16.9.2015

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 11.6.2014 nro 14/0941/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 20.6.2013 hylännyt Afganistanin kansalaisen A:n perhesiteen perusteella myönnettävää jatko-oleskelulupaa (A) koskevan hakemuksen mutta myöntänyt tälle tilapäisen oleskeluluvan (B) ulkomaalaislain 89 §:n nojalla.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentin mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ovat edelleen olemassa. Saman pykälän 6 momentin mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään uudella perusteella, jos ulkomaalaiselle voitaisiin myöntää ensimmäinen oleskelulupa tällä uudella perusteella.

A:n edellinen määräaikainen oleskelulupa on myönnetty 12.1.2010 perhesiteen perusteella, koska hän on solminut avioliiton 11.6.2009 Suomen kansalaisen B:n kanssa. Hänen puolisonsa ilmoituksen mukaan he ovat asumuserossa, joten Maahanmuuttovirasto katsoo heidän yhteiselämänsä päättyneen, eikä hänelle voida myöntää oleskelulupaa perhesiteen perusteella puolisoonsa.

Edellisen päätöksen jälkeen A:lle ja hänen puolisolleen on syntynyt lapsi 12.9.2010. Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan hänen poikansa C on kiireellisesti sijoitettu 23.2.2011 ja 26.4.2011 huostaan otettu Sofian vastaanottokotiin pahoinpitelyepäilyjen vuoksi. Helsingin käräjäoikeus 25.10.2012 tuominnut A:n lapsensa törkeästä pahoinpitelystä vuoden ja kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka koeaika päättyy 31.3.2015. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on antanut 28.1.2013 päivätyn lausunnon, jonka mukaan A:n poika on edelleen huostaan otettuna ja sijoitettuna sekä siirtymässä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Vaikka lastensuojelu puoltaa A:n hakemusta, jotta tämän poika voi pitää yllä kiintymyssuhdetta tähän, Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei A:lle voida myöntää oleskelulupaa perhesiteen perusteella huostaan otettuun lapseensa, jonka törkeästä pahoinpitelystä tämä on tuomittu.

Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos ulkomaalaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta, kansanterveyttä taikka Suomen kansainvälisiä suhteita. Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei A:n asiassa ole esitetty ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi. Kun lisäksi asiassa otetaan huomioon hänen 25.10.2012 saamansa vuoden ja kuuden kuukauden pituinen ehdollinen tuomio viiden kuukauden ikäisen lapsensa törkeästä pahoinpitelystä ja tuomiosta kulunut aika, hänen voidaan katsoa vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, mikä on 36 §:n 1 momentin mukainen este oleskeluluvan myöntämiselle. Maahanmuuttovirasto toteaa, ettei puolustuskyvyttömään lapseen kohdistunutta törkeää pahoinpitelyä lievitä myöskään se tosiseikka, että A on ulkomaalainen.

A on hakenut ensimmäisen kerran kansainvälistä suojelua 14.3.2008, jolloin Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt hänelle kansainvälistä suojelua eikä oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella. Hän on kotoisin Ghaznista Muqurin piirikunnasta ja ilmoittanut 21.5.2013 jättämässään oleskelulupahakemuksessa, että haluaa vedota kotimaansa turvallisuustilanteeseen.

Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään 88 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos häntä uhkaa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu tai rangaistus taikka mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuva vakava ja henkilökohtainen vaara. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Afganistanin konfliktissa esiintyy laajaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Vuonna 2012 raportoitiin siviiliuhrien määrän laskeneen hieman mutta toisaalta yhä suuremman osan kapinallisten iskuista kohdistuneen siviiliväestöä ja yksityishenkilöitä vastaan (UNAMA 07/2012, CRS 2012). Konfliktin painopiste on keskittynyt Pakistanin rajalla sijaitseviin eteläisiin ja itäisiin maakuntiin, joissa tapahtuu noin 70 % kaikista väkivaltaisuuksista (ANSO 2012). Vuonna 2012 väkivalta levisi kuitenkin aiempaa laajemmalle alueelle (IRIN 2012). Turvallisinta on kaupungeissa, jotka ovat pääosin keskusvallan hallinnassa, kun taas Taliban-liikkeen toiminta ja valta painottuu maaseudulle (USDOD 2012). Pääkaupunki Kabul on maan vakain alue, mutta se on myös tyypillinen kohde kapinallisten korkean profiilin hyökkäyksille ja salamurhille (USDOD 2012). Maan keskiosien hazara-alueet Bamiyanissa ja muualla Keski-Afganistanissa sekä muut etnisesti yhdenmukaiset alueet, kuten tadzhikki-, uzbekki-, turkmeeni- ja kirgiisiasutukset, ovat edelleen rauhallisia. Tilanne Koillis-Afganistanissa on hyvä (UNAMA 2013, ANSO 2012 ja Landinfo 2013).

Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen Afganistanista alkoi 2011 ja päättyy vuoden 2014 loppuun mennessä. Toistaiseksi siirtymästä ei ole seurannut huomattavia turvallisuusongelmia (UNSC 2012), mutta arviot muutoksen vaikutuksista tulevaisuudessa vaihtelevat suuresti. Haastetta on myös keskushallinnon toimintakyvyn vahvistamisessa ja korruption kitkemisessä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. On epäselvää, kuinka valta tulee jakaantumaan keskushallinnon ja alueellisten sekä etnisten johtajien kesken. Talebanin ja muiden Afganistanissa ja sen naapurimaissa toimivien kapinallisryhmien motivaatiota ja kapasiteettia osallistua taisteluun vallasta arvaillaan. Afganistanin väestö kasvaa ja nuorentuu nopeaa vauhtia, mutta työtä on tarjolla yhä harvemmalle. Köyhyyden pelätään kasvavan entisestään myös kansainvälisen avustuksen vähentyessä. Elinolosuhteiden heikkeneminen puolestaan kiihdyttää muuttoa sekä maan sisällä että maan ulkopuolelle (CSIS 2013).

Turvallisuustilanne osissa Etelä- ja Itä-Afganistania on pitkään jatkuneen konfliktin seurauksena muuttunut huonoksi (ANSO 2012, UNAMA 2013). Kun arvioidaan välikohtausten määrää, tyyppiä, intensiteettiä sekä niissä menehtyneiden siviilien määrää ja kulkuyhteyksiä rauhallisille alueille, on tilanne Helmandissa, Kandaharissa, Kunarissa, Khostissa, Nangarharissa, Uruzganissa ja Paktikassa sekä eräissä Ghaznin osissa epävakaa ja paikalliselle väestölle turvaton.

Levottomimmat alueet Ghaznissa ovat pataanienemmistöisiä ja niiden väestön keskuudessa esiintyy tukea kapinallistoiminnalle. Hazaroiden asuttamat alueet ovat pääsääntöisesti rauhallisimpia ja hazaraväestö vastustaa Talibania. Paikallisuutisoinnin perusteella Talibania tukevia ovat Nawa, Andar, Oarabagh, Giro, Ab Band, Muqur, Waghaz, Gilan, Zana Khan, Rashidan, Wali Muhammadi Shahid (ts. Khogiani), Dih Yak ja Ajristan. Toistaiseksi muita rauhallisempina ovat pysyneet Ghazni, Malistan, Jaghori, Khauja Omar, Bahrami Shahid (toisin sanoen Ghaznin Jaghatu) ja Nawur (Landinfo 2013, Maahanmuuttoviraston maatietopalvelu 16.11.2010 ja 8.12.2010). Korkeimman hallinto-oikeuden kannan mukaan suosituinta kulkuyhteyttä rauhallisille alueille ei keväällä 2011 voitu pitää turvallisena (KHO 2011:25).

Maahanmuuttovirasto katsoo, että A:n kotialueen Ghaznin Muqurin piirikunnan vakiintumaton tilanne täyttää päätöksentekohetkellä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun aseellisen selkkauksen tunnusmerkit. Maahanmuuttovirasto katsoo, että on merkittäviä perusteita uskoa hänen joutuvan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos hänet palautettaisiin kotimaahansa.

Ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella jätetään kuitenkin myöntämättä ulkomaalaiselle, jos on perusteltua aihetta epäillä, että hän on tehnyt törkeän rikoksen. A on tuomittu 25.10.2012 törkeästä lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä vuoden ja kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka koeaika päättyy 31.3.2015. Maahanmuuttovirasto jättää myöntämättä hänelle oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella 88 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella.

Ulkomaalaislain 89 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle, jolle ei myönnetä turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella sen vuoksi, että hän on tehnyt tai on perusteltua aihetta epäillä hänen tehneen 87 §:n 2 momentissa, 88 §:n 2 momentissa tai 88 a §:n 2 momentissa tarkoitetun teon, myönnetään tilapäinen oleskelulupa enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan, jos häntä ei voida poistaa maasta, koska häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että A on toissijaisen suojelun tarpeessa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kotialueensa turvallisuustilanteen vuoksi. Maahanmuuttovirasto jättää kuitenkin myöntämättä hänelle oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella 88 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella, koska hän on Suomessa olonsa aikana syyllistynyt törkeään rikokseen. Maahanmuuttovirasto myöntää hänelle tilapäisen (B) oleskeluluvan ratkaisupäivästä alkaen vuodeksi ulkomaalaislain 89 §:n perusteella edellä mainittua poissulkemislauseketta soveltaen.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen poissulkemislausekkeen soveltamista koskevin osin ja palauttanut asian tältä osin virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittaja A on saanut ensimmäisen jatkuvan oleskelulupansa (A) Suomeen perhesiteen perusteella ajalle 19.2.2007 - 9.2.2008 avioiduttuaan Suomessa asuneen Afganistanin kansalaisen kanssa. Valittaja on tämän jälkeen saanut kielteiset päätökset perhesideperusteiseen jatko-oleskelulupahakemukseensa sekä kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa. Valittaja on saanut uuden oleskeluluvan (A) Suomeen ajalle 12.1.2010 - 12.1.2011 avioiduttuaan Suomen kansalaisen kanssa.

Valittaja on hakenut jatko-oleskelulupaa Helsingin poliisilaitokselle 18.1.2011 ja 21.5.2013 jättämillään hakemuksilla. Maahanmuuttovirasto ei ole valituksenalaisella päätöksellä myöntänyt valittajalle jatko-oleskelulupaa avioliiton perusteella puolisoiden ollessa asumuserossa. Jatko-oleskelulupaa ei ole myönnetty myöskään valittajan lapseen olevan perhesiteen perusteella, sillä valittaja on tuomittu lapsensa törkeästä pahoinpitelystä ja lapsi on otettu huostaan ja kun oleskeluluvan myöntämiselle on ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin mukainen este.

Maahanmuuttovirasto on katsonut valittajan olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa, mutta jättänyt oleskeluluvan myöntämättä ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella valittajan syyllistyttyä törkeään rikokseen Suomessa oleskelunsa aikana. Maahanmuuttovirasto on myöntänyt valittajalle tilapäisen oleskeluluvan (B) ulkomaalaislain 89 §:n nojalla, sillä valittajaa ei voida poistaa maasta häntä kotimaassaan uhkaavan kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun vuoksi.

Ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella jätetään myöntämättä ulkomaalaiselle, jos on perusteltua aihetta epäillä, että hän on tehnyt törkeän rikoksen. Säännöksen säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tässä yhteydessä ei ole tarkoitus viitata rikoslaissa törkeiksi luokiteltujen rikosten tunnusmerkistöihin, vaan kuvata teon vakavuutta yleisesti.

Valittaja on 16. - 21.2.2011 syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn, josta hänet on 25.10.2012 tuomittu vuoden ja 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hallinto-oikeus katsoo, että vaikka valittaja on Suomessa ollessaan syyllistynyt rikokseen, hänen ei voida katsoa tehneen ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua tekoa. Valittaja ei näin ollen kuulu poissulkemislausekkeen piiriin. Kun Maahanmuuttovirasto ei ole voinut soveltaa asiassa poissulkemislauseketta, asia on tältä osin palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Sovellettuina oikeusohjeina päätöksessä on viitattu perusteluissa esitettyihin lainkohtiin.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Laura Palmu ja Reija Suni. Asian esittelijä Jatta Rinta-Hoiska.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan se on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan.

Maahanmuuttovirasto on lausunut valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttoviraston näkemys ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun törkeän rikoksen tulkinnasta poikkeaa Helsingin hallinto-oikeuden valituksenalaisessa päätöksessään esittämästä. Maahanmuuttovirasto katsoo lisäksi, että Helsingin hallinto-oikeuden oma tulkinta asiasta on epäyhtenäinen. Hallinto-oikeus ei ole perustellut ratkaisuaan muutoin kuin viittaamalla hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) kohtaan, jossa mainitaan, että tässä yhteydessä ei ole tarkoitus viitata rikoslaissa törkeiksi luokiteltujen rikosten tunnusmerkistöihin, vaan kuvata teon vakavuutta yleisesti. Ottaen huomioon pelkästään rikoksen kuvauksen ilman vertailua rikoslain törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistöön Maahanmuuttovirasto katsoo, että tekoa voidaan pitää yleisesti ottaen vakavana.

Maahanmuuttovirasto viittaa myös korkeimman hallinto-oikeuden 18.2.2014 antamaan vuosikirjaratkaisuun (KHO 2014:35), jossa on katsottu, että Maahanmuuttovirasto on voinut soveltaa poissulkemislauseketta ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella, kun on todennäköisesti tapahtunut vakava, toisen henkilön turvallisuuteen, terveyteen ja fyysiseen koskemattomuuteen kohdistunut rikos, jonka tekijäksi on ollut syytä epäillä valittajaa. Maahanmuuttovirasto katsoo, että valituksenalaisessa päätöksessä on kyseessä vakava, toisen henkilön turvallisuuteen, terveyteen ja fyysiseen koskemattomuuteen kohdistunut rikos. Tekoa on pidettävä vielä erityisen törkeänä, koska se on kohdistunut viiden kuukauden ikäiseen täysin puolustuskyvyttömään lapseen.

A ei hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta ole antanut lausuntoa.

Maahanmuuttovirasto on antanut lisälausunnon. Maahanmuuttovirasto toteaa seuraavaa:

Valituslupahakemuksen ja valituksen laatimisen jälkeen Maahanmuuttovirasto on myöntänyt A:lle tilapäisen (B) oleskeluluvan ajalle 20.6.2014 - 20.6.2015 ulkomaalaislain 89 §:n perusteella.

Käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole valituslupahakemuksen ja valituksen laatimisen jälkeen toimitettu mitään uutta selvitystä. Maahanmuuttovirasto on toistanut aiemmin lausumansa.

Maahanmuuttoviraston lisälausunto on annettu A:lle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Maahanmuuttoviraston valituksesta ratkaistavana ainoastaan kysymys siitä, onko oleskeluluvan hakija syyllistynyt sellaiseen törkeään rikokseen, jonka perusteella oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella on voitu jättää myöntämättä.

Sovellettava säännös esitöineen

Ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella jätetään myöntämättä ulkomaalaiselle, jos on perusteltua aihetta epäillä, että hän on tehnyt:

1) rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti;

2) törkeän rikoksen; taikka

3) Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon.

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) mukaan direktiivin (2004/83/EY) "mukaisesti ehdotetaan, että lupa jätettäisiin myöntämättä, jos on aihetta epäillä ulkomaalaisen tehneen törkeän rikoksen. Tässä yhteydessä ei olisi tarkoitus viitata rikoslaissa törkeiksi luokiteltujen rikosten tunnusmerkistöihin, vaan kuvata teon vakavuutta yleisesti. Perusteltua epäilyä siitä, että ulkomaalainen on vaaraksi Suomen yhteiskunnalle tai turvallisuudelle, ei ehdoteta lisättäväksi lakiin perusteena toissijaisesta suojelusta poissulkemiselle. Tätä poissulkemisperustetta ei ole direktiivin 12 artiklassa, joka koskee pakolaisaseman myöntämättä jättämistä. Se, että toissijaisen suojelun poissulkemisperusteet ovat tällä tavoin laajemmat kuin pakolaisaseman osalta, on suojelunäkökulmasta arveluttavaa ja myös epätarkoituksenmukaista."

Hallituksen esityksessä tarkoitetun niin sanotun määrittelydirektiivin 19 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat peruuttaa, lakkauttaa tai jättää uusimatta valtion elimen, hallinnollisen elimen, tuomioistuimen tai lainkäyttöelimen kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle myöntämän toissijaisen suojeluaseman, jos toissijaisen suojeluaseman myöntämisen jälkeen todetaan, ettei asianomaiselle olisi 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti pitänyt myöntää toissijaista suojelua.

Saman artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on peruutettava, lakkautettava tai jätettävä uusimatta kolmannen valtion kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle myönnetty toissijainen suojeluasema, jos toissijaisen suojeluaseman myöntämisen jälkeen todetaan, että toissijainen suojeluasema olisi pitänyt jättää tai jätetään myöntämättä asianomaiselle 17 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

Direktiivin 17 artiklan 1 kohdan mukaan toissijaista suojelua ei myönnetä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos on perusteltua syytä olettaa, että hän on:

a) tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmisyyttä vastaan siten kuin nämä rikokset on määritelty asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa;

b) tehnyt törkeän rikoksen;

c) syyllistynyt Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan johdanto-osassa sekä 1 ja 2 artiklassa esitetyn mukaisesti;

d) vaaraksi sen jäsenvaltion yhteiskunnalle tai turvallisuudelle, jossa hän on.

Asiassa saatu selvitys

Maahanmuuttovirasto on nyt kysymyksessä olevassa päätöksessään katsonut, että A sinänsä olisi kotimaansa yleisen turvallisuustilanteen perusteella ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Se on kuitenkin jättänyt oleskeluluvan myöntämättä ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella A:n syyllistyttyä törkeään rikokseen Suomessa oleskelunsa aikana. Sen sijaan Maahanmuuttovirasto on myöntänyt hänelle tilapäisen oleskeluluvan (B) ulkomaalaislain 89 §:n nojalla, sillä häntä ei voida poistaa maasta häntä kotimaassaan uhkaavan kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun vuoksi.

Helsingin käräjäoikeus on lainvoiman saaneella päätöksellään 25.10.2012 tuominnut A:n lapseensa kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä yhden vuoden ja kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuomion perustana olevan syytteen mukaan tuolloin 5 kuukauden ikäiselle lapselle on tehty ruumiillista väkivaltaa siten, että häntä on ravisteltu voimakkaasti, heitetty useita kertoja metrin korkeudesta sängyn pintaan, sekä purtu useita kertoja kasvoihin, joihin on jäänyt hampaanjäljet seurauksin, että lapselle on aiheutunut kallon sisäisiä kovakalvon alaisia nestekertymiä ja eri-ikäisiä verenvuotoja, veren aiheuttamia tukkeumia silmiin, alentunut näkökyky ja mahdollinen oikean puolen alentunut havainnointikyky.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on tulkittavana ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun ilmaisun "törkeä rikos" merkityssisältö. Hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) mukaan ilmaisulla ei ole tarkoitus viitata rikoslaissa törkeiksi luokiteltujen rikosten tunnusmerkistöihin, vaan kuvata teon vakavuutta yleisesti.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2014:35 katsonut, että kun kysymyksessä oli toisen henkilön turvallisuuteen, terveyteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kohdistunut vakava rikos, jonka tekijäksi muutoksenhakijaa oli syytä epäillä, toissijainen suojeluasema oli tullut ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin nojalla jättää hänelle myöntämättä. Tuossa asiassa oli kyse vasta epäilyn asteella olleesta törkeästä raiskauksesta. Mainitussa päätöksessä korkein hallinto-oikeus muun ohella totesi, että joissain tilanteissa epäillyn rikoksen laadulla ja sen aiheuttamalla vaaralla yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle voi olla kokonaisharkinnassa merkitystä.

A on tuomittu törkeästä pahoinpitelystä vankeusrangaistukseen, joka on määrätty ehdollisena. Rikos ei sinänsä välittömästi ole kohdistunut yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen vaan tekijän omaan lapseen. Arvioitaessa teon törkeyttä ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan on otettava huomioon teon laatu ja muut olosuhteet. Rangaistuksen mittaamiseen tai vankeusrangaistuksen ehdollisuuteen liittyville harkintaperusteille ei sitä vastoin voida sellaisenaan antaa arvioinnissa merkitystä.

Rikos on kohdistunut puolustuskyvyttömään viiden kuukauden ikäiseen sylilapseen. Todistajana käräjäoikeudessa kuultu lääkäri on kertonut, että lapsella todettujen vammojen perusteella häntä on ravisteltu useasti, ja lapselle on teosta aiheutunut huomattavaa päänsärkyä sekä kipua ja itkuisuutta sekä pitkäkestoisia ja vakavia vammoja, joiden paraneminen on kestänyt kuukausia.

Korkein hallinto-oikeus katsoo A:n tekoa tehdessään suhtautuneen piittaamattomasti alle viiden kuukauden ikäisen lapsensa terveyteen. Tällaista tekoa on pidettävä sen vaarallisuus huomioon ottaen ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna törkeänä rikoksena. Näissä olosuhteissa Maahanmuuttovirasto on ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan poissulkemislausekkeen nojalla voinut olla myöntämättä A:lle oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella.

Lopputulos

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Helsingin hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Maahanmuuttoviraston päätös, jolla A:lle on toissijaisen suojelun perusteella myönnettävän oleskeluluvan sijasta myönnetty tilapäinen oleskelulupa ulkomaalaislain 89 §:n perusteella, on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Lea Alén.