30.1.2013

Päätös, josta valitetaan

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta 2.2.2012 nro 126/4/2011

Asian aikaisempi vaihe

Lapin ympäristökeskus on hakenut Lapin työ- ja elinkeinokeskuksen kalatalouspalvelut-yksiköltä kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (470/2008) 20 §:n mukaista lupaa lohien siirtoon.

Työ- ja elinkeinokeskuksen sijaan tulleen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualueen kalatalouspalvelut-ryhmä myönsi päätöksellään 5.5.2010 ympäristökeskuksen sijaan tulleelle Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle luvan siirtää 1 000 lohiyksilöä Kemijoen suulta Ounasjoelle vuosina 2010 ja 2011. Lupaan oli liitetty ehdot 1 - 7.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on, hylättyään lupapäätöksen täytäntöönpanoa vailla lainvoimaa olevana koskevan vaatimuksen, päätöksellään 27.1.2011 yhteisen vesialueen osakkaan A:n valituksesta kumonnut päätöksen ja palauttanut asian elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian aikaisempi käsittely

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat-vastuualue on laatinut 21.3.2011 päivätyn, luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin lohien siirtojen vaikutuksesta Ounasjoen luonnonarvoihin.

Ympäristöministeriö on antanut mainitusta arvioinnista 1.4.2011 päivätyn lausunnon.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on hakenut maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 470/2008 20 §:n mukaista lupaa 1 000 lohen siirtoon Kemijoen suulta Ounasjoelle vuosina 2010 ja 2011. Kumpanakin vuonna siirretään 500 lohta. Siirrot toteutetaan osana Askel Ounasjoelle II -hanketta.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut-ryhmä on 4.5.2011 antamallaan päätöksellä dnro 434/5711-2009 ja 636/5711-2011 myöntänyt Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen Ounasjoki II -hankkeelle luvan siirtää 1 000 lohiyksilöä Kemijoen suulta Ounasjoelle vuosina 2010 ja 2011.

Päätökseen on liitetty seuraavat ehdot:

1. Hakija on vastuussa kalojen siirrosta mahdollisesti aiheutuvista vahingoista.
2. Kaikkien siirrettävien kalojen on oltava virkaeläinlääkärin tarkastamia.
3. Hakijan on toimitettava siirrettävistä eristä lohinäytteitä virus- ja bakteeritutkimuksiin Eviran Oulun toimipisteeseen Eviran kanssa erikseen sovittavalla tavalla.
4. Kaikki heikkokuntoiset lohiyksilöt tulee lähettää Eviran Oulun toimipisteeseen tutkittaviksi.
5. Kalojen siirtäminen tulee välittömästi keskeyttää, jos siirrettävissä kaloissa todetaan tarttuvan kalataudin oireita.
6. Kalojen kuljetuksessa tulee noudattaa kalaterveysviranomaisten ohjeita kaluston desinfioinnista ja kuljetusveden vaihtamisesta.
7. Kalojen edelleen siirto Ounasjoelta tai Ala-Kemijoen patoaltailta muille vesialueille on kielletty.

Päätöksen mukaan se voidaan panna täytäntöön mahdollisista valituksista huolimatta.

A on valittanut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut-ryhmän päätöksestä maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan ja vaatinut päätöksen kumoamista valituskirjelmästä ilmenevin perustein.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on päätöksellään 30.6.2011 dnro 126/4/2011 määrännyt elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut-ryhmän päätöksen täytäntöönpanon keskeytettäväksi.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisu

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut-ryhmän päätöksestä 4.5.2011 dnro 434/5711-2009 ja 636/5711-2011.

Valituslautakunta on kumonnut kalatalouspalvelut-ryhmän päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan määräyksen.

Valituslautakunta on perustellut päätöstään, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavasti:

= = =

Asiassa saatu selvitys

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kyse 1 000 lohiyksilön siirtämisestä Kemijokisuulta Ounasjoelle vuosina 2010 - 2011 (500 kpl/vuosi). Valituslautakunta on antanut ensimmäistä lupapäätöstä 5.5.2010 dnro 434/5711-2009 koskevan täytäntöönpanokieltopäätöksen 1.7.2010 ja kumonnut lupapäätöksen 27.1.2011 antamallaan päätöksellä 139/4/2010. Istutuksia on tehty 336 lohikalan verran 19.6. - 3.8.2010 välisenä aikana.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (jäljempänä ELY-keskus) ympäristövastuualue (jäljempänä myös Y-vastuualue) on hakenut 5.4.2011 uudestaan Lapin ELY-keskuksen kalatalousryhmältä lupaa siirtää lohia kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 20 §:n mukaisen poikkeusluvan perusteella. Lupahakemus on osa Askel Ounasjoelle II -yhteishanketta, jossa Isohaaran II kalatien toteuttamiseen on varattu 1 592 000,00 euroa ja lohien ylisiirtoon ja tutkimukseen 248 000,00 euroa. Hakemuksen mukaan 1 000 lohesta 200 kappaletta (100 kappaletta/vuosi) merkitään radiolähettimillä ja loput ulkoisilla nuolimerkeillä (400 kappaletta/vuosi). Merkityt lohet siirretään Ounasjokeen ja Kemijoen patoaltaisiin. Radiolohien vapauttamispaikat Ounasjoessa ovat Kellosuvanto, Lohinivan-Kaukosen alue ja Tepaston-Raattaman alue. Muut lohet vapautetaan sopivissa rantautumispaikoissa tasaisesti koko Ounasjoen alueelle.

Hakemuksessa todetaan edelleen, että radiolähettimillä merkittyjen lohien vaellus- ja kutukäyttäytymistä seurataan aktiivisesti istuttamisesta lähtien kutuajan jälkeiseen aikaan asti. Radiolähetinseurannalla saadaan arvokasta tietoa ylisiirrettyjen lohien vaellus- ja kutukäyttäytymisestä niille uudessa ympäristössä. Lohien nuolimerkinnät täydentävät radiolähetinmerkintöjä ja niiden avulla saadaan tietoa muun muassa ylisiirrettyjen lohien kalastuskuolevuudesta. Hankkeessa kerättyjä tutkimustietoja voidaan tulevaisuudessa vahvasti hyödyntää rakennettujen jokien luonnonlohikantojen elvyttämiseen liittyvissä hankkeissa sekä kalateiden suunnittelussa.

Hakemustietojen mukaan ELY-keskuksen Y-vastuualue vastaa Askel Ounasjoelle II -hankkeen hallinnoinnista ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) siirrettävien lohien merkinnästä ja hankkeeseen liittyvästä tutkimustoiminnasta. Lohien keräämisestä, säilyttämisestä ja kuljettamisesta edellä mainitut vastaavat yhdessä. Valtaosa lohista hankitaan Kemijokisuun ammattikalastajilta ja loput mahdollisesti Isohaaran tarkkailupyynnistä sekä kalateistä. Lohista valitaan pyydyksistä siirrettäviksi vain terveimmät ja elinvoimaisimmat yksilöt. Lohet kuljetetaan hapettimilla varustetuilla lasikuitusäiliöillä rantaan, jossa eläinlääkäri voi tarvittaessa varmentaa siirrettävien lohien terveydentilan. Näytekaloja lähetetään tarvittaessa myös Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) Oulun toimipisteeseen tutkittavaksi. Siirrettävien lohien valinnan suorittaa RKTL:n henkilöstö. Ylisiirrettävistä lohista kerätään perustiedot (pituus, paino, sukupuoli, muut ulkoiset tiedot ja suomunäytteet).

Evira on antanut lohien siirtohankkeesta lausunnon 18.3.2010. Lausunnossa todetaan muun muassa, että luonnonlohien ylisiirtoihin liittyy aina kalatautien leviämisen riski merialueelta sisämaan vesistöalueelle. Merialueen luonnonkaloista on Suomessa löydetty sekä VHS- ja IPN-viruksia että BKD-bakteeria. Luonnonkalojen näytteitä saadaan lähinnä tutkimushankkeiden ja emokalojen pyynnin yhteydessä. Vuosien 2005 - 2009 aikana Kemijoen suualueelta on tutkittu 229 - 231 lohiemokalaa vastustettavien kalatautien varalta. Tutkituista kaloista ei ole löytynyt vastustettavia tauteja. Mainitulla aikavälillä on tutkittu myös muita lohikalalajeja (meritaimen, siika ja kirjolohi) 770 yksilöä virusten ja 790 yksilöä BKD-taudin varalta. Myöskään näistä ei tutkimuksissa ole löydetty vastustettavia kalatauteja. Jokisuualueen lohipopulaation kokoon verrattuna otanta on kuitenkin pieni, eikä kerro koko todellista tautiriskiä siirrettävissä kaloissa. Tautiriskin suuruuteen vaikuttavat olennaisesti siirrettävien kalojen määrä ja siirtoa edeltävät toimenpiteet sekä mahdolliset tautitilanteen muutokset merialueella.

Käsittelemällä olemassa olevaa aineistoa matemaattisesti Evira on päätynyt lopputulokseen, jonka mukaan siirrettäessä 1 000 lohta on vielä 0,1 prosentin infektioprevalenssillakin todennäköisempää, että siirrettyjen lohien joukossa on infektoitunut kala kuin että ei olisi. Yhteenvetona Evira on todennut, että luonnonlohilla tehdyn tautiseurannan perusteella tautiprevalenssit ovat alhaisia. Koska kuitenkin siirrettävä kalamäärä on suuri, on hyvinkin pienten tautiprevalenssien vallitessa todennäköistä, että siirrettävien kalojen joukossa on vastustettavan virus- tai BKD-tartunnan kantajakaloja. Mikäli lohien siirtojen myötä vastustettavia kalatauteja leviäisi Kemijokeen, Suomi menettäisi ainakin Kemijoen vesistöalueen tautivapaan aseman näiden tautien osalta. Vastustettavan kalataudin tulo alueelle käynnistäisi uuteen tautivapaaseen statukseen tähtäävät, useita vuosia kestävät vastustusohjelmat. Rajoitusalueet ja laitoskohtaiset rajoitukset taudin takia vaikeuttavat merkittävästi kalaelinkeinojen toimintaa kalojen siirto- ja istutuskieltojen, velvoiteistutusten keskeytymisen, laitossaneerausten, lisääntyneiden tarkastusten ja näytteenottojen muodossa.

Evira on edelleen todennut lausunnossaan, että lohien siirtäminen mereltä sisämaahan on mahdollista myös mätisiirroin, jolloin tautien leviämisen riski on huomattavasti pienempi verrattuna elävien kalojen siirtoon. Mikäli ELY-keskus myöntää siirtoluvan hankkeelle, Evira on katsonut tarpeelliseksi, että kaikin mahdollisin toimenpitein varmistetaan, ettei kalojen mukana siirry tauteja Kemijoen vesistöalueen luonnon- ja viljelykaloihin. Evira ehdottaa, että lupapäätöksen ehdoissa edellytetään hakijaa toimittamaan siirrettävistä eristä lohinäytteitä virus- ja bakteeritutkimuksiin Eviran Oulun toimipisteeseen. Lisäksi virkaeläinlääkärin tulee tarkastaa silmämääräisesti, että siirrettävät kalat ovat terveitä ja elinvoimaisia.

Lapin ELY-keskuksen Y-vastuualue on laatinut Askel Ounasjoelle II -projektiin sisältyvästä lohien ylisiirtohankkeesta Natura-arvioinnin 21.3.2011 LAPELY/60/07.04/2010. Lausunnossa on kerrottu yleisesti, että Ounasjoen Natura-alue SCI (FI1301318) muodostuu Ounasjoesta (vesialue) Ounasjärven Luusuan alapuolelle sekä Ounasjoen tulvasaarista. Ounasjoen pituus välillä Ounasjärven Luusua-Kemijoki on 300 kilometriä ja keskileveys noin 150 metriä. Joen vesialue edustaa luontotyyppiä Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit. Ounasjoessa on hyvä luontainen harjuskanta, mutta taimenkannat ovat melko heikot joen yläosaa lukuun ottamatta. Ounasjoessa on luontainen siikakanta, mutta siihen on istutettu myös vaellus-, pohja- ja planktonsiikaa. Luontodirektiivin II liitteessä mainitun lajin, laaksoarhon, ja lintudirektiivin I liitteessä mainittujen ja mainitsemattomien lintujen elinoloihin lohien ylisiirrolla Ounasjokeen ei ole negatiivisia vaikutuksia. Muulle lajistolle lohen ylisiirrosta Ounasjokeen ei ole vaikutuksia. Harjus, taimen ja siika ovat lohen ohella tyypillisiä kalalajeja Fennoskandian luonnontilaisilla jokireiteillä. Lajit ovat sopeutuneet elämään toistensa kanssa samassa jokivesistössä vuosituhansien ajan. Lohien ylisiirto palauttaa Ounasjoen alkuperäisen kalalajin takaisin joen kalalajistoon.

Natura-arvioinnissa todetaan edelleen, että lohien ylisiirrosta aiheutuvana riskinä on mainittu kalataudit, jotka voisivat tarttua lohista Ounasjoen harjus-, taimen- ja siikakantoihin aiheuttaen laajoja tuhoja em. kalastossa. Tarttuvat, taloudellista haittaa aiheuttavat laajat kalatautiepidemiat ovat riskinä lähinnä kalanviljelylaitoksissa, joissa kaloja kasvatetaan rajatulla alueella suurissa parvissa. Viljelyolosuhteisiin liittyy monia kalatautien puhkeamista edistäviä tekijöitä. Viljelykalat kärsivät jatkuvasta stressistä, mikä vähentää kalojen vastustuskykyä. Liian suuret kalatiheydet aiheuttavat stressiä, jota veden heikot fysikaaliset sekä kemialliset ominaisuudet lisäävät. Tiheässä kalakannassa tartuntataudit pääsevät leviämään helposti kalayksilöstä toiseen. Varsin usein taudin puhkeamissyynä on monien epäsuotuisien tekijöiden yhteisvaikutus. Kaloissa ja vedessä esiintyy myös useita erityyppisiä bakteereja ja loisia piilevinä, jolloin ne eivät aiheuta haittaa kaloille. Vasta jouduttuaan epäedullisiin olosuhteisiin, kuten alttiiksi hapenpuutteelle tai yhtäkkisille lämpötilan vaihteluille, seuraa akuutti taudinpuhkeaminen. Luonnonkaloissa kalastajat eivät yleensä havaitse sairaita kalayksilöitä, sillä petokalat korjaavat sairaat yksilöt vesistä.

Arviossa katsotaan, että lohien ylisiirrolla ei ole vaikutusta ympäristötekijöihin, jotka edesauttavat kalatautien puhkeamista luonnonkaloissa. Terveet kalayksilöt lähes luonnontilaisessa Ounasjoessa eivät ole alttiita virus- tai bakteeriperäisille taudeille. Eviran tutkimuksissa 2010 Ounasjokeen siirrettävissä lohissa ei ole havaittu kalatauteja. Tornion- ja Simojokeen nousee merestä lohia vuosittain melko suuria määriä, eikä näillä jokialueilla ole havaittu paikallisissa luonnonkaloissa laajamittaisia kalataudeista aiheutuneita joukkokuolemia. Lisäksi Isohaaran I kalatien kautta on 1990-luvun alkupuolelta asti noussut lohta ja taimenta Isohaaran yli Isohaaran patoaltaaseen, eikä patoaltaan kalastossa ole havaittu kalatautien aiheuttamia joukkokuolemia. Loppulausumana todetaan, että lohien ylisiirto ei aiheuta luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisia negatiivisia vaikutuksia Ounasjoen Natura 2000 -alueen suojeluperusteena oleville luontoarvoille.

Ympäristöministeriö on antanut lohien ylisiirtohakemuksesta luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon 1.4.2011 dnro YM/577/2011. Lausunnossa ympäristöministeriö toteaa, että luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännöksillä on toimeenpantu luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaiset hankkeiden vaikutusten ennalta arviointia koskevat velvoitteet. Euroopan unionin tuomioistuin on linjannut (C-127/02) kyseisen artiklan sisältöä seuraavasti: ”Suunnitelmat ja hankkeet on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.” Toimenpiteiden hyväksyminen toimivaltaisessa viranomaisessa on tuomioistuimen mukaan mahdollista, kun on ensin asianmukaisen arvioinnin päätelmin varmistuttu, ”ettei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä” haitallisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä. Tämä oikeuskäytäntö on otettava huomioon luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännöksiä sovellettaessa. Ympäristöministeriö katsoo, että arviointi on alueen suojelutavoitteiden kannalta kattavasti laadittu ja siinä esitetty johtopäätös asianmukaisesti perusteltu. Ministeriö toteaa, että sillä ei ole esitetystä Natura-arvioinnista huomautettavaa.

Pohjois-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa 2007 - 2013 (komission hyväksymä 27.9.2007 (K(2007) 4511) kohdassa 2.7 Ympäristön tila todetaan sivulla 23: Jokien patoaminen on estänyt vaelluskalojen nousua jokiin. Ratkaisuna ongelmaan Merikosken kalaporras Oulujoessa on osoittanut toimivuutensa käytännössä. Vesiensuojelun painopiste on hajakuormituksen vähentämisessä ja vesistöjen käytön osalta rakennettujen vesistöjen monikäytön kehittämisessä.

Toimenpideohjelman liitteessä 2 (Ympäristöseloste) todetaan sivulla 74, että ohjelma on laadittu hyvin yleisellä tasolla ajatellen ympäristövaikutusten tunnistamista. Suunnitteluvaiheen hankkeen/toimenpiteen käynnistyessä selvitetään sen ympäristövaikutukset, ja merkittävimmin ympäristöön vaikuttavat hankkeet käsitellään YVA-lain menettelyssä tai Natura-arvioinnissa. Johtopäätöksenä SOVA-arvioinnissa todetaan sivulla 75, että ohjelman välitön merkitys luontoon jää vähäiseksi, ei sillä tule olemaan olennaisia vaikutuksia Pohjois-Suomen Natura-alueisiin. Ohjelmasta rahoitettavilla luonnonhoidollisilla hankkeilla voi olla lieviä myönteisiä vaikutuksia Natura-alueiden luonnontilaisuudelle ja virkistyskäytölle.

Johtopäätökset

Valittaja viittaa asiasta aiemmin 20.5.2010 tekemäänsä valitukseen, jossa hän katsoi hallintolain 6 ja 28 §:n vastaiseksi menettelyn, jossa saman ELY-keskuksen sisällä toimivat toimistot myöntävät lupia toisilleen. Esteellisyys ja jääviyskysymysten suhteen organisaatiomuutos on hallinnon kannalta johtanut huonoon lopputulokseen.

Valituslautakunta toteaa, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) 3 §:n nojalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä muun muassa ympäristönsuojelua, alueiden käyttöä, rakentamisen ohjausta, kulttuuriympäristön hoitoa, luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä sekä vesivarojen käyttöä ja hoitoa koskevalla toimialalla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävänä on lisäksi valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa, tuottaa ja jakaa ympäristöä koskevaa tietoa sekä parantaa ympäristötietoutta, ehkäistä ja torjua ympäristövahinkoja ja -haittoja, huolehtia valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista sekä huolehtia ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta.

Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 7 §:n nojalla alueellisissa ympäristökeskuksissa kyseisen lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat sekä ennen tämän lain voimaantuloa tehdyt sopimukset ja sitoumukset ja niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet, jotka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain nojalla kuuluvat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, siirtyvät vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Valituslautakunta toteaa, että sanottu laki on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010, minkä vuoksi Lapin ympäristökeskuksen vireille panema lupahakemus on siirtynyt Lapin ELY-keskuksen Y-vastuualueelle, oikeastaan E-vastuualueelle. Koska käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole myöskään ilmennyt hallintolain 27 ja 28 §:n mukaisia esteellisyysperusteita, ei valituksenalaisen päätöksen muuttamiseen tällä perusteella ole syytä.

Valittaja on tuonut esille, että lupahakemuksen liitteenä toimitetun Natura-arvioinnin on laatinut Askel Ounasjoelle II -projektin vetäjä, Lapin ELY-keskuksen ylitarkastaja Jarmo Huhtala. Valituksen mukaan hallintolain 28 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdat huomioon ottaen Huhtala on esteellinen laatimaan projektinsa Natura-arviota. Huhtalan esteellisyyttä osoittavat muun muassa hänen Askel Ounasjoelle II -projektista laatimansa tiedotteet (29.10.2010: Askel Ounasjoelle II -hanke alkaa, 29.10.2010 Isohaaran II kalatien rakentaminen alkaa, diaesitys 5.9.2010 Askel Ounasjoelle II -projektista). Valittaja pyytää lisäksi valituslautakuntaa kiinnittämään huomiota siihen, että diaesityksen sivun 20 lauseeseen Lohien ylisiirto aloitettiin 19.6. ja lopetettiin 3.8., koska maaseutuelinkeinojen valituslautakunta kielsi 1.7.2010 antamallaan välipäätöksellä dnro 139/4/2010 hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 momentin perusteella ELY-keskuksen kalastusosaston lupapäätöksen toimeenpanon. Edellä oleva osoittaa, että ELY-keskuksen Y-vastuualue on asian osalta ottanut lainkäytön omiin käsiinsä.

Valituslautakunta toteaa ensinnäkin, että luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset.

Lohien ylisiirtoluvan hakijana on Lapin ELY-keskuksen Y-vastuualue, joka toteuttaa hankkeen yhdessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaisesti toimenpiteen toteuttajan on tullut laatia Natura-arviointi. Koska hankkeen toteuttajana on ELY-keskus, laaditusta Natura-arvioinnista on tullut pykälän 2 momentin mukaisesti pyytää lausunto ympäristöministeriöltä. Ympäristöministeriö on Lapin ELY-keskuksen 8.2.2001 toimittaman lausuntopyynnön johdosta antanut lausunnon 1.4.2011. Valituslautakunta toteaa, että Natura-arvioinnin laadinnassa on menettelyllisesti noudatettu luonnonsuojelulakia eli hankkeen toteuttaja on laatinut Natura-arvioinnin. Jarmo Huhtalan asema yhtenä vetäjistä ei siten ole muodostanut hänelle jääviyttä arvioinnin laatimiseen.

Valittaja toteaa, että Natura-arvioinnissa tulee soveltaa mitä ympäristövaikutusten arvioinnista säädetään ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa ja valtioneuvoston asetuksen (713/2006) 3 luvussa, joskin Natura-arviointi on suppeampi kuin varsinainen ympäristövaikutusten arviointi. Käsitettä merkittävä vaikutus on tulkittava objektiivisesti. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyn menettelyn noudattaminen ei edellytä varmuutta, vaan todennäköisyyttä merkittävistä vaikutuksista, jotka aiheutuvat sekä suojeltavan alueen sisällä että sen ulkopuolella toteutettavista suunnitelmista tai hankkeista. Huhtalan laatima Natura-arviointi on puutteellinen ja perustuu pääosin laatijan omiin tutkimuksiin, joiden tieteellisestä tasosta ei ole mitään näyttöä.

Valituslautakunta toteaa, että ELY-keskuksen Y-vastuualueen laatimassa Natura-arvioinnissa 21.3.2011 on kuvattu suojeltavat luontoarvot, joiden perusteella Ounasjoki on katsottu tarpeelliseksi liittää Natura 2000 -verkostoon tunnuksella FI1301318. Arvioinnissa kerrotaan, että Ounasjoki kuuluu suojeltavaan luontotyyppiin Fennoskandian luonnontilaiset joet. Luonnontilan arvioinnissa keskeisiä seikkoja ovat olleet muun muassa uoman rakenteellinen luonnontilaisuus (muun muassa luontainen koski / suvantovuorottelu ja erilaisten elinympäristöjen esiintyminen), rantavyöhykkeiden luonnontilaisuus, luontainen virtaama, sen vaihtelut ja tulvarytmi, hyvä veden ja pohjan laatu sekä vaelluskalojen elinmahdollisuudet. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen lohien ylisiirrolla ei ole suoranaista vaikutusta suojeluperusteen muodostaville luontoarvoille, kuten arvioinnissa todetaan. Arvioinnissa on tuotu esille luontotyyppiin kohdistuvat uhkatekijät, kuten metsänhoito ja vesien saastuminen. Nämä seikat on otettu Suomen Euroopan unionin komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta kaudella 2001 - 2006 antamasta raportista. Arviossa on myös otettu huomioon luontodirektiivin ja lintudirektiivin perusteella suojeltava lajisto, joiden olemassaoloon hankkeella ei ole todettu olevan vaikutusta. Valituslautakunta toteaa että, Natura-arviointi on laadittu yleisesti saatavilla olevaan säädösmateriaaliin ja Natura-alueiden suojeluperusteista annettuun aineistoon perustuen. Valittajan väitteelle siitä, että arviointi olisi laadittu Huhtalan tutkimuksiin perustuen, ei löydy perusteita. Natura-arviointia on sisällöllisesti pidettävä riittävänä selvityksenä hankkeen vaikutuksista Natura-alueen suojelutavoitteiden toteutumiseen.

Valittaja moittii Natura-arviointia muun muassa siitä, ettei siinä ole otettu huomioon maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (470/2008) 20 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla Eviran lausuntoa siirtoon liittyvistä kalatautien leviämisen riskeistä. Päätöksessä annetut lupaehdot eivät sulje pois kalatautien leviämisen mahdollisuutta. Luontodirektiivi ja luonnonsuojelulaki eivät mahdollista sellaista toimintaa, joka saattaa johtaa alkuperäisen luonnonkalakannan tuhoutumiseen. Ounasjoen alkuperäinen kalakanta muodostuu muun muassa taimenesta, harjuksesta ja siiasta.

Valituslautakunta toteaa, että valituksen kohteena olevassa lohien ylisiirtohankkeessa on kyse lohien kulkureittien selvittämisestä merkittyjen ja osin myös radiolähettimillä varustettujen lohien liikkeitä seuraamalla. Näin ollen mätisiirroin tätä hanketta ei voida toteuttaa. Natura-arviointi on tullut laatia niistä vaikutuksista, joita toteutettavalla hankkeella voisi olla Natura-alueen suojeltaviin luontoarvoihin. Eviran lausunnon tarkoituksena on taas selvittää muun muassa kalatautien leviämisalttiutta hanketta toteutettaessa sekä antaa suosituksia haitallisten vaikutusten vähentämiseen. Edellä mainitut lausunnot on laadittu niiden tarkoitusten mukaisesti. Natura-arvioinnissa ei siten ole ollut perusteltua käsitellä Eviran toimivaltaan kuuluvia asioita. ELY-keskuksen päätöksessä on huomioitu Eviran lausunnossaan esittämät ehdotukset virus- ja bakteerinäytteiden ottamisesta sekä virkaeläinlääkärin siirrettäville kaloille tekemästä silmämääräisestä tarkastuksesta ottamalla nuo seikat hakijaa velvoittaviksi lupaehdoiksi. Siltä osin, kuin valittaja katsoo lohien siirtämisen Ounasjokeen olevan vastoin luontodirektiivin tavoitteita, valituslautakunta toteaa, että lohen luetaan kuuluvan Fennoskandian luonnontilaisten jokireittien tyypillisiin kalalajeihin. Lohi katsotaan siten Ounasjoen alkuperäiseksi kalakannaksi, ei vieraslajiksi, jonka tuominen alueelle olisi luontodirektiivin vastaista.

Valittaja katsoo, että lupapäätöksessä on jätetty ottamatta huomioon Eviran lausunnossaan esittämä varoitus siitä, että mikäli lohien siirron mukana vastustettavia kalatauteja leviäisi Kemijokeen, Suomi menettäisi ainakin Kemijoen vesistöalueen tautivapaan aseman näiden kalojen osalta ja tautivapaan statuksen palauttaminen edellyttäisi useita vuosia kestävien vastustusohjelmien käynnistämistä. Evira lausuu muun muassa seuraavaa: Jos siirretään 1 000 lohta, on siis vielä 0,1 % prevalenssillakin todennäköisempää, että siirrettyjen joukossa on infektoitunut kala kuin että ei olisi. Valittaja kysyy, kuka ottaa taloudellisen vastuun siinä tapauksessa, jos Kemijoki saastuisi kalatautien seurauksena. Eviran laskelma osoittaa, että kalataudit olisivat todennäköisiä. Ounasjoen osalta se olisi selvä ympäristörikos, jos luontaiset kalakannat tuhoutuisivat. Valittajan mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla ei tulisi ottaa mitään riskejä. Tästä huolimatta Natura-arviointiselosteessa lausutaan: Edellä esitetyn perusteella voimme päätellä, että lohien ylisiirrolla Ounasjoen vesistöön ei ole vaikutusta ympäristötekijöihin, jotka auttaisivat kalatautien puhkeamista luonnonkalakannoissa. Lapin ELY-keskuksen Y-vastuualueen näkemys ei perustu asiassa mihinkään tutkimukseen tai tieteelliseen näyttöön ja on Eviran kannanoton vastainen.

Valituslautakunta toteaa ensinnäkin, että kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 19 §:n nojalla meri- tai rannikkoalueelta taikka vaelluskalojen nousualueelta peräisin olevien elävien luonnonvaraisten kalojen siirtäminen vaelluskalojen nousualueella sijaitsevaan kalanviljelylaitokseen tai sisävesialueelle on kielletty. Kielto ei kuitenkaan koske emokalojen keräämistä rannikolla tai jokisuissa sijaitseviin säilytystiloihin odottamaan mädin ja maidin lypsyä. Asetuksen 20 §:ssä säädetään luonnonvaraisten kalojen siirtoa koskevan kiellon poikkeuksista. Säännöksen 1 momentin nojalla TE-keskus voi erityisistä syistä myöntää luvan poiketa 19 §:ssä säädetystä kiellosta, jos kyse on kalataloudellisesti merkittävästä hankkeesta, kuten istutusvelvoitteen täyttämisestä, emokalaston perustamisesta, vaelluskalojen luonnontuotannon lisäämisestä tai tutkimisesta taikka hävinneen lajin tai kannan palauttamisesta, eikä vastaavia kaloja ole saatavissa sisävesialueelta. Säännöksen 2 momentin perusteella luvan myöntäminen edellyttää, että siirto ei oleellisesti lisää asetuksen liitteessä 1 tai 2 mainitun taudin eikä liitteessä 3 mainitun bakteeri- tai virustaudin leviämisen vaaraa nousualueen tai sisävesialueen kalanviljelylaitoksiin tai luonnonvaraisiin kalakantoihin. Ennen luvan myöntämistä TE-keskuksen tulee ottaa huomioon Eviran lausunto siirtoon liittyvästä kalatautien leviämisen riskistä.

Valituslautakunta toteaa, että kaloissa esiintyvien eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi merikalojen siirto sisävesiin on kiellettyä. Myös se, että merilohissa esiintyy muun muassa BKD-tautia Eviran lausunnossaan mainitsemalla todennäköisyydellä 0,1 %/1 000 lohta, on asiassa kiistatonta. ELY-keskuksen lupahakemuksessaan esittämässä hankkeessa on kyse maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (470/2008) 20 §:n 1 momentissa tarkoitetusta vaelluskalojen käyttäytymisen tutkimuksesta. Ylisiirrettyjen lohien käyttäytymistä ja reittejä on tarkoitus seurata 800 merkityn ja 200 radiolähettimellä varustetun lohen avulla. Edellä mainittuja tietoja tullaan käyttämään kalaportaiden suunnittelussa muun muassa rakenteen ja sijoittelun osalta. Kyseessä on siten poikkeusluvan myöntämisperusteen täyttävä tutkimushanke. Luvan epääminen edellyttäisi, että siirrettävät kalat oleellisesti lisäisivät bakteeri- tai virustaudin leviämisen vaaraa nousualueen tai sisävesialueen kalanviljelylaitoksiin tai luonnonvaraisiin kalakantoihin. Tapauksessa on tarkoitus käsitellä 1 000 lohen kalaerää, joiden terveydentilan eläinlääkäri tarkastaa silmämääräisesti ennen siirtoa. Kemijokisuulta, josta kalat tullaan keräämään, ei Eviran vuosina 2005 - 2010 ottamien kalanäytteiden perusteella ole todettu vastustettavia kalatauteja lohissa eikä myöskään muissa lohensukuisissa kaloissa. Siirrettävien kalojen määrä on pieni ottaen huomioon koko alue, jonne ne on tarkoitus vapauttaa. Edellä olevan huomioon ottaen hankkeen toteuttamisen ei voida katsoa aiheuttavan todellista kalatautien leviämisriskiä.

Valittaja toteaa, että kaikki Kemijoen velvoiteistutuskalat on kasvatettu sisäveden kalanhautomoissa, jotka ovat jatkuvan tarkkailun alaisina, joten tilanteita ei voida vertailla keskenään. ELY-keskus on sotkenut tahallisesti rakentamattomat vesistöt ja sisävedet keskenään ja jättää huomiotta sisävesien luontaiset kalakannat. ELY-keskuksen arvio kalatautiriskistä ei perustu Eviran lausuntoon tai mihinkään muuhunkaan todelliseen arvioon. Yli 50 vuotta sisävetenä olleen Kemijoen kalojen vastustuskyky kalataudeille ei ole sama, kuin niiden kanssa jatkuvassa kosketuksessa olevien luonnonkalojen (esimerkiksi Tornionjoessa ja Simojoessa). Valittajan mukaan on järjen vastaista edes suunnitella hanketta, jonka seurauksena saattaa olla Kemijoen kalanviljelylaitosten sekä luonnonkalakantojen tuhoutuminen ja selvä terveysriski ihmisille lohien dioksiinipitoisuuden johdosta. Kyseessä on toisin sanoen mahdollinen ja laaja ympäristörikos. Huomioon ottaen Eviran kaksi lausuntoa ylisiirtopäätöstä on pidettävä Euroopan unionin perustamissopimuksen 191 artiklan vastaisena.

ELY-keskus on lausunnossaan 14.6.2011 tuonut esille, että Ylä-Kemijoella on tavattu jo 1990-luvulta lähtien lakisääteisesti vastustettavaa BKD-tautia kalanviljelylaitoksessa. Taudin ei ole havaittu aiheuttaneen luonnonkalojen tuhoutumista ja myös kalanviljelylle aiheutuneet vahingot ovat olleet vähäisiä. Ylä-Kemijoki on ELY-keskuksen näkemyksen mukaan kalatautien osalta samassa statuksessa joen alaosien ja Ounasjoen kanssa, koska vesi virtaa alaspäin eikä esteitä taudinaiheuttajien ja kalojen alas vaeltamiselle ole. ELY-keskus toteaa lisäksi, että Eviran vuonna 2010 Kemijokisuulta ottamissa kalanäytteissä ei todettu vastustettavia kalatauteja. Evira on ottanut Kemijokisuulta kalatautinäytteitä viisivuotiskauden 2005 - 2009 ja tätä aiemminkin, eikä näistä kalanäytteistä ole todettu vastustettavia kalatauteja. Myös Oulujoen, Iijoen tai Kuusamosta itään laskevissa vesistöissä sijaitsevissa kalanviljelylaitoksissa on tavattu vastustettavaa BKD-tautia. Vesistöt ovat samalla tavalla eristettyjä merialueesta kuin Kemijoen vesistö, mutta silti alueilla ei ole havaittu minkäänlaisia merkkejä tuhoista luonnonkalakannoissa, ja kalanviljelyssä tauti on saatu kuriin. Myöskään merialueella ei ole havaittu luonnonkalakantojen tuhoutumisesta mitään merkkejä, vaikka lukuisissa kalanviljelylaitoksissa pitkin Suomen rannikkoa on tavattu vastustettavia kalatauteja.

Valituslautakunta toteaa, että Ounasjoen vesistöön tehdään vuosittain kalojen velvoiteistutuksia. Näiden siirrettyjen kalojen mukana ei ole levinnyt tiettävästi kalatauteja ainakaan siinä määrin, että ne olisivat aiheuttaneet merkittävää vahinkoa. Virusten ja kalatautien leviämisen vastustamiseksi luvanhakija on velvoitettu tarkastuttamaan siirrettävät kalat eläinlääkärillä sekä ottamaan niistä näytteitä Eviran Oulun toimipisteelle toimitettavaksi. Ounasjoen nykyisen kalaston ja siirrettävien kalojen välillä leviävän kalatautiepidemian riski voidaan katsoa varsin vähäiseksi, koska siirrettävät kalat ovat tarkastettuja ja vain terveet kalat siirretään.

Valittaja pitää todennäköisenä, että Ounasjoella vuonna 2009 alkanut rapurutto on seurausta Lapin ympäristökeskuksen 50 lohen istuttamisesta koeluontoisesti jokeen. Rapurutto levisi voimakkaasti kesällä 2010 eli lohen istutuksilla ja rapurutolla Kemijoessa on selvä ajallinen yhteys: Näin ollen on perusteltua epäillä, että istutuksilla on ollut selvä rapuruttoa lisäävä vaikutus. Vaikuttaa siltä, että Ounasjoen kalakantojen väheneminen syksyllä 2010 on todennäköisesti istutuslohien aiheuttama (kalataudit), koska Ounasjoen vedenkorkeus on useana vuonna vaihdellut enemmänkin.

ELY-keskus vastaa lausunnossaan lohien siirron ja rapuruton leviämisen Ounasjokeen ajallista yhteyttä koskien, että Evira on todennut rapuruttoa ensimmäisen kerran Taivalkosken patoaltaassa vuonna 2006. Joen alimmasta patoaltaasta rutto levisi ylöspäin saavuttaen Rovaniemen vuonna 2007. Rapuruttoa oli siis vesistössä jo kaksi vuotta ennen lohien siirtoa. Rapuruttoa on esiintynyt myös Rovaniemen yläpuolella Raudanjoen vesistössä, jonne lohikaloja ei ole siirretty. Myöskään valittajan mainitsemasta Ounasjoen kalakannan vähenemisestä ei ole esitetty tieteellistä näyttöä, eikä alueelta ole raportoitu kalakuolemista.

Edellä olevan huomioon ottaen valituslautakunta katsoo, että valittajan väittämää yhteyttä Ounasjoessa esiintyvän rapuruton ja pienen lohikalaerän istutuksen välillä ei ole todettavissa. Valittaja ei myöskään ole uskottavasti kyennyt esittämään kalatautiepidemian aiheuttamaa kalojen vähenemistä. Kalojen vuosittaiseen saalismäärään vaikuttavat monenlaisen seikat, kuten veden korkeus ja kesän sää.

Valittaja kertoo, että Kemijoen vesistön valuma-alue on Kitisenjoen haaran latvoilta mitattuna 590 kilometriä. Merilohen ylisiirto koskettaa Kemijokivarren useita kuntia, kalastuskuntia ja yhteisen vesialueen omistajia. Eduskunnan ympäristövaliokunta on todennut, että luonnonsuojelulain nojalla tapahtuvien asioiden käsittely on hallintomenettelyä. Hallintolaissa on säännökset muun muassa asianosaisen kuulemisesta. Näin laajassa hankkeessa, jolla todennäköisesti on huomattavia vahingollisia vaikutuksia Ounasjoen ja koko Kemijoen luonnonkalakantoihin, olisi Natura-arvioinnissa tullut soveltaa YVA-lain 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. ELY-keskuksen olisi tullut pyytää Natura-arvioinnista lausunnot YVA-lain 8 a §:n 2 momentin mukaisesti Kemijoki-varren kunnilta ja kalastuskunnilta ja järjestää asiassa yhteisten vesialueiden omistajien kuulemistilaisuuksia. Lapin ELY-keskuksen menettely pyytää lausunto vain ympäristöministeriöltä ei ole hankkeen laajuus huomioon ottaen hallintolain 6 §:n hyvän hallinnon oikeusperiaatteiden mukainen. Hyvään hallintoon kuuluu muun muassa läpinäkyvyys ja hallinnon uskottavuus sekä luottamuksensuoja kansalaisiin nähden. Hallintolain 6 §:ssä edellytetään, että viranomaisen toiminta on puolueetonta ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Hallinnon on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Esimerkiksi luottamuksensuojan keskeisenä sisältönä on, että yksityisen tulee voida luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen. Kalastuskuntien ja kuntien ympäristölautakuntien lausuntojen merkitys korostuu silloin, kun Natura-arvion laatii ympäristöviranomainen. Lapin ELY-keskuksen Natura-arvio ei täytä miltään osin puolueettomuuden ja objektiivisuuden vaatimuksia. Se on hallintolain 6 ja 34 §:n vastainen ja ELY-keskus on soveltanut YVA-lakia virheellisesti.

Valituslautakunta toteaa, että ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994) 4 §:n 1 momentin mukaan YVA-menettelyä sovelletaan hankkeisiin, joissa Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöön paneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Hankkeet, joissa tulee suorittaa ympäristövaikutusten arviointi, on lueteltu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 - 11 kohdissa. Vesistön rakentamisessa ja säännöstelyssä YVA-lain piiriin katsotaan pykälän 3 kohdan alakohtien mukaan kuuluvan seuraavat hankkeet: a) padot ja muut rakenteet, kun padottu tai varastoitu vesimäärä tai vesimäärän lisäys on yli 10 miljoonaa kuutiometriä; b) tekoaltaat, kun padottu tai varastoitu uusi vesimäärä tai vesimäärän lisäys on yli 10 miljoonaa kuutiometriä; c) vesistön säännöstelyhankkeet, jos vesistön keskivirtaama on yli 20 kuutiometriä sekunnissa ja virtaama- tai vedenkorkeusolosuhteet muuttuvat olennaisesti lähtötilanteeseen nähden; d) veden siirto vesistöalueelta toiselle siirrettävän vesimäärän ylittäessä 3 kuutiometriä sekunnissa; ja e) tulvasuojeluhankkeet, joiden hyötyala on vähintään 1 000 hehtaaria. Sanotun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 12 kohdassa laajennetaan YVA-menettelyn kohderyhmää toteamalla, että 1 - 11 kohdassa tarkoitettuja hankkeita kooltaan vastaavien hankkeiden muutoksista tulee tehdä ympäristövaikutusten arviointi.

Valituslautakunnan mukaan edellä mainitussa luettelossa mainittujen hankkeiden (tuotantoeläinrakennusten, metsäteollisuuden tuotantolaitosten, lentokenttien, moottoriteiden, kaukoliikenneväylien ja rautateiden rakentaminen, kaivostoiminnan aloittaminen tai muu vastaava toiminta) mittaluokka huomioon ottaen voidaan todeta, että kyseiseen luetteloon on otettu Suomen mittakaavassa laajat rakennushankkeet. Lisäksi luettelossa mainitut toiminnot ovat tyypillisiä ympäristönsä kuormittajia, jolloin ympäristövaikutusten vähentäminen edellyttää mittavaa etukäteissuunnittelua ja toiminnan jatkuvaa seurantaa. Toisaalta luettelossa on myös edellytetty ympäristövaikutusten arviointia voimakkaasti ympäristömaisemaa muuttavien hankkeiden valmistelussa, kuten padot tahi soranotto yli 25 hehtaarin alueelta. Valituslautakunta katsoo, että 1 000 lohikalan istuttamista vesistöön ei voida rinnastaa 6 §:n 1 - 11 kohdissa mainittuihin hankkeisiin.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin perusteella viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Ounasjoki kuuluu Natura 2000 -alueeseen. Näin ollen ELY-keskuksen Y-vastuualueen 21.3.2011 laatimaa Natura-arviointia voidaan pitää tasoltaan riittävänä selvityksenä hankkeen ympäristövaikutuksista. Valittajakin on aiempaa ELY-keskuksen lohien siirtolupapäätöstä 5.5.2010 dnro 434/5711-2009 koskevassa valituksessa vaatinut pelkästään luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvioinnin suorittamista.

Valituslautakunta toteaa vielä, että ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 2 momentin mukaan ELY-keskuksen toteuttamissa hankkeissa ympäristöministeriö määrää, mikä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta. Ympäristöministeriö on antanut 1.4.2011 Lapin ELY-keskuksen Natura-arvioinnista luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon. Ympäristöministeriö ei ole tässä yhteydessä tuonut esille tarvetta YVA-selvityksen laatimiselle, joten ELY-keskus on perustellusti voinut olettaa Natura-arvioinnin riittäväksi selvitykseksi hankkeen ympäristövaikutuksista.

Valittaja on katsonut YVA-arvioinnin tarpeelliseksi myös sen vuoksi, että hankkeen vaikutusalueen kunnat ja muut ovat jääneet hallintolain vastaisesti kuulematta. Valituslautakunta toteaa tähän, että Askel Ounasjoelle II -hankkeen toteuttamiseen on varattu 1,63 miljoonaa euroa Euroopan aluekehitys- sekä kansallista rahoitusta. Pohjois-Suomen EAKR-toimenpideohjelman 2007 - 2013 laatimiseen on osallistunut laaja sidosryhmä, muun muassa Lapin alueen kunnat ja ympäristöjärjestöt. Askel Ounasjoelle II -hankkeen yhteistyösopimuksesta ilmenee, että yhteistyöosapuolilta, joita ovat Enontekiön, Keminmaan, Kittilän, Tervolan kunnat ja Kemin ja Rovaniemen kaupungit, kerätään hankkeen toteuttamiseen 270 000,00 euroa. Myös valittajan oma kalastuskunta Tapion Jako- ja Kalastuskunta (Tapion-Tarsanrannan jakokunta) on katsonut perustelluksi antaa rahallista tukea 547,00 euroa lohien ylisiirtohankkeen toteuttamiseen. Lisäksi maakunnan yhteistyöryhmä on antanut hankkeelle puoltavan lausunnon 6.4.2009. Edellä olevan huomioon ottaen hankkeen vaikutusalueen kunnilla ja kalastuskunnilla on ollut tieto hankkeesta ja hankkeen toteuttamiseen on suhtauduttu kannustavasti.

Valittajan mielestä ympäristöministeriön lausunnosta on luettavissa, ettei ELY-keskus ole toimittanut Eviran 18.5.2009 ja 18.3.2010 päivättyjä lausuntoja ympäristöministeriölle. Lausunto on tehty puuttuvin esitiedoin ja vain projektin vetäjän omasta projektistaan antaman subjektiivisen arvioinnin perusteella.

Valituslautakunta toteaa, että Natura-arvion laatijan nimi ilmenee niin arviointiasiakirjan lopusta kuin myös hanketta koskevasta esittelyaineistosta. Valittaja ei ole esittänyt näyttöä mistään sellaisesta puutteesta ympäristöministeriön lausunnon perustana olleessa valmisteluaineistossa, jonka voitaisiin katsoa aiheuttavan lausunnon mitättömyyden. Valittajan väittämissä on kyse lähinnä tyytymättömyydestä lausunnon sisältöön muun muassa siltä osin, ettei ministeriö ole katsonut valittajan tavoin hankkeen toteuttamisen aiheuttavan Ounasjoen kalakannalle tuhoutumisuhkaa. Ympäristöministeriö on päinvastoin todennut, että hankkeella ei ole Ounasjoen Natura 2000 -alueen suojeluperusteena oleviin luontoarvoihin negatiivisia vaikutuksia. Ympäristöministeriö on puoltanut hanketta katsoen, että lohien palauttaminen tukee ja kasvattaa jokialueen luontoarvoja.

Valittaja katsoo ELY-keskuksen päätöksen Euroopan ihmisoikeussopimuksen I osan 2 artiklan vastaiseksi, koska dioksiinipitoisen merilohen istuttaminen vaarantaa jokivarren asukkaiden terveyden. Ounasjokeen siirrettävät lohet ovat Itämeren (Atlantin) lohta, joiden dioksiinipitoisuudet ylittävät huomattavasti komission asetuksen (EY) N:o 1881/2006 mukaiset kalojen dioksiinipitoisuudelle asetetut enimmäisrajat. Tästä johtuen Suomelle ja Ruotsille on annettu komission asetuksen 7 artiklassa vain väliaikainen poikkeuslupa lohen kaupalliseen pyyntiin ja markkinointiin 31.12.2011 saakka.

Valituslautakunta toteaa, että lupahakemuksessa on kyse istutettujen lohikalojen kulkureittien selvittämisestä. Lohen palauttamisessa Ounasjokeen ei tavoitella elintarvikkeeksi tarkoitetun lohen kaupallisen pyynnin aloittamista joella, vaan lohien katsotaan edistävän virkistys- ja matkailukalastustoimintaa. Elintarviketurvallisuusvirasto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraavat kalojen dioksiinipitoisuuksia. Näihin tutkimustuloksiin perustuen Evira antaa internet-sivustoillaan suosituksia muun muassa kalojen ihmisravinnoksi käyttämistä koskien. Näitä ohjeita noudattaen virkistyskalastaja voi syödä kalaa turvallisesti. Valittajan väite hankkeen terveysvaaroista ihmisille on valituslautakunnan näkemyksen mukaan perusteeton.

Valittaja katsoo, että ELY-keskus on syyllistynyt menettelyvirheeseen lupapäätöstä 4.5.2011 valmistellessaan. Asiassa olisi myös tullut noudattaa asetuksen (470/2008) 20 §:n 2 momenttia ja pyytää Eviralta uusi lausunto sen jälkeen, kun maaseutuelinkeinojen valituslautakunta oli päätöksellään 27.1.2011 kumonnut aiemman lupapäätöksen.

Lapin ELY-keskuksen kalatalousosasto on ottanut ELY-keskuksen Y-vastuualueen 5.4.2011 toimittamaa lupahakemusta käsitellessään huomioon Eviran 18.3.2010 lohien siirtohankkeesta antaman lausunnon, jonka se pyysi 22.12.2009 Eviralta aiemman, 5.5.2010 annetun lupapäätöksen dnro 434/5711-2009 valmistelua varten. Valituslautakunta toteaa, että ELY-keskuksen päätös sisältää päätöksen Lapin ympäristökeskuksen 18.12.2009 toimittamasta lohien siirtolupahakemuksesta, joka tuli uudelleen käsiteltäväksi valituslautakunnan kumottua päätöksellään 27.1.2011 dnro 139/4/2010 ELY-keskuksen 5.5.2010 antaman ylisiirtoluvan, sekä päätöksen 5.4.2011 jätetystä vastaavansisältöisestä lupahakemuksesta dnro 636/5711-2011. Koska 18.12.2009 ja 5.4.2011 jätetyt lupahakemukset koskevat saman hankkeen toteuttamista, valituslautakunta katsoo Eviran 18.3.2010 antaman lausunnon riittäväksi selvitykseksi myös uuden lupahakemuksen käsittelylle.

Valittaja pyytää kiinnittämään huomiota myös siihen, että ELY-keskus on myöntänyt, että siirrettävien kalojen joukossa saattaa olla vastustettavan virus- ja BKD-tartunnan saaneita kantajakaloja. BKD-taudin vastustamisesta säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (3/EEO/2003). Lupapäätöksen ehdoilla ei voida sulkea pois kalatautien mahdollisuutta. Tästä seuraa, että paikalliskalakantojen tuhoutuminen arvokalojen osalta on todennäköistä. Pahimmassa tapauksessa Kemijoen kalanviljelylaitokset joudutaan ajamaan alas, joka on erittäin todennäköistä silloin, jos merilohia siirretään Ounasjokeen suurempia määriä. Luontaisten kalakantojen tuhoutumisen osalta ei tulisi ottaa edes teoreettista riskiä suojellulla Ounasjoella.

ELY-keskuksen lausunnon mukaan Ylä-Kemijoessa on tavattu jo 1990-luvulla lakisääteisesti vastustettavaa BKD-kalatautia kalanviljelylaitoksessa. Ylä-Kemijoki on kalatautinäkökulmasta samassa asemassa joen alaosien ja Ounasjoen kanssa, koska estettä taudinaiheuttajien tai kalojen alas vaeltamiselle ei ole. Ylä-Kemijoelle istutettujen taimenten on todettu Kemijoki Oy:n tekemien kalamerkintöjen perusteella vaeltavan runsain määrin jokea alavirtaan aina mereen saakka. Eviran Kemijokisuulla tekemissä tautiseurannoissa vuosilta 2005 - 2009 ei ole todettu vastustettavien kalatautien esiintymistä. Evira on tehnyt seurantaa myös ennen vuotta 2005, eikä näissä aiemmissakaan tautitutkimuksissa ole havaittu nykyisin lakisääteisesti vastustettavia kalatauteja.

Valituslautakunta toteaa, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 3/EEO/2003 mukaan BKD-tautia levittävän bakteerin on todettu kykenevän elämään steriilissä jokivedessä jopa kuukauden ajan, joten se voi kulkeutua veden mukana. BKD-taudin tai muiden vastustettavien kalatautien laajamittaista leviämistä ei kuitenkaan ole tapahtunut kalanviljelylaitoksista. Lisäksi on huomioitava, että ylisiirrettävien lohikalojen joukossa ei todennäköisesti ole infektoituneita kaloja tai näitä on vain yksittäiskappaleita, koska nostoalueen kaloissa ei ole tavattu BKD-tautia ja lupaehdoissa edellytetään kalojen kunnon huolellista tarkastamista. Näin ollen ylisiirtohankkeesta aiheutuvan laajan kalatautiepidemian mahdollisuus on häviävän pieni.

Asian lopputuloksen huomioon ottaen valituslautakunta on kumonnut välipäätöksellään 4.5.2011, oikeastaan 30.6.2011, antamansa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen E-vastuualueen kalatalouspalvelut-ryhmän päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan määräyksen.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan soveltamat oikeusohjeet

Neuvoston direktiivi 91/67/ETY eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä saatettaessa vesiviljeltyjä eläimiä ja tuotteita markkinoille 91/67/ETY 10, 12, 13 ja 14 artikla sekä A ja B liitteet
Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 2, 3, 4 ja 6 artikla sekä liitteet I ja II
Luonnonsuojelulaki 64 ja 65 §
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 2, 3, 5, 6, 9, 10, 12 ja 16 §
Yhteisaluelaki 3, 6, 24 ja 25 §
Kalastuslaki 1, 2, 3 ja 48 § sekä 95 § 2 momentti ja 123 § 3 momentti
Hallintolainkäyttölaki 6, 31 ja 32 §
Hallintolaki 6, 27, 28, 29 ja 31 §
Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 3, 4, 5, 18 ja 20 §
Laki valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta 1, 7 ja 16 §
Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 4, 5, 7, 8, 9, 10 ja 11 §
Valtioneuvoston asetus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 1, 2 ja 3 §
Maa- ja metsätalousministeriön asetus kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta 19 ja 20 §

Asian ovat ratkaisseet maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan jäsenet Esa Bomström, Jukka Anttila ja Ari Vesikkala. Esittelijä Kirsi Gröhn.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös kumotaan ja lohien ylisiirto kielletään.

A on uudistanut maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa lausumansa ja lisäksi esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 7 § ei poista hallintolain mukaista virkamiehen esteellisyyttä. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylitarkastaja Jarmo Huhtala ei ole ainoastaan yksi Askel Ounasjoelle II -hankkeen vetäjistä, vaan hän on hankkeen alullepanija ja todellisuudessa myös sen johtaja. Huhtala on asiassa hallintolain 27 ja 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla esteellinen. ELY-keskuksessa on riittävästi sellaisia mainittuun hankkeeseen osallistumattomia virkamiehiä, jotka olisivat voineet tehdä Natura-arvioinnin.

ELY-keskuksen lausumat osoittavat, että lohien ylisiirtohankkeessa on enintään osaksi kysymys tutkimuksesta. Hankkeen taustalla ovat virkistyskalastukseen ja matkailuun sekä kalaportaan rakentamiseen liittyvät taloudelliset edut. Virkistyskalastusta, matkailua ja kalaportaan rakentamista ei ole otettu Natura-arvioinnissa huomioon. Sadat, ehkä tuhannet perho- ja vapakalastajat tulevat polkemaan Ounasjoen rantoja. Ounasjoen varressa esiintyy tiukasti suojeltu laaksoarho.

Näin ollen asiassa suoritettua Natura-arviointia ei ole tehty lain eikä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

A on viitannut viranomaisten asiassa antamiin lausuntoihin, joissa on huomautettu hankkeeseen liittyvästä kalataudin leviämisen vaarasta. Lupamääräyksillä tuota vaaraa ei voida poistaa. Eläinlääkärin tekemä varmennus ei takaa lohien taudittomuutta, sillä tarttuva tauti on ulospäin havaittavissa vasta sen edettyä pitkälle. Lisäksi eläinlääkärin tarkastuskin tehdään vain tarvittaessa. Asiantuntijaviranomaisten lausuntojen perusteella on selvää, että ylisiirto johtaa ennemmin tai myöhemmin Kemijoen luonnonkalakantojen tuhoutumiseen ja kalanviljelylaitosten toiminnan lakkaamiseen.

Kemijoen oltua sisävetenä yli 50 vuotta kalojen vastustuskyky taudeille ei ole sama kuin tautien kanssa jatkuvassa kosketuksessa olevissa joissa elävien kalojen. Kalatautien vastustamiseksi annettuja säädöksiä ei tarvittaisi eikä istutuksia ja ylisiirtoja tarvitsisi rajoittaa, jos sisävesien kalakannat olisivat taudinkestäviä. Lisäksi Ounasjoen nykyiset taimen-, siika- ja harjuskannat ovat saaneet alkunsa velvoiteistutuksista, minkä vuoksi niiden vastustuskyky kalataudeille on vielä heikompi kuin luonnonkalan. Osana Natura 2000 -verkostoa suojeltu Ounasjoen vesistö ei voi olla kalataloudellisten toimien kokeilupaikka.

Valituslautakunta on erehtynyt, kun se Ounasjoen vesistöön vuosittain tehtävien velvoiteistutusten perusteella on arvioinut ylisiirrettävistä kaloista aiheutuvan kalataudin vaaran tarkastusten vuoksi vähäiseksi. Istukkaat kasvatetaan kalanviljelylaitoksissa tarkoin valvotuissa oloissa ja ilman, että ne olisivat yhteydessä mereen.

Lohien ylisiirto on Euroopan unionin perussopimuksen 191 artiklassa mainitun varautumisen periaatteen vastainen, koska kalataudin vaaraa ei voida ehkäisevin toimin poistaa. Ylisiirto on myös lojaliteettiperiaatteen vastainen. Heikentäessään suojelutason säilymistä ja luonnon monimuotoisuutta ylisiirto on lisäksi luontodirektiivin vastainen. Vaarana on, että Suomi joutuu unionin tuomioistuimeen vastaamaan Natura 2000 -verkostoon otetun vesistön turmelemisesta.

Lohien käyttäytymistä on tutkittu vapaana virtaavissa Simojoessa ja Tornionjoessa, eikä ylisiirtohanke tuo uutta selvitystä tähän. Vastineissaan ELY-keskus on korostanut Ounasjoen merkitystä poikastuotantoalueena, mutta hanketta ei voida perustella tälläkään. Ounasjoen kaloista 33,5 prosenttia on petokaloja, erityisesti haukia. Petokalojen osuus Kemijoen patoaltaissa olevista kaloista on 27 prosenttia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Pyhäjoella tekemän tutkimuksen mukaan viikon kestäneen seurantajakson aikana hauet söivät 19 prosenttia tutkimusalueille uineista lohenpoikasista. Vaikka perusteeksi otettaisiin ELY-keskuksen vastineissaan mainitsema Ounasjoen teoreettinen poikastuotanto 300 000 poikasta, mereen pääsevien poikasten määrä jää hyvin vähäiseksi. Näin ollen Ounasjoen kalanpoikastuotannolla ei ole juuri käytännön merkitystä, koska se edellyttäisi petokalojen hävittämistä Ounasjoesta ja Kemijoen pääuoman patoaltaista, mikä taas ei ole joen suojelun vuoksi mahdollista.

Valituslautakunnan mainitsema kalaportaiden sijoittelu jää merkitykseltään avoimeksi. Ylisiirretyt lohet laskeutuvat takaisin mereen voimalaitosten turbiiniaukkojen kautta. On epäselvää, mitä tietoa ne näin ollen voivat antaa kalaportaiden sijoitteluun. Muun muassa biologi Sakari Kännö on katsonut, että lohien nousu Ounasjokeen on käytännössä mahdotonta. Isohaaran kalaportaan lisäksi niiden olisi ennen Ounasjokea noustava vielä neljästä kalaportaasta. Ne eivät ehdi Ounasjokeen ennen talvea. Toimittuaan Rovaniemellä kalabiologina Kännö tuntee Kemijoen vesistöalueen hyvin. Lohien nousun mahdollisuuksista on myös toisenlaisia näkemyksiä, mutta niitä ovat esittäneet lähinnä sellaiset tutkijat, jotka ovat osallistuneet Isohaaran kalatien suunnitteluun ja rakentamiseen. Heidän lausuntoihinsa voi näin ollen liittyä taloudellisia motiiveja.

Myös kysymys kalaporrashankkeiden rahoituksesta on avoin, mikä johtuu lähinnä osakaskuntien, Kemijoki Oy:n sekä ELY-keskuksen välisistä erimielisyyksistä. Osakaskunnat pelkäävät, että kalateiden varjolla Kemijoki Oy irtautuu istutusvelvoitteista.

Rapuruttoa on tavattu Taivalkosken voimalaitoksen patoaltaassa jo vuonna 2006, mutta räjähdysmäisesti se levisi vuosina 2009 ja 2010, ELY-keskuksen aloitettua lohien ylisiirrot Ounasjokeen, ja ulottui ohi Rovaniemen Kemijärvelle päin. Ylisiirrettyjä lohia on noussut noin 40 kilometriä Rovaniemeltä Kemijärvelle päin, Vanttauskoskelle saakka. Näin ollen ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että siirretyt lohet ovat nopeuttaneet rapuruton leviämistä. Siirrettyjen lohien määrällä ei ole merkitystä. Periaatteessa yksikin ruttovirusta kantava lohi riittää turmelemaan rapukannan.

Kun osa vesistöstä on otettu Natura 2000 -verkostoon, hankkeen vaikutuksia ei voida arvioida pelkästään ympäristövaikutusten arvioinnista annetun asetuksen 6 §:n 1 - 11 kohdan mukaisessa menettelyssä. On otettava huomioon Euroopan unionin säädösten etusija kansallisiin säädöksiin nähden, kuten unionin tuomioistuin on muun muassa päätöksessään Costa v. ENEL todennut. Tässä tapauksessa arvioinnin perustaksi olisi tullut ottaa ELY-keskuksen vastineissaan mainitsemat hankkeen tavoitteet, jotka ylitarkastaja Huhtalan laatimassa arvioinnissa on kuitenkin sivuutettu.

Ympäristövaikutusten laajempi arvioiminen olisi ollut tarpeellista ja olisi todennäköisesti johtanut siihen, että hanke olisi todettu luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin vastaiseksi.

Valituslautakunta on vähätellyt dioksiinipitoisen lohen vaarallisuutta ihmisravintona. Dioksiinin haittavaikutusten vuoksi siitä on tiedotettava jokivarren väestölle. Yleensä tiedottamisesta kuuluu määrätä lupapäätöksessä. Siinä tai Natura-arvioinnissakaan dioksiinista ei ole mainintaa. Matkailijoille tieto dioksiinista olisi annettava heidän äidinkielellään.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan kumottua päätöksellään 27.1.2011 ELY-keskuksen 5.5.2010 tekemän päätöksen ELY-keskuksen olisi tullut hankkia Eviralta uusi lausunto ennen kuin se myönsi luvan 4.5.2011 antamallaan päätöksellä. Lausunnon hankkimisen tarkoituksena on, että päätös perustuu tuoreimpaan tietoon. Lausunnon puuttumisen vuoksi viimeksi mainittu päätös on kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta annetun asetuksen 18 §:n ja 20 §:n 2 momentin vastainen ja siten laiton.

Lupapäätöksessä on ilman perusteluja lausuttu, että se voidaan panna täytäntöön mahdollisista valituksista huolimatta. Päätös sisältää siis perustelemattoman valituskiellon ja on siten hallintolainkäyttölain 31 §:n vastainen.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut-ryhmä on lausunnossaan esittänyt valituksen hylkäämistä. Lausunnossa on viitattu asiassa maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle annettuun lausuntoon ja esitetty lisäksi muun ohella seuraavaa:

Ylisiirtohanke, jota varten lupa on 4.5.2011 annetulla päätöksellä myönnetty, on sisällöltään sama kuin hanke, josta Evira oli 18.3.2010 antanut lausunnon. Tämän vuoksi ja kulunut lyhyt aika huomioon ottaen uuden lausunnon hankkimista ei pidetty tarpeellisena. Alueellisena kalatalousviranomaisena ELY-keskus seuraa tarkasti kalatautien esiintymistä toimialueellaan ja koko maassa. Päätöstä 4.5.2011 annettaessa kalatautien esiintymisessä ei ollut tapahtunut muutosta, joka olisi edellyttänyt uuden lausunnon hankkimista. Eviran 18.3.2010 antama lausunto sekä ELY-keskuksella itsellään kalatalousviranomaisena oleva asiantuntemus ja tiedot kalatautitilanteesta antoivat riittävät edellytykset lupa-asian ratkaisemiseen.

Kalakantojen hoidossa ollaan siirtymässä istutuksista luontaisten kalakantojen tukemiseen. Tämä tehdään vesistöjä kunnostamalla ja kalojen kulkumahdollisuuksia parantamalla. Euroopan unionin vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin mukaiseen vesienhoitoon ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvät kansainväliset tavoitteet ovat lisänneet tarvetta luoda mahdollisuuksia kalojen luontaiselle elämänkierrolle myös rakennetuissa vesistöissä. Myös muuttuneet yhteiskunnalliset arvostukset ja ekosysteemipalveluiden säilymisen periaatteet tukevat kiireellisiä toimia vaelluskalojen palauttamiseksi luontaiseen elinympäristöönsä.

Vaelluskalojen luontaisen elinkierron palauttamiseksi valtioneuvosto on 8.3.2012 hyväksynyt periaatepäätöksen kansalliseksi kalatiestrategiaksi. Sen mukaan kalojen kulkumahdollisuuksia parannetaan ja mahdollisten lisääntymisalueiden käyttöönottoa edistetään esimerkiksi rakentamalla kalateitä, vesittämällä uomia ja kunnostamalla perattuja koskia. Kemijoen vesistö on yksi kalatiestrategian kärkikohteista.

A on antanut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa hän on esittänyt muun ohella seuraavaa:

ELY-keskuksen asian eri vaiheissa antamat lausunnot ovat hankkeen tavoitteiden osalta keskenään ristiriitaisia. Vaikka kaupallinen pyynti hankkeen tavoitteena on yritetty kiistää, matkailukalastuksen edellytysten parantamiseen liittyy aina kaupallisia näkökohtia. Kun hanke aiheuttaa rapuruton sekä terveydellisen ja kalatautien vaaran ja kun se johtaa luontodirektiivissä mainitun laaksoarhon häviämiseen Ounasjoen varresta, kysymys on lähinnä harkitusta ympäristörikoksesta. Eviran lausuntojen mukaan ylisiirtoihin liittyvä kalatautien vaara on niin selvä, että se vaarantaa tavoitteet, joiden vuoksi Ounasjoki on otettu Natura 2000 -verkostoon.

Itämerenlohen geeniperimä ei ole vaarassa, mitä osoittaa sekin, että laskurin mukaan Tornionjokeen on vuonna 2012 noussut 70 000 lohta.

Kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 20 §:n 1 momentissa ei ole mainittu virkistys- ja matkailukalastuksen edellytysten parantamista. Hankkeen mainittu tavoite voi olla yhteydessä Levillä oleviin matkailuyrityksiin. Yritysten liiketaloudellisen tuloksen parantaminen ei kuulu ELY-keskuksen kalatalousryhmän tehtäviin.

Evira on asiantuntijaviranomaisena antamissaan lausunnoissa varoittanut lohien ylisiirron seurauksista ja pitänyt mädillä tehtävää siirtoa ainoana oikeana toimena. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 20 §:n 2 momentin sanamuodon mukaisen tulkinnan huomioon ottaminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että ylisiirroista olisi tullut luopua.

Lupaehdot ovat keskenään ristiriitaisia, eikä niiden noudattamisesta ole varmuutta.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on päätöksellään 27.1.2011 kumonnut ELY-keskuksen 5.5.2010 antaman ylisiirtopäätöksen. ELY-keskuksen tämän jälkeen ratkaistua hakemuksen uuden lupaharkinnan jälkeen 4.5.2011 antamallaan päätöksellä kysymyksessä on uusi lupapäätös. Näin ollen ja asianomaiset säännökset huomioon ottaen ELY-keskuksella ei ole ollut harkintavaltaa sen suhteen, onko sen tullut hankkia Eviralta uusi lausunto. Jättäessään lausunnon kuitenkin hankkimatta ELY-keskus on ylittänyt toimivaltansa.

ELY-keskuksen lausunnossaan kalatautitilanteen muuttumattomuudesta esittämä ei pidä paikkaansa. Saalismäärät ovat pienentyneet. On todennäköistä, että siirretty infektoitunut lohi on aiheuttanut paikallisen mateiden kuoleman Lohinivassa ja Helpissä. Kalakuolemat olisivat edellyttäneet julkista tutkimusta, mutta ELY-keskus on jättänyt tutkimatta nuo tapaukset, jotka sillä lupapäätöstä 4.5.2011 antaessaan siis oli tiedossaan. Tähän nähden Eviran lausunnon hankkimatta jättämiseen ei ole ollut perustetta.

Vesistöjen kalataloudellisesta kunnostamisesta on asiantuntijapiireissä erilaisia näkemyksiä. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella on riskianalyysien perusteella luovuttu useiden merkittävien jokien kunnostamisesta. Lapin ELY-keskuksen alueella Raudanjoella arvokalakanta on kunnostuksen seurauksena hävinnyt. ELY-keskuksen lausunnossaan mainitsemat kunnostustoimet ja kulkuväylien parantamiset ovat vähintään kyseenalaisia tai jopa vahingollisia. Vesipolitiikan puitedirektiivi ei vapauta ottamasta huomioon säännöksiä, jotka Natura 2000 -verkostoon otetun vesistön osalta ovat noudatettavina.

Huolimatta valtioneuvoston periaatepäätöksellään hyväksymästä kalatiestrategiasta Euroopassa ei ole jokea, johon lohi nousisi viittä peräkkäistä kalaporrasta. Täkäläistä lohta ei pidä sekoittaa Tyynenmeren lohikantoihin, joilla nousuvietti on huomattavasti voimakkaampi.

Ylitarkastaja Huhtalan toiminta eri yhteyksissä on ollut virkamieslain 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hänen virka-asemansa vastaista ja vahvaan luonnonsuojeluideologiaan perustuvaa. Hänen toimintansa puolueettomuus on tämän vuoksi vaarantunut, ja häntä on pidettävä esteellisenä myös hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Johtavassa asemassa oleva virkamies ei voi yksityishenkilönä esiintyä eri roolissa kuin hän virka-asemansa perusteella on. Natura-arvioinnissaan Huhtala on lisäksi viitannut omaan teokseensa.

Pyytäessään ympäristöministeriön lausuntoa Natura-arvioinnista ELY-keskus ei ole toimittanut ministeriölle Eviran hankkeesta antamia lausuntoja. Ministeriön lausunnosta ilmenee, ettei se ole ollut tietoinen Eviran kannasta.

A on toimittanut lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Lähtökohta

Asiassa on arvioitavana Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (jäljempänä ELY-keskus) elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualueen kalatalouspalvelut-ryhmän 4.5.2011 antama päätös, jolla tämä on kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (470/2008) 20 §:n perusteella myöntänyt saman ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle luvan vuosina 2010 ja 2011 poiketa mainitun asetuksen 19 §:ssä säädetystä luonnonvaraisten kalojen siirtoa koskevasta kiellosta.

2. Riippumattomuutta ja esteellisyyttä koskevat valitusperusteet

A on esittänyt, että menettely, jossa ELY-keskuksen vastuualueet myöntävät lupia toisilleen, ei ole hallintolain 6 ja 28 §:n mukainen, ja että organisaation muutoksen tulos on esteellisyyttä silmällä pitäen huono. Lapin ELY-keskuksen ylitarkastaja Jarmo Huhtala on A:n mukaan Askel Ounasjoelle II -hankkeen vetäjänä ja julkisten kannanottojensa vuoksi ollut hallintolain 28 §:n 1 momentin 1, 3 ja 7 kohdan perusteella esteellinen Natura-arvioinnin laatijaksi.

ELY-keskuksen vastuualueiden oikeudellinen asema

ELY-keskuksen toimialasta säädetään yleisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 §:ssä. Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan ELY-keskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä muun muassa kalatalouden alalla. Momentin 10 kohdan perusteella ELY-keskusten tehtäviin kuuluu muun ohella luonnon monimuotoisuuden suojelu. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan ELY-keskuksen tehtävänä on lisäksi muun muassa huolehtia ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan ELY-keskus jakautuu sille kuuluvien tehtävien hoitamista varten vastuualueisiin. Keskuksen vastuualueista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Muun ohella ympäristönsuojelun, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön sekä vesivarojen käytön valvontatehtävien hoitaminen on edellä mainitun lain 4 §:n 3 momentin mukaan järjestettävä ELY-keskuksessa niin, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan.

Lupaa myönnettäessä voimassa olleen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (910/2009) 3 §:n 15 kohdan mukaan Lapin ELY-keskuksessa on elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri, ympäristö ja luonnonvarat sekä liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan ELY-keskuksen johtaja ratkaisee keskuksen toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty keskuksen muun virkamiehen ratkaistaviksi. Pykälän 2 momentin mukaan ELY-keskuksen johtaja ei voi ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu keskuksen vastuualueen tehtäviin ja toimivaltaan.

ELY-keskuksen toimivalta kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 20 §:n mukaisissa asioissa perustuu mainitun pykälän 1 momenttiin. Momentin mukaan luvan poiketa saman asetuksen 19 §:ssä säädetystä luonnonvaraisten kalojen siirtoa koskevasta kiellosta voi momentissa mainituin edellytyksin myöntää työ- ja elinkeinokeskus. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 7 §:n mukaan työ- ja elinkeinokeskuksissa mainitun lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat, jotka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain nojalla kuuluvat ELY-keskuksille, siirtyivät tuolloin vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle ELY-keskukselle.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 20 §:ssä säädetään, että jos ELY-keskuksen toimivaltaan kuuluvan valvontaa, velvoitteiden asettamista tai oikeuden myöntämistä koskevan hallintoasian puolueeton käsittely voi ilmeisesti vaarantua sen vuoksi, että keskus on tai on ollut asiassa myös asianosaisena, keskuksen on, jollei asian puolueetonta käsittelyä voida keskuksen sisäisin toimenpitein järjestää, pyydettävä lain 8 §:ssä tarkoitettua ministeriötä määräämään toinen ELY-keskus käsittelemään ja ratkaisemaan asia.

Lapin ELY-keskus on lausunnossaan maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle todennut, että ELY-keskuksen työjärjestyksen mukaan ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle kuuluvat muun muassa ympäristönsuojelu ja luonnonsuojelu. Elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualueelle kuuluu muun muassa kalatalous. Vastuualueet ovat substanssiasioissa itsenäisiä ja päättävät muun muassa tehtäväsektoreidensa lupien myöntämisestä. Viimeksi mainitulla vastuualueella kalatalousasioiden hoito on delegoitu maaseutu ja energia -yksikössä toimivalle kalatalouspalvelut-ryhmälle, joka siten päättää kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 20 §:n mukaisesta poikkeusluvasta.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut säännökset ja ELY-keskuksen lausunnossa kerrotut työjärjestyksen määräykset, vastuualueiden tehtävät toisaalta edellä mainitun poikkeusluvan hakijana toimimisen ja hanketta koskevien YVA-menettelyyn ja Natura-arviointiin liittyvien tehtävien sekä toisaalta poikkeusluvan myöntämisen osalta on eriytetty toisistaan. Asian puolueeton käsittely ELY-keskuksessa on voitu järjestää keskuksen sisäisin toimenpitein, eikä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 20 §:ssä tarkoitettuun toimivallan poikkeukselliseen järjestämiseen yksittäistapauksessa ole ollut perustetta. Elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualueen kalatalouspalvelut-ryhmän asiassa tekemä hallintopäätös ei ole virheellinen sillä perusteella, että ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on toiminut poikkeusluvan hakijana ja laatinut luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetun arvion, eikä myöskään siksi, että kysymys ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeesta kuuluu viimeksi mainitun vastuualueen ratkaistavaksi.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen lopputulosta ei näin ollen ole syytä muuttaa ELY-keskuksen vastuualueiden asemaan liittyvillä perusteilla.

Ylitarkastaja Huhtalan esteellisyys

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee pykälän 2 momentin mukaan myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa sekä tarkastuksen suorittavaa tarkastajaa.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan mainitussa momentissa säädetyin perustein tehtävä hankkeen tai suunnitelman alueen Natura 2000 -verkostoon ehdottamisen tai sisällyttämisen perusteena oleviin luonnonarvoihin kohdistuvien vaikutusten arviointi on hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan tehtävä. Pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto ELY-keskukselta. Jos ELY-keskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö.

Ylitarkastaja Huhtala on toiminut ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen palveluksessa ja hän on osallistunut kalojen siirtoa koskevan hankkeen suunnitteluun ja luvan hakemiseen. Sen lisäksi hän on osallistunut luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin suorittamiseen. Kun otetaan huomioon, että ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on asiassa luvanhakija ja että sen on tullut itse hakijana myös tehdä luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi, ei Huhtalan menettelyä voida myöskään pitää hallintolain 27 ja 28 §:n vastaisena, vaikka hyvän hallintotavan kannalta voidaankin esittää näkökohtia sen tueksi, että luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin laatimisen tulisi viranomaisessa kuulua muulle kuin hankkeen suunnitteluun osallistuneelle henkilölle. Kun kuitenkin lisäksi otetaan huomioon, että arvioinnista on tässä tapauksessa pyydetty luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukainen ympäristöministeriön lausunto ja että lupaviranomaisena on toiminut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain mukaan eriytetty toisen vastuualueen kalatalouspalvelut-ryhmä, ei Huhtalan menettely ole voinut aiheuttaa kalatalouspalvelut-ryhmän päätöksen virheellisyyttä muullakaan valituksessa tarkoitetulla perusteella.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen lopputulosta ei näin ollen ole syytä muuttaa myöskään ylitarkastaja Huhtalan toimintaan liittyvillä perusteilla.

3. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen hankkeeseen

A on esittänyt, että hankkeeseen olisi tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ssä on kohdat 1 - 12 sisältävä luettelo lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuista hankkeista ja niiden muutoksista. Luettelo, joka on tarkoitettu tyhjentäväksi, ei käsitä hankkeita, joiden sisältönä on kalojen siirtäminen. Näin ollen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista menettelyä ei ole sovellettava kysymyksessä olevaan hankkeeseen lain 4 §:n 1 momentin perusteella.

Ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin pykälän 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Tuhannen lohen siirtäminen Kemijoen suulta Ounasjokeen joen vaelluskalakantojen elvyttämiseksi ei valituksessa esitetyillä perusteilla todennäköisesti aiheuta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, joiden perusteella siihen olisi pykälän 2 momentin perusteella sovellettava mainitun lain mukaista arviointimenettelyä.

4. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen hankkeen arviointi

A on esittänyt, että Lapin ELY-keskuksen asiassa tekemä Natura-arviointi on puutteellinen. Hän on pitänyt ilmeisenä, että ympäristöministeriöllä ei ole ollut käytettävissään Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran 18.5.2009 ja 18.3.2010 päivättyjä lausuntoja, mikä on vaikuttanut ministeriön Natura-arvioinnista antamaan lausuntoon.

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

Euroopan unionin tuomioistuin on asiassa C-127/02 Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee antamassaan tuomiossa luontodirektiivin 6 artiklan tulkintaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön johdosta lausunut muun ohella, että artiklan 3 kohdan nojalla suunnitelmasta tai hankkeesta kyseessä olevalle alueelle aiheutuvien vaikutusten asianmukainen arviointi merkitsee sitä, että ennen sen hyväksymistä on alaa koskevat parhaat tutkimustulokset huomioon ottaen yksilöitävä suunnitelman tai hankkeen kaikki sellaiset näkökohdat, jotka voivat yksinään tai yhdistettynä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa vaikuttaa alueen suojelutavoitteisiin. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat hyväksyä suunnitelman tai hankkeen vain varmistuttuaan siitä, että se ei vaikuta haitallisesti alueen koskemattomuuteen, kun otetaan huomioon tämän toiminnan vaikutusten asianmukaista arviointia koskevat päätelmät. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä.

Suomessa luontodirektiivi on pantu täytäntöön muun muassa luonnonsuojelulailla, luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa edellytetyn arviointimenettelyn osalta lain 65 §:llä. Pykälän 1 momentissa säädetään, että jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. Pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos ELY-keskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Ounasjoki (FI1301318; 4 730 ha) on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI). Alue muodostuu Ounasjoesta (vesialue) Ounasjärven luusuan alapuolella ja Ounasjoen suiston tulvasaarista. Alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteessä I mainitut luontotyypit Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit, pohjoiset, boreaaliset tulvaniityt sekä *Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior -tulvametsät . Lisäksi alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen II laji laaksoarho sekä lintudirektiivin liitteen I lintulajeja ja liitteessä mainitsemattomia säännöllisesti esiintyviä muuttolintulajeja.

Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on hakenut kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 20 §:n mukaista lupaa 1 000 lohen siirtoon Kemijoen suulta Ounasjoelle vuosina 2010 ja 2011 ja arvioinut hankkeen vaikutukset Ounasjoen Natura 2000 -verkostoon sisällyttämisen perusteena oleviin luonnonarvoihin. Arvioinnissa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Ounasjoen Natura 2000 -verkostoon sisällyttämisen perusteena olevista luontotyypeistä lohien ylisiirto voisi vaikuttaa vain luontotyyppiin Fennoskandian luonnontilaiset joet. Mainitun luontotyypin luonnontilan kannalta keskeisiä tekijöitä ovat uoman rakenteellinen luonnontilaisuus, rantavyöhykkeen luonnontilaisuus, joen luontainen virtaama vaihteluineen ja tulvarytmi, hyvä veden ja pohjan laatu sekä vaelluskalakantojen elinmahdollisuudet. Vaelluskalojen elinmahdollisuuksilla tarkoitetaan vaelluskaloille soveltuvien lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden määrää ja laatua sekä sitä, että joen uoma on kalojen vaelluksen kannalta esteetön.

Lohien ylisiirroilla ei voi olla vaikutusta Ounasjoen rakenteelliseen luonnontilaisuuteen, rantavyöhykkeen luonnontilaisuuteen, virtaamiin eikä veden laatuun. Vaelluskalojen elinmahdollisuuksiin ylisiirrot eivät suoranaisesti vaikuta. Askel Ounasjoelle -hankkeen päätavoitteena kuitenkin on, että vaelluskaloille avataan kalateiden avulla mahdollisuus päästä Ounasjoessa sijaitseville lisääntymisalueille ja että Ounasjokeen palautetaan siihen leimautunut, vaellushaluinen kalakanta. Näin ollen hanke tukee Ounasjoen Natura 2000 -verkostoon ottamisen perusteena olevien luonnonarvojen säilymistä ja lisääntymistä.

Luontodirektiivin liitteessä II mainitun laaksoarhon esiintymiseen tai elinoloihin lohien ylisiirrot eivät vaikuta negatiivisesti. Hankkeen luonne tutkimuksena ja suhteellisen suppea toteuttaminen ei myöskään voi lisätä tässä vaiheessa kalastusta merkittävästi siten, että laaksoarhoesiintymät voisivat muutoinkaan kärsiä vapaa-ajankalastajien toiminnasta.

Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen näkemyksen mukaan lohien ylisiirto ei vaikuta luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetulla tavalla negatiivisesti Ounasjokeen.

Ympäristöministeriön arvioinnista antaman, 1.4.2011 päivätyn lausunnon mukaan arviointi on alueen suojelutavoitteiden kannalta kattavasti laadittu ja siinä esitetty johtopäätös on asianmukaisesti perusteltu. Ministeriöllä ei ole ollut arvioinnista huomautettavaa.

Hankkeen vaikutukset Ounasjoen niihin luonnonarvoihin, joiden vuoksi alue on otettu Natura 2000 -verkostoon, on arvioitu luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla asianmukaisesti. Ympäristöministeriö on antanut arvioinnista lausuntonsa. Arvioinnin perusteella on voitu Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-127/02 antamassaan tuomiossa mainitsemin tavoin ilman tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä todeta, ettei hanke vaikuta haitallisesti alueen koskemattomuuteen. Valituksessa ei ole esitetty seikkoja, jotka antaisivat aiheen arvioida asiaa toisin.

Eviran lausunnot eivät koske edellä mainittuja luonnonarvoja, vaan liittyvät kalastuslain 95 §:n 2 momentin ja eläintautien vastustamisesta eläinten kuljetuksessa annetun asetuksen nojalla annetun kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamista koskevan maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 20 §:n mukaiseen poikkeuslupamenettelyyn.

5. Poikkeuslupa-asian ratkaisu

5.1 Asiassa sovellettavat ja muutoin huomioon otettavat säännökset

Yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 1 artiklan mukaan mainitun direktiivin tarkoituksena on luoda sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden sekä rannikko- ja pohjavesien suojelua varten puitteet, jotka muun muassa estävät vesiekosysteemien sekä vedentarpeen kannalta vesiekosysteemeistä suoraan riippuvaisten maaekosysteemien ja kosteikkojen edelleen huononemisen sekä suojelevat ja parantavat niiden tilaa (artiklan a kohta). Direktiivi on pantu Suomessa täytäntöön muun muassa lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Mainitun lain 28 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä viranomaistehtäviä hoitavien muiden elinten on otettava soveltuvin osin toiminnassaan huomioon valtioneuvoston mainitun lain 17 §:n mukaisesti hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat.

Kalastuslain 95 §:n 2 momentin ja eläintautien vastustamisesta eläinten kuljettamisessa annetun asetuksen (1363/1994) nojalla kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (470/2008) 19 §:n mukaan meri- tai rannikkoalueelta taikka vaelluskalojen nousualueelta peräisin olevien elävien luonnonvaraisten kalojen siirtäminen vaelluskalojen nousualueella sijaitsevaan kalanviljelylaitokseen tai sisävesialueelle on kielletty.

Asetuksen 20 §:n 1 momentin mukaan TE-keskus, nyttemmin ELY-keskus, voi erityisistä syistä myöntää luvan poiketa 19 §:ssä säädetystä kiellosta, jos kyse on kalataloudellisesti merkittävästä hankkeesta kuten istutusvelvoitteen täyttämisestä, emokalaston perustamisesta, vaelluskalojen luonnontuotannon lisäämisestä tai tutkimisesta taikka hävinneen lajin tai kannan palauttamisesta, eikä vastaavia kaloja ole saatavissa sisävesialueelta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, että siirto ei oleellisesti lisää asetuksen liitteessä 1 tai 2 mainitun taudin eikä liitteessä 3 mainitun bakteeri- tai virustaudin leviämisen vaaraa nousualueen tai sisävesialueen kalanviljelylaitoksiin tai luonnonvaraisiin kalakantoihin. Ennen luvan myöntämistä keskuksen tulee ottaa huomioon Eviran lausunto siirtoon liittyvästä kalatautien leviämisen riskistä.

Pykälän 3 momentin mukaan tautien leviämisen riskin arvioimisessa tulee ottaa huomioon siirron kohteena olevan kalakannan näytteenoton tulokset vähintään viideltä edeltävältä vuodelta sekä pyyntialueen lähistöllä sijaitsevien kalanviljelylaitosten ja siirrettävien kalojen määränpäänä olevan alueen terveystilanne. Luvassa voidaan asettaa eläintautien vastustamiseksi välttämättömiä lupaehtoja ja -määräyksiä.

Pykälän 4 momentin mukaan sen 1 momentissa tarkoitetulla luvalla siirrettävien kalojen tulee olla silmämääräisesti terveitä ja elinvoimaisia, eikä siirrettävissä eläinryhmissä saa esiintyä lisääntynyttä kuolleisuutta. Ennen siirtoa suoraan vesistöihin tai siirron yhteydessä on, mikäli mahdollista, näytteenotoin varmistettava, ettei siirrettävissä kaloissa esiinny asetuksen liitteessä 2 tai 3 mainittuja bakteeri- ja virustauteja.

Kalastuslain 121 §:ssä säädetään, että jos vesialueelle istutetaan kala- tai rapulajia tai niiden kantaa, jota siellä ei ennestään ole, tai alueelle suoritetaan kalojen tai rapujen siirtoistutus, on toimenpiteelle saatava ELY-keskuksen lupa. Luvassa voidaan antaa määräyksiä toimenpiteen suorittamisesta. Kalastuslain 121 § on otettava huomioon, kun arvioidaan viranomaisen toimivaltaa asetuksen mukaisen päätöksen tekemiseen, vaikka ELY-keskus tai maaseutuelinkeinojen valituslautakunta eivät ole sitä ilmoittaneet päätöksessä sovellettuna oikeusohjeena.

5.2 Saatu selvitys

Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on hakenut kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 20 §:n mukaista poikkeuslupaa tuhannen lohen siirtämiseen Kemijoen suulta Ounasjokeen vuosina 2010 ja 2011 niin, että kumpanakin vuonna siirretään 500 lohta. Siirrettävistä lohista 200 (100/vuosi) varustetaan radiolähettimillä ja loput ulkoisilla nuolimerkeillä. Radiolähettimillä tehtävällä seurannalla saadaan tietoa siirrettyjen lohien vaellus- ja kutukäyttäytymisestä uudessa ympäristössä. Nuolimerkintöjen avulla saadaan tietoa muun muassa siirrettyjen lohien kalastuskuolevuudesta. Saatua tietoa voidaan hyödyntää, kun rakennettujen jokien luonnonlohikantoja elvytetään ja kalateitä suunnitellaan.

Lohien siirrot ovat osa Askel Ounasjoelle II -hanketta. Lapin ELY-keskuksen hankkeesta 16.6.2010 julkaiseman tiedotteen mukaan lohien ylisiirroilla pyritään elvyttämään Ounasjoen vaelluskalakantoja. Lohenpoikaset leimautuvat syntymäjokeensa ja pyrkivät aikanaan takaisin Ounasjokeen kutemaan. Istutettujen lohien menestyminen Itämeressä on heikentynyt yhtäjaksoisesti ja viime vuosina aiempaakin nopeammin. Merikalastuksessa tehtävien muutosten ohella on suosittava lohen luonnonvaraista lisääntymistä laitoksessa kasvaneiden poikasten asemesta. Itämeren lohikannan turvaamiseksi on tärkeää käynnistää Ounasjoen lohen luonnonvarainen lisääntyminen. Ounasjoessa on noin 2 000 hehtaaria lohelle soveltuvia lisääntymis- ja poikastuotantoalueita, joiden on arvioitu voivan tuottaa vuosittain noin 300 000 lohen vaelluspoikasta. Lohen luontainen lisääntyminen Ounasjoessa hyödyttää sekä jokialueiden vapaa-ajan kalastajia että merialueiden ammattikalastajia. Lisäksi lohen palauttaminen Ounasjokeen hyödyttää alueen luontomatkailua.

Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue vastaa Askel Ounasjoelle II -hankkeen hallinnoinnista ja lohien ylisiirtoluvan hakemisesta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos vastaa siirrettävien lohien merkinnästä ja hankkeeseen liittyvästä tutkimustoiminnasta. Lohien keräämisestä, säilyttämisestä ja kuljettamisesta vastaavat ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos yhdessä. Lohet hankitaan Kemijoen suun ammattikalastajilta, Isohaaran tarkkailupyynnistä ja kalateistä. Siirrettäviksi valitaan terveimmät ja elinvoimaisimmat yksilöt. Valinnan tekee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen henkilöstö.

Lohien siirron lisäksi Askel Ounasjoelle II -hankkeeseen kuuluu toisen kalatien rakentaminen Kemijoen Isohaaraan. Mainittua hanketta seuraavan Askel Ounasjoelle III -hankkeen tuloksena valmistuvat muun muassa Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken ja Valajaskosken voimalaitosten yhteyteen tulevien kalateiden yleis- ja rakennesuunnitelmat.

Lapin ELY-keskuksen elinkeinot, työ, osaaminen ja kulttuuri -vastuualueen kalatalouspalvelut-ryhmä on, Eviran annettua hankkeesta 18.3.2010 päivätyn lausunnon, 5.5.2010 antamallaan päätöksellä myöntänyt ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle poikkeusluvan edellä mainittuihin siirtoihin. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on 27.1.2011 antamallaan päätöksellä A:n valituksesta kumonnut poikkeuslupapäätöksen ja palauttanut asian elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut-ryhmälle uudelleen käsiteltäväksi. Valituslautakunnan mainitun päätöksen perustelujen mukaan poikkeuslupapäätös ei ollut lainmukaisesti perusteltu, koska siitä eivät ilmenneet perusteet, joiden nojalla luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi oli jätetty tekemättä. Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen arvioitua hankkeen vaikutukset Ounasjoen luonnonarvoihin ja haettua poikkeuslupaa uudelleen, kalatalouspalvelut on päätöksellään 4.5.2011 myöntänyt luvan siirtoihin.

Lapin ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö on maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle antamassaan, 14.6.2011 päivätyssä lausunnossa esittänyt, että rakentamaton, 300 kilometriä pitkä Ounasjoki on Itämeren alueen suurin käyttämätön vaelluskalojen poikastuotantoalue. Kemijoella on jo 1990-luvulla tavattu BKD-tautia kalanviljelylaitoksessa. Taudin ei ole havaittu aiheuttaneen luonnonkalakantojen tuhoutumista, ja kalanviljelylle aiheutuneet vahingot ovat olleet vähäisiä. BKD-tautia on tavattu myös Oulujoen ja Iijoen vesistöissä sekä Kuusamosta itään laskevissa vesistöissä. Nuo vesistöt ovat samalla tavalla eristettyjä merestä kuin Kemijoen vesistö. Niissäkään ei ole havaittu merkkejä luonnonkalakantoja kohdanneista tuhoista, ja kalanviljelyssä tauti on saatu kuriin. Myöskään merialueella ei ole havaittu merkkejä luonnonkalakantojen tuhoutumisesta, vaikka vastustettavia kalatauteja on tavattu lukuisissa kalanviljelylaitoksissa pitkin Suomen rannikkoa. Seurantojen perusteella tiedetään, että vastustettavat kalataudit ovat levinneet 1980-luvun loppupuolella muualta Euroopasta Suomen merialueella sijaitseviin kalanviljelylaitoksiin ja kalanviljelyyn liittyvien mädin ja kalojen siirtojen mukana edelleen sisävesien kalanviljelylaitoksiin. Siirrettyjen lohien vaellus- ja kutukäyttäytymistä sekä kalastuskuolevuutta ei voida tutkia kutusiirtojen avulla.

Valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymään Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan sisältyvässä pinta- ja pohjavesien toimenpideohjelmien yhteenvedossa on esitetty muun muassa seuraavaa (s. 116 - 117): "Kemijoen alimpaan voimalaitokseen, Isohaaraan, rakennettiin rakentamisen yhteydessä kalahissi vuonna 1948, mutta se ei koskaan toiminut. Keminmaan kunnan ja valtion yhteisrahoituksella rakennettiin Isohaaraan Kemijoen ensimmäinen kalatie uuden voimalan rakentamisen yhteydessä vuosina 1992 - 1993. Isohaaran kalatien toimivuuden arviointi on nykyisten olosuhteiden vallitessa hyvin vaikeaa. Suurin ongelma on, ettei Kemijokisuun lohenpoikasten istutuskäytäntöjä ja kalastusjärjestelyjä ole suunniteltu edesauttamaan kalojen pääsyä kalatiehen. Vaelluspoikaset istutetaan jokisuulle ja sen edustalle, jolloin niiden toivotaan kotiutuvan istutuspaikalleen jokisuuhun, eikä kalatien yläpuolisille jokiosuuksille. Lisäksi Kemijokisuun kalanhoitovelvoitteen toimintaperiaatteen mukaisesti jokisuuhun istutetut ja sinne syönnösvaelluksensa jälkeen palaavat lohet pyritään pyydystämään mahdollisimman tehokkaasti terminaalialueen ja jokisuun kalastuksen avulla. Tätä taustaa vasten kalatien useamman sadan lohen vuosittaisia nousumääriä voidaan pitää vähintäänkin tyydyttävänä.

Isohaaraan on suunniteltu uusi yhdistelmäkalatie, jolla on lainvoimainen lupa. Hanke on vuonna 2009 rahoitusvaiheessa, maakunnan yhteistyöryhmä on myöntänyt hankkeelle tarvittavan EU-rahoituksen, mutta kuntien kanssa neuvotellaan vielä rahoitusosuuksista. Toteutuksen on arvioitu ajoittuvan vuosille 2009 - 2010. Kalatien rakentamisen yhteydessä on tarkoitus siirtää 1 000 kpl lohia Ounasjoelle. Sukukypsien vaelluskalojen (lohien) ylisiirrolla elvytetään Ounasjoen vaelluskalakantoja tuottamaan lisää kalateihin pyrkiviä vaelluskaloja."

Kansallista kalatiestrategiaa koskevassa, 8.4.2011 päivätyssä ehdotuksessa on todettu, että Suomen suurimmat vaelluskalajoet on valjastettu vesivoiman tuotantoon Teno-, Näätämö-, Tornion- ja Simojokea lukuun ottamatta. Rakennettujen jokien kalakannoille ja kalastukselle aiheutuneiden haittojen vesilain mukainen kompensaatio on painottunut kalanistutuksiin. Kalakantojen palauttaminen luonnolliseen elinympäristöönsä muun muassa kalateitä rakentamalla on ollut vähäistä verrattuna muihin Keski- ja Pohjois-Euroopan maihin. Vaelluskalakannat eivät pitkällä aikavälillä säily elinvoimaisina ilman luonnon lisääntymiskiertoa. Resurssien painopisteen ohjaaminen kalakantojen luonnonlisääntymistä edistäviin toimenpiteisiin on nykytilanteessa tarkoituksenmukaista ja jopa välttämätöntä vaelluskalakantojemme monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Luontaisin lisääntymismekanismein vaelluskalakannan on mahdollista tuottaa runsaasti hyvälaatuisia vaelluspoikasia.

Tarvetta avata mahdollisuus kalojen luonnolliselle lisääntymiskierrolle myös rakennetuissa vesistöissä ovat lisänneet erityisesti Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisen vesienhoidon tavoitteet. Kiireellisiä toimia vaelluskalakantojen palauttamiseksi niiden luonnolliseen elinympäristöön tukevat myös muut kansainväliset ja kansalliset velvoitteet, yhteiskunnan arvostusten muutokset ja ekosysteemipalvelujen säilyttämisen periaatteet.

Vaelluskalojen kulku- ja lisääntymismahdollisuuksia edistäviä toimenpiteitä pyritään toteuttamaan erityisesti niissä vesistökohteissa, joissa on edellytyksiä valtakunnallisesti ja paikallisesti merkittävien vaelluskalakantojen kotiutukselle, elvyttämiselle tai suojelulle. Jos tiedot edellytysten arvioimiseksi ovat puutteellisia, tulee tietopohjaa lisätä. Rajalliset resurssit kalateiden rakentamiseen on kohdennettava kokonaisuuden kannalta hyödyllisimpiin kohteisiin. Kalakantojen uhanalaisuuden ja alkuperäisyyden ohella on otettava huomioon saavutettavan poikastuotantoalueen pinta-ala, jota tulee tarkastella myös suhteessa kalateiden rakennuskustannuksiin. Varsinkin usean perättäisen padon ohittamista vaativissa kohteissa on pystyttävä arvioimaan vaelluskalojen luonnollisen lisääntymiskierron onnistumisen mahdollisuudet. Lisäksi tarvitaan tietoa kalateiden sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista etenkin suurten jokien kalatieratkaisuja arvioitaessa.

Jotta vaelluskalojen luonnonkierron onnistumista voidaan arvioida, tarvitaan muun muassa vaelluspoikasten kuolleisuudesta ja lisääntymisen onnistumismahdollisuuksista tietoa, jota voidaan saada esimerkiksi ylisiirtokokein. Kalatien suunnittelun ja sijoittamisen tueksi on tarpeen selvittää muun muassa voimalaitosten alle nousevien kalojen vaellusreittejä ja kerääntymisalueita.

Valtioneuvosto on 8.3.2012 tehnyt edellä mainitun ehdotuksen pohjalta kansallista kalatiestrategiaa koskevan periaatepäätöksen.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen hakemuksesta antamassa 18.3.2010 päivätyssä lausunnossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kemijoen suualueelta ja Isohaaran kalatiestä on vuosina 2005 - 2009 tutkittu 229 merilohiemoa virusten varalta ja 231 merilohiemoa BKD-taudin varalta. Tutkituista kaloista ei löytynyt säädösten perusteella vastustettavia kalatauteja. Muista lohikaloista (meritaimen, siika ja kirjolohi) mainittuina vuosina tutkittiin virusten varalta 770 yksilöä ja BKD-taudin varalta 790 yksilöä. Niistäkään vastustettavia kalatauteja ei löytynyt.

Luonnonlohien ylisiirtoihin liittyy aina vaara kalatautien leviämisestä. Merialueen luonnonkaloista on Suomessa löydetty VHS- ja IPN-viruksia sekä BKD-bakteeria. Kemijoen suualueen lohipopulaation kokoon nähden edellä mainittu otanta on pieni eikä kerro koko todellista tautiriskiä. Riskin suuruuteen vaikuttavat siirrettävien kalojen määrä, siirtoa edeltävät toimenpiteet ja mahdolliset tautitilanteen muutokset merialueella.

Aineistoa koskevan matemaattisen tarkastelun perusteella Evira on päätynyt siihen, että siirrettäessä 1 000 lohta on 0,1 prosentin prevalenssillakin todennäköisempää, että joukossa on infektoitunut kala kuin että ei ole. Yhteenvetona Evira on todennut, että luonnonlohia koskevan tautiseurannan perusteella tarkasteltuina tautiprevalenssit ovat alhaisia. Siirrettävien kalojen määrän ollessa suuri on hyvinkin pienten tautiprevalenssien vallitessa kuitenkin todennäköistä, että siirrettävien kalojen joukossa on vastustettavan virus- tai BKD-tartunnan kantajia. Evira on muistuttanut, että lohien siirtäminen mereltä sisämaahan on mahdollista myös mätisiirroin, jolloin tautien leviämisen riski on huomattavasti pienempi kuin eläviä kaloja siirrettäessä.

Jos lupa kuitenkin myönnetään, on Eviran lausunnon mukaan tarpeellista kaikin mahdollisin toimenpitein varmistaa, ettei kalojen mukana siirry tauteja Kemijoen vesistöalueen luonnon- ja viljelykaloihin. Siirrettävien merilohien tautitilanteen kartoittamiseksi lausunnossa on esitetty, että lupaan liitetään ehto, jonka mukaan hakijan on toimitettava siirrettävistä eristä lohinäytteitä virus- ja bakteeritutkimuksiin Eviran Oulun toimipisteeseen erikseen sovittavalla tavalla. Jokaisen siirrettävän kalan on oltava virkaeläinlääkärin tarkastama, silmämääräisesti terve ja elinvoimainen. Kaikki heikkokuntoiset yksilöt on lähetettävä Eviran Oulun toimipisteeseen tutkittaviksi. Siirto on voitava keskeyttää välittömästi, jos siirrettävissä kaloissa todetaan tarttuvan kalataudin oireita. On varmistettava, ettei tauteja siirry kalojen kuljetuksen yhteydessä. Kuljetuksissa käytettävä vesi on otettava tautivapaasta paikasta. Kuljetuksen jälkeen kaikki kalojen tai niiden veden kanssa kosketuksissa olleet altaat, laitteet ja välineet on desinfioitava.

5.3 Oikeudellinen arviointi

Istutettujen lohien menestyminen Itämeressä on heikentynyt. Vaelluskalakannat eivät pysy elinvoimaisina ilman luonnon lisääntymiskiertoa.

Kysymyksessä olevien siirtojen tavoitteena on vaelluskalakantojen elvyttäminen käynnistämällä lohen luonnonvaraista lisääntymistä Ounasjoessa. Ounasjoki on Itämeren alueen suurin käyttämätön vaelluskalojen poikastuotantoalue. Siirroilla myös hankitaan tietoa, jota tarvitaan vaelluskalakantojen elvyttämistä ja kalaportaiden rakentamista varten.

Kysymyksessä on maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 470/2008 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu kalataloudellisesti merkittävä hanke. Vastaavia kaloja ei ole saatavissa sisävesialueelta. A:n valituksessa ei ole kyse siirrettävien lohien perinnöllisistä ominaisuuksista tai alkuperästä.

Siirrot on tarkoitettu edistämään luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja ne ovat valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymän Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaisia.

Evira on 18.3.2010 päivätyssä lausunnossaan todennut, että siirtoihin liittyy aina vaara kalatautien leviämisestä ja että leviäminen on sitä todennäköisempää mitä suurempi siirrettävien kalojen määrä on. Mätiä siirrettäessä tautien leviämisen riski on huomattavasti pienempi kuin eläviä kaloja siirrettäessä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 470/2008 20 §:n mukaan poikkeamisen edellytysten kannalta ratkaisevaa on, ettei siirto oleellisesti lisää asetuksen liitteissä mainittujen tautien leviämisen vaaraa.

Eviran edellä mainitun lausunnon mukaan Kemijoen suualueelta ja Isohaaran kalatiestä vuosina 2005 - 2009 tutkituista merilohiemoista ja muista lohikaloista ei löytynyt vastustettavia kalatauteja. Hakemuksen mukaan siirrettäviksi valitaan terveimmät ja elinvoimaisimmat yksilöt. Kun lisäksi otetaan huomioon, että lupamääräyksen 2 mukaan kaikkien siirrettävien kalojen on oltava virkaeläinlääkärin tarkastamia, ja muut luvassa asetetut lupaehdot ja -määräykset, kysymyksessä olevat siirrot eivät oleellisesti lisää asetuksen 470/2008 liitteissä mainittujen tautien leviämisen vaaraa. Leviämisen vaaraa arvioidessaan korkein hallinto-oikeus on lisäksi ottanut huomioon, mitä Lapin ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö on lausunnossaan maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle kalatautitilanteesta Kemijoen vesistössä, eräissä muissa vesistöissä ja Suomen merialueella esittänyt.

Lohen luonnonvaraisen lisääntymisen käynnistämisen lisäksi siirtojen tarkoituksena on hankkia kalojen käyttäytymistä ja kalastuskuolevuutta koskevaa tietoa, jonka saaminen ei ole mahdollista, jos hanke toteutetaan elävien kalojen sijasta mätiä siirtämällä.

Evira on antanut lausunnon hankkeesta 18.3.2010. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksellään 27.1.2011 kumottua Lapin ELY-keskuksen kalatalouspalvelut-ryhmän poikkeuslupapäätöksen ja palautettua asian sille uudelleen käsiteltäväksi tämä on, sitten kun ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue oli arvioinut hankkeen vaikutukset Ounasjoen luonnonarvoihin ja hakenut poikkeuslupaa uudelleen, 4.5.2011 antamallaan päätöksellä myöntänyt luvan lohien siirtoihin. Kun otetaan huomioon, että asia on palautettu uudelleen käsiteltäväksi ja että lupaviranomainen on siten jatkanut hakemuksen käsittelyä, ja Eviran edellä mainitun lausunnon antamisesta kulunut lyhyt aika, asiassa ei ole ilmennyt perustetta, jonka vuoksi Eviralta olisi tullut pyytää vielä uusi lausunto.

Kysymyksessä olevat lohien siirrot ovat osa Askel Ounasjoelle II -hanketta. Kun otetaan huomioon, mitä maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen perusteluissa on hankkeesta ja sen sidosryhmistä lausuttu, lohien siirtoja koskevasta hakemuksesta kuuleminen on ollut hallintolain 34 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaisesti muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.

ELY-keskuksen kalatalouspalvelut-ryhmän päätös ei ole sellainen, että se olisi hallintolainkäyttölain 31 §:n 2 momentin mukaan voitu määrätä täytäntöönpantavaksi lainvoimaa vailla olevana. Kun valitus kuitenkin tällä päätöksellä on lainvoimaisesti ratkaistu, ei asiasta ole tarpeen enemmälti lausua.

6. Lopputulos

Edellä esitetyillä perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori ja hallintoneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Jukka Lindstedt. Asian esittelijä Petri Leinonen.