24.2.2016

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 28.11.2014 nro 14/0683/2

Hakemus hallinto-oikeudelle

Turun kaupungin hyvinvointitoimialan lastensuojelun avohuollon johtava sosiaalityöntekijä on vaatinut, että B:n ja C:n, 1.4.1998 syntynyt lapsi D otetaan Turun sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon Z:n lastenkotiin Turkuun.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on, toimitettuaan 21.10.2014 suullisen käsittelyn, päättänyt, että D otetaan Turun sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon Z:n lastenkotiin. Hallinto-oikeus on määrännyt, että päätös pannaan täytäntöön heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut sovellettavat säännökset ja asiassa saadun selvityksen sekä johtopäätöksinään lausunut seuraavaa:

D:n perheen tilanne on ollut Suomeen muuttamisen jälkeen vaikea. Äidillä on ollut muun muassa psyykkisiä ongelmia. Perheen tilanne oli kesällä 2013 parantunut, kun perheen asunto- ja oleskelu­lupa-asiat oli saatu järjestykseen. D:llä oli kuitenkin syksystä 2013 lähtien ongelmia koulussa. B oli tuolloin huolissaan tyttärensä koulunkäynnistä ja syömisestä. Kotona D:llä oli riitoja sekä äidin että isoveljen kanssa. Keväällä 2014 äiti kertoi sosiaaliviranomaisille, että hän ei jaksa tyttärensä kanssa. D ilmoitti haluavansa lastenkotiin, minkä jälkeen hänet sijoitettiin kiireellisesti. Ongelmat koulussa jatkuivat D:n saamasta tuesta huolimatta. D:stä oli edelleen huolta sekä koulussa että sijoituspaikoissa omaehtoisen käyttäytymisen ja terveydentilan, muun muassa jatkuvan väsymyksen takia.

Hallinto-oikeus pitää uskottavana sitä, että ainakin osa D:n kouluongelmista on johtunut häntä seurustelusuhteeseen halunneen pojan yhteydenotoista, mitkä on nyt käräjäoikeuden määräämän lähestymiskiellon avulla saatu selvitettyä. D on kertonut sekä asiaa tutkineelle poliisille että hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä valehdelleensa viranomaisille, että äiti olisi viikonloppuna 29. - 30.3.2014 lyönyt häntä. Hän on kertonut tehneensä niin, koska hän on halunnut kotona olleiden riitojen takia pois kotoaan. Hän on kertonut aiheuttaneensa mustelmat itselleen heittämällä esineitä seinään. Äidin ja tyttären välit ovat nyttemmin suullisessa käsittelyssä tehtyjen havaintojenkin mukaan parantuneet. Vaikka D nyttemmin on ilmoittanut valehdelleensa on ilmeistä, että vaikeita ongelmia äidin ja tyttären välillä on ollut eikä vaikeuksien poistuminen erityisesti D:n rajoittamisen osalta ole varmaa. D:n käyttäytymisessä on ollut muitakin huolestuttavia piirteitä kuten itsemurhalla uhkailu. D:n kasvuolosuhteissa on äidin auktoriteettiaseman heikkouden johdosta ollut puutteita ja D on myös itse omalla rajattomalla käyttäytymisellään vaarantanut terveyttään ja kehitystään.

Käytetyt avohuollon tukitoimet eivät ole olleet riittäviä parantamaan D:n tilannetta eikä niitä ole pystytty erityisesti D:n vastustuksen vuoksi käyttämään.

Sijaishuollossa Z:lla D saa tarvitsemansa rajat ja mahdollisuuden kehittyä oloissa, joissa hän voi tuntea iänmukaista vastuuta omasta itsestään, omista puheistaan ja koulusta, mutta ei koko perheestä. Sijaishuolto Z:lla varmistaa D:n koulunkäynnin sujumista, koska hän tekee päivittäin läksyt siellä ennen kuin hän lähtee käymään kotona. Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen Z:n lastenkotiin on siten D:n edun mukaista, vaikka hän sitä itse vastustaakin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 40 § ja 91 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Paula Olenius (eri mieltä), Hannele Sarell ja Marian Tuomi. Esittelijä Seija Kaijanen (eri mieltä).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B, C ja D (jäljempänä valittajat) ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja huostaanottohakemus hylätään. He ovat myös vaatineet, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn B:n ja C:n kuulemiseksi.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kahdesta lainoppineesta tuomioistuimen jäsenestä toinen olisi hyväksynyt valittajien vaatimuksen. Valittajat vetoavatkin valituksessaan niihin perusteisiin, joihin hallinto-oikeustuomari on äänestyslausunnossaan vedonnut ja joilla hän on asiaa perustellut.

Asian on siten ratkaissut Turun hallinto-oikeudessa valittajien vahingoksi äänestyspäätöksellä tuomioistuimen ei-lainoppinut asiantuntijajäsen A, jolla on kytköksensä Turun sosiaalitoimeen sen viranhaltijana. Riidanalaisen ja perusteettoman huostaanottopäätöksen on tehnyt nimenomaan Turun sosiaalitoimi.

Avohuollon tukitoimet olisivat olleet ja olisivat edelleen täysin riittävät asiassa.

Huostaanotettu D on uskottavasti kertonut hallinto-oikeudessa valehdelleensa kaikki ne asiat ja seikat, joiden perusteella hänet oli huostaanotettu. Myös B:tä hallinto-oikeudessa kuultaessa on käynyt selväksi, että D oli valehdellut kaikki kertomansa asiat. D:n motiivit valheilleen tulivat selväksi häntä ja B:tä hallinto-oikeudessa kuultaessa. Huostaanoton perusteita ei siis alun alkaenkaan ole ollut, koska ne perustuivat D:n tahalliseen valehteluun.

Turun sosiaalihuollon johtava viranhaltija on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä.

Lapsen itsemurhalla uhkailu on aina huolestuttava asia kulttuuritaustasta riippumatta eikä sitä voida lastensuojelussa sivuuttaa. Eri kulttuuritausta ei muutenkaan voi lastensuojelussa olla seikka, jonka perusteella sijaishuoltoon sijoittamista tai muita toimenpiteitä arvioitaisiin kevyemmin perustein, kun edellytykset muutoin ovat olemassa. Toisaalta eri kulttuuritausta ei myöskään voi olla seikka, jonka perusteella sijaishuoltoon sijoittamiseen lähdettäisiin tavallista herkemmin.

Valituksessa ja äänestyslausunnossa, johon valituksessa on vedottu, näyttäisi olevan osittain ristiriitainen näkemys siitä, onko huostaanotolle ollut alun perin perusteita vai ovatko ne prosessin aikana ainakin osittain poistuneet. Lausunnossa kuitenkin todetaan, että "saadun selvityksen perusteella D:n kasvuolosuhteissa on äidin auktoriteettiaseman heikkouden johdosta ainakin ollut puutteita ja D on myös itse omalla rajattomalla käyttäytymisellään vaarantanut terveyttään ja kehitystään". Lausunnossa esitettyä väitettä, jonka mukaan "perheen irakilaisen kulttuuritaustan perusteella arvioiden huostaanottoa ei voida pitää D:n edun mukaisena", ei voida pitää asiallisena perusteluna huostaanoton tarvetta arvioitaessa.

Huostaanottohakemukseen liittyvien asiakirjojen perusteella perusteet huostaanotolle ovat olleet olemassa. Sijaishuoltopaikan ja koulun antamien selvitysten mukaan lapsen tilanne ei ole prosessin aikana muuttunut, eikä huostaanottopäätöstä tälläkään perusteella tule kumota.

Valittajat ovat antaneet vastaselityksen, jossa on uudistettu asiassa aiemmin esitetty sekä todettu, että vähäisetkin perusteet huostaanotolle ovat poistuneet asian käsittelyn kuluessa.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Turun hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen käsittelyyn osallistunutta asiantuntijajäsentä selvittämään mahdollisen esteellisyytensä arvioimiseksi kytköksensä Turun sosiaalitoimeen sen viranhaltijana.

Turun hallinto-oikeuden asiantuntijajäsen, erityissosiaalityöntekijä A on antanut pyydetyn selvityksen. Selvityksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

Turun hyvinvointitoimialan (aikaisemmin Turun sosiaali- ja terveystoimi) perhe- ja sosiaalipalvelut jakautuivat 31.12.2014 asti kolmeen toimistoon: avohuolto, sijaishuolto ja erityispalvelut. A työskentelee Turun kaupungin hyvinvointitoimialan Perheoikeudellisessa yksikössä (31.12.2014 asti Lastenvalvojan palvelut) sosiaalityöntekijänä. Yksikössä hän kirjoittaa oikeuden pyynnöstä olosuhdeselvityksiä lapsen huoltoa, asumista ja tapaamista koskevissa asioissa. Avohuollon lapsiperhesosiaalityöntekijöiden tehtävänä avohuollon sosiaalityön yksikössä on puolestaan tukea ennaltaehkäisevästi perheiden selviytymistä ja lisäksi he laativat muun muassa huostaanottohakemuksia.

D:n asiaa on hoidettu Turun hyvinvointitoimialan sosiaalipalveluissa avohuollossa lastensuojeluasioina (muun muassa huostaanottoasiassa) ja erityispalveluissa perheoikeudellisina asioina (perheen erotilanne). Hänen asioitaan ovat hoitaneet eri viranomaiset, oikeastaan virkamiehet, eri toimistoissa ja toimistojen eri yksiköissä. A ei tunne perhettä entuudestaan eikä ole osallistunut D:n huostaanottohakemuksen valmisteluun eikä D:n perheoikeudellisten asioiden hoitamiseen.

Valittajat ovat antaneet selityksen, jossa esitetyn mukaan A on joka tapauksessa tekemisissä Turun sosiaaliviraston muiden alansa virkailijoiden kanssa ja tuntee näistä suurimman osan henkilökohtaisesti. Vaikka A ei olisi ollut tekemisissä tämän asian kanssa, hänen täytyy tuntea päätöksentekijät henkilökohtaisesti. A on esteellinen toimimaan asiantuntijajäsenenä oman virastonsa alaisten virkamiesten tekemien päätösten osalta. Hallinto-oikeuden tulee olla paitsi juridisesti puolueeton myös näyttää ulospäin puolueettomalta. Asiantuntijajäsen on vieläpä äänestystilanteessa toiminut ratkaisijan roolissa valitusta hylättäessä.

Merkitään , että viranhaltija on päätöksellään 5.8.2015 lopettanut D:n huostassapidon.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla suullisen käsittelyn. Kun lisäksi otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi valittajat ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota he ovat ilmoittaneet siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista muutoin saatu selvitys, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin nojalla ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

2.1 Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenen esteettömyys

Oikeusohjeet

Suomen perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuslain 7 §:n mukaan hallinto-oikeudessa asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen osallistuu asiantuntijajäsen muun ohella lastensuojelulaissa tarkoitetussa lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua koskevassa asiassa.

Valitusasiaa hallintotuomioistuimessa käsittelevän henkilön esteellisyydestä on hallintolainkäyttölain 76 §:n 1 momentin nojalla soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tuomari ei saa käsitellä asiaa, jos hän on tässä luvussa tarkoitetuin tavoin esteellinen.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan sanotun luvun tuomaria koskevia säännöksiä sovelletaan myös tuomioistuimen muuhun jäseneen, esittelijään, pöytäkirjanpitäjään ja siihen, joka tuomioistuimessa ratkaisee asian tai voi olla läsnä asiaa ratkaistaessa.

Tuomari on oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan esteellinen, jos hänellä on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 78/2000 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella todettu, että esteellisyysarvioinnissa ei yleensä suhde asianosaiseen ole tässä säännöksessä yksinään ratkaiseva, vaan arviointi on tehtävä kokonaisharkinnan perusteella. Siinä on otettava huomioon erityisesti asian laatu, mutta myös muut olennaiset olosuhteet voivat olla merkityksellisiä. Perustelujen mukaan virka- tai työsuhde kunnassa, valtion laitoksessa tai tietyllä hallinnonalalla saattaa aiheuttaa esteellisyyden silloin, kun käsiteltävänä olevan asian laatu ja tuomarin suhde asianosaiseen yhdessä vaikuttavat niin, että tuomarin puolueettomuus voidaan pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin perustellusti kyseenalaistaa. Sanottua lainkohtaa koskevissa perusteluissa on vielä lausuttu, että lautamiehen virka- tai työsuhde valtion laitokseen tai tiettyyn hallinnonalaan saattaa olla yksittäistapauksessa omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan, jos käsiteltävä asia koskee kyseistä laitosta tai hallinnonalaa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin niin kutsutun yleislausekkeen mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu sanotussa luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on tämän lainkohdan osalta muun ohella lausuttu, että tuomari on esteellinen, jos ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua tuomarin kyvystä käsitellä asiaa puolueettomasti. Esteellisyyttä on harkittava kussakin tapauksessa erikseen ja tuolloin on otettava huomioon, minkälainen suhde tuomarilla on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin. Tuomari on esteellinen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa hänen puolueettomuutensa käsitellä tiettyä asiaa. Edelleen perusteluissa on lausuttu, että mitä merkityksellisempi asia on asianosaiselle, sitä enemmän syytä tuomarilla on selvittää mahdollista kytkentäänsä jutun asianosaisiin.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 8 §:n mukaan asianosaisen tulee tehdä väite tuomarin esteellisyydestä heti ryhtyessään käyttämään asiassa puhevaltaa ja saatuaan tiedon asian käsittelyyn osallistuvista tuomareista. Jos asianosainen saa myöhemmin tiedon seikasta, jolla saattaa olla merkitystä esteellisyyttä arvioitaessa, siihen perustuva väite on esitettävä viipymättä. Asianosaisen on perusteltava väite ja samalla ilmoitettava, milloin peruste siihen tuli hänen tietoonsa. Asianosainen ei voi vedota tiedossaan olleeseen, esteellisyyden arvioinnin kannalta harkinnanvaraiseen seikkaan enää sen jälkeen, kun tuomari on ratkaissut asian, paitsi jos asianosainen osoittaa, että hänellä oli pätevä syy olla tekemättä väitettä aikaisemmin.

Asian arvioinnissa tulee lisäksi ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 19/1990) 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useassa tuomiossaan ottanut kantaa siihen, mitä vaatimuksia Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja siihen liittyvä vaatimus tuomioistuimen puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta asettavat kansalliselle tuomioistuimelle ja sen tuomarille.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen tulkintaa koskevassa vakiintuneessa oikeuskäytännössään hyödyntänyt tuomioistuimen puolueettomuutta ja riippumattomuutta tarkastellessaan subjektiivista ja objektiivista testiä (esimerkiksi tapaus Piersack v. Belgia , 1.10.1982, 30 kohta sekä tapaus Micallef v. Malta , 15.10.2009, suuri jaosto, 93 kohta).

Subjektiiviselta kannalta tulee arvioitavaksi, onko tuomarilla ollut tarkasteltavana olevassa yksittäistapauksessa ennakkoasenne tai onko tämä muutoin toiminut asiassa puolueellisesti.

Objektiivista testiä sovellettaessa tulee puolestaan arvioitavaksi, antaako tuomioistuimen organisaatio, kokoonpano ja toiminta ulkoisesti tarkastellen riittävät takeet sen varmistamiseksi, että asianosaisille ei synny perusteltua aihetta epäillä tuomarin puolueettomuutta. Asianomaisen henkilön oma käsitys tuomarin puolueettomuudesta ei ole ratkaiseva, vaan olennaista on, onko tuomarin puolueettomuuteen kohdistuva epäilys objektiivisesti arvioiden oikeutettu (muun ohella mainittu tapaus Micallef v. Malta , 96 kohta). Ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että arviointi siitä, voidaanko tuomarin puolueettomuuteen kohdistuvaa epäilystä pitää objektiivisesti arvioiden perusteltuna, on tehtävä tapauskohtaisesti. Kysymys on siitä, onko tuomarin suhde asiaan tai asianosaiseen luonteeltaan ja asteeltaan sellainen, että se indikoi puolueettomuuden puuttumista. Ihmisoikeustuomioistuin on esimerkiksi katsonut, että organisaation kannalta riittäviä takeita puolueettomuudesta ei ollut, kun syyttäjänä aiemmin toiminut henkilö ryhtyi tuomarin virkaan siirryttyään käsittelemään asiaa, jonka käsittelyyn hän oli aiemmin syyttäjänä toimiessaan osallistunut (mainittu tapaus Piersack ). Perusteltu aihe epäillä tuomarin puolueettomuutta syntyi tuossa tapauksessa, kun tuomari oli aiemmin toiminut syyttäjänvirastossa sellaisen yksikön päällikkönä, jonka alaisina toimineiden henkilöiden vastuulle sittemmin rikosasiassa syytettynä olleeseen henkilöön kohdistuneen syytteen nostaminen oli kuulunut. Sen sijaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi eräässä muussa ratkaisemassaan tapauksessa, että pelkästä olemassa olevasta työtoveruudesta ei johtunut, että tuomarin puolueettomuuteen kohdistuva epäilys olisi ollut objektiivisesti arvioiden oikeutettu (tapaus A.K. v. Lichtenstein , 9.7.2015, 75 kohta).

Objektiivisen testin kannalta merkitystä annetaan myös sille, että kansalliseen järjestelmään sisältyy menettelytapoja tuomarin puolueettomuuden ja riippumattomuuden takaamiseksi. Olennaista on, että kansallisesti on säännelty esteellisen tuomarin asian käsittelystä vetäytymisestä (esimerkiksi mainittu tapaus Micallef v. Malta , 99 kohta sekä mainittu tapaus A.K. v. Lichtenstein , 67 kohta). Suomen järjestelmässä tällaisen sääntelyn perustan muodostaa perustuslain 3 §:n 3 momentti ja 21 §:n 1 momentti sekä erityisesti oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §, jossa kielletään esteellistä tuomaria osallistumasta asian käsittelyyn. Yhtäältä tuomari arvioi omaa esteettömyyttään, ja vetäytyy sellaisen asian käsittelystä, jossa hän pitää itseään objektiivisesti arvioiden esteellisenä. Toisaalta asianosaisella on oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 8 §:ssä säädetyn mukaisesti oikeus tehdä tuomarin esteellisyyttä koskeva väite, jonka hyväksymisestä johtuu, ettei esteellinen tuomari voi osallistua asian käsittelyyn. Asianosaisella tulee olla mahdollisuus lausua esteelliseksi väitetyn tuomarin puolueettomuuttaan koskevista lausumista (vertaa tapaus Puolitaival & Pirttiaho v. Suomi , 23.10.2004, 53 kohta).

Oikeudellinen arviointi

Turun kaupungin hyvinvointitoimialan lastensuojelun avohuollon johtava sosiaalityöntekijä on vaatinut, että D otetaan Turun sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon Z:n lastenkotiin Turkuun. Asiantuntijajäsenenä tätä huostaanottohakemusta hallinto-oikeudessa käsiteltäessä on toiminut A. Valittajat ovat täällä esittäneet, että A on ollut esteellinen toimimaan asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä asiantuntijajäsenenä, sillä hän toimii Turun sosiaalitoimen viranhaltijana.

Asiassa saadun selvityksen mukaan A työskentelee Turun kaupungin hyvinvointitoimialan Perheoikeudellisessa yksikössä sosiaalityöntekijänä. Yksikössä A kirjoittaa yleisten tuomioistuinten pyynnöstä olosuhdeselvityksiä lapsen huoltoa, asumista ja tapaamista koskevissa asioissa, mistä käsillä olevassa asiassa ei ole kysymys.

D:n käsillä olevaan huostaanottoasiaan liittyviä asioita on hoidettu Turun hyvinvointitoimialan sosiaalipalveluiden avohuollossa lastensuojeluasioina. Tätä aiemmin perheen asioita on hoidettu avioeroasian yhteydessä erityispalveluissa perheoikeudellisina asioina. A ei tunne perhettä entuudestaan eikä ole osallistunut D:n huostaanottohakemuksen valmisteluun eikä häntä koskevien perheoikeudellisten asioiden hoitamiseen.

Valittajat ovat korkeimman hallinto-oikeuden A:lta pyytämään selvitykseen antamassaan lisäselvityksessä todenneet, että A on esteellinen, sillä hän on tekemisissä Turun sosiaaliviraston muiden alansa työntekijöiden kanssa ja tuntee näistä suurimman osan henkilökohtaisesti. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole kuitenkaan väitetty, että A olisi sosiaalityöntekijän asemassaan ollut millään tavoin tekemisissä käsiteltävänä olevan asian tai muutenkaan perheen asioiden kanssa. A:ta ei siten voida pitää oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla palvelussuhteensa perusteella esteellisenä käsittelemään asiaa Turun hallinto-oikeudessa.

Myöskään A:n subjektiivista puolueettomuutta ei ole yllä todetun perusteella asetettu kysymyksenalaiseksi.

Lapsen huostaanottoa koskeva asia on kuitenkin perheelle niin merkityksellinen ja vakava, että vaatimus asiaa käsittelevän tuomioistuimen kokoonpanoon kuuluvan henkilön objektiivisesta puolueettomuudesta korostuu.

Edellä selostetut lainkohdat ja niiden hallituksen esityksestä ilmenevät perustelut sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei A:n asema Turun kaupungin sosiaalihuollosta vastaavan hyvinvointitoimialan alaisena viranhaltijana yleisesti ottaen vaaranna hänen puolueettomuuttaan silloin, kun hallinto-oikeudessa käsitellään hyvinvointitoimialan alaisen lastensuojelun avohuollon johtavan sosiaalityöntekijän tekemää lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevaa hakemusta. Sosiaalihuollosta vastaava hyvinvointitoimiala on sinänsä osallisena asian käsittelyssä hallinto-oikeudessa, mutta toimialalla ei silti voida katsoa olevan sellaista intressiä asian lopputuloksen suhteen, että A:n puolueettomuus voitaisiin yksin sillä perusteella perustellusti kyseenalaistaa (vertaa KHO 2003:24).

Saadun selvityksen mukaan A on käsillä olevaa huostaanottoasiaa Turun sosiaalihuollosta vastaavassa toimielimessä sekä hallinto-oikeudessa käsiteltäessä työskennellyt Turun hyvinvointitoimialan erityispalveluissa ja siten hyvinvointitoimialan organisaation muussa toimistossa ja muissa tehtävissä kuin mistä tässä asiassa on kysymys. A ei ole alais- tai esimiessuhteessa huostaanottohakemuksen tehneeseen viranhaltijaan. A ei ole viranhaltijana muutoinkaan osallistunut valittajien perheen asioiden käsittelyyn. Pelkkä mahdollinen tuttuus Turun hyvinvointitoimialan muussa toimistossa ja muissa tehtävissä työskentelevien henkilöiden kanssa ilman, että asiassa olisi esitetty lähempiä objektiivisia A:n puolueettomuutta vaarantavia syitä, ei anna perusteltua aihetta epäillä A:n puolueettomuutta asiassa. Korkein hallinto-oikeus katsoo näin ollen, ettei A:n asema lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen tehneen sosiaalihuollosta vastaavan hyvinvointitoimialan viranhaltijana ole vaarantanut hänen puolueettomuuttaan käsitellä kysymyksessä olevaa asiaa hallinto-oikeudessa. Näin ollen A ei ole ollut tässä asiassa esteellinen oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla.

2.2 Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen

Asiassa saadun selvityksen mukaan huostaanotolle on ollut lastensuojelulain 40 §:n mukaiset edellytykset. D on siten tullut ottaa sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeusapu

B:lle on myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta. Avustajaksi on määrätty oikeustieteen maisteri Tapio Karhunen, joka on vaatinut palkkiona 1 091,20 euroa.

Avustajalle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 17 §:n 1 momentin ja 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n, 4 §:n 1 momentin ja 6 §:n mukaisena kahdeksan työtunnin perusteella laskettuna palkkiona 880 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 211,20 euroa, muodostuu siten 1 091,20 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Sakari Vanhala, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Camilla Sandström.

Eri mieltä olleen presidentti Pekka Vihervuoren äänestyslausunto:

"Hallintolainkäyttölain 76 §:n mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä sekä esteellisyysväitteen esittämisestä ja käsittelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 8 §:n mukaan asianosaisen tulee tehdä väite tuomarin esteellisyydestä heti ryhtyessään käyttämään asiassa puhevaltaa ja saatuaan tiedon asian käsittelyyn osallistuvista tuomareista. Jos asianosainen saa myöhemmin tiedon seikasta, jolla saattaa olla merkitystä esteellisyyttä arvioitaessa, siihen perustuva väite on esitettävä viipymättä. Asianosaisen on perusteltava väite ja samalla ilmoitettava, milloin peruste siihen tuli hänen tietoonsa. Asianosainen ei voi vedota tiedossaan olleeseen, esteellisyyden arvioinnin kannalta harkinnanvaraiseen seikkaan enää sen jälkeen, kun tuomari on ratkaissut asian, paitsi jos asianosainen osoittaa, että hänellä oli pätevä syy olla tekemättä väitettä aikaisemmin.

Hallinto-oikeus on 21.10.2014 toimittanut asiassa suullisen käsittelyn. Suullisessa käsittelyssä on kuultu B:tä ja D:tä. Heitä on käsittelyssä avustanut oikeustieteen maisteri Tapio Karhunen. Hallinto-oikeuden pääasiaratkaisu asiassa on annettu 28.11.2014. Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden sama kokonpano, joka oli myös toimittanut suullisen käsittelyn. Väitettä hallinto-oikeuden jäsenen esteellisyydestä ei ole tehty suullisessa käsittelyssä eikä myöskään suullisen käsittelyn ja hallinto-oikeuden päätöksen välisenä aikana. Asiassa liioin ole esitetty perusteita sille, miksi esteellisyysperuste on tuotu esiin vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Sille oikeuskirjallisuudessa esitetylle näkemykselle, jonka mukaan hallintolainkäytössä virallisperiaatteesta johtuisi tuomioistuimen velvollisuus viran puolesta ottaa yksittäisen tuomarin esteellisyys huomioon myös niin sanottujen harkinnanvaraisten esteellisyysperusteiden osalta, ei ole esitettävissä laista johtuvia perusteita.

Näistä syistä jätän valituksen esteellisyysperusteella tehtynä tutkimatta B:n ja D:n osalta. Sen sijaan tutkin valituksen tälläkin perusteella tehtynä C:n osalta.

Enemmistön pääasiaratkaisuun nähden velvollisena tutkimaan valituksen kaikilta osin olen muutoin samalla kannalla kuin enemmistö."