KHO:2015:167
- Asiasanat
- Tuloverotus, Sukupolvenvaihdoshuojennus, Yhteismetsäosuuden luovuttaminen, Metsätalouden harjoittaminen, Kiinteä omaisuus
- Tapausvuosi
- 2015
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1770/2/14
- Taltio
- 3393
Puolisot olivat vuonna 2009 myyneet tyttärelleen ja tämän aviopuolisolle yhteismetsäosuuksia, jotka liittyivät vuonna 2003 myytyyn metsäkiinteistöön. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yhteismetsäosuuksien luovuttajat olivat harjoittaneet luovutetuilla yhteismetsäosuuksilla metsätaloutta siten kuin verovapaita luovutusvoittoja koskevassa tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan. Luovutusvoitto oli verovapaata tuloa. Verovuosi 2009.
Tuloverolaki 48 § 1 momentti 3 kohta
Päätös, josta valitetaan
Kouvolan hallinto-oikeus 26.3.2014 nro 14/0086/1
Asian aikaisempi käsittely
Verohallinto on toimittaessaan verotusta verovuodelta 2009 katsonut A:n ja B:n luovutusvoitoksi 30 000 euroa heidän myytyään X:n tilaan kuuluneesta 4 500 yhteismetsäosuudesta 4 000 osuutta yhteensä 100 000 euron kauppahinnalla.
Verotuksen oikaisulautakunta on päätöksillään 13.6.2011 hylännyt A:n ja B:n oikaisuvaatimukset.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on hyväksynyt A:n ja B:n valitukset ja kumonnut oikaisulautakunnan päätökset ja omaisuuden luovutusvoiton verotukset.
Hallinto-oikeus on selostettuaan tuloverolain 5 §:n ja 48 §:n 1 momentin 3 kohdan säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:
Asiassa saatu selvitys
A ja B ovat luovuttaneet 7.5.2003 tyttärelleen ja tyttären aviopuolisolle tilan Y, jonka pinta-ala on noin 1 hehtaari ja on suomaata, sekä tilan Z lukuunottamatta myyjien pidättämää noin 20 hehtaarin metsäpalstaa ja noin 0,60 hehtaarin määräalatonttia. Kaupan kohde on käsittänyt noin 56,7 hehtaaria metsämaata ja noin 6,7 hehtaaria peltomaata. Mainitulla tilalla Z olevat asuin- ja talousrakennukset ovat kuuluneet kauppaan. Lisäksi tilaan Z kuuluvista 4 714 yhteismetsäosuudesta ostajille on luovutettu 200 osuutta, jotka ovat sisältyneet kokonaiskauppahintaan, 200 000 euroon.
A ja B ovat edelleen luovuttaneet 7.10.2009 tyttärelleen ja tyttären aviopuolisolle metsämääräalasta muodostamansa tilan X yhteismetsäosuuksista 4 000 osuutta 100 000 euron kauppahinnalla.
Asian arviointi ja johtopäätökset
Sillä seikalla, että oikaisulautakunnan päätöksen perusteluissa 13.6.2012 on virheellisesti todettu, ettei 7.5.2003 tehdyssä sukupolvenvaihdoskaupassa olisi siirtynyt lainkaan yhteismetsäosuuksia, ei ole merkitystä verovuonna 2009 tehdyn kaupan verovapautta arvioitaessa.
Yhteismetsä katsotaan tuloverolain 5 §:n mukaan yhteisetuudeksi, jota verotetaan erillisenä verovelvollisena. Yhteismetsän osakkaan ei itse katsota harjoittavan metsätaloutta eikä osakas ole näin ollen verovelvollinen yhteismetsän saamasta tulosta.
Luovutettujen yhteismetsäosuuksien osalta verovelvollinen tuloverotuksessa on ollut tosin itsenäisenä verovelvollisena verotettava yhteismetsä. Tilanne ei ole tosiasiassa eronnut metsätalouden harjoittamisen osalta siitä, että luovuttajat A ja B olisivat itse suoraan omistaneet yksin tai murto-osin metsää. Kun otetaan huomioon tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan säännöksen tarkoitus, yhteismetsän osuuden luovuttajia A:ta ja B:tä ei ole perusteltua asettaa eri asemaan muulla tavalla metsää omistavaan luovuttajaan nähden. Tämän vuoksi hallinto-oikeus katsoo, että A ja B yhteismetsäosuuksien omistajina ovat harjoittaneet metsätaloutta säännöksessä edellytetyllä tavalla.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainittujen lisäksi
Yhteismetsälaki 1 §
Tuloverolaki 46 § 1 momentti
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Alhonnoro, Seppo Jussila ja Jari Mäki-Runsas (eri mieltä), joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja toimitettu verotus luovutusvoiton osalta saatetaan voimaan.
Oikeudenvalvontayksikkö on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:
Luovutusvoiton verovapaus edellyttää, että luovutuksen kohteena on luovuttajan harjoittamaan maatalouteen tai metsätalouteen kuuluvaa kiinteää omaisuutta. Säännöksen mukaan kysymys tulee olla kiinteistöstä, jolla luovuttajan on tullut itse harjoittaa metsätaloutta.
Käsillä olevassa tilanteessa on kysymys yhteismetsäosuuksien luovutuksesta ilman, että samalla luovutettaisiin varsinaista metsäkiinteistöä. Tuloverolain 48 §:ssä säädetyt sukupolvenvaihdosluovutusta koskevat edellytykset eivät täyty, koska kysymyksessä ei ole sellainen kiinteä omaisuus, jolla luovuttaja olisi itse harjoittanut metsätaloutta. Luovutuksen kohteena on ollut pelkkä yhteismetsäosuus ja metsätilan harjoittajana on yhteismetsä.
Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 1974-B-II-557 katsonut, että osuus yhteismetsään on kiinteää omaisuutta. Ratkaisu koski verovuotta 1971, ja kysymys oli tilanteesta, jossa yhteismetsäosuus myytiin yhdessä kiinteistön kanssa.
Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO 2010:24 koski tilannetta, jossa metsätaloutta oli harjoitettu kuolinpesän lukuun perinnönjakoon saakka. Kuolinpesän osakas myi perinnönjaossa saamansa metsätilan puoliosuuden perinnönjakopäivänä veljelleen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kyseinen henkilö oli kuolinpesän osakkaana harjoittanut metsätaloutta tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan edellyttämällä tavalla. Metsätilan luovutuksesta saatu voitto ei siten ollut hänen veronalaista tuloaan. Ratkaisun perusteluissa todetaan, että metsätilojen osalta verovelvollinen on ollut itsenäisenä verovelvollisena verotettava kuolinpesä. Toisaalta kuolinpesän osakas on kuolinpesän erillisestä verovelvollisuudesta riippumatta osakkaana saanut osan kuolinpesälle kertyneestä metsätalouden tulosta. Tilanne ei ole tosiasiassa eronnut metsätalouden harjoittamisen osalta siitä, että osakas olisi suoraan omistanut yksin tai murto-osin metsää. Kun otetaan huomioon tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan säännöksen tarkoitus, kuolinpesän osakkaana luovuttavaa henkilöä ei ole päätöksen perusteluiden mukaan perusteltua asettaa eri asemaan muulla tavoin metsää omistavaan luovuttajaan nähden.
Kiinteistöstä erillisen yhteismetsäosuuden luovutukseen ei voida soveltaa edellä mainituista ratkaisuista ilmeneviä oikeusohjeita, koska kysymys ei ole luovuttajan harjoittamaan metsätalouteen kuuluvasta kiinteän omaisuuden luovutuksesta.
A:n kuolinpesä ja B ovat antaneet vastineen. Metsätaloutta voidaan harjoittaa joko omistamalla itse suoraan metsäalueita tai omistamalla yhteismetsän osuuksia. Omistustavasta riippumatta verovelvollisia on luovutustilanteissa kohdeltava yhdenvertaisesti.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi A:n kuolinpesälle ja B:lle .
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.
Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.
Perustelut
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Minna Wilander.