10.4.2015

Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta 10.4.2013 nro 2012/U/084

Asian aikaisempi käsittely

Patentti- ja rekisterihallitus on päätöksellään 27.4.2012 Wonderland A/S :n vaatimuksesta julistanut Unikulma Oy :n 28.5.2008 hakeman Runkopatjasänky-nimistä keksintöä koskevan hyödyllisyysmallin nro 8109 osittain mitättömäksi ja pitänyt sen voimassa muutetussa muodossa.

Mitättömäksijulistamisvaatimuksessa oli viitattu julkaisuihin US 3280515 (D1), US 3059249 (D2), EP 0563497 (D3), DE 198713012 (D4), US 4766625 (D5), DE 199307324 (D6), DE 198715466 (D7), US 2004/0074008 (D8) ja DE 198707696 (D9).

Päätöksen perustelujen mukaan uusien supistettujen suojavaatimusten 1‒3 kohteet ovat uusia julkaisuihin D1‒D9 nähden ja eroavat niistä selvästi.

Julkaisu D2 edustaa esitetyistä julkaisuista lähintä tekniikan tasoa supistetun suojavaatimuksen 1 mukaiseen runkopatjasänkyyn nähden. Julkaisusta D2 tunnetaan vuoteeksi tarkoitettu huonekalu, joka käsittää itsekantavan runko-osan (18) ja sen yhteydessä ainakin yhden jousiston (30), jonka alla on pohja (28, 29). Pohja on sälepohja (28, 29). Tämä vuoteeksi tarkoitettu huonekalu käsittää päällisen (36), joka on viety jousiston (30) ja runko-osan (18) ympäri.

Julkaisusta D3 tunnetaan vuoteeksi tarkoitettu huonekalu, joka käsittää itsekantavan runko-osan (29, 21), patjan (1) ja pohjan (5, 6). Pohja on sälepohja (5, 6). Tämä vuoteeksi tarkoitettu huonekalu käsittää päällisen (19), joka on viety patjan (1) ja runko-osan (29, 21) ympäri. Jos säleet (5, 6) tulkitaan jousistoksi, julkaisusta tunnetaan vuoteeksi tarkoitettu huonekalu, joka käsittää itsekantavan runko-osan (20, 21) ja sen yhteydessä ainakin yhden jousiston (5, 6), jonka alla on pohja (2, 3, 24). Tällöin pohja ei ole sälepohja.

Mistä tahansa julkaisuista D4 ja D6‒D9 tunnetaan sängynpohja, joka on suojavaatimuksen 1 tunnusmerkkiosan mukainen säädettävä sälepohja. Julkaisuissa ei ole mainintaa pohjarakenteen käytöstä runkopatjassa tai runkopatjasängyssä.

Julkaisut D1 ja D5 eivät ole relevantteja uusiin suojavaatimuksin nähden.

Mistään esitetystä julkaisusta D1‒D9 ei käy ilmi kaikkia uuden supistetun suojavaatimuksen 1 määritteitä. Suojavaatimuksessa 1 määritelty runkopatjasänky on siten uusi.

Koska itsenäisen suojavaatimuksen 1 kohde on uusi, myös epäitsenäisten suojavaatimusten 2‒3 kohteet ovat uusia.

Lähintä tekniikan tasoa edustava julkaisu D2 eroaa itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesta runkopatjasängystä siinä, että julkaisun D2 vuoteen sälepohja ei ole joustoltaan säädettävä siten, että säleeseen on liitetty toinen säle siten, että säleiden yhdessä muodostama jousikerroin on säädettävissä liikuttamalla säleet liittävä holkkiosa haluttuun asemaan säleiden pituudelta. Eron kaltainen säädettävä sälepohja on esitetty jokaisessa julkaisussa D4 ja D6‒D9. Itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen runkopatjasänky muodostuu siten kahden sinänsä tunnetun rakenteen yhdistelmästä. Julkaisu D2 ei kuitenkaan anna mitään viitteitä julkaisujen D4 ja D6‒D9 mukaisesta ratkaisusta, eikä päinvastoin. Keksintöä tulee tarkastella aina kokonaisuutena. Se, että keksinnön yksittäiset elementit ovat itsessään tunnettuja tai ilmeisiä, ei tarkoita sitä, että koko keksinnöltä automaattisesti puuttuisi keksinnöllisyys. Tässä tapauksessa voidaankin kysyä, miksi ratkaisu ei ole tullut esille aikaisemmin, vaikka keksintö vaikuttaa ilmeiseltä. Yhdistämällä sinänsä tunnetun säädettävän sälepohjan sinänsä tunnettuun runkopatjasänkyyn hyödyllisyysmallin haltija on tehnyt näennäisesti yksinkertaisen keksinnön, joka kuitenkin eroaa selvästi julkaisujen D1‒D9 ratkaisuista. Vaikka kaikki esitetyt julkaisut ovat samalta tekniikan alalta, ei alan ammattimies päätyisi julkaisuja yhdistämälläkään itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun ilman hyödyllisyysmallilain edellyttämää keksinnöllistä toimintaa.

Koska itsenäisen suojavaatimuksen 1 kohde eroaa olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta, epäitsenäisten patenttivaatimusten 2‒3 kohteet eroavat olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.

Patentti- ja rekisterihallituksen soveltamat oikeusohjeet

Hyödyllisyysmallioikeudesta annettu laki 2, 19 ja 21 §

Wonderland A/S on Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä tekemässään valituksessa vaatinut hyödyllisyysmallin mitätöintiä kokonaisuudessaan ja viitannut julkaisujen D1‒D9 lisäksi julkaisuun ES 1058937 (D10), esitteeseen Wonderland Nyheter 2007 (D11) ja kuvastoon Ikea Matresses (D12).

Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan ratkaisu

Valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen ja palauttanut asian Patentti- ja rekisterihallitukselle hyödyllisyysmallin nro 8109 julistamiseksi kokonaan mitättömäksi.

Valituslautakunta on ottanut esitetyt lisäjulkaisut huomioon ja muutoin perustellut päätöstään seuraavasti:

Hyödyllisyysmallin 8109 muutetun suojavaatimuksen 1 mukaisessa runkopatjasängyssä on itsekantava runko-osa jousistoineen, pohja jousiston alla, jousiston ja runko-osan ympäri viety päällinen. Erityistä tässä sängyssä on se, että pohjana on sälepohja, jossa kukin säle muodostuu kahdesta, säleen pituussuunnassa liikuteltavilla holkeilla toisiinsa liitetystä säleestä, jolloin holkkeja liikuttamalla voidaan muuttaa säleen jäykkyyttä ja siten säätää runkopatjasängyn pohjan joustavuutta muuttamatta patjan ominaisuuksia.

Julkaisussa D2 on esitetty suojavaatimuksen 1 johdanto-osan määrittelyt täyttävä sänky, jonka pohjaa voidaan pitää jonkinlaisena sälepohjana, mutta säleet eivät muodostu kahdesta, säleen pituussuunnassa liikuteltavilla holkeilla toisiinsa liitetystä säleestä. Säleiden jäykkyyttä ei voi säätää, vaan säleiden ja/tai säleiden päällä olevan levyn korkeusasemaa rungon suhteen voidaan muuttaa, jolloin patjan jousien jäykkyys muuttuu, mutta pohjan joustavuus ei muutu.

Julkaisussa D3 on esitetty olennaisesti suojavaatimuksen 1 johdanto-osan määrittelyt täyttävä sänky, jonka pohjaa voidaan pitää jonkinlaisena sälepohjana. Säleet muodostu, oikeastaan muodostuvat, kahdesta, päistään toisiinsa liitetystä säleestä, mutta mitään säleen joustavuuteen vaikuttavia holkkeja ei ole eikä pohjan joustavuuden säädöstä ole mainintaa.

Täten julkaisujen D2 ja D3 perusteella tunnetaan runkopatjasänky, jossa on sälepohja.

Julkaisuissa D4 ja D6‒D12 on esitetty erilaisten sänkyjen ja lepoalustojen sälepohjia, jotka täyttävät suojavaatimuksen 1 tunnusmerkkiosan määritteet. Täten julkaisuista D2‒D4 ja D6‒D12 tunnetaan erikseen runkopatjasänky, jonka sälepohjan joustavuutta ei voi säätää, sekä joustavuudeltaan säädettävä sängyn/lepoalustan sälepohja.

Suojavaatimuksen 1 mukainen runkopatjasänky on näiden kahden tunne-tun rakenteen yhdistelmä eli runkopatjasängyn sälepohja on korvattu joustavuudeltaan säädettävällä sälepohjalla.

Alan ammattihenkilö tuntee erilaisten sänkyjen/lepoalustojen ja patjojen rakenteet ja tietämyksensä perusteella ymmärtää, että joustoltaan säädettävä sälepohja on käyttökelpoinen myös runkopatjasängyissä. Täten suojavaatimuksen 1 mukainen runkopatjasänky on ilman keksinnöllistä oivallusta aivan ilmeisesti johdettavissa tunnetusta tekniikasta, joten ei voida katsoa, että hyödyllisyysmallin 8109 mukainen keksintö eroaisi selvästi tunnetusta tekniikasta.

Täten ei ole perusteita hyödyllisyysmallin 8109 voimassapitämiselle.

Asian ratkaisivat valituslautakunnassa apulaisjohtaja Tapio Priia, yli-insinööri Erki Tiala ja yli-insinööri Hannu Kaisko, joka esitteli asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Unikulma Oy on valituksessaan vaatinut, että Patentti - ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätös kumotaan. Mikäli korkein hallinto-oikeus ei ratkaise asiaa tämän mukaisesti valituksessa esitetyin perustein, tulee sen järjestää asiassa suullinen käsittely todistelun vastaanottamiseksi siitä, täyttääkö hyödyllisyysmalli 8109 hyödyllisyysmallioikeuslain edellyttämän selvän eron vaatimuksen ja keksinnöllisyyden asteen. Asiassa tulee lisäksi määrätä toimenpidekielto. Wonderland A/S tulee velvoittaa korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti viivästyskorkoineen.

Valituslautakunnan päätös on perustunut asiassa esitetyn aineiston sekä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain virheelliseen tulkintaan. Keksinnöllisyyden astetta on arvioitu väärin, eikä valituslautakunta ole ymmärtänyt erilaisten vuodetyyppien teknisistä ominaispiirteistä johtuvia eroavaisuuksia taikka asiassa esitettyjen julkaisujen ja hyödyllisyysmallilla suojatun keksinnön välistä keksinnöllisyyttä osoittavaa eroa. Patentti- ja rekisterihallitus on arvioinut asian oikein hylätessään Wonderland A/S:n vaatimuksen hyödyllisyysmallin mitätöimisestä ja pysyttäessään hyödyllisyysmallin tarkennetussa muodossa.

Unikulma Oy:n keksintö on juuri sellainen tekninen sovelluskokonaisuus, jollaisen suojelemiseen hyödyllisyysmallit on luotu. Wonderland A/S:n asian käsittelyn aikana esiin tuomista julkaisuista käy ilmi, että alalla on jo vuosia pyritty luomaan kustannustehokasta ja toimivaa tapaa sängyn jouston säädettävyyteen. Unikulma Oy on lopulta onnistunut yhdistämään runkopatjasänkyyn säädettävän säleikkötekniikan, jonka avulla on ensi kertaa saatu aikaiseksi runkopatjasänky, jonka joustoa voidaan säätää sängyn pohjan kautta kajoamatta sängyn rakenteisiin tai patjaosan jousitukseen. Keksintö on ollut kaupallinen menestys ja sen tuottaminen on erittäin edullista. Sekä kilpailijoiden halu poistaa keksintö suojan piiristä että eritoten se, että alalla on jo vuosia yritetty keksiä hyvää tapaa päästä keksinnön saavuttamaan lopputulokseen siinä kuitenkaan onnistumatta, osoittavat, että keksintö on uusi ja että se on vaatinut sellaista keksinnöllistä panosta, joka oikeuttaa hyödyllisyysmallin tarjoamaan suojaan.

Sänkyjä on erilaisia ja niiden perustyypit eroavat rakenteellisesti toisistaan merkittävästi. Esitetyissä julkaisuissa kuvatuissa jenkkisängyissä on kyse irrallisista pohjarungoista, joiden päälle asetetaan joustinpatja. Moottorisängyllä taas tarkoitetaan erillisestä moottoroidusta pohjarungosta ja sen päälle asetettavasta irrallisesta patjasta rakennettua sänkyä, jonka rungon muotoa voidaan muokata sähköisesti tai manuaalisesti. Runkopatjasängyssä puolestaan patja on integroitu runko-osaan, johon puolestaan voidaan kiinnittää jalat ja näin saada aikaiseksi yksiosainen sänky. Runkopatjasängyn käyttöominaisuudet eivät jää jälkeen irrallisista runko- ja patjakomponenteista kootusta vuoteesta.

Runkopatjasängyn osalta ei ole kyse pelkällä päälliskankaalla yhteen sidotusta jenkkisängystä, vaan omanlaisestaan sänkytyypistä, jossa vuoteen vaatima runkorakenne on sisällytetty joustinpatjaan ja siten saatu aikaiseksi vuode, joka on painoltaan, kooltaan ja tuotatontokustannuksiltaan perinteisiä erillisistä rakenteista koottuja vuodemalleja edullisempi.

On riidatonta, että runkopatjasänky sellaisenaan on tunnettu ja että myös tapa, jolla hyödyllisyysmallin 8109 mukaisen keksinnön sälepohjan jäykkyyttä säädetään on teknisenä perusratkaisuna tunnettu. Näin ollen julkaisujen D2 ja D3 tulkintaa on pidettävä riidattomana. Julkaisuissa D4 sekä D6‒D9 ja D10‒D12 on puolestaan esitetty tapoja säätää erilaisten vuoteiden tai vuodealustojen jäykkyyttä. Yhdessäkään julkaisussa ei ole kuitenkaan viitettäkään siitä, että olisi luotu tekninen kokonaisuus, jossa esitetyt ratkaisut on yhdistetty toimivaksi kokonaisuudeksi.

Julkaisuissa D4 ja D6‒D9 kuvataan muun muassa irrallinen pohjarakenne, jossa käytetään säleitä, joiden jäykkyyteen voi vaikuttaa samoin periaattein kuin Unikulma Oy:n kehittämässä runkopatjasängyssä. Julkaisujen perusteella voidaan vain osoittaa, että tunnetaan sängynpohjarunko, joka muodostaa suojavaatimuksen tunnusmerkkiosan mukaisen säädettävän sälepohjan. Yksikään mainituista ratkaisuista ei täytä kaikkia suojavaatimuksen 1 määritelmiä, eikä olisi sellaisenaan sovellettavissa runkopatjasänkyyn. Lisäksi kyseisissä julkaisuissa esitetään lukuisia erilaisia huomattavasti Unikulma Oy:n kehittämää ratkaisua monimutkaisempia tapoja vaikuttaa patjan tai sängynpohjan jäykkyyteen.

Julkaisut D10‒D12 ilmentävät ainoastaan sitä, että tapa, jolla Unikulma Oy:n sängyn pohjan joustoa säädetään on ollut pääpiirteissään ennalta tunnettu. Julkaisuissa D10‒D12 on kyse päistään nivelletystä metallisesta kehikosta, jonka poikkisäleitä voidaan säätää samoin kuin Unikulma Oy:n keksinnössä. Kyseessä on kuitenkin jokaisen julkaisun kohdalla sängyn pohjarunko, joka vaatii irrallisen patjan toimiakseen vuoteena. Kyseessä ei ole itsekantavasta kokonaisuudesta koostuva vuode vaan yksi pohja, jossa on käytetty pääpiirteissään samaa tunnettua jäykkyyssäätötekniikkaa. Julkaisuja on tulkittu virheellisesti, eikä esimerkiksi julkaisusta D10 voisi muodostaa hyödyllisyysmalli 8109 mukaista ratkaisua kääräisemällä julkaisussa tarkoitetun sängyn ympärille kankaan. Julkaisussa D10 tarkoitetussa sängyssä ei lisäksi ole jousia eikä se tältäkään osin vastaa hyödyllisyysmallin 8109 mukaista ratkaisua.

Asiassa on jäänyt selvittämättä, millaista keksinnöllisyydestä kertovaa oivallusta ja luovuutta sekä uusien teknisten ratkaisujen kehittämistä säädettävän säleikkörakenteen yhdistäminen runkopatjasänkyyn on vaatinut. Keksinnöllisyyttä tulisi arvioida myös sen perusteella, millaista keksinnöllistä työtä ratkaisujen yhdistäminen on todellisuudessa vaatinut. Unikulma Oy:n ratkaisu on kiistatta ensimmäinen, jossa runkopatjasänky on onnistuttu rakentamaan niin, että sen pohjan jäykkyyttä voidaan säätää säleiköllä.

Säleiköllä säädettävässä runkopatjasängyssä yhdistyvät runkopatjasängylle ominaiset edullisuus, kompakti koko ja yksiosainen rakenne vain irrallisella pohjalla varustetuissa raskaissa ja kalliissa jenkki- tai moottorisängyissä aiemmin tavattuihin säätömahdollisuuksiin. Säädettävällä sälepohjalla varustettu runkopatjasänky on edullisempi valmistaa kuin tavallinen runkopatjasänky. On absurdia väittää, että ratkaisujen yhdistäminen keksintöä vastaavaksi kokonaisuudeksi on ilmeisen selvää lain määritelmän mukaiselle keskitason ammattilaiselle, kun ensimmäisten teknisten perusratkaisujen olemassaolosta huolimatta on mennyt vuosikausia, että tällainen keksintö on saatu markkinoille.

Toisin kuin esitetyissä säätösäleikköjä sisältäneitä pohjarunkoja kuvanneissa julkaisuissa, ei runkopatjasängyssä voida käyttää ulkoisia tukia, vaan patja on integroitava kiinteästi runkorakenteeseen. Lisäksi siihen sovitettua säleikköä tulee voida säätää altapäin, koska patjaa ei voida irrottaa rungosta säädön ajaksi. Patjaa ei siten voida kiinnittää esimerkiksi liimaamalla tai nitomalla säleikköön kiinni, koska tällöin säädettävyys tulee mahdottomaksi. Pitkällisen tuotekehityksen tuloksena Unikulma Oy on käyttänyt keksinnöllisyyttä ja kehittänyt runkopatjasängyn, jossa jousisto-osa pysyy kiinnitystapansa vuoksi kiinni säleikössä, mutta on silti tarvittaessa erotettavissa säleiköstä säädön ajaksi sängyn alapuolelta ilman työkaluja ja jossa koko järjestelmän mahdollistavaan tukevaan runkoon voidaan kiinnittää jalat niin, että järjestelmä kantaa 200 kilogramman painon ja silti kestää koko patjan 10‒15 vuoden käyttöiän ajan.

Perinteisessä runkopatjassa ei ole tarvetta päästä käsiksi sen sisärakenteisiin. Siksi jousisto voidaan joko liimata tai nitoa muuhun rakenteeseen kiinni, ettei se irtoa rungostaan. Unikulma Oy:n keksinnön kohdalla ei siten ole kyse kahden osan ilmiselvästä yhdistämisestä verhoilupussin avulla. Tällainen ratkaisu olisi teknisesti mahdoton ja vuoteena käyttökelvoton.

Keksinnön luomisessa olennaisten jo ennalta tunnettujen ratkaisujen yhdistäminen on vaatinut merkittävää keksinnöllistä ponnistelua. Ratkaisu ei ole ilmeisen selvä keskitason ammattimiehelle. Säädettävää säleikköä on syystäkin käytetty aiemmin vain raskaissa irrallisissa pohjarakenteissa. Sen yhdistäminen runkopatjan kanssa toimivaksi kokonaisuudeksi on ollut hyvin vaikeaa erityisesti patjan kiinnityksen luomien ongelmien takia. Unikulma Oy:n ratkaisu on uniikki ja sen saavuttaminen on vaatinut merkittävää kehitystyötä ja innovointia.

Unikulma Oy on nimennyt mahdolliseen suulliseen käsittelyyn kuultavaksi yhtiön toimitusjohtaja Vesa Tuomisen, teemana keksinnön vaatima keksinnöllisyys, kehitysprosessin kesto ja selvä ero tunnettuun tekniikkaan, sekä todistajaksi yrittäjä ja vuodesuunnittelun ammattilainen Risto Tunttusen, teemana keksinnön vaatima keksinnöllisyys, kehitysprosessin kesto ja selvä ero tunnettuun tekniikkaan.

Valituslautakunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa valituksenalaisessa päätöksessä esitetyin perustein katsonut, ettei valitus anna aihetta päätöksen kumoamiseen.

Julkaisujen D2 ja D3 perusteella tunnetaan runkopatjasänky, jossa on sälepohja. Oikeastaan julkaisussa D2 sälepohja on säädettävä, koska säleitä voi liikuttaa sängyn ominaisuuksien muuttamiseksi. Säleiden rakenne ja säätö ovat kuitenkin erilaisia kuin suojavaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa määritellyt.

Lähintä tekniikkaa suojavaatimuksen 1 mukaiselle runkopatjasängylle edustaa julkaisun D2 mukainen runkopatjasänky. Kun tarkoituksena on parantaa runkopatjasängyn säädettävän sälepohjan ominaisuuksia, julkaisut D4 ja D6‒D12 antavat oivan esimerkin siitä, minkälaisia sänkyjen säädettäviä sälepohjia on olemassa. Alan ammattihenkilö havaitsee ilman keksinnöllisiä ponnisteluja, että julkaisun D2 säädettävä sälepohja voidaan korvata julkaisuista D4 ja D6‒D12 tunnetulla säädettävällä sälepohjalla, jolloin tuloksena on suojavaatimuksen 1 määrittelyjen mukainen runkopatjasänky.

Hyödyllisyysmallin suoja-alan määrittää suojavaatimus 1, jonka perusteella keksinnöllisyys arvioidaan. Arvioinnissa ei voida ottaa huomioon sellaisia seikkoja, joita ei mainita suojavaatimuksessa, vaikka niiden ratkomiseen olisikin käytetty huomattavasti voimavaroja.

Wonderland A/S on selityksessään vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen ja pysyttää valituslautakunnan päätöksen, julistaa hyödyllisyysmallin 8109 mitättömäksi ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle hyödyllisyysmallin mitätöimisen toimeenpanemiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee hylätä Unikulma Oy:n vaatimukset suullisen käsittelyn toimittamisesta ja toimenpidekiellon määräämisestä sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ja määrätä Unikulma Oy:n korvaamaan Wonderland AS:llä tämän asian käsittelystä valituslautakunnassa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Wonderland A/S on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hyödyllisyysmalli 8109 ei täytä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:n mukaisia edellytyksiä keksinnön uutuudesta ja keksinnöllisyydestä. Unikulma Oy on myöntänyt, että julkaisut D2 ja D3 vastaavat hyödyllisyysmallin mukaista runkopatjasänkyä ja että julkaisut D4 ja D6‒D12 vastaavat sen mukaista säädettävää sälepohjaa. Kiistaa on näin ollen enää siitä, täyttääkö kahden ennalta tunnetun rakenteen yhdistäminen keksinnöllisyyden vaatimuksen.

Ratkaisevaa asian oikeudellisen arvioinnin kannalta on suoja-alan määrittävä itsenäinen suojavaatimus 1. Asiassa ei ole syytä antaa merkitystä Unikulma Oy:n väitetylle kaupalliselle menestykselle, markkina-asemalle tai muille vastaaville seikoille, jotka eivät tule hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain nojalla edes vertailun kohteiksi. Unikulma Oy ei ole esittänyt mitään näyttöä näistä seikoista saati siitä, että kaupallinen menestys olisi suojavaatimuksessa 1 kuvattujen teknisten piirteiden ansiota.

Unikulma Oy ei ole edes esittänyt, että väitetty kaupallinen menestys johtuisi yksinomaan varsinaisen tuotteen sellaisista teknisistä piirteistä, joita on määritelty suojavaatimuksessa 1. Yhtiö ei ole liioin näyttänyt, että se ylipäätään pitäisi kaupan suojavaatimuksen 1 mukaisia tuotteita. Esimerkiksi markkinoinnilla ja/tai sopivalla hinnoittelulla voidaan myös saavuttaa kaupallista menestystä.

Keksinnöllisyyden arvioinnissa tulee katsoa, mitä on määritelty itsenäisessä suojavaatimuksessa 1, eikä sellaista tuotetta, jossa ratkaisua on mahdollisesti sovellettu ja jossa lisäksi voi olla muita tuotteen mahdolliseen erinomaisuuteen vaikuttavia lisäpiirteitä.

Koska Unikulma Oy:n mainitsemia tukirakenteita ja vaakasuoria kiinnityspintoja ei ole määritelty itsenäisessä suojavaatimuksessa 1, näillä ei ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Myöskään jousisto-osan tietynlainen kiinnitystapa, alapuolelta säädettävä joustava säleikkö ja tukeva runko, joka kantaa 200 kg painon, sekä patjan kiinnitys ja sen vaatima kehitys eivät ole osa suojattua keksintöä. Arviointia ei voida perustaa valituksessa esitettyihin uusiin ominaisuuksiin, joita ei ole määritelty itsenäisessä suojavaatimuksessa ja jotka eivät näin ole osa keksintöä. Hyödyllisyysmallin selitysosassa on määritelty ainoastaan yksi tekninen ongelma eli runkopatjasängyn jousituksen säätäminen, joka hyödyllisyysmallilla on tarkoitus ratkaista.

Toisin kuin Unikulma Oy on väittänyt, hyödyllisyysmallin kohteena on kahden tunnetun ratkaisun ilmiselvä yhdistäminen ilman erillistä teknistä ratkaisua.

Mikäli valituskirjelmässä esitetyt tekniset piirteet ovat Unikulma Oy:n mielestä välttämättömiä hyödyllisyysmallissa kuvatun ratkaisun teknisen efektin aikaansaamiseksi, ne tulisi vähintäänkin olla esitetty suojavaatimuksessa 1 ja selityksen tulisi sisältää niistä riittävän selvä kuvaus, jotta alan ammattilainen voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Unikulma Oy on ymmärtänyt väärin, mitä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:ssä hyödyllisyysmallin keksinnöllisyydellä tarkoitetaan. Hyödyllisyysmallin julistamiseksi mitättömäksi uutuutta koskevan vaatimuksen puuttumisen perusteella riittää, että yhdessä estejulkaisussa on esitetty kaikki hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen mukaiset tunnusmerkit. Sen sijaan keksinnöllisyyden puuttumisen vuoksi hyödyllisyysmalli tulee julistaa mitättömäksi, mikäli hyödyllisyysmallin suojavaatimusten mukainen ratkaisu ei selvästi eroa siitä tunnetun tekniikan tasosta, joka on nähtävissä yhdestä tai useammasta estejulkaisusta.

Osien yhdistämistä ja keksinnöllisyyttä on arvioitava hyödyllisyysmallioikeudesta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 232/1990 vp) mukaisesti alan keskitason ammattimiehen näkökulmasta. Tässä asiassa merkittävänä alana, jolla alan ammattilainen toimii, on pidettävä yleisesti sänky- ja patjatekniikan alaa, jossa eri sänkytyypit ovat keskenään verrannollisia. Tämä seikka on nähtävissä esimerkiksi Unikulma Oy:n omilta verkkosivuilta, joilla yhtiö myy "Vuoteiden"-tuoteryhmässä joustinpatja-, runkojoustinpatja-, moottori-, jenkki- ja erikoisvuoteita sekä vesisänkyjä - niitä mitenkään erottelematta. Esimerkiksi runkopatjasängyt ja jenkkisängyt kilpailevat samoilla markkinoilla ja ne vakiintuneesti rinnastetaan toisiinsa.

Alan ammattilaisella on tavanomainen kyky yhdistellä oman alansa ja jopa sille läheisiin aloihin kuuluvia ratkaisuja. Runkopatjasängyn yhdistäminen sänky- ja patjatekniikan alalta tunnettuun sängyn pohjaan, jossa erityispiirteenä on sälepohjan säädettävyys, ei edellytä alan ammattilaiselta lainkaan luovuutta tai keksinnöllistä panostusta. Sänky, joka on nukkumiseen tarvittu huonekalu, edellyttää toimiakseen pohjaa.

Suojavaatimuksessa 1 määritelty runkopatjasänky on aivan ilmeisesti johdettavissa esimerkiksi julkaisuista D2 ja julkaisusta D4 ja D6‒D12. Mikäli alan ammattilainen haluaisi varustaa julkaisussa D2 esitetyn runkopatjasängyn toisenlaisella säädettävällä sälepohjalla, hän voisi esimerkiksi käyttää jotakin julkaisuissa D4 ja D10‒D12 esitetyistä poikkisäleistä, jolloin tuloksena olisi suojavaatimuksen 1 mukainen runkopatjasänky.

Wonderland A/S yhtyy valituslautakunnan lausunnossa ja päätöksessä esitettyyn. Kysymys on tunnetun tekniikan tason loogisesta seurauksesta.

Wonderland A/S:n mitättömäksi julistamisvaatimus on osoitus siitä, että yhtiö katsoo, että hyödyllisyysmalli ei ole pätevä ja että ilmiselvän ratkaisun käyttöä ei voida monopolisoida. Se ei ole osoitus hyödyllisyysmallin keksinnöllisyydestä niin kuin Unikulma Oy on väittänyt.

Wonderland A/S haluaa lisäksi painottaa julkaisun D10 merkitystä. Julkaisu D10 täyttää jo sellaisenaan kaikki suojavaatimuksen 1 tunnusmerkit lukuun ottamatta sitä, että julkaisussa D10 suojusta ei ole viety runko-osan ympäri. Unikulma Oy kuvaa suojusta valituksessa "verhoilupussiksi", jolla ei siis ole hyödyllismallilla väitetysti ratkaistavan teknisen ongelman kanssa mitään tekemistä.

Julkaisussa D10 esitetään ratkaisu, joka sisältää paitsi kaikki itsenäisen suojavaatimuksen 1 tunnusmerkit myös epäitsenäisissä vaatimuksissa 2 ja 3 kuvatut tunnusmerkit. Näin hyödyllisyysmallissa kuvatun ratkaisun tekeminen ei ole edellyttänyt lainkaan keksinnöllisyyttä, vaan ratkaisu on ollut olemassa jo aiemmin. Säätöjärjestelmä on täysin sama. Ainoa ero on, että päällinen ei ulotu itsekantavan pohjan ympäri.

Unikulma Oy:n vaatimus suullisesta käsittelystä on perusteeton. Yhtiö ei ole esittänyt hallintolainkäyttölain 38 §:n 3 momentissa tarkoitettuja perusteita sille, minkä vuoksi suullisen käsittelyn toimittaminen olisi tarpeen ja mitä uutta selvitystä suullisessa käsittelyssä tultaisiin valituksessa jo esitetyn lisäksi esittämään. Suullisen käsittelyn tarkoituksena ei ole myöskään toimia varakeinona näytön esittämiseen. Hyödyllisyysmallin mitättömäksi julistamista koskeva asia on luonteeltaan oikeudellinen ja tekninen, jolloin käsittely voidaan järjestää yksin kirjallisena menettelynä. Unikulma Oy olisi voinut pyytää suullisen käsittelyn järjestämistä jo esimerkiksi valituslautakunnassa. Suullisen käsittelyn järjestäminen ei olisi prosessiekonomisesti perusteltua asiassa eikä edistäisi valitusasian käsittelyä. Unikulma Oy:n nimeämien todistajien osalta on todettava, että Tunttunen on valituksessa esitettyjen tietojen perusteella kolmannen henkilön asemassa eikä ole syytä olettaa, että hän tietäisi mitään hyödyllisyysmallin kehitysprosessista tai sen vaatimasta keksinnöllisyydestä. Todistajaksi nimetyn Tuomisen osalta Unikulma Oy ei ole osoittanut, että käsillä olisi sellaisia hallintolainkäyttölain 39 §:n 2 momentissa tarkoitettuja asian ratkaisemisen kannalta erityisen merkityksellisiä seikkoja, joiden vuoksi Tuomista olisi asiassa kuultava.

Unikulma Oy:n toimenpidekieltoa koskeva vaatimus on lakiin perustumaton ja ylipäätään epäselvä.

Oikeudenkäyntikuluista päätettäessä on tarpeen ottaa huomioon, että Unikulma Oy on hyödyllisyysmallin hakemuspäivästä alkaen pyrkinyt pitämään itsellään hallitsevan markkina-aseman perustuen hyödyllisyysmalliin, joka on valituslautakunnan päätöksellä katsottu mitättömäksi. Olisi kohtuutonta katsoa, että Wonderland A/S:n tulisi vastata mitätöintimenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, kun hyödyllisyysmalli, joka on alkujaankin ollut mitätön, on aiheuttanut sille merkittävää vahinkoa. Wonderland A/S:lla on näin oikeus saada korvausta sille aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista paitsi asian lopputuloksen myös kohtuusharkinnan perusteella. Mikäli korkein hallinto-oikeus ratkaisisi asian vastoin Wonderland A/S:n esittämiä perusteita Unikulma Oy:n hyväksi, on oikeudenkäyntikuluja koskevassa ratkaisussa otettava huomioon, että Wonderland A/S:llä on koko prosessin ajan ollut hyvin perusteltu syy olettaa, että hyödyllisyysmalli on mitätön.

Unikulma Oy on vastaselityksessään toistanut valituksessaan esittämänsä sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Lukuisissa Wonderland A/S:n esittämissä ratkaisuissa on ollut pääasiallisesti kyse mitä erilaisimmista tavoista säätää sängyn pohjan jäykkyyttä. Yhdessäkään näistä ei kuitenkaan ole kyse hyödyllisyysmallilla 8109 suojattua keksintöä vastaavasta ratkaisusta. Alan ammattilaiselle ei olisi voinut ennen Unikulma Oy:n keksinnön tuloa markkinoille olla itsestään selvää luoda sellaista yhdistelemällä Wonderland A/S:n esittämiä ratkaisuja.

Unikulma Oy ei ole tuonut valituksessaan esiin keksinnön luomiseen liittyneitä teknisiä ongelmia, niiden ratkaisuja ja erilaisten vuodemallien erityispiirteitä vedotakseen seikkoihin, jotka kuuluvat sen keksinnölle myönnetyn hyödyllisyysmallin suojavaatimusten ulkopuolelle. Kyseisiin tekijöihin on vedottu ratkaisun keksinnöllisyydestä kertovan eron tunnettuun tekniikkaan osoittamiseksi. Asian valituslautakuntakäsittelyssä ei olla ymmärretty, kuinka kaukana erilaiset vuodetyypit ja niissä mahdollisesti sovellettavat tekniset ratkaisut ovat toisistaan. Asiassa ei ole siis kyse siitä, että ratkaisujen yhdistäminen toisiinsa muodostaisi sellaisenaan keksinnöllisyyden, vaan siitä että sen oivaltaminen, että eri sänkytyypeissä tavattuja ratkaisuja voidaan soveltaa toisiinsa niiden teknisistä erityispiirteistä huolimatta, kertoo keksinnöllisyydestä.

Unikulma Oy ei ole perustanut kantaansa tuotteensa kaupalliselle menestykselle, vaan ainoastaan todennut toissijaisena seikkana, että jo tuotteen menestys yhdessä sen ainutlaatuisuuden kanssa näyttää, että tuote on ollut uusi ja oivaltava ratkaisu runkopatjoihin liittyvään ongelmaan ja että sillä on ollut suurta kysyntää vuodemarkkinoilla.

Wonderland A/S on esittänyt virheellisen käsityksen patjapäällisen tehtävästä runkopatjasängyssä. Päällinen tietenkin antaa runkopatjasängylle tietyn ulkonäön ja se myös suojaa sitä lialta, mutta patjapäällisellä on myös merkittävä tekninen efekti runkopatjasängyssä. Patjapäällinen on se runkopatjasängyn komponentti, joka sitoo osat kiinteäksi ja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Ratkaisu D10 ei joka tapauksessa muodosta hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen mukaista runkopatjasänkyä, vaikka sen ympäröisikin kankaalla.

Vaikka korkein hallinto-oikeus toteaisikin keksinnön olevan kahden ennalta tunnetun teknisen ratkaisun yhdistelmä, ei sekään vielä tarkoita, etteikö hyödyllisyysmallilta edellytettävä keksinnöllisyyden vaatimus täyttyisi. Suuri osa Suomessa myytävistä sängyistä on runkopatjasänkyjä. Niiden kiinteästä ja muuttamattomasta kokonaisuudesta on syntynyt ongelma, jonka Unikulma Oy:n keksintö on ratkaissut. Ihmisten ruumiinrakenne muuttuu kasvamisen, lihomisen, laihtumisen ja vanhenemisen vuoksi. Näin kiinteä ja ostohetkellä sopiva vakiorunkopatjasänky tai yksilöllisesti toteutettu runkopatjasänky ei enää toimi moitteettomasti vuosien jälkeen. Unikulma Oy:ssä on ymmärretty, että hyvän runkopatjasängyn ominaisuudet saadaan säilymään, kun itsekantavan runko-osan pohjana on säädettävä sälepohja. Erillisiä sänkyjä ja erillisiä patjoja on voitu aiemmin muokata käyttäjän tarpeiden mukaan, mutta kukaan ei ole aiemmin oivaltanut, että kiinteän ja purkamattoman kokonaisuuden muodostava runkopatjasänky on myös mahdollista toteuttaa tällä tavoin säädettävänä.

Jälkikäteen ratkaisua on helppo pitää itsestään selvänä alan ammattilaiselle. Kokonaisuutena arvioiden ja ennen keksinnön tuloa markkinoille vallinnut tekniikan taso huomioon ottaen asia ei kuitenkaan ole näin selvä.

Asian suullista käsittelyä ei voida pitää ilmeisen tarpeettomana. Keksinnöllisyysarvion asianmukainen tekeminen vaatii riippumattoman alan ammattilaisen Risto Tunttusen kuulemista. Tunttusen kuuleminen on välttämätöntä, jotta oikeudelle voidaan antaa kuva ennen keksinnön olemassaoloa vallinneesta tekniikan tasosta ja keksinnön selvästä erosta ennen sitä tunnettuun tekniikkaan.

Asian olosuhteet puoltavat myös Vesa Tuomisen kuulemista asianosaisena. Tuominen on keksinyt hyödyllisyysmallilla 8109 suojatun keksinnön ja ilman Tuomisen kuulemista on mahdotonta selvittää asian vaatimalla tavalla, millaisen ongelman Unikulma Oy on tunnistanut ja ratkaissut keksinnöllään ja kuinka merkittävä ero keksinnöllä on ennen sitä tunnettuun tekniikkaan.

Kun otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun suuri taloudellinen merkitys kaikille asianosaisille, on asian selvittämiseksi otettava vastaan kaikki sellainen todistelu, jota voidaan pitää merkityksellisenä oikean lopputuloksen saamiseksi.

Hyödyllisyysmallia 8109 ei voida pitää selvästi mitättömänä Wonderland A/S:n esittämällä tavalla. Kun otetaan huomioon, että asia on ratkennut sen aiemmissa käsittelyvaiheissa sekä Unikulma Oy:n että Wonderland A/S:n kannan mukaisesti, ei asiaa voida pitää selvänä ja valitusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen aiheettomana, mikä tulee ottaa huomioon asianosaisten oikeudenkäyntikuluista päätettäessä. Hyödyllisyysmallilla suojatun keksinnön kaupallinen menestys huomioon ottaen on myös perusteltua, että asia on saatettu korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavaksi. Unikulma Oy joka tapauksessa paljoksuu Wonderland A/S:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrää.

Wonderland A/S:n väite siitä, että Unikulma Oy olisi pyrkinyt pitämään itsellään hallitsevan markkina-aseman oikeusprosessilla on käsittämätön ja perätön. Wonderland A/S ei ole esittänyt väitteensä tueksi mitään näyttöä siitä, että Unikulma Oy:llä olisi alun perinkään edes ollut hallitsevaa markkina-asemaa vuodealalla. Unikulma ei ole myöskään ryhtynyt minkäänlaisiin oikeustoimiin estääkseen Wonderland A/S:ia myymästä Unikulma Oy:n hyödyllisyysmallia loukkaavia tuotteita. Lisäksi Unikulma Oy on ehdottanut, että osapuolet neuvottelisivat lisenssisopimuksesta keksinnön käyttöön. Wonderland A/S vastasi ehdotukseen tekemällä mitätöimisvaatimuksen. Unikulma Oy on myös peruuttanut valituksessaan esittämänsä toimenpidekieltovaatimuksen jo ennen Wonderland A/S:n valituksen, oikeastaan selityksen, tiedoksisaantia.

Unikulma Oy on toistanut vaatimuksensa siitä, että Wonderland A/S velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa, että korkein hallinto-oikeus kumoaa valituslautakunnan päätöksen.

Wonderland A/S on omasta aloitteesta antamassaan lisäselityksessä viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja lisäksi kommentoinut Unikulma Oy:n vastaselitystä muun ohella seuraavasti:

Vastaselityksessä on sekoitettu uutuuden ja keksinnöllisyyden arviointi. Keksinnöllisyyttä arvioidaan suhteessa tunnetun tekniikan tasoon, jolloin voidaan vedota eri julkaisuihin. Ainoastaan uutuutta arvioitaessa kaikkien elementtien tulee löytyä yhdestä estejulkaisusta.

Euroopan Patenttiviraston (EPO) vuoden 2013 tulkintaohjeiden mukaan kaupallinen menestys ei yksin ole keksinnöllisyyden indikaatio, vaan välittömällä kaupallisella menestyksellä on merkitystä vain yhdistettynä pitkään jatkuneeseen kysyntään edellyttäen, että tutkija on vakuuttunut siitä, että menestys johtuu keksinnön teknisistä ominaisuuksista eikä muista vaikutteista. Keksinnöllisyyttä arvioidaan hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivänä tunnetun tekniikan mukaan ‒ ei markkinoille tulopäivän. Tunnetun tekniikan mukaisten ratkaisujen ei tarvitse olla Suomen markkinoilla.

Unikulma Oy:n esittämä ratkaisu ei ole itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen, koska esitetään myös sellaisia elementtejä, joita ei ole esitetty suojavaatimuksessa 1. Tällaisia ovat esimerkiksi maininta siitä, että päällinen olisi niitattu kiinni tai että patjapäällinen sitoo osat kiinteäksi ja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Hyödyllisyysmallin selitysosan mukaan patjanpäällisen ainoana funktiona on pölyyntymiseltä suojaaminen.

Alan ammattilainen pyrkiessään parantamaan runkopatjasängyn joustavuutta olisi tukeutunut julkaisuihin D4 ja D6‒D12. Hyödyllisyysmallin ainoa ero julkaisuun D10 nähden on toisaalta se, että päällistä ei ole vedetty jousiston ympäri. Hyödyllisyysmallin ilmeisyyttä korostaa vielä julkaisun D3 kuvioissa esitetty säleistä koostuva runkopatjasängyn sälepohja, jossa jousikerroin on säädettävissä. Julkaisussa D2 on keksinnön tavoitteena mainittu muun muassa säädettävä joustinpatja. Viitejulkaisun D3 ratkaisussa sälepohjan joustavuuden säätäminen tapahtuu toiminnallisesti identtisellä tavalla, koskematta runkopatjan jousistoihin, kuin hyödyllisyysmallin vaatimuksessa 1. Ainoastaan säleiden joustavuuden säätömekanismi on erilainen. Näin ollen Unikulma Oy ei edes ole väittämänsä mukaisesti ensimmäisenä tunnistanut suljetun kokonaisuuden muodostavien runkopatjojen puutteellisen muokattavuuden liittyvää ongelmaa, vaan se on jo ennestään ratkaistu.

Tunnettu tekniikka käy ilmi Wonderland A/S:n esiintuomista estejulkaisuista. Kaikki ratkaisun kannalta merkittävät tosiseikat käyvät ilmi asianosaisten toimittamien kirjelmien perusteella. Jos suullisen käsittelyn järjestäminen kuitenkin katsottaisiin tarpeelliseksi, Wonderland A/S nimeää patenttiasiamies Klaus Roiton Kolster Oy:stä todistajaksi, teemana alan ammattimiehen käsitys tunnetun tekniikan tasosta hyödyllisyysmallin hakemispäivänä ja hyödyllisyysmallin mitättömyys. Yhtiö varaa mahdollisuuden nimetä mahdollisia lisätodistajia vielä ennen käsittelyn alkua.

Unikulma Oy:n vastaselityksessä esittämillä väitteillä ei ole merkitystä korvausvelvollisuuden kannalta. Kohtuuttomuusharkinta puoltaa korvausvelvollisuutta, koska yhtiö on pyrkinyt sulkemaan Wonderland A/S:n tuotteet markkinoilta mitättömän hyödyllisyysmallin turvin. Unikulma Oy jättää vastaselityksessään mainitsematta, että se on lähettänyt varoituskirjeitä Wonderland A/S:n suomalaisille jälleenmyyjille.

Wonderland A/S joutuu vastaamaan Unikulma Oy:n vaihtuviin väitteisiin kerta toisensa jälkeen taatakseen oikeusturvansa, mistä aiheutuu lisäkustannuksia. Unikulma Oy on lisäksi Patentti- ja rekisterihallituksessa ja uudelleen vielä valituslautakunnassa esittänyt hallintomenettelyyn kuulumattomia prekluusioväitteitä ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa perusteettoman toimenpidekieltovaatimuksen. Unikulma Oy:n mainitsemaa toimenpidekieltovaatimuksen peruutusta ei ole annettu Wonderland A/S:lle tiedoksi.

Unikulma Oy on lisävastaselityksessään muun ohella korostanut, että asiassa on kyse hyödyllisyysmallista eikä patentista. Wonderland A/S on pyrkinyt sekä käyttämänsä lähdemateriaalin että laintulkinnan kautta viemään keksinnöllisyyden ja alan ammattilaisen -käsitteen tasolle, jota tavallisesti edellytetään vain patentin myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa.

Vaikka Unikulma Oy pitääkin edelleen kaupallista menestystä vain toissijaisena indikaattorina ratkaisunsa keksinnöllisyydestä, todettakoon, että yhtiö myy vuosittain useita tuhansia säädettäviä runkojoustinpatjoja ja se on lakannut kysynnän puutteen vuoksi valmistamasta tavallisia runkojoustinpatjoja keksintönsä lanseerauksen jälkeen.

Julkaisussa D3 ei ole edes kyse joustinpatjasta vaan tavallisesta vaahtomuovipatjasta, eikä sitä voida verrata siten teknisiltä ominaisuuksiltaan Unikulma Oy:n keksintöön. Julkaisussa D3 ei kuvata ratkaisua runkojoustinpatjoihin liittyvään jousikertoimen säädettävyysongelmaan. Julkaisun D3 teknisten ominaispiirteiden perusteella ei voida katsoa, että runkojoustinpatjojen säädettävyyden ongelma olisi siinä tunnistettu tai ratkaistu. Jousisto-osat sisältävä patja on tyystin toisenlainen ja toimintaperiaatteeltaan hyödyllisyysmallista poikkeava.

Unikulma Oy ei ole myöntänyt keksintönsä olevan osa tunnettua tekniikkaa. Kyseessä on hyödyllisyysmalli, joka muodostuu tunnetun tekniikan osista rakennetusta oivaltavasta kokonaisuudesta, joka poikkeaa suojavaatimukseenkin kirjattujen teknisten ominaisuuksiensa puolesta selvästi tunnetusta.

Unikulma Oy varaa mahdollisuuden nimetä lisää todistajia ennen suullista käsittelyä, mikäli sellainen järjestetään.

Wonderland A/S:n väite siitä, että Unikulma Oy olisi pyrkinyt sulkemaan sen tuotteet markkinoilta mitättömällä hyödyllisyysmallilla on käsittämätön. Wonderland A/S on tuonut omat tuotteensa markkinoille vasta vuosia sen jälkeen, kun Unikulma Oy on hakenut ja yhtiölle on myönnetty hyödyllisyysmalli 8109. Unikulma Oy ei ole voinut olla reagoimatta siihen, että kilpailevat yritykset alkavat myydä liikkeissään täysin sen hyödyllisyysmallilla suojattua vuodetta vastaavia tuotteita.

Ottaen huomioon asian taloudellisen intressin voidaan pitää molempien osapuolien edun mukaisena, että asiaan saadaan lopullinen ratkaisu korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Asiassa ei käsitellä mitätöntä hyödyllisyysmallia. Hyödyllisyysmalli oli pätevä, kun se rekisteröitiin ja hyödyllisyysmallisoikeuden edellytysten täyttymistä on käsitelty eri instansseissa, jotka ovat antaneet asiassa eri suuntaisia ratkaisuja. Molemmilla osapuolilla on perusteltu tarve ja oikeus saada lopullinen päätös siitä, onko hyödyllisyysmalli pätevä vai mitätön. Siihen saakka on pidettävä kohtuullisena, että molemmat osapuolet maksavat omat kulunsa.

Lisävastaselitys on toimitettu tiedoksi Wonderland A/S :lle.

Wonderland A/S on antanut toisen lisäselityksen ja siinä kommentoinut Unikulma Oy:n lisävastaselitystä muun ohella seuraavasti:

Unikulma Oy ei ole näyttänyt, että väitetty kaupallinen menestys johtuisi siitä tunnusmerkkien yhdistelmästä, jota hyödyllisyysmallin itsenäinen suojavaatimus 1 koskee. Tästä syystä väitetylle menestykselle ei voida antaa painoarvoa hyödyllisyysmallin uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa.

Unikulma Oy:n julkaisusta D3 esittämät ristiriitaiset väitteet ovat hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain vastaisia. Julkaisun D3 asemaa estejulkaisuna ei voida kiistää lisäämällä julkaisun D3 mukaisen hyödyllisyysmallin itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sellaisia seikkoja, joita ei ole siinä mainittu.

Ongelma-ratkaisu menetelmä ei tue Unikulma Oy:n hyödyllisyysmallin pätevyyttä.

Asiassa on kysymys hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 vertaamisesta tunnettuun tekniikkaan, mikä ei edellytä suullista käsittelyä. Vesa Tuomisen patenteilla ei ole tämän asian kannalta mitään merkitystä.

Wonderland A/S joutuu Unikulma Oy:n menettelystä johtuen yhä uudelleen vastaamaan muuttuviin väitteisiin varmistaakseen omat oikeudelliset intressinsä. Unikulma Oy tulee velvoittaa korvaamaan Wonderland A/S:n oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan korkoineen. Unikulma Oy:n vaatimus kiistetään sekä perusteeltaan että määrältään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Lausuminen Unikulma Oy:n esittämästä toimenpidekieltoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää Unikulma Oy:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

3. Korkein hallinto-oikeus hyväksyy valituksen, kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätöksen ja saattaa voimaan Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen lopputuloksen.

4. Puolin ja toisin esitetyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Toimenpidekielto

Unikulma Oy on valituksessaan vaatinut toimenpidekiellon antamista asiassa. Yhtiö on vastaselityksessään ilmoittanut peruuttaneensa vaatimuksen jo asian aikaisemmassa käsittelyvaiheessa. Asiakirjoista ei ilmene, että vaatimus olisi tullut aiemmin peruutetuksi. Korkein hallinto-oikeus tulkitsee yhtiön vastaselityksessään esittämän maininnan tarkoittavan, että vaatimus on peruutettu.

2. Suullinen käsittely

Unikulma Oy on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely valituksen kohteena olevan ratkaisun keksinnöllisyyden selvittämiseksi.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon, että keksinnöllisyyttä on lähtökohtaisesti arvioitava hyödyllisyysmallin suojavaatimusten ja estejulkaisuista ilmenevän tiedon perusteella, perusteet, joiden vuoksi Unikulma Oy on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota yhtiö on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava laaja selvitys ja asian lopputulos, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

3. Pääasia

Asiassa on ratkaistava, täyttääkö Unikulma Oy:n hyödyllisyysmallin nro 8109 mukainen runkopatjasänky voimassa olevan suojavaatimuksen 1 mukaisena hyödyllisyysmallioikeuden myöntämisen edellytykset, kun otetaan huomioon Wonderland A/S:n asiassa esittämistä julkaisuista D1‒D12 ilmenevät ratkaisut. Näistä on korkeimmassa hallinto-oikeudessa erityisesti viitattu hyödyllisyysmallille lähimpänä tekniikan tasona pidettyyn julkaisuun D2 sekä julkaisuihin D3 ja D10.

3.1 Sovellettavat oikeusohjeet ja esityöt

Hyödyllisyysmallioikeudella suojattavan keksinnön tulee hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää ja lisäksi selvästi erota siitä.

Lain 19 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta muun ohella, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä lain 2 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.

Rekisteriviranomaisen on lain 21 §:n 1 momentin mukaan julistettava hyödyllisyysmallin rekisteröinti mitättömäksi, jos siihen on 19 §:n 1 momentissa säädetty peruste. Jos hyödyllisyysmallioikeuden haltija on toimittanut uuden suojavaatimuksen, se on mitätöinnin kohteena. Pykälän 2 momentin mukaan, jos hyödyllisyysmallioikeuden haltijan toimittaman uuden suojavaatimuksen osalta ei ole olemassa mitään 19 §:n 1 momentissa säädettyä mitätöintiperustetta, rekisteröinti tulee pysyttää voimassa uuden suojavaatimuksen mukaisena.

Hallituksen esityksessä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain muuttamiseksi (HE 56/2008 vp) 19 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että määritelmällä "selvä ero" tarkoitetaan, ettei keksintö saa olla aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta eikä se saa olla itsestään selvä keskitason ammattimiehelle. Hyödyllisyysmalleissa kyse on suhteellisen yksinkertaisista ja alhaisen kehittämistason omaavista keksinnöistä, jolloin suojan kohteena voi olla hyvinkin pieni keksinnöllisyyden ero. Keksinnöllisyyden määritelmän "selvä ero" tulisikin ilmentää hyödyllisyysmallin suoja-alaa, jonka laajuus on patentin suoja-alaa rajoitetumpi. Suojavaatimuksen ulottuvuus on tarkoitettu tulkittavaksi suppeasti, sillä lain esitöiden mukaan suoja ei käsitä sellaista, mikä ei sisälly suojavaatimukseen. Suojavaatimusta tulkittaessa voidaan kuitenkin tässäkin yhteydessä käyttää apuna selitystä ja kuvia.

3.2 Hyödyllisyysmallin kohde

Hyödyllisyysmallihakemuksessa on sen taustana olevaksi ongelmaksi esitetty se, etteivät sinänsä tunnetut runkopatjasängyt tarjoa riittävästi mahdollisuuksia jousituksen säätämiseksi esimerkiksi nukkujan painon vaihdellessa voimakkaasti vuosien kuluessa. Ongelma on hakemuksen mukaan ratkaistu sillä, että runkorakenteen pohja on valmistettu säädettävästi yhdistetyistä sälepareista siten kuin voimassa olevasta suojavaatimuksesta 1 ilmenee:

Runkopatjasänky (10), joka käsittää runkopatjasängyn itsekantavan runko-osan (12) ja sen yhteydessä ainakin yhden jousiston (15), jonka alla on pohja (13) ja joka runkopatjasänky (10) käsittää runkopatjasängyn päällisen (11), joka on viety jousiston (15) ja runko-osan (12) ympäri, tunnettu siitä, että pohjana on sälepohja (13), jossa säleeseen (13a1, 13a2,...) on liitetty toinen säle (13b1, 13b2,...) siten, että säleiden yhdessä muodostama jousikerroin (k) on säädettävissä liikuttamalla säleet liittävä holkkiosa (14) haluttuun asemaan säleiden pituudelta, jolloin runkopatjasängyn pohja on joustoltaan säädettävä.

Runkopatjan jousto on hakemuksen mukaan säädettävissä pohjan alta avaamalla koko rungon jalkoja lukuun ottamatta ympäröivä päällinen.

3.3 Hyödyllisyysmallin uutuutta ja keksinnöllisyyttä koskeva selvitys

Asiassa on riidatonta, ettei hyödyllisyysmallin mukainen rakenne ilmene sellaisenaan mistään Wonderland A/S:n esittämästä ennestään tunnetun tekniikan tasoa ilmaisevasta julkaisusta. Riidatonta on lisäksi se, että sekä suojavaatimuksen 1 johdanto-osan mukainen runkopatjasänky että sen tunnusmerkkiosan mukaisella tavalla säädettävä sälepohja ovat kumpikin erikseen ennestään tunnettuja. Asiassa on siis kysymys siitä, onko niiden yhdistäminen hyödyllisyysmallin mukaisella tavalla keksinnöllistä siten, että hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaisen selvän eron edellytys täyttyy.

Patentti- ja rekisterihallitus on päätöksessään katsonut, että sinänsä tunnetun säädettävän sälepohjan yhdistäminen sinänsä tunnettuun runkopatjasänkyyn on näennäisesti yksinkertainen keksintö, joka kuitenkin eroaa selvästi julkaisujen D1‒D9 ratkaisuista, koska alan ammattihenkilö ei päätyisi julkaisuja yhdistämälläkään itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun ilman hyödyllisyysmallilain edellyttämää keksinnöllistä toimintaa.

Valituslautakunta on, toisin kuin Patentti- ja rekisterihallitus, katsonut, että alan ammattihenkilö alan tuntemuksen ja yleistietämyksensä perusteella ymmärtäisi, että joustoltaan säädettävä sälepohja on käyttökelpoinen myös runkopatjasängyissä, jolloin suojavaatimuksen 1 mukainen runkopatjasänky on ilman keksinnöllistä oivallusta aivan ilmeisesti johdettavissa tunnetusta tekniikasta.

Unikulma Oy on valituksessaan kiistänyt hyödyllisyysmallin mukaisen ratkaisun ilmeisyyden viittaamalla muun ohella runkopatjasänkyjen valmistukseen liittyviin haasteisiin, jotka eivät tule esille valmistettaessa sängyn sälepohjaa, jonka päälle tulee irrallinen patja. Yhtiö on lisäksi korostanut kehittämänsä säädettävyyden helppokäyttöisyyttä sekä perustellut sen keksinnöllisyyttä lisäksi muun ohella sillä, että se on ollut kaupallinen menestys.

Wonderland A/S on selityksessään esittänyt, että hyödyllisyysmallin voimassa olevan suojavaatimuksen 1 mukainen runkopatjasänky on aivan ilmeisesti johdettavissa julkaisusta D2, D4 ja D6‒D12. Sen kaikki tunnusmerkit löytyvät lisäksi julkaisusta D10 lukuun ottamatta sitä, että päällinen ympäröi myös pohjarungon. Lisäselityksessään yhtiö on vielä tuonut esille julkaisun D3, jonka säätö tapahtuu jousistoihin koskematta, kuten hyödyllisyysmallin mukaisessa rakenteessa.

3.4 Asian arviointi

Hyödyllisyysmallille lähimpää tekniikan tasoa edustavana pidetystä julkaisusta D2 ilmenee hyödyllisyysmallin voimassa olevan suojavaatimuksen 1 johdanto-osan mukainen runkopatjasänky. Siinä on sälepohja, jonka säleet ovat säädettävissä jousiston kovuuteen vaikuttavalla tavalla, mutta hyödyllisyysmallin voimassa olevan vaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa esitettyä säleiden joustavuuden säätöä ei ole esitetty.

Julkaisusta D3 ilmenevää rakennetta on vastaavasti pidettävä runkopatjasänkynä. Siinä on sälepohja, joka muodostuu hyödyllisyysmallin voimassa olevan vaatimuksen 1 tunnusmerkkiosan mukaisesti sälepareista, mutta säleitä ei ole kytketty sen mukaisesti toisiinsa siten, että niiden jousto olisi säädettävissä hyödyllisyysmallissa tarkoitetulla tavalla.

Julkaisuissa D4 ja D6‒D12 esitetään vuoderakenteita, joissa patja on erillään pohjasta. Julkaisun D10 mukaan patja ja pohja tosin suljetaan saman päällisen sisälle. Julkaisuista D4 ja D6‒D10 ilmenee hyödyllisyysmallin voimassa olevan suojavaatimuksen 1 tunnusmerkkiosan mukainen joustavuudeltaan säädettävä sälerakenne.

Alan ammattihenkilön on yleistietämyksensä perusteella yhtäältä katsottava tuntevan eri vuodetyypit siten, että julkaisuista D4 ja D6‒D10 ilmenevä säätötapa on ollut runkopatjasänkyä kehiteltäessä tiedossa. Toisaalta alan ammattihenkilön on katsottava tiedostavan, että toimivan runkopatjan valmistukseen liittyy Unikulma Oy:n valituksessa kuvaamia haasteita, jotka eivät rajoita patjasta erillään olevan sälepohjan ja sen säädettävyyden kehittelyä.

Näitä haasteita ei ole kuvattu hyödyllisyysmallihakemuksessa. Hakemuksesta ei muutoinkaan ilmene, millä perusteilla sälepohjan säädettävyyden yhdistämistä runkopatjasänkyyn olisi pidettävä keksinnöllisenä. Sen pohjalta on kuitenkin selvää, että hyödyllisyysmalli voimassa olevan suojavaatimuksen 1 mukaisena tarjoaa kätevän ratkaisun hyödyllisyysmallihakemuksen tavoitteeksi asetettuun säädettävyyteen.

Hyödyllisyysmallin mukaista keksintöä on arvioitava kokonaisuutena ja sille asetetun keksinnöllisyysvaatimuksen täyttämiseen riittää edellä esitetysti se, ettei keksintö ole aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta eikä itsestään selvä keskitason ammattimiehelle. Hyödyllisyysmallia ei siten voida pitää aivan ilmeisenä yksinomaan sillä perusteella, että sen elementit ovat ennestään tunnettuja.

Asiassa ei ole ilmennyt, että esitetyt julkaisut olisivat johdattaneet alan ammattihenkilöä hyödyllisyysmallin voimassa olevan suojavaatimuksen 1 mukaiseen yhdistelmään tai että tällaisen yhdistelmän kokeileminen olisi ollut hänen yleistietämyksensä perusteella ilmeistä. Tähän suuntaan viittaa myös se, että julkaisuja on esitetty määrällisesti melko runsaasti (D1‒D12), vaikka hyödyllisyysmallin osalta kysymys on sinänsä yksinkertaisesta keksinnöstä. Keksinnön kaupallinen hyödynnettävyys voi osaltaan viitata hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyteen.

Voimassa olevan suojavaatimuksen 1 mukaisen runkopatjasängyn on tämän vuoksi katsottava ylittävän hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun keksinnöllisyyskynnyksen.

3.5 Lopputulos

Koska voimassa olevan suojavaatimuksen 1 osalta ei edellä mainituilla perusteilla ole olemassa hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 19 §:n 1 momentissa säädettyä mitätöintiperustetta, rekisteröinti tulee lain 21 §:n 2 momentin nojalla pysyttää voimassa sen mukaisena.

4. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, ei ole kohtuutonta, että Wonderland A/S joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kun otetaan huomioon asian laatu ja tulkinnanvaraisuus sekä asiassa saatu selvitys, ei ole kohtuutonta, että myös Unikulma Oy korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta huolimatta joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother, Alice Guimaraes-Purokoski ja Leena Äärilä sekä yli-insinöörineuvokset Kenneth Holmberg ja Markku Kulomaa. Asian esittelijä Kristina Björkvall.