22.1.2013

Päätös, josta valitetaan

Markkinaoikeus 22.12.2009 nro 657/2009

I KILPAILUVIRASTON ESITYS

Kilpailuvirasto on markkinaoikeudelle 5.5.2006 tekemässään esityksessä ja sen myöhemmissä täsmennyksissä vaatinut, että markkinaoikeus määrää kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki; 480/1992) 7 §:ssä (318/2004) tarkoitetun seuraamusmaksun Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:lle ja sen hallitukseen vuosina 1997 - 2003 kuuluneille elinkeinonharjoittajille.

Kilpailuvirasto on viimeksi mainittujen elinkeinonharjoittajien osalta, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, vaatinut seuraamusmaksun määräämistä seuraavasti:

- Huolto Järvi Oy:lle 34 400 euroa;
- Huoltoliike Berghäll Oy:lle 10 600 euroa;
- Kodinkonehuolto M. Kivioja Ky:lle 3 100 euroa;
- Kodinkonehuolto ja varaosapalvelu Urpo Ranta Ky:lle 21 900 euroa;
- Kodinkonehuolto Soini Oy:lle 25 300 euroa;
- Kodinkonetarvike Sundell Ky:lle 1 700 euroa;
- Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky:lle 3 200 euroa;
- K-S Kodinkonehuolto Ky:lle 4 600 euroa;
- Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy:lle 6 300 euroa;
- Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy:lle 6 300 euroa;
- Noveka Oy:lle 8 400 euroa;
- Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:lle 25 900 euroa;
- Raision Seudun Konehuolto Ky:lle 2 000 euroa;
- Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:lle 10 300 euroa;
- AS:lle, Kodinkone & Kylmälaitehuolto Sivonen -nimisen toiminimen haltijana 5 300 euroa;
- Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:lle 8 100 euroa; ja
- Vesan-Huolto Oy:lle 11 300 euroa.

Kilpailuvirasto on katsonut, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ja sen hallitukseen kuuluneet elinkeinonharjoittajat ovat vuosina 1997 - 2003 rikkoneet kilpailunrajoituslain (480/1992) 6 §:n 1 kohtaa sopiessaan kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista, joilla liittoon kuuluvat huoltoliikkeet olivat tarjonneet huoltopalveluja laitetakuita myöntäville yrityksille.

Kilpailuviraston esittämä seuraamusmaksu on ollut Huolto Järvi Oy:n osalta viisi prosenttia yhtiön liikevaihdosta sekä Kodinkone ja varaosapalvelu Urpo Ranta Ky:n, Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy:n ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n osalta neljä prosenttia liikevaihdosta. Muiden seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien osalta esitetty seuraamusmaksu on ollut kolme prosenttia kunkin elinkeinonharjoittajan liikevaihdosta.

Kilpailuvirasto on perustellut esittämäänsä korotettua seuraamusmaksua sillä, että Huolto Järvi Oy, Kodinkone ja varaosapalvelu Urpo Ranta Ky, Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy olivat hallitusjäsenyytensä lisäksi toimineet Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n edunvalvontaryhmässä. Huolto Järvi Oy:n osalta virasto on lisäksi pitänyt raskauttavana tekijänä sitä, että yhtiö oli osallistunut mainittujen toimielinten toimintaan koko väitetyn kilpailunrajoituksen kestoajan sekä toiminut oman alueensa piirijärjestössä.

II MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään määrännyt Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n maksamaan valtiolle kilpailunrikkomismaksuna 5 000 euroa. Muilta osin markkinaoikeus on hylännyt Kilpailuviraston vaatimukset.

Markkinaoikeus on velvoittanut Kilpailuviraston korvaamaan Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n oikeudenkäyntikulut, molemmat 1 000 eurolla, sekä Huolto Järvi Oy:n oikeudenkäyntikulut 1 000 eurolla korkoineen.

Markkinaoikeus on lausunut ratkaisunsa perusteluina, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, seuraavaa:

Kilpailuviraston esitys

Kilpailuvirasto on 5.5.2006 markkinaoikeuteen saapuneessa esityksessään lähtenyt siitä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ja sen hallitukseen kuuluneet elinkeinonharjoittajat ovat vuosina 1997 - 2003 rikkoneet kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §:n 1 kohtaa (480/1992) sopiessaan kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista, joilla Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:een kuuluneet huoltoliikkeet ovat tarjonneet huoltopalvelujaan laitetakuita myöntäville yrityksille.

Kilpailuviraston mukaan kodinkoneiden takuuhuoltojen ja -korjausten hinnoittelua koskenut yhteistyö on käsittänyt sekä Musta Pörssi -ketjun niin sanotun Tuplatakuun piiriin kuuluneiden kodinkoneiden korjaus- ja huoltotöiden hinnoittelun että myös useiden muiden eri takuita myöntäneiden yritysten takuuhuoltojen hinnoittelun.

Kilpailuvirasto on esityksessään lähtenyt siitä, että esityksessä kuvattu hintayhteistyö on muodostanut kokonaisuuden. Kilpailuviraston näkemyksen mukaan kielletystä hintayhteistyöstä on esitetty näyttöä helmikuulta 1997 tammikuulle 2003.

Markkinaoikeudessa esitetty näyttö ja markkinaoikeuden arviointi siitä

Kilpailuvirasto on esityksessään kuvannut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen, sen työvaliokunnan sekä edunvalvontaryhmän kokouksissa kuten myös liiton piirijärjestöissä käytyjä keskusteluja ja tehtyjä päätöksiä liittyen takuukorjausten ja -huoltojen hinnoitteluun.

Nämä keskustelut ja päätökset ovat, kuten edellä on todettu, koskeneet Musta Pörssi -ketjun niin sanotun Tuplatakuun piiriin kuuluneiden kodinkoneiden korjaus- ja huoltotöiden hinnoittelua. Esityksestä on lisäksi pääteltävissä Kilpailuviraston katsoneen, että vastaavia keskusteluja on käyty ja päätöksiä tehty BSK-Kodinkoneet Oy:n, Oy Electrolux Kotitalouskoneet Ab:n, Whirlpool Nordic Oy:n ja Asko Kodinkone Oy:n/Keskushuolto Oy:n myöntämien takuiden piirissä olleiden korjaus- ja huoltotöiden hinnoittelusta.

Kilpailuviraston asiassa esittämä näyttö muodostuu pääasiassa Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen ja työvaliokunnan kokouksista laadituista pöytäkirjoista ja muistioista, sen edunvalvontaryhmän kokouksista laadituista muistioista kuten myös liiton piirijärjestöjen kokouksista laadituista pöytäkirjoista tai vastaavista asiakirjoista. Kilpailuvirasto on myös esittänyt näyttönä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n tiedotteita ja kokouskutsuja. Asiassa ei ole väitetty, että sanotut pöytäkirjat ja muistiot eivät vastaisi sisällöltään kokouksissa tapahtunutta. Markkinaoikeus katsoo siten, että kokouspöytäkirjat ja -muistiot kuvastavat kokouksien kulkua ja asiassa tehtävä arviointi voidaan sen vuoksi tehdä niiden sekä asiassa esitettyjen muiden asiakirjojen pohjalta.

Markkinaoikeus on arvioinut asiassa esitettyä näyttöä noudattaen Kilpailuviraston esityksen rakennetta siten, että ensiksi on arvioitu näyttöä Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuun osalta.

Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuun piirissä olleet korjaus- ja huoltotyöt

Merita Asiakasrahoitus Oy:n 18.11.1998 päivätyssä tiedotteessa on kerrottu lokakuussa 1997 markkinoille tuodusta Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuusta. Tuplatakuu on merkinnyt, että asiakas on saanut niin sanotulla Pörssitili-kortilla ostamalleen tuotteelle valmistajan tai maahantuojan myöntämän takuuajan päättymisen jälkeen yhden vuoden lisätakuun. Tiedote on osoitettu Musta Pörssi -ketjun yhteistyökumppaneille, jotka Musta Pörssi -ketju oli ilmoittanut huoltoliikeyhteistyökumppaneikseen. Tiedotteen liitteenä on ollut Tuplatakuun huoltoliikeohje ja huoltokorvaushinnasto. Korvaushinnastosta on käynyt ilmi, että veloitushinta on ollut tuoteryhmäkohtainen tuotteen vian luonteesta riippumatta. Korvaushinnastossa on lueteltu kolme tuoteryhmää sekä tuoteryhmäkohtainen hinta, joka on ollut 120 markkaa, 80 markkaa tai 230 markkaa, kilometrimäärään perustuva matkakorvauksen määrä sekä kustannusarvion hinta 100 markkaa. Varaosakerroin on ollut 1,2 kertaa ostohinta.

Asiassa saadusta selvityksestä käy ilmi, että puheena olevasta Tuplatakuu-asiasta oli keskusteltu Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksessa jo 11.12.1997. Pöytäkirjasta ilmenee, että eräs hallituksen jäsen oli pyrkinyt selvittämään takuun piirissä olevien huoltojen hinnat ja saanut tietää, että hinnaston tulisi laatimaan Kesko. Kokouksessa tehdyn päätöksen mukaisesti mainittu hallituksen jäsen on 15.12.1997 Kesko Kodinkonetekniikalle osoittamassaan kirjeessä tiedustellut, onko mahdollisesti sovittu hintatasosta, jolla huoltotyöt tehdään, ja jos on, mihin hinnasto perustuu ja milloin se esitellään huoltoliikkeille. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n työvaliokunnan kokouksesta 20.1.1998 laaditusta pöytäkirjasta käy ilmi, ettei vastausta tiedusteluun ollut saatu. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokousta 5.2.1998 koskevan asiakirjan mukaan asiasta oli keskusteltu rahoitusyhtiön kanssa. Hallituksen jäsenen Kesko Kodinkonetekniikalle osoitetussa kirjeessä 1.6.1998 on viitattu 15.12.1997 päivättyyn kirjeeseen ja kysytty uudestaan mahdollisesta ohjehinnastosta.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen 25.8.1998 pidetyn kokouksen pöytäkirjan mukaan Tuplatakuu-asiasta on keskusteltu pöytäkirjaan liitetyn hallituksen jäsenen laatiman 29.7.1998 päivätyn muistion pohjalta ja päätetty, että "asiassa jäätiin kuulolle". Sanotussa muistiossa on viitattu edellä mainittuihin Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Kesko Kodinkonetekniikalle lähettämiin kirjeisiin ja puhelinkeskusteluun Kesko Kodinkonetekniikan edustajan kanssa. Muistiosta käy ilmi, että Kesko Kodinkonetekniikka ei ole voinut julkaista korjaushinnastoa, koska asian käsittely oli edelleen kesken rahoitusyhtiön kanssa. Muistiosta käy kuitenkin ilmi, että suunnitteilla oli yksi hinta "korvaukseksi työstä kuin työstä".

Edellä kerrotusta on pääteltävissä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:ssä on joulukuussa 1997 pyritty selvittämään Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden mahdollista hinnastoa tai hintatasoa. Vielä elokuussa 1998 Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ei edellä ilmenevän perusteella ollut saanut tietoonsa rahoitusyhtiöltä tai Kesko Kodinkonetekniikalta puheena olevien takuukorjausten tai -huoltojen suunnitteilla olevaa hinnastoa. Markkinaoikeus katsoo, että asiassa esitetty näyttö ei osoita, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry olisi vielä tuossa vaiheessa päättänyt korjaus- ja huoltohintojen suosittamisesta. Edellä mainitussa hallituksen jäsenen laatimassa 29.7.1998 päivätyssä muistiossa oleva maininta erään toisen yrityksen kanssa käydyistä keskusteluista ei edellä todettu huomioon ottaen anna aihetta arvioida Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n menettelyä Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden hintojen osalta toisin.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksessa 28. - 29.11.1998 on käsitelty edellä mainittua Merita Asiakasrahoitus Oy:n 18.11.1998 päivättyä tiedotetta. Pöytäkirjasta käy ilmi, että hallitus oli hyväksynyt asiaa jo käsitelleen edunvalvontaryhmän toimenpiteet sekä laaditun jäsentiedotteen, joista asiassa ei kuitenkaan ole esitetty tarkempaa selvitystä. Kilpailuvirasto on liittänyt esitykseensä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen jäsenen käsin kirjoittaman ja 19.11.1998 päivätyn muistiinpanon tai viestin, jossa todetaan edunvalvontaryhmän suosittelevan toimintaohjetta kyseleville, että "lähettää saamansa yksipuolisen tarjouksen kohteliaasti TAKAISIN". Pöytäkirjasta ei käy suoraan ilmi, että kokouksessa olisi keskusteltu Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden yksilöidyistä hinnoista saati tehty päätöksiä tietyistä hinnoista tai hintatasosta. Pöytäkirjasta ja edellä mainitusta 19.11.1998 päivätystä asiakirjasta on kuitenkin pääteltävissä, että hallituksessa on ollut yhteinen käsitys siitä, että takuukorjauksia ei tulisi tehdä Merita Asiakasrahoitus Oy:n huoltokorvaushinnaston mukaisin hinnoin.

Hallituksen kokouksessa 28. - 29.11.1998 on kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan ollut läsnä Tuplatakuu-asiaa käsiteltäessä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä APe, RH, EL ja OP.

Kilpailuviraston esityksen liitteenä olevista Turun piirin 23.1.1999 ja Oulun piirin 29.1.1999 kokousten pöytäkirjoista käy ilmi, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on keskustellut Tuplatakuun piirissä olevien huoltojen hinnoista rahoitusyhtiön kanssa. Turun piirin sanotun kokouksen pöytäkirjasta käy ilmi rahoitusyhtiön halunneen vain kaksi hintaluokkaa Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n esittämän neljän hintaluokan sijasta. Tämän johdosta oli ehdotettu 250 markan ja 500 markan korvausta. Oulun piirin edellä mainitun kokouksen pöytäkirjaan on merkitty "ei mennä yksihintajärjestelmään" ja todettu edellä mainitusta Merita Asiakasrahoitus Oy:n tiedotteesta poikkeavat korvaukset huoltotöistä ja varaosista kuten myös osaksi matkakuluista.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n 5.2.1999 pidetyssä hallituksen kokouksessa on käsitelty Tuplatakuu-asiaa ja päätetty siirtää asian käsittely piiripäiville. Hallituksen tietoon on tuossa yhteydessä saatettu KTL:n eli Kodinkonetekniikkaliitto ry:n tekemä suositus yksihintajärjestelmästä.

Hallituksen kokouksessa 5.2.1999 on kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan ollut läsnä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä APe, JS, RH, AJ, KM, TM, OP, APy, MR ja TS.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n piirisihteereiden ja hallituksen jäsenten neuvottelupäivien 5. - 7.2.1999 kokousohjelman mukaan tilaisuudessa on keskusteltu Tuplatakuu-asiasta. Kilpailuviraston esityksen liitteenä olevaan piiripäivien ohjelmaluonnokseen on liitetty 18.1.1999 päivätty Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n/Turun piirin Merita Asiakasrahoitus Oy:lle osoittama kirje, jossa on ilmoitettu hintasuositukset eri huoltotöille ja kustannusarviolle sekä varaosakerroin ja autokorvaukset.

Merita Asiakasrahoitus Oy:n 15.3.1999 päivätyssä tiedotteessa on kerrottu neuvottelut Tuplatakuun korvauskäytännöstä liiton edustajien kanssa käydyn ja uudet hinnoittelutasot määritellyn. Tiedotteessa todetaan, että liitto suosittelee huoltoliikkeitä toimimaan yhdessä sovitun hinnoittelun mukaisesti. Tiedotteen liitteenä on yhteistyösopimus, joka on pyydetty palauttamaan allekirjoitettuna 9.4.1999 mennessä ja Tuplatakuu-hinnasto vuodelle 1999. Hinnastossa on lueteltu kolme valkoisen linjan tuoteryhmää sekä tuoteryhmäkohtainen hinta, joka on ollut 180 markkaa, 80 markkaa tai 250/450 markkaa, kilometrimäärään perustuva matkakorvauksen määrä sekä kustannusarvion hinta 150 markkaa. Viimeksi mainitun kustannusarvion hinta on nimenomaisesti todettu muuttuneen neuvotteluissa 100 markasta 150 markkaan. Varaosakerroin on ollut 1,3 kertaa ostohinta. Tiedotteen mukaan korvaushinnat tullaan jatkossa tarkastamaan vuosittain helmikuun alussa. Uuden hinnaston on ilmoitettu tulevan voimaan 15.3.1999. Alkuvuodesta 1999 tehtyjen korjaustöiden osalta on pyydetty laskujen selvittämistä tiedotteessa nimetyn tahon kanssa maaliskuun 1999 aikana. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ei ole kiistänyt, etteikö tiedotteessa olisi liitolla tarkoitettu juuri Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:tä.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen jäsenille osoitetussa 19.6.2000 päivätyssä kirjeessä on kerrottu Merita Asiakasrahoitus Oy:n kanssa käydyistä huoltohintoja koskeneista neuvotteluista ja niiden tuloksesta sekä pyydetty hallituksen jäsenten kannanottoja kirjeen liitteestä ilmenevien uusien korvaushintojen johdosta. Tuplatakuu-hinnastoa "meneillään olevalle kaudelle" on tämän jälkeen käsitelty Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksessa 24.8.2000. Kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan hallituksen jäsenet eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleet reagoineet edellä mainittuun pyyntöön. Pöytäkirjan mukaan asiasta oli kokouksessa keskusteltu ja hallituksen on merkitty todenneen, että "kentän käytännöntyötoteutuspalautteiden mukaan hinta on niiden tapausvähälukuisuuden vuoksi kentän hyväksyttäväksi suositeltava".

Markkinaoikeudelle esitetystä 24.8.2000 pidetystä hallituksen kokouksesta laaditusta pöytäkirjasta ei ilmene, ketkä hallituksen jäsenet olivat olleet kokouksessa läsnä.

Merita Rahoitus Oy:n 25.10.2000 päivätyssä tiedotteessa on kerrottu uusista Tuplatakuun huoltohinnoista sovitun liiton edustajien kanssa. Uusi hinnasto on ollut tiedotteen liitteenä.

Markkinaoikeus katsoo, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n edunvalvontaryhmässä marraskuussa 1998 ja hallituksen kokouksessa 28. - 29.11.1998 on päätetty pidättäytyä Tuplatakuu-järjestelmän piirissä olevista takuutöistä annetuilla hinnoilla edellä kerrotulla tavalla. Hallituksen kokouksessa 5.2.1999 on, kun otetaan huomioon samana päivänä alkaneiden piirisihteereiden ja hallituksen jäsenten neuvottelupäivien kokousohjelman liitteenä ollut kirje Merita Asiakasrahoitus Oy:lle, katsottava sovitun rahoitusyhtiölle esitettävistä takuukorjausten hinnoista ja hinnoitteluperusteista vuodelle 1999. Hallituksen kokouksessa 24.8.2000 on nimenomaisesti päätetty suositella hyväksyttäväksi Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimiston rahoitusyhtiön kanssa neuvottelema huoltohinnasto vuodelle 2000.

Merita Asiakasrahoitus Oy:n tiedote 15.3.1999 ja Merita Rahoitus Oy:n tiedote 25.10.2000 tukevat osaltaan sitä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on päättänyt Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden jäsenille suositettavista hinnoista ja hinnoitteluperusteista. Turun piiriin 23.1.1999 ja Oulun piirin 29.1.1999 kokouksissa on niin ikään keskusteltu puheena olevista hinnoista ja hinnoitteluperusteista.

Asiassa esitetty näyttö ei osoita, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa tai sen muissa elimissä olisi 24.8.2000 jälkeen käsitelty Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden hinnoittelua.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Tuplatakuun myöntäminen on loppunut 30.9.2001. Ennen tuota ajankohtaa myönnetty Tuplatakuu on ollut voimassa vakuutusehtojen mukaisesti. Huoltoliikkeille on rahoitusyhtiön toimesta ilmoitettu 25.9.2001, että takuuasioissa toimitaan nykyisten ohjeiden mukaan. Kilpailuviraston mukaan Tuplatakuun piiriin kuuluneiden kodinkoneiden huollot ovat loppuneet 30.9.2004.

Muut kuin Tuplatakuun piirissä olleet korjaus- ja huoltotyöt

Asiassa on selvitetty, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa ja edunvalvontaryhmässä on vuosina 1997 - 2003 eri yhteyksissä keskusteltu takuukorjausten ja -huoltotöiden hinnoista. Erityisesti on keskusteltu niin sanotusta kahden vuoden takuusta ja sen puitteissa tehtävien korjaus- ja huoltotöiden hinnoista. Asiassa ei ole tarkemmin selvitetty edellä käsiteltyä Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuuta lukuun ottamatta myönnetyn takuun luonnetta ja sen ehtoja. Esitetystä näytöstä on kuitenkin tältäkin osin pääteltävissä, että kodinkoneiden maahantuojat tai valmistajat ovat määritelleet tai ainakin pyrkineet määrittelemään takuukorjausten ja -huoltotöiden hinnat. Esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on käynyt keskusteluja takuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotöiden hinnoista ainakin BSK-Kodinkoneet Oy:n, Whirlpool Nordic Oy:n, Oy Electrolux Kotitalouskoneet Ab:n ja Asko Kodinkoneet Oy:n/Keskushuolto Oy:n kanssa.

Asiassa näyttönä esitettyjen pöytäkirjojen ja muiden asiakirjojen merkintöjen perusteella keskustelua on käyty yleisellä tasolla. Edunvalvontaryhmän kokouksesta 1.4.1997 laaditussa muistiossa on todettu olevan parempi jättää hinnoista keskusteleminen jokaisen yrittäjän omaksi tehtäväksi. Myös paikallisella tasolla on takuutöiden hinnoista keskusteltu ainakin yleisellä tasolla. Tästä ovat osoituksena Kouvolan piirin piirikokouksesta 28.11.1997 laadittu pöytäkirja sekä Turun piirin piirikokouksista 23.1.1999, 22.11.1999, tammikuussa 2001, 28.8.2001 ja 12.1.2002 laaditut pöytäkirjat. Asiassa esitetyistä hallituksen ja edunvalvontaryhmän kokouksista laadituista pöytäkirjoista ja muistioista käy kuitenkin myös ilmi, että kokouksissa on päätetty markka- tai euromääräisistä hintasuosituksista.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksesta 8.2.1997 laaditusta pöytäkirjasta käy siten ilmi, että liiton edunvalvontaryhmä oli tehnyt BSK-Kodinkoneet Oy:lle esityksen "toisen vuoden takuuhinta-asiassa". Pöytäkirjan mukaan BSK-Kodinkoneet Oy oli luvannut palata asiaan syksyllä.

Hallituksen kokouksessa 8.2.1997 on kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan ollut läsnä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä OP, AJ, KB, MK, EL, TM, JS ja TS.

Hallituksen kokouksesta 5.6.1997 laaditusta pöytäkirjasta käy ilmi, että BSK-Kodinkoneet Oy oli ilmoittanut, että asiasta oli mahdollista neuvotella aikaisemmin. Pöytäkirjasta ei ilmene, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry olisi tuossa vaiheessa keskustellut tai päättänyt huoltohinnoista tarkemmin. Pöytäkirjaan merkityn perusteella on mahdollista, että hallitus on kehottanut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäseniä olemaan aktiivisia BSK-Kodinkoneet Oy:n kanssa käymissään yksittäisissä hintaneuvotteluissa.

Edunvalvontaryhmän keskustelusta 18.10.1997 laaditusta muistiosta sekä keskustelusta 23.10.1997 laaditusta muistiosta käy sitä vastoin ilmi päädytyn esittämään niin sanotun toisen vuoden hinnaksi 206 markkaa/tunti sekä tietyn määräistä varaosakerrointa ja matkakulujen korvausta. Näissä edunvalvontaryhmän keskusteluissa on ollut läsnä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä AJ ja OP.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n työvaliokunnan kokouksesta 20.1.1998 laaditusta pöytäkirjasta käy ilmi BSK-Kodinkoneet Oy:n ilmoittaneen, että valtaosa sen käyttämistä kodinkonehuoltoliikkeistä oli hyväksynyt työhinnaksi "3 - 4 prosentin yhdenmukaisuuskorotuksen". Tilannetta on pöytäkirjan mukaan päätetty seurata. Tässä työvaliokunnan kokouksessa on ollut läsnä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä APe, AJ ja OP.

Edellisessä kappaleessa mainitusta Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n työvaliokunnan kokouksesta 20.1.1998 laaditusta pöytäkirjasta käy myös ilmi, että Whirlpool Nordic Oy:n huoltoliikkeille tekemä takuutyöhintatarjous oli ollut työhintatasoltaan hyväksyttävä. Jäsentiedotteessa tammikuulta 2003 on Whirlpool Nordic Oy:n osalta kehotettu tekemään vastatarjous tai tekemään oma-aloitteisesti tarjous. Samalla on todettu, ettei 1,25 varaosakerroin ole hyväksyttävä.

Oy Electrolux Kotitalouskoneet Ab:n kanssa on käyty keskusteluja tammikuussa ja syyskuussa 1998. Edellä mainitusta Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokousta 5.2.1998 koskevasta asiakirjasta tai hallituksen kokouksesta 26.9.1998 laaditusta pöytäkirjasta ei kuitenkaan käy tarkemmin ilmi, mitä keskustelut ovat koskeneet.

Edellä mainitusta Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokousta 5.2.1998 koskevasta asiakirjasta käy ilmi, että Asko Kodinkoneet Oy:n/Keskushuolto Oy:n kanssa on käyty keskustelua takuuasiasta.

Markkinaoikeudelle esitetystä hallituksen kokousta 5.2.1998 koskevasta asiakirjasta tai hallituksen kokouksesta 26.9.1998 laaditusta pöytäkirjasta ei ilmene, ketkä hallituksen jäsenet olivat olleet kokouksissa läsnä.

Hallituksen kokouksesta 25.11.1999 laaditusta pöytäkirjasta käy ilmi, että Asko Kodinkoneet Oy:n/Keskushuolto Oy:n kanssa käydyissä keskusteluissa oli käsitelty takuutöiden hinnoittelua ja että hallitus oli osaltaan todennut, että haettaisiin tarjottua 202 markkaa parempaa tuntihintaa, korkeampia autokuluja ja 1,25 varaosakerrointa.

Hallituksen kokouksessa 25.11.1999 ovat kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan olleet läsnä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä APe, JS, RH, AJ, OP, APy, MR ja TS. Lisäksi olivat läsnä hallitukseen vuodeksi 2000 valitut uudet jäsenet KB, TP ja AS.

Markkinaoikeus katsoo, että edellä kuvatulla tavalla Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksessa 8.2.1997 ja 25.11.1999, edunvalvontaryhmässä 18.10.1997 ja 23.10.1997 sekä työvaliokunnassa 20.1.1998 on keskusteltu ja sovittu esitettävistä BSK-Kodinkoneet Oy:n, Whirlpool Nordic Oy:n ja Asko Kodinkoneet Oy:n/Keskushuolto Oy:n myöntämien takuiden piirissä olevien takuutöiden hinnoista ja hinnoitteluperusteista.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsentiedotteesta tammikuulta 2003 käy ilmi liiton käsitys siitä, että takuukorjauksia ei tulisi tehdä siinä mainittujen yhteistyötahojen eli takuita myöntäneiden yritysten esittämillä hinnoilla.

Oikeudellinen arviointi

Väitetyn kilpailunrajoituksen arvioinnin lähtökohtia

Kilpailuviraston esitys koskee väitettyä kilpailunrajoituslain rikkomista ajanjaksolla 1997 - 2003. Kysymyksessä olevaa menettelyä on siten arvioitava 30.4.2004 saakka voimassa olleen kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §:n (480/1992) nojalla. Kun jäljempänä viitataan kilpailunrajoituslakiin, tarkoitetaan mainittua lakia, jollei muuta mainita.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita.

Asiaan sovellettavan kilpailunrajoituslain esitöistä (HE 162/1991 vp) ilmenee lain tarkoituksena olleen lähentää kilpailulainsäädäntöä Euroopan yhteisön kilpailusääntöihin. Arvioitaessa Kilpailuviraston esityksen kohteena olevaa menettelyä kilpailunrajoituslain valossa on siten lain säännöksiä sovellettaessa ja niitä tulkittaessa otettava huomioon myös seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana voimassa olleet Euroopan yhteisön kilpailunrajoituksia koskevat säännökset ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten niitä koskeva oikeuskäytäntö.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry

Kilpailuvirasto on edellä todetulla tavalla esityksessään lähtenyt siitä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan säännöstä.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on yksityisten kodinkonehuoltoliikkeiden ja -liikkeenharjoittajien etujärjestö, jonka tehtävänä on valvoa jäsentensä yleisiä ja yhteisiä etuja kodinkonehuoltoalaa koskevissa ammatillisissa, teknisissä, kaupallisissa ja liikkeenhoidollisissa kysymyksissä sekä edistää korkean ammatillisen tason saavuttamista ja valvoa hyvien liiketapojen noudattamista.

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp) on todettu, että lain 6 §:n säännös koskee sekä yritysten nimenomaisia sopimuksia tai tähän rinnastettavaa yritysten yhteisymmärrystä kuin myös yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyjä, joilla rajoitetaan ja ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä.

Kilpailuvirasto ei ole sinänsä esittänyt enemmälti selvitystä siitä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsenet toimisivat samoilla merkityksellisillä markkinoilla ja olisivat keskenään todellisia tai mahdollisia kilpailijoita. Kilpailunrajoituslain 6 §:n soveltamiseksi nyt puheena olevassa tapauksessa kuitenkin riittää, kun todetaan, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n kaltainen toimialajärjestö on jo luonteensa puolesta yhteenliittymä, jossa tehdään yhteistyötä samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välillä. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:tä on siten pidettävä kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettuna elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä.

Kilpailuvirasto on esityksessään katsonut, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:ssä on sovittu niistä kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista, joilla liittoon kuuluvat huoltoliikkeet ovat tarjonneet huoltopalvelujaan laitetakuita myöntäville yrityksille.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on puolestaan kiistänyt hinnoista sovitun ja lausunut, että sen elimissä on ainoastaan keskusteltu hintatasoon vaikuttavista tekijöistä ja annettu suosituksia jäsenyrityksille.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa tarkoitettu kielto käsittää elinkeinotoiminnassa perittävien hintojen määräämisen ja suosittamisen sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä. Merkityksellistä ei siten ole se, onko Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry päättänyt jäseniään sitovasti vaiko antanut suosituksia takuukorjauksista veloitettavista huolto- ja korjaushinnoista. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n piirissä tapahtunut hintojen suosittamisen lainvastaisuus ei edellytä myöskään sen selvittämistä, kuinka laajalti puheena olevia hintoja tai hinnoitteluperusteita tosiasiallisesti on noudatettu tai niiden noudattamista seurattu. Myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että yhteenliittymän antamaa suositusta, joka riippumatta sen oikeudellisesta luonteesta on todellinen ilmaus yhteenliittymän tahdosta yhteensovittaa jäsentensä käyttäytyminen suosituksen mukaiseksi, on pidettävä kiellettynä yritysten yhteenliittymän päätöksenä (asia 45/85, Verband der Sachversicherer vastaan komissio , tuomio 27.1.1987, Kok. 1987, s. 405, Ep. IX, s. 9, 32 kohta).

Markkinaoikeus katsoo edellä selostetuista kirjallisista todisteista ilmenevällä näytetyn, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on päättänyt edellä kuvattujen takuiden piirissä olevien kodinkoneiden suositettavista huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on ollut yhteydessä useaan takuita myöntäneeseen tahoon vaikuttaakseen sanottuihin hintoihin ja hinnoitteluperusteisiin. Päättäessään mainituista huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimielinten on siten katsottava pyrkineen jäsenyritystensä perimien edellä mainittujen takuiden piirissä olevien kodinkoneiden takuutöiden hintojen korottamiseen.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on näin ollen harjoittanut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kiellettyä hintayhteistyötä päättäessään Tuplatakuu-järjestelmän piirissä olevien kodinkoneiden suositettavista huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista vuosille 1999 ja 2000. Asiassa esitetty näyttö ei osoita sanotun hintayhteistyön alkaneen ennen marraskuuta 1998. Asiassa ei ole myöskään esitetty näyttöä siitä, että hintayhteistyö tältä osin olisi jatkunut vuoden 2000 jälkeen. Kuten edellä näytön arviointia koskevassa jaksossa on todettu, asiassa ei ole näytetty, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa tai sen muissa elimissä olisi 24.8.2000 jälkeen käsitelty Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden hinnoittelua. Kun asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että vuoden 2000 huolto- ja korjaushintoja olisi noudatettu vuoden 2000 jälkeen, ei yksinomaan rahoitusyhtiön edellä kuvattu 25.9.2001 päivätty ylimalkainen ilmoitus riitä näyttämään hintayhteistyön jatkuneen tältä osin vuoden 2000 jälkeen.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on lisäksi harjoittanut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kiellettyä hintayhteistyötä päättäessään BSK-Kodinkoneet Oy:n, Whirlpool Nordic Oy:n ja Asko Kodinkoneet Oy:n/Keskushuolto Oy:n myöntämien takuiden piirissä olevien kodinkoneiden suositettavista takuutöiden hinnoista ja hinnoitteluperusteista ajalla 8.2.1997 - tammikuu 2003.

Edellä kuvatusta asiakirjanäytöstä käy ilmi, että asiassa on kysymys useasta erillisestä hintayhteistyötä tarkoittavasta toimenpiteestä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että jotta kysymyksessä olisi yksi jatkuva menettely, se edellyttää, että toimenpiteet liittyvät toisiinsa ja että niillä voidaan katsoa olevan yhtenäinen tavoite (yhdistetyt asiat C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. vastaan komissio , tuomio 7.1.2004, Kok. 2004, s. I-123, 258 kohta).

Markkinaoikeus katsoo, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n menettelyä on asiassa esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioiden pidettävä jatkuvana Kilpailuviraston esityksessä tarkoitettuna ajanjaksona eli helmikuu 1997 - tammikuu 2003. Tähän nähden Kilpailuviraston 5.5.2006 markkinaoikeuteen saapunut esitys on Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n osalta tehty kilpailunrajoituslain 22 §:ssä (1529/2001) säädetyssä viiden vuoden määräajassa.

Kilpailuvirasto on lähtenyt siitä, että tarkastelun kohteena olevalla menettelyllä ei ole ollut vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä asiassa siten ole myöskään esitetty tosiseikkoihin perustuvaa selvitystä tältä osin. Markkinaoikeus katsoo siten, ettei asiassa ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi katsottavissa kysymyksen olevan sellaisesta menettelystä, joka EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla olisi omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Edellä lausutuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan kieltoa Kilpailuviraston esityksessä mainittuna ajanjaksona helmikuu 1997 - tammikuu 2003.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallitukseen kuuluneiden elinkeinonharjoittajien menettelyn arviointi

Kilpailuvirasto on edellä todetulla tavalla esityksessään katsonut, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa toimineet Huolto Järvi Oy, Huoltoliike Berghäll Oy, Huoltoliike Perätalo Ky, Kodinkone ja Kylmälaitehuolto Sivonen (oikeastaan AS), Kodinkonehuolto M. Kivioja Ky, Kodinkonehuolto ja varaosapalvelu Urpo Ranta Ky, Kodinkonehuoltoliike Soini Oy (oikeastaan Kodinkonehuolto Soini Oy), Kodinkonetarvike Sundell Ky, Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky, K-S Kodinkonehuolto Ky, Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy, Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy, Raision Seudun Konehuolto Ky, Saarijärven Kylmäkoneistus Ky, Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy ja Vesan-Huolto Oy (jäljempänä yritykset) ovat vuosina 1997 - 2003 rikkoneet kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa sopiessaan kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista, joilla Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:een kuuluneet huoltoliikkeet olivat tarjonneet huoltopalvelujaan laitetakuita myöntäville yrityksille. Kysymys on siten ensiksi siitä, ovatko ja missä määrin yritykset osallistuneet väitettyyn kilpailunrikkomukseen.

Asiassa on sinänsä riidatonta, mitkä yritykset ovat kulloinkin olleet edustettuina hallituksessa.

Kilpailuvirasto on perustanut vaatimuksensa tältä osin siihen, että yritykset ovat hallitustyöskentelyn kautta osallistuneet kilpailunrajoitukseen. Kilpailuvirasto on siten lähtenyt siitä, että puheena olevien yritysten vastuu perustuu nimenomaan siihen, että niiden edustajat ovat toimineet Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa. Kilpailuvirasto on esityksessä lausutun perusteella pitänyt säännöllistä osallistumista hallituksen kokouksiin vastuun perusteena. Tämä Kilpailuviraston lähtökohta käy ilmi myös siitä, että se on peruuttanut esityksensä Honkoliini Professional Oy:n osalta, kun oli käynyt ilmi, että yhtiötä hallituksessa edustanut henkilö ei ollut osallistunut hallituksen toimintaan. Yritysten osallistumista Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n piiritoimintaan Kilpailuvirasto ei kilpailunrikkomuksen toteamisen kannalta ole pitänyt merkityksellisenä.

Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys koskee edellä todetulla tavalla sekä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:tä että sen hallituksessa toimineita elinkeinonharjoittajia. Kuvaillessaan kilpailunrikkomukseksi katsomaansa menettelyä Kilpailuvirasto ei ole erotellut, miltä osin se on katsonut kysymyksen olevan Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n vastuulla olevasta menettelystä ja miltä osin edellä mainittujen yritysten vastuulla olevasta menettelystä.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että jotta yhteenliittymän ja sen jäsenten voitaisiin katsoa osallistuneen yhdessä samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen, on näytettävä, että yhteenliittymä toimii erillään jäsentensä toiminnasta (esimerkiksi yhdistetyt asiat 89/85, 104/85, 114/85, 116/85, 117/85 ja 125/85 - 129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. vastaan komissio , tuomio 27.9.1988, Kok. 1988, s. 5193, Ep. IX, s. 671, 27 kohta).

Edellä lausutusta seuraa, että myös sellaisen elinkeinonharjoittajan, jonka väitetään osallistuneen kilpailunrikkomukseen, menettelyn on oltava siten erillistä yhteenliittymän menettelystä, että elinkeinonharjoittajalla voidaan katsoa olleen itsenäinen asema väitetyssä kilpailunrikkomuksessa.

Markkinaoikeus on edellä katsonut, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan kieltoa, kun sen toimielimet ovat päättäneet suositettavista huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista. Kilpailuvirasto ei ole osoittanut, että esityksessä tarkoitetut yritykset olisivat ryhtyneet Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toiminnasta ulkopuoliseen tai muutoin erilliseen kilpailusääntöjen vastaiseen menettelyyn. Väitteeksi tällaisesta ymmärrettävissä olevat Kilpailuviraston esitykseen sisältyvät viittaukset liiton piirissä toteutettuun jäsenten hintatietojen vaihtamiseen tai yritysten keskeiseen rooliin väitetyn kilpailunrikkomuksen toteuttamisessa ja täytäntöönpanossa ovat jääneet toteen näyttämättä.

Edellä lausuttuun nähden markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuviraston esitys seuraamusmaksun määräämisestä esityksessä tarkoitetuille yrityksille on hylättävä.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että riittää, että asianomaisen yrityksen on osoitettu osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, ilman että se olisi selvästi vastustanut niitä, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa riittävällä tavalla (esimerkiksi edellä mainitussa yhdistetyissä asioissa C-204/00 P, C-205/00 P, C-21l/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P annetun tuomion 81 kohta).

Näin ollen yksinomaan se seikka, että henkilö on nimettyä yritystä edustaen ollut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen jäsen osallistumatta kokouksiin, joissa Kilpailuviraston esittämällä tavalla on sovittu kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista, ei riitä osoittamaan yrityksen osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen esityksessä väitetyllä tavalla.

Edellä on selvitetty, että TJ:n edustaen Kodinkonehuoltoliike Soini Oy:tä ja MV:n edustaen Vesan-Huolto Oy:tä ei ole näytetty osallistuneen hallituksen jäsenenä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksiin, joissa olisi Kilpailuviraston väittämällä tavalla sovittu kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista.

Markkinaoikeus toteaa vielä, että kilpailunrajoituslain 22 §:n (1529/2001) mukaan seuraamusmaksua ei saa määrätä lain 4 - 7 §:n säännösten rikkomisesta, ellei esitystä markkinaoikeudelle ole tehty viidessä vuodessa siitä, kun kilpailunrajoituksen voimassaolo on lakannut tai kun Kilpailuvirasto on saanut tiedon kilpailunrajoituksesta. Oikeuskäytännössä on katsottu, että säännöstä on tulkittava niin, ettei kilpailunrajoituksesta luopuneeseen elinkeinonharjoittajaan tule kohdistaa seuraamusmaksuvaatimusta enää sen jälkeen, kun luopumisesta on kulunut säännöksessä tarkoitettu viiden vuoden määräaika (KHO 2009:83).

Edellä todetulla tavalla Kilpailuvirasto on lähtenyt siitä, että puheena olevien yritysten vastuu perustuu nimenomaan siihen, että niiden edustajat ovat toimineet Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa. Kilpailuvirasto ei ole kuitenkaan näyttänyt, että yksikään seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien yritysten edustajista olisi osallistunut hallituksen jäsenenä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen, sen työvaliokunnan tai edunvalvontaryhmän kokouksiin, joissa olisi Kilpailuviraston väittämällä tavalla sovittu kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista sinä viiden vuoden ajanjaksona, joka on edeltänyt esityksen tekemistä markkinaoikeudelle. Kilpailuvirasto ei myöskään ole näyttänyt Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa toteutetulla menettelyllä olleen vaikutuksia puheena oleviin hintoihin tai hinnoitteluperusteisiin sanotun ajanjakson aikana.

(---)

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Markkinaoikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Huolto Järvi Oy, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Kilpailuvirasto on sen vuoksi hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan Huolto Järvi Oy:n, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n oikeudenkäyntikulut kohtuullisiksi harkituilla määrillä ja Huolto Järvi Oy:n osalta vaadittuine viivästyskorkoineen.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Anne Ekblom-Wörlund, Jussi Karttunen, Nora Steiner-Forsberg ja Kristiina Vuori.

III KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

1. Kilpailuviraston valitus

Kilpailuvirasto (nykyisin Kilpailu- ja kuluttajavirasto) on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin viraston seuraamusmaksuesitys on seuraavien elinkeinonharjoittajien osalta hylätty ja näille määrätään kilpailunrajoituslain (480/1992) 7 §:ssä (318/2004) tarkoitettu seuraamusmaksu seuraavasti:

- Huolto Järvi Oy:lle 34 400 euroa;
- Huoltoliike Berghäll Oy:lle 10 600 euroa;
- Kodinkonehuolto M. Kivioja Ky:lle 3 100 euroa;
- Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:lle (entinen Kodinkonehuolto ja varaosapalvelu Urpo Ranta Ky) 21 900 euroa;
- Kodinkonehuolto Soini Oy:lle 25 300 euroa;
- Kodinkonetarvike Sundell Ky:lle 1 700 euroa;
- Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky:lle 3 200 euroa;
- K-S Kodinkonehuolto Ky:lle 4 600 euroa;
- Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy:lle 6 300 euroa;
- Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy:lle 6 300 euroa;
- Noveka Oy:lle 8 400 euroa;
- Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:lle 25 900 euroa;
- Raision Seudun Konehuolto Ky:lle 2 000 euroa;
- Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:lle 10 300 euroa;
- AS:lle, Kodinkone & Kylmälaitehuolto Sivonen -nimisen toiminimen haltijana 5 300 euroa;
- Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:lle 8 100 euroa; ja
- Vesan-Huolto Oy:lle 11 300 euroa.

Kilpailuvirasto on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin Kilpailuvirasto on velvoitettu korvaamaan Huolto Järvi Oy:n, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n oikeudenkäyntikuluja.

Kilpailuvirasto on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa olleiden elinkeinonharjoittajien vastuu

Kilpailijoiden välinen hintayhteistyö on luonteeltaan kaikkein vakavimpia kilpailunrikkomuksia, jonka vahingollisuus on presumoitu jo laissa. Esillä olevassa asiassa kilpailunrikkomuksen tavoitteena on ollut takuuhuoltojen ja -korjausten hintatason korottaminen. Tällä on ainakin välillisesti ollut vahingollisia vaikutuksia myös takuunalaisista tuotteista kuluttajilta perittäviin hintoihin.

Elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän kautta toteutetusta kilpailunrikkomuksesta tulee määrätä seuraamusmaksut, joiden erityis- ja yleisestävä vaikutus on yhtä selvä ja merkittävä kuin tilanteissa, joissa kilpailunrikkomukseen ovat syyllistyneet yksittäiset elinkeinonharjoittajat. Seuraamusmaksun määrääminen elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle ei estä sitä, että seuraamusmaksu määrättäisiin myös yksittäisille elinkeinonharjoittajille, jotka ovat olleet aikaansaamassa tai ylläpitämässä rikkomusta.

Toimialaliiton kautta toteutetuista kilpailunrikkomuksista syntyvä hyöty kohdistuu aina liiton sijasta sen jäseniin. Esillä olevassa asiassa kilpailunrikkomuksesta hyötyjiä ovat Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:een seuraamusmaksuesityksen kattamana aikana kuuluneet 181 jäsentä. Kilpailuvirasto on kohdistanut seuraamusmaksuesityksen liiton lisäksi sen hallituksessa esityksen kattamana aikana edustettuina olleisiin elinkeinonharjoittajiin, koska nämä tahot ovat asiassa esitetyn näytön perusteella olleet aktiivisimmin aikaansaamassa ja ylläpitämässä rikkomusta.

Markkinaoikeuden tulkinta vastuun jakautumisesta toimialaliiton ja sen jäsenistön välillä on kartellivalvonnan toteuttamisen kannalta ongelmallinen. Mahdollisuus toimeenpanna kartelli toimialaliiton kautta ilman tosiasiallista uhkaa tuntuvista seuraamusmaksuista on kilpailuoikeudellisesti kestämätön. Markkinaoikeuden johtopäätös kannustaa elinkeinonharjoittajia toteuttamaan kilpailijoiden välisen kielletyn yhteistyön liikevaihdoltaan pienen toimialaliiton kautta.

Markkinaoikeus on erehtynyt tulkitessaan yhteisön tuomioistuinten oikeuskäytäntöä ja määrittäessään sen perusteella elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän jäsenen vastuun edellytyksiä Suomen lainsäädännön perusteella. Vastuu kilpailusääntöjen rikkomisesta voidaan, rikkomuksesta riippuen, kohdistaa joko vain elinkeinonharjoittajien yhteenliittymään, vain yhteenliittymän jäseniin tai sekä yhteenliittymään että sen jäseniin.

Markkinaoikeuden siteeraamassa Ahlström-tapauksessa EY:n tuomioistuin on todennut, että seuraamusmaksun määrääminen sekä yhteenliittymälle että sen jäsenille jäsenistön toimeenpanemasta rikkomuksesta edellyttää, että yhteenliittymällä on ollut itsenäinen rooli rikkomuksen toteuttamisessa. Vuodelta 1989 peräisin olevassa Ahlström-tapauksessa oli kysymys selluntuottajien yhteenliittymän kokousten yhteydessä keskenään kilpailevien jäsenten tekemistä sitovista hintasopimuksista. Tuomioistuin määräsi sakot vain rikkomukseen osallistuneille jäsenyrityksille mutta ei yhdistykselle, joka oli antanut tehtyjen hintasopimusten perusteella suosituksia hinnan korotuksista. Tuomioistuimen mukaan suosituksia ei voitu erottaa jäsenten tekemistä hintasopimuksista eikä yhdistyksellä ollut itsenäistä asemaa sopimusten täytäntöönpanossa.

Markkinaoikeuden siteeraamassa oikeuskäytännössä on näin ollen arvioitu sitä, onko tilanteessa, jossa vastuu kohdistuu ensisijaisesti rikkomukseen syyllistyneisiin jäseniin, yhdistys omalla toiminnallaan vielä jäsentensä lisäksi itsenäisesti osallistunut rikkomuksen toteuttamiseen, mikä puoltaisi erillisen seuraamuksen määräämistä myös sille. Markkinaoikeus on Ahlström-päätökseen tukeutuen tehnyt käänteisen päätelmän ja katsonut, että seuraamusmaksuvastuun kohdistaminen yhteenliittymän jäseniin edellyttää, että virasto pystyisi osoittamaan jäsenten ryhtyneen yhteenliittymän menettelystä erilliseen kilpailusääntöjen rikkomiseen.

Markkinaoikeuden johtopäätös on virheellinen ja ongelmallinen jo periaatteellisella tasolla. Toimialaliiton muodostavat sen jäsenet, joiden etuja liitto ajaa ja jotka käyttävät liitossa ylintä päätösvaltaa. Liiton päätökset ovat siten sen toimielimissä toimivien jäsenten tekemiä ja heijastavat sen jäsenten tahtoa.

Markkinaoikeuden tulkinta on myös ristiriidassa tuoreemman oikeuskäytännön kanssa. Esimerkiksi ensimmäisen asteen tuomioistuimen päätös asiassa FEG ja TU vastaan komissio puoltaa Kilpailuviraston tulkintaa yhteenliittymän jäsenten vastuulle asetetuista edellytyksistä. Kilpailuvirasto on oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla osoittanut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa edustettuina olleiden elinkeinonharjoittajien toimineen aktiivisesti toimialaliitossa harjoitetun hintayhteistyön toteuttamiseksi ja sitä kautta olevan vastuussa liiton tekemistä päätöksistä.

Markkinaoikeuden olisi tullut päätöksessään ottaa huomioon myös yhteisön oikeuskäytännön taustalla oleva erilainen säädöspohja ja ennakkoratkaisut suhteessa kotimaisiin seuraamusmaksusäännöksiin ja käytäntöön. Yhteisön oikeuskäytännössä sakot yhteenliittymille mitoitetaan nimenomaan päätöksestä hyötyvän jäsenkunnan relevantin liikevaihdon mukaan, ei toimialaliiton oman, nimellisen liikevaihdon mukaan.

EY:n tuomioistuin on 1980-luvulta lähtien korostanut, että seuraamusmaksutasoa määritettäessä on muun ohella otettava huomioon rikkomukseen syyllistyneen ja siitä hyötyneen tahon taloudellinen merkitys ja vaikutusvalta markkinoilla. Yhteisön tuomioistuin on omaksunut periaatteen, jonka mukaan yhteenliittymien osalta sakon 10 prosentin enimmäismäärä on laskettava yhteenliittymään kuuluvien yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta. Yhteenliittymän mahdollisesti käyttämä vaikutusvalta markkinoilla ei riipu sen omasta "liikevaihdosta", joka ei osoita sen kokoa eikä taloudellista valtaa, vaan sen jäsenten liikevaihdosta, joka on osoitus yhteenliittymän koosta ja taloudellisesta vallasta. Tämä periaate kirjattiin myös komission vuoden 1998 sakkosuuntaviivoihin sekä lainsäädännön tasolla asetukseen 1/2003 .

Kotimaisessa lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä ei tunneta vastaavaa periaatetta. Kilpailunrajoituslain seuraamusmaksusäännöksen sanamuodon mukaan seuraamusmaksun enimmäismäärä myös yritysten yhteenliittymien osalta on 10 prosenttia yhteenliittymän omasta liikevaihdosta, jolloin seuraamus kohdistuu tahoon, joka ei ole suoraan hyötynyt rikkomuksesta. Jos seuraamukset toisin sanoen kohdennetaan vain kilpailunrajoituksen toteuttaneeseen toimialaliittoon ja seuraamusmaksun enimmäismäärä suhteutetaan liiton nimelliseen liikevaihtoon, rikkomuksesta varsinaisesti hyötyvät tahot jäävät käytännössä seuraamusta vaille.

Markkinaoikeuden päätöksessään esittämän tulkinnan perusteella päädytään lopputulokseen, jossa seuraamusmaksun määrässä ei voitaisi ottaa huomioon sitä taloudellista ja oikeudellista ympäristöä, jossa rikkomus on tehty, ja niitä tahoja, jotka ovat siitä hyötyneet. Vaikka kilpailunrajoituslain seuraamusmaksusäännös ei anna mahdollisuutta asettaa maksun määrää toimialaliiton jäsenkunnan liiketoiminnan volyymin kautta, seuraamusmaksu tulee voida määrätä myös niille tahoille, jotka ovat vastuussa yhteenliittymän päätöksestä.

Näyttö

Markkinaoikeuden mukaan Kilpailuvirasto ei ole näyttänyt, että seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetut yritykset olisivat ryhtyneet Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toiminnasta ulkopuoliseen tai muutoin erilliseen kilpailusääntöjen vastaiseen menettelyyn. Markkinaoikeuden mukaan Kilpailuvirasto ei ole myöskään näyttänyt, että seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetuilla yrityksillä olisi ollut esimerkiksi keskeinen rooli kilpailunrajoituksen toteuttamisessa ja täytäntöönpanossa.

Arvioitaessa Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n motiivia toimeenpanna ja osallistua esillä olevaan kilpailunrikkomukseen on otettava huomioon sen rooli jäsenistönsä edunvalvojana. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ei ole ollut kielletyn yhteistyön hyötyjä, koska se ei ole ollut mukana kyseisessä elinkeinotoiminnassa. Edunsaajia olivat liiton jäsenet.

Markkinaoikeus on erehtynyt arvioidessaan Kilpailuviraston esittämää näyttöä seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien toiminnasta ja sen merkityksestä osana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n päätöksentekoa. Liitto teki päätöksiä, joilla oli kilpailua rajoittava tarkoitus. Päätökset osoittavat liiton jäsenten tahdon, eikä niitä olisi tehty ilman jäsenistön tahtoa.

Jokainen keskustelu, jonka kodinkonehuoltoyrittäjä on käynyt takuuhuolto- ja korjaushinnoista kilpailijansa kanssa, on poistanut epävarmuutta siitä, kuinka kilpailija tulee palvelunsa hinnoittelemaan. Yrittäjän päätöksenteko omista hinnoistaan ei tämän jälkeen ole ollut itsenäistä. Asiakirjanäyttö osoittaa, että hintakilpailu on korvattu yhteisellä esiintymisellä suhteessa takuuhuoltoja ja -korjauksia myöntäneisiin tahoihin. Nämä seikat ilmentävät elinkeinonharjoittajien välistä kiellettyä yhteistyötä.

Markkinaoikeus on tehnyt virheellisen johtopäätöksen todetessaan, että Kilpailuvirasto olisi esityksessään pitänyt säännöllistä osallistumista hallituksen kokouksiin hallituksessa edustettuina olleiden elinkeinonharjoittajien vastuun perusteena. Seuraamusmaksuesitys on kohdistettu hallituksessa edustettuina oleviin elinkeinonharjoittajiin, koska asiakirjanäytön perusteella nämä tahot olivat jäsenistöstä aktiivisimpia kilpailunrikkomuksen aikaansaamisessa ja ylläpitämisessä.

Vastuun kohdentumisen kannalta ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, osallistuiko hallituksen jäsen toimikaudellaan kaikkiin kokouksiin, joissa käytiin kilpailunrikkomukseen liittyviä keskusteluja tai tehtiin asiaa koskevia päätöksiä. Olennaista on, että asiakirjanäytön perusteella yksikään hallitukseen kuuluneista seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien edustajista ei selvästi vastustanut tai irtisanoutunut mainituista keskusteluista tai päätöksistä. Lisäksi asiakirjanäyttö osoittaa, että hallituksen jäsenet tulivat tietoisiksi kilpailunrikkomukseen liittyvistä asioista myös esimerkiksi Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimiston heille lähettämien kirjeiden perusteella.

Asiakirjanäyttö osoittaa edelleen, että kilpailunrikkomukseen liittyvät toimintatavat olivat samanlaiset rikkomuksen koko keston riippumatta siitä, keitä liiton hallituksessa kulloinkin oli. Yhdistävänä tekijänä hallituksen toiminnassa oli AJ (Huolto Järvi Oy), joka toimi sekä liiton hallituksessa että edunvalvontaryhmässä ainakin koko rikkomusajan.

Markkinaoikeus on virheellisesti todennut, ettei Kilpailuvirasto ole osoittanut esityksessä tarkoitettujen yritysten ryhtyneen Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toiminnasta ulkopuoliseen tai muutoin erilliseen kilpailusääntöjen vastaiseen menettelyyn ja että kilpailunrikkomus olisi jäänyt toteen näyttämättä. Hallituksessa edustettuina olleiden elinkeinonharjoittajien osallistumisesta kilpailunrikkomukseen on asiakirjanäyttöä. Kilpailuvirasto on seuraamusmaksuesityksessään selostanut liiton hallituksen jäsenten aktiivista roolia kilpailunrikkomuksen toteuttamisessa ja täytäntöönpanossa.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallitus toteutti takuuhuolto- ja takuukorjaushinnoista neuvotellessaan jäsenistön tahtoa. Keskenään kilpailevat elinkeinonharjoittajat keskustelivat liiton tilaisuuksissa ja toimielimissä ainakin näistä hinnoista. Näitä päätelmiä tukee asiakirjanäyttö. Voidakseen toteuttaa jäsenistönsä tahtoa Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimielimet kokivat tarvitsevansa jäsenistöltään valtuutuksen hintoja koskeviin neuvotteluihin. Jäsenistö osallistui myös mainittujen hinta-asioiden käsittelyyn, ja sitä informoitiin liiton ja hallituksen toimista näissä asioissa.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen ja sen jäsenten aktiivisuus takuuhuolto- ja takuukorjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista keskusteltaessa ja päätettäessä ilmenee kolmella eri tavalla. Ensinnäkin hallitus ja sen jäsenet veivät takuita myöntävien maahantuojien ja valmistajien kanssa neuvotellut hinnat tai hintaehdotukset jäsenistön keskusteltaviksi ja osallistuivat asiasta piirikokouksissa käytyyn keskusteluun. Toiseksi hallituksen alaisena toiminut edunvalvontaryhmä kävi varsinaiset neuvottelut takuita myöntävien valmistajien ja maahantuojien kanssa niistä hinnoista ja hinnoitteluperusteista, joilla liiton jäsenet olivat valmiita tekemään kyseisten valmistajien ja maahantuojien takuuhuollot ja -korjaukset. Edunvalvontaryhmän jäsenet olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hallituksen jäseniä. Kolmanneksi hallitus hyväksyi takuuhuolto- ja korjaushinnoista saavutetut neuvottelutulokset, koska edunvalvontaryhmällä ei ollut oikeutta tehdä jäsenistöä koskevia päätöksiä.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimielimissä tehtiin päätöksiä, joilla oli kilpailua rajoittava tarkoitus. Hinnoittelua koskevat päätökset eivät olisi olleet mahdollisia ilman, että keskenään kilpailevat elinkeinonharjoittajat keskustelivat sellaisista hinnoittelua koskevista tiedoista, joiden vaihtaminen kilpailijoiden välillä on kiellettyä.

Asiassa on kysymys yhdestä yhtenäisestä kilpailunrikkomuksesta, joka on jatkunut ainakin helmikuun 1997 ja tammikuun 2003 välisen ajan. Kun otetaan huomioon kilpailunrajoituksen luonne ja sen toimeenpaneminen toimialajärjestön kautta, ei voida katsoa, että kukaan Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsenistä olisi luopunut kilpailunrajoituksesta mainittuna ajanjaksona.

2. Selitykset

2.1 Huolto Järvi Oy, Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky ja Pirkanmaan Huoltokeskus Oy

Huolto Järvi Oy, Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky ja Pirkanmaan Huoltokeskus Oy ovat selityksissään vaatineet, että valitus hylätään ja Kilpailuvirasto velvoitetaan korvaamaan kunkin yhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkoineen.

Huolto Järvi Oy, Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky ja Pirkanmaan Huoltokeskus Oy (jäljempänä päätöksen tässä jaksossa yhtiöt) ovat jäljempänä esitetyin osin asiallisesti samansisältöisissä selityksissään esittäneet perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Markkinaoikeuden ratkaisu on oikea, koska yhtiöt eivät ole rikkoneet kilpailunrajoituslakia. Kilpailuviraston esitys olisi tullut markkinaoikeudessa hylätä myös sillä perusteella, että esityksen kohteena ollut toiminta ei ole ollut kilpailunrajoituslain eikä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan vastaista.

Edustussopimukset

Yhtiöt ovat edustussuhteessa niihin maahantuojiin, joiden takuuhuoltoja ne sopimuksen perusteella suorittavat. Edustussopimus jää perustamissopimuksen kilpailusääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, jos kauppaedustajan riski päämiehen lukuun tehtyjen tai neuvoteltujen sopimusten suhteen ja kyseisen toiminnan lajin edellyttämien markkinakohtaisten investointien suhteen on olematon tai merkityksetön. Tällaisessa tapauksessa myynti- tai ostotoiminta on osa päämiehen toimintaa, vaikka kauppaedustaja onkin erillinen yritys.

Edustaja ei ole erillinen kilpailuoikeuden subjekti. Kun edustaja neuvottelee toisen edustajan kanssa, ei kyseessä ole kilpailuoikeuden alaan kuuluva toiminta, koska päämies ja edustajat muodostavat kilpailuoikeuden näkökulmasta yhden taloudellisen yksikön. Tässä tapauksessa takuuhuoltojen ja -korjausten tulee katsoa olevan päämiehen toimintaa.

Kilpailuviraston määrittelemillä markkinoilla, jotka ovat kodinkoneiden takuuhuoltomarkkinat, takuuhuollon tekee aina maahantuoja. Huoltoliike toimii maahantuojan edustajana ja sen lukuun. Koko takuuhuoltotoiminta on maahantuojien toimintaa ja huoltoliikkeen asema on epäitsenäinen. Huoltoliike ja maahantuoja toimivat samalla myyntiportaalla. Huoltoliikkeet eivät ole takuuhuolloissa toistensa todellisia tai mahdollisia kilpailijoita.

Kaikilla huoltoliikkeillä, jotka tekevät takuuhuoltoja, on voimassa oleva edustussopimus maahantuojan kanssa. Edustussopimus on yleensä nimetty huoltosopimukseksi ja siinä on määritelty osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia. Huoltoliike toimii maahantuojan valtuutettuna. Kun takuuseen kuuluva korjaus tehdään, vastaa korjauksesta takuun antaja, ja huoltoliike laskuttaa työn maahantuojalta. Edustussopimukset kestävät tavallisesti huoltoliikkeen koko elinajan.

Takuuhuoltojen hinnat ja maahantuojien menettely

Maahantuojat noudattavat käytäntöä, jossa ne lähettävät tavallisesti vuoden lopulla seuraavan vuoden hinnastonsa huoltoliikkeille. Hinnasto on nimetty esimerkiksi toimintaohjeeksi tai tarjoukseksi. Suurimmat maahantuojat käyttävät nimeä toimintaohje, jota ei ehkä mielletä tarjoukseksi, vaikka siinä maahantuoja ilmoittaa, mitä hintaa se käyttää seuraavana vuonna.

Takuukorjausten hinnat ovat huoltoliikkeiden asiakashintoja alemmat. Hintojen alhaisuus johtuu maahantuojien ylivoimaisesta asemasta huoltoliikkeisiin nähden. Huoltoliikkeet ovat kuitenkin halukkaita yhteistyöhön, koska asema monien merkkien valtuutettuna huoltoliikkeenä saattaa olla parempi kuin asema "villinä" huoltoliikkeenä, joka ei takuuhuoltoja voi tehdä.

Maahantuojien menettely aiheuttaa reaktioita huoltokentässä. Kilpailuviraston esiin tuomat pöytäkirjat osoittavat tämän. Edustussopimukset sitovat kuitenkin huoltoliikkeet ja maahantuojan yhdeksi kokonaisuudeksi, eikä asiassa ole mitään kilpailuoikeuden vastaisuutta.

Joka tapauksessa yhtiöt eivät ole sopineet noudatettavista hinnoista toisten kanssa eivätkä vaihtaneet hintatietoja. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toiminta on ollut liiton toimintaa ja sen antamat suositukset liiton suosituksia. Maahantuojien ja liiton välisillä neuvotteluilla ei ole ollut mitään vaikutuksia siihen, millaisia hintoja maahantuojat esittävät. Kukin yrittäjä on voinut vapaasti ja ilman, että mikään toinen huoltoliike saa tietää sopimuksesta, sopia hinnat maahantuojan kanssa. Väitetyllä hintayhteistyöllä ei ole ollut taloudellisia vaikutuksia.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on aina kehottanut yksittäisiä huoltoliikkeitä neuvottelemaan hinnat. Huoltoliikkeet eivät ole kertoneet toisilleen huoltohinnoista. Jos joku liike on onnistunut neuvottelemaan maahantuojan esitystä paremman hinnan takuuhuolloille, se on pitänyt asian omana tietonaan.

Merkitykselliset tuotemarkkinat ja takuukorjaukset

Takuuhuolto kodinkoneeseen ei ole vaihdettavissa siten kuin kilpailuoikeuden periaatteet edellyttävät merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä. Takuuhuollon voi antaa vain laitteen myynyt yritys. Takuuhuolto on osa suurempaa kokonaisuutta eli kyseisen laitteen myyntiä, eikä takuuhuoltoa voida erottaa itsenäiseksi osaksi. Huoltoliikkeiden tekemät takuuhuollot eivät muodosta merkityksellisiä markkinoita.

Vastuun kohdistaminen ja seuraamusmaksun määrä

Yhtiöille esitetty seuraamusmaksu on lakiin perustumaton. Laissa ei ole määrätty, että hallituksen jäsenyys voisi aiheuttaa vastuun.

Vastuun sitominen hallituksen jäsenyyteen on sattumanvaraista. Esimerkiksi eräs Kilpailuviraston alkuperäisessä seuraamusmaksuesityksessä mainittu yritys on vapautettu kokonaan, vaikka yrityksen edustaja on ollut hallituksessa vuosina 2001 ja 2002. Lisäksi eräs pöytäkirjojen perusteella liitossa aktiivisesti toiminut henkilö ei ole saanut seuraamusmaksuesitystä, koska hänen asemansa on ollut varajäsen.

Kilpailuviraston esittämä seuraamusmaksu on joka tapauksessa kohtuuttoman suuri.

2.2 Vesan-Huolto Oy

Vesan-Huolto Oy on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään ja Kilpailuvirasto velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkoineen. Yhtiö on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Vesan-Huolto Oy ei ole osallistunut järjestelyihin, joilla olisi rajoitettu yritysten kilpailukeinojen käyttöä. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulos on oikea.

Markkinaoikeus on todennut jääneen näyttämättä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa tai sen muissa elimissä olisi 24.8.2000 jälkeen käsitelty Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden hinnoittelua. Vesan-Huolto Oy:n edustaja on valittu liiton hallituksen jäseneksi mainitun ajankohdan jälkeen.

Asiassa on joka tapauksessa kysymys maahantuojan ja huoltoliikkeen välisestä sopimusasiasta eikä kilpailunrajoituslain nojalla arvioitavasta asiasta. Huoltoliike on maahantuojan edustaja, eikä se kanna taloudellista tai kaupallista riskiä niiden toimintojen osalta, joihin maahantuoja on sen valtuuttanut. Huoltoliike suorittaa vain laitteen takuukorjauksen ja saa siitä suorituksen maahantuojalta.

2.3 Saarijärven Kylmäkoneistus Ky

Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:n on selityksessään katsottava vaatineen, että valitus hylätään. Yhtiö on esittänyt perusteluina vaatimukselleen muun ohella seuraavaa:

Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:n edustaja on ollut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa vuosina 1997 ja 1998. Kilpailuviraston esitys on saapunut markkinaoikeuteen 5.5.2006 eli sen jälkeen, kun viisi vuotta hallitustyöskentelyn päättymisestä oli jo kulunut umpeen.

Mustan Pörssin jatkotakuuta koskeva asia on ollut esillä vuosina 1997 ja 1998 yhdessä hallituksen kokouksessa. Saarijärven Kylmäkoneistus Ky ei ole tehnyt sopimusta Mustan Pörssin kanssa eikä yhtään jatkotakuutyötä vuosina 1997 - 2003. Muut takuuhintaneuvottelut käytiin aina vuosittain ja maahantuojakohtaisesti ilman liiton mukanaoloa. Asiakasveloitushinnat ovat olleet omia hintoja.

2.4 Noveka Oy

Noveka Oy:n on selityksessään katsottava vaatineen, että valitus hylätään. Yhtiö on esittänyt perusteluina vaatimukselleen muun ohella seuraavaa:

Vastuu mahdollisesta Huoltoliike Perätalo Ky:n kilpailunrikkomuksesta ei kuulu Noveka Oy:lle. Huoltoliike Perätalo Ky:n ja Noveka Oy:n välillä on tehty 14.12.2007 liiketoiminnan kauppa, jonka yhteydessä Huoltoliike Perätalo Ky ei siirtynyt henkilökohtaisesti tai muutoinkaan Noveka Oy:öön. Huoltoliike Perätalo Ky on liiketoimintakaupan jälkeen jatkanut yritystoimintaa.

2.5 Muut seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat elinkeinonharjoittajat

Huoltoliike Berghäll Oy:lle, Kodinkonehuolto M. Kivioja Ky:lle, Kodinkonehuolto Soini Oy:lle, Kodinkonetarvike Sundell Ky:lle, Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky:lle, K-S Kodinkonehuolto Ky:lle, Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy:lle, Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy:n konkurssipesän hoitajalle, Raision Seudun Konehuolto Ky:lle, Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:lle sekä AS:lle, Kodinkone & Kylmälaitehuolto Sivonen -nimisen toiminimen haltijana on varattu tilaisuus antaa Kilpailuviraston valituksen johdosta selitys. Selityksiä ei ole annettu.

3. Kilpailuviraston vastaselitys

Kilpailuvirasto on antanut vastaselityksen Huolto Järvi Oy:n, Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:n, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n, Vesan-Huolto Oy:n, Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:n ja Noveka Oy:n antamien selitysten johdosta. Kilpailuvirasto on vaatinut, että selityksissä esitetyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

4. Merkinnät ja tiedoksiannot

Merkitään , että kaupparekisteriin on merkitty lakanneiksi:

- Kodinkonehuolto M. Kivioja Ky 4.1.2012;
- Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy 8.9.2011;
- Kodinkonetarvike Sundell Ky 10.8.2011; ja
- Saarijärven Kylmäkoneistus Ky 21.4.2010.

Merkitään , että Kodinkonehuolto Soini Oy on asetettu konkurssiin 19.7.2012.

Merkitään , että Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:stä on tullut Valkeakosken Kodinkonehuolto Oy ja Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky:stä on tullut KPS-Palvelut Oy.

Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky:lle on varattu haastetiedoksiannolla tilaisuus antaa Kilpailuviraston valituksen johdosta selitys. Kilpailuviraston vastaselitys on samalla lähetetty yhtiölle tiedoksi.

Kodinkonehuolto Soini Oy:n konkurssipesän hoitajalle on varattu tilaisuus antaa Kilpailuviraston valituksen johdosta selitys. Kilpailuviraston vastaselitys on samalla lähetetty pesänhoitajalle tiedoksi.

Kilpailuviraston vastaselitys on lisäksi lähetetty tiedoksi Huolto Järvi Oy:lle, Huoltoliike Berghäll Oy:lle, Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:lle, K-S Kodinkonehuolto Ky:lle, Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy:lle, Noveka Oy:lle, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:lle, Raision Seudun Konehuolto Ky:lle, Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:lle, AS:lle, Valkeakosken Kodinkonehuolto Oy:lle ja Vesan-Huolto Oy:lle.

IV KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Markkinaoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys on hylätty Huolto Järvi Oy:n ja Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:n osalta. Korkein hallinto-oikeus määrää:

- Huolto Järvi Oy:n maksamaan valtiolle kilpailunrikkomismaksuna 25 000 euroa; ja
- Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:n maksamaan valtiolle kilpailunrikkomismaksuna 5 000 euroa.

Muutoin Kilpailuviraston valitus pääasian osalta hylätään. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei näiltä osin muuteta.

2. Markkinaoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin Kilpailuvirasto on velvoitettu korvaamaan Huolto Järvi Oy:n, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n oikeudenkäyntikuluja markkinaoikeudessa. Yhtiöiden markkinaoikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

3. Huolto Järvi Oy:n, Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:n, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n ja Vesan-Huolto Oy:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

V KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

1. Kysymyksenasettelu korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Markkinaoikeus on Kilpailuviraston esityksestä määrännyt kilpailunrajoituslaissa tarkoitetun kilpailunrikkomismaksun Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:lle. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Kilpailuviraston valituksen johdosta pääasian osalta kysymys siitä, onko kilpailunrikkomismaksu määrättävä myös kyseisen liiton hallituksessa vuosina 1997 - 2003 edustettuina olleille elinkeinonharjoittajille.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ei ole valittanut markkinaoikeuden päätöksestä. Liitolle määrätystä seuraamusmaksusta ei siten ole korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys.

2. Sovellettavat säännökset

Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys koskee vuosina 1997 - 2003 tapahtuneeksi väitettyä kilpailunrikkomusta. Kilpailuviraston esitys seuraamusmaksun määräämiseksi on tehty markkinaoikeudelle 5.5.2006.

Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien menettelyn arvioimiseen sekä seuraamusmaksun määräämisen perusteisiin sovelletaan kilpailunrajoituslakia (480/1992) sellaisena kuin se oli voimassa ennen 1.5.2004 voimaan tullutta lain muutosta (laki 318/2004). Seuraamusmaksuesitystä tehtäessä voimassa olleet, lailla 318/2004 muutetut kilpailunrajoituslain säännökset eivät tässä asiassa johtaisi esityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta lievempään lopputulokseen.

Kilpailunrajoituslain 1 §:n mukaan terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamisesta vahingollisilta kilpailunrajoituksilta on voimassa, mitä tässä laissa säädetään. Lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon kuluttajien etu ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen vapauden turvaaminen perusteettomilta esteiltä ja rajoituksilta.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä: 1) määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita; tai 2) rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo 4 - 7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana. Pykälän 2 momentin mukaan maksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta (840,94 euroa) neljään miljoonaan markkaan (672 751,71 euroa). Jos kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Kilpailunrajoituslain 7 §:n (318/2004) 3 momentin mukaan seuraamusmaksun määrää Kilpailuviraston esityksestä markkinaoikeus. Maksu määrätään maksettavaksi valtiolle.

Kilpailunrajoituslain 22 §:n (318/2004) mukaan seuraamusmaksua ei saa määrätä muun ohella elinkeinonharjoittajien kiellettyä yhteistyötä koskevien säännösten rikkomisesta, ellei esitystä markkinaoikeudelle ole tehty viidessä vuodessa siitä, kun kilpailunrajoituksen voimassaolo on lakannut tai kun Kilpailuvirasto on saanut tiedon kilpailunrajoituksesta.

3. Arvioinnin perusteet

3.1 Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön huomioon ottaminen

Kilpailunrajoituslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 162/1991 vp) yleisperusteluissa on muun ohella todettu, että tuolloiseen kilpailunrajoituksista annettuun lakiin ehdotettujen muutosten tavoitteena oli kehittää Suomen kilpailulainsäädäntöä sopeutuvaksi entistä paremmin Länsi-Euroopan integraatiokehityksen ja muuttuvan talouden asettamiin vaatimuksiin. Hallituksen esityksen mukaan oli tarpeen selventää suhtautumista kilpailunrajoituksiin, joilla on poikkeuksetta katsottu olevan vahingollisia vaikutuksia. Tällaisten kilpailunrajoitusten liittäminen kieltojen joukkoon vähentää hallituksen esityksen mukaan rakenteellisia eroavaisuuksia Euroopan yhteisöjen ja suunnitteilla olevan Euroopan talousalueen kilpailuoikeuteen nähden.

Kilpailuvirastolla ei ole ollut ennen 1.5.2004 voimaan tullutta kilpailunrajoituslain muutosta (laki 318/2004) toimivaltaa esittää seuraamusmaksun määräämistä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan (nykyisin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artikla) rikkomisesta. Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys ei esillä olevassa asiassa perustukaan kyseisen artiklan rikkomiseen.

Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen (SopS 103/1994), sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain (1540/1994) sekä mainitun sopimuksen voimaansaattamisesta ja edellä mainitun lain voimaantulosta annetun asetuksen (1541/1994) mukaisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kilpailusäännöt, mukaan lukien edellä mainittu 81 artikla, ovat kuitenkin jo ennen 1.5.2004 voimaan tullutta kilpailunrajoituslain muutosta olleet kansallisesti suoraan sovellettavissa. Markkinoilla toimivien elinkeinonharjoittajien on tullut toiminnassaan ottaa kyseiset kilpailusäännöt huomioon.

Edellä olevan perusteella ja kun otetaan huomioon tässä asiassa sovellettavan kilpailunrajoituslain säännösten edellä mainittu tausta, korkein hallinto-oikeus ottaa seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien menettelyä arvioidessaan huomioon myös Euroopan unionin tuomioistuimen unionin oikeutta koskevan tulkintakäytännön.

3.2 Kielletyn yhteistyön ilmeneminen

Kilpailunrajoituslain edellä mainitun 6 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 162/1991 vp) on todettu muun ohella, että säännöksessä ehdotetaan kiellettäväksi samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymien tekemät keskinäiset sopimukset ja vastaavat järjestelyt elinkeinotoiminnassa perittävien hintojen ja vastikkeiden määräämisestä tai suosittamisesta. Säännös tarkoittaa sekä yritysten nimenomaisia sopimuksia tai tähän rinnastettavaa yritysten yhteisymmärrystä kuin myös yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyjä, joilla rajoitetaan ja ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä.

Hallituksen esityksen mukaan hyödykkeen hinta on markkinoilla keskeinen tuotanto- ja kulutuspäätöksiä ohjaava tekijä. Mikäli elinkeinonharjoittajien hinnanmuodostus on itsenäistä, yrittäjät voivat periä hyödykkeistään erilaisia hintoja omien kustannustensa ja kilpailutilanteensa perusteella. Mikäli taas hintakilpailu estyy, markkinoiden itseohjautuvuus häiriintyy. Jos yrittäjien kesken syntyy yhteisymmärrys samojen hintojen noudattamisesta, kuluttajien valintamahdollisuudet rajoittuvat.

Hallituksen esityksen mukaan, koska elinkeinonharjoittajien kustannukset ovat erilaiset ja yhteistyön piirissä perittävät hinnat määräytyvät tavallisesti korkeimmin kustannuksin toimivan elinkeinonharjoittajan mukaan, joillekin yrittäjille saattaa syntyä kohtuuttoman suuria voittoja. Tällaisilla yrityksillä olisi mahdollisuus myydä halvemmalla, mutta ne eivät sitä yhteistyön johdosta tee. Tämä on kuluttajan kannalta epäedullista. Toisaalta hintakilpailun puute vähentää tarvetta toiminnan tehostamiseen.

Hallituksen esityksessä on vielä todettu, että hintakartellit voivat koskea paitsi tavaroista ja palveluista perittäviä tai maksettavia hintoja, myös alennuksia tai erilaisia toimitusmaksuja sekä vastaavia toimitusehtoja. Hintoja koskevat suositukset ja ohjeet yhdenmukaistavat myös yritysten hinnoittelua ja haittaavat markkinoiden itseohjautuvuutta. Suositusluonteisten hinnoitteluohjeiden antaminen ja niiden soveltaminen johtaa käytännössä lähes aina samaan lopputulokseen kuin nimenomainen hintoja koskeva sopimus. Tähän on rinnastettava myös erilaisten yhteisten hinnoitteluperusteiden ja laskentakaavojen käyttö.

Kilpailunrajoituslain uudistamista valmistelleen kilpailulainsäädännön tarkistamistyöryhmän mietinnössä (kauppa- ja teollisuusministeriön komiteanmietintö 1991:15) on todettu muun ohella, että kartelleja pidetään niin sanottuina alastomina kilpailunrajoituksina. Tällä tarkoitetaan työryhmän mukaan sitä, että kartellijärjestelyn tarkoituksena on pelkästään rajoittaa keskenään kilpailevien yrittäjien kilpailukeinojen käyttöä markkinoilla. Järjestelyn seurauksena markkinoilta poistuu siellä aiemmin olleita edullisempia vaihtoehtoja, mutta tilalle ei tule mitään uutta.

Unionin tuomioistuin (aikaisemmin yhteisöjen tuomioistuin) on yhdistetyissä asioissa 40 - 48, 50, 54 - 56, 111, 113 ja 114/73 ( Coöperatieve Vereniging "Suiker Unie" UA ym. vastaan komissio , Kok. 1975, s. 1663) antamassaan tuomiossa katsonut (kohdat 173 - 174), että jokaisen yrityksen on itsenäisesti määrättävä yhteismarkkinoilla noudatettavaksi aikomastaan toimintalinjasta. Vaikka tämä itsenäisyysvaatimus ei sulje pois yritysten oikeutta sopeutua tehokkaasti kilpailijoidensa todettuun tai odotettuun käyttäytymiseen, sen kanssa on kuitenkin ehdottomasti ristiriidassa, että tällaiset yritykset olisivat keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä joko pyrkimällä vaikuttamaan todellisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastamalla tällaiselle kilpailijalle päätetty tai suunnitteilla oleva markkinakäyttäytyminen.

Unionin tuomioistuin on esimerkiksi asiassa C-49/92 P ( komissio vastaan Anic Partecipazioni SpA , Kok. 1999, s. I - 4125) antamassaan tuomiossa katsonut (kohta 81), että elinkeinonharjoittajien yhteistyötä koskevan perustamissopimuksen määräyksen rikkominen voi perustua paitsi yksittäiseen toimenpiteeseen, myös useiden toimenpiteiden kokonaisuuteen tai jatkuvaan toimintaan. Tuomioistuimen mukaan tätä ei voida kyseenalaistaa sillä perusteella, että tällaisen useiden toimenpiteiden kokonaisuuden tai jatkuvan toiminnan yhtä tai useampaa osa-aluetta voitaisiin pitää itsessään kyseisen määräyksen rikkomisena.

Unionin tuomioistuin on yhdistetyissä asioissa C-189, 202, 205 - 208 ja 213/02 P ( Dansk Rørindustri A/S ym. vastaan komissio , Kok. 2005, s. I - 5425) antamassaan tuomiossa katsonut (kohta 142) aikaisempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että riittävää kartelliin osallistumisen toteamiseen voi olla jo se, että kyseessä olevan yrityksen voidaan näyttää osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailua rajoittavia sopimuksia ilman, että kyseinen yritys olisi selvästi vastustanut niitä. Tuomioistuimen mukaan (kohta 143) kielletyn aloitteen hiljainen hyväksyminen ilman julkista irtisanoutumista sen sisällöstä tai sen ilmoittamista hallintoviranomaisille rohkaisee muita jatkamaan kilpailusääntöjen rikkomista ja vaarantaa sen paljastumisen.

Unionin tuomioistuimen edellä mainituissa asioissa C-189/02 P ym. antaman tuomion mukaan (kohta 144) se, että yritys ei noudata kokouksessa, jonka tarkoitus oli kilpailun rajoittaminen, sovittua, ei poista sen vastuuta kartelliin osallistumisesta, ellei se ole julkisesti sanoutunut irti siitä, mitä kokouksessa on sovittu. Tuomioistuimen mukaan (kohta 145) elinkeinonharjoittajien yhteistyötä koskevan perustamissopimuksen määräyksen soveltamiseksi riittää, että sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua, eikä sopimuksen konkreettisilla vaikutuksilla ole tällöin merkitystä. Silloin, kun keskenään kilpailevien yritysten kokouksissa tehdään sopimuksia, tätä määräystä rikotaan, kun näillä kokouksilla on tällainen tarkoitus ja kun niissä siten pyritään keinotekoisesti järjestämään markkinoiden toimintaa.

3.3 Yksittäisen elinkeinonharjoittajan vastuun laajuus

Unionin tuomioistuin on asiassa C-49/92 P ( komissio vastaan Anic Partecipazioni SpA , Kok. 1999, s. I - 4125) antamassaan tuomiossa katsonut (kohta 79), että elinkeinonharjoittajien yhteistyötä koskevassa perustamissopimuksen määräyksessä tarkoitetut sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat perustuvat väistämättä useiden sellaisten yritysten myötävaikutukseen, jotka ovat kaikki mukana rikkomisessa mutta joiden osallistumisella voi olla eri ilmenemismuotoja, etenkin kyseisten markkinoiden erityispiirteiden ja kunkin yrityksen markkina-aseman, tavoiteltujen päämäärien sekä valittujen tai suunniteltujen täytäntöönpanotoimien perusteella. Tuomioistuimen mukaan (kohta 80) pelkästään se, että kukin yritys osallistuu kilpailusääntöjen rikkomiseen sille ominaisella tavallaan, ei riitä poissulkemaan sen vastuuta rikkomisesta kokonaisuudessaan, ei myöskään käyttäytymisestä, jonka muut rikkomiseen osallistuneet yritykset ovat todellisuudessa toteuttaneet mutta jolla on sama kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus.

Unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-204, 205, 211, 213, 217 ja 219/00 P ( Aalborg Portland A/S ym. vastaan komissio , Kok. 2004, s. I - 123) antaman tuomion mukaan (kohta 258), kun eri toimenpiteet kuuluvat "kokonaissuunnitelmaan", koska yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen yhteismarkkinoiden sisällä, vastuu näistä toimenpiteistä voidaan kohdistaa sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden. Tuomioistuimen mukaan (kohta 292) se, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin yhteistoimintajärjestelyn muodostaviin osatekijöihin tai että sen osuus niissä osatekijöissä, joihin se on osallistunut, on ollut vähäinen, ei ole merkityksellistä kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa osoitettaessa. Tällainen seikka on otettava huomioon vain kilpailusääntöjen vakavuuden arvioinnin yhteydessä ja tarvittaessa sakon suuruutta määritettäessä.

Unionin tuomioistuin on lisäksi edellä mainituissa asioissa C-204/00 P ym. antamassaan tuomiossa todennut (kohta 328), että kun on osoitettu, että yritys tiesi muiden osallistujien sääntöjenvastaisista menettelytavoista tai kykeni kohtuudella ennustamaan ne ja että se oli valmis hyväksymään riskin, myös sitä pidetään koko siltä ajalta, jona se on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, vastuullisena menettelytavoista, joita muut yritykset ovat panneet täytäntöön saman kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä.

4. Seuraamusmaksuesitys ja sen tueksi esitetty näyttö

4.1 Seuraamusmaksuesitys

Kilpailuvirasto on markkinaoikeudelle tekemässään seuraamusmaksuesityksessä, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, katsonut, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallitukseen vuosina 1997 - 2003 kuuluneet elinkeinonharjoittajat ovat helmikuusta 1997 tammikuuhun 2003 sopineet niistä kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista, joilla liittoon kuuluvat huoltoliikkeet ovat tarjonneet huoltopalveluja laitetakuita myöntäneille yrityksille. Kilpailuviraston mukaan Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n edustajat ovat sovittujen hintojen ja hinnoitteluperusteiden pohjalta neuvotelleet laitetakuita myöntävien yritysten kanssa käyttöön otettavista hinnoista.

Kilpailuviraston mukaan edellä mainitut elinkeinonharjoittajat ovat menettelyllään rikkoneet kilpailunrajoituslain (480/1992) 6 §:n 1 kohtaa. Kilpailuviraston mukaan kysymys on ollut yhdestä yhtenäisestä kilpailunrikkomuksesta, eikä viraston mukaan yksikään edellä mainituista elinkeinonharjoittajista ole luopunut kilpailunrajoituksesta seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana.

4.2 Hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimista koskeva keskeinen selvitys

Kilpailuvirasto on esittänyt näyttönä seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetusta menettelystä muun ohella seuraavat Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n eri toimielinten kokouksia koskevat pöytäkirjat ja eräät muut asiakirjat, joiden keskeinen sisältö ilmenee markkinaoikeuden päätöksestä:

- hallituksen kokouspöytäkirja 8.2.1997 (ote)
- muistio 18.10.1997 edunvalvontaryhmän keskustelusta BSK-Kodinkoneiden kahden vuoden takuun työhinnoittelusta
- muistio 23.10.1997 keskustelusta BSK-Kodinkoneiden kahden vuoden takuusta
- muistio 20.1.1998 työvaliokunnan kokouksesta (ote)
- Merita Asiakasrahoitus Oy:n tiedote 18.11.1998 ja sen liite "Tuplatakuun korvaushinnat huolloille"
- hallituksen kokouspöytäkirja 28. - 29.11.1998 (ote) ja siinä viitattu 19.11.1998 laadittu käsin kirjoitettu tiedote
- Turun piirin kokouspöytäkirja 23.1.1999
- Oulun piirin kokouspöytäkirja 29.1.1999
- hallituksen kokouspöytäkirja 5.2.1999 (ote)
- piiripäivien 5. - 7.2.1999 ohjelman yhteydessä oleva 18.1.1999 päivätty Merita Asiakasrahoitus Oy:lle osoitettu kirje
- Merita Asiakasrahoitus Oy:n 15.3.1999 päivätty tiedote ja sen liite "Tuplatakuu-huoltotöiden korvaushinnat"
- hallituksen kokouspöytäkirja 25.11.1999 (ote)
- hallituksen jäsenille osoitettu 19.6.2000 päivätty kirje ja siihen liittyvä asiakirja "Tuplatakuun korvaushinnat huolloille" käsin kirjoitettuine täydennyksineen
- hallituksen kokouspöytäkirja 24.8.2000 (ote)
- Merita Rahoitus Oy:n 25.10.2000 päivätty tiedote ja sen liitteenä oleva hinnasto.

Edellä mainittujen asiakirjojen lisäksi Kilpailuvirasto on esittänyt näyttönä seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetusta menettelystä muun ohella seuraavat asiakirjat:

- Turun piirin kokouspöytäkirja 22.11.1999
- Turun piirin kokouspöytäkirja 12.1.2002 (ote)
- piiripäivien 8. - 10.2.2002 ohjelma (ote).

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Turun piirin piirikokouksen 22.11.1999 pöytäkirjan mukaan AJ oli kertonut kokouksessa neuvotteluista Asko Kodinkoneet Oy:n kanssa. Kyseisen asiakohdan alla olevissa luetelmakohdissa on todettu, että ensimmäisen ja toisen vuoden takuuhinnat ovat samat, ja mainittu muun ohella "luvatun" tuntihinnan markkamäärä ja varaosakertoimen suuruus. Luetelmakohdissa on lisäksi mainittu prosenttiluku, jolla varaosahinnat tulevat nousemaan, ja prosenttiluku suositushinnasta laskettavasta alennuksesta.

Piirikokouksessa 22.11.1999 on kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan ollut läsnä Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä AJ (Huolto Järvi Oy) ja JS (Raision Seudun Konehuolto Ky).

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Turun piirin piirikokouksen 12.1.2002 pöytäkirjan perusteella kokouksessa oli käsitelty muun ohella takuukorvausasioita. Pöytäkirjasta ilmenee AJ:n kertoneen, että maahantuojilta on lähiaikoina odotettavissa tarjouksia uusista takuutyöveloituksista. Pöytäkirjan mukaan "yleinen mielipide" oli, että minimituntiveloitus maahantuojilta olisi pöytäkirjassa kymmenen sentin tarkkuudella mainittu euromäärä.

Piirikokouksessa 12.1.2002 on kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan ollut läsnä Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä AJ (Huolto Järvi Oy) ja JS (Raision Seudun Konehuolto Ky).

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n 8. - 10.2.2002 järjestettyjen piiripäivien ohjelman perusteella piiripäivillä oli niin ikään käsitelty takuukorvausasioita. Piiripäivien "talouspoliittisessa osiossa" on ohjelman perusteella keskusteltu muun ohella takuuajoista sekä siitä, "mitä huoltoliikkeen tulisi veloittaa 'normaalista' asiakastyöstä". Lisäksi ohjelmaan on merkitty erillinen puheenvuoro otsikolla "Mitä huoltoliike vuositasolla keskimäärin veloittaa mk/kpl" ja otsikon alla olevissa luetelmakohdissa on lueteltu muun ohella "työstä, osista ja matkasta", "varaosa- ja tarvikehinnoittelu" ja "mikä on alan käytännön palkkataso".

5. Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien menettely

5.1 Hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimista koskevan näytön arviointi

5.1.1 Ajanjakso helmikuu 1997 - helmikuu 2002

Korkein hallinto-oikeus katsoo markkinaoikeuden päätöksestä ilmenevin perustein, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksissa 8.2.1997 ja 25.11.1999, edunvalvontaryhmässä 18.10.1997 ja 23.10.1997 sekä työvaliokunnassa 20.1.1998 on keskusteltu ja sovittu takuutöiden hinnoista ja hinnoitteluperusteista markkinaoikeuden päätöksessä yksilöityjen takuiden osalta. Samoin korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten markkinaoikeus, että liiton edunvalvontaryhmässä marraskuussa 1998 sekä hallituksen kokouksissa 28. - 29.11.1998, 5.2.1999 ja 24.8.2000 on päätetty yhteisestä suhtautumisesta niin sanotun Musta Pörssi -tuplatakuun hinnoitteluun ja hinnoitteluperusteisiin.

Markkinaoikeus on katsonut, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Turun piirin piirikokouksessa 23.1.1999 ja Oulun piirin piirikokouksessa 29.1.1999 olisi keskusteltu nyt kysymyksessä olevista hinnoista ja hinnoitteluperusteista. Kun otetaan huomioon näistä kokouksista laadittujen pöytäkirjojen markkinaoikeuden päätöksestä ilmenevä sisältö, korkein hallinto-oikeus katsoo, että myös näissä kokouksissa on tosiasiassa sovittu yhteisestä suhtautumisesta Musta Pörssi -tuplatakuun hinnoitteluun ja hinnoitteluperusteisiin.

Lisäksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että Turun piirikokouksia 22.11.1999 ja 12.1.2002 koskevat pöytäkirjat osoittavat mainituissa tilaisuuksissa sovitun yhteisestä suhtautumisesta takuuhuoltojen hinnoitteluun ja hinnoitteluperusteisiin. Edelleen, kun otetaan huomioon muun näytön muodostama johdonmukainen kokonaiskuva hinnoittelusta sopimisesta sekä näytöstä ilmenevät sopimisessa noudatetut menettelytavat, myös Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n piiripäivien 8. - 10.2.2002 ohjelman voidaan katsoa ilmentävän hinnoittelua ja hinnoitteluperusteita koskevan yhteisen suhtautumisen saavuttamista.

Kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, asiassa esitetty näyttö ei muilta osin helmikuun 1997 ja helmikuun 2002 väliseltä ajanjaksolta osoita edellä todettua vastaavaa hinnoittelusta sopimista.

Näyttönä siitä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n edustajat ovat sovittujen hintojen ja hinnoitteluperusteiden pohjalta neuvotelleet laitetakuita myöntävien yritysten kanssa käyttöön otettavista hinnoista, Kilpailuvirasto on viitannut muun ohella edellä mainittuihin muistioihin 18.10.1997 (edunvalvontaryhmän keskustelu BSK-Kodinkoneiden kahden vuoden takuun työhinnoittelusta) ja 23.10.1997 (keskustelu BSK-Kodinkoneiden kahden vuoden takuista). Lisäksi Kilpailuvirasto on viitannut edellä mainittuun Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n työvaliokunnan kokousta 20.1.1998 koskevaan muistioon, jossa on todettu merkityn tiedoksi, että "Liiton edunvalvontaryhmä on Asko Kodinkoneen kanssa neuvottelukontaktissa 22.1."

Kilpailuvirasto on lisäksi oheistanut seuraamusmaksuesitykseensä Merita Asiakasrahoitus Oy:n tiedotteen 15.3.1999, jossa on todettu, että "neuvottelut Tuplatakuun korvauskäytännöstä liiton edustajien kanssa on käyty ja uudet hinnoittelutasot on määritelty" ja "liitto suosittelee huoltoliikkeitä toimimaan yhdessä sovitun hinnoittelun mukaisesti". Tiedotteeseen on oheistettu muun ohella Tuplatakuu-huoltotöiden korvaushinnat ja yhteistyösopimus, joka huoltoliikkeen on tullut palauttaa allekirjoitettuna ollakseen mukana Tuplatakuu-järjestelmässä. Vastaavasti Merita Rahoitus Oy:n tiedotteessa 25.10.2000 on todettu, että "olemme sopineet uusista Tuplatakuun huoltohinnoista liiton edustajien kanssa". Tiedotteen liitteenä on ollut uusi hinnasto.

Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat elinkeinonharjoittajat eivät ole kyseenalaistaneet laitetakuita myöntäneiden tahojen kanssa käytyjä neuvotteluja tai niiden sisällöstä esitettyä selvitystä. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon kyseisistä neuvotteluista esitetty, useita eri vuosia ja eri laitetakuita koskeva keskenään johdonmukainen näyttö, takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista saavutetun yhteisymmärryksen on Kilpailuviraston esittämin tavoin katsottava toimineen perustana laitetakuita myöntävien tahojen kanssa käydyille neuvotteluille.

5.1.2 Ajanjakso maaliskuu 2002 - tammikuu 2003

Vuoden 2002 helmikuun jälkeiseltä ajalta Kilpailuvirasto on esittänyt näyttönä väitetystä kilpailunrikkomuksesta "kokoukseenosallistumisennakkotietokyselyksi" otsikoidun asiakirjan, joka oli Kilpailuviraston mukaan marraskuussa 2002 lähetetty Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen jäsenille. Lisäksi Kilpailuvirasto on esittänyt Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsentiedotteen tammikuulta 2003.

Ennakkotietokyselystä ilmenee, että kyselyn lähettäjä oli pyrkinyt aiemmin tiedustelemaan kyselyn vastaanottajilta muun ohella takuutöihin liittyviä kysymyksiä. Kyselyn mukaan takuutyöt eivät kuitenkaan olleet herättäneet kenessäkään minkäänlaisia "intohimoja". Kyselystä ilmenee muutoinkin sen lähettäjän pettymys kyselyn vastaanottajien passiiviseen suhtautumiseen kysymyksessä olevaan ja muihin asioihin. Kyselyn mukaan erään laitetakuita myöntäneen tahon kanssa oli käyty takuuasioita koskeva neuvottelu.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsentiedotteessa tammikuulta 2003 on puolestaan takuuasioiden osalta lähinnä muistutettu tiedotteen vastaanottajia siitä, että vuodenvaihde on perinteisesti aikaa, jolloin huoltoliikkeiden sekä maahantuojien ja valmistajien välillä käydään keskusteluja toimitusehto- ja hintapolitiikoista. Tiedotteessa on kehotettu tutustumaan tarkasti yhteistyökumppaneilta mahdollisesti tulleisiin ehdotuksiin ja tekemään oma vastatarjous, mikäli yhteistyökumppanin ehdotus ei ole sisällöltään tyydyttävä. Tiedotteessa on tässä yhteydessä myös esimerkinomaisesti mainittu, että "emme kai voi hyväksyä" tiedotteessa tarkemmin yksilöityä varaosakerrointa.

Kokoukseen osallistumista koskeva ennakkotietokysely marraskuulta 2002 ei viittaa hinnoittelusta sopimiseen. Kysely päinvastoin ilmentää edellä todetuin tavoin sen vastaanottajien passiivista suhtautumista takuuasioihin. Jäsentiedotteessa tammikuulta 2003 suositetaan puolestaan huoltoliikkeitä itsenäiseen toimintaan hinnoitteluasioissa. Siitä ei ole varaosakertoimen hyväksyttävyyttä koskevasta kannanotosta huolimatta muutoinkaan pääteltävissä, että takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista olisi huoltoliikkeiden välillä tuolloin sovittu.

Edellä olevan perusteella Kilpailuviraston esittämästä selvityksestä ei ole pääteltävissä, että takuuhuoltojen hinnoittelusta tai hinnoitteluperusteista olisi sovittu enää seuraamusmaksuesityksen tarkoittamalla ajanjaksolla maaliskuu 2002 - tammikuu 2003.

5.1.3 Yhteenveto hinnoittelusta sopimista koskevan näytön arvioinnista

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n eri toimielimissä on helmikuun 1997 ja helmikuun 2002 välisenä aikana sovittu Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetuista takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista. Asiassa esitetty näyttö ei sen sijaan osoita, että kysymyksessä olevista hinnoista tai hinnoitteluperusteista olisi sovittu enää maaliskuun 2002 ja tammikuun 2003 välisenä aikana.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimielimissä sovitut hinnat ja hinnoitteluperusteet ovat toimineet perustana laitetakuita myöntäneiden tahojen kanssa käydyille neuvotteluille. Ne on esitetty takuiden myöntäjille hintoina, joilla liiton jäsenliikkeet ovat suostuneet takuuhuoltoja tekemään.

5.2 Hinnoittelusta sopimiseen osallistumista koskevan näytön arviointi

5.2.1 Arvioinnin perusteena oleva selvitys

Kilpailuvirasto on kohdistanut seuraamusmaksuesityksensä, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, niihin elinkeinonharjoittajiin, joiden edustaja on vuosina 1997 - 2003 kuulunut varsinaisena jäsenenä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallitukseen.

Kilpailuvirasto on oheistanut valitukseensa yhteenvedon kyseisenä ajanjaksona liiton hallitukseen kuuluneiden henkilöiden osallistumisesta liiton toimielinten kokouksiin ja eräisiin muihin tilaisuuksiin. Virasto on valituksessaan ilmoittanut yksilöineensä yhteenvetoon kootusti ne asiakirjamateriaalista yksilöitävissä olevat liiton hallituksen ja sen asettamien työryhmien tai muut sellaiset kokoukset, joihin kukin hallituksen jäsen on omana hallituskautenaan osallistunut ja joissa väitettyä kilpailunrajoitusta on käsitelty.

Kilpailuviraston valituksen perusteella seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien osallisuutta takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimiseen on korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioitava valitukseen oheistetusta yhteenvedosta ilmenevän osallistumisen perusteella.

5.2.2 Näytöstä tehtävät yleiset johtopäätökset

5.2.2.1 Osallistuminen hinnoittelusta sopimiseen kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa

Kilpailuviraston näyttö takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimisesta koostuu edellä todetuin tavoin pääasiassa Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n eri toimielinten kokouksia koskevista pöytäkirjoista tai muistioista. Kilpailuviraston esittämistä asiakirjoista ilmeneviä tietoja kokousten tai muiden tilaisuuksien kulusta, sisällöstä ja osallistujista ei ole ilmennyt aihetta epäillä.

Hallituksen kokousta 24.8.2000 koskevasta pöytäkirjan otteesta ei ilmene, ketkä ovat olleet kyseisessä kokouksessa läsnä. Kilpailuviraston valituksen mukaan kokoukseen ovat osallistuneet seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä KB (Huoltoliike Berghäll Oy), RH (Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy), AJ (Huolto Järvi Oy), KM (Pirkanmaan Huoltokeskus Oy), OP (Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy), TP (Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky), APy (K-S Kodinkonehuolto Ky), APe (Huoltoliike Perätalo Ky), AS (Kodinkone & Kylmälaitehuolto Sivonen -nimisen toiminimen haltija) ja JS (Raision Seudun Konehuolto Ky). Kilpailuviraston selvitystä ei ole tältä osin korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyseenalaistettu.

Piiripäivien 8. - 10.2.2002 ohjelman mukaan tilaisuudessa on alustanut muun ohella AJ (Huolto Järvi Oy). Muutoin ohjelmasta ei ilmene seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettujen hallituksen jäsenten osallistumista koskevia tietoja. Kilpailuvirasto on valitukseensa liittämässään yhteenvedossa todennut, että tilaisuuteen ovat viraston suorittamalta tarkastukselta otetun asiakirjan perusteella osallistuneet seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä AJ:n lisäksi TP (Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky), MR (Kodinkonehuolto ja varaosapalvelu Urpo Ranta Ky) ja AS (Kodinkone & Kylmälaitehuolto Sivonen -nimisen toiminimen haltija). Kilpailuviraston selvitystä ei ole tältä osin korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyseenalaistettu.

Jaksossa V.4.2 mainituista pöytäkirjoista tai muista asiakirjoista ei ilmene, että kukaan kysymyksessä oleviin tilaisuuksiin osallistuneista, seuraamusmaksuesityksen kohteena olevista elinkeinonharjoittajista olisi julkisesti vastustanut tilaisuuksissa takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sovittua. Asiassa esitetty näyttö ei myöskään ilmennä, että kukaan seuraamusmaksuesityksen kohteena olevista elinkeinonharjoittajista olisi tässä asiassa merkityksellisellä tavalla muutoin irtisanoutunut näissä tilaisuuksissa sovitusta.

Edellä olevan perusteella jaksossa V.4.2 mainituista pöytäkirjoista ja muista asiakirjoista ilmenevät sekä asiassa muutoin esitetyt tiedot asianomaisiin tilaisuuksiin osallistujista osoittavat, että takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimiseen ovat kussakin tilaisuudessa osallistuneet ne elinkeinonharjoittajat, joiden edustajat ovat olleet kyseisessä tilaisuudessa läsnä.

5.2.2.2 Osallistuminen hinnoittelusta sopimiseen kokouksiin osallistumisen päättymisen jälkeen

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimintaan on edellä todetuin tavoin liittynyt tarkoitus esittää yhteisesti sovittuja hintoja ja hinnoitteluperusteita laitetakuita myöntäville tahoille hintoina, joilla liiton jäsenliikkeet ovat suostuneet takuuhuoltoja tekemään. Tähän nähden ja kun muutoin otetaan huomioon liiton toiminnasta saatu selvitys, on sinänsä mahdollista, että liiton toimielimissä sovitusta yhteisestä suhtautumisesta hintoihin ja hinnoitteluperusteisiin olisi jollakin tavalla keskusteltu ja mahdollisesti sovittu niidenkin elinkeinonharjoittajien kanssa, joiden edustaja ei hallituskautensa päättymisen vuoksi tai muusta syystä ollut osallistunut hinnoittelusta sopimista koskeviin tilaisuuksiin.

Kilpailuvirasto on edellä todetuin tavoin esittänyt valitukseensa oheistamassaan yhteenvedossa kootusti ne kokoukset ja muut tilaisuudet, joihin kukin hallituksen jäsen on omana hallituskautenaan osallistunut ja joissa väitettyä kilpailunrajoitusta on käsitelty. Yhteenvedossa ei ole selvitetty hallituksen jäseninä toimineiden henkilöiden osallistumista kyseisiin tilaisuuksiin oman hallituskautensa päättymisen jälkeen.

Kilpailuviraston esittämä näyttö ei viraston valituksen perusteella arvioituna osoita, että seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat elinkeinonharjoittajat olisivat enää sen jälkeen, kun niiden edustaja oli viimeisen kerran osallistunut jaksossa V.5.1.1 tarkoitettuun tilaisuuteen, osallistuneet takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimiseen. Asiassa ei ole mahdollista riittävän luotettavasti päätellä, että nämä elinkeinonharjoittajat olisivat muutoinkaan kyseisen ajankohdan jälkeen enää pystyneet tässä asiassa merkityksellisellä tavalla toiminnassaan tukeutumaan hinnoittelua koskevaan yhteiseen suhtautumiseen.

Edellä olevan perusteella seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien osallistumisen hinnoittelusta sopimiseen on lähtökohtaisesti katsottava päättyneen ajallisesti viimeisimpään jaksossa V.5.1.1 tarkoitettuun tilaisuuteen, johon kunkin elinkeinonharjoittajan edustaja on Kilpailuviraston valituksen perusteella osallistunut. Päättymisajankohdan tarkemmassa määrittämisessä on kuitenkin kunkin huoltoliikkeen osalta otettava jäljempänä esitettävin tavoin huomioon se, mitä kyseisessä tilaisuudessa on hinnoittelusta sovittu.

5.2.3 Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien osallistuminen

5.2.3.1 Huolto Järvi Oy

Huolto Järvi Oy:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut AJ. AJ on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen ja toiminut liiton edunvalvontaryhmässä vuosina 1997 - 2003.

Huolto Järvi Oy:n edustaja on kahta tilaisuutta lukuun ottamatta osallistunut kaikkiin jaksossa V.5.1.1 mainittuihin tilaisuuksiin. Kilpailuviraston valituksen perusteella yhtiön edustaja on osallistunut seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana viimeisen kerran tilaisuuksiin, joissa hinnoittelusta on näytetty sovitun, Turun piirin piirikokouksessa 12.1.2002 ja piiripäivillä 8. - 10.2.2002.

Erityisesti piirikokouksessa 12.1.2002 on edellä esitetyn perusteella ollut kysymys maahantuojilta tuolloin odotettavissa olleisiin takuutyöveloituksia koskeviin tarjouksiin liittyvästä minimituntiveloituksesta ja siten lähtökohtaisesti suhtautumisesta vuoden 2002 hinnoitteluun. Vuoden 2002 osalta asiassa ei kuitenkaan ole esitetty eräitä aiempia vuosia vastaavaa selvitystä hinnoista, joita takuuhuoltojen hinnoittelussa tai niitä koskevissa neuvotteluissa on sovellettu. Asiassa esitetystä näytöstä ei muutoinkaan ole pääteltävissä, onko, miltä osin ja mihin asti piirikokouksessa todettua minimituntiveloitusta vuonna 2002 tarkoitettu soveltaa.

Jaksossa V.5.1.2 mainitusta kokoukseen osallistumista koskevasta ennakkotietokyselystä ilmenee, että ainakin yhden laitetakuita myöntäneen tahon kanssa oli käyty takuutöitä koskevia neuvotteluja loka-marraskuussa 2002. Tällöin takuutöitä koskevat kysymykset eivät olleet enää "herättäneet" kenessäkään minkäänlaisia "intohimoja".

Edellä olevan perusteella asiassa esitetystä näytöstä on todettavissa, että Huolto Järvi Oy on edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimiseen helmikuusta 1997 helmikuuhun 2002. Tämän ajanjakson jälkeisestä osallistumisesta ei ole riittävää näyttöä.

Kun kysymys on jäljempänä todettavin tavoin yhtenä kokonaisuutena pidettävästä menettelystä, ei sillä, että yhtiön osallistumisesta ei vuodelta 2001 ole näyttöä, ole kilpailunrajoituksen olemassaolon arvioimisen kannalta merkitystä. Yhtiön aktiivisuus tulee sen sijaan otettavaksi huomioon mahdollisen seuraamusmaksun määrässä.

5.2.3.2 Huoltoliike Berghäll Oy

Huoltoliike Berghäll Oy:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut KB. KB on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 1997 ja 2000 - 2003.

KB on Kilpailuviraston valituksen perusteella osallistunut seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana viimeisen kerran tilaisuuteen, jossa hinnoittelusta on näytetty sovitun, liiton hallituksen kokouksessa 24.8.2000. Kokouksen pöytäkirjasta tai asiassa esitetystä näytöstä muutoin ei ole pääteltävissä, että kokouksessa olisi sovittu vuoden 2000 jälkeistä aikaa koskevista hinnoista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon jaksossa V.5.2.2.2 lausuttu, asiassa esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen enää vuonna 2001 tai sen jälkeen.

Seuraamusmaksuesityksen määräajasta jäljempänä lausuttuun nähden yhtiön osallisuuteen tai sen menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuuteen ei ole tarpeen ottaa tässä asiassa enemmälti kantaa.

5.2.3.3 Kodinkonehuolto M. Kivioja Ky

Kodinkonehuolto M. Kivioja Ky:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut MK. MK on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuonna 1997.

MK on Kilpailuviraston valituksen perusteella osallistunut seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana viimeisen kerran tilaisuuteen, jossa hinnoittelusta on näytetty sovitun, hallituksen kokouksessa 8.2.1997. Kokouksen pöytäkirjasta tai asiassa esitetystä näytöstä muutoin ei ole pääteltävissä, että kokouksessa olisi sovittu vuoden 2000 jälkeistä aikaa koskevista hinnoista. Kun otetaan huomioon jaksossa V.5.2.2.2 lausuttu, asiassa esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen enää vuonna 2001 tai sen jälkeen.

Seuraamusmaksuesityksen määräajasta jäljempänä lausuttuun nähden yhtiön osallisuuteen tai sen menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuuteen ei ole tarpeen ottaa tässä asiassa enemmälti kantaa.

5.2.3.4 Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky

Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:n (aikaisemmin Kodinkone ja varaosapalvelu Urpo Ranta Ky) edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut MR. MR on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 1999 ja 2001 - 2003 sekä toiminut liiton edunvalvontaryhmässä vuosina 2001 - 2003.

Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:n edustaja on osallistunut jaksossa V.5.1.1 mainittuihin hallituksen kokouksiin 5.2.1999 ja 25.11.1999 sekä piiripäiville 8. - 10.2.2002. Vuoden 2002 osalta asiassa ei ole esitetty eräitä aiempia vuosia vastaavaa selvitystä hinnoista, joita takuuhuoltojen hinnoittelussa tai niitä koskevissa neuvotteluissa on sovellettu. Asiassa esitetystä näytöstä ei muutoinkaan ole pääteltävissä, onko, miltä osin ja mihin asti piiripäivien osoittamaa yhteistä suhtautumista vuonna 2002 tarkoitettu noudattaa. Jaksossa V.5.1.2 mainitusta kokoukseen osallistumista koskevasta ennakkotietokyselystä ilmenee, että ainakin yhden laitetakuita myöntäneen tahon kanssa oli käyty takuutöitä koskevia neuvotteluja loka-marraskuussa 2002. Tällöin takuutöitä koskevat kysymykset eivät olleet enää "herättäneet" kenessäkään minkäänlaisia "intohimoja".

Edellä olevan perusteella asiassa esitetystä näytöstä on todettavissa, että Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky on edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimiseen helmikuusta 1999 helmikuuhun 2002. Tämän ajanjakson jälkeisestä osallistumisesta ei ole riittävää näyttöä.

Kun kysymys on jäljempänä todettavin tavoin yhtenä kokonaisuutena pidettävästä menettelystä, ei sillä, että yhtiön osallistumisesta ei vuosilta 2000 ja 2001 ole näyttöä, ole kilpailunrajoituksen olemassaolon arvioimisen kannalta merkitystä. Yhtiön aktiivisuus tulee sen sijaan otettavaksi huomioon mahdollisen seuraamusmaksun määrässä.

5.2.3.5 Kodinkonehuolto Soini Oy

Kodinkonehuolto Soini Oy:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut TJ. TJ on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 2001 - 2003.

Kilpailuviraston valituksen perusteella TJ ei ole osallistunut yhteenkään tilaisuuteen, jossa on näytetty sovitun takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista. Yhtiön osallistumisesta hinnoittelusta sopimiseen ei ole muutakaan näyttöä.

5.2.3.6 Kodinkonetarvike Sundell Ky

Kodinkonetarvike Sundell Ky:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut TS. TS on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 1997 - 1999.

TS on Kilpailuviraston valituksen perusteella osallistunut seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana viimeisen kerran tilaisuuteen, jossa hinnoittelusta on näytetty sovitun, liiton hallituksen kokouksessa 25.11.1999. Kokouksen pöytäkirjasta tai asiassa esitetystä näytöstä muutoin ei ole pääteltävissä, että kokouksessa olisi sovittu vuoden 2000 jälkeistä aikaa koskevista hinnoista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon jaksossa V.5.2.2.2 lausuttu, asiassa esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen enää vuonna 2001 tai sen jälkeen.

Seuraamusmaksuesityksen määräajasta jäljempänä lausuttuun nähden yhtiön osallisuuteen tai sen menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuuteen ei ole tarpeen ottaa tässä asiassa enemmälti kantaa.

5.2.3.7 Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky

Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut TP. TP on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 2000 - 2003.

Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky:n edustaja on osallistunut jaksossa V.5.1.1 mainittuihin hallituksen kokouksiin 25.11.1999 ja 24.8.2000 sekä piiripäiville 8. - 10.2.2002. Vuoden 2002 osalta asiassa ei ole esitetty eräitä aiempia vuosia vastaavaa selvitystä hinnoista, joita takuuhuoltojen hinnoittelussa tai niitä koskevissa neuvotteluissa on sovellettu. Asiassa esitetystä näytöstä ei muutoinkaan ole pääteltävissä, onko, miltä osin ja mihin asti piiripäivien osoittamaa yhteistä suhtautumista vuonna 2002 tarkoitettu noudattaa. Jaksossa V.5.1.2 mainitusta kokoukseen osallistumista koskevasta ennakkotietokyselystä ilmenee, että ainakin yhden laitetakuita myöntäneen tahon kanssa oli käyty takuutöitä koskevia neuvotteluja loka-marraskuussa 2002. Tällöin takuutöitä koskevat kysymykset eivät olleet enää "herättäneet" kenessäkään minkäänlaisia "intohimoja".

Edellä olevan perusteella asiassa esitetystä näytöstä on todettavissa, että Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky on edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimiseen marraskuusta 1999 helmikuuhun 2002. Tämän ajanjakson jälkeisestä osallistumisesta ei ole riittävää näyttöä.

Kun kysymys on jäljempänä todettavin tavoin yhtenä kokonaisuutena pidettävästä menettelystä, ei sillä, että yhtiön osallistumisesta ei vuodelta 2001 ole näyttöä, ole kilpailunrajoituksen olemassaolon arvioimisen kannalta merkitystä. Yhtiön aktiivisuus tulee sen sijaan otettavaksi huomioon mahdollisen seuraamusmaksun määrässä.

5.2.3.8 K-S Kodinkonehuolto Ky

K-S Kodinkonehuolto Ky:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut APy. APy on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 1999 - 2000.

APy on Kilpailuviraston valituksen perusteella osallistunut seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana viimeisen kerran tilaisuuteen, jossa hinnoittelusta on näytetty sovitun, liiton hallituksen kokouksessa 24.8.2000. Kokouksen pöytäkirjasta tai asiassa esitetystä näytöstä muutoin ei ole pääteltävissä, että kokouksessa olisi sovittu vuoden 2000 jälkeistä aikaa koskevista hinnoista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon jaksossa V.5.2.2.2 lausuttu, asiassa esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen enää vuonna 2001 tai sen jälkeen.

Seuraamusmaksuesityksen määräajasta jäljempänä lausuttuun nähden yhtiön osallisuuteen tai sen menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuuteen ei ole tarpeen ottaa tässä asiassa enemmälti kantaa.

5.2.3.9 Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy

Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut TM. TM on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 1997 - 1999.

TM on Kilpailuviraston valituksen perusteella osallistunut seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana viimeisen kerran tilaisuuteen, jossa hinnoittelusta on näytetty sovitun, liiton hallituksen kokouksessa 5.2.1999. Kokouksen pöytäkirjasta tai asiassa esitetystä näytöstä muutoin ei ole pääteltävissä, että kokouksessa olisi sovittu vuoden 2000 jälkeistä aikaa koskevista hinnoista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon jaksossa V.5.2.2.2 lausuttu, asiassa esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen enää vuonna 2001 tai sen jälkeen.

Seuraamusmaksuesityksen määräajasta jäljempänä lausuttuun nähden yhtiön osallisuuteen tai sen menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuuteen ei ole tarpeen ottaa tässä asiassa enemmälti kantaa.

5.2.3.10 Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy

Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut OP. OP on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen sekä toiminut liiton edunvalvontaryhmässä vuosina 1997 - 2000.

OP on Kilpailuviraston valituksen perusteella osallistunut seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana viimeisen kerran tilaisuuteen, jossa hinnoittelusta on näytetty sovitun, liiton hallituksen kokouksessa 24.8.2000. Kokouksen pöytäkirjasta tai asiassa esitetystä näytöstä muutoin ei ole pääteltävissä, että kokouksessa olisi sovittu vuoden 2000 jälkeistä aikaa koskevista hinnoista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon jaksossa V.5.2.2.2 lausuttu, asiassa esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen enää vuonna 2001 tai sen jälkeen.

Seuraamusmaksuesityksen määräajasta jäljempänä lausuttuun nähden yhtiön osallisuuteen tai sen menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuuteen ei ole tarpeen ottaa tässä asiassa enemmälti kantaa.

5.2.3.11 Noveka Oy

Huoltoliike Perätalo Ky:n, jonka menettelystä Kilpailuvirasto on katsonut Noveka Oy:n olevan vastuussa, edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut APe. APe on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 1998 - 2001.

APe on Kilpailuviraston valituksen perusteella osallistunut seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana viimeisen kerran tilaisuuteen, jossa hinnoittelusta on näytetty sovitun, liiton hallituksen kokouksessa

24.8.2000. Kokouksen pöytäkirjasta tai asiassa esitetystä näytöstä muutoin ei ole pääteltävissä, että kokouksessa olisi sovittu vuoden 2000 jälkeistä aikaa koskevista hinnoista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon jaksossa V.5.2.2.2 lausuttu, asiassa esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen enää vuonna 2001 tai sen jälkeen.

Seuraamusmaksuesityksen määräajasta jäljempänä lausuttuun nähden yhtiön osallisuuteen tai sen menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuuteen ei ole tarpeen ottaa tässä asiassa enemmälti kantaa.

5.2.3.12 Pirkanmaan Huoltokeskus Oy

Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut KM. KM on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 1999 - 2000.

KM on Kilpailuviraston valituksen perusteella osallistunut seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana viimeisen kerran tilaisuuteen, jossa hinnoittelusta on näytetty sovitun, liiton hallituksen kokouksessa 24.8.2000. Kokouksen pöytäkirjasta tai asiassa esitetystä näytöstä muutoin ei ole pääteltävissä, että kokouksessa olisi sovittu vuoden 2000 jälkeistä aikaa koskevista hinnoista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon jaksossa V.5.2.2.2 lausuttu, asiassa esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen enää vuonna 2001 tai sen jälkeen.

Seuraamusmaksuesityksen määräajasta jäljempänä lausuttuun nähden yhtiön osallisuuteen tai sen menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuuteen ei ole tarpeen ottaa tässä asiassa enemmälti kantaa.

5.2.3.13 Raision Seudun Konehuolto Ky

Raision Seudun Konehuolto Ky:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut JS. JS on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 1997 - 2001 ja 2003.

Raision Seudun Konehuolto Ky:n edustaja on osallistunut jaksossa V.5.1.1 mainittuihin hallituksen kokouksiin 8.2.1997, 5.2.1999, 25.11.1999 ja 24.8.2000 sekä piirikokouksiin 23.1.1999, 22.11.1999 ja 12.1.2002. Piirikokouksessa 12.1.2002 on edellä esitetyn perusteella ollut kysymys maahantuojilta tuolloin odotettavissa olleisiin takuutyöveloituksia koskeviin tarjouksiin liittyvästä minimituntiveloituksesta ja siten lähtökohtaisesti suhtautumisesta vuoden 2002 hinnoitteluun. Vuoden 2002 osalta asiassa ei kuitenkaan ole esitetty eräitä aiempia vuosia vastaavaa selvitystä hinnoista, joita takuuhuoltojen hinnoittelussa tai niitä koskevissa neuvotteluissa on sovellettu. Asiassa esitetystä näytöstä ei muutoinkaan ole pääteltävissä, onko, miltä osin ja mihin asti piirikokouksessa todettua minimituntiveloitusta vuonna 2002 tarkoitettu soveltaa.

Jaksossa V.5.1.2 mainitusta kokoukseen osallistumista koskevasta ennakkotietokyselystä ilmenee, että ainakin yhden laitetakuita myöntäneen tahon kanssa oli käyty takuutöitä koskevia neuvotteluja loka-marraskuussa 2002. Tällöin takuutöitä koskevat kysymykset eivät olleet enää "herättäneet" kenessäkään minkäänlaisia "intohimoja".

Edellä olevan perusteella asiassa esitetystä näytöstä on todettavissa, että Raision Seudun Konehuolto Ky on edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimiseen helmikuusta 1997 tammikuuhun 2002. Tämän ajanjakson jälkeisestä osallistumisesta ei ole riittävää näyttöä.

Kun kysymys on jäljempänä todettavin tavoin yhtenä kokonaisuutena pidettävästä menettelystä, ei sillä, että yhtiön osallistumisesta ei vuosilta 1998 ja 2001 ole näyttöä, ole kilpailunrajoituksen olemassaolon arvioimisen kannalta merkitystä. Yhtiön aktiivisuus tulee sen sijaan otettavaksi huomioon mahdollisen seuraamusmaksun määrässä.

5.2.3.14 Saarijärven Kylmäkoneistus Ky

Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut EL. EL on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 1997 - 1998.

EL on Kilpailuviraston valituksen perusteella osallistunut seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana viimeisen kerran tilaisuuteen, jossa hinnoittelusta on näytetty sovitun, liiton hallituksen kokouksessa 28. - 29.11.1998. Kokouksen pöytäkirjasta tai asiassa esitetystä näytöstä muutoin ei ole pääteltävissä, että kokouksessa olisi sovittu vuoden 2000 jälkeistä aikaa koskevista hinnoista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon jaksossa V.5.2.2.2 lausuttu, asiassa esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen enää vuonna 2001 tai sen jälkeen.

Seuraamusmaksuesityksen määräajasta jäljempänä lausuttuun nähden yhtiön osallisuuteen tai sen menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuuteen ei ole tarpeen ottaa tässä asiassa enemmälti kantaa.

5.2.3.15 AS

AS on Kodinkone & Kylmälaitehuolto Sivonen -nimisen toiminimen haltijana ollut saadun selvityksen perusteella Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen jäsen vuosina 2000 - 2002.

AS on osallistunut jaksossa V.5.1.1 mainittuihin hallituksen kokouksiin 25.11.1999 ja 24.8.2000 sekä piiripäiville 8. - 10.2.2002. Vuoden 2002 osalta asiassa ei ole esitetty eräitä aiempia vuosia vastaavaa selvitystä hinnoista, joita takuuhuoltojen hinnoittelussa tai niitä koskevissa neuvotteluissa on sovellettu. Asiassa esitetystä näytöstä ei muutoinkaan ole pääteltävissä, onko, miltä osin ja mihin asti piiripäivien osoittamaa yhteistä suhtautumista vuonna 2002 tarkoitettu noudattaa. Jaksossa V.5.1.2 mainitusta kokoukseen osallistumista koskevasta ennakkotietokyselystä ilmenee, että ainakin yhden laitetakuita myöntäneen tahon kanssa oli käyty takuutöitä koskevia neuvotteluja loka-marraskuussa 2002. Tällöin takuutöitä koskevat kysymykset eivät olleet enää "herättäneet" kenessäkään minkäänlaisia "intohimoja".

Edellä olevan perusteella asiassa esitetystä näytöstä on todettavissa, että AS Kodinkone & Kylmälaitehuolto Sivonen -nimisen toiminimen haltijana on osallistunut takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimiseen marraskuusta 1999 helmikuuhun 2002. Tämän ajanjakson jälkeisestä osallistumisesta ei ole riittävää näyttöä.

Kun kysymys on jäljempänä todettavin tavoin yhtenä kokonaisuutena pidettävästä menettelystä, ei sillä, että AS:n osallistumisesta ei vuodelta 2001 ole näyttöä, ole kilpailunrajoituksen olemassaolon arvioimisen kannalta merkitystä. AS:n aktiivisuus tulee sen sijaan otettavaksi huomioon mahdollisen seuraamusmaksun määrässä.

5.2.3.16 Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy

Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut RH. RH on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuosina 1997 - 2000 ja 2003 sekä toiminut liiton edunvalvontaryhmässä vuosina 2001 - 2003.

RH on Kilpailuviraston valituksen perusteella osallistunut seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana viimeisen kerran tilaisuuteen, jossa hinnoittelusta on näytetty sovitun, liiton hallituksen kokouksessa 24.8.2000. Kokouksen pöytäkirjasta tai asiassa esitetystä näytöstä muutoin ei ole pääteltävissä, että kokouksessa olisi sovittu vuoden 2000 jälkeistä aikaa koskevista hinnoista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon jaksossa V.5.2.2.2 lausuttu, asiassa esitetty näyttö ei osoita, että yhtiö olisi edustajansa välityksellä osallistunut takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen enää vuonna 2001 tai sen jälkeen.

Seuraamusmaksuesityksen määräajasta jäljempänä lausuttuun nähden yhtiön osallisuuteen tai sen menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuuteen ei ole tarpeen ottaa tässä asiassa enemmälti kantaa.

5.2.3.17 Vesan-Huolto Oy

Vesan-Huolto Oy:n edustajana Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa on seuraamusmaksuesityksen perusteella toiminut MV. MV on saadun selvityksen perusteella ollut liiton hallituksen jäsen vuonna 2001.

Kilpailuviraston valituksen perusteella MV ei ole osallistunut yhteenkään tilaisuuteen, jossa on näytetty sovitun takuuhuoltojen hinnoista tai hinnoitteluperusteista. Yhtiön osallistumisesta hinnoittelusta sopimiseen ei ole muutakaan näyttöä.

5.2.4 Yhteenveto hinnoittelusta sopimiseen osallistumista koskevan näytön arvioinnista

Kodinkonehuolto Soini Oy:n ja Vesan-Huolto Oy:n ei ole osoitettu osallistuneen seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuun takuuhuoltojen hinnoittelusta sopimiseen. Näiden elinkeinonharjoittajien osalta Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys on tullut näyttämättömänä hylätä.

Huoltoliike Berghäll Oy:n, Kodinkonehuolto M. Kivioja Ky:n, Kodinkonetarvike Sundell Ky:n, K-S Kodinkonehuolto Ky:n, Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy:n, Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy:n, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n, Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:n, Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n tai Huoltoliike Perätalo Ky:n , jonka menettelystä Kilpailuvirasto on katsonut Noveka Oy:n olevan vastuussa, ei ole osoitettu osallistuneen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen vuonna 2001 tai sen jälkeen. Näiden elinkeinonharjoittajien osallisuuteen tai niiden menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuuteen ei, kun otetaan huomioon jäljempänä seuraamusmaksuesityksen määräajasta lausuttu, ole tarpeen ottaa tässä asiassa enemmälti kantaa.

Huolto Järvi Oy:n, Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:n, Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky:n, Raision Seudun Konehuolto Ky:n ja AS:n Kodinkone & Kylmälaitehuolto Sivonen -nimisen toiminimen haltijana on osoitettu osallistuneen takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimiseen tammi- tai helmikuussa 2002 päättyneellä ajanjaksolla. Näiden elinkeinonharjoittajien menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuus tulee tässä asiassa arvioitavaksi.

5.3 Kilpailunrajoituslain 6 §:n rikkominen

Kilpailunrajoituslain (480/1992) 6 §:n mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita (1 kohta).

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on saatavilla olevan selvityksen perusteella yksityisten kodinkonehuoltoliikkeiden ja -liikkeenharjoittajien etujärjestö, jonka jäseneksi voi päästä kodintekniikan, kylmälaitteiden sekä sähkö- ja kaasulaitteiden korjauksia harjoittava oikeuskelpoinen yhteisö tai yksityinen liikkeenharjoittaja. Elinkeinonharjoittajat, joille Kilpailuvirasto on korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatinut määrättäväksi seuraamusmaksun, harjoittavat saatavilla olevan selvityksen perusteella tällaista toimintaa.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Kilpailuvirastolle antaman tiedon perusteella Suomessa on nyt kysymyksessä olevana ajankohtana ollut noin 450 kodinkoneiden huoltoliikettä. Näistä noin 180 on kuulunut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:een.

Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys koskee kodinkoneiden laitetakuita myöntäneisiin yrityksiin sovellettuja hintoja ja hinnoitteluperusteita. Kyseiset yritykset, kuten seuraamusmaksuesityksessä mainittu Musta Pörssi -kodintekniikkaketju, toimivat saatavilla olevan selvityksen perusteella valtakunnallisesti tai joka tapauksessa olennaisesti laajemmalla maantieteellisellä alueella kuin yksittäinen kodinkoneiden huoltoliike.

Asiassa on näytetty, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n eri toimielimissä on helmikuun 1997 ja helmikuun 2002 välisenä aikana sovittu takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista. Sovittuja hintoja ja hinnoitteluperusteita on laitetakuita myöntävien tahojen kanssa käydyissä neuvotteluissa esitetty takuiden myöntäjille hintoina, joilla liiton jäsenliikkeet ovat suostuneet takuuhuoltoja tekemään.

Seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettua menettelyä on arvioitava kilpailunrajoituslain 6 §:ää sovellettaessa kokonaisuutena. Vaikka yksittäisen kodinkoneiden huoltoliikkeen toiminnan voidaan katsoa olevan luonteeltaan paikallista, toimialajärjestön puitteissa toteutettu ja maantieteellisesti laajoilla alueilla toimiviin laitetakuiden myöntäjiin kohdistettu menettely ei ole rajoittunut yksittäisten huoltoliikkeiden paikallisille toiminta-alueille. Takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopimisen tarkoituksena on katsottava olleen laitetakuita myöntävien yritysten valintamahdollisuuksien rajoittaminen ja siten samalla tuotantoportaalla olevien huoltoliikkeiden välisen kilpailun rajoittaminen paikallista tasoa olennaisesti laajemmalla maantieteellisellä alueella.

Hinnoista sopiminen on luonteeltaan vakava kilpailunrajoitus, joka on lähtökohtaisesti kielletty. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon kilpailunrajoituksen luonteesta muutoin edellä lausuttu, asian kannalta merkityksellisten markkinoiden tarkempi määritteleminen ei ole tarpeen arvioitaessa sitä, onko Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys nyt kysymyksessä olevalta osaltaan hyväksyttävä.

Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat elinkeinonharjoittajat ovat saatavilla olevan selvityksen perusteella laitetakuita myöntäneistä tahoista oikeudellisesti ja liiketoiminnallisesti erillisiä. Asiassa ei muutoinkaan ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella näiden elinkeinonharjoittajien välistä suhdetta tulisi arvioida päämiehen ja epäitsenäisen kauppaedustajan välisenä suhteena.

Huolto Järvi Oy, Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky, Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky, Raision Seudun Konehuolto Ky ja AS Kodinkone & Kylmälaitehuolto Sivonen -nimisen toiminimen haltijana ovat edellä todetuin tavoin sopineet takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista tammi- tai helmikuussa 2002 päättyneellä ajanjaksolla. Kyseiset elinkeinonharjoittajat ovat siten sopimuksella määränneet elinkeinotoiminnassa perittävistä hinnoista tai vastikkeista kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kielletyllä tavalla.

5.4 Yksittäisen elinkeinonharjoittajan vastuun laajuus

Unionin tuomioistuimen edellä viitatun oikeuskäytännön perusteella silloin, kun eri toimenpiteet kuuluvat yhtenä kokonaisuutena pidettävään menettelyyn, vastuu näistä toimenpiteistä voidaan kohdistaa sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden. Kilpailunrajoitukseen osallistunut elinkeinonharjoittaja voi tietyin edellytyksin olla myös vastuussa menettelytavoista, joita muut yritykset ovat panneet täytäntöön saman kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä.

Esillä olevassa asiassa hinnoista ja hinnoitteluperusteista sopiminen on koko edellä mainitun helmikuusta 1997 helmikuuhun 2002 kestäneen ajanjakson aikana liittynyt takuuhuoltoihin. Menettelyn tarkoituksena on siten koko kyseisen ajan ollut samojen palvelujen hinnoitteluun vaikuttaminen. Kysymys on menettelystä, jota on kilpailunrajoituslakia sovellettaessa arvioitava kunkin siihen osallistuneen elinkeinonharjoittajan osalta lähtökohtaisesti yhtenä kokonaisuutena.

Edellä sanotusta ei kuitenkaan seuraa, että jokainen useiden vuosien ajanjaksolla ilmenneeseen kilpailunrajoitukseen jossakin vaiheessa osallistunut elinkeinonharjoittaja olisi vastuussa kilpailunrajoituksesta koko sen kestoajalta. Elinkeinonharjoittaja on vastuussa kilpailunrajoituksesta lähtökohtaisesti vain siltä ajalta, jona sen osoitetaan osallistuneen siihen.

Jaksossa V.5.2.3 on kunkin seuraamusmaksuesityksen kohteena olevan elinkeinonharjoittajan osalta arvioitu sitä ajanjaksoa, jolla kyseinen elinkeinonharjoittaja on asiassa esitetyn näytön perusteella osallistunut nyt kysymyksessä olevaan kilpailunrajoitukseen. Kun muusta ei ole näyttöä, kunkin elinkeinonharjoittajan on katsottava kohdaltaan luopuneen kilpailunrajoituksesta kyseisen ajanjakson päättyessä.

6. Seuraamusmaksuesityksen määräaika

Kilpailunrajoituslain 22 §:n (318/2004) mukaan seuraamusmaksua ei saa määrätä muun ohella elinkeinonharjoittajien kiellettyä yhteistyötä koskevien säännösten rikkomisesta, ellei esitystä markkinaoikeudelle ole tehty viidessä vuodessa siitä, kun kilpailunrajoituksen voimassaolo on lakannut tai kun Kilpailuvirasto on saanut tiedon kilpailunrajoituksesta.

Kilpailunrajoituslaki sisälsi alkuperäisessä muodossaan (480/1992) asiallisesti vastaavan säännöksen kilpailuneuvostolle tehtävästä seuraamusmaksuesityksestä. Kyseisen säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen (HE 162/1991 vp) mukaan ”viiden vuoden vanhentumisaika on sama kuin EY:ssä”.

Kilpailunrajoituslakia säädettäessä oli voimassa neuvoston asetus (ETY) N:o 2988/74, annettu 26 päivänä marraskuuta 1974, vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan talousyhteisön sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa (EYVL L 319, 29.11.1974, s. 1 - 3).

Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan komission toimivaltaa määrätä sakkoja tai seuraamusmaksuja liikennettä ja kilpailua koskevien Euroopan talousyhteisön sääntöjen rikkomisesta koskevat seuraavat vanhentumisajat: a) kolme vuotta, jos on rikottu säännöksiä, jotka koskevat yritysten tai yritysten yhteenliittymien hakemuksia tai ilmoituksia, tietojensaantipyyntöjä tai tutkimusten suorittamista; b) viisi vuotta, jos kyse on muista rikkomuksista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan aika alkaa kulua rikkomuksen tekopäivästä. Jatkettujen tai uusittujen rikkomusten osalta aika alkaa kuitenkin kulua siitä päivästä, jona rikkominen on lakannut.

Asetuksen 2 artiklassa oli säännökset vanhentumisajan keskeytymisestä ja siitä, miten vanhentumisaika alkaa keskeytymisen jälkeen kulua uudelleen. Kilpailunrajoituslaissa ei ole vastaavaa vanhentumisen keskeytymistä koskevaa säännöstä.

Kilpailunrajoituslain 22 §:ssä on asetettu viiden vuoden määräajalle kaksi erilaista alkamisajankohtaa. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 162/1991 vp) mukaan säännöksen esikuva on ollut Euroopan yhteisön oikeudessa. Euroopan yhteisön oikeudessa on omaksuttu erilainen sääntely sellaisiin rikkomuksiin nähden, jotka edelleen jatkuvat, ja sellaisiin, jotka ovat jo päättyneet. Tämä tausta huomioon ottaen säännöstä on tulkittava niin, ettei kilpailunrajoituksesta luopuneeseen elinkeinonharjoittajaan tule kohdistaa seuraamusmaksuvaatimusta enää sen jälkeen, kun luopumisesta on kulunut säännöksessä tarkoitettu viiden vuoden määräaika.

Mikäli elinkeinonharjoittajan kilpailunrajoituslain vastaiset menettelyt liittyvät yhteen siten, että ne muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailunrikkomuksen, on kilpailunrajoituslain 22 §:ssä säädetyn viiden vuoden määräajan katsottava alkavan kulua neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2988/74 1 artiklan 2 kohtaa vastaavalla tavalla viimeisen kokonaisuuteen liittyvän menettelyn päättymisestä.

7. Seuraamusmaksun määrääminen

7.1 Seuraamusmaksuesityksen määräajan ylittäminen

Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys markkinaoikeudelle on tehty 5.5.2006. Seuraamusmaksua ei tuolloin tehdyn esityksen perusteella ole voinut kilpailunrajoituslain 22 §:stä johtuen määrätä enää niille elinkeinonharjoittajille, jotka olivat luopuneet kilpailunrajoituksesta 5.5.2001 mennessä.

Huoltoliike Berghäll Oy:n, Kodinkonehuolto M. Kivioja Ky:n, Kodinkonetarvike Sundell Ky:n, K-S Kodinkonehuolto Ky:n, Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy:n, Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy:n, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n, Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:n, Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n ja Huoltoliike Perätalo Ky:n , jonka menettelystä Kilpailuvirasto on katsonut Noveka Oy:n olevan vastuussa, ei edellä todetuin tavoin ole osoitettu osallistuneen hinnoista tai hinnoitteluperusteista sopimiseen vuonna 2001 tai sen jälkeen. Kyseiset elinkeinonharjoittajat ovat siten jaksossa V.5.4 lausuttu huomioon ottaen luopuneet kilpailunrajoituksesta 5.5.2001 mennessä.

Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys on tehty näiden elinkeinonharjoittajien osalta kilpailunrajoituslain 22 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen. Esitys on tämän vuoksi tullut markkinaoikeudessa hylätä.

7.2 Huolto Järvi Oy

Huolto Järvi Oy:n osallisuus kilpailunrajoitukseen on kestänyt noin viisi vuotta. Osallisuus on siten kestänyt koko sen ajan, jona takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista on näytetty sovitun, mutta noin vuoden vähemmän kuin Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksessä on esitetty.

Huolto Järvi Oy on osallistunut kahta lukuun ottamatta kaikkiin niihin edellä mainittuihin kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin, joissa hinnoista ja hinnoitteluperusteista on näytetty sovitun. Yhtiön osallisuus on kattanut kaikkien seuraamusmaksuesityksessä mainittujen laitetakuita myöntävien tahojen hinnoittelusta sopimisen.

Hinnoittelusta sopimisessa on ollut kysymys laadultaan vakavasta kilpailunrajoituksesta, joka on toteutettu toimialajärjestön puitteissa ja kohdistettu maantieteellisesti laajoilla alueilla toimiviin laitetakuiden myöntäjiin. Menettelyn tarkoituksena on ollut laitetakuita myöntävien yritysten valintamahdollisuuksien rajoittaminen ja siten huoltoliikkeiden välisen kilpailun rajoittaminen paikallista tasoa olennaisesti laajemmalla maantieteellisellä alueella.

Asiassa esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että hinnoittelusta sopiminen on vaikuttanut ainakin Musta Pörssi -ketjun niin sanotun Tuplatakuun piiriin kuuluneiden kodinkoneiden takuukorjaus- ja takuuhuoltotöiden hinnoittelua korottavasti. Toisaalta takuuhuoltotöiden merkityksestä ja huoltoliikkeiden lukumäärästä esitettyyn selvitykseen nähden kilpailunrajoituksen tosiasialliset vaikutukset ovat jääneet todennäköisesti verraten rajoitetuiksi. Seuraamusmaksun määräämiseen korotettuna ei kilpailunrajoituksen vaikutusten perusteella siten ole perustetta, eikä Kilpailuvirastokaan ole seuraamusmaksuesityksessään tällaista korottamista esittänyt.

Kun otetaan huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä edellä kilpailunrajoituksen kestoajasta ja yhtiön osallisuudesta lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Huolto Järvi Oy:lle on lähtökohtaisesti määrättävä Kilpailuviraston esityksen mukaisesta 34 400 euron seuraamusmaksusta poiketen 30 000 euron seuraamusmaksu.

7.3 Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky

Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:n osallisuus kilpailunrajoitukseen on kestänyt helmikuusta 1999 helmikuuhun 2002 eli noin kolme vuotta. Osallisuus on siten kestänyt noin kolme vuotta vähemmän kuin Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksessä on esitetty.

Yhtiö on osallistunut kolmeen niistä edellä mainituista kokouksista ja muista tilaisuuksista, joissa takuuhuoltojen hinnoittelusta on näytetty sovitun. Kyseisissä kokouksissa on käsitelty useiden seuraamusmaksuesityksessä mainittujen laitetakuita myöntävien tahojen hinnoittelusta sopimista.

Kun otetaan huomioon kilpailunrajoituksen laadusta ja laajuudesta jaksossa V.7.2 sekä edellä kilpailunrajoituksen kestoajasta ja yhtiön osallisuudesta lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:lle on lähtökohtaisesti määrättävä Kilpailuviraston esityksen mukaisesta 21 900 euron seuraamusmaksusta poiketen 10 000 euron seuraamusmaksu.

7.4 Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky

Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky:n osallisuus kilpailunrajoitukseen on kestänyt marraskuusta 1999 helmikuuhun 2002 eli noin kaksi ja puoli vuotta. Osallisuus on siten kestänyt yli kolme vuotta vähemmän kuin Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksessä on esitetty.

Yhtiö on osallistunut kolmeen niistä edellä mainituista kokouksista ja muista tilaisuuksista, joissa takuuhuoltojen hinnoittelusta on näytetty sovitun. Kyseisissä kokouksissa on käsitelty useiden seuraamusmaksuesityksessä mainittujen laitetakuita myöntävien tahojen hinnoittelusta sopimista.

Kun otetaan huomioon kilpailunrajoituksen laadusta ja laajuudesta jaksossa V.7.2 sekä edellä kilpailunrajoituksen kestoajasta ja yhtiön osallisuudesta lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky:lle on lähtökohtaisesti määrättävä Kilpailuviraston esityksen mukaisesta 3 200 euron seuraamusmaksusta poiketen 1 500 euron seuraamusmaksu.

7.5 Raision Seudun Konehuolto Ky

Raision Seudun Konehuolto Ky:n osallisuus kilpailunrajoitukseen on kestänyt helmikuusta 1997 tammikuuhun 2002 eli noin viisi vuotta. Osallisuus on siten kestänyt lähes koko sen ajan, jona takuuhuoltojen hinnoista ja hinnoitteluperusteista on näytetty sovitun, mutta noin vuoden vähemmän kuin Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksessä on esitetty.

Raision Seudun Konehuolto Ky on osallistunut seitsemään niistä edellä mainituista viidelle vuodelle ajoittuvista kokouksista ja muista tilaisuuksista, joissa takuuhuoltojen hinnoittelusta on näytetty sovitun. Kyseisissä kokouksissa on käsitelty useiden seuraamusmaksuesityksessä mainittujen laitetakuita myöntävien tahojen hinnoittelusta sopimista.

Kun otetaan huomioon kilpailunrajoituksen laadusta ja laajuudesta jaksossa V.7.2 sekä edellä kilpailunrajoituksen kestoajasta ja yhtiön osallisuudesta lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Raision Seudun Konehuolto Ky:lle on lähtökohtaisesti määrättävä Kilpailuviraston esityksen mukaisesta 2 000 euron seuraamusmaksusta poiketen 1 500 euron seuraamusmaksu.

7.6 AS

AS:n osallisuus kilpailunrajoitukseen on kestänyt marraskuusta 1999 helmikuuhun 2002 eli noin kaksi ja puoli vuotta. Osallisuus on siten kestänyt yli kolme vuotta vähemmän kuin Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksessä on esitetty.

AS on osallistunut kolmeen niistä edellä mainituista kokouksista ja muista tilaisuuksista, joissa takuuhuoltojen hinnoittelusta on näytetty sovitun. Kyseisissä kokouksissa on käsitelty useiden seuraamusmaksuesityksessä mainittujen laitetakuita myöntävien tahojen hinnoittelusta sopimista.

Kun otetaan huomioon kilpailunrajoituksen laadusta ja laajuudesta jaksossa V.7.2 sekä edellä kilpailunrajoituksen kestoajasta ja AS:n osallisuudesta lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että AS:lle on lähtökohtaisesti määrättävä Kilpailuviraston esityksen mukaisesta 5 300 euron seuraamusmaksusta poiketen 2 500 euron seuraamusmaksu.

8. Seuraamusmaksun alentaminen käsittelyn viivästymisen perusteella

8.1 Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt

Hallintolainkäyttölain 53 a §:n (364/2009) mukaan, jos asia koskee hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määräämistä tai muutoksenhakua hallintoviranomaisen päätökseen, jolla tällainen seuraamus on määrätty, hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin voi ottaa ratkaisussaan huomioon, että asian käsittely on viivästynyt ja loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin voi viivästyksen hyvittämiseksi alentaa hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määrää tai poistaa sen kokonaan.

Hallintolainkäyttölain 53 a §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 233/2008 vp) mukaan pykälässä tarkoitettu hallinnollinen taloudellinen seuraamus olisi esimerkiksi kilpailunrajoituslain (480/1992) 7 §:ssä tarkoitettu kilpailunrikkomismaksu. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan oikeudenkäynnin kestoa ja viivästymistä tulisi arvioida vastaavasti kuin ihmisoikeustuomioistuimessa sovellettaessa ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa. Asian käsittelyn alkamisajankohta määräytyy näissä asioissa rikosasioiden tapaan. Ratkaisevaa on, missä vaiheessa asianosaiselle esitetään sellainen viranomaisen alustava kanta, että hän tulee tietoiseksi hallinnollisen sanktion määräämisen mahdollisuudesta. Viivästymistä arvioitaessa tulisi vastaavasti kuin rikosasioissa ottaa käsittelyn keston lisäksi huomioon erityisesti asian vaikeusaste, asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta käsittelyssä sekä asian merkitys asianosaiselle.

Edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin voisi viivästyksen hyvittämiseksi alentaa hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määrää tai poistaa sen kokonaan. Ratkaisussa käsittelyn viivästyminen olisi todettava ja otettava seuraamusta alentavana seikkana mitattavalla tavalla huomioon. Hallituksen esityksen mukaan alentamisen määrään voitaisiin hakea johtoa samassa hallituksen esityksessä ehdotetun, oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan lain 6 §:ssä tarkoitetun hyvityksen määrästä.

Hallituksen esityksessä on viimeksi mainitun lakiehdotuksen 6 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu tarkoituksena olevan, että hyvityksen laskentatapa ja määrä vastaisivat riittävästi ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Hallituksen esityksen mukaan pykälän toisena lähtökohtana on, että hyvityksen määrän sääntelyn tulee olla yksinkertaista. Jo viivästyneessä oikeudenkäynnissä ei ole syytä käyttää tarpeettomasti aikaa ja resursseja hyvityksen määrän selvittelyyn. Hyvityksen määrä laskettaisiin lähtökohtaisesti kaavamaisesti, ja saatua lopputulosta voitaisiin tarvittaessa tarkentaa asian erityispiirteiden perusteella.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (362/2009) 6 §:n 2 momentin mukaan hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on valtion vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvitystä voidaan alentaa tai korottaa lain 4 §:n 1 momentissa mainitun tai muun niihin rinnastuvan seikan perusteella. Saman lain 6 §:n 3 momentin mukaan hyvitys on enintään 10 000 euroa. Hyvityksen enimmäismäärä voidaan erityisestä syystä ylittää.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti: 1) asian laatu ja laajuus; 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä; 3) asian merkitys asianosaiselle.

8.2 Tosiseikat

Kilpailuvirasto on 23.12.2005 pyytänyt seuraamusmaksuesityksen kohteena olevilta elinkeinonharjoittajilta, siltä osin kuin nyt on kysymys, vastinetta seuraamusmaksuesityksen luonnokseen. Seuraamusmaksuesityksen luonnoksesta on ilmennyt Kilpailuviraston kanta elinkeinonharjoittajien menettelyn kilpailunrajoituslain vastaisuudesta ja sen johdosta esitettäväksi tulevasta seuraamusmaksusta.

Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys on saapunut markkinaoikeudelle 5.5.2006. Markkinaoikeus on antanut päätöksensä 22.12.2009.

8.3 Oikeudellinen arviointi

Hallintolainkäyttölain 53 a § on tullut voimaan 1.1.2010. Koska säännöksen voimaantulosta ei ole muuta säädetty, tätä menettelysäännöstä on sovellettava myös tässä asiassa, joka on ollut vireillä lain tullessa voimaan. Säännöstä on luonteensa vuoksi sovellettava ilman asianosaisen tätä koskevaa nimenomaista vaatimusta.

Hallintolainkäyttölain 53 a §:ää sovellettaessa asian käsittelyn on katsottava alkaneen siitä, kun Kilpailuvirasto on 23.12.2005 pyytänyt vastinetta seuraamusmaksuesityksen luonnoksesta. Tästä laskien asian käsittely on markkinaoikeuden päätöksen antamiseen saakka kestänyt neljä vuotta. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa Kilpailuviraston valituksen käsittely on kestänyt noin kolme vuotta. Asian kokonaiskäsittelyaika on siten ollut yhteensä noin seitsemän vuotta.

Seuraamusmaksuesityksen kohteena olleiden elinkeinonharjoittajien lukumäärä on ollut verraten suuri. Asiaan on liittynyt useita oikeudellisia kysymyksiä ja laaja asiakirjanäyttö. Asian laadusta ja laajuudesta huolimatta seitsemän vuoden kokonaiskäsittelyaikaa ei voida pitää kokonaisuutena arvioiden kohtuullisena. Asian on katsottava viivästyneen valtion vastuulla olevasta syystä yhteensä kolme ja puoli vuotta.

Hallintolainkäyttölain 53 a §:n soveltamisessa on nyt kysymys kilpailunrajoituslaissa tarkoitetun seuraamusmaksun määräämisestä siten, että säännös otetaan huomioon seuraamusmaksun mittaamisessa muiden maksun määrään vaikuttavien seikkojen ohella. Pykälään perustuva seuraamusmaksun vähennys on mitoitettava siten, että viivästyksen voidaan katsoa tulevan hyvitetyksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytännön mukaisessa määrin.

Korkein hallinto-oikeus katsoo asian käsittelyn viivästyksen hyvittämiseksi perustelluksi alentaa Huolto Järvi Oy:lle määrättävän seuraamusmaksun määrän 25 000 euroon ja Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:lle määrättävän seuraamusmaksun määrän 5 000 euroon. Kotitalouskonehuolto Piirainen Ky:n, Raision Seudun Konehuolto Ky:n ja AS:n osalta seuraamusmaksu on viivästyksen riittäväksi hyvittämiseksi perusteltua jättää kokonaan määräämättä.

9. Pääasian lopputulos

Markkinaoikeuden päätös on edellä olevan perusteella kumottava siltä osin kuin Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys on hylätty Huolto Järvi Oy:n ja Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:n osalta. Näille elinkeinonharjoittajille on määrättävä kilpailunrajoituslain (480/1992) 8 §:ssä tarkoitetut kilpailunrikkomismaksut seuraavasti:

- Huolto Järvi Oy:lle 25 000 euroa; ja
- Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:lle 5 000 euroa.

Markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei muutoin ole pääasian osalta perustetta.

10. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

10.1 Oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä pykälässä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, ei ole kohtuutonta, että Huolto Järvi Oy joutuu markkinaoikeudessa pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kilpailuviraston tehtävät ja seuraamusmaksuesityksen kohteena olleiden elinkeinonharjoittajien menettelystä saatavilla ollut selvitys huomioiden virastolla on ollut perusteltu syy seuraamusmaksuesityksen tekemiseen. Oikeudenkäynnin ei voida muutoinkaan katsoa johtuneen hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla viraston virheestä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon asian laatu, ei ole korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta huolimatta kohtuutonta, että myös Pirkanmaan Huoltokeskus Oy ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa vahinkonaan.

Edellä olevan perusteella markkinaoikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin Kilpailuvirasto on velvoitettu korvaamaan Huolto Järvi Oy:n, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n oikeudenkäyntikuluja. Yhtiöiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset on hylättävä.

10.2 Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Huolto Järvi Oy:lle ja Kodinkonehuolto Urpo Ranta Ky:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:lle ja Vesan-Huolto Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Irma Telivuo, Anne E. Niemi, Eija Siitari-Vanne, Alice Guimaraes-Purokoski ja Tuomas Lehtonen. Asian esittelijä Toni Kaarresalo.