25.4.2013

Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta 13.4.2011 nro 2009/U/163

Asian aikaisempi käsittely, sikäli kuin nyt on kysymys

F Oy on 6.9.2002 hakenut hyödyllisyysmallioikeutta keksintöön nimeltä ”Lipunmyyntijärjestelmä”. Hakemus on jatkettu kansainvälinen hakemus ja etuoikeutta on pyydetty FI-patenttihakemuksesta 20010173 (30.1.2001). Hakemuksen tarkoittama hyödyllisyysmalli on rekisteröity 23.1.2003 (rek.nro 5675).

Keksintö on määritelty suojavaatimuksessa 1 seuraavasti:
”Lipunmyyntijärjestelmä lipun (10) ostamiseksi ja tulostamiseksi internet-verkon välityksellä asiakkaalla, jolla on tulostimella (22) varustettu päätelaite (21) sekä siihen sovitettu yhteys internet-verkkoon (20), jossa järjestelmään kuuluu ainakin
- lipunmyyjällä palvelin (24), johon on sovitettu lipunvaraussovellus, tietokanta (25) ja yhteys internet-verkkoon (20),
- tapahtumapaikalla (31) lukijat (29) ja ilmaisimet (38) kytkettynä palvelimen (24) tietokantaan (25) ja jossa lipun (10) ostamiseksi lipunvaraussovellus sisältää seuraavat toiminteet:
- lipun (10) tilaussivun lataaminen palvelimelta (24) asiakkaan päätelaitteelle (21),
- lipun (l0) tilaaminen asiakkaan päätelaitteella (21),
- täytetyn tilaus- ja veloituspyynnön välitys internet-verkolla (20) lipunmyyjän palvelimelle (24) ja tallentaminen tietokantaan (25),
- maksuvahvistuksen muodostus asiakkaan maksettua lipun sähköisellä maksujärjestelmällä,
- maksuvahvistuksen jälkeen lipun (10) yksilöivän lipputiedoston ja sen tunnisteen (15) lähetys lipunmyyjän palvelimelta (24) asiakkaalle internet-verkon (20) välityksellä,
- lipputiedoston vastaanotto asiakkaalla ja tulostus lipuksi (10) tämän sisältäessä ainakin yhden koneellisesti luettavan tunnisteen (15)
ja jossa lipun käyttämiseksi tapahtumapaikalla (31) lipun (10) tunniste (15) on sovitettu luettavaksi lukijalla (29) ja järjestelmä on sovitettu ilmaisemaan ilmaisimen (38) avulla lipun (10) validiteetti tietokannasta (25) tunnisteen (15) perusteella, tunnettu siitä, että järjestelmään kuuluu tapahtumapaikalle (31) sovitettu paikallispalvelin (27), johon tunnisteen lukijat ja validiteetin ilmaisimet (38) on liitetty ja joka on sovitettu vastaanottamaan palvelimelta (24) tietokannan (25) kopio (25').”

Y Oy on 9.6.2008 vaatinut rekisteröinnin mitätöimistä, koska esillä oleva keksintö ei ole uusi hyödyllisyysmallilain tarkoittamalla tavalla. Vaatimuksen perusteluissa on todettu, että Suomessa lukuisat yritykset toimittavat lippuja, joissa on yksilöllinen tunniste, joka on useimmiten viivakoodi ja viivakoodi lähetetään joko gsm-verkossa tai internet-verkossa tai paperilla perinteisessä postissa. Tunnetuimpia lippujen välittäjiä ovat Finnair, VR, Matkahuolto, HKL, Finnkino, Lippupalvelu, Lippupiste ja Tiketti.

Vaatimuksen liitteenä on ote Finnairin nettisivulta sekä artikkeli ”General-purpose Digital Ticket Framework”, K. Fujimura, Y. Nakajima, Proceedings of the 3rd USENIX Workshop on Electronic Commerce, 31.8. - 3.9.1998.

Rekisteröinnin haltija on vastineessaan 18.8.2008 todennut, että mitättömäksijulistamisvaatimuksessa ei ole näytetty toteen hyödyllisyysmallin mukaisen järjestelmän julkiseksituloa sellaisena rakenteellisena kokonaisuutena kuin se on esitetty suojavaatimuksessa. Erityisesti konferenssijulkaisu ei esitä järjestelmän teknistä kuvausta eikä nimenomaisesti paikallispalvelinta.

Patentti- ja rekisterihallitus on hylännyt Y Oy:n mitätöintivaatimuksen 30.9.2008 antamallaan päätöksellä. Perusteluissa on todettu, että Finnairin nettisivulta ei ilmene elektronisen lipun toteutustapaa. Myöskään artikkelista ”General-purpose Digital Ticket Framework” ei ilmene suojavaatimuksen mukaista järjestelyä, jossa lipunmyyntijärjestelmään kuuluu tapahtumapaikalla oleva paikallispalvelin, johon tunnisteen lukijat ja validiteetin ilmaisimet on liitetty ja joka on sovitettu vastaanottamaan palvelimelta tietokannan kopio.

Y Oy on tehnyt 25.5.2009 uuden mitätöintivaatimuksen. Vaatimuksessa on katsottu, että hyödyllisyysmallin tarkoittama keksintö ei ole uusi eikä eroa selvästi siitä, mikä on tullut aikaisemmin tunnetuksi. Lisäksi keksintöä ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voisi selityksen perusteella käyttää keksintöä. Uutuuden ja keksinnöllisyyden osalta vaatimuksen tekijä on viitannut WO-julkaisuihin 01/39091 (D1) ja 01/03040 (D2). Lisäksi on viitattu seuraaville www-sivuille: http://www.dbmsmag.com/9606d08.htm sekä http://manuals.sybase.com/onlinebooks/groupsasarc/awg0600e/dbsren6. Vaatimuksessa on mainittu lisäksi seuraavat julkaisut: ”Database Connection” -artikkeli Wikipediasta (D5), Datalogic DLL6010-R -lukijalaitteen tuote-esite kesäkuulta 1999 (D6) sekä WO 00/45348 (D7).

Rekisteröinnin haltija on antanut vastineen mitätöintivaatimuksen johdosta 14.7.2009. Vastineessa on todettu, että viitejulkaisu D1 ei ollut julkinen esillä olevan hakemuksen etuoikeuspäivänä eikä kyseistä WO-hakemusta ole jatkettu Suomessa. Julkaisulla ei siten ole estevaikutusta esillä olevan hakemuksen suhteen. Julkaisut D3, D4 ja D5 esittävät tietokantaohjelmistoihin liittyvää perustekniikkaa niin yleisellä tasolla, että ne eivät anna alan ammattilaiselle mitään vihjettä esillä olevan keksinnön suuntaan. Viite D6 esittää ainoastaan selityksessä mainittua skanneria. Viite D7 on mainittu tekniikan tasona esillä olevassa hakemuksessa eikä julkaisussa ole mitään mainintaa siitä riskistä, joka johtuu mahdollisista tietoliikenteen katkoksista. Julkaisu D2 esittää valtavan joukon erilaisia sähköisen maksamisen järjestelmiä, joissa etupäässä käytetään älykorttia. Julkaisu ohjaa ammattimiestä rakentamaan tapahtumapaikalle raskaan tietojärjestelmän, joka on koko ajan kiinni keskuskoneessa. Julkaisussa ei ole esitetty sellaista järjestelmää, jossa tilitiedot ovat ensin keskuskoneella ja siirrettäisiin hieman ennen tapahtumaa paikallispalvelimelle. Julkaisu ei tuo esille hyödyllisyysmallin lähtökohtaista ongelmaa, tietoliikennekatkosta kriittisellä hetkellä eli lippujen tarkastuksen aikana.

Haltijan käsityksen mukaan ammattimies pystyy helposti käyttämään keksintöä selityksen perusteella.

Patentti- ja rekisterihallitus on mitätöinyt rekisteröinnin 30.10.2009 antamallaan päätöksellä. Päätöksen perusteluissa on katsottu, että hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen 1 kaikki piirteet löytyvät julkaisusta D2, joten suojavaatimuksen määrittelemä keksintö ei ole uusi. Selitystä on pidetty riittävän selvänä ja lisäksi on todettu, että suojavaatimus 1 ei ole liian laaja siihen nähden mitä selityksessä on esitetty.

Asian käsittely Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnassa

F Oy on 29.12.2009 hakenut muutosta Patentti- ja rekisterihallituksen 30.10.2009 antamaan päätökseen Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnassa. Yhtiö on vaatinut päätöksen kumoamista ja rekisteröinnin pitämistä voimassa. Valituksen liitteenä on esitetty uudet suojavaatimukset (ensisijaiset ja toissijaiset). Ensisijaiseen suojavaatimukseen 1 on lisätty sana ”kertatoimenpiteenä” (paikallispalvelin on sovitettu vastaanottamaan kertatoimenpiteenä palvelimelta tietokannan kopio). Valittajan mukaan julkaisussa D2 on kyse jatkuvasta tietojen kopioimisesta palvelimelta paikallispalvelimelle. Julkaisussa ei ratkaista esillä olevan keksinnön ongelmaa, joka syntyy mahdollisesta tietoliikennekatkoksesta juuri asiakkaiden saapuessa lippujen tarkastukseen. Toissijaisen suojavaatimuksen 1 tunnusmerkkiosaan on lisätty määrite, jonka mukaan paikallispalvelin on kannettava tietokone.

Patentti- ja rekisterihallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon 10.3.2010. Lausunnossa on todettu, että ensisijaisiin vaatimuksiin lisätty ”kertaluonteinen” ei ilmene yksikäsitteisesti alkuperäisistä asiakirjoista, joten lisäys ei ole hyväksyttävissä.

Toissijaiseen vaatimukseen lisätty määrittely kannettavasta tietokoneesta ei ole täsmällinen. Kannettavan tietokoneen käyttö on myös ammattimiehelle ilmeinen vaihtoehto eikä muodosta selvää eroa esimerkiksi julkaisusta D2 tunnettuun nähden.

Y Oy on antanut selityksen valituksen johdosta 12.3.2010. Selityksessä on katsottu, että ”kertatoimenpide” on epätäsmällinen määrite, jolle ei ole perusteita hyödyllisyysmallin selityksessä. Kannettavan tietokoneen käyttö ei myöskään ole riittävän täsmällinen määrite eikä siihen liity mitään keksinnöllistä.

Rekisteröinnin haltija on antanut vastaselityksen 6.5.2010 ja pyytänyt ensisijaisten ja toissijaisten suojavaatimusten hyväksymistä. Haltijan mukaan hyödyllisyysmallin selitystä kokonaisuutena tarkastellen on selvää, että kyseessä oleva tietokanta siirretään kokonaisuutena ja kertaluontoisesti paikalliselle palvelimelle. Tämä ilmenee erityisesti selityksen sivulta 3 (rivit 24 - 30) sekä sivulta 6 (rivit 18 - 23). Edelleen haltijan mukaan ”kannettava tietokone” on yksiselitteinen termi, joka erottaa esillä olevan keksinnön julkaisusta D2, jossa paikallispalvelin on erikoisvalmisteinen ja raskas laite.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan ratkaisu

Valituslautakunta on hylännyt valituksen ja pysyttänyt voimassa päätöksen rekisteröinnin mitätöimisestä. Valituslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Esillä olevan hyödyllisyysmallin uutuuden ja keksinnöllisyyden kannalta merkittävimpänä julkaisuna voidaan pitää mitätöintivaatimuksessa 25.5.2009 esitettyä WO-hakemusta 01/03040 (D2). Valituksenalaisessa päätöksessä on tarkasteltu esillä olevan hakemuksen suojavaatimusta kohta kohdalta verraten sitä mainittuun julkaisuun ja todettu, että kaikki suojavaatimuksessa esitetyt piirteet ilmenevät julkaisusta D2. Valituslautakunta yhtyy päätöksessä esitettyihin perusteluihin. Myöskään valittaja (rekisteröinnin haltija) ei ole puuttunut näihin perusteluihin, vaan on antanut uudet suojavaatimukset (ensisijaiset ja toissijaiset).

Ensisijaista suojavaatimusta 1 on täsmennetty määrittelemällä, että paikallispalvelin on sovitettu vastaanottamaan tietokannan kopio kertatoimenpiteenä. Valittaja on katsonut, että perusteet lisäyksen tekemiselle löytyvät hakemuksen selityksestä, sivu 3, rivit 24 - 30 (”Tietokanta siirretään paikalliselle palvelimelle, edullisesti mikrotietokoneelle internetin välityksellä 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua”) ja sivu 6, rivit 18 - 23 (”Tapahtumapaikalle 31, jolle lippuja myydään voidaan sijoittaa paikallispalvelin 27, joka sisältää lipunmyynnin loputtua lipunmyyjän 39 palvelimelta 24 siirretyn kopion lipunvaraustietokannasta 25”).

Edellä viitatuista kohdista ilmenee kyllä, että lipunvaraustietokannan kopio on paikallispalvelimella sen jälkeen, kun lipunmyynti on loppunut, mutta selitys ei määrittele yksikäsitteisesti, että tietokannan siirto suoritetaan kertatoimenpiteenä.

Rekisteröinnin haltija on pitänyt kertatoimenpiteenä suoritettavaa tietokannan kopiointia merkittävänä seikkana, jolla eliminoidaan internetin mahdollisten toimintahäiriöiden vaikutus. Toimintahäiriö voi tietenkin sattua myös kertakopioinnin aikana, eikä mainittuun seikkaan liity muutoinkaan mitään keksinnöllistä merkitystä. Kertakopiointia on pidettävä alan ammattilaiselle aivan ilmeisenä ratkaisuna.

Ensisijainen suojavaatimus 1 ei siten ole hyväksyttävissä, koska siihen tehty lisäys (”kertatoimenpiteenä”) ei ilmene hakemuksen perusasiakirjoista. Vaatimuksen mukainen keksintö ei myöskään eroa selvästi siitä, mikä on tunnettua julkaisusta D2.

Toissijaista suojavaatimusta 1 on täsmennetty määrittelemällä, että paikallispalvelin (27) on kannettava tietokone. Osapuolet ovat olleet erimielisiä, onko määrittely riittävän täsmällinen. Vaikka ”virallista” määrittelyä kannettavalle tietokoneelle ei löytyisikään, voidaan vakiintuneen kielenkäytön perusteella pitää riittävän selvänä, mitä kannettavalla tietokoneella tarkoitetaan verrattuna pöytäkoneeseen tai raskaampaan koneeseen. Sen sijaan voidaan todeta, että kannettava tietokone ei toiminnallisesti tai tekniseltä arkkitehtuuriltaan poikkea raskaammista tietokoneista. Kannettavan tietokoneen käyttö hyödyllisyysmallin mukaisessa tilanteessa on alan ammattilaiselle aivan ilmeinen ratkaisu, johon ei liity keksinnöllisyyttä.

Hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee näin ollen kumota, koska keksintö ei eroa selvästi siitä, mikä on tullut tunnetuksi julkaisusta D2.

Asian ovat ratkaisseet valituslautakunnassa apulaisjohtaja Tapio Priia sekä yli-insinöörit Hannu Kaisko ja Erkki Tiala, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

F Oy on valituksessaan vaatinut valituslautakunnan päätöksen kumoamista ja hyödyllisyysmallin rekisteröimistä muutettujen suojavaatimusasetelmien mukaisena. Yhtiö on oheistanut valitukseensa uudet vaihtoehtoiset suojavaatimusasetelmat 1 ja 2:

Ensisijainen suojavaatimusasetelma käsittää alkuperäisen suojavaatimuksen 1 piirteen lisäksi seuraavat piirteet:
- johdannossa tunniste (15) on nimenomaan viivakoodi ja tunnisteen lukija (29) viivakoodinlukija
- tunnusmerkilliseen osaan on lisätty loppuun: ”1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua”.

Viivakoodi on selityksessä ensisijainen tunniste ja sen käyttö on selostettu alkuperäisen hakemuksen kuvan 2 lippuesimerkkiä myöten.

Aikaisempi piirre ”kertatoimenpiteenä” on muutettu muotoon ”1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua”, joka nyt löytyy selityksestä sellaisenaan sivulta 3 riveiltä 23 - 25 sekä sivun 6 riveillä 18 - 23 olevaan kohtaan: ”Tapahtumapaikalle 31, jolle lippuja myydään voidaan sijoittaa paikallispalvelin 27, joka sisältää lipunmyynnin loputtua lipunmyyjän 39 palvelimelta 24 siirretyn kopion lipunvaraustietokannasta 25'. Tällä voidaan eliminoida internet-verkon 20 mahdollisista toimintahäiriöistä ja ylikuormituksesta johtuvasta hitaudesta aiheutuvat ongelmatilanteet.”

Piirre ”1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua” esittää väljän teknillisen määritelmän ja vaatimuksen järjestelmälle. Vaikka määritelmä on teknillisesti väljä, se on silti riittävän täsmällinen erottamaan keksinnön mukaisen järjestelmän tunnetusta tekniikasta, joka tarvitsee internet-yhteyttä myös lippujen tarkistuksen yhteydessä tai on paljon monimutkaisempi, jos itse lipunmyyntipalvelin on tapahtumapaikalla tai tapahtumapaikalla päivitetään jatkuvasti myyntitietokantaa.

Toissijainen suojavaatimusasetelma käsittää ensisijaiseen suojavaatimusasetelmaan lisäksi sen muutoksen, että suojavaatimukset 1 ja 2 on yhdistetty ja suojavaatimukset 3 ja 4 on uudelleen numeroitu suojavaatimuksiksi 2 ja 3. Lisäksi suojavaatimukseen 1 on lisätty seuraavat täsmennykset:
- paikallispalvelimen mikrotietokone on kannettava tietokone
- tähän samaan tietokoneeseen viivakoodin lukijat (29) ja validiteetin ilmaisimet (38) on liitetty.

Molemmat täsmennykset perustuvat hyödyllisyysmallin selityksen sivun 4 riveillä 1 - 11 olevaan kappaleeseen:

”Edellä viitatun sovellusmuodon mukaan paikallispalvelin tapahtumapaikalla muodostuu mikrotietokoneesta (esimerkiksi PC) edullisesti kannettavasta tietokoneesta, johon ainakin yksi viivakoodin lukija on liitetty ja ilmaisin muodostuu tietokoneen näytöstä sekä sitä ohjaavasta sovelluksesta. Pienimmässä järjestelmässä kaikki järjestelmän mukaisen lipun ostaneet johdetaan sisälle yhdestä sisääntulosta, jonka yhteyteen kyseinen kannettava tietokone viivakoodin lukijoineen. Samaan tietokoneeseen voidaan sovittaa muitakin viivakoodinlukijoita, mutta tällöin muissa ilmaisimena on käytettävä lukijan yhteyteen järjestettyä merkkivaloa tai -summeria.”

Toissijainen suojavaatimus 1 esittää äärimmilleen viedyn lipunmyyntijärjestelmän pelkistyksen tapahtumapaikalla, joka kuitenkin hyödyntää keskitettyä, internetin kautta tapahtuvaa lipunmyyntiä.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Kannettavassa tietokoneessa ei yleensä pidetä palvelintoimintoja. ”Kannettava tietokone” on väljä teknillinen määritelmä, jolla saadaan erottamiskykyä tunnettuun tekniikkaan erityisesti siinä suhteessa, ettei kannettava tietokone ole tarkoitettu palvelimeksi eikä varsinkaan palvelemaan kiinteästi muita tietokoneita. Keksinnön mukaan kannettava tietokone ”paikallispalvelimena” palvelee pelkistetyimmässä muodossa vain viivakoodin lukijaa näytön toimiessa ilmaisimena.

On aivan selvää, ettei julkaisusta D2 ole löydettävissä eikä johdettavissa tällaista yhden (kannettavan) tietokoneen järjestelmää, jossa yksi tai useampi viivakoodin lukija olisi liitetty tähän samaan tietokoneeseen. Julkaisun kaikissa sovellusmuodoissa tapahtumapaikalla on useita palvelimia. Oleellisempaa on itse asiassa kuitenkin se, että ohjelmalliset välineet ovat pakostakin melko monimutkaiset julkaisun D2 järjestelmässä, koska toiminta säilyy reaaliaikaisena jopa lipun tarkistuksen alettua. Ammattimies ei käyttäisi tapahtumapaikalla ”kannettavaa tietokonetta” POS-palvelimena yhdessäkään julkaisun D2 sovelluksessa, koska siinä palvelimien tulee toimia pitkiä aikoja (kuukausia, jopa vuosia) luotettavasti.

On jonkin verran epäselvää, kuinka mahdolliset viivakoodin lukijat liitettäisiin julkaisun D2 mukaiseen järjestelmään. Julkaisun D2 kuvissa 17, 20, 23, 26 ja 30 kaikki palvelintoiminnot tapahtuvat tapahtumapaikalla, jolloin siellä oleva palvelin on varattu jopa kuukausiksi etukäteen palvelemaan kutakin tapahtumaa riippuen lipunmyynnin kestosta. Järjestelmät eivät voi käytännössä palvella eri toimijoita, ainakaan helposti, kun POS eli myyntipalvelin on yhden toimijan hallussa. Haluttaessa vikavarmistusta rakennetta monimutkaistetaan kuvan 15 raskaamman palvelimen avulla (sivu 37 rivit 33 - 35). Keksinnössä sen sijaan hyödynnetään kehittynyttä ja keskitettyä lipunmyyntijärjestelmää ja paikallisesti tarvitaan oma, suhteellisen kevyt palvelin hyvin lyhytaikaisesti. Tämä on teknillisesti merkittävä parannus.

Julkaisun D2 kuva 11 esittää keskitetyn järjestelmän, joka sekin varaa tapahtumapaikan palvelimen jopa kuukausiksi etukäteen. Tapahtumapaikan järjestelmä on varsin monimutkainen käsittäen useita palvelimia ja erityisesti niin sanotun proxy-ohjelmiston, jolla parannetaan reaaliaikaisen palvelun tehoa monimutkaisuuden kustannuksella. Kaikki tällainen on tarpeetonta keksinnössä, jossa luopumalla viime hetken reaaliaikaisuudesta saavutetaan erityisen yksinkertainen ja luotettava paikallisjärjestelmä.

Keksintö tuo esiin selvästi aikaisempaa yksinkertaisemman internet-pohjaisen keskitetyn lipunmyyntijärjestelmän, joka ei kärsi hetkellisistä tietoliikennekatkoksista. Ensisijainen vaatimusasetelma tulisi hyväksyä. Toissijainen vaatimusasetelma parantaa edelleen erottamiskykyä tunnetun tekniikan tasoon verrattuna.

Valituslautakunta on esittänyt lausuntonaan seuraavaa:

Valituslautakunta katsoi päätöksessään, että valituslautakunnalle annetuissa ensisijaisissa suojavaatimuksissa käytetty määrittely, jonka mukaan paikallispalvelin on sovitettu vastaanottamaan tietokannan kopio kertatoimenpiteenä, ei ilmene yksikäsitteisesti hakemuksen perusasiakirjoista. Toissijaisiin suojavaatimuksiin lisättyä määrittelyä kannettavasta tietokoneesta ei pidetty keksinnöllisenä.

Rekisteröinnin haltija on nyt antanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle edelleen täsmennetyt suojavaatimukset, joissa kertatoimenpidettä koskeva seikka on korvattu perusasiakirjoista ilmenevällä määrittelyllä, jonka mukaan paikallispalvelin (25) on sovitettu vastaanottamaan palvelimelta (24) tietokannan kopio 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua. Lisäksi paikallispalvelimeen on liitetty tunnisteen ilmaisimet (viivakoodin lukijat ja validiteetin ilmaisimet). Toissijaisiin suojavaatimuksiin on lisätty lisäksi määrittelyt, joiden mukaan paikallispalvelin on mikrotietokone, erityisesti kannettava tietokone, jolloin ainakin yksi ilmaisin muodostuu kyseisen tietokoneen näytöstä sekä sitä ohjaavasta ohjaussovelluksesta.

Pääasiallisena esteenä rekisteröinnille on pidetty WO-julkaisun 01/03040 (D2) mukaista lipunmyyntijärjestelmää, jossa lipun ostaja voi omalla kotitietokoneellaan internetin välityksellä tilata lippujärjestelmästä haluamansa pääsylipun ja maksaa sen samalla sekä tulostaa maksamansa lipun omalla kirjoittimellaan. Tulostettuun pääsylippuun sisältyy tunniste, esimerkiksi viivakoodi. Viivakoodilla varustettu lippu esitetään tapahtumapaikalla ilmaisimelle (viivakoodinlukija, validiteetin ilmaisin), joka tunnistaa lipussa olevan tiedon ja sallii sisäänpääsyn (D2, s. 10, rivit 28 - 33, kuva 27).

Kuten rekisteröinnin haltija on todennut, julkaisun D2 kuvaama järjestelmä on monipuolisten mahdollisuuksien toteuttamiseksi melko monimutkainen ja raskas. Tapahtumapaikalla sijaitseva järjestelmä muodostuu kuitenkin esimerkiksi julkaisun D2 kuvioissa 15 ja 17 tietokoneesta (POS server, theatre/ticket server) ja kortinlukijasta. Julkaisusta D2 ei kuitenkaan ilmene, miten lipunvaraustietokannan kanssa menetellään. Useissa sovelluksissa asiakas on yhteydessä paikallispalvelimeen, joka on jatkuvasti yhteydessä keskuspalvelimeen. Julkaisusta ei siten ilmene esillä olevan keksinnön mukainen järjestely, jossa lipputietokannan kopio siirretään paikallispalvelimelle 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Esillä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä ja uusissakaan suojavaatimuksissa ei ole onnistuttu määrittelemään aivan täsmällisesti sitä, että lipunmyynnin kestäessä lipputietokanta muodostuu pelkästään lipunmyyjän palvelimelle, jolloin paikallispalvelimen ei tarvitse vielä olla käytössä ja että lipputietokanta siirretään kokonaisuudessaan paikallispalvelimelle vasta juuri ennen (1 - 2 tuntia) tilaisuuden alkamista.

Valituslautakunta katsoo kuitenkin, että korkeimmalle hallinto-oikeudelle annetuissa toissijaisissa suojavaatimuksissa esitetyt määrittelyt (paikallispalvelin muodostuu mikrotietokoneesta, erityisesti kannettavasta tietokoneesta; viivakoodinlukijat ja validiteetin ilmaisimet on liitetty tähän samaan koneeseen; tietokannan kopio siirretään paikallispalvelimelle 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua; ainakin yksi ilmaisin muodostuu kyseisen tietokoneen näytöstä) muodostavat yhdessä sellaisen eron julkaisusta D2 tunnettuun nähden, että hyödyllisyysmallilta edellytettävä keksinnöllisyysvaatimus (selvä ero) täyttyy.

Valituslautakunnan käsityksen mukaan esillä olevan hyödyllisyysmallin rekisteröinnille ei siten ole estettä korkeimmalle hallinto-oikeudelle annettujen toissijaisten suojavaatimusten mukaisena.

Y Oy on antanut selityksen ja vaatinut, että päätös hyödyllisyysmallin mitätöinnistä tulee pitää voimassa. Hyödyllisyysmallin haltija ei ole esittänyt mitään sellaista, joka saisi itsenäiset suojavaatimukset täyttämään hyödyllisyysmallille asetettavat edellytykset vaatimusten täsmällisyyden, uutuuden ja keksinnöllisyyden suhteen.

Molemmat uudet vaatimusasetelmat sisältävät muodollisia ongelmia, kuten:
- lukijaa ei ole rajoitettu pelkästään viivakoodinlukijaksi,
- selityksessä ei ole suoraa tukea sille, että paikallispalvelin on sovitettu vastaanottamaan palvelimelta tietokannan (25) kopio (25') 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua, koska selityksessä lukee, että tietokannan kopio siirretään sinne, joka on menetelmäpiirre,
- menetelmäpiirre taas ei voi vaikuttaa keksinnön keksinnöllisyysarviointiin, koska hyödyllisyysmallilla ei voida suojata menetelmiä.

Toissijaisessa vaatimusasetelmassa on lisäksi seuraava ongelma:
- paikallispalvelimen mikrotietokonetta ei ole rajoitettu kannettavaan tietokoneeseen,
- termiä kannettava tietokone ei ole määritelty yksiselitteisesti selityksessä,
- selityksessä ei ole tukea sille, että samaan tietokoneeseen on liitetty tunnisteen, erityisesti viivakoodin, lukijat (29) ja validiteetin ilmaisimet
(38), ja lisäksi on asetettu selityksessä ehto sille, että samaan tietokoneeseen on liitetty muita viivakoodin lukijoita, mikä ehto ei näy vaatimuksissa. Lisäys ei ole sallittu.

Keksinnöllisyys ei voi perustua ”kannettavaan tietokoneeseen”, johon vaatimusta ei ole edes rajoitettu ja jota ei ole yksiselitteisesti määritelty. Koska laptop- ja palvelin-kategorian PC-laitteiden tekninen arkkitehtuuri on jo tammikuussa 2001 ollut oleellisesti samanlainen, on myös itsestään selvää, että kannettavan tietokoneen käyttö ei myöskään edesauta järjestelmän yksinkertaisuutta palvelintyyppisen laitteen käyttöön nähden.

Hakija on puolustanut keksinnöllisyyttä myös sillä, että julkaisun D2 ratkaisu on reaaliaikainen, kun taas keksintö ei. Uuden suojavaatimuksen mukaisen järjestelmän ominaisuudet ja sen toiminnat eivät kuitenkaan millään tavalla rajoita keksintöä ei-reaaliaikaiseksi. Ainoa siihen liittyvä ominaisuus on piirre, jossa järjestelmä on sovitettu vastaanottamaan palvelimelta tietokannan (25) kopio (25') 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua. Piirrettä ei voi pitää sallittuna. Itsestään selvästi myös julkaisun D2 järjestelmän toiminnat mahdollistavat tämän. Esitetty lisäys ei ole järjestelmän ominaisuus vaan menetelmäpiirre. Järjestelmäominaisuuteen puettuna piirteelle ei edes löydy suoraa ja yksiselitteistä tukea selitysosasta tai kuvista.

Julkaisussa D2 esitetty tietokannan kopion jatkuva ylläpitomenetelmä on teknisesti edistyksellisempi kuin menetelmä, jossa tietokannasta muodostetaan kopio kertatoimenpiteenä. Menetelmä tietokannan kopion jatkuvaksi ylläpitämiseksi tekee automaattisesti tunnetuksi myös kopioinnin 1 - 2 tuntia ennen tilaisuutta ja näin tapahtuukin reaaliaikaisuuden seurauksena. Julkaisu D2 on täydellinen uutuudeneste myös esitetyllä tavalla täsmennetylle itsenäiselle suojavaatimukselle.

Viivakoodi on informaation esitysmuoto, joka keksittiin Yhdysvalloissa jo vuonna 1949 ja se tuli tuotteissa käyttöön 1970-luvulla kaupallisten lukulaitteiden tultua markkinoille. Viivakoodia ei voida pitää ammattimiehelle yllättävänä valintana vuonna 2002.

Valituslautakunta on lausunnossaan pitänyt rekisteröitävänä yhdistelmää, jossa tietokone on kannettava tietokone, viivakoodinlukijat ja validiteetin ilmaisimet on liitetty samaan tietokoneeseen ja tietokannan kopio siirretään paikallispalvelimelle 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Mikään näistä piirteistä ei ole sallittu keksinnön arvioinnille (vaatimus ei ole rajoitettu pelkästään kannettavaan tietokoneeseen), mainitulle toiselle piirteelle ei ole tukea selityksessä ja kopion siirto paikallispalvelimelle 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua on menetelmäpiirre.

Vaikka nämä lisäykset olisivatkin sallittuja, ne eivät edes yhdessä tee hyödyllisyysmallia rekisteröintikelpoiseksi, koska ne eivät edes yhdessä ratkaise mitään ongelmaa: kopioiminen 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua ei ratkaise internetin toimintahäiriötä sen paremmin kuin julkaisun D2 mukainen jatkuva ratkaisu, kannettavan tietokoneen valitseminen ei ole poikkeuksellista missään ratkaisussa eikä siten myöskään keksinnön yhteydessä, ja julkaisusta D2 on tunnettua liittää lukijoita samaan koneeseen. Hyödyllisyysmallin ratkaisu ei myöskään ole keksinnöllinen sillä perusteella, että se tekee vain osan siitä, minkä tunnettu, monimutkaisempi ratkaisu tekee.

F Oy on antanut vastaselityksen ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hyödyllisyysmallin suojavaatimusten ei tarvitse täsmällisesti määritellä, kuinka lipunmyynnin kestäessä lipputietokanta muodostetaan pelkästään lipunmyyjän palvelimelle. Suojavaatimusten tarkoituksena on esittää ainakin väljästi määritettynä piirteet, joiden avulla keksintö erottuu tekniikan tason julkaisuista. Teknistä toteutusta varten alan ammattimiehellä on käytössään keksinnön selitysosa, joka määrittää tarkemmin ja täsmällisemmin kuinka keksintö toteutetaan. Alan ammattimiehellä ei ole minkäänlaisia vaikeuksia rakentaa hyödyllisyysmallin ja oman osaamisensa avulla sellainen järjestelmä, jossa tietokannan kopio siirretään paikallispalvelimelle 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Alan ammattimiehelle on ilmeistä, että jos tietokanta siirretään paikalliselle palvelimelle, se myös otetaan palvelimella vastaan. Vaikka toiminnassa olisi manuaalisia vaiheita, paikalliselle palvelimelle kuuluu rakenteelliset ja ohjelmalliset välineet tietokannan kopion vastaanottamiseksi.

Suojavaatimuksen johdanto-osassa on määritetty, että tunniste on viivakoodi, jolloin myös tunnisteen lukija on erityisesti viivakoodinlukija. Näin tunnisteen lukija on rakenteellisesti rajoitettu viivakoodinlukijoihin.

Suojavaatimuksessa nimenomaan tarkennetaan, että tietokone on kannettava tietokone. Alan ammattimiehelle on selkeää termin viittaavan niin sanottuihin laptop-tietokoneisiin.

Ensisijaisen suojavaatimuksen 1 kohta nimenomaan täsmentää, että kopio koko tietokannasta (25) vastaanotetaan kokonaisuutena paikallispalvelimelle 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Julkaisu D2 on esimerkki tekniikan tason mukaisesta järjestelmästä, joka kärsii monimutkaisesta ja raskaasta rakenteesta sekä heikosta luotettavuudesta. Keksinnön mukainen järjestelmä on yksinkertainen ja helposti siirrettävissä. Lisäksi 1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua tapahtuva tietokannan kopiointi paikallispalvelimelle vähentää huomattavasti tai kokonaan poistaa hetkellisen tietoliikennekatkon aiheuttamat ongelmat.

F Oy on toimittanut 11.9.2012 saapuneen lisälausuman, johon on liitetty hyödyllisyysmallia vastaavan patenttihakemuksen johdosta annettu välipäätös. Välipäätöksen mukaan keksintö on uusi. Vaikka keksinnöllisyyteen on otettu kielteinen kanta, asiassa on arvioitu keksinnöllisyyttä virheellisesti; sitä paitsi patentin keksinnöllisyysvaatimus on korkeampi. Keksinnöllisyyttä tulee joka tapauksessa arvioida vuoden 2001 tekniikan tason mukaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 1 §:n 4 momentin mukaan hyödyllisyysmallioikeutta ei voi saada menetelmiin.

Mainitun lain 2 §:n 1 momentin mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää ja lisäksi selvästi erota siitä.

F Oy on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle uudet ensisijaiset ja toissijaiset suojavaatimukset, joiden pohjalta haetun hyödyllisyysmallin uutuutta ja keksinnöllisyyttä asiassa on arvioitava. Uusi ensisijainen suojavaatimusasetelma käsittää alkuperäisen suojavaatimuksen 1 piirteen lisäksi seuraavat piirteet:
- johdannossa tunniste (15) on nimenomaan viivakoodi ja tunnisteen lukija (29) viivakoodinlukija
- tunnusmerkilliseen osaan on lisätty loppuun: ”1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua”.

Toissijaisen suojavaatimusasetelman suojavaatimukseen 1 on lisätty seuraavat täsmennykset:
- paikallispalvelimen mikrotietokone on kannettava tietokone
- tähän samaan tietokoneeseen on liitetty viivakoodin lukijat (29) ja validiteetin ilmaisimet (38).

Keksinnön, jolle voidaan myöntää hyödyllisyysmallioikeus, tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hakemuksen tekemispäivää ja lisäksi selvästi erota siitä. Vaikka viitatun eron ei tarvitse olla olennainen patenttilain tarkoittamassa mielessä, hyödyllisyysmallioikeutta ei voida myöntää, mikäli keksintö on ”aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta” ja on ”itsestään selvä keskitason ammattimiehelle” (ks. myös hallituksen esitys laiksi hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain muuttamisesta, HE 56/2008 vp, 19 §:n yksityiskohtaiset perustelut).

Uusien vaatimusten lisäys ”1 - 2 tuntia ennen tilaisuuden alkua” on menetelmäpiirre, jolle ei yksinään voitaisi saada hyödyllisyysmallioikeutta. Se ei vaikuta keksinnöllisyyden arviointiin kokonaisuutenakaan, sillä suojavaatimusasetelman muu sisältö, mukaan luettuna määrittely, jonka mukaan paikallispalvelimena on kannettava tietokone, merkitsee hyödyllisyysmallin mukaisessa tilanteessa keskitason ammattimiehelle ilmeistä ratkaisua. Uusienkaan suojavaatimusasetelmien ei siten voida katsoa selvästi eroavan tunnetun tekniikan tasosta, kun otetaan huomioon erityisesti julkaisussa WO 01/03040 (D2) esitetty. Näin ollen hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 1 ja 2 §:n edellytykset eivät täyty.

Edellä lausuttuun nähden ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät valituslautakunnan päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, valituslautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Tuomas Lehtonen sekä yli-insinöörineuvokset Raimo Sepponen ja Hans Söderlund. Asian esittelijä Outi Siimes.