KHO:2014:193
- Asiasanat
- Arvonlisävero, Poikkeukset myynnin verollisuudesta, Rahoituspalvelu, Erityisen sijoitusrahaston käsite, Rahaston hallinnointi
- Tapausvuosi
- 2014
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 871/2/14
- Taltio
- 4059
Perustettavaksi suunnitellun sijoitustoimintaa harjoittavan kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies (General Partner) GP Oy olisi valtion talousarvion ulkopuolisen rahasto A:n määräysvallassa. A olisi kommandiittiyhtiön ainoa äänetön yhtiömies. A aikoi ainoana sijoittajana sijoittaa kommandiittiyhtiöön varojaan, jotka kommandiittiyhtiö sijoittaisi edelleen joko kotimaisiin tai ulkomaisiin listaamattomiin yrityksiin. Kommandiittiyhtiöllä tai GP Oy:llä ei olisi omaa henkilökuntaa, vaan kommandiittiyhtiön hallinnointi oli tarkoitus ostaa ulkomaiselta Advisory-yhtiöltä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko GP Oy:n suoritettava arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella ulkomaiselta Advisory-yhtiöltä ostamistaan palveluista.
Arvonlisäverolaissa ei ole erityisten sijoitusrahastojen hallinnoinnin verovapautta koskevaa säännöstä. Arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinnointi. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tulkittaessa erityisen sijoitusrahaston käsitettä lähtökohtana on pidettävä yhteissijoitusyrityksistä annetussa neuvoston direktiivissä 85/611/ETY tarkoitettua yhteissijoitusyritystä, mutta lisäksi arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetun erityisen sijoitusrahaston käsitteen on katsottava kattavan myös muut sijoitusrahastot, jotka vastaavat ominaispiirteiltään mainitussa yhteissijoitusyritysdirektiivissä tarkoitettuja rahastoja. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan erityisten sijoitusrahastojen ominaispiirteenä on muun ohella varojen yhteinen sijoittaminen. Tämän vuoksi kommandiittiyhtiötä, johon ainoastaan A sijoitti varoja, ei ollut pidettävä arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona, jonka hallinnointi on vapautettu verosta.
Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta, jonka mukaan perustettavan GP Oy:n on suoritettava arvonlisäveroa ulkomaiselta Advisory-yhtiöltä ostamistaan palveluista.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 22.1.2014 - 31.12.2015.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 9 § 1 momentti, 41 §, 42 § 1 momentti 6 kohta ja 3 momentti sekä 65 §
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 135 artikla 1 kohta g alakohta
Yhteissijoitusyrityksistä annettu neuvoston direktiivi 85/611/ETY 1 artikla 2 kohta
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-464/12, ATP PensionService
Päätös, josta valitetaan
Keskusverolautakunnan päätös 22.1.2014 nro 3/2014
Asian käsittely keskusverolautakunnassa
Ennakkoratkaisuhakemus
Osana sijoitustoimintaansa valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto A voi antaa ulkopuolisille varainhoitajille mandaatteja hoitaa varallisuuttaan. Tyypillisesti mandaatit rakennettaisiin juridisesti siten, että A olisi ainoa sijoittaja rahastossa, jota varainhoitaja hallinnoi. Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetussa tilanteessa A kaavailee mandaatin antamista ulkomaiselle varainhoitajalle seuraavasti:
- Perustetaan suomalainen kommandiittiyhtiömuotoinen rahasto (jäljempänä myös rahasto), johon A sijoittaa varoja äänettömänä yhtiömiehenä. Rahasto on suljettu sijoitusrahasto.
- Rahaston vastuunalainen yhtiömies on suomalainen osakeyhtiö (jäljempänä myös GP Oy).
- GP Oy:n osakkeet omistaa A ja ulkomainen varainhoitaja (jäljempänä myös Advisory Company) erikseen sovituin omistusosuuksin. A omistaisi kuitenkin enemmistön osakkeista.
- GP Oy vastaa rahaston päätöksenteosta, mutta - koska GP Oy:llä ei ole työntekijöitä - se solmii neuvonantosopimuksen ulkomaisen varainhoitajan (Advisory Company) kanssa.
- Rahasto suorittaa GP Oy:lle hallinnointipalkkiota ja GP Oy suorittaa neuvonantopalkkiota Advisory Companylle.
- Käytännössä neuvonantopalveluista vastaavat Advisory Companyn työntekijät ja muut sen intressipiiriin kuuluvat henkilöt.
Rahaston ainoana tarkoituksena on pääomasijoitustoiminnan harjoittaminen tekemällä osakemuotoisia sijoituksia Suomessa tai ulkomailla sijaitseviin listaamattomiin kohdeyhtiöihin (jäljempänä myös kohdeyhtiöt).
Rahaston tulot muodostuvat
- osinkotuloista ei-suomalaiselta kohdeyhtiöltä
- luovutusvoitoista ei-suomalaisen kohdeyhtiön osakkeiden myynnistä
- osinkotuloista suomalaiselta kohdeyhtiöltä
- luovutusvoitoista suomalaisen kohdeyhtiön osakkeiden myynnistä.
Rahaston menot muodostuvat lähinnä GP Oy:lle maksetusta hallinnointipalkkiosta.
Rahaston hallinnoinnista vastaa GP Oy, joka tulee tekemään neuvonantosopimuksen ulkomaiseen varainhoitokonserniin kuuluvan yhtiön kanssa (Advisory Company). Koska GP Oy:llä ei ole omaa henkilökuntaa, Advisory Companylta ostetaan käytännössä kaikki rahaston hallinnointiin liittyvät palvelut, lukuun ottamatta lopullisten sijoituspäätösten tekemistä. Advisory Companyn tehtäviin kuuluvat muun muassa
- uusien sijoituskohteiden etsiminen
- sijoituskohteiden monitorointi
- sijoituskohteiden myyntimahdollisuuksien kartoittaminen
- sijoittajaraportointi
- käytännön toimet liittyen rahaston pääoman korotuksiin ja varojen jakamiseen.
Ennakkoratkaisukysymys
Onko perustettavan yhtiön GP Oy:n suoritettava arvonlisäveroa ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetuista Advisory Companylta ostetuista palveluista vai katsotaanko ostetut palvelut luonteeltaan arvonlisäverolain 42 §:ssä tarkoitetuiksi rahoituspalveluiksi?
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu
Perustettavan yhtiön GP Oy:n on suoritettava arvonlisäveroa ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetuista Advisory Companylta ostetuista palveluista.
Ennakkoratkaisu on annettu ajalle 22.1.2014 - 31.12.2015.
Keskusverolautakunta on perustellut antamaansa ennakkoratkaisua seuraavasti:
Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.
Arvonlisäverolain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos ulkomaalaisella ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa, arvonlisäverovelvollinen ulkomaalaisen Suomessa myymistä tavaroista ja palveluista on ostaja.
Arvonlisäverolain 65 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka toimii tässä ominaisuudessaan, luovutettu palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan ostajan täällä sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteään toimipaikkaan, se on myyty Suomessa, jos ostajan kotipaikka on täällä.
Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Lain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan rahoituspalveluna pidetään muun muassa arvopaperikauppaa. Pykälän 2 momentin, oikeastaan 3 momentin, mukaan arvopaperikaupalla tarkoitetaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan.
Arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta erityisten sijoitusrahastojen hallinnointi.
Yhteissijoitusyrityksistä annetun direktiivin 85/611/ETY 2 artiklan mukaan yhteissijoitusyrityksillä tarkoitetaan yrityksiä
- joiden tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen ja jotka toimivat riskin hajauttamisen periaatteella ja
- joiden osuudet on haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava suoraan tai välillisesti näiden yritysten varoilla.
Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993 vp) mukaan arvopaperikauppa olisi arvonlisäverotonta. Arvopaperikaupalla tarkoitettaisiin osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan. Arvopaperin käsite olisi hallituksen esityksen mukaan arvonlisäverotuksessa laajempi kuin esimerkiksi arvopaperimarkkinalaissa (495/1989). Arvopapereita olisivat muun muassa osakkeet, osuustodistukset ja sijoitusrahasto-osuudet. Hallituksen esityksessä on todettu myös, että sijoitusrahastotoiminta jäisi arvonlisäverotuksen ulkopuolelle.
Unionin tuomioistuimen (EUT) tuomiossa asiassa C-363/05, JP Morgan Fleming Claverhouse Investment Trust plc ja The Association of Investment Trust Companies , todetaan, että kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohtaa (arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohta) on tulkittava siten, että siinä annetaan jäsenvaltioille harkintavalta määritellä, mitkä niiden alueella olevat rahastot sisältyvät käsitteeseen "erityiset sijoitusrahastot". Jäsenvaltioiden on kuitenkin harkintavaltaansa käyttäessään noudatettava tavoitetta, johon mainitulla säännöksellä pyritään. Tämä tavoite on helpottaa sijoittajien sijoitusyritysten avulla harjoittamaa arvopaperisijoittamista. Samalla on huolehdittava siitä, että verotuksen neutraalisuuden periaate toteutuu eli että sijoitusrahastoja, jotka kilpailevat muiden sijoitusrahastojen, kuten yhteissijoitusyrityksistä annetun direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sijoitusrahastojen kanssa, kohdellaan arvonlisäverotuksessa samalla tavalla kuin näitä muita sijoitusrahastoja.
EUT:n tuomiossa asiassa C-424/11, Wheels Common Investment Fund Trustees ym ., todetaan, että rahastot, jotka ovat yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä tarkoitettuja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä, ovat erityisiä sijoitusrahastoja. Lisäksi erityisinä sijoitusrahastoina on pidettävä rahastoja, jotka eivät ole yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä tarkoitettuja yhteissijoitusyrityksiä, mutta joilla on samat ominaispiirteet kuin yhteissijoitusyrityksillä ja jotka suorittavat siis samoja liiketoimia tai jotka ovat ainakin piirteiltään siinä määrin samanlaisia, että ne kilpailevat yhteissijoitusyritysten kanssa.
Tuomion mukaan sijoitusrahastoa, johon eläkejärjestelmän varat on yhdistetty, ei voitu pitää yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä tarkoitettuna yhteissijoitusyrityksenä. Sijoitusrahasto ei ollut yleisölle avoin vaan työhön liittyvä etu. Tällainen sijoitusrahasto ei myöskään ollut siinä määrin samankaltainen kuin yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä määritellyt yhteissijoitusyritykset, että se kilpailisi viimeksi mainittujen kanssa. Useat erityispiirteet erottavat ne niin, että niiden ei voida katsoa tyydyttävän samoja tarpeita. Sijoitusrahasto, johon eläkejärjestelmän varat oli yhdistetty, ei ollut kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa ja arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto.
Yhteissijoitusyrityksistä annetun direktiivin mukaisilla yhteissijoitusyrityksillä tarkoitetaan ensisijaisesti avoimia sijoitusrahastoja. Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettu sijoitusrahasto on suljettu sijoitusrahasto, joten se ei ole yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä tarkoitettu yhteissijoitusyritys eikä sitä voida suoraan tällä perusteella pitää arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona.
Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettua järjestelyä on arvioitava kokonaisuutena. Järjestelyn tarkoituksena on sijoittaa A:n varoja sijoitusrahastoon, jossa ulkopuolinen omaisuudenhoitaja hoitaisi tätä varallisuutta. Sijoitusrahastoon sijoitetaan yksinomaan A:n varoja, joten kyse ei ole yleisöltä hankittujen varojen sijoittamiseen verrattavasta toiminnasta. Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetulla sijoitusrahastolla ei siten ole sellaisia samoja ominaispiirteitä kuin yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä tarkoitetuilla yhteissijoitusyrityksillä, että se kilpailisi näiden kanssa. Hakemuksessa tarkoitettua sijoitusrahastoa ei ole pidettävä arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona.
Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetut Advisory Companyn suorittamat palvelut eivät ole arvonlisäverottomia arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja erityisen sijoitusrahaston hallinnointipalveluja eivätkä arvonlisäverolain 42 §:ssä tarkoitettuja rahoituspalveluja. Näitä palveluja ei ole pidettävä arvonlisäverottomina palveluina millään muullakaan perusteella. Perustettavan yhtiön GP Oy:n tulee suorittaa näiden palvelujen hankinnasta arvonlisäveroa arvonlisäverolain 9 ja 65 §:n perusteella.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että perustettavan yhtiön GP Oy:n ei ole suoritettava arvonlisäveroa ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetuista Advisory Companylta ostetuista palveluista.
Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:
Kysymyksessä oleva rahasto on tyypillinen suljettu pääomarahasto. Vastaavat suljetut pääomarahastot on vakiintuneesti katsottu arvonlisäverotuksessa erityisiksi sijoitusrahastoiksi. Oikeus- tai verotuskäytännössä ei ole katsottu, että tällaisen suljetun pääomarahaston katsominen erityiseksi sijoitusrahastoksi edellyttäisi, että rahastossa on tosiasiassa useampi kuin yksi sijoittaja.
Sijoitusrahaston ja täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen kohteena olevan omaisuusmassan eroja on käsitelty EUT:n tuomiossa asiassa C-44/11, Deutsche Bank . Tuomion mukaan sijoitusrahastoissa rahasto hallinnoi sijoituksiaan omissa nimissään ja omaan lukuunsa. Sijoittaja omistaa osuuden rahastosta, mutta ei rahaston sijoituksista sellaisenaan. Täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelujen kaltaiset palvelut sen sijaan koskevat yleensä yhden henkilön varallisuutta, jonka arvon on oltava kokonaisuudessaan suhteellisen huomattava, jotta sitä voitaisiin kannattavasti hallinnoida. Salkunhoitaja ostaa ja myy sijoitustuotteita sijoittajan nimissä ja lukuun, ja arvopaperit pysyvät sijoittajan omistuksessa koko sopimuskauden ajan ja sen jälkeenkin.
Rahasto hallinnoi A:n ja mahdollisten muiden äänettömien yhtiömiesten omaisuutta omissa nimissään ja omaan lukuunsa. EUT:n tekemän erottelun perusteella ei tällöin voida katsoa olevan kysymys täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelujen myynnistä.
Rahasto kilpailee muiden sijoitusrahastojen kanssa. A voi valita, sijoittaako se omaisuuttaan rahastoon vai johonkin muuhun sijoitusrahastoon. Eri sijoitusvaihtoehdot ovat A:n näkökulmasta tässä mielessä täysin samassa asemassa. Mikäli katsottaisiin, että rahasto ei ole erityinen sijoitusrahasto ja GP Oy joutuisi tällä perusteella maksamaan arvonlisäveroa Advisory Companyltä hankkimistaan rahastonhallintapalveluista, GP Oy:lle ja sitä kautta A:lle sijoittajana syntyisi arvonlisäverokustannuksia, joita sille ei syntyisi sijoittamalla varoja täysin samanlaiseen suljettuun pääomarahastoon, jossa olisi useampia sijoittajia. Neutraalisuusperiaatteen vastaista on katsoa, että mikäli GP Oy ja toisen rahaston vastuunalainen yhtiömies ostaisivat täysin samanlaisia palveluja täysin samanlaista toimintaansa varten, GP Oy joutuisi suorittamaan hankinnoista arvonlisäveron, kun kilpailevan rahaston vastuunalainen yhtiömies ei näin joudu tekemään.
Kysymyksessä oleva rahasto on siis muiden pääomarahastojen kanssa kilpaileva rahasto. Suljetut rahastot on oikeus- ja verotuskäytännössä vakiintuneesti katsottu erityisiksi sijoitusrahastoiksi, joiden hallinnointi on arvonlisäverotonta. Advisory Company tulee hoitamaan rahaston hallinnoinnin kokonaisuudessaan. Näin ollen perustettavan yhtiön GP Oy:n suunnitellut, ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatut rahaston hallinnointiin liittyvät palveluhankinnat täyttävät erityisten sijoitusrahastojen hallinnoinnin erityiset ja olennaiset piirteet. GP Oy:n ostamat palvelut ovat arvonlisäverolain 42 §:ssä tarkoitettuja verosta vapautettuja rahoituspalveluja, joiden hankinnasta GP Oy ei ole velvollinen suorittamaan Suomessa arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella seuraavaa:
Oikeudenvalvontayksikkö on samaa mieltä valittajan kanssa siitä, ettei verotus- ja oikeuskäytännössä ole katsottu, että suljetun pääomarahaston katsominen erityiseksi sijoitusrahastoksi edellyttäisi, että rahastossa on useampi kuin yksi sijoittaja. EUT:n oikeuskäytännössä käsitettä on kuitenkin sittemmin täsmennetty, ja asiassa C-464/12, ATP PensionService , annetussa tuomiossa on todettu, että kyse on yrityksistä, joihin on koottu useita sijoituksia ja joissa nämä on hajautettu arvopapereihin, joita voidaan hallinnoida tehokkaasti tulosten optimoimiseksi, ja joissa yksittäiset sijoitukset voivat olla melko pieniä (tuomion 50 kohta).
Kysymyksessä olevassa tapauksessa sijoitusrahastoon sijoitetaan yksinomaan A:n varoja. Vaikka rahaston ei tarvitse EUT:n oikeuskäytännön mukaan olla yhteissijoitusdirektiivissä tarkoitettu rahasto, EUT:n mukaan rahastojen pitää kuitenkin olla samankaltaisia ja täyttää samat tavoitteet. Kyseessä täytyy olla joka tapauksessa rahasto, johon eri tahot sijoittavat rahojaan yhdessä. Sillä seikalla, että A voi valita, sijoittaako se omaisuuttaan kysymyksessä olevaan rahastoon vai johonkin toiseen sijoitusrahastoon, ei ole merkitystä asian arvioimisessa. Näin sen vuoksi, että EUT on jo tulkinnut sijoitusrahastoja koskevan verotuksen neutraalisuuden periaatteen merkitystä asiassa C-44/11, Deutsche Bank , antamassaan tuomiossa. EUT:n mukaan verotuksen neutraalisuuden periaatteen nojalla ei voida laajentaa vapautuksen soveltamisalaa nimenomaisen säännöksen puuttuessa. Mainittu periaate ei EUT:n mukaan ole primäärioikeuden määräys, joka voisi määrittää vapautuksen pätevyyden, vaan tulkintaperiaate, jota on sovellettava samanaikaisesti vapautusten suppean tulkinnan periaatteen kanssa. On totta, että sijoittaja voi valita, sijoittaako hän yhteissijoitusrahastoon vai muodostaako hän varallisuudesta oman rahastonsa, mutta tämä valintamahdollisuus ei laajenna verottomaksi muuta hallinnointipalvelua kuin sitä, joka kohdistuu yhteissijoitusrahastossa olevan omaisuuden hallinnointiin.
Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatut palvelut ovat palveluja, joita vapautuksen itsessään voitaisiin ilmeisesti tulkita koskevan silloin kun palvelu luovutetaan arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetulle erityiselle sijoitusrahastolle. Kysymyksessä olevassa tapauksessa niitä ei kuitenkaan luovuteta erityiselle sijoitusrahastolle, koska sopimus koskee vain yhden tahon omistaman omaisuusmassan hoitamista.
Oikeudenvalvontayksikkö on katsonut, että valitus tulisi hylätä sillä perusteella, että sijoitusrahasto, josta nyt on kysymys, ei ole yhteissijoitusrahastoon rinnastettavissa oleva rahasto. Tämä johtuu siitä, että siihen sijoitetaan vain A:n varoja.
A on antamassaan vastaselityksessä uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja vaatimansa sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on perustanut näkemyksensä valituksen hylkäämiselle siihen, että perustettavaan yhtiöön (rahasto) sijoitettaisiin yksinomaan A:n varoja. Ennakkoratkaisuhakemuksessa on todettu, että kommandiittiyhtiömuotoisessa rahastossa on ainakin kaksi yhtiömiestä: vastuunalainen yhtiömies GP Oy, jonka A omistaa yhdessä ulkomaisen Advisory Companyn kanssa, sekä A. EUT:n oikeuskäytännössä on katsottu, että erityisen sijoitusrahaston hallinnointipalvelujen vapautus arvonlisäverosta kattaa erityiset sijoitusrahastot niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta. Arvonlisäverovapautuksen suhteen merkitystä ei ole sillä, onko rahasto avoin vai suljettu rahasto. Molemmat päätelmät voidaan perustaa verotuksen neutraalisuuden periaatteeseen, joka on esteenä sille, että samoja liiketoimia suorittavia talouden toimijoita kohdeltaisiin eri tavoin.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
A:n perustettavan yhtiön puolesta tekemä valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Sovellettavat säännökset ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö
Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Lain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan rahoituspalveluna pidetään muun ohella arvopaperikauppaa.
Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993 vp) lain 42 §:n 1 momentin 6 kohtaa koskevien perustelujen mukaan myös sijoitusrahastotoiminta jäisi verotuksen ulkopuolelle.
Arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinta (oikeastaan hallinnointi tai hoitaminen).
EUT:n asiassa C-464/12, ATP PensionService , antama tuomio koskee muun ohella kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan (nykyisin arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohta) tulkintaa. Siltä osin kuin tuomio koskee erityisten sijoitusrahastojen käsitettä EUT on todennut, että kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan mukaan jäsenvaltioilla on oikeus määritellä käsite îerityiset sijoitusrahastotî. Tätä jäsenvaltioille annettua määrittelyvaltaa rajoittaa kuitenkin kielto jättää noudattamatta unionin lainsäätäjän vapautuksen itsensä osalta käyttämiä termejä. Jäsenvaltio ei muun muassa voi riitauttamatta termejä "erityinen sijoitusrahasto" itsessään valita erityisistä sijoitusrahastoista niitä, joihin vapautusta sovelletaan, ja niitä, joihin sitä ei sovelleta. Mainituilla säännöksillä jäsenvaltiolle annetaan siis ainoastaan toimivalta määritellä kansallisessa oikeudessaan rahastot, jotka kuuluvat käsitteeseen "erityiset sijoitusrahastotî. Kyseisen määrittelyvallan käyttämisessä on lisäksi noudatettava kuudennen arvonlisäverodirektiivin tavoitteita sekä yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään kuuluvaa verotuksen neutraalisuuden periaatetta (tuomion 40 - 42 kohta).
Erityisten sijoitusrahastojen hallinnointiin liittyvien liiketoimien verosta vapauttamisen tavoitteena on EUT:n mukaan muun muassa helpottaa sijoittajien sijoitusyritysten avulla harjoittamaa arvopaperisijoittamista siten, että arvonlisäverosta aiheutuvat kustannukset jäävät pois, ja varmistamalla näin yhteisen arvonlisäverojärjestelmän neutraalisuus silloin, kun on valittava, tehdäänkö sijoitus suorana sijoituksena arvopapereihin vai yhteissijoitusyrityksen välityksellä. Verotuksen neutraalisuuden periaate on esteenä sille, että samoja liiketoimia suorittavia taloudellisia toimijoita kohdeltaisiin eri tavoin arvonlisäverotuksessa (tuomion 43 ja 44 kohta).
EUT:n mukaan rahastot, jotka ovat yhteissijoitusyrityksistä annetussa neuvoston direktiivissä 85/611/ETY tarkoitettuja yhteissijoitusyrityksiä, ovat erityisiä sijoitusrahastoja. Erityisinä sijoitusrahastoina on lisäksi pidettävä rahastoja, jotka eivät ole direktiivissä 85/611/ETY tarkoitettuja yhteissijoitusyrityksiä, mutta joilla on samat ominaispiirteet kuin yhteissijoitusyrityksillä ja jotka suorittavat siis samoja liiketoimia tai jotka ovat ainakin piirteiltään siinä määrin samankaltaisia, että ne kilpailevat yhteissijoitusyritysten kanssa (tuomion 46 ja 47 kohta).
Tuomion mukaan direktiivin 85/611/ETY 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että kyseinen direktiivi koskee yrityksiä, joiden ainoana tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen siirtokelpoisiin arvopapereihin ja/tai muuhun helposti rahaksi muutettavaan rahoitusomaisuuteen ja jotka toimivat riskin hajauttamisen periaatteella ja joiden osuudet on haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava suoraan tai välillisesti kyseisten yritysten varoilla. Kyse on yrityksistä, joihin on koottu useita sijoituksia ja joissa nämä on hajautettu arvopapereihin, joita voidaan hallinnoida tehokkaasti tulosten optimoimiseksi, ja joissa yksittäiset sijoitukset voivat olla melko pieniä. Tällaiset sijoitusrahastot hallinnoivat sijoituksiaan omissa nimissään ja omaan lukuunsa, kun taas jokainen sijoittaja omistaa osuuden rahastosta mutta ei rahaston sijoituksista sellaisenaan. EUT:n mukaan olennainen kriteeri erityiseksi sijoitusrahastoksi luokittelemisessa on useiden edunsaajien varojen yhdistäminen, joka mahdollistaa edunsaajien kantaman riskin jakamisen useille arvopapereille (tuomion 49 - 51 kohta).
Oikeudellinen arviointi
Asiassa on kysymys siitä, onko perustettavan GP Oy:n suoritettava arvonlisäverolain 1 §:n, 9 §:n ja 65 §:n nojalla arvonlisäveroa ulkomaiselta Advisory-yhtiöltä ostamistaan palveluista, kun GP Oy hallinnoi kommandiittiyhtiömuotoista rahastoa, johon varoja sijoittaa A kommandiittiyhtiön ainoana äänettömänä yhtiömiehenä. Asiassa ei ole ratkaistavana mainittujen palvelujen verokohtelu siinä tapauksessa, että kommandiittiyhtiössä sijoittajina on useampia äänettömiä yhtiömiehiä.
Asiassa on ratkaistava ensin, onko ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettua kommandiittiyhtiötä pidettävä arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona.
Arvonlisäverolaissa ei ole erityisten sijoitusrahastojen hallinnoinnin verovapautta koskevaa säännöstä. Arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinnointi.
EUT:n edellä selostetusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että erityisen sijoitusrahaston käsitteen tulkinnassa lähtökohtana on pidettävä arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY (jäljempänä myös yhteissijoitusyritysdirektiivi) mukaisia yhteissijoitusyrityksiä. EUT:n oikeuskäytännöstä ilmenee edelleen, että arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuina erityisinä sijoitusrahastoina on pidettävä myös sellaisia rahastoja, jotka eivät kuulu yhteissijoitusyritysdirektiivin soveltamisalaan, mutta joilla on samat ominaispiirteet kuin yhteissijoitusyrityksillä ja jotka suorittavat samoja liiketoimia tai jotka ovat ainakin piirteiltään siinä määrin samankaltaisia, että ne kilpailevat yhteissijoitusyritysten kanssa. Eräs olennainen kriteeri erityiseksi sijoitusrahastoksi luokittelemisessa on EUT:n oikeuskäytännön mukaan useiden edunsaajien varojen yhdistäminen. Erityisenä sijoitusrahastona on pidettävä rahastoa, johon on koottu useita sijoituksia.
Ennakkoratkaisun mukaan hakemuksessa tarkoitettuun kommandiittiyhtiöön varoja sijoittaa vain yhtiön ainoana äänettömänä yhtiömiehenä toimiva A. Kommandiittiyhtiöön ei siten ole yhdistetty useiden sijoittajien varoja. Kommandiittiyhtiön ei tämän vuoksi ole katsottava täyttävän arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja erityisen sijoitusrahaston olennaisia yhteiseen sijoittamiseen liittyviä ominaispiirteitä.
Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon EUT:n oikeuskäytännöstä ilmenevä kilpailuneutraalisuuden periaate. Kaikkien sijoitusmuotojen kustannusten verokohtelua ei kuitenkaan ole yhtenäistetty, vaan arvonlisäverodirektiivin ja EUT:n oikeuskäytännön mukaan joidenkin sijoitusmuotojen kustannuksiin sisältyy arvonlisävero, kuten esimerkiksi täyden valtakirjan omaisuudenhoitoon (EUT C-44/11, Deutsche Bank ). Sijoitusten hallinnointia koskeva neutraalisuusvaatimus koskee EUT:n oikeuskäytännön mukaan vain sellaista rahastosijoittamista, jolla on olennaisesti samat ominaispiirteet kuin yhteissijoitusyritysdirektiivissä tarkoitetuilla rahastoilla, mistä edellä esitetyn perusteella ei nyt ole kysymys. Muutoinkaan A:n määräysvallassa olevan kommandiittiyhtiön ei voida katsoa kilpailevan avoimilla markkinoilla A:n sijoituksista.
Edellä esitetyillä perusteilla on katsottava, että perustettava kommandiittiyhtiö ei ole arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto, jonka hallinnointi olisi arvonlisäverolaissa tai -direktiivissä vapautettu verosta. Tämän vuoksi siitä, täyttävätkö perustettavan GP Oy:n alihankkijaltaan Advisory-yhtiöltä ostamat palvelut erityisen sijoitusrahaston hallinnoinnilta vaadittavat edellytykset, ei ole tarpeen lausua.
Näin ollen keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta, jonka mukaan perustettavan GP Oy:n on suoritettava arvonlisäveroa yhtiön ostamista ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetuista palveluista, ei ole syytä muuttaa.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Eila Rother, Timo Viherkenttä, Leena Äärilä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Marita Eeva.