KHO:2013:157
- Asiasanat
- Maankäyttö ja rakentaminen, Yleiskaava, MU-merkintä, Pääkäyttötarkoitus, Kohtuullisuus, Toimenpiderajoitus, Maisematyölupa
- Tapausvuosi
- 2013
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 3473/1/11,3475/1/11
- Taltio
- 3162
Rantaosayleiskaavan maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, jolle kohdistuu ulkoilukäyttöä ja/tai ympäristöarvoja (MU), oli määrätty toimenpiderajoitus, jonka mukaan maisemaa muuttavaa toimenpidettä ei saanut suorittaa ilman maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä tarkoitettua maisematyölupaa. Kun otettiin huomioon alueen maisemalliset arvot, ulkoilu- ja virkistyskäytön tarpeet sekä se, että maisematyölupa oli myönnettävä, mikäli toimenpide ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen taikka turmele kaupunki- tai maisemakuvaa, kaavamerkintä ei ollut MU-merkinnän pääkäyttötarkoituksen vastainen eikä maanomistajan kannalta kohtuuton.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 39 § 4 momentti, 43 § 2 momentti, 128 § ja 140 § 1 ja 3 momentti
Päätös, josta valitetaan
Oulun hallinto-oikeus 19.10.2011 nro 11/0465/2
Asian aikaisempi käsittely
Suomussalmen kunnanvaltuusto on 14.6.2010 (§ 27) hyväksynyt Eteläisen Kiantajärven rantaosayleiskaavan.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Oulun hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä B:n ja hänen asiakumppaniensa valitukset sekä näiden vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:
Suunnittelun lähtökohta
Kiantajärvi jakaantuu useisiin erillisiin altaisiin, se haarautuu pohjoisessa kahdeksi pitkäksi lahdeksi ja liittyy etelässä Niskanselkään. Pinta-alaltaan noin 6 500 hehtaarin suuruinen suunnittelualue käsittää Kiantajärven eteläisen osan, joka jää valtatien 5, Veikkolantien, Alajärventien ja Suomussalmentien rajaaman alueen sisälle. Etelälaidaltaan alue rajautuu Suomussalmen ja Suomussalmen kirkonkylän taajamiin. Suunnittelualueella on rantaviivaa noin 70 kilometriä.
Suunnittelualueen rannoilla on pääasiassa haja-asutusta. Pieniä asutuskeskittymiä on Kannaksella, Alajoen pohjoispuolella, Kylmäniemessä, Salolassa ja Hulkonniemessä sekä Värjänsalmen molemmilla puolilla. Taajamia alueella ei ole.
Suunnittelualueella on voimassa 29.4.2009 vahvistettu Kainuun maakuntakaava. Alueelle ei ole laadittu yleiskaavoja eikä asemakaavoja tai ranta-asemakaavoja. Suunnittelualueen eteläosassa sijaitsevan leirintäalueen yhteyteen ollaan laatimassa ranta-asemakaavaa. Suunnittelualueen ulkopuolella sijaitsevissa Suomussalmen ja Suomussalmen kirkonkylän taajamissa on voimassa asemakaavat.
Rantaosayleiskaavan kaavaselostuksesta ilmenee, että kaavalla määritellään ranta-alueiden maankäyttö. Tavoitteena on ohjata rantojen käyttöä siten, että rantarakentaminen tukee nykyistä yhdyskuntarakennetta sekä pysyvän asumisen että vapaa-ajan asumisen osalta. Suunnittelualueelle sijoittuu matkailukohteita, ja tarkoituksena on selvittää matkailuyritysten toimintaedellytyksiä, ja mahdollisuuksia lisätä matkailuelinkeinoja. Kaavatyössä selvitetään myös alueen vesihuollon tarve ja mahdollisen keskitetyn vesihuoltoverkon laajuus.
- - -
Rantayleiskaavaa koskevat sovellettavat oikeusohjeet
Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella.
Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:
1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;
2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;
3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;
4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;
5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;
6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;
7) ympäristöhaittojen vähentäminen;
8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä
9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.
Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.
Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:
1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;
2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä
3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.
Yhdenvertaisuus kaavoituksessa
Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa.
Yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumistapa riippuu viime kädessä kulloinkin kysymyksessä olevasta kaavamuodosta. Periaate edellyttää muun ohella, ettei alueiden maanomistajia aseteta toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita. Kun arvioidaan, onko kaavaratkaisulla syrjäytetty vaatimus maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta, on otettava huomioon hyväksytty kaavaratkaisu sekä yleiskaavan sisältövaatimukset kokonaisuudessaan.
Kaavan kuvaus
Asutusta ja matkailun alueita koskevat merkinnät
Rantaosayleiskaavassa on ympärivuotista asutusta osoitettu asuinaluetta (A), erillispientalojen asuinaluetta (AO) ja maatilojen talouskeskusten aluetta (AM) koskevilla aluevarauksilla. Erillispientalojen asuinalueella rakennuspaikalle saa rakentaa enintään 300 kerrosneliömetrin suuruisen yhden tai kahden huoneiston asuinrakennuksen lisäksi yhden erillisen saunan ja tarvittavia pienimuotoisia talous- ja tuotantorakennuksia siten, että rakennusten yhteenlaskettu kerrosala on enintään 400 neliömetriä. Maatilojen talouskeskusten alueelle talouskeskuksen yhteyteen saa sijoittaa kaksi enintään kaksikerroksista asuinrakennusta. Rakennuspaikan rakennusoikeus on enintään 10 prosenttia rakennuspaikan pinta-alasta.
Loma-asuntojen rakentamiseen tarkoitetut alueet on osoitettu loma-asuntoalueita (RA), (RA/sm) ja (RA-1) koskevilla merkinnöillä. Loma-asuntoalueelle (RA) ja muinaismuistoalueeseen rajautuvalle loma-asuntoalueelle (RA/sm) saa rakennuspaikalle rakentaa yhden enintään 170 kerrosneliömetrin suuruisen loma-asunnon, saunan sekä tarpeellisia talousrakennuksia siten, että rakennusten yhteenlaskettu kerrosala on enintään 230 neliömetriä. Ympäristöllisesti aralle alueelle sijoittuvalle loma-asuntoalueelle (RA-1) saa rakentaa yhden loma-asunnon, saunan sekä tarpeellisia talousrakennuksia siten, että rakennusten yhteenlaskettu kerrosala on enintään 80 neliömetriä.
Erillispientalojen asuntoalueille ja loma-asuntoalueille on merkitty alueille sijoittuvat olevat rakennuspaikat ja rantaosayleiskaavan mukaiset uudet rakennuspaikat.
Matkailupalvelujen alue (RM) varataan matkailu- ja loma-asuntojen rakentamiseen. Alueelle voidaan rakentaa enintään aluevarausmerkinnän yhteydessä osoitetun pinta-alan mukainen kerrosneliömäärä rakennuksia. Yli 500 kerrosneliömetrin rakennusoikeuden omaavilla RM-alueilla rakennuslupien myöntämisen tulee perustua alueelle laadittavaan yleiskaavaa tarkempaan asemakaavaan tai ranta-asemakaavaan.
Maa- ja metsätalousalueita koskevat merkinnät
Kaavaselostuksesta ilmenee, että rantaosayleiskaavassa maa- ja metsätalousalueet on jaoteltu käyttötarkoituksensa mukaan joko pelto- tai metsäalueisiin. Mikäli alueilla on merkitystä ulkoilun kannalta tai niillä on maisemallisia tai ympäristöarvoja, ne on tuotu esille kaavamerkintöjen sisällöissä. Osayleiskaavassa on osoitettu maa- ja metsätalousalueita viidellä eri maankäytöllisellä aluevarauksella.
Metsätalousvaltainen alue (M) on tarkoitettu pääsääntöisesti metsätalouden harjoittamiseen. Kaavamääräyksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n perusteella määrätään, että rantavyöhykkeellä (enintään 200 metrin syvyinen vyöhyke rantaviivasta mitaten maastolliset olosuhteet huomioon ottaen) saa rakentaa vain maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia, ei asuin- ja lomarakennuksia. Kaavaselostuksessa on todettu, että tällä merkinnällä on osoitettu ne metsätalousalueet, joilla ei ole mitään erityisiä luonto- tai maisema-arvoja.
Maatalousvaltainen alue (MT) on tarkoitettu pääsääntöisesti maatalouden harjoittamiseen. Kaavamääräyksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n perusteella määrätään, että rantavyöhykkeellä (enintään 200 metrin syvyinen vyöhyke rantaviivasta mitaten maastolliset olosuhteet huomioon ottaen) saa rakentaa vain maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia, ei asuin- ja lomarakennuksia.
Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolle kohdistuu ulkoilukäyttöä ja/tai ympäristöarvoja (MU) on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Kaavamääräyksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n perusteella määrätään, että alueella saa rakentaa vain edellä mainittuja tarkoituksia ja virkistyskäyttöä palvelevia pohjapinta-alaltaan enintään 20 neliömetrin suuruisia rakennelmia/rakennuksia (kuten laavut, kodat) ja että maisemaa muuttavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä tarkoitettua maisematyölupaa. Kaavaselostuksessa on todettu, että tällä aluemerkinnällä on osoitettu maa- ja metsätalousalueita, jotka ovat ulkoilun kannalta merkittäviä. Usein näillä alueilla on merkitystä myös maiseman säilymisen kannalta.
Metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY) on tarkoitettu pääasiassa metsätalouden harjoittamiseen. Kaavamääräyksen mukaan metsätalouden harjoittamisessa tulee huomioida alueen luontoarvojen säilyminen. Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n perusteella määrätään, että maisemaa ja ympäristöä muuttavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä tarkoitettua maisematyölupaa.
Maisemallisesti arvokas peltoalue (MA) on tarkoitettu pääasiassa maatalouden harjoittamiseen. Tällä merkinnällä osoitetut avoimet viljelymaisemat muodostavat arvokkaan kulttuurimaiseman rungon. Kaavamääräyksen mukaan rantavyöhykkeellä (noin 200 metrin syvyinen vyöhyke rantaviivasta mitaten maastolliset olosuhteet huomioon ottaen) saa rakentaa vain maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia, ei asuin- ja lomarakennuksia. Kaavasuosituksen mukaan peltojen avoimina säilymisen tukeminen ja mahdolliset ympäristönhoitotoimenpiteet ovat erityisesti näillä alueilla perusteltuja.
Luontoarvoja koskevat merkinnät
Metsähallituksen päätöksellä muodostettava suojelumetsä tai ympäristöarvometsä on osoitettu suojelualueeksi (S).
Luontovyöhykettä koskevalla merkinnällä (luo) on likimääräisesti rajattu mahdolliset metsälain 10 §:n tai luonnonsuojelulain 28 §:n mukaiset kohteet ja muut ympäristö- tai maisema-arvoltaan merkitykselliset kohteet. Kaavamääräyksen mukaan ympäristön tilaan vaikuttavia toimenpiteitä suoritettaessa on otettava huomioon, ettei alueen luonto- tai maisema-arvoja vaaranneta tai heikennetä.
Järvi- ja luontomaisemavyöhykettä koskevalla rajauksella (jm) on likimääräisesti rajattu järvi- ja luontomaisemallisesti arvokkaita kokonaisuuksia. Maisemassa korostuvia elementtejä ovat muun muassa pienipiirteiset niemet, lahdet, lammet, joet, saaret ja näitä reunustavat metsäiset ja kallioiset rannat. Kaavasuosituksen mukaan rajauksen sisällä olevien alueiden maankäytössä tulisi ottaa huomioon maisemallisten arvojen säilyttäminen.
Rantaosayleiskaavan yleisiä määräyksiä
Rantaosayleiskaavassa on määrätty, että rannoille osoitetuille oleville ja uusille, sekä muille alueille osoitetuille oleville rakennuspaikoille sekä venevalkamille ja uimarannoille voidaan rakennusluvat myöntää suoraan yleiskaavan pohjalta. Ranta-alueiden ulkopuolella voidaan sallia haja-asutusluonteinen rakentaminen, ellei aluekohtaisissa kaavamääräyksissä tai kunnan rakennusjärjestyksessä ole muuta mainittu. Ranta-alueen ja rantavyöhykkeen rakennusoikeus on tilakohtaisesti osoitettu AO-, AM-, RA- ja RM-alueille. Yleiskaava on näiden alueiden osalta laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 ja 2 momenttien mukaisesti siten, että rakennusluvat näille rakennuspaikoille voidaan myöntää suoraan yleiskaavan perusteella. Muilta osin ranta-alueilla rakentaminen ei ole sallittua.
Maiseman huomioon ottamisen osalta on maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n perusteella määrätty, että rantaosayleiskaavassa rajatuilla MU- ja MY-alueilla metsänhoitosuositusten vastaisia hakkuutoimenpiteitä tai maisemaa muuttavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä tarkoitettua maisematyölupaa.
Aluevarausten sijoittaminen rantaosayleiskaavassa
Metsähallitus omistaa noin puolet koko kaava-alueesta. Metsähallituksen maiden osalta rakentamisoikeudet on keskitetty tietyille, parhaiten rakentamiseen soveltuville ja tarkoituksenmukaisille alueille. Samalla on vastattu tarpeeseen saada taajamien läheisyyteen matkailumajoitusta. Kun Metsähallituksen omistuksessa olevien laajojen ranta-alueiden osalta rakennusoikeudet on keskitetty ryhmiin, on vastaavasti voitu osoittaa laajoja ranta-alueita kokonaan rakentamiselta vapaina alueina. Kaavaselostuksen mukaan matkailua palvelevasta majoitustarjonnasta on selkeä puute Eteläisen Kiantajärven alueella.
Rantaosayleiskaavassa Vuonanniemen tyveen Märännönkankaalle, niemen eteläosaan Niemikankaalle sekä Vaapaniemeen on osoitettu aluevaraukset matkailua palvelevien rakentamisalueiden muodostamiseen (RM). Nämä alueet on suunniteltu liitettäväksi kunnallisteknisiin verkostoihin. Lisäksi on osoitettu pienialaiset RM-alueet Hulkonniemeen ja Pieni-Kianta-lahden pohjukkaan.
Loma-asuntoalueita (RA) on osoitettu eri puolille kaava-alueen rantoja siten, että rakennuspaikat sijoittuvat pääasiassa ryhmiin. Erillispientalojen asuinalueet (AO) sijaitsevat pääasiassa rannan takamaastossa. Rantaosayleiskaavassa on osoitettu ranta-alueille kaikkiaan noin 260 rakennuspaikkaa, joista 140 on uusia rakennuspaikkoja.
Laajoja maa- ja metsätalousvaltaisia alueita merkinnällä (MU) on osoitettu valtatiehen 5 rajoittuen kaava-alueen lounaisosaan, Vuonanniemen Märännönkankaalle, Karvoskankaalle ja niemen eteläkärkeen Niemikankaalle, Alajoen, Kolmikannanniemen ja Märäntölampien ympäristöön, Kankaan - Myllyojan alueelle sekä Vaamanniemeen. Luvalaisniemeen ja Könöskorpeen on osoitettu laajat maa- ja metsätalousalueet merkinnällä (MY). Pääosa muuhun kuin rakentamiseen ja virkistyskäyttöön varatusta kaava-alueesta on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi merkinnällä (M).
MU-alueiden osoittaminen Kokkotaipaleen, Karvoskankaan ja Pikkuhonkasen tiloille
Kokkotaipaleen tila RN:o 90:30 on kiinteistörekisterin mukaan muodostettu vuonna 1984. Kaavaselostuksen mukaan rakennusoikeuksia määrättäessä emätilan määrittelyn perusajankohtana on pidetty vuotta 1969. Kokkotaipaleen tilan emätila on mainittuna vuonna ollut valtion maa. Emätilaselvitykseen tehdyllä virheellisellä merkinnällä Kokkotaipaleen tilan olemassa olevien rantarakennuspaikkojen määrästä ei ole ollut merkitystä osoitettaessa kaavassa tilan metsätalousalueita koskevia maankäyttövarauksia. Rantaosayleiskaava ei ole tältä osin A:n ja hänen asiakumppaniensa emätilaselvityksen osalta esittämillä perusteilla lainvastainen.
Kaavaselostuksessa on todettu, että MU-aluevarausta on käytetty osoitettaessa maa- ja metsätalousalueita, jotka ovat ulkoilun kannalta merkittäviä. Usein näillä alueilla on merkitystä myös maiseman säilymisen kannalta. Kunnanhallituksen hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa Karvoskankaalle osoitettuja MU-aluevarauksia on perusteltu sillä, että alueelle on jo muodostettu varsin runsaasti sekä ranta-alueiden että rannan tausta-alueiden rakennuspaikkoja. Kokonaisuudessaan alueen rakentaminen lähestyy lähes kylämäistä rakennetta. Jotta alueelle ei muodostuisi taajamarakennetta hallitsemattomasti, alueella tapahtuvaa rakentamista on rajoitettu. Lausunnossa on maisematyölupavelvoitteen osalta todettu, että tiivistyvässä rakenteessa on tarpeen ottaa huomioon siihen kytkeytyvien metsäalueiden ulkoilulliset ja maisemalliset merkitykset. Pääsääntöisesti Karvoskankaan MU-alueet ovat ranta-alueita, joilla muutoinkin korostuvat maisemalliset ja virkistyskäytölliset arvot.
Karvoskangas on vesialueiden välissä sijaitseva noin 600 metriä leveä kannas. Tästä johtuen alueen maisemalliset arvot korostuvat järvimaisemassa. Märännönkankaalle Karvoskankaan pohjoispuolelle on osoitettu tiiviisti rakennettavia matkailupalvelujen alueita, mikä lisää lähialueiden merkitystä ulkoilukäytön kannalta. Myös Karvoskankaalle on muodostunut merkittävää rakentamista. Ranta-alueilla molemmin puolin kannasta on useita olemassa olevia rakennuspaikkoja ja rantaosayleiskaavassa sinne on osoitettu myös uusia rakennuspaikkoja. Lisäksi kannaksen keskialueille on muodostunut pysyvää asutusta. Kokkotaipaleen RN:o 90:30, Karvoskankaan RN:o 291:1 ja Pikkuhonkasen RN:o 258:0 tilojen nykyinen ja niille osoitettu rakentaminen muodostavat osaltaan Karvoskankaan asutusta. Karvoskankaan metsätalousalueiden osoittamiselle ulkoilukäyttöä ja/tai ympäristöarvoja osoittavalla aluemerkinnällä on ollut hyväksyttävät maankäytölliset perusteet.
Rantaosayleiskaavassa on osoitettu useita rakentamista rajoittavia ja maisematyölupaa edellyttäviä MU- ja MY-aluevarauksia eri puolille kaava-aluetta. Myöskin rantaosayleiskaavan mukaisilla M-alueilla on rajoitettu rantavyöhykkeellä rakentaminen maa- ja metsätaloutta palveleviin rakennuksiin. M-alueilla sijaitsevat luonto- ja maisema-arvot on todettu kaavamerkinnöin.
Metsähallituksen omistaman Märännönkankaan alueen RM-aluevaraukset perustuvat yleiskaavan sisältövaatimusten mukaiseen kaavalle asetettuun tavoitteeseen rakentamisalueiden keskittämisestä ja siten mahdollisimman laajojen alueiden säilymisestä rakentamiselta vapaina. Muut kuin rakentamiseen varatut alueet on Märännönkankaallakin osoitettu kokonaisuudessaan MU-alueiksi. Oraviselän itärannalla sijaitsevia laajoja Metsähallituksen omistamia alueita on osoitettu rakentamiselta vapaiksi MY-alueiksi.
Asiassa ei ole esitetty sellaista perustetta, jonka nojalla voitaisiin katsoa rantaosayleiskaavassa syrjäytetyn vaatimus maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta siltä osin kuin Kokkotaipaleen, Karvoskankaan ja Pikkuhonkasen tilojen muut kuin rakentamiseen varatut alueet on osoitettu maa- ja metsätalousalueiksi, joihin kohdistuu ulkoilukäyttöä ja/tai ympäristöarvoja. Rantaosayleiskaavan metsätalousalueita koskevat kaavamerkinnät ja -määräykset perustuvat yleiskaavan sisältövaatimuksiin ja alueiden olosuhteisiin. Asian luonteesta johtuen maa- ja metsätalousalueeksi varatun alueen käyttäminen muuhun tarkoitukseen ei ole jo lähtökohtaisestikaan rajoittamatonta. Näin ollen ja kun otetaan huomioon MU-aluetta koskevien kaavamääräysten sisältö, rantaosayleiskaavan ei myöskään voida katsoa tältä osin aiheuttavan maanomistajille kohtuutonta haittaa.
Rantaosayleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös ei ole lainvastainen A:n ja B:n asiakumppaneineen rantaosayleiskaavan MU-alueiden osalta esittämillä perusteilla.
Rakennuspaikkojen osoittaminen Karvoskankaan tilalle
Rantaosayleiskaavaa laadittaessa on rantarakennusoikeuden tasapuoliseksi määrittämiseksi tehty kantatilaselvitys (oikeastaan emätilaselvitys). Emätilan määrittelyn perusajankohtana on pidetty vuotta 1969. Mitoitusnormituksen mukaan tuleva rakennusoikeus on jaettu emätilan alkuperäisen rantaviivamäärän perusteella. Emätilan uusien rakennuspaikkojen määrä on saatu vähentämällä emätilan kokonaisrakennusoikeudesta jo rakennetut ja lohkotut sekä rakennusluvan saaneet rakennuspaikat.
Rantaosayleiskaava-alue on jaettu mitoitusvyöhykkeisiin. Haja-asutusluonteisilla mannerrannoilla mitoitus on viisi rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohden. Vapaaksi rantaviivaksi tulisi jättää vähintään 60 prosenttia emätilan rantaviivasta.
Emätilaselvityksestä ilmenee, että vuonna 2005 muodostetun Karvoskankaan tilan RN:o 291:1 emätila vuonna 1969 on ollut valtion maa. Emätilan alueen teoreettinen mitoitus on 30,79, ja emätilan alueella on ollut 30 olemassa olevaa rakennuspaikkaa. Rantaosayleiskaavassa on osoitettu kaikkiaan 35 rakennuspaikkaa eli enemmän kuin alueelle kuuluisi teoreettisen mitoitusluvun perusteella. Yksi näistä uusista rakennuspaikoista on osoitettu Karvoskankaan tilalle erillispientalojen asuinalueelle (AO). Tarkasteltaessa mitoitusta yksinomaan Karvoskankaan tilan osalta, tilan rantaviivan pituus 282 metriä on mitoitusluvulla 5 ja teoreettisella mitoituksella 1,41 oikeuttanut yhteen rakennuspaikkaan.
Rantaosayleiskaavan mitoitusperiaatteilla Karvoskankaan tilan alueelle ei ole voitu osoittaa kahta rakennuspaikkaa. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon tilan alueelle osoitettu rakennuspaikka, kaavaratkaisussa ei ole syrjäytetty vaatimusta maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta. Hyväksytty kaava ei ole tältä osin myöskään Suomen perustuslain 15 §:n vastainen.
Edellä selostetulla perusteella ja kun otetaan huomioon maanomistajien tasapuolisen kohtelun kaavoitukselle asettamat vaatimukset ja ranta-alueelle loma-asutuksen järjestämiseksi laadittavan yleiskaavan erityiset sisältövaatimukset luonnonsuojelun, maisema-arvojen, virkistystarpeiden sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteiden huomioon ottamisesta sekä riittävien yhtenäisten rakentamattomien ranta-alueiden varaamisesta, kaavaratkaisu ei ole lainvastainen siltä osin kuin Karvoskankaan tilalle ei ole osoitettu kahta rakennuspaikkaa.
Rantaosayleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös ei ole lainvastainen B:n ja hänen asiakumppaniensa tältä osin esittämillä perusteilla.
- - -
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Kuntalaki 90 §
Hallintolainkäyttölaki 74 §
Perusteluissa mainitut
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Pirjo Jalonen ja Anne-Mari Keskitalo, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
1. A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan siltä osin kuin ne koskevat Kokkotaipaleen tilaa RN:o 90:30 tai että asia ainakin palautetaan uudelleen valmisteltavaksi tältä osin. Suomussalmen kunta on velvoitettava korvaamaan A:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
A ja hänen asiakumppaninsa ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:
Osayleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös loukkaa maanomistajien yhdenvertaisuutta siltä osin kuin Kokkotaipaleen tilalle on osoitettu kaavamerkintä MU eli maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolle kohdistuu ulkoilukäyttöä ja tai ympäristöarvoja.
Kaava-alueella MU-merkinnällä on varustettu lähinnä valtion maita, joille on sijoitettu runsaasti lomarakentamista (RA, RM). Poikkeuksen muodostaa Karvoskankaan alue, jolla muun muassa Kokkotaipaleen kiinteistö sijaitsee. MU-merkinnällä ja sen mukanaan tuomalla rakentamisrajoituksella sekä maiseman muuttamisen kiellolla (maisematyölupa) lienee ollut tarkoitus turvata lomarakentamisalueilla nimenomaan virkistyskäytön intressit siten, ettei rakentaminen pääse kyseisillä alueilla laajenemaan merkittyjen alueiden ulkopuolelle.
Maankäyttö- ja rakennuslaki lähtee siitä, että erityiset luonto- ja kulttuurihistorialliset arvot suojellaan kaavalla. Käytännössä näiden arvojen turvaamiseen ei riitä se, että ne suojattaisiin esimerkiksi yleisellä MU-merkinnällä, vaan ne on rajattava tarkemmin, jotta kyseiset arvokkaat kohteet säilyisivät. Näin on tässäkin tapauksessa tehty. Erityiset luontoarvot on kaavaan rajattu katkoviivalla ja "luo" -merkinnällä, erityiset kulttuuriympäristöt niin ikään katkoviivalla ja ky-merkinnällä.
Kokkotaipaleen kiinteistön alueella eikä sen lähelläkään ole mitään erityisesti suojeltavia kohteita. Niiden alueilla ei ole myöskään mitään tavallisesta metsämaasta poikkeavaa ulkoilukäyttöä taikka laajaa lomarakentamista, joita MU-merkinnällä on kaavassa tarkoitettu suojata.
Karvoskankaan alueella MU-merkintä johtaa kuitenkin aivan samaan ankaraan rakentamisrajoitukseen kuin niillä alueilla, joilla se on tarpeen ja perusteltu. Merkinnän aiheuttamaa rakentamisrajoitusta ei ole korvattu valittajille maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ssä edellytetyllä tavalla.
MU-merkintä Karvoskankaan alueelle ei ole tarpeen myöskään siitä syystä, että rakentaminen kyseisellä alueella olisi niin runsasta, että sen rajoittaminen olisi tarpeen. Tilojen Karvoskangas, Kokkotaival ja Pikkuhonkanen yhteenlaskettu pinta-ala on noin 44 hehtaaria. Näille tiloille on kaavassa osoitettu yhteensä kuusi pysyvään tai loma-asumiseen tarkoitettua rakennuspaikkaa. Näistä rakennuspaikoista kolme on uutta, joista kaksi on tarkoitettu pysyvään ja yksi lomarakentamiseen. Näin ollen yhtä rakennuspaikkaa kohti on tuolla alueella keskimäärin yli seitsemän hehtaaria maata. Tällaista rakentamisen tiheyttä ei voitane pitää taajana tai "varsin runsaana", kuten kunta on MU-merkinnän tarpeellisuutta perustellut. Rakentamisen tiheys ei Karvoskankaan alueella olevilla muillakaan kiinteistöillä, valtion maata lukuun ottamatta, poikkea tästä oleellisesti.
Kun vielä otetaan huomioon, että moni Karvoskankaan alueella olemassa oleva, pysyvään asumiseen tarkoitetulla rakennuspaikalla oleva talo on autiotalo, jossa ei asuta, sekä se, että monella tällaisella AO-rakennuspaikalla on vain kesämökkejä, ei kaavaratkaisu perustu todelliseen tilanteeseen.
Edellä selostetuilla perusteilla MU-kaavamerkintä johtaa Kokkotaipaleen tilan omistajien kannalta kohtuuttomaan ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseen lopputulokseen, mistä syystä kaavan hyväksymispäätös on lainvastaisena kumottava.
2. B ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan siltä osin kuin ne koskevat Karvoskankaan tilaa RN:o 291:1 tai että asia ainakin palautetaan uudelleen valmisteltavaksi tältä osin. Suomussalmen kunta on velvoitettava korvaamaan B:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Valittajat ovat kaavaa valmisteltaessa vaatineet kahta rakennuspaikka Karvoskankaan tilalle. Ensisijaisesti toinen rakennuspaikka olisi haluttu sijoitettavan rannalle, kaavassa osoitetun rakennuspaikan viereen. Toissijaisesti valittajat ovat pyytäneet niin sanottua kuivan maan rakennuspaikkaa, jolloin rakennuspaikka olisi sijoittunut tilan keskiosiin.
Karvoskankaan tilan koko on noin 9,2 hehtaaria. Kaavan valmisteluvaiheessa kaavan laatija on pitänyt toisen rakennuspaikan myöntämisen edellytyksenä sitä, että rajanaapuri Metsähallitus hyväksyy ratkaisun. Metsähallitus on ilmoittanut kantanaan, ettei sillä ole mitään sitä vastaan, että Karvoskankaan tilalle sijoitettaisiin kaksi rakennuspaikkaa.
Karvoskankaan tilalla on rantaviivaa 282 metriä. Naapurikiinteistöllä Mäntyrinne RN:o 264:1 rantaviivaa on 91 metriä, minkä lisäksi sen pinta-ala on vain murto-osa Karvoskankaan tilan koosta. Kaavan laatimisessa huomioon otettavista mitoitusperiaatteista huolimatta naapurikiinteistölle on valmisteluvaiheessa lisätty yksi rakennuspaikka. Päätös asettaa maanomistajat eriarvoiseen asemaan.
Karvoskankaan tilan toisen rakennuspaikan poisjättäminen on ilmeisesti perustunut siihen kaavan laatijan taholta valmisteluvaiheessa ilmoitettuun perusteeseen, ettei toista rakennuspaikkaa tilan pohjoisrajalle voida myöntää, koska viereiselle Metsähallituksen omistamalle tilalle on sijoitettu runsaasti matkailuun liittyviä rakentamisalueita. Tästä lausumasta huolimatta rakennusoikeutta ei ole osoitettu myöskään niin sanotulle kuivan maan alueelle.
Kaavakarttaa tarkastelemalla voidaan havaita, että Metsähallituksen puolelle myönnetty lomarakentamisalue (RM) ulottuu lähelle Karvoskankaan tilan rajaa. On kohtuutonta, että yksityinen maanomistaja menettää rakentamismahdollisuuden omalla tilallaan sen vuoksi, että viereiselle valtion omistamalle maalle on myönnetty rakennusoikeutta tarpeettoman paljon. Luonnollinen ja maanomistajien kannalta tasapuolinen kohtelu olisi edellyttänyt, että tarvittavat rakentamisen suoja-alueet varataan myös valtion maan puolelta eikä yksityisessä omistuksessa olevan Karvoskankaan tilan puolelta.
Kaavan mitoitusperusteita ja RA/RM-merkinnöillä varustetuille Metsähallituksen alueille myönnetyn rakennusoikeuden määrää tarkastelemalla voidaan havaita, että kaavan laatija on käyttänyt huomattavasti toisistaan poikkeavia mitoitusperusteita eri alueilla. Esimerkiksi Metsähallituksen alueella yhtä rakennuspaikkaa kohden on katsottu riittäväksi määräksi rantaviivaa 60 - 70 metriä. Karvoskankaan tilan puolella 282 metriä rantaviivaa ja yli yhdeksän hehtaaria maata ovat riittäneet ainoastaan yhteen rakennuspaikkaan.
Kaavan hyväksymispäätös loukkaa siten maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja on siten lainvastainen.
Osayleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös loukkaa maanomistajien yhdenvertaisuutta myös siltä osin kuin Karvoskankaan tilalle on osoitettu kaavamerkintä MU. Tältä osin B ja hänen asiakumppaninsa ovat perustelleet valitustaan samoin kuin A ja hänen asiakumppaninsa.
Suomussalmen kunnanhallitus on antanut selityksen, jossa se on lausunut muun ohella seuraavaa:
MU-aluevarausmerkinnän käyttäminen yleiskaavassa on ollut perusteltua Karvoskankaan alueella siitä syystä, että alueelle on jo muodostunut runsaasti sekä ranta- että rannan tausta-alueiden rakennuspaikkoja. MU-merkinnän käyttämisen peruste ei sinänsä ole, että alueella olisi tiettyjä luonto- tai muita vastaavia arvoja.
Kokonaisuudessaan alueen rakenne lähestyy kylämäistä rakennetta. Jotta alueelle ei muodostuisi hallitsemattomasti suunnittelutarvetta edellyttävää taajamarakennetta, alueella tapahtuvaa rakentamista on rajoitettu muun ohella MU-aluevarausmerkintään sisältyvillä kaavamääräyksillä.
Samoin MU-merkintään sisältyvä velvoite hakea maisematyölupaa on perusteltu, kun otetaan huomioon alueen lähes kylämäinen ilme. Tiivistyvässä rakenteessa on tarpeen ottaa huomioon siihen kytkeytyvien metsäalueiden ulkoilulliset ja maisemalliset merkitykset. Kun otetaan huomioon Karvoskankaan maankäytön kokonaisrakenne, ei käytettyjä kaavamääräyksiä voida pitää maanomistajien kannalta kohtuuttomina. Määräykset ovat tasapuoliset kyseisen alueen kaikille maanomistajille. Pääsääntöisesti Karvoskankaan MU-alueet ovat ranta-alueita, joilla muutoinkin korostuvat maisemalliset ja yleiset virkistyskäytölliset arvot.
Tilan Karvoskangas selvästi alle 300 metrin rantaviivan pituus ei mitoitusperusteiden mukaan ole riittävä vaadittuun toiseen rakennuspaikkaan. Se, että naapuritilalle on kyseiseen tilaan kohdistuvilla omilla perusteillaan voitu osoittaa rakennuspaikka, ei ole peruste vaatia rakennusoikeutta myös nyt kyseessä olevalle tilalle. Naapuritilan rakennusoikeus perustuu kyseisen tilan ja sen alkuperäisen omistajan eli Metsähallituksen välisiin sopimuksiin. Tällöin kyseisen tilan rakennusoikeutta ei yksinään määrittele tilan rantaviivan pituus tai pinta-ala, vaan Metsähallituksen varsin laaja-alaisten ranta-alueiden muodostama kokonaisuus ja rakennusoikeudet sillä kokonaisuudessaan. Metsähallitus on kyseisen tilan osalta luopunut yhdestä rantarakennusoikeudestaan.
A ja hänen asiakumppaninsa sekä B ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet yhteisen vastaselityksen, jossa he ovat todenneet muun ohella seuraavaa:
Kaavanlaatijan käsityksenkään mukaan Karvoskankaan alueelle ei kohdistu erityisiä ympäristöarvoja tai ulkoilukäyttöä. Kaavaselosteen mukaan MU-merkintä on tarkoitettu nimenomaan niille alueille, joille kohdistuu erityisiä ympäristöarvoja tai ulkoilukäyttöä taikka näitä molempia. Kyseisen merkinnän käyttämisessä muille alueille ei pitäisi olla mahdollista. Kunnan selityksestä käy ilmi, että merkintää onkin käytetty Karvoskankaan alueella sen mukanaan tuoman rakentamisrajoituksen takia eikä siihen tarkoitukseen, mitä sillä on kaavaselosteen mukaan tarkoitus suojata, eli erityistä luonto- tai ulkoilukäyttöä. Tällä kunnan itsensä ilmaisemalla perusteella MU-merkinnän käytön ei pitäisi olla mahdollista valituksenalaisten tilojen alueella.
Kunta on vastineessaan katsonut, että Karvoskankaan alueelle on muodostunut lähes kylämäistä aluetta ja tämän vuoksi MU-merkinnän käyttäminen olisi tarpeen. Alueella on kuitenkin rakennuspaikkaa kohti yli seitsemän hehtaaria maata. Tätä taustaa vasten rakentamisrajoitukselle ei ole olemassa perusteita. Karvoskankaan alueella ei ole mitään suojeltavia kohteita, mistä syystä tehty kaavamerkintä on perusteeton ja maanomistajia syrjivä.
Asiassa ei ole esitetty luotettavaa selvitystä, miten kiinteistölle Mäntyrinne RN:o 264:1 olisi siirtynyt Metsähallituksen ja maanomistajan välisellä sopimuksella rakennuspaikka.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.
Perustelut
1.1 Kysymyksenasettelu korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Asiassa on tehtyjen valitusten johdosta muun ohella ratkaistava, onko A:n ja hänen asiakumppaneidensa omistamalle Kokkotaipaleen tilalle RN:o 90:30 ja B:n ja hänen asiakumppaneidensa omistamalle Karvoskankaan tilalle RN:o 291:1 yleiskaavassa osoitettu MU-merkintä ja siihen liittyvä toimenpiderajoitus maankäytöllisesti perusteltu ja aiheutuuko aluevarauksesta maanomistajille kohtuutonta haittaa. Tässä yhteydessä on erityisesti arvioitava, onko MU-merkintää pidettävä maa- ja metsätalousaluetta koskevan pääkäyttötarkoituksen vastaisena siihen liittyvän toimenpiderajoituksen vuoksi. Mainitun rajoituksen mukaan maisemaa muuttavaa toimenpidettä ei saa alueella suorittaa ilman maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä tarkoitettua maisematyölupaa.
1.2 Alueesta ja sille osoitetusta maankäytöstä saatu selvitys
A:n ja hänen asiakumppaneidensa omistama Kokkotaipaleen tila RN:o 90:30 on pinta-alaltaan noin 23 hehtaaria. B:n ja hänen asiakumppaneidensa omistama Karvoskankaan tila on pinta-alaltaan noin 9 hehtaaria. Tilat muodostavat eräiden muiden tilojen ohella Karvoskankaan alueen, joka on vesialueiden välissä sijaitseva noin 600 metriä leveä kannas. Alueelle on muodostunut merkittävää rakentamista. Ranta-alueilla molemmin puolin kannasta on useita olemassa olevia rakennuspaikkoja ja rantaosayleiskaavassa sinne on osoitettu myös uusia rakennuspaikkoja. Lisäksi kannaksen keskialueille on muodostunut pysyvää asutusta.
Kokkotaipaleen tilalle on yleiskaavassa osoitettu kahden rakennuspaikan erillispientalojen alue (AO), yhden rakennuspaikan loma-asuntoalue (RA) sekä varastoalue (TV). Muutoin Kokkotaipaleen tilan alue on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolle kohdistuu ulkoilukäyttöä ja/tai ympäristöarvoja (MU).
Karvoskankaan tilan alueelle on yleiskaavassa osoitettu laaja yhden rakennuspaikan erillispientalojen alue (AO) siten, että mainittu aluevaraus käsittää yli puolet tilan rantaviivasta. Muutoin Karvoskankaan tilan alue on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolle kohdistuu ulkoilukäyttöä ja/tai ympäristöarvoja (MU).
MU-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n perusteella on määrätty, että MU-alueella saa rakentaa vain edellä mainittuja tarkoituksia ja virkistyskäyttöä palvelevia pohjapinta-alaltaan enintään 20 neliömetrin suuruisia rakennelmia tai rakennuksia, joista esimerkkeinä on mainittu laavut ja kodat, ja että maisemaa muuttavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä tarkoitettua maisematyölupaa.
MU-alueita koskee myös osayleiskaavan yleismääräys, jossa maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n perusteella määrätään, että metsänhoitosuositusten vastaisia hakkuutoimenpiteitä tai maisemaa muuttavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukaista maisematyölupaa.
Kaavaselostuksessa on todettu, että MU-alueiksi on osoitettu maa- ja metsätalousalueita, jotka ovat ulkoilun kannalta merkittäviä. Selostuksen mukaan usein näillä alueilla on merkitystä myös maiseman säilymisen kannalta.
1.3 Säännökset
Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.
Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista ( rakentamisrajoitus ). Yleiskaavassa voidaan myös määrätä, ettei maisemaa muuttavaa toimenpidettä saa suorittaa ilman 128 §:ssä tarkoitettua lupaa ( toimenpiderajoitus ).
Maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä säädetään maisematyöluvasta. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa yleiskaava-alueella suorittaa ilman lupaa ( toimenpiderajoitus ), jos yleiskaavassa niin määrätään. Pykälän 2 momentin mukaan lupaa ei tarvita vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin.
Maankäyttö- ja rakennuslain 140 §:n 1 momentin mukaan maisematyölupa on myönnettävä, jollei toimenpide vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen taikka turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Pykälän 3 momentin mukaan, jos lupa muuhun toimenpiteeseen kuin kaivamiseen tai louhimiseen mainituilla alueilla evätään eikä maanomistaja sen vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen maataan, hänellä on oikeus saada kunnalta tai, jos alue on tarkoitettu tai osoitettu valtion tarpeisiin, tältä korvaus vahingosta, joka hänelle siitä aiheutuu.
1.4 Oikeudellinen arviointi
Kaavaselostuksen mukaan yleiskaavan MU-alueet on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Merkinnällä on osoitettu maa- ja metsätalousalueita, jotka ovat ulkoilun kannalta merkittäviä. Edelleen kaavaselostuksessa todetaan, että usein näillä alueilla on merkitystä myös maiseman säilymisen kannalta.
Kun otetaan huomioon Kokkotaipaleen ja Karvoskankaan tilojen sijainti, niiden nykyisestä käytöstä saatu selvitys sekä niiden liittyminen maa- ja metsätalousvaltaisiin alueisiin, tiloihin kuuluvien alueiden osoittamiselle osaksi maa- ja metsätalousvaltaisiksi alueiksi on ollut maankäytöllisesti hyväksyttävät perusteet.
Yleiskaavan maankäyttöratkaisun lainmukaisuutta arvioitaessa on myös otettava huomioon, että kysymyksessä olevat MU-alueet sijaitsevat kahden vesialueen välissä olevalla kannaksella. Alueella on maisemallisia arvoja, minkä lisäksi alueelle kohdistuu ympäröivän alueen ulkoilu- ja virkistyskäytön tarpeita.
MU-alueen pääkäyttötarkoitus on maa- ja metsätalouden harjoittaminen. Rakentamisen rajoittaminen on siten alueen pääkäyttötarkoitukseen nähden perusteltua eikä sitä näissä oloissa, kun erityisesti otetaan huomioon tilojen alueille muutoin osoitettu rakentamisen mahdollistava maankäyttö ja maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentissa säädetty rakentamisrajoituksen ehdollisuus, voida pitää maanomistajille kohtuuttomana.
Metsien hoitoa maisemaa muokkaavalla ja siten kaavamääräyksen toimenpiderajoituksen johdosta maisematyölupaa edellyttävällä tavalla voidaan sinänsä pitää alueen pääkäyttötarkoituksen mukaisena toimintana. MU-aluevaraukseen liitetyn toimenpiderajoituksen johdosta muiden kuin vähäisten maisemaa muuttavien maanrakennustöiden, puiden kaatamisten tai muiden näihin verrattavien toimenpiteiden suorittaminen edellyttää maisematyölupaa. Se, että pääkäyttötarkoituksen mukaisena sinänsä pidettävää metsien hakkuuta rajoitetaan toimenpiderajoituksen asettavalla määräyksellä, ei sellaisenaan ole ristiriidassa alueen pääasiallisen käyttötarkoituksen kanssa. Tähän nähden ja kun lisäksi otetaan huomioon, että metsälain mukaisia ohjauskeinoja ei voida pitää riittävinä turvaamaan alueen ulkoilukäyttömahdollisuuksien ja ympäristöarvojen säilymistä, MU-aluetta koskevaan kaavamääräykseen on voitu sisällyttää edellä selostettu toimenpiderajoitus.
Kun otetaan huomioon, että maisematyölupa on myönnettävä, mikäli toimenpide ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen taikka turmele kaupunki- tai maisemakuvaa, toimenpiderajoitusta ei ole pidettävä maanomistajien kannalta kohtuuttomana.
Kaavaratkaisulle on valituksenalaisten MU-alueiden osalta ollut asianmukaiset maankäytölliset perusteet. Kaavaratkaisusta ei tältä osin voida myöskään katsoa aiheutuvan valittajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua haittaa.
1.5 Täydentävät perustelut ja lopputulos
Edellä lausutuilla perusteilla ja kun muutoin eli Karvoskankaan tilalle vaadittua toista rakennuspaikkaa koskevalta osalta otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
2. Oikeudenkäyntikulut
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen sekä B:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Esa Hakkola.