20.1.2017

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 15.3.2016 nro 16/0119/2

Asian taustaa

X:n kunta on hallinto-oikeuteen toimittamassaan hallintoriitahakemuksessa selvittänyt, että kunta on myöntänyt A:lle vaikeavammaisen palveluasumisen 1.12.2005 alkaen omaan kotiin. Viranhaltijan 14.1.2008 tekemällä päätöksellä palveluasuminen on toteutettu siten, että henkilökohtaista apua on myönnetty 24 tuntia vuorokaudessa.

Vuonna 2013 on tullut ilmi, että A:n yhtenä avustajana on toiminut hänen tyttärensä 1.12.2009 lähtien. Tämä ei ollut ollut aiemmin kunnan tiedossa.

Kunta on vaatinut, että A:n on korvattava X:n kunnalle liikaa maksetut palkanlisät ilta-, lauantai-, yö-, sunnuntai- ja arkipyhäkorvauksien osalta vuosilta 2011 - 2013 yhteensä 17 263 euroa, koska työaikalain ja Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto ry:n (Heta) työehtosopimuksen mukaisesti näitä lisiä ei tulisi korvata omaiselle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hyväksynyt kunnan hakemuksen siltä osin, kuin kunta on vaatinut A:ta korvaamaan tämän tyttären tekemän työn osalta maksetut sunnuntai- ja arkipyhäkorvaukset. Muilta osin hakemus on hylätty.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1. Tarkastelun lähtökohdat

Asiassa on kyse siitä, onko kunta maksanut vastaajalle aiheettomasti korvausta henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen sekä siitä, onko vastaaja velvollinen palauttamaan kunnalle mahdollisesti aiheetta maksetut korvaukset.

Hallinto-oikeus toteaa, että vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (jäljempänä vammaispalvelulaki) tai muussakaan laissa ei ole säännöksiä vammaispalvelulain perusteella maksettujen korvausten takaisinperinnästä. Aiheettomasti maksettu korvaus voidaan kuitenkin periä takaisin yleisten, niin sanottujen perusteettoman edun palauttamista koskevien periaatteiden perusteella. Oikeuskäytännön perusteella sosiaalioikeudessa lähtökohtana on ehdoton velvollisuus maksaa takaisin aiheettomasti suoritettu etuus. Takaisinmaksuvelvollisuuden syntyminen edellyttää ainoastaan sitä, että 1) on maksettu etuutta ja 2) maksu on ollut aiheeton. Takaisinmaksuvelvollisuuden tavoitteena on lainmukaisen tilan palauttaminen. Lähtökohtaisesti takaisinmaksuvelvollisuuteen ei vaikuta se, mistä syystä etuutta on maksettu aiheetta. Etuuden maksamisen aiheettomuuden syy ja kohtuuseikat otetaan kuitenkin huomioon harkittaessa takaisinperinnästä luopumista tai takaisinperittävän määrän kohtuullistamista.

2. Ovatko korvaukset olleet perusteettomia?

2.1 Kunnan päätösten, työaikalain ja työehtosopimuksen merkitys

Kunta on vaatinut vastaajaa palauttamaan henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseksi maksetut korvaukset ajalta 1.1.2011 - 31.7.2013 siltä osin kuin korvausta on maksettu avustajana toimineen vastaajan tyttären ilta-, lauantai-, yö-, sunnuntai- ja arkipyhälisiin. Kunta on katsonut maksujen olleen perusteettomia, koska työaikalainsäädännön ja Hetan työehtosopimuksen mukaisesti omaiselle ei kuulu korvata mainittuja lisiä. Kunta on vedonnut siihen, että vastaajalle on muun muassa vuonna 2010 ja 2013 toimitettu lautakuntien vahvistamat henkilökohtaisen avustajan järjestelmään liittyvät ohjeet, joista käy selvästi ilmi, että perheenjäseniin ei sovelleta työaikalain säännöksiä, eikä työsuhteessa synny oikeutta ylityö- tai muihinkaan työaikalain mukaisiin korvauksiin. Palveluasumispäätöksessä 2.2.2010 on todettu, että hakijalle korvataan työnantajan lakisääteiset maksut perusturvalautakunnan ohjeen mukaisesti. Myös vastaajan palvelusuunnitelmissa 29.12.2009 ja 19.5.2011 on maininnat kunnan ohjeista.

Saadun selvityksen mukaan vastaajalle on myönnetty vammaispalvelulain nojalla palveluasuminen omaan kotiin joulukuusta 2005 alkaen. Viranhaltija on 2.2.2010 tehnyt palveluasumista koskevan, 1.2.2010 alkaen toistaiseksi voimassaolevan jatkopäätöksen. Päätöksen mukaan palveluasuminen toteutetaan siten, että vastaajalle myönnetään avustus henkilökohtaisen avustajan palkkakustannuksiin kokoaikaisesti 24 tuntia vuorokaudessa. Avustajan tuntipalkka on 10,83 euroa tunnissa. Lisäksi korvataan lakisääteiset työnantajalle kuuluvat maksut oheisen perusturvalautakunnan vahvistaman ohjeen mukaan. Päätöksessä ei ole mainintaa siitä, että omainen olisi hyväksytty vastaajan avustajaksi. Lisäksi vastaajalle nyt kyseessä olevalle ajanjaksolle laadituissa vammaispalvelulain mukaisissa palvelusuunnitelmissa on maininnat perusturvalautakunnan vahvistamista yhtenäisistä vammaispalveluohjeista.

Perusturvalautakunta on päätöksellään 20.1.2010 § 11 vahvistanut ohjeen henkilökohtaisen avustajan palvelusuhteen ehdoista ja korvausten maksamisesta 1.2.2010 alkaen. Mainitun ohjeen mukaan "[t]yöaikakorvauksena maksetaan työaikalain (605/1996) mukaiset korvaukset pyhä- ja ylitöistä sekä vuosilomalain (162/2005) mukaiset korvaukset sekä työsopimuslain mukainen sairausajan palkka". Lisäksi ohjeiden mukaan "[a]rki-iltaisin klo 18- 22 15 % korotettu palkka ja lauantaisin maksetaan korvausta työajasta 20 %:lla korotettu palkka. Sunnuntaisin ja arkipyhänä sekä juhannus- ja jouluaattona maksetaan 100 %:lla korotettu palkka. Yölisänä maksetaan 30 %:lla korotettu palkka". Ohjeissa on tuotu esille, että henkilökohtaisena avustajana ei voi toimia henkilön omainen tai muu läheinen henkilö, ellei sitä erityisen painavasta syystä ole pidettävä vaikeavammaisen henkilön edun mukaisena. Tällainen erityinen syy voi olla äkillinen avun tarve, kun vakituinen avustaja sairastuu tai hänen työsuhteensa päättyy tai jos perheen ulkopuolisen avustajan löytyminen osoittautuu vaikeaksi. Edelleen ohjeissa todetaan, että "[m]ikäli perheenjäsen toimii vammaisen henkilön henkilökohtaisena avustajana, poikkeaa kunnan korvausvelvollisuuden laajuus pääsäännöstä. Perheenjäseneen ei sovelleta työaikalain säännöksiä. Työsuhteessa ei synny oikeutta ylityö- tai muihinkaan työaikalain mukaisiin korvauksiin."

X:n kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksellä 6.6.2013 § 65 on hyväksytty ohje henkilökohtaisen avustajan palvelusuhteen ehdoista ja korvausten maksamisesta 1.6.2013 alkaen. Työaikakorvausten osalta mainitussa ohjeessa todetaan, että "[a]rki-iltaisin kello 18-23 maksetaan 15 %:lla korotettu palkka ja lauantaisin maksetaan korvausta työajasta 20 %:lla korotettu palkka. Sunnuntaisin (alkaa kello 00) ja arkipyhänä sekä juhannus- ja jouluaattona maksetaan 100 %:lla korotettu palkka. Yölisänä kello 23-06 maksetaan 30 %:lla korotettu palkka." Ohjeessa lausutaan omaisesta avustajana ja perheenjäsenen korvauksista vastaavalla tavalla kuin edellä selostetussa aikaisemmassa ohjeessa.

Hakija on edellä selostetulla tavalla perustanut takaisinmaksuvaatimuksensa siihen, ettei vastaajan tyttärelle vastaajan omaisena ole työaikalain ja Hetan työehtosopimuksen perusteella kuulunut korvata ilta-, lauantai-, yö-, sunnuntai- ja arkipyhälisiä. Hallinto-oikeus toteaa, että edellä mainituista korvauksista vain sunnuntai- ja arkipyhäkorvauksista on säädetty työaikalaissa. Ilta-, lauantai- ja yötyökorvauksista ei työaikalaissa säädetä. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan vastaajalle maksetut korvaukset ilta-, lauantai- ja yötyöstä ovat perustuneet kunnan omiin vammaispalveluohjeisiin, joissa puolestaan ei ole määritelty, ettei mainittuja työaikalain mukaisen tason ylittäviä korvauksia maksettaisi vammaisen perheenjäsenelle. Tämän vuoksi ilta-, lauantai- ja yötyökorvausten maksaminen valittajalle ei ole ollut perusteetonta ja hakemus on mainittujen lisien osalta hylättävä. Edellä lausuttu huomioon ottaen vain sunnuntai- ja arkipyhäkorvaukset voivat tulla takaisinperittäviksi vastaajalta, sikäli kuin niitä ei työaikalain säännökset huomioon ottaen ole tullut maksaa tyttären tekemän työn osalta.

Hallinto-oikeus toteaa, että koska kunta on edellä mainitulla tavalla ohjeissaan päättänyt ilta-, lauantai- ja yölisien maksamisesta, asiassa ei ole merkitystä sillä hakijan väitteellä, että Heta-liittoon kuuluneella vastaajalla ei olisi ollut velvollisuutta työehtosopimuksen perusteella maksaa perheenjäsenelle mainittuja korvauksia.

2.2 Työaikalain mukainen perheenjäsen

Edellä lausutusti takaisin maksettavaksi vaadituista korvauksista vain sunnuntai- ja arkipyhäkorvaukset ovat työaikalaissa säädettyjä korvauksia. Työaikalain 2 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan mainittua lakia ei sovelleta työnantajan perheenjäsenten työhön. Asiassa on ratkaistava, onko vastaajan henkilökohtaisena avustajana toiminutta täysi-ikäistä tytärtä, joka ei asu yhdessä äitinsä kanssa, pidettävä työaikalaissa tarkoitettuna perheenjäsenenä, jolle mainittuja korvauksia ei olisi tullut maksaa.

Hallinto-oikeus toteaa, että työaikalailla on kumottu useita erityisalojen työaikalakeja, joissa perheenjäsenen käsite oli määritelty eri tavoin. Työaikalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 34/1996 vp) lain 2 §:n 1 momentin 6 kohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan seuraavasti: "Työaikalain, kauppatyöaikalain sekä maatalouden työaikalain mukaan näitä lakeja ei sovelleta työnantajan lähiomaisten tai perheenjäsenten taikka saman talouden jäsenten tekemään työhön, jos työnantajalla ei ole työssään muita työntekijöitä. Työaikalaissa ja maatalouden työaikalaissa on lisäksi edellytetty, että työnantajan sukulaiset elävät työnantajan kanssa samassa taloudessa. Perhesuhteet on voimassa olevassa lainsäädännössä määritelty eri tavoilla. On ilmeistä, että yhtenäistä ja yksiselitteistä perheen määritelmää ei ole mahdollista laatia. Työaikalain noudattamisen ja valvonnan kannalta ovat merkityksellisiä sekä sukulaisuus että henkilöiden sosiaalinen läheisyys. Muuttuvien perhekäsitysten vuoksi ehdotetaan pykälän 1 momentin 6 kohdassa yksinkertaisesti, ettei työaikalakia sovellettaisi työnantajan perheenjäsenten työhön."

Oikeuskirjallisuudessa perheenjäsenen käsitettä on käsitelty esimerkiksi teoksessa "Työaikalaki 1996" (Tiitinen - Kröger - Lonka - Paanetoja, 1996). Teoksessa on todettu, ettei mainitussa lainkohdassa edellytetä sitä, että työnantajan perheenjäsenen tulisi asua samassa taloudessa, kuten esimerkiksi vanhassa työaikalaissa edellytettiin. Teoksessa katsotaan, ettei työaikalakia sovelleta työnantajaan etenevässä tai takenevassa sukulaissuhteessa olevien henkilöiden eikä heidän puolisoittensa työhön, vaikka he eivät asuisikaan työnantajan taloudessa. Teoksessa "Vammaispalvelut - Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö" (Räty 2010) katsotaan toisaalla (s. 249), että työaikalakeja ei sovelleta tilanteessa, jossa avustajana toimii vaikeavammaisen henkilön kanssa samassa taloudessa asuva lähiomainen. Toisaalla teoksessa (s. 261) todetaan, että työaikalakia ei sovelleta työnantajan perheenjäsenten työhön riippumatta siitä, missä he asuvat.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei nykyisessä työaikalaissa edellytetä sitä, että perheenjäsenen tulisi asua yhdessä työnantajansa kanssa. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan jo sanan yleiskielisessä tulkinnassa perheenjäsenellä tarkoitetaan myös lasta. Sukulaisuutensa perusteella lapsi on hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan perheenjäsenen käsitteen ytimessä. Mainittujen seikkojen perusteella hallinto-oikeus päätyy siihen, että vastaajan avustajana toiminutta tytärtä on pidettävä työaikalain 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna työnantajan perheenjäsenenä, johon työaikalakia ei sovelleta.

2.3. Korvausten perusteettomuus

Edellä mainitun mukaisesti vastaajalle on maksettu aiheetta korvausta hänen tyttärelleen maksamista sunnuntai- ja arkipyhälisistä. Lisäksi vastaajalla olisi pitänyt olla tiedossa hänelle toimitettujen päätösten, palvelusuunnitelmien ja kunnan hyväksymien ohjeiden perusteella, että henkilökohtaisena avustajana ei voi toimia perheenjäsen eikä perheenjäsenelle maksetusta henkilökohtaisen avustajan työstä kunta maksa työaikalain mukaisia korvauksia. Tästä huolimatta vastaajan yhtenä henkilökohtaisena avustajana on toiminut hänen tyttärensä, vastaaja on jättänyt tämän kunnalle ilmoittamatta ja vastoin kunnan päätöksiä hänen maksamansa sunnuntai- ja arkipyhäkorvaukset ovat kohdistuneet tyttären suorittamaan työhön. Näin ollen vastaaja on käyttänyt korvauksen muuhun kuin se on hänelle myönnetty. Kyseisellä järjestelyllä vastaaja on saanut kunnan kustannuksella perusteetonta etua.

3. Kohtuullistaminen

Edellä lausutun johdosta vastaajan on palautettava perusteetta maksetut sunnuntai- ja arkipyhälisät kunnalle, mikäli asiassa ei ole poikkeuksellisia perusteita kohtuullistaa palautettavaa määrää tai luopua takaisinmaksusta kokonaan.

Perusteettomasti vammaispalvelulain nojalla maksettujen korvausten takaisinperinnästä ei ole säädetty laissa kuten edeltä ilmenee. Näin ollen laissa ei ole myöskään säännöksiä, joiden perusteella korvausvelvollisuutta voitaisiin kohtuullistaa. Korvausvelvollisuuden kohtuullistaminen voi tulla kysymykseen vain poikkeuksellisesti. Kohtuullistaminen edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että etuuden saaja on ollut vilpittömässä mielessä etuuden saamisen suhteen, eli ettei hän tiennyt, eikä hänen pitänytkään tietää suoritusta perusteettomaksi. Lisäksi yleensä edellytetään, että etuuden saajan taloudellinen ja sosiaalinen asemansa vaatii takaisinperinnän kohtuullistamista.

Hallinto-oikeus arvioi vastaajan vilpitöntä mieltä koskevaa kysymystä seuraavasti. Vastaajan puolelta on asiassa vedottu siihen, että kunta on laiminlyönyt velvollisuutensa informoida vastaajaa siitä, ettei tyttärelle kuulu maksaa kyseessä olevia palkanlisiä. Vastaajan mukaan ei voida olettaa, että hänen olisi tullut itse ymmärtää tulkita työaikalain säännöksiä nimenomaan kunnan tarkoittamalla tavalla. Kunta puolestaan on vedonnut siihen, että vastaajalle on muun muassa vuosina 2010 ja 2013 toimitettu edellä selostetut kunnan vammaispalveluohjeet, joista käy selvästi ilmi, ettei omainen voi toimia avustajana ja että perheenjäsenille ei makseta työaikalain mukaisia korvauksia. Hallinto-oikeus toteaa, että perheenjäsenen käsitteeseen liittyy edellä selostettua tulkinnanvaraisuutta. Kunnan vammaispalveluohjeissa on kuitenkin samassa kappaleessa ("Omainen avustajana") tuotu esille se, että lähtökohtaisesti vaikeavammaisen omainen tai muu läheinen henkilö ei voi toimia henkilökohtaisena avustajana ja se että mikäli perheenjäsen toimii avustajana, ei oikeutta työaikalain mukaisiin korvauksiin ole. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan vastaajan on ohjeiden perusteella täytynyt käsittää se, että tytär on sellainen läheinen henkilö, jonka toimimisesta henkilökohtaisena avustajana tulee ilmoittaa kunnalle. Toiseksi ohjeiden perusteella vastaajan on tullut käsittää se, että kunnan näkemyksen mukaan tytär omaisena ja perheenjäsenenä kuuluu siihen henkilöpiiriin, jolle työaikalain mukaisia työaikakorvauksia ei makseta. Toimitettujen ohjeiden johdosta vastaaja ei ole voinut hallinto-oikeuden arvion mukaan olla perustellusti siinä uskossa, että hänen tyttärelleen tulisi maksaa myös työaikalain mukaisia korvauksia. Lisäksi vastaaja on kieltäytynyt toimittamasta henkilökohtaisten avustajien työtunteja kunnalle sen omalla lomakkeella, joista olisi käynyt ilmi se, onko avustaja omainen vai ei. Hallinto-oikeuden arvion mukaan vastaaja ei ole kuvatussa tilanteessa vastaanottanut sunnuntai- ja arkipyhäkorvauksia tyttären tekemän työn osalta vilpittömässä mielessä, mikä puhuu vahvasti korvausvelvollisuuden kohtuullistamista vastaan.

Hallinto-oikeuden arvion mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullistamista asiassa puoltaa se, että vastaaja ei ole itse saanut liikaa maksetuista korvauksista taloudellista hyötyä, vaan kyseessä on ollut niin sanottu läpikulkuerä vastaajan tyttärelle. Hyöty perusteettomasta korvauksesta on kuitenkin tullut vastaajan perheenjäselle, mikä jossain määrin puolestaan puhuu kohtuullistamista vastaan. Edelleen jossain määrin kohtuullistamista puoltaa vastaajan asema vaikeavammaisena ja se, että korvauksella on järjestetty luonteeltaan perustavanlaatuista huolenpitoa vaikeavammaiselle. Vastaajan taloudellisesta tilanteesta ei ole esitetty selvitystä.

Hallinto-oikeus päätyy eri suuntiin vaikuttavia näkökohtia punnittuaan ja erityisesti ottaen huomioon sen, ettei vastaaja ole ollut vilpittömässä mielessä korvauksia vastaanottaessaan, ettei korvausvelvollisuuden kohtuullistamiselle ole nyt riittäviä perusteita.

4. Johtopäätös

Edellä lausutun perusteella hallinto-oikeus hyväksyy hakemuksen siltä osin kuin korvausvaatimus koskee vastaajan tyttären tekemän työn osalta maksettuja sunnuntai- ja arkipyhäkorvauksia. Muilta osin hakemus on hylättävä.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 d § 4 momentti

Sosiaalihuoltolaki 51 §

Hallintolainkäyttölaki 69 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Timo Tervonen, Pirjo Salesvuo, Jukka Korolainen (eri mieltä), Riitta Eskola, Marika Turunen, joka on myös esitellyt asian, sekä Leena Pirhonen (eri mieltä).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja kunnan korvausvaatimukset hylätään kokonaisuudessaan. Mikäli vaatimuksia ei hylätä, A:n korvausvelvollisuutta tulee kohtuullistaa.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

A on vaikeavammainen henkilö, jolla on vammaispalvelulain nojalla oikeus vammaispalveluihin. Hänelle on myönnetty korvausta henkilökohtaisen avun palkkaamiseen, ja korvauksen määrä on vastannut A:n avustajilleen maksamia palkkoja. A ei siten ole saanut hyväkseen mitään, mikä ei vammaispalvelulain ja sen perusteella tehdyn viranhaltijapäätöksen perusteella ole hänelle kuulunut. X:n kunta ei ole korvausta maksaessaan menettänyt mitään, koska maksetun korvauksen määrä on vastannut A:n saamaa henkilökohtaista apua, eikä kunnalle ole siten syntynyt mitään korvattavaa menetystä. Vammaispalvelulaissa ei ole säännelty maksettujen korvausten takaisinperinnästä. Tulkinnanvaraisessa tilanteessa päätöstä ei voida perustaa yleisiin oikeusperiaatteisiin erityisesti, kun kyse on julkisyhteisön ja yksityisen kansalaisen välisestä oikeussuhteesta.

Toisin kuin hallinto-oikeus arvioi, ei tulkintaa siitä, että jo omassa perheessään elävä täysi-ikäinen lapsi kuuluisi myös erillään asuvien vanhempiensa perheeseen, voida pitää ilmeisenä. A:n ja hänen yhtenä avustajana toimineen tyttärensä välinen sosiaalinen läheisyys ei ole sellaista kuin työaikalaissa edellytetään perheenjäseneltä. Ei voida olettaa, että A:n olisi tullut itse osata tulkita työaikalain säännöksiä nimenomaan hallinto-oikeuden tarkoittamalla tavalla, kun laintulkinta ei ole yksiselitteinen.

X:n kunta on antanut selityksen. A on saanut perusteetonta etua kunnan kustannuksella ja on siten korvausvelvollinen. Tapauksen osalta hyvin keskeinen seikka on se, että henkilökohtaiseen apuun liittyvän korvauksen maksaminen olisi tapahtunut olennaisesti toisenlaisin perustein, mikäli avustajan ja avustettavan lähisukulaisuus olisi ollut tiedossa. Kunnan on varmistettava vaikeavammaisten henkilöiden tasapuolinen kohtelu. A on palvelusuunnitelmia laadittaessa ilmaissut tahtonsa toimia työnantajana ja hoitaa itse työnantajan velvoitteet. Työnantajavelvoitteisiin sisältyvät palkanmaksun ja ennakonpidätysten tilittämisen ohella muun muassa lakien, työehtosopimusten ja työsopimusten noudattaminen. Vaadittujen sunnuntai- ja arkipyhäkorvausten määräksi kunta on toimittamaansa selvitykseen viitaten ilmoittanut 13 998 euroa.

A on antanut vastaselityksen ja esittänyt sen yhteydessä oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, joka on kattanut toimenpiteet hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n vaatimus hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta jätetään tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Hallinto-oikeuden päätöstä kuitenkin selvennetään siten, että sunnuntai- ja arkipyhäkorvausten määräksi, joka A:n on X:n kunnalle korvattava, täsmennetään 13 998 euroa.

3. A:n vaatimus korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut