keskeisistä apurakennuksista purettaviksi aiotuilla voimalaitoksella ja turvelaitoksella on tärkeä rooli osana tehtaan etelään avautuvaa pääjulkisivua. Erityistä maisemallista merkitystä on tehtaan korkeilla maamerkkipiipuilla, joille haetaan myös purkamislupaa. Purettaviksi aiotut rikkihiilen ja vedyn talteenottolaitos, turpeen vastaanottolaitos ja jäteveden kemiallinen puhdistamo sekä kaasupiippu liittyvät ympäristönsuojelun kehittämisen myötä alueelle syntyneeseen uudisrakentamisen kerrostumaan, ja suolatehdas, selluvarasto lastauslaitureineen sekä keskusvalvomo ovat tuotannon kehittymiseen keskeisesti liittyviä rakennuksia.

Purkulupahakemus koskee 15:tä kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennusta, jotka muodostavat noin puolet valtakunnallisesti merkittävän tehdasalueen arvokkaasta rakennuskannasta. Tämä merkitsisi mitä todennäköisimmin valtakunnallisesti merkittävien arvojen tuhoutumista eikä näin ollen ole valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eikä maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaista.

Maakuntamuseo on todennut vastustavansa purkamisluvan myöntämistä muille kuin rikkihapposäiliölle ja suolavarastolle, öljysäiliölle sekä valuma-altaalle ja pumppukopille.

Valkeakosken kaupungin kaavoittajan purkamislupahakemuksen johdosta antamassa lausunnossa 28.12.2018 on todettu muun ohella seuraavaa:

Puretuksi aiotut rakennukset sijaitsevat radan pohjoispuolella, jossa myös maaperä on voimakkaasti pilaantunutta. Puretuksi aiotut rakennukset ovat erittäin huonokuntoiset, nykyistä teollisuuskäyttöä ajatellen sokkeloiset ja ahtaat. Lisäksi rakennusten rakenteissa on oletettavasti haitta-aineita. Rakennukset eivätkä nykyisellään ole käyttökelpoisia.

Vaikka kaavoittaja näkee alueen kulttuurihistorialliset arvot, niin riskit ovat niin suuria, että rakennusten hallittu purkaminen on parempi vaihtoehto kuin alueen hallitsematon rapautuminen. Rakennusten kunnostaminen käyttökelpoisiksi tarkoittaisi käytännössä uudelleen rakentamista, mikä ei sekään toteuttaisi suojelullisia tavoitteita. Voimalaitoksen tiilinen piippu tulee kuitenkin säilyttää. Näin alueelle jää ilmentymä alueen teollisesta toiminnasta. Radan eteläpuolelle jää edelleen yrityskäyttöön soveltuvaa tehdasalueen arvokasta rakennuskantaa.

Valkeakosken kaupungin kaavoituspäällikön purkamislupahakemuksen johdosta antamassa lausunnossa 22.1.2019 on todettu muun ohella seuraavaa:

Säterin tehdasrakennukset ovat olleet osa Valkeakoskelle tunnusomaista, komeaa teollisuusprofiilia. Aika ja teollisen tuotannon edellytykset ovat kuitenkin muuttuneet. Kiinteistön omistajan ajauduttua konkurssiin ja teollisen toiminnan lakattua prosesseja palvelleet koneet ja laitteet on purettu. Kantaviin rakenteisiin integroitujen laitteiden poistuttua tilat ovat huonossa kunnossa ja osittain sortumisvaarassa. Asiaa pahentaa toiminnan aikaisen prosessilämmön loppuminen. Kun tiloista puuttuu lämmitys, erityisesti tiiliseinien rapautuminen etenee nopeasti.

Pahoin saastuneet, huonokuntoiset rakennukset eivät ole mahdollistaneet uusien käyttötarkoituksien löytämistä, joiden avulla niitä voisi pitää yllä ja korjata. Konkurssipesällä ei ole mahdollisuutta rakentaa tyhjiin tehdasrakennuksiin tehokkaita lämmitysjärjestelmiä.

Säterin alue sisältyy tekeillä olevaan keskustan osayleiskaavaan, jonka valmistelun yhteydessä on todettu, että kaupungilla ei ole tavoitteena muuttaa teollisuusalueen käyttötarkoitusta. Alueen asemakaavan muuttamiselle ei niin ikään ole tarvetta.

Vielä kaavoituspäällikön lausunnossa on todettu, että kun mikään taho ei kykene ottamaan vastuulleen rakennusten suojelun vaatimia toimia ja kustannuksia, ne muodostavat ilmeisen vaaran ympäristölleen. Ilkivaltaa ja ulkopuolisten pääsyä tehdasalueelle ei voida tehokkaasti estää. Rakennusten pelastaminen on osoittautunut mahdottomaksi. Huonokuntoisimpien rakennusten purkamiseen on näissä oloissa katsottava olevan pakottava syy. Saastuneen maaperän haitta-aineiden leviäminen laajemmalti ympäristöön on purkamisen yhteydessä estettävä.

Pirkanmaan ELY-keskuksen, Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunnan ja Avilon Fibres Oy:n konkurssipesän näkemykset purkamisluvassa tarkoitettujen rakennusten suojeluarvosta, kunnosta ja käyttömahdollisuuksista ilmenevät muun ohella niiden edellä selostetuista kirjelmistä korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Valkeakosken kaupungin johtavan rakennustarkastajan päätöksessä 29.1.2019 ja Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöstä 5.3.2019 koskevassa pöytäkirjassa on todettu, että alueella on pidetty ylimääräinen katselmus 13.12.2018, jotta lausunnon antaneilla viranomaisilla oli mahdollisuus tutustua hankkeeseen myös paikan päällä. Katselmuksessa olivat läsnä muun muassa ELY-keskuksen alueidenkäytön ja ympäristönsuojelun edustajat, maakuntamuseon edustaja, kaupungin rakennustarkastajat sekä luvan hakijan edustajat. Asiakirjoista ei ilmene, että katselmuksella tehtyjä havaintoja olisi dokumentoitu.

4 Oikeudellinen arviointi

4.1 Kaavoitusta koskevien Valkeakosken kaupungin kannanottojen ja ratkaisujen merkitys

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen purkamislupajärjestelmän tarkoituksena ei ole rakennusten purkamista rajoittavan uuden lupajärjestelmän luominen vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisella suojelupäätöksellä.

Purkamisluvassa tarkoitetut Säterin tehdasalueen rakennukset sijaitsevat alueella, jolla on voimassa vuonna 1980 hyväksytty asemakaava. Tuossa asemakaavassa rakennusten sijaintialue on osoitettu teollisuusrakennusten korttelialueeksi. Rakennusten suojelua ei asemakaavassa ole tutkittu. Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunta on todennut, että kaupungilla ei ole tavoitteena muuttaa teollisuusalueen käyttötarkoitusta, eikä asemakaavan muuttamiselle ole tarvetta.

Asiassa toistaiseksi ilmenneen perusteella Säterin tehdasalue on vireillä olevassa Valkeakosken keskustan osayleiskaavoituksessa jäämässä teollisuus- ja varastokäyttöön ilman rakennusten tai rakennetun kulttuuriympäristön suojeluun liittyviä kaavamääräyksiä tai alueosoituksia.

Purettavaksi haettuja rakennuksia on useita ja ne muodostavat sen kaltaisen huomattavan laajan kokonaisuuden, jonka suojeluarvoja ei maankäyttö- ja rakennuslain ja rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain säännökset ja niiden suhde huomioon ottaen ole tarkoitettu selvitettäväksi ensisijaisesti rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisessa menettelyssä vaan asemakaavoituksen yhteydessä. Tähän nähden Valkeakosken kaupungin toimielimien kannanotoille ja ratkaisuille, joiden perusteella kaupungin tarkoituksena ei ole arvioida rakennusten mahdollista suojeluarvoa kaavoituksen yhteydessä, ei purkamisluvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa voida nyt antaa ratkaisevaa merkitystä.

Edellä lausuttuun nähden asian arvioinnissa ei myöskään ole ratkaisevaa, että Pirkanmaan ELY-keskus ei ole pannut rakennusten suojelua vireille rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain perusteella.

4.2 Purkamislupaa koskeva edellytysharkinta ja siihen liittyvä selvitysvelvollisuus

Vaikka asemakaavan mahdollinen vanhentuneisuus ei sellaisenaan olekaan peruste evätä purkamislupaa, luvan edellytysharkinnassa on kuitenkin toisaalta nyt otettava huomioon, että lähes kaikki purkamisluvassa tarkoitetut rakennukset sijaitsevat alueella, joka on vuonna 2017 hyväksytyssä Pirkanmaan maakuntakaava 2040:ssä osoitettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tätä aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät.

Samoin edellytysharkinnassa on otettava huomioon, että Säterin tehdasalue on yksi keskeinen osa Museoviraston inventoimien valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) kohdetta ”Valkeakosken tehtaat ja yhdyskunta”.

Vaikka purkamislupajärjestelmän tarkoituksena ei edellä todetusti olekaan rakennusten purkamista rajoittavan uuden lupajärjestelmän luominen, lupahakemusta ratkaistaessa on oltava käytettävissä riittävä selvitys sen arvioimiseksi, ovatko maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset purkamisluvan myöntämiselle käsillä.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisusta KHO 2021:82 poiketen, jossa kysymys oli yksittäisen kohteen (vapaa-ajan rakennus ja talousrakennus) purkamisesta, selvitysten on katettava muun ohella tiedot siitä, millä tavoin nyt kysymyksessä olevien huomattavan monien rakennusten purkaminen vaikuttaa jäljelle jäävään rakennusperintökokonaisuuteen. Tällaiselta selvitykseltä on voitava lisäksi edellyttää myös sitä, että se sisältää arvion suojeluarvojen mahdollisesta menettämisestä.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa selvitysvelvollisuuden merkitystä korostaa se, että rakennusten suojelua ei voimassa olevassa asemakaavassa ole tutkittu, se, että Säterin tehdasalue on suhteellisen uudessa maakuntakaavassa osoitettu suurimmalta osaltaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, sekä se, että kaupungin aikomuksena ei ole panna vireille asemakaavan muutosta, jonka yhteydessä rakennusten suojeluarvo selvitettäisiin.

4.3 Purkamisluvan myöntämisen edellytysten arviointia koskeva selvitys ja esitetyt kannanotot

Purkamislupajärjestelmän tarkoituksena on se, että purettavaksi haettujen rakennusten mahdollisia suojeluarvoja ei menetetä ennen kuin ne on asianmukaisiin selvityksiin perustuen arvioitu kaavoituksen yhteydessä tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisessa menettelyssä. Purkamislupa on kuitenkin myönnettävissä, jos asianmukaisesti laaditut lupahakemusta käsiteltäessä käytettävissä olevat selvitykset osoittavat, että purettavaksi haettujen rakennusten suojeluarvot ovat rakennusten huonokuntoisuuden takia tai muusta syystä jo täysin menetetty tai välttämättömän korjaustyön takia menetettäisiin taikka jos ne eivät enää ole korjattavissa suojeluarvot säilyttäen tai palauttaen sellaiseen käyttöön, että arvojen säilymiselle on realistiset edellytykset. Tällöin rakennukset eivät enää voisi tulla suojeltaviksi asemakaavoituksin tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain perusteella.

Edellä mainitun RKY-inventoinnin mukaisten kulttuuriympäristöarvojen olemassaolon merkittävänä, joskaan ei ainoana perustana on ollut Valkeakosken suurteollisuuden toiminnassa oleminen. Purkamisluvassa tarkoitetut rakennukset eivät kuitenkaan enää ole teollisessa toiminnassa tai muussakaan käytössä. Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunnan ilmoittaman mukaan rakennuksille on yritetty etsiä käyttäjiä, mutta tilojen ominaisuudet ovat estäneet uuden toiminnan löytymisen alueelle ja näin ollen rakennusten ylläpidon järjestämisen. Myös purkamisluvan hakija Avilon Fibres Oy:n konkurssipesä on esittänyt, että osa rakennuksista on pitkälti räätälöity niissä aiemmin harjoitettujen toimintojen käyttötarpeisiin, mistä aiheutuu se, etteivät ne ole käytännössä hyödynnettävissä muunlaisessa toiminnassa. Konkurssipesän mukaan rakennuksille ei ole löytynyt mitään käyttöä niiden huonokuntoisuuden vuoksi.

Edelleen konkurssipesä on esittänyt, että rakennusten purkaminen ei enää merkitse perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä, koska nämä arvot on menetetty jo aikaisemmin. Rakennusten kunnostaminen käyttökelpoisiksi ja turvallisiksi merkitsisi uudelleen rakentamista, mikä ei toteuttaisi suojelullisia tavoitteita eikä myöskään tuottaisi käyttöarvoltaan toimivia tiloja. Konkurssipesän mukaan purkamisluvan epääminen muodostaa pahimmillaan vuosikausia kestävän merkittävän turvallisuusriskin, koska alueelle pääsyä on mahdotonta kokonaan estää. Rakennus- ja ympäristölautakunnan mukaan rakennusten suojeluarvo on jo nyt rapautumisen, lämmityksen puutteen, ilkivallan ja kunnossapidon mahdottomuuden vuoksi suurelta osin menetetty ja niiden korjaaminen johtaisi yhtä lailla suojeluarvojen menettämiseen. Lautakunnan mukaan rakennukset ovat heikkokuntoisia, niille ei ole mitään käyttötarkoitusta, ne ovat vaarallisia eikä niiden säilyminen ole realistista. Asiassa on viitattu myös maaperän saastuneisuuteen ja rakenteissa oleviin haitta-aineisiin.

Säterin entisen tehdasalueen rakennettua kulttuuriympäristöä koskevan vuodelta 2017 olevan selvityksen (Säteri Osakeyhtiö - Sodasta syntynyt tehdas ja yhdyskunta) mukaan tehdasalueen rakennuskanta on kokonaisuutena hyvin säilynyt ja edustaa pääpiirteissään rakennusajan 1940- ja 1950-luvun teollisuusrakentamista. Myöhemmät, teollista rakentamista edustavat laajennukset ja korotukset ovat peittäneet vanhempia, massiivisia punatiilirakennuksia.

Pirkanmaan ELY-keskus on viitannut siihen, että maakuntakaava, rakennuskannan inventointi ja Pirkanmaan maakuntamuseon lausunto on annettu viime vuosien aikana, joten väite siitä, että rakennetun kulttuuriympäristön arvot olisi nyttemmin menetetty, on vailla todellista pohjaa. ELY-keskus on myös todennut, että tulipalo tehdasalueella elokuussa 2019 on hallinto-oikeuteen toimitetun aineiston perusteella ollut melko pienialainen eikä se ELY-keskuksen näkemyksen mukaan ole juurikaan vaikuttanut alueen arvokkaimpaan rakennuskantaan.

Maakuntamuseon purkamislupahakemuksen johdosta antamassa lausunnossa on muun ohella todettu, että hakemus koskee 15:tä kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennusta, jotka muodostavat noin puolet valtakunnallisesti merkittävän tehdasalueen arvokkaasta rakennuskannasta. Tämä merkitsisi maakuntamuseon mukaan mitä todennäköisimmin valtakunnallisesti merkittävien arvojen tuhoutumista eikä rakennusten purkaminen näin ollen ole valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eikä maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaista.

5 Johtopäätös

Valkeakosken kaupungin johtavan rakennustarkastajan päätös ja rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös perustuvat keskeisesti siihen näkemykseen, että purkamisluvassa tarkoitettujen rakennusten suojeluarvo on niiden huonon kunnon takia jo nyt suurelta osin menetetty ja että rakennusten korjaaminen johtaisi yhtä lailla suojeluarvojen menettämiseen. Vastaavan kaltaisen näkemyksen ovat esittäneet myös kaupungin kaavoittaja ja kaavoituspäällikkö purkamislupahakemusta koskevissa lausunnoissaan. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että näitä seikkoja kuten myöskään rakennusten käytettävyyttä olisi yksityiskohtaisesti ja dokumentoidusti selvitetty siten, että asiassa voitaisiin varmistua siitä, että maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset purkamisluvan myöntämiselle olisivat olleet käsillä sen johdosta, että rakennusten suojelu ei ole mahdollista kaavoituksellisin keinoin eikä myöskään rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla.

Sen perusteella, mitä Museoviraston RKY-inventoinnissa, maakuntamuseon lausunnossa ja vuonna 2017 laaditussa tehdasalueen rakennettua kulttuuriympäristöä koskevassa selvityksessä on rakennetun kulttuuriympäristön arvoista lausuttu, on arvioitavissa, että tehdasalueen suojeluarvoja ei ole ainakaan kokonaisuudessaan menetetty ja että useimpien purkamisluvassa tarkoitettujen rakennusten purkaminen merkitsisi maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin vastaisesti rakennettuun ympäristöön sisältyvien arvojen hävittämistä sekä maakuntakaavan sisältö huomioon ottaen haittaisi myös kaavoituksen toteuttamista.

Purkamislupaa ei siten ole voitu myöntää.

6 Lopputulos

Edellä lausutun vuoksi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden, Valkeakosken rakennus- ja ympäristölautakunnan ja Valkeakosken kaupungin johtavan rakennustarkastajan päätökset on kumottava ja Avilon Fibres Oy:n konkurssipesän purkamislupahakemus hylättävä.”

Asian esittelijän esittelijäneuvos Mikko Rautamaan esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Jaakko Aution äänestyslausunto.

Tervetuloa käyttämään uudistettua Finlexiä! Saat lisätietoja klikkaamalla.

Ennakkopäätökset

KHO:2021:185

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Asian aikaisempi käsittely

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Perustelut

Äänestyslausunto ja eriävä mielipide

Perustelut