9.12.2015

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja maistraatin päätökset kumotaan ja nimi Merikarhu hyväksytään heidän poikalapsensa kolmanneksi etunimeksi.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohessa seuraavaa:

Maistraatti ja hallinto-oikeus perustavat päätöksensä siihen, että Merikarhu olisi nimenä suomalaisen nimikäytännön vastainen. Päätöksistä tai niihin vaikuttaneesta nimilautakunnan lausunnosta ei ilmene, mikä tekee nimestä suomalaisen nimikäytännön vastaisen.

Nimestä Merikarhu ei voi olla ilmeistä haittaa lapselle, sillä sen yleiskielinen merkitys kokeneena merenkävijänä on positiivinen. Vanhemmat ovat parhaita arvioimaan, mistä lapselle on haittaa ja mistä ei.

Nimen Merikarhu ottaminen osaksi suomalaista etunimistöä vähentäisi etunimenä sen yleiskielistä merkitystä vanhana merenkävijänä ja toisi sitä lähemmäksi sanoja meri ja karhu. Silloin se olisi verrattavissa moneen samanmuotoiseen väestörekisterissä jo esiintyvään nimeen kuten Merituuli, Merihelmi tai Merikeiju. Kun Merikarhu merkitsee yleiskielessä kokenutta merimiestä, sitä ei voi pitää naisennimenä.

Nimilain 32 b §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna muuna pätevänä syynä nimelle Merikarhu tulisi hyväksyä perheen ja suvun mereen ja saaristoon liittyvät elämäntapa ja tausta. Suvussa on ollut myös paljon merenkävijöitä, mistä on esitetty tarkempaa selvitystä. Nimellä Merikarhu halutaan kunnioittaa myös suvun vanhoja kunniakkaita merikarhuja ja jatkaa merenkävijöiden perinteitä ainakin nimen muodossa.

Nimilautakunta on käytännössään puoltanut nimeä Tuliotso. Merikarhu ja Tuliotso ovat niminä toisiinsa verrattavissa.

Käytännöt nimilain tulkinnassa ovat erilaiset eri puolilla maata. Vaihtelevat käytännöt saattavat kansalaiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta ja rekisteriviranomaisesta riippuen.

Päätöksissä ei ole otettu huomioon nimikäytännön muutosta ja kehittymistä 1990-luvulta lähtien. Nimistöntutkimus osoittaa, että suomalainen nimikäytäntö on muuttumassa siihen suuntaan, että käyttöön on otettu merkityssisällöltään läpinäkyviä suomenkielisiä nimiä. Tällaisena voidaan pitää Merikarhuakin.

Valituksen liitteenä on muun muassa Tampereen yliopiston kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön dosentin, yliopistonlehtori Antti Leinon 11.6.2013 päivätty lausunto.

Helsingin maistraatti on lausunnossaan uudistanut aikaisemmin lausumansa ja todennut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Nimilain 32 b §:ssä luetellaan etunimen hyväksymisen esteet. Pykälän 1 momentin mukaan etunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa. Lain perustelujen mukaan säännös on tarkoituksellisesti väljäsisältöinen ja sen tulkinta jää väestörekisterin pitäjien ja nimilautakunnan sekä viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden tehtäväksi. Lain perustelujen mukaan etunimen käytöstä saattaisi aiheutua haittaa esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, kun nimen yleiskielen mukainen merkitys viittaisi tiettyyn ominaisuuteen.

Nimilain 32 b §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan etunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on muodoltaan tai kirjoitustavaltaan kotimaisen nimikäytännön vastainen. Maistraatti on pitänyt tarpeellisena pyytää kolmannesta etunimestä lausunnon asiantuntijaviranomaiselta eli nimilautakunnalta. Nimilautakunta ei ole puoltanut nimeä Merikarhu lapsen etunimeksi. Maistraatti on katsonut, että etunimi Merikarhu on muodoltaan kotimaisen nimikäytännön vastainen.

Valittajat eivät ole esittäneet nimilain 32 §:n 3 momentin 1 eikä 2 kohdassa tarkoitettuja syitä esitetyn nimen hyväksymiseen. Valittajien esittämiä perusteita ei voida pitää nimilain 32 b §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna muuna pätevänä syynä etunimen Merikarhu hyväksymiseen.

Valittajat ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat uudistaneet aikaisemmin lausumansa ja esittäneet lisäksi muun ohella seuraavaa:

Kotimainen nimikäytäntö on ollut suuressa murroksessa 1990-luvulta lähtien, ja yksilöllisyys on vahva suuntaus. Erilaisten etunimien määrä on lisääntynyt ja uniikkinimien eli vain kerran annettujen nimien osuus annetuista etunimistä on moninkertaistunut. Suomen kielen pohjalta muodostettuja harvinaisia nimiä on paljon. Useat nimistä ovat merkitykseltään läpinäkyviä. Tällaisena voidaan pitää myös nimeä Merikarhu.

Toiset ja kolmannet etunimet ovat usein ensimmäistä etunimeä yksilöllisempiä. Merikarhu on annettu lapselle kolmanneksi nimeksi.

Vastaselitykseen on liitetty nimistötutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukalan artikkeli "Nimenannon yksilöllistyminen ja nimipäiväperinne".

Nimilautakunta on antanut korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä lausunnon. Lausunnossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Nimilaissa ei tarkemmin täsmennetä sitä, mitä tarkoitetaan sillä, että nimi on sopimaton tai voi aiheuttaa ilmeistä haittaa, eikä sitä, milloin nimi on muodoltaan tai kirjoitustavaltaan kotimaisen nimikäytännön vastainen. Tämä on jätetty täsmennettäväksi nimiviranomaisten käytännössä ja nimilautakunnan lausuntokäytännössä (HE 236/1984 vp ja HE 1990/140 vp).

Ehdotetun nimen kotimaisen nimikäytännön mukaisuus on aina ratkaistava tapauskohtaisesti kokonaisharkinnalla. Se, että yksittäistapauksessa jollekin on hyväksytty nimilain 32 b §:n 3 momentissa tarkoitetuissa poikkeustapauksissa nimi, jota saman pykälän 2 momentin mukaan ei voi ilman erityistä syytä hyväksyä etunimeksi, ei ole ennakkokannanotto, jonka mukaan etunimeksi on hyväksyttävä mikä tahansa ehdotettu etunimi, jos 3 momentin soveltamisedellytykset ovat olemassa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut 6.9.2007 antamassaan tuomiossa Johansson v. Suomi, että Suomi oli toiminut vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa sen vuoksi, ettei nimeä Axl ollut hyväksytty, vaikka se oli jo hakemuksen tekoaikana Suomessa etunimenä käytössä. Tämän jälkeen nimilautakunta on tulkinnut yhdenvertaisuusperiaatetta siten, että väestörekisterijärjestelmään merkitty nimi oikeuttaa yleensä myöhemmin muut saamaan itselleen saman etunimen. Nimilautakunta on poikennut lausuntokäytännössään tästä vain sellaisissa yksittäistapauksissa, joissa ehdotetun etunimen voidaan tulkita olevan lapsen edun vastainen.

Koska etunimeä Merikarhu ei ole aikaisemmin merkitty väestötietojärjestelmään, sen saamista ei voi perustella Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 6.9.2007 antamalla tuomiolla. Jos Merikarhu hyväksyttäisiin valittajien pojalle kolmanneksi nimeksi, nimilaki ei muodostaisi estettä sille, että nimi otettaisiin käyttöön vaikka ainoana etunimenä. Etunimi ei koskaan nauti sellaista suojaa, että käytössä oleva etunimi estäisi sen ottamisen toisen henkilön käyttöön.

Euroopan ihmisoikeustoimikunta on tapauksessa Salonen v. Suomi 2.7.1997 todennut, että viimekätinen ratkaisuvalta etunimen sopivuudesta on yhteiskunnalla ja viranomaisilla, eikä siis esimerkiksi lapsen vanhemmilla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lausui samansuuntaisesti edellä mainitussa tapauksessa Johansson v. Suomi.

Nimilautakunnan lausunnossa tarkastellaan nimen Merikarhu kotimaisen nimikäytännön mukaisuutta kolmesta näkökulmasta: nimen merkitys, nimi etunimenä sekä nimityyppi.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sanan merikarhu sisältö on seuraava:

1. vanha, kokenut merenkävijä. Karski vanha merikarhu.

2. vanh. eräistä korvahylkeistä

Sanan tunnetuin yleismerkitys on siis tekijää eli merenkävijää tarkoittava kiertoilmaus, vertailunimi. Yhdyssanan jälkiosalla vertaillaan henkilön ominaisuuksia tiettyyn eläimeen liitettyihin ominaisuuksiin ja alkuosalla täsmennetään henkilön olemusta, toiminnan alaa tai toimintaympäristöä.

Rakenteensa puolesta nimeen rinnastuvat sellaiset kielitoimiston sanakirjasta ilmenevät eläimennimityksen sisältävät, mutta tunnetusti ihmistä tarkoittavat yhdyssanat kuin kaupparatsu ( leik. myyntiedustaja), kehäkettu(kuv. kokenut nyrkkeilijä; myös muunlaisissa kampailuissa karaistuneista henkilöistä), leipäsusi(halv . varsinkin aikaisemmin vihkimättömistä vaimoista), maakrapu (leik. vesilläoloon tottumattomasta henkilöstä, usein varsinaisen merimiehen vastakohtana), mäkikotka (mäkihyppääjistä), pullahiiri(halv. leipäsusi; leik. makealle perso ihminen, herkkusuu), sotaratsu(leik. vanha sotaratsu = vanha, kokenut tekijä), työmyyrä(kuv. uutterasta työntekijästä), verokarhu(leik . verottaja).

Sanoissa on arkisia, halventavia, leikillisiä ja kuvaannollisia ilmauksia, joiden sävy voi vaihdella käyttöympäristönkin mukaan. Käyttötapa näkyy esimerkiksi sen tyyppisissä ilmauksissa kuin "Ville on varsinainen kehäkettu/merikarhu". Merikarhu on suomen kieleen vakiintunut yleissana, kuten muutkin edellä mainitut yhdyssanat.

Valittajat ovat perustelleet nimivalintaa sillä, että sukuun "on kuulunut ja kuuluu edelleen lukematon määrä eri merenkulun ammattilaisia kapteeneista luotseihin ja kalastajiin. Haluamme kunnioittaa Merikarhu-nimellä suvun vanhoja kunniakkaita merikarhuja ..." Tämä viittaa siihen, että he mieltävät nimen tarkoittavan merenkulun ammattilaista.

Merikarhu ei ole Suomessa käytössä etunimenä. Valittajat ovat verranneet nimiehdotusta Merikarhu etunimeen Tuliotso. Suomen kielessä ei ole yhdyssanaa "tuliotso", jolla olisi jokin vakiintunut yleismerkitys. "Otso" on vakiintunut etunimi, joka esiintyy väestötietojärjestelmässä etunimenä yli 3 000 ihmisellä, kun taas "Karhu" on etunimenä hyvin harvinainen.

Nimiehdotus Merikarhu ei hahmotu selvästi etunimeksi. Siksi se voidaan kuulla kahtena eri nimenä eli muodossa Meri Karhu, jolloin ensimmäinen nimi olisi naisen nimi ja jälkimmäinen sukunimi. Karhu on sukunimenä lähes 5 000 ihmisellä. Se voidaan mieltää myös liikanimeksi tai sukunimeksi: henkilöltä, joka esittelisi itsensä Merikarhuksi, kysyttäisiin seuraavaksi etunimeä tai "oikeaa nimeä".

Tämäntyyppisiä luonnehtivia yhdyssanoja on käytetty ja käytetään liikaniminä eli tiettyä henkilöä kuvaavina, ulkopuolisten antamina ilmauksina. Sellaisina ne ovat lähimpänä sukunimikategoriaa, koska neutraalimmat liikanimet ovat voineet vakiintua pysyviksi ja periytyviksi sukunimiksi.

Merikarhu rinnastuu yhdyssanana sukunimiin, joiden alkuosana on meri ja jälkiosana eläimen nimitys, kuten Merimetso tai Merikotka. Se rinnastuu myös karhu-loppuisiin sukunimiin kuten Alakarhu, Saarikarhu, Jääkarhu, Rusthollkarhu. Yleismerkityksensä vuoksi Merikarhua pidettäisiin tunnistettavasti sukunimenä tai henkilökohtaisena liikanimenä.

Merenkävijää tarkoittavana ilmauksena nimiehdotus Merikarhu rinnastuisi sen kaltaisiin väestötietojärjestelmässä sukuniminä oleviin nimiin kuin Laivuri, Luotsi ja Meriläinen sekä Båtsman, Jungman, Kapten ja Sjöman. Pelkästään Meri-alkuisia sukunimiä on kymmeniä erilaisia.

Poikkeava nimenanto on mahdollista nimilain 32 b §:n 3 momentin mukaan tilanteissa, joissa voidaan esittää erityinen syy nimen hyväksymiselle. Etunimi, joka ei vastaa 2 momentissa asetettuja vaatimuksia, voidaan hyväksyä uskonnollisten syiden, vieraaseen valtioon liittymän tai jonkun muun pätevän syyn perusteella. Uskonnollisia tai vieraaseen valtioon liittyviä syitä ei ole esitetty. Kotimaisen nimikäytännön vastainen nimi voidaan yksittäistapauksessa hyväksyä, jos sen hakijoilla on ollut esittää muu pätevä syy nimen hyväksymiselle. Nimilautakunnan lausuntokäytännössä esimerkiksi vakiintunut tosiasiallinen nimen käyttö on voitu katsoa tällaiseksi muuksi päteväksi syyksi. Valittajat ovat vedonneet siihen, että heidän suvussaan esiintyy merimiehiä. Tämä ei ole yksinään riittävä muu pätevä syy muodoltaan kotimaisen nimikäytännön vastaisen nimen hyväksymiselle.

Valittajat ovat lisävastaselityksessään lausuneet muun ohessa seuraavaa:

Nimi Merikarhu on linjassa vallitsevan nimikäytännön kanssa. Nimilautakunnan kielteistä asennetta on vaikea ymmärtää, kun samaan aikaan nimistöön, joka lopulta määrittelee kotimaisen nimikäytännön, tulee vuosittain kymmeniä uusia uniikkinimiä. Niistä useat ovat luontoaiheisia ja semanttisesti läpinäkyviä ja täysin verrattavissa Merikarhuun.

Nimilautakunta tulkitsee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 6.9.2007 antamaa tuomiota Johansson v. Suomi siten, että jo kertaalleen väestötietojärjestelmään merkitty nimi oikeuttaa yleensä myöhemmin muut saamaan itselleen saman etunimen. Tällä perusteella kuka tahansa voi saada lapsensa etunimeksi esimerkiksi Enkeli, Viikinki, Kalastaja tai Metsänpoika, jotka on merkitty väestötietojärjestelmään. Sitä, millä perusteilla nämä ja monet muut nimet on hyväksytty, ei ole mahdollista selvittää, koska rekisteriviranomaisten ei tarvitse perustella myönteisiä ratkaisujaan.

Tarkasteltaessa suomalaista nimistöä, ei "oikean nimen" kysyminen ole enää nykypäivää. Etunimistössä on viikinkejä, metsänpoikia, kultalintuja, enkeleitä, hemuleita ja tuliotsoja ja vastaavia tulee kymmenien nimien vuosivauhtia. Tähän nähden Merikarhun hylkäämistä ei voi perustella sillä, että joku kysyisi "oikeaa nimeä".

Merikarhun pitäminen sukunimenä sen vuoksi, että on olemassa karhu -päätteisiä sukunimiä, ei ole pätevä perustelu, koska Merikarhu ei esiinny väestötietojärjestelmässä etu- eikä sukunimenä.

Merenkävijöiksi voidaan tavalla tai toisella katsoa myös Viikinki tai Kalastaja, jotka löytyvät etunimirekisteristä.

Nimen Merikarhu hyväksyttävyyttä on perusteltu laajasti. Se, että valittajilla ei ole uskonnollista tai vieraaseen valtioon liittyvää syytä, ei voi tehdä vähemmän merkitykselliseksi sitä, miten kiinteästi nimi liittyy valittajien perheen arvomaailmaan, mereen voimaa antavana elementtinä sekä suvun merenkävijöihin. Vakiintunutta tosiasiallista nimen käyttöä on vastasyntyneen lapsen kohdalla vaikea todeta varsinkaan, kun yhtään samannimistä ei löydy väestötietojärjestelmästä.

Valittajien lapsen nimi on heille edelleen - - Merikarhu. Lapsi tietää Merikarhun nimekseen. Merikarhuksi häntä kutsuvat myös monet lähisukulaiset, kummit ja ystävät. Kukaan ei pidä nimeä outona.

Merikarhu-nimeä on perusteltu muullakin kuin suvun merenkävijöillä toisin kuin nimilautakunta lausunnossaan antaa ymmärtää.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 21.11.2000 antaman päätöksen diaarinumero 01466/00/5210 mukaan sekä asian esittelijä että yksi oikeuden jäsenistä olivat vedonneet siihen, että nimeä voidaan perustella vanhempien arvomaailmalla.

Suhteutettaessa uusia uniikkinimiä kotimaiseen nimikäytäntöön tulisi nimikäytäntöä tarkastella vallitsevien ja tulevien trendien valossa menneeseen takertumisen sijasta.

Sukupuolineutraalien nimien määrä kasvaa koko ajan. Vaikka Merikarhu nykyisin leimautuukin vahvasti miehen nimeksi Meri-etuliitteestään huolimatta, on se oiva esimerkki tulevasta sukupuolineutraalista kansalliseen nimikäytäntöön istuvasta uudesta mahdollisesta suosikkinimestä.