KHO:2016:69

Asiasanat: Arvonlisävero, Poikkeukset myynnin verollisuudesta, Rahoituspalvelu, Erityisen sijoitusrahaston käsite, Sijoitusrahaston hallinnointi
Tapausvuosi: 2016
Antopäivä: 18.5.2016
Diaarinumero: 3933/2/15
Taltio: 2153

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vain sellaista sijoitusta, joka on valtion erityisen valvonnan alainen, voidaan pitää arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona, jonka hallinnointi on saman direktiivin kohdan mukaan vapautettava arvonlisäverosta. Vaikka A Oy oli osakeyhtiömuotoinen sijoitusrahasto, se ei ollut kuitenkaan yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä 85/611/ETY tarkoitettu yhteissijoitusyritys. A Oy ei myöskään ollut vaihtoehtorahaston hoitajista annetussa laissa tarkoitettu vaihtoehtorahasto eikä yhtiön harjoittamaa toimintaa koskenut mikään muukaan sijoitusrahastoja koskeva erityislaki. Koska A Oy:tä ei voitu pitää arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona, sen toisesta jäsenvaltiosta ostamat palvelut eivät olleet erityisen sijoitusrahaston hallinnointipalveluja eivätkä arvonlisäverolain 42 §:ssä tarkoitettuja rahoituspalveluja.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 16.10.2015 - 31.12.2016.

Arvonlisäverolaki 42 §

Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista (162/2014) 1 § ja 4 §

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 135 artikla 1 kohta g alakohta

Yhteissijoitusyrityksistä annettu neuvoston direktiivi 85/611/ETY 1 artikla 2 kohta

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-595/13, Fiscale Eenheid X

Päätös, josta valitetaan

Keskusverolautakunnan päätös 16.10.2015 nro 34/2015

Asian käsittely keskusverolautakunnassa

Ennakkoratkaisuhakemus

A Oy, jäljempänä myös yhtiö, on syksyllä 2014 perustettu osakeyhtiömuotoinen yhteissijoitusyhtiö. Yhtiön pääasiallisena toimialana on omistaa, hallita ja käydä kauppaa osakkeilla, rahasto-osuuksilla ja muilla rahoitusinstrumenteilla. Yhtiön toiminnan ainoana tarkoituksena on yhtiön varojen sijoittaminen yhtiön osakkaiden yhteiseen lukuun. Yhtiö ei harjoita muuta toimintaa kuin sijoitustoimintaa.

Yhtiöllä on tällä hetkellä viisi osakasta. Osakkaat omistavat yhtiön osakekannan 59,5 prosentin, 15 prosentin, 15 prosentin, 10 prosentin ja 0,5 prosentin osuuksin. Osakkaat ovat sijoittaneet yhtiöön rahaa 500 000 euroa osakepääoman muodossa sekä toiset 500 000 euroa yhtiön vapaaseen omaan pääomaan. Yhtiö on lisäksi lainannut rahaa sijoitusten tekemiseen.

Yhtiö on tehnyt ulkomaisen yhtiön Iso-Britannian sivuliikkeen ("omaisuudenhoitaja") kanssa sopimuksen ("konsultatiivinen omaisuudenhoitosopimus") yhtiön omaisuuden hoitamisesta. Sopimuksen piiriin kuuluvat varat muodostuvat arvo-osuustileistä arvo-osuuksineen, säilytyksistä ja niistä kulloinkin ilmenevästä omaisuudesta (sijoitusrahasto-osuudet, fyysiset arvopaperit sekä ulkomaiset arvopaperit), johdannaisten selvitystileistä ja tileillä olevista varoista, muista mahdollisista erikseen nimetyistä sijoituskohteista sekä hoitotileistä ja niillä olevista yhtiön varoista.

Omaisuudenhoitajan suorittama omaisuudenhoito on sijoitusneuvontaa, yhtiön sijoitusten seuraamista sekä sijoituskohteiden ostamista, myymistä ja merkitsemistä yhtiön toimeksiantojen mukaisesti. Omaisuudenhoitaja nimittää yhtiölle vastuuhenkilön, joka käy yhtiön sijoitusportfolion läpi vähintään kahdesti vuodessa ja antaa yhtiölle suosituksia sijoituskohteiksi. Sijoitusvaihtoehtoja käydään läpi yhtiön kanssa säännöllisesti. Omaisuudenhoitaja keskustelee yhtiön kanssa sijoitusvaihtoehdoista, mutta päätösvalta sijoituksista on yhtiöllä. Vastuu omaisuudenhoidon taloudellisesta tuloksesta on yhtiöllä. Omaisuudenhoitaja raportoi yhtiölle sijoitusten kehityksestä erikseen sovitussa laajuudessa.

Omaisuudenhoitaja perii yhtiöltä neljännesvuosittain sen hoidettavana olevan omaisuuden arvoon perustuvan prosenttimääräisen palkkion omaisuuden hoidosta.

Lisäselvityksenä yhtiö on ilmoittanut, että yhtiö on luonteeltaan ja toiminnaltaan vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu vaihtoehtorahasto. Lakia vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ei kuitenkaan sovelleta yhtiöön lain 1 luvun 4 §:n poikkeuksen perusteella.

Yhtiö on toimittanut yhtiöjärjestyksensä. Yhtiöjärjestyksen kohdassa 2 on todettu, että: "Yhtiön toimialana on omistaa, hallita, lainata ja käydä kauppaa osakkeilla, osuuksilla, rahasto-osuuksilla, kiinteistöillä, johdannaisilla, korkoinstrumenteilla ja muilla oman tai vieraan pääoman ehtoisilla arvopapereilla sekä muillakin rahoitusinstrumenteilla, näihin instrumentteihin kuitenkaan rajoittumatta. Yhtiön toimialaan kuuluu myös vakuudettomien ja vakuudellisten rahalainojen antaminen. Lisäksi yhtiö voi toimia sijoitus-, kehitys- ja rahoitusyhtiönä. Toimintaansa yhtiö voi harjoittaa joko suoraan tai tytär- ja osakkuusyhtiöitä tai muita yhtiöitä käyttäen." Yhtiön antaman lisäselvityksen mukaan sijoittamisesta ei ole muutoin sovittu osakkaiden ja yhtiön välillä.

Yhtiön mukaan myös voiton jakamisesta on säännelty yksinomaan yhtiöjärjestyksessä. Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiöllä on kolme osakelajia (A, B ja C). Osakelajeista ainoastaan C-osakkeilla on oikeus osinkoon. Osakkeita voidaan yhtiöjärjestyksen mukaisesti muuttaa osakelajista toiseen.

Ennakkoratkaisukysymys

Katsotaanko ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatut A Oy:n toisesta EU-valtiosta ostamat omaisuudenhoitopalvelut arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaiseksi verottomaksi rahaston hallinnointipalvelun ostoksi, josta yhtiön ei tarvitse raportoida Suomen arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu

A Oy:n ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetut toisesta EU-valtiosta ostamat omaisuudenhoitopalvelut eivät ole arvonlisäverolain 42 §:ssä ja arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja arvonlisäverottomia rahoituspalveluja. A Oy:n tulee ilmoittaa palvelujen hankinnasta arvonlisävero käännetyn verovelvollisuuden perusteella.

Ennakkoratkaisu on annettu ajalle 16.10.2015 - 31.12.2016.

Keskusverolautakunta on perustellut antamaansa ennakkoratkaisua seuraavasti:

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos ulkomaalaisella ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa, arvonlisäverovelvollinen ulkomaalaisen Suomessa myymistä tavaroista ja palveluista on ostaja.

Arvonlisäverolain 65 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka toimii tässä ominaisuudessaan, luovutettu palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan ostajan täällä sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteään toimipaikkaan, se on myyty Suomessa, jos ostajan kotipaikka on täällä.

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Lain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan rahoituspalveluna pidetään muun muassa arvopaperikauppaa. Pykälän 3 momentin mukaan arvopaperikaupalla tarkoitetaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan.

Arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta erityisten sijoitusrahastojen hallinnointi.

Yhteissijoitusyrityksistä annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY 1 artiklan 2 kohdan mukaan yhteissijoitusyrityksillä tarkoitetaan yrityksiä

- joiden tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen ja jotka toimivat riskin hajauttamisen periaatteella ja

- joiden osuudet ovat haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava suoraan tai välillisesti näiden yritysten varoilla.

Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993 vp) mukaan arvopaperikauppa olisi arvonlisäverotonta. Arvopaperikaupalla tarkoitettaisiin osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan. Arvopaperin käsite on hallituksen esityksen mukaan arvonlisäverotuksessa laajempi kuin esimerkiksi arvopaperimarkkinalaissa (495/1989). Arvopapereita olisivat muun muassa osakkeet, osuustodistukset ja sijoitusrahasto-osuudet. Hallituksen esityksessä on todettu myös, että sijoitusrahastotoiminta jäisi arvonlisäverotuksen ulkopuolelle.

Unionin tuomioistuimen ("EUT") oikeuskäytännössä (esimerkiksi asia C-464/12, ATP PensionService ) todetaan, että kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan (nykyisin arvonlisäverodirektiivin 135 artikla 1 kohta g alakohta) mukaan jäsenvaltioilla on oikeus määritellä käsite "erityiset sijoitusrahastot". Määrittelyvallan käyttämisessä on noudatettava arvonlisäverodirektiivin tavoitteita sekä yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään kuuluvaa arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatetta.

EUT:n mukaan erityisten sijoitusrahastojen hallinnointiin liittyvien liiketoimien arvonlisäverosta vapauttamisen tavoitteena on muun muassa helpottaa sijoittajien sijoitusyritysten avulla harjoittamaa arvopaperisijoittamista siten, että arvonlisäverosta aiheutuvat kustannukset jäävät pois, ja varmistamalla näin yhteisen arvonlisäverojärjestelmän neutraalisuus silloin, kun on valittava, tehdäänkö sijoitus suorana sijoituksena arvopapereihin vai yhteissijoitusyrityksen välityksellä.

EUT:n oikeuskäytännössä todetaan edelleen, että yhteissijoitusyrityksistä annetussa neuvoston direktiivissä 85/611/ETY tarkoitetut yhteissijoitusyritykset ovat erityisiä sijoitusrahastoja. Erityisinä sijoitusrahastoina on lisäksi pidettävä rahastoja, jotka eivät ole yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä 85/611/ETY tarkoitettuja yhteissijoitusyrityksiä, mutta joilla on samat ominaispiirteet kuin yhteissijoitusyrityksillä ja jotka suorittavat siis samoja liiketoimia tai jotka ovat ainakin piirteiltään siinä määrin samankaltaisia, että ne kilpailevat yhteissijoitusyritysten kanssa.

Erityisen sijoitusrahaston käsitettä ei ole määritelty arvonlisäverodirektiivissä. Edellä esitetyn EUT:n oikeuskäytännön mukaan tulkittaessa erityisen sijoitusrahaston käsitettä lähtökohtana on pidettävä yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä 85/611/ETY tarkoitettuja yhteissijoitusyrityksiä, mutta lisäksi erityisen sijoitusrahaston käsitteen on katsottu kattavan myös muut sijoitusrahastot, jotka vastaavat ominaispiirteiltään yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä 85/611/ETY tarkoitettuja sijoitusrahastoja. Edellytyksenä voidaan tällöin pitää myös sitä, että sijoitusrahasto toimii julkisen vallan valvonnan alla.

A Oy ei ole yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä 85/611/ETY tarkoitettu yhteissijoitusyritys. Yhtiö ei myöskään ole vaihtoehtorahaston hoitajista annetussa laissa tarkoitettu vaihtoehtorahasto eikä yhtiön harjoittamaa toimintaa koske mikään muukaan sijoitusrahastoja koskeva erityislaki. Yhtiöllä ei siten ole samoja ominaispiirteitä kuin yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä 85/611/ETY tarkoitetulla yhteissijoitusyrityksellä, eikä sitä voida pitää arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetut yhtiön toisesta EU-maasta ostamat palvelut eivät ole arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja erityisen sijoitusrahaston hallinnointipalveluja eivätkä arvonlisäverolain 42 §:ssä tarkoitettuja rahoituspalveluja. Yhtiön tulee ilmoittaa palvelujen hankinnasta arvonlisävero käännetyn verovelvollisuuden perusteella.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että yhtiön toisesta EU-valtiosta ostamat omaisuudenhoitopalvelut katsotaan arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaiseksi verottomaksi rahaston hallinnointipalvelun ostoksi, josta yhtiön ei tarvitse raportoida Suomen arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yhtiö on osakeyhtiömuotoinen yhteissijoitusyritys. EUT:n oikeuskäytännön (muun muassa asia C-363/05, JP Morgan Fleming Claverhouse Investment Trust ja The Association of Investment Trust Companies ) perusteella sillä, mikä yhteissijoitusyrityksen juridinen muoto on, ei ole merkitystä. EUT on oikeuskäytännössään katsonut, että yhtiön kaltainen suljettu osakeyhtiömuotoinen yhteissijoitusyritys voi kuulua arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetun erityisen sijoitusrahaston käsitteen alaan. Yhtiössä on useita sijoittajia ja sen tarkoituksena on varojen yhteinen sijoittaminen yhteiseen lukuun riskin hajauttamiseksi. Yhtiöllä ei ole mitään muuta toimintaa kuin sijoitustoiminta. Varat on sijoitettu riskin hajauttamiseksi siirtokelpoisiin arvopapereihin tai muuhun rahoitusomaisuuteen. EUT:n oikeuskäytännössä on vahvistettu, että myös suljettu sijoitusrahasto voi olla arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto. Yhtiö kilpailee siten muiden markkinoilla olevien yhteissijoitusyritysten kanssa sijoittajien rahoista EUT:n oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

Omaisuudenhoitajan yhtiölle myymät palvelut vastaavat EUT:n tuomiossa asiassa C-275/11, GfBk , kuvattuja palveluja. EUT:n tuomion perusteella tällaiset sijoitusneuvontaan liittyvät palvelut katsotaan arvonlisäverotuksessa verottomiksi rahastonhallinnointipalveluiksi. EUT katsoi tuomiossaan, että palveluilla, jotka muodostuvat varallisuuseriä koskevien osto- ja myyntisuositusten osoittamisesta pääomasijoitusyhtiölle, on luontainen yhteys pääomasijoitusyhtiölle tunnusomaiseen toimintaan, jota on yleisöltä hankittujen varojen sijoittaminen arvopapereihin.

Omaisuudenhoitaja tekee sijoitustoiminnan asiantuntijana sijoitussuosituksia yhtiölle. Ostettavat sijoitusneuvontapalvelut muodostavat EUT:n ja kotimaisessa oikeuskäytännössä kuvatulla tavalla yhtiön hallinnoinnin kannalta erityisen ja olennaisen osan tämän verotonta toimintaa, joten palvelut tulee katsoa verottomiksi rahoituspalveluiksi.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksen johdosta antamassaan vastineessa viitannut EUT:n tuomioon asiassa C-595/13, Fiscale Eenheid X , ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on yhtiön kanssa samaa mieltä siitä, että asiassa annettava ratkaisu riippuu siitä, onko yhtiö erityinen sijoitusrahasto.

EUT:n oikeuskäytännöstä voidaan tehdä johtopäätöksiä sen selvittämiseksi, mitä direktiivissä tarkoitetaan erityisiä sijoitusrahastoja koskevan sääntelyn yhteydessä. EUT:n oikeuskäytännössä edellytetään, että rahasto on rinnastettavissa yhteissijoitusyritykseen (kumottu direktiivi 85/611/ETY):

- yhteissijoitusyritysten on osuudenhaltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava tämän osuudet lukuun ottamatta erittäin poikkeuksellisia tapauksia,

- rahastoyhtiöt, sijoitusyhtiöt ja omaisuudenhoitajat eivät saa ottaa lainaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa lainaa otetaan väliaikaisesti tai - sijoitusyrityksen tapauksessa - joissa kyse on toiminnan kannalta välttämättömistä toimintalainoista.

Se, että yhtiö toteaa lainanneensa rahaa sijoitusten tekemiseen, osoittaa, että yhtiö ei ole erityinen sijoitusrahasto/yhteissijoitusdirektiivissä määritettyyn toimijaan rinnastettava toimija.

Yhtiön tapauksessa osakkeiden lunastamisesta yhtiön toimesta päätetään tapauskohtaisesti. Näin ei voi olla erityisiä sijoitusrahastoja koskien.

Valvonta, jonka merkityksen yhtiö kiistää, on oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan todettu EUT:n oikeuskäytännön perusteella merkitykselliseksi kriteeriksi arvioitaessa toimijan luonnetta yhteissijoitusyrityksenä.

Sijoitus yhtiöön ei rinnastu sijoitukseen erityiseen sijoitusrahastoon. Vaikka sijoittaminen yhdessä mahdollistaa riskin jakamisen siten, että sijoitukset voidaan paremmin hajauttaa, tämä ei johda siihen, että neutraalisuuden vuoksi olisi olemassa vain erityisiä sijoitusrahastoja eikä lainkaan muita sijoitustoimintaa harjoittavia yhtiöitä.

A Oy on antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

EUT:n tai Suomen oikeuskäytännössä ei ole vaadittu, että ollakseen erityinen sijoitusrahasto, kaikkien yhteissijoitusyrityksen edellytysten tulee täyttyä. EUT:n oikeuskäytännössä on selvästi todettu, että yhteissijoitusyritykset ovat vain esimerkki rahastoista, jotka tulee katsoa erityisiksi sijoitusrahastoiksi.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mainitsemat lunastusvelvollisuus ja lainaraha eivät ole olleet missään EUT:n tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä esillä päätökseen vaikuttavina elementteinä. Päinvastoin, verotuskäytännössä, esimerkiksi yhtiön ennakkoratkaisun kanssa samaan aikaan annetussa keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa nro 35/2015, on katsottu, että vaihtoehtorahaston hoitajista annetussa laissa tarkoitetut vaihtoehtorahastot ovat erityisiä sijoitusrahastoja. Vaihtoehtorahaston hoitajista annetussa laissa on nimenomaisesti säädetty mahdollisuudesta lainarahan ottamiseen ("vivutus"). Laki sallii myös säännökset, joissa oikeutta vaatia osuuden lunastusta rajoitetaan. Esimerkiksi lain 2 §:ssä määritellään toimilupavaatimuksia sen perusteella, miten tällaisia rajoituksia on säännöissä käytetty.

Kuten valituksessa on esitetty, yhtiö on luonteeltaan ja toiminnaltaan vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu vaihtoehtorahasto. Lakia ei kuitenkaan sovelleta yhtiöön lain poikkeuksen perusteella. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun direktiivin johdannossa (kohta 7) on tältä osin todettu, että sukujen omaisuudenhoitoyhteisöjen kaltaisia sijoitusyrityksiä, jotka sijoittavat sijoittajien yksityisomaisuutta ulkopuolista pääomaa hankkimatta, ei olisi pidettävä tässä direktiivissä tarkoitettuina vaihtoehtoisina sijoitusrahastoina.

Oikeudenvalvontayksikkö on vastineessaan yrittänyt tehdä eroa yhtiön kaltaisten edellytykset täyttävien vaihtoehtorahastojen, joiden hoitaja ei joudu rekisteröitymään lakiin otetun poikkeuksen vuoksi, ja sellaisten edellytysten täyttävien rahastojen välillä, joiden hoitaja joutuu rekisteröitymään, välillä. Tällainen tulkinta olisi vastoin EUT:n oikeuskäytännössä vaadittua neutraalisuuden vaatimusta. Kun kyse ei ole rahaston vaan ainoastaan sen hallinnoijan toimiluvan tai rekisteröinnin tarpeesta, kyseessä ei voi olla peruste asettaa kahta rahastoa arvonlisäverotuksessa keskenään erilaiseen asemaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

A Oy:n valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

EUT:n asiassa C-595/13, Fiscale Eenheid X , antamasta tuomiosta ja erityisesti sen kohdista 40, 47 ja 48 ilmenee, että vain valtion erityisen valvonnan alaiset sijoitukset voivat olla samojen kilpailuedellytysten alaisia ja kohdistaa toimintansa samaan ryhmään kuuluville sijoittajille kuin yhteissijoitusyrityksistä annetun direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sijoitukset. Tuomiosta on siten pääteltävissä, että vain sellaista sijoitusta, joka on valtion erityisen valvonnan alainen, voidaan pitää arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona, jonka hallinnointi on saman direktiivin kohdan mukaan vapautettava arvonlisäverosta.

Kun otetaan huomioon EUT:n mainittu tuomio, edellä keskusverolautakunnan päätöksestä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Marita Eeva.