KHO:2014:44
- Asiasanat
- Luonnonsuojelulaki, Metsästys, Rauhoitusaika, Poikkeus, Merimetso, Rauhoitettu eläinlaji, Lintudirektiivi, Kalastukselle aiheutuva vakava vahinko, Selvittämisvelvollisuus
- Tapausvuosi
- 2014
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1941/1/12
- Taltio
- 680
ELY-keskus oli myöntänyt luvan merimetsokannan vähentämiseen pyytämällä ja ampumalla 150 merimetsoyksilöä lupaan liitettyyn karttaan merkityiltä alueilta.
Hakemuksen kohteena olevat merimetson pesimäyhdyskunnat eivät sijoittuneet ympäristöministeriön 3.3.2010 päivättyyn ohjekirjeeseen liitettyyn karttaan merkityille ongelma-alueille, vaikka ne käytettävissä olevan aineiston mukaan olivatkin olleet paikalla jo vuonna 2009. Tällaisen alueen ollessa kysymyksessä lintudirektiivin 9. artiklassa tarkoitetun poikkeuksen soveltaminen edellytti eriteltyä ja täsmällistä selvitystä artiklassa tarkoitetusta vakavasta vahingosta.
Hakemuksessa oli lueteltu kuuden eri kalastajan kärsimät vahingot sekä lisäksi arvioitu vuotuisia vahinkoja. Alueella pesivien merimetsojen lukumäärän kasvusta huolimatta asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ollut mahdollista katsoa, että alueen kalavesille aiheutuneet vahingot olisivat olleet lintudirektiivin 9. artiklassa tarkoitettuja vakavia vahinkoja. Ennen asian ratkaisemista ELY-keskuksen olisi tullut neuvotella asiasta riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa sekä tarvittaessa lausuntojen kautta hankkia asiassa sellaista selvitystä, jonka perusteella vahinkojen määrää olisi voitu arvioida muun muassa pyyntitietojen perusteella. Esitetyn selvityksen nojalla ELY-keskuksen ei siis olisi tullut myöntää poikkeusta.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY luonnonvaraisten lintujen suojelusta 1 artiklan 1 kohta, 5 artikla a alakohta, 9 artiklan 1 kohta sekä 9 artiklan 2 kohta.
Luonnonsuojelulaki 4 § 1 momentti, 37 §, 38 § 1 momentti, 39 § 1 momentti ja 49 § 3 momentti
Seloste on kokonaisuudessaan ruotsinkielisellä päätössivustolla.