22.1.2016

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 18.6.2015 nro 15/0163/2

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 21.2.2014 nro 17/2014/2 Suur-Savon Sähkö Oy:n hakemuksesta (20.12.2011) muuttanut vesistötoimikunnan 19.9.1961 antaman ja korkeimman hallinto-oikeuden 13.3.1962 muuttaman Leppäveden säännöstelyä koskevan lupapäätöksen lupaehtoa 1 muun muassa lisäämällä siihen uuden lupaehdon 1 d.

Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja jäljempänä olevaa muutettua lupaehtoa. Muilta osin noudatetaan aikaisemmin annettujen päätösten lupaehtoja eli toisen vesistötoimikunnan 19.9.1961 antamaa päätöstä n:o 56/1961, jota on uiton osalta muutettu korkeimman hallinto-oikeuden 13.3.1962 antamalla päätöksellä 3591/59/61 N:o 986/62/IM.

Uusi lupaehto 1 d kuuluu seuraavasti:

1 d. Luvan haltijan on toimitettava lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus aluehallintovirastolle 1.4.2024. Lupahakemukseen on liitettävä selvitys Leppäveden toteutuneista vedenkorkeuksista uusien säännöstelyrajojen ajalta ja tarkistettu arvio vaikutuksista ja tarvittaessa korvausesitys.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Alkuperäinen säännöstelylupa on myönnetty ennen vesilakia (264/1961) voimassa olleen vesioikeuslain (31/1902) voimassa ollessa. Vesioikeuslain säännökset, vesilain (264/1961) 22 luvun 2 §:n 2 momentti sekä 1.1.2012 voimaan tulleen vesilain (587/2011) 19 luvun 3 §:n 1 momentti huomioon ottaen asiassa on sovellettu hakemuksen vireilletulohetkellä voimassa ollutta vesilakia (264/1961).

(---)

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan säännöstelyn muutoksella ei ole vaikutusta tulva-aikaisiin vedenkorkeuksiin. Koska alimmat vedenkorkeudet tulisivat nousemaan nykyolosuhteisiin verrattuna, säännöstelyn muutos parantaa vesiliikenteen, rantojen ja vesistön virkistyskäytön ja uiton olosuhteita Leppävedellä. Ennalta arvioiden hankkeesta aiheutuvat hyödyt Leppäveden kalastoon ja kalastukselle ovat mahdollisia haittoja suuremmat. Veden laatuun, kaavoitukseen, luonnonsuojeluun ja maa- ja metsätalouteen ei säännöstelyn muutoksella ole vaikutusta. Leppäveden säännöstelyn lievästä muutoksesta ei ole arvioitu aiheutuvan vahinkoa tai haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle.

Luvan haltija on määrätty saattamaan viimeistään 1.4.2024 aluehallintovirastossa vireille hakemus Leppäveden säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistamiseksi. Vesilain 8 luvun 10 a §:n mukaan vesiympäristön ja sen käytön kannalta merkittävät säännöstelyluvan ehdot tulee määrätä tarkistettaviksi määräajoin, jollei tällaista määräystä ole pidettävä erityisestä syystä ilmeisen tarpeettomana. Päätöksessä on myös määrättävä, mitä selvityksiä tuolloin on esitettävä.

Aluehallintovirasto on pitänyt säännöstelymääräysten tarkistamista tarpeellisena, koska vesistön tilaan ja käyttöön vaikuttavien tekijöiden haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää vedenkorkeuteen ja -juoksutukseen liittyvillä säännöstelymääräyksillä. Lainkohdassa mainittua erityistä syytä, jonka perusteella tarkistamista voitaisiin pitää ilmeisen tarpeettomana, ei ole esitetty. Aluehallintovirasto on pitänyt lupaehdossa 1 d määrättyä aikaa sopivana uuden lupamääräysten tarkistuksen tekemiseen ottaen huomioon käytettävissä olevat tiedot säännöstelyn toteutumisesta ja vaikutuksista.

Aluehallintovirasto on soveltanut seuraavia lainkohtia:

Vesilaki (264/1961) 2 luku 6 § 1 momentti, 8 luku 9 §, 10 a §, 16 luku 8 § ja 21 § 1 momentti

Hallintolaki 55 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on , siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt Suur-Savon Sähkö Oy:n valituksen enemmälti, mutta muuttanut uuden lupaehdon 1 d määräajaksi 1.4.2034.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Sillä on kumottu vanha vesilaki (264/1961). Uuden vesilain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa uuden vesilain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa olleita säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä. Edellä oleva huomioon ottaen tässä asiassa sovelletaan vanhan vesilain (264/1961) säännöksiä.

Vanhan vesilain (264/1961) 8 luvun 10 a §:n 1 momentin (629/1991) mukaan vesiympäristön ja sen käytön kannalta merkittävät säännöstelyluvan ehdot tulee määrätä tarkistettaviksi määräajoin, jollei tällaista määräystä ole pidettävä erityisestä syystä ilmeisen tarpeettomana. Tarkistusta suoritettaessa noudatetaan soveltuvin osin tämän luvun 6 ja 10 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä. Lupapäätöksessä on määrättävä, mihin mennessä luvan haltijan on tehtävä hakemus edellä sanottujen lupaehtojen tarkistamiseksi ja mitä selvityksiä tuolloin on esitettävä.

Saman luvun 10 a §:n 2 momentin (629/1991) mukaan, jos lainvoimaista säännöstelylupaa muutettaessa ei merkittävästi muuteta säännöstelyn tarkoitusta eikä lisätä sen haitallisia vaikutuksia vesiympäristöön ja sen käyttöön tai jos toimenpiteellä ensisijaisesti edistetään vesiympäristön suojelua tai sen käyttöä, ei muutettua säännöstelyä pidetä sellaisena uutena säännöstelynä, johon 1 momenttia olisi sovellettava.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätökset

Leppävettä säännöstellään Vaajakosken voimalaitospadolla energiantuotantoa varten. Leppäveden säännöstely perustuu Toisen vesistötoimikunnan 19.9.1961 antamaan päätökseen n:o 56/1961, jota on uiton osalta muutettu korkeimman hallinto-oikeuden 13.3.1962 antamalla päätöksellä 3591/59/61 N:o 986/62/IM. Suur-Savon Sähkö Oy:n hakemuksen mukaan Leppäveden säännöstelyä koskevien ehtojen muuttamisen tavoitteena on nostaa loppukesän ja alkusyksyn alhaisia vedenkorkeuksia kuivimpina vuosina siten, että Leppäveden vedenpinta voidaan poikkeuksellisen kuivina vuosina pitää 15 - 20 cm ylempänä kuin nykyisin voimassa olevalla juoksutussäännöllä. Hakemuksen mukaan loppusyksyn ja talven vedenkorkeutta lasketaan hieman. Leppäveden keskivedenkorkeus pysyy ennallaan. Hallinto-oikeus on katsonut, että hakemuksen mukaisella säännöstelyn muuttamisella ensisijaisesti edistetään vesiympäristön suojelua ja sen käyttöä. Säännöstelyn muutoksella ei merkittävästi muuteta säännöstelyn tarkoitusta.

Leppävettä on säännöstelty useiden vuosikymmenien ajan. Vesiympäristöllä tarkoitetaan vesistön ja sen rantavyöhykkeen muodostamaa fysikaalista, kemiallista ja biologista kokonaisuutta, joka käsittää sekä vesiluonnon ja maiseman että siinä olevat laitteet ja rakenteet. Leppäveden nykyisissä säännöstelyolosuhteissa rantavyöhyke on sopeutunut vallitseviin vedenkorkeuksiin ja virkistyskäyttöä palvelevat ja muut rantarakenteet on tehty suhteessa vakiintuneisiin vedenkorkeuksiin. Valituksenalaisen päätöksen perusteella säännöstelyä on mahdollista muuttaa siten, että vedenkorkeudet voivat nousta loppukesällä nykyisistä 15 - 20 cm. Kun tämä vedenkorkeuden nousu tapahtuu avovesikaudella, voi ainakin pidemmän ajan kuluessa tapahtua rannan syöpymistä tai aiheutua haittaa muun muassa vesirajassa oleville rantarakenteille.

Mahdollisesti aiheutuvat muutokset vesiympäristössä ovat vaikeasti ennakoitavissa. Näin ollen ennakolta arvioiden on jossain määrin epävarmaa, lisääkö hakemuksen ja valituksenalaisen päätöksen mukainen säännöstelyn muutos sen tarkoituksen vastaisesti säännöstelyn haitallisia vaikutuksia vesiympäristöön ja sen käyttöön. Tämän vuoksi valituksenalaisella päätöksellä muutettua säännöstelyä on pidettävä sellaisena vesilain 8 luvun 10 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna uutena säännöstelynä, johon sovelletaan vesilain 8 luvun 10 a §:n 1 momenttia.

Hallinto-oikeus on todennut, että säännöstelylupa on merkittävä Leppäveden vesiympäristön ja sen käytön kannalta. Asiassa ei ole tullut esille perustetta säännöstelyluvan ehtojen tarkistamatta jättämiselle. Aluehallintoviraston on siten tullut määrätä säännöstelyluvan ehdot tarkistettaviksi. Hallituksen esityksen vesilain muuttamisesta (HE 217/1990 vp) 8 luvun 10 a §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan määräaika säännöstelyluvan ehtojen tarkistamiselle voitaisiin asettaa suhteellisen pitkäksi, usein huomattavasti pidemmäksi kuin jätevesiasioissa, esimerkiksi 10 - 30 vuodeksi. Kun otetaan huomioon, että uuden säännöstelyn vaikutukset vesiympäristöön kokonaisuudessaan ovat vaikeasti ennakoitavia, ja vaikutukset ovat joka tapauksessa osaksi seurausta säännöstelyolosuhteiden muuttumisesta pidemmän ajan kuluessa, lupamääräysten tarkistamisajankohta voidaan määrätä aluehallintoviraston määräämää myöhemmäksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Raija Uusi-Niemi, joka on myös esitellyt asian, ja Mauri Kerätär.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suur-Savon Sähkö Oy on valituksessaan vaatinut, että aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan uuden lupaehdon 1 d osalta.

Perusteluinaan yhtiö on esittänyt, että aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus ovat perustelleet päätöksiään vesilain 8 luvun 10 a §:n 1 momentilla. Päätökset ovat virheellisiä, koska vesilain 8 luvun 10 a §:n 2 momenttia ei ole otettu huomioon. Suur-Savon Sähkö Oy:n hakemus täyttää vesilain 8 luvun 10 a §:n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset, eikä 1 momentin säännös tule tästä syystä lainkaan sovellettavaksi.

Hakemuksen tavoitteena on ensisijaisesti edistää vesiympäristön suojelua ja sen käyttöä. Säännöstelyn muutoksella ei merkittävästi muuteta säännöstelyn tarkoitusta. Hakemuksen tarkoituksena on vähentää Leppäveden vedenkorkeuden vaihteluita kuivina kesinä. Keskivedenkorkeuteen säännöstelyn muutoksella ei ole vaikutusta. Lupaehtojen muutos pikemminkin vähentää säännöstelyn aiheuttamia haittoja kuin lisää niitä. Yhtiö ei ole tavoitellut hakemuksellaan taloudellista etua itselleen, vaan ainoastaan Leppäveden virkistyskäytön, veneliikenteen ja muiden käyttöedellytysten parantamista.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut lausunnon.

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on antanut lausunnon, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä.

Aja B ovat antaneet vastineen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä.

C ja hänen vastinekirjelmästä tarkemmin ilmenevät asiakumppaninsa ovat antaneet vastineen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä.

Suur-Savon Sähkö Oy on ilmoittanut, ettei se anna vastaselitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökset kumotaan uuden lupaehdon 1 d osalta.

Perustelut

Sovellettavat lainkohdat

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Sillä on kumottu vanha vesilaki (264/1961). Uuden vesilain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa uuden vesilain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa olleita säännöksiä, jollei mainitussa luvussa muuta säädetä. Edellä oleva huomioon ottaen tässä asiassa sovelletaan vanhan vesilain (264/1961) säännöksiä.

Vanhan vesilain (264/1961) 8 luvun 10 §:n (88/2000) mukaan säännöstelyn osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä vesistöön rakentamisesta 2 luvun 2 §:n 1 ja 4 momentissa, 3 ja 4 §:ssä sekä 12 - 32 §:ssä säädetään.

Saman luvun 10 a §:n (629/1991) 1 momentin (1391/2009) mukaan vesiympäristön ja sen käytön kannalta merkittävät säännöstelyluvan ehdot tulee määrätä tarkistettaviksi määräajoin, jollei tällaista määräystä ole pidettävä erityisestä syystä ilmeisen tarpeettomana. Tarkistusta suoritettaessa noudatetaan soveltuvin osin mainitun luvun 6 ja 10 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä. Lupapäätöksessä on määrättävä, mihin mennessä luvan haltijan on tehtävä hakemus edellä sanottujen lupaehtojen tarkistamiseksi ja mitä selvityksiä tuolloin on esitettävä.

Saman pykälän 2 momentin (629/1991) mukaan, jos lainvoimaista säännöstelylupaa muutettaessa ei merkittävästi muuteta säännöstelyn tarkoitusta eikä lisätä sen haitallisia vaikutuksia vesiympäristöön ja sen käyttöön tai jos toimenpiteellä ensisijaisesti edistetään vesiympäristön suojelua tai sen käyttöä, ei muutettua säännöstelyä pidetä sellaisena uutena säännöstelynä, johon 1 momenttia olisi sovellettava.

Saman pykälän 3 momentin (1391/2009) mukaan edellä 1 momentissa säädetty ei estä soveltamasta säännöstelyyn niitä mainitun lain säännöksiä, joiden nojalla voidaan muutoin puuttua lainvoimaiseen lupapäätökseen tai sen sisältöön. Jos lupapäätöksessä ei erityisestä syystä ole annettu 1 momentissa tarkoitettua määräystä, asianomainen viranomainen voi painavasta syystä hakea aluehallintovirastolta 1 momentissa tarkoitettua tarkistamista.

Vesilain 8 luvun 10 a §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 217/1990 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Säännöstelyluvan ehtojen tarkistaminen on ehdotuksessa rajattu tulevaisuudessa annettaviin päätöksiin. Kun kysymyksessä on jo toteutettu säännöstelyhanke, joudutaan sitä myöhemmin muutettaessa kussakin tapauksessa harkitsemaan, onko muutettua säännöstelyä pidettävä uutena säännöstelynä vai aiemman muutoksena. Vesilain mukaan myös säännöstelyn muuttamista tarkoittava lupahakemus käsitellään vesistön säännöstelynä. Laissa ei ole ollut tarpeen määritellä sitä, milloin kysymyksessä tältä kannalta on vanha ja milloin uusi säännöstely. Mikäli lainvoimaista säännöstelylupaa muutoin kuin 10 a §:n nojalla muutettaessa lupaehtojen muutos ei merkittävästi vaikuta säännöstelyn tarkoitukseen eikä lisää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia vesiympäristöön tai sen käyttöön taikka muutoksella ensisijaisesti edistetään vesiympäristön suojelua tai sen käyttöä, ei muutettua säännöstelyä 2 momentin mukaan pidettäisi uutena säännöstelynä, joka johtaisi tarkistamisvelvoitteen asettamiseen."

Asiassa saatu selvitys

Leppävettä säännöstellään Vaajakosken voimalaitospadolla energiantuotantoa varten. Leppäveden säännöstely perustuu toisen vesistötoimikunnan 19.9.1961 antamaan päätökseen n:o 56/1961, jota on uiton osalta muutettu korkeimman hallinto-oikeuden 13.3.1962 antamalla päätöksellä 3591/59/61 N:o 986/62/IM.

Suur-Savon Sähkö Oy:n hakemuksen mukaan Leppäveden säännöstelyä koskevien ehtojen muuttamisen tavoitteena on nostaa loppukesän ja alkusyksyn alhaisia vedenkorkeuksia kuivimpina vuosina siten, että Leppäveden vedenpinta voidaan poikkeuksellisen kuivina vuosina pitää 15 - 20 cm ylempänä kuin nykyisin voimassa olevalla juoksutussäännöllä. Hakemuksen mukaan loppusyksyn ja talven vedenkorkeutta lasketaan hieman. Leppäveden keskivedenkorkeus pysyy ennallaan. Leppäveden säännöstelymuutosta on valmisteltu Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa (ELY-keskus) yhdessä Vaajakosken voimalaitoksen omistajan Suur-Savon Sähkö Oy:n ja Kuhankosken voimalaitoksen omistajan Koskienergia Oy:n kanssa.

Keski-Suomen ELY-keskus on ollut mukana hakemussuunnitelmaa laadittaessa ja sen kannanotot on otettu huomioon hakemuksessa. Säännöstelyn muuttamisen hyödyt ovat ELY-keskuksen mukaan huomattavat eikä haittoja ole odotettavissa. ELY-keskuksen mielestä Leppäveden säännöstelyn lievästä muutoksesta ei aiheudu vahinkoa tai haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. Myös Keski-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomainen on lausunnossaan aluehallintovirastolle todennut, että haettu muutos säännöstelykäytäntöön voidaan myöntää. Kalatalousviranomainen on todennut, että ennalta arvioiden hankkeesta aiheutuvat hyödyt muun muassa Leppäveden kalastukselle ovat mahdollisia haittoja suuremmat. Säännöstelykäytännön muutos ei saa kuitenkaan vaikuttaa haitallisesti Vaajakoskessa olevien kalateiden toimintaan.

Lupa säännöstelyn muutokseen on myönnetty siten, että valituksenalaisen päätöksen perusteella vedenkorkeutta voidaan nostaa loppukesästä 15 - 20 cm nykyisiin vedenkorkeuksiin verrattuna. Lupapäätöksen mukaan säännöstelyn muutoksesta saavat hyötyä monet vesistön käyttäjäryhmät. Hyötyjiä ovat muun muassa kalastajat, matkailuelinkeinon harjoittajat, vapaa-ajanasukkaat, vesiretkeilijät ja muut vesistön äärellä virkistäytyjät. Säännöstelyn muutos parantaa vesiliikenteen, rantojen ja vesistön virkistyskäytön ja uiton olosuhteita. Leppäveden virkistyskäytön paranemisella on merkittävä vaikutus alueellisesti. Tulvakorkeudet Leppävedessä pysyvät ennallaan, koska tulva-aikaisiin juoksutusmääräyksiin ei tule muutosta. Leppäveden säännöstelyn lievästä muutoksesta ei ole arvioitu aiheutuvan vahinkoa tai haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Kysymys on säännöstelystä, johon on myönnetty lupa ennen kuin vesilain 8 luvun 10 a § tuli voimaan 1.5.1991.

Lain 8 luvun 10 a §:ää sovelletaan lähtökohtaisesti hakemuksiin, jotka ratkaistaan mainitun pykälän voimaantulon jälkeen. Pykälässä ei kuitenkaan ole säädetty tarkemmin, millaisesta säännöstelyluvasta on kysymys. Tällöin on myös mahdollista soveltaa hakemukseen 8 luvun 10 a §:ää siitä riippumatta, että hakemus koskee ennen säännöksen voimaantuloa myönnetyn luvan muuttamista. Luvan haltija on vapaaehtoisesti hakenut ennen 1.5.1991 myönnetyn säännöstelylupansa muuttamista tilanteessa, jossa valvontaviranomainen olisi voinut vesilain 8 luvun 10 b §:n (553/1994) nojalla mainitun pykälän 1 momentissa (1391/2009) tarkoitetun selvityksen jälkeen hakea aluehallintovirastossa lupaehtojen tarkistamista tai uusien lupaehtojen asettamista.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten aluehallintovirasto ja hallinto-oikeuskin, että hakemuksen mukaisella säännöstelyn muuttamisella ensisijaisesti edistetään vesiympäristön suojelua ja sen käyttöä. Säännöstelyn muutoksella ei merkittävästi muuteta säännöstelyn tarkoitusta, vaan pyritään ainoastaan estämään virkistyskäytölle haitallisen alhaiset vedenkorkeudet kuivimpina vuosina. Leppäveden säännöstelyn lievästä muutoksesta ei ennalta arvioiden aiheudu haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. Luvan haltijan hakemuksessa tarkoitettu muutos on siten vesilain 8 luvun 10 a §:n 2 momentissa tarkoitetut kriteerit täyttävä hanke, joten näin muutettua säännöstelyä ei ole pidettävä sellaisena uutena säännöstelynä, joka voisi johtaa koko säännöstelyn tarkistamisvelvoitetta koskevan ehdon asettamiseen pykälän 1 momentin perusteella.

Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että vesilaissa tarkoitettujen hankkeiden mahdollisesti aiheuttamat muutokset vesiympäristössä ovat usein vaikeasti ennakoitavissa. Tällöin luvan ehtojen asettaminen siten, että haittojen ehkäiseminen olisi mahdollisimman tehokasta, ei ole aina ennakolta mahdollista, vaikka luvan myöntämisen edellytyksistä on muutoin riittävä selvitys. Tämän vuoksi vesilain vakiintuneessa soveltamiskäytännössä lupiin on voitu sisällyttää ehtoja selvitysten tekemiseksi ja lupien tarkistamiseksi. Valituksenalaisessa päätöksessä on ollut kysymys säännöstelyn muutoksesta, jolloin luvan tarkistamiseksi on voitu asettaa ehto vain siltä osin kuin säännöstelyä on muutettu päätöksellä. Lupaehtojen tarkistamista koskevan määräyksen asettamiseen on oltava lisäksi perusteltu syy, joka johtuu päätöstä tehtäessä tunnistetusta vaikutusten epäselvyydestä tai mahdollisesta olosuhteiden muuttumisesta.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan säännöstelyn muutos vaikuttaa tässä tapauksessa vain alivedenkorkeuteen veden pinnan lievänä nousuna. Tällä muutoksella ei voi olla sanottavia haitallisia vaikutuksia, jotka ilmenisivät rantojen lisääntyvänä eroosiona tai tulva-aikaisten vedenkorkeuksien muuttumisena. Muutakaan selvitystä siitä, että olosuhteet Leppävedessä olisivat muuttumassa, ei asiakirjoista ilmene. Muutetun luvan tarkistamiseen säännöstelyssä tehtävän muutoksen seurausten vuoksi ei ole riittäviä perusteita, ja sanotun lupaehdon sisällyttäminen päätökseen on siten tarpeetonta.

Kun edellä todetun lisäksi otetaan huomioon sovellettavan vesilain 8 luvun 10 a §:n 3 momentti ja uuden vesilain (587/2011) 3 luvun 21 § sekä lisäksi aluehallintoviraston päätöksen uusi lupaehto 1 e, joka koskee nimenomaisesti menettelyä hankkeesta aiheutuvan ennakoimattoman vahingon, haitan tai muun edunmenetyksen vuoksi, on säännöstelyluvan muutoksesta aiheutuvaan ennakoimattomiin haittoihin mahdollista puuttua siitäkin huolimatta, että lupaehto 1 d kumotaan.

Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten mukainen luvan ehto 1 d ei ole ollut vesilain 8 luvun 10 a §:n 1 ja 2 momentin mukainen eikä se ole myöskään muutoin tarpeen säännöstelyn muutoksesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai muusta syystä tarpeellinen. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on lupaehdon 1 d osalta kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Elina Nyholm.