KHO:2012:96

Asiasanat: Ympäristönsuojelu, Ympäristölupa, Lupamääräys, Määräaika, Määräajan pidentäminen, Hakemus, Pidentämisen edellytykset, Pilaantuminen, Pohjavesi, Hulevesi
Tapausvuosi: 2012
Antopäivä: 12.11.2012
Diaarinumero: 2909/1/11
Taltio: 3101

Jos ympäristöluvan määräyksen noudattaminen annetussa määräajassa tuottaa luvanhaltijalle hänestä riippumattomista syistä huomattavia vaikeuksia eikä määräyksen noudattamisen lykkääntymisestä aiheudu ympäristön merkittävää pilaantumisen vaaraa, lupaviranomainen voi ympäristönsuojelulain 115 §:n 1 momentin mukaan hakemuksesta pidentää määräaikaa enintään kolmella vuodella.

Edellä mainitun lainkohdan sanamuoto ei ollut esteenä tulkinnalle, jonka mukaan hakemus siinä tarkoitetun määräajan pidentämiseksi voidaan tehdä useammin kuin kerran. Hakemusta ei siten voitu hylätä yksinomaan sillä perusteella, että määräaikaa oli jo pidennetty useammin kuin kerran ja niin, että määräaikojen yhteenlasketut pidennykset ylittivät kolme vuotta.

Pidentämisen edellytyksiä arvioitaessa otettiin huomioon, ettei määräyksen noudattamatta jättämiseen ainakaan hakemusta tehtäessä enää ollut hakijasta riippumatonta syytä. Huomioon otettiin myös, että pohjaveteen oli lupamääräyksen noudattamisen lykkääntymisen johdosta jo voinut kohdistua pitkäaikaista kuormitusta, joka jo sellaisenaan aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Ympäristönsuojelulaki 115 § 1 momentti

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 1.9.2011 nro 11/0545/2

Asian aikaisemmat vaiheet

Hämeen ympäristökeskus on 11.6.2004 antamallaan päätöksellä nro YLO/lup/69/04 myöntänyt ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan X Oy:n Hollolan kunnassa Salpakankaan teollisuusalueella sijaitsevan konepajan ja peittauslaitoksen toiminnalle. Ympäristölupa konepajan toiminnalle on myönnetty toistaiseksi ja peittauslaitoksen toiminnalle 31.12.2005 päättyväksi määräajaksi. Ympäristölupapäätöksen lupamääräyksessä 7 on edellytetty, että piha-alueen hulevedet on johdettava tiiviissä sadeviemärissä keräilykaivon tai -altaan kautta pohjavesialueen ulkopuolelle 31.12.2005 mennessä.

Hämeen ympäristökeskus on 5.9.2005 antamallaan päätöksellä nro YLO/lup/146/05 myöntänyt ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan ympäristölupapäätöksessä YLO/lup/69/04 tarkoitetun X Oy:n harjoittaman peittaustoiminnan muutokselle. Lupa on myönnetty toistaiseksi. Samalla ympäristökeskus on hylännyt X Oy:n hakemuksen mainitun ympäristölupapäätöksen YLO/lup/69/04 lupamääräyksen 7 muuttamisesta.

Hämeen ympäristökeskus on 17.3.2006 antamallaan päätöksellä nro YSO/41/2006 ympäristönsuojelulain 115 §:n nojalla pidentänyt ympäristölupapäätöksen YLO/lup/69/04 lupamääräyksessä 7 asetettua määräaikaa niin, että piha-alueen hulevedet on johdettava tiiviissä sadevesiviemärissä keräilykaivon tai -altaan kautta pohjavesialueen ulkopuolelle 31.12.2006 mennessä.

Hämeen ympäristökeskus on 7.5.2008 antamallaan päätöksellä nro YSO/58/2008 pidentänyt ympäristönsuojelulain 115 §:n nojalla ympäristölupapäätöksen YLO/lup/69/04 lupamääräyksessä 7 asetettua määräaikaa niin, että piha-alueen hulevedet on johdettava tiiviissä sadevesiviemärissä keräilykaivon tai -altaan kautta pohjavesialueen ulkopuolelle 31.12.2009 mennessä.

Hämeen ympäristökeskuksen päätös

Hämeen ympäristökeskus on 11.12.2009 antamallaan päätöksellä nro YSO/183/2009 hylännyt X Oy:n hakemuksen ympäristölupapäätöksen YLO/lup/69/04 lupamääräyksessä 7 asetetun määräajan pidentämisestä. Ympäristökeskus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Määräajan pidentämiseen ei ole olemassa ympäristönsuojelulain 115 §:n mukaisia perusteita. Määräaikaa toimenpiteen suorittamiseen on jo aikaisemmin pidennetty korkein mahdollinen aika.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

X Oy on Vaasan hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että ympäristökeskuksen päätös kumotaan ja hulevesien pohjavesialueen ulkopuolelle johtamista koskevaa määräaikaa pidennetään kolmella vuodella vuoden 2010 alusta lukien.

Yhtiö on vaatimuksensa tueksi esittänyt seuraavaa:

Lupamääräyksen noudattaminen määräajassa tuottaa huomattavia vaikeuksia, jotka aiheutuvat luvanhaltijasta riippumattomista syistä. Kunnallisen hulevesiviemärin kapasiteetti ei riitä ottamaan vastaan ja johtamaan hulevesiä. Suuremmalla sateella hulevedet pursuavat pois viemäristä. Kunta on suunnitellut viemärin laajentamista. X Oy:n toiminnan jatkumista ei saa vaarantaa sillä, ettei vesihuoltolaitos huolehdi hulevesien johtamisesta toiminta-alueellaan. Määräyksen noudattamisen lykkääntymisestä ei aiheudu ympäristön merkittävän pilaantumisen vaaraa. X Oy on todennut, että ympäristökeskus on tulkinnut asian näin myöntäessään lisäaikaa aiemmin. Lisäajan voimassaoloaikana ei ole aiheutunut ympäristön merkittävän pilaantumisen vaaraa.

X Oy on kemikaaliturvallisuuslain 18 §:n mukaisin rakenteellisin ja käyttöteknisin toimenpitein huolehtinut siitä, ettei toiminnasta aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Laitos on toiminut samassa paikassa jo vuodesta 1964 lähtien. Hulevesiä ei ole kerätty eikä johdettu pois. Maaperä tai pohjavesi ei ole sen vuoksi pilaantunut. Hulevedet eivät ole verrattavissa jäteveteen. X Oy on huomauttanut, että viimeisin lainvoimainen lupamääräys edellyttää hulevesien keräämistä ja johtamista pohjavesialueen ulkopuolelle 1.1.2010 alkaen. Purkujohdoista ei ole annettu määräyksiä, joten hulevesien johtamiseksi on liityttävä vesihuoltolaitoksen hulevesiviemäriin. Tämän erillisviemärin kapasiteetti ei kuitenkaan toistaiseksi mahdollista vesien johtamista.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon. Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Lahden seudun ympäristöpalvelut, Hollolan kunnanhallitus ja X Oy ovat antaneet vastineet.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt X Oy:n valituksen Hämeen ympäristökeskuksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 115 §:n 1 momentin mukaan, jos ympäristöluvan määräyksen noudattaminen annetussa määräajassa tuottaa luvanhaltijalle hänestä riippumattomista syistä huomattavia vaikeuksia eikä määräyksen noudattamisen lykkääntymisestä aiheudu ympäristön merkittävän pilaantumisen vaaraa, lupaviranomainen voi hakemuksesta pidentää määräaikaa enintään kolmella vuodella.

Hämeen ympäristökeskus on pidentänyt ympäristöluvassa hulevesien johtamiselle asetettua määräaikaa jo kahdesti niin, että edellä mainittu kolmen vuoden määräaika on ylittynyt. Näin ollen ja kun muutoinkin otetaan huomioon, mitä lupamääräyksessä asetetun määräajan pidentämisestä on säädetty, lupaviranomainen on voinut hylätä X Oy:n hakemuksen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Hämeen ympäristökeskuksen päätökset kumotaan ja määräaikaa jatketaan kolmella vuodella vuoden 2010 alusta lukien, kuitenkin niin, että rakentamiseen voidaan ryhtyä kolmen ja saattaa loppuun kuuden kuukauden sisällä siitä, kun valitusasia on tullut lainvoimaiseksi ja kunnan hulevesiviemäri on saneerattu, mahdollisen routa-ajan lisätessä määräaikaa.

Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että määräaikaa pidennetään kolmella vuodella korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä lukien koskien muuta tehdasaluetta kuin peittaamoa ja sille johtavaa tietä, jos hulevesiviemärin saneeraus viivästyy.

Vaatimustensa tueksi X Oy on viitannut aikaisemmin esittämäänsä sekä lausunut muun ohella seuraavaa:

Ympäristönsuojelulain perusteluissa on lain 15 §:n, oikeastaan 115 §:n, osalta viitattu vesilain 10 luvun 26 §:ään. Alkuperäisessä muodossaan ennen vesilain muutosta (467/87) vesilain (264/61) 10 luvun 26 §:ssä säädettiin, että maatalousministeriö voi pidentää toimenpiteen suorittamiseksi asetettua määräaikaa enintään kolmella vuodella kerrallaan. Vesilain 10 luku koski jäteveden johtamista, mikä kuuluu nyt ympäristönsuojelulain soveltamisalaan. Ympäristönsuojelulain 115 § oli tarkoitus säätää sisällöltään samanlaiseksi kuin vesilaissa. Siitä poistettiin sana ”kerrallaan”, koska se sisältyi jo sanaan ”hakemuksesta”.

Ympäristökeskus ja Vaasan hallinto-oikeus tulkitsivat kolmen vuoden rajoituksen tarkoittavan useiden pidennysten yhteistä enimmäisaikaa. Vaikka sana ”kerrallaan” ei sisälly ympäristönsuojelulain 115 §:ään, ei lainkohtaa voi tulkita niin, että se tarkoittaisi kaikkien pidennysten yhteenlaskettuna enimmäisaikana. Lainkohdassa lukee (yhdestä) ”hakemuksesta”.

Määräaikaa voidaan yhdestä hakemuksesta pidentää enimmillään kolme vuotta. Kukin hakemus on arvioitava erikseen. Kun olosuhteet eivät ole muuttuneet ja uusi hakemus täyttää laissa säädetyt edellytykset, määräaikaa on pidennettävä.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 9 kohtaa on yhtiön hallinto-oikeudelle tekemän valituksen jälkeen muutettu siten, että jätevedellä tarkoitetaan sellaista käytöstä poistettua vettä, pilaantuneelta alueelta johdettavaa vettä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan käytetyltä alueelta johdettavaa vettä, josta voi aiheutua ympäristön pilaantumista. Mainitun lainkohdan muutos tarkoittaa teollisilla alueilla sitä, että pohjaveden muodostuminen vähenee. Puhdasta vettä johdetaan pois pohjavesialueilta. Yksittäinen kiinteistö ei ole ratkaiseva, mutta 2000-luvulla syntynyttä soveltamiskäytäntöä jälkikäteen myötäilevä lainsäädäntö on omiaan vähentämään antoisuutta olennaisesti.

Lupamääräyksen 7 noudattaminen ympäristökeskuksen päätöksen mukaisesti 1.1.2010 alkaen on mahdotonta. Määräajan pidentämiseksi riittää vähempikin eli huomattava vaikeus.

Hulevesiä ei voi johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Viemärilinjan kapasiteetti ei riitä, mikä aiheuttaa hallitsematonta vettymistä. Tämä on riidatonta, koska ympäristökeskus on myöntänyt lisäaikaa kahdesti eivätkä olosuhteet ole muuttuneet. X Oy ei voi rakentaa omia hulevesiputkiaan muiden maille. Vesihuoltolaitos vastaa yleisen hulevesiviemärin saneerauksesta. Saneeraustyöt on otettu budjettiin vuodelle 2012. Asiassa on riidatonta, että määräajan noudattamatta jättäminen johtuu yhtiöstä riippumattomista syistä. Lisäaikaa on aikaisemminkin myönnetty eivätkä olosuhteet ole muuttuneet.

Hulevesistä ei ole aiheutunut lähes puolen vuosisadan aikana pilaantumista. Lykkääntymisestä ei ole aiheutunut eikä aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumisen vaaraa. Tämäkin on riidatonta, koska lisäaikaa on myönnetty aikaisemmin eivätkä olosuhteet ole muuttuneet.

Määräajan pidentäminen ei olisi ollut eikä ole edelleenkään ympäristönsuojelulain vastaista. X Oy on kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) 18 §:n mukaisin rakenteellisin ja käyttöteknisin toimenpitein huolehtinut siitä, ettei toiminnasta aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Tämä on toteutettu huipputekniikalla varustetussa vuonna 2005 alueen reunaan valmistuneessa peittaamossa. Pääosa alueesta on varattu mekaaniseen metallityöhön. Muualla ei käsitellä vaarallisia kemikaaleja, lukuun ottamatta niin sanottua purkkitavaraa.

Peittaamoon johtavalla lyhyellä tienpätkällä kuljetetaan harvoin vaarallisia aineita. Muulla pihamaalla ei kuljeteta, käsitellä tai varastoida vaarallisia kemikaaleja. Monet muut vaarallisten aineiden tiekuljetusajoneuvot kulkevat satoja kilometrejä tiehallinnon yleisiä teitä ja kaupungin katuja keskellä vilkasta liikennettä pohjavesialueilla ilman, että teiden hulevesiä viemäröidään tai niiden pinnoitteita uusitaan. Käytännössä ainoa vaaralliseksi luokiteltavan kuljetuksen väli on useampia vuosia. Vaarallisten aineiden purku tapahtuu erikoissuojatun peittaamon sisätiloissa.

Hulevedet voidaan johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle vesihuoltolaitoksen toteuttamien hulevesiviemärilinjan saneeraustöiden valmistumisen ja sen jälkeen toteutettavien liittymistöiden jälkeen. Asfaltointi on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa saneeraus- ja liittymistöiden jälkeen. Työt on aikataulutettava ja kilpailutettava ennen niiden toteuttamista. Mahdollinen routa estää maarakentamisen. Hulevesiviemärin saneerausinvestoinnista ja viemäröintipalveluista vastaa Hollolan kunnan vesihuoltolaitos Lahti Aqua Oy. X Oy:n käsityksen mukaan budjettiin on tehty varaus ja työt todennäköisesti saadaan toteutettua vuoden 2012 aikana. X Oy:n on kuitenkin varauduttava mahdollisiin muutoksiin.

Hulevesiviemärin saneeraaminen on jo viivästynyt usealla vuodella. Hulevedet voitaisiin johtaa pois peittaamon alueelta hulevesiviemärin kapasiteettia kasvattamatta. Toissijainen vaatimus liittyy myös siihen, ettei X Oy:n lupahakemuksen johdosta voi antaa vesihuoltolaitosta sitovia lupamääräyksiä.

Hämeen ympäristökeskus ja sittemmin Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue haluaa teolliset toiminnot pois pohjavesialueilta riippumatta riskeistä tai vaikutuksista vedenhankintaan. Kun monet kaupungit ja kunnat on perustettu pohjavesialueille, se tarkoittaa niiden asteittaista näivettämistä. Maa-alueet siirtyvät lakiin perustumattomien viranomaismääritelmien ja -päätösten nojalla muihin käyttötarkoituksiin perustuslaista, elinkeinon harjoittamisen vapaudesta ja omaisuuden suojasta riippumatta.

Peittaamotoiminta voitaisiin eriyttää muusta toiminnasta, jolloin muulle toiminnalle ei tarvitsisi hakea ympäristölupaa eikä tehdä tarpeetonta investointia piha-alueille, joilla ei kuljeteta, varastoida tai käsitellä vaarallisia aineita. Eriyttäminen tarkoittaisi pienempää hulevesimäärää ja saisi aikaan kunnalle säästöjä hulevesiviemäri-investointien osalta. Sammutusvedetkään eivät ole ratkaisevia, koska tulipalo voi syttyä asuin- ja toimistorakennuksissa yhtä hyvin kuin mekaaniseen metalliteollisuuteen keskittyneissä laitoksissa.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tulkitsee peittaamotoiminnan ja mekaanisen toiminnan toimintakokonaisuudeksi. Tämäkään ei estä ottamasta lupamääräyksissä huomioon sitä, että vain toisesta toiminnosta voi aiheutua ympäristön pilaantumisen vaara, vaikka sekin on nykyisessä peittaamotoiminnassa lähinnä teoreettinen. Teollisuusalueella (T) sijaitsevan erillisen peittaamon tehdasalue on viemäröity haponkestävillä putkilla ja peittaamon esikäsitellyt jätevedet johdetaan jätevesiviemäriin. Peittaushallin alla on HPDE-muovikalvo sekä salaojaputki tarkkailukaivoineen ja pintahälyttimineen. Pinnat ovat haponkestäviä ja rakenteet on varustettu vuotoantureilla. Hallissa oleva teräksinen peittausallas on pinnoitetussa suoja-altaassa. Keräysaltaiden tilavuus on riittävä.

Pidennettäessä muun tehdasalueen kuin peittaamon hulevesien johtamiselle asetettua määräaikaa kolmella vuodella päätöksen antamishetkestä lukien mahdollistetaan lupamääräyksen 7 muutoshakemuksen käsittely. Tämä pohjaveden antoisuutta samalla suojeleva vaatimus koskee siis tilannetta, jossa hulevesiviemäriä ei jostain syystä saneerattaisi odotetussa aikataulussa tai lainkaan. Hulevesiviemärin saneerauksen viivästyessä lupamääräyksen 7 tarkoituksen noudattaminen edellyttäisi vesien johtamista pois vain peittaamoalueelta. Tätä voidaan pitää ympäristönsuojelulain 115 §:n mukaisena määräajan pidentämisestä johtuvana tarpeellisena tarkistuksena, josta korkein hallinto-oikeus voi päättää viran puolesta muutenkin.

Hulevesiviemärin kapasiteetti riittäisi huomattavasti paremmin, jos sinne johdettaisiin vain peittaamoalueen vedet. Muulta alueelta johdettavasta vedestä ei voi aiheutua ympäristön pilaantumista. Siltä osin kyse ei ole vuoden 2012 alussa voimaan tulevan määritelmän mukaisesta jätevedestä.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on todettu, ettei sillä ole lisättävää aikaisemmin antamaansa lausuntoon.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on todettu, ettei valituksessa ole esitetty sellaisia perusteita, jotka antaisivat aihetta päätöksen muuttamiseen. Valitus on näin ollen hylättävä.

Hollolan kunnanhallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että valituksessa esitetty vaatimus tontille rakennettavan hulevesijärjestelmän rakentamisaikataulun jatkamisesta vuoden 2012 loppuun on perusteltua, koska kunnan vesihuoltolaitos voi toteuttaa hulevesijärjestelmän lisäkapasiteetin vasta vuoden 2012 aikana.

Lahden seudun ympäristöpalvelut on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, että määräaikaa ei tule pidentää. Hulevesistä voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa, mikäli niitä ei koota hallitusti ja johdeta alueella jo olemassa olevan hulevesiviemärin kautta pois pohjaveden muodostumisalueelta. Pohjaveden pilaantumisvaaran aiheuttaminen on toiminnan ehdoton este ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan. Pohjaveden laadun vaarantavalle toiminnolle ei voida myöntää ympäristölupaa. Vaaran ei tarvitse olla merkittävää, vaan riittää, että vaara on olemassa.

X Oy on ilmoittanut, ettei se anna vastaselitystä lausuntojen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettava säännös

Asiassa saatu selvitys

X Oy harjoittaa kysymyksessä olevaa ympäristöluvanvaraista toimintaa Hollolan kunnassa sijaitsevalla Salpakankaan teollisuusalueella. Alue on I luokan tärkeää pohjavesialuetta ja pohjaveden muodostumisaluetta.

Hämeen ympäristökeskuksen 11.6.2004 antaman ympäristölupapäätöksen nro YLO/lup/69/04 lupamääräyksessä 7 asetettua määräaikaa, johon mennessä X Oy:n konepajan ja peittauslaitoksen piha-alueen hulevedet on johdettava tiiviissä sadeviemärissä keräilykaivon tai -altaan kautta pohjavesialueen ulkopuolelle, on pidennetty Hämeen ympäristökeskuksen päätöksillä 17.3.2006 ja 7.5.2008 siten, että määräaika on päättynyt 31.12.2009.

X Oy on 17.11.2009 hakenut Hämeen ympäristökeskukselta edellä mainitun määräajan pidentämistä. Hakemuksessa on todettu muun ohella, että kehitystyö määräykseen liittyen käynnistettiin vuonna 2009 ja alueelle laadittiin valmiit suunnitelmat, mutta suunnitelmia ei ollut mahdollista toteuttaa vuonna 2009 johtuen yleisestä taloustilanteesta. Perusteluina määräajan siirtämiselle on esitetty muun ohella myös seuraavaa:

”Kunnan hulevesiviemärin mitoitus ei kaikissa olosuhteissa riitä piha-alueen hulevesien johtamiseksi pohjavesialueen ulkopuolelle. Kunta on mahdollisesti rakentamassa uutta sadevesiviemäriverkostoa, mutta sen mahdollisista koroista tai muistakaan suunnitelmista ei ole tietoa. Liittyminen mahdolliseen uuteen sadevesiverkostoon olisi tarkoituksenmukaisempaa kuin liittyminen nykyiseen viemäriin.” Lisäksi yhtiö on hakemuksensa tueksi vedonnut Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymään toimenpidesuunnitelmaan, joka on koskenut ennen piha-alueen asfaltointia tehtäviä selvityksiä.

Lahden Seudun ympäristöpalveluiden hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa on muun ohella todettu, että Salpakankaan teollisuusalue on osittain hulevesiviemäröityä aluetta. X Oy:n kiinteistön eteläpuolella on hulevesiviemäri. Mitä tulee kiinteistön hulevesiviemärin liittymäkohtaan tai -korkoon liittyen mahdollisen uuden hulevesiviemärin rakentamiseen, voitaneen liittymäkohta lausunnon mukaan suunnitella ja rakentaa sellaiseksi, että liittyminen uuteen hulevesiviemäriin on mahdollista tulevaisuudessakin ilman merkittäviä teknisiä vaikeuksia tai kustannuksia.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan hallinto-oikeudelle todennut muun ohella, että laitoksen hulevedet voidaan helposti johtaa vesihuoltolaitoksen nykyiseen sadevesiviemäriin. Laitoksen piha-alueelle tehdyt pilaantuneen maaperän kunnostustyöt on saatu sellaiseen vaiheeseen, että pintarakenteiden rakentamiselle ei ole enää estettä.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Ympäristönsuojelulain 115 §:n 1 momentin sanamuoto ei ole esteenä tulkinnalle, jonka mukaan hakemus mainitussa lainkohdassa tarkoitetun määräajan pidentämiseksi voidaan tehdä useammin kuin kerran. Hakemusta ei siten voi hylätä yksinomaan sillä perusteella, että määräaikaa on jo pidennetty useammin kuin kerran ja niin, että määräaikojen yhteenlasketut pidennykset ylittävät kolme vuotta. Asiassa on näin ollen arvioitava, onko X Oy:n 17.11.2009 hakeman määräajan pidentämiselle mainitussa lainkohdassa tarkoitetut oikeudelliset edellytykset.

Kun otetaan huomioon, mitä edellä selostetuissa lausunnoissa on todettu, määräyksen noudattamatta jättämiseen ei ainakaan hakemusta tehtäessä ole enää ollut yhtiöstä riippumatonta syytä. Lisäksi on otettava huomioon, että pohjaveteen on tässä vaiheessa eli määräyksen noudattamisen lykkääntymisen johdosta jo voinut kohdistua pitkäaikaista kuormitusta, joka jo sellaisenaan aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Tässä tilanteessa yhtiön hakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia ympäristönsuojelulain 115 §:n 1 momentissa tarkoitettuja oikeudellisia edellytyksiä, joiden nojalla hakemukseen olisi voitu suostua. Hämeen ympäristökeskuksen on näin ollen tullut hylätä hakemus.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori ja hallintoneuvokset Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Lauri Jääskeläinen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.