KHO:2012:95
- Asiasanat
- Toimeentulotuki, Käytettävissä olevat varat, Omistuksessa oleva kiinteistö, Kiinteistön realisointi toimeentulotuen myöntämisen edellytyksenä, Aika taloudellisen tilanteen järjestämiseksi
- Tapausvuosi
- 2012
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1339/3/11
- Taltio
- 3083
Viranhaltija hylkäsi A:n toimeentulotukihakemuksen tammi-maaliskuulle 2011 sillä perusteella, että A:lla oli mahdollisuus turvata elantonsa varallisuudellaan. Sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaosto hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen todeten, että A omisti kiinteistön, jonka verotusarvo oli hiukan yli 9 000 euroa. A:lle oli huhtikuussa 2010 tehdyllä päätöksellä annettu aikaa vuoden 2010 loppuun järjestää taloudellinen tilanteensa esimerkiksi realisoimalla edellä tarkoitettu kiinteistö.
Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Isovanhemmilta lahjaksi vuonna 1996 saatu kiinteistö ei ollut asumiskäytössä eikä muutoinkaan tarpeen A:n toimeentulon turvaamiseksi. Kun lisäksi otettiin huomioon, että A:lle oli varattu kahdeksan kuukautta aikaa kiinteistön myyntiä varten, kiinteistö oli voitu ottaa huomioon A:n käytettävissä olevana varallisuutena päätettäessä tammi-maaliskuun 2011 toimeentulotuesta.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökset sekä palautti asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi lainmukaisen toimeentulotuen myöntämistä varten.
Oikeutta toimeentulotukeen määriteltäessä huomioon voitiin ottaa vain ne varat, jotka olivat henkilön käytettävissä toimeentulotukea myönnettäessä. A:n varoihin kuului edellä tarkoitettu kiinteistö. Tämä omaisuus ei kuitenkaan ollut toimeentulotuesta annetun lain 6 §:n ja 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla A:n käytettävissä olevaa varallisuutta. Toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevilla varoilla tarkoitettiin sellaista omaisuutta, joka oli helposti realisoitavissa tai jonka käytettäväksi saattaminen ei edellyttänyt realisoimistoimia. Toimeentulotuen hakijan varallisuusarvoisen kiinteän omaisuuden myyntiä ei siten voitu asettaa toimeentulotuen myöntämisen edellytykseksi. A:n kiinteistöä ei voitu ottaa hänen varoinaan huomioon määriteltäessä hänen oikeuttaan toimeentulotukeen.
Toimeentulotukea myönnettäessä voidaan samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin tuen saajalta muun ohella hänen varoistaan. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ei ollut ratkaistu eikä voitukaan ratkaista, oliko A:n toimeentulotukihakemusta käsiteltäessä toimeentulotuesta annetun lain 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla perusteita määrätä toimeentulotuki tai sen osa perittäväksi takaisin.
Laki toimeentulotuesta 1 § 1 momentti, 2 § 1 momentti, 6 §, 12 § 1 ja 2 momentti, 20 § 1 momentti 1 kohta sekä 21 § 1 momentti
Päätös, josta valitetaan
Kuopion hallinto-oikeus 5.4.2011 nro 11/0131/2
Asian aikaisempi käsittely
J:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston alainen viranhaltija on päätöksellään 3.1.2011 hylännyt A:n hakemuksen toimeentulotuen myöntämisestä tammi-, helmi- ja maaliskuulle 2011 sillä perusteella, että A:lla on ollut mahdollisuus turvata elantonsa varallisuudellaan.
J:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaosto on 10.2.2011 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n tekemän oikaisuvaatimuksen viranhaltijan päätöksestä.
Päätöksen perustelujen mukaan A omistaa maapohjan, jonka verotusarvo on 9 336,94 euroa. A:lle on päätöksellä 20.4.2010 numero PP / 100192 annettu siirtymäaika 31.12.2010 saakka, jona aikana hänellä on ollut mahdollisuus järjestää taloudellinen tilanteensa uudelleen, esimerkiksi omaisuuden realisoinnin kautta. A:lla on velvollisuus pitää huolta omasta elatuksestaan ja hän voi saada toimeentulonsa varoistaan.
A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että isovanhemmilta lahjaksi saatua kiinteistöä ei tule ottaa huomioon käytettävissä olevana varallisuutena toimeentulotuesta päätettäessä. Vaatimus kiinteistön realisoinnista on kiristämistä. A ei ole tasa-arvoisessa asemassa muiden talouksien kanssa, sillä omistusasunnoissa asuvien varallisuutta ja irtainta ei lasketa tuloksi. A haluaisi ansaita elantonsa töitä tekemällä, mutta hänelle ei ole tarjottu sellaista työtä, jota hän kykenisi tekemään. Kielteinen toimeentulotukipäätös on muun ohella uhka A:n fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle. A on myös vaarassa menettää vuokra-asuntonsa, koska hänellä ei ole varaa maksaa vuokraa.
J:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaosto on antanut asiassa lausunnon.
A on antanut vastineen.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Sovellettavat oikeusohjeet
Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.
Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Saman pykälän 2 momentin mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan sekä, siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa (234/1929), lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975) ja muussa laissa säädetään, puolisonsa sekä alaikäisten lastensa ja ottolastensa elatuksesta.
Toimeentulotuesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan varoina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevat varat. Saman pykälän 2 momentin mukaan varoina ei kuitenkaan oteta huomioon:
1) henkilön tai perheen käytössä olevaa vakinaista asuntoa eikä tarpeellista asuinirtaimistoa;
2) tarpeellisia työ- tai opiskeluvälineitä;
3) alle 18-vuotiaan lapsen varoja siltä osin kuin ne ylittävät hänen osaltaan 7 ja 7 c §:n nojalla huomioon otettavat menot; eikä
4) muita varoja, joiden katsotaan olevan tarpeen jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi.
Asiassa saatu selvitys ja johtopäätökset
Asiassa on kysymys siitä, onko A:n toimeentulotukihakemus tammi-, helmi- ja maaliskuulle 2011 voitu hylätä A:n käytettävissä olevan varallisuuden perusteella.
Asiassa saadun selvityksen perusteella A omistaa kiinteistön, jonka hän on saanut lahjoituksena isovanhemmiltaan. Kiinteistön verotusarvo on vuoden 2009 verotuksessa ollut 9 336,94 euroa. Kiinteistöllä ei ole rakennuksia. A:lle on viranhaltijan päätöksellä 20.4.2010 numero PP / 100192 annettu aikaa 31.12.2010 saakka taloudellisen tilanteensa uudelleenjärjestelyä ja mahdollista omaisuuden realisointia varten. A on kieltäytynyt myymästä kiinteistöään.
Jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta omasta elatuksestaan. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus ja sitä myönnettäessä otetaan huomioon myös henkilön käytettävissä olevat varat. Kyseessä oleva kiinteistö ei ole A:n asuinkäytössä eikä muutoinkaan tarpeen A:n toimeentulon turvaamiseksi. Kun lisäksi otetaan huomioon, että A:lle on varattu kahdeksan kuukautta aikaa kiinteistönsä myyntiä varten, on kyseinen kiinteistö voitu ottaa huomioon hänen käytettävissä olevana varallisuutenaan tammi-, helmi- ja maaliskuun 2011 toimeentulotuesta päätettäessä. A:n toimeentulotukilaskelma on ollut kunkin kysymyksessä olevan kuukauden osalta vain alle 60 euroa alijäämäinen. Kokonaisuutena valituksenalainen päätös ei loukkaa A:n oikeutta välttämättömään toimeentuloon eikä se ole kohtuuton.
Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on vaatinut valitusluvan myöntämistä. Valituksessaan A on vaatinut, että hallinto-oikeuden sekä J:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökset kumotaan sekä asia palautetaan J:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
A:n hakemus toimeentulotuen myöntämisestä tammi-, helmi- ja maaliskuulle 2011 tulee hyväksyä. Hallinto-oikeuden päätös on virheellinen ja loukkaa A:n ihmisarvoa. Perustuslain 19 §:n mukaan jokaiselle taataan oikeus ihmisarvoiseen elämään, mikäli henkilö ei kykene hankkimaan toimeentuloaan muutoin. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hänen perustoimeentulotukensa taso on 60 euroa alle minimitoimeentulotuen. Korjatuista toimeentulotukilaskelmista ilmenee, että vaje hakemusajalta on ollut 82,45 euroa. Tämä ei ole ihmisarvoista elämää.
Toimeentulotuesta päätettäessä ei voida kiristää hakijaa vaatimalla häntä myymään lahjaksi saatua omaisuutta. A:n saamaa tonttia ei pysty myymään ja tällaisia rahoja hänellä ei ole tosiasiallisesti käytössä. Mikäli A:lle ei myönnetä hänelle kuuluvia etuuksia ilman vastiketta, kyseessä on heitteillejättö. Nyt kun hän ei käytännössä saa toimeentulotukea, vaikka laskelmissa toimeentulotukivajetta onkin, hän ei voi tosiasiallisesti sairastaa tai tehdä suunnitelmia työllistymisekseen. Tämä on toimeentulotuesta annetun lain vastaista toimintaa. Lisäksi A on vedonnut jo aiemmin esittämiinsä perusteluihin.
J:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaosto on antanut selityksen.
A omistaa isovanhemmiltaan lahjaksi saamansa kiinteistön, jonka verotusarvo vuoden 2009 verotuksessa on ollut 9 336,94 euroa. Ilman tätä varallisuutta A:lla olisi oikeus 80,56 euron kuukausittaiseen perustoimeentulotukeen. Varallisuus on kirjattu näkyviin A:lle tehtyihin toimeentulolaskelmiin ja -päätökseen. Toimeentulotukea myönnettäessä varoina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat varat.
Jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan. A:lla on realisoitavissa olevaa omaisuutta, jolla hän voi turvata toimeentulonsa. A:lle on 20.4.2010 tehdyllä sosiaalityöntekijän päätöksellä annettu kohtuullinen aika 31.12.2010 saakka järjestää toimeentulonsa turvaaminen esimerkiksi realisoimalla omaisuutensa toimeentulon tänä aikana vaarantumatta.
A ei henkilökohtaisiin syihinsä vedoten halua realisoida kiinteistöään. Asiaa ratkaistaessa on otettu huomioon A:n henkilökohtainen mielipide ja yksilölliset tarpeet. Toimeentulotukilain 12 §:ää tulee soveltaa yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti kaikissa toimeentulotukipäätöksissä. Maaomaisuuden realisoimisvaade ei vaaranna A:n perustuslaillisia oikeuksia.
A on antanut vastaselityksen ja uudistanut valituksensa ja vaatimuksensa. Isovanhemmilta saatu maaomaisuus on hänelle tärkeä. Hän ei voi saada kiinteistöstä tuloa. Hän saa asumistaan varten asumistukea. Julkinen valta ei ole pystynyt järjestämään hänelle työtä. Asiaa ei ole tarkasteltu hänen kannaltaan, vaan on katsottu ainoastaan lainkohtia ja niiden täyttymistä. Huoli toimeentulosta on aiheuttanut hänelle masennusta ja ahdistusta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää A:n vaatimuksesta valitusluvan.
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden sekä J:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökset sekä palauttaa asian sosiaali- ja terveyslautakunnan jaostolle uudelleen käsiteltäväksi lainmukaisen toimeentulotuen myöntämistä varten.
Perustelut
Sovellettavat säännökset
Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.
Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan.
Toimeentulotuesta annetun lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on tämän lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Tulot ja varat otetaan huomioon ensin 7 §:ssä tarkoitettua perustoimeentulotukea myönnettäessä.
Toimeentulotuesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan varoina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevat varat.
Pykälän 2 momentin mukaan varoina ei kuitenkaan oteta huomioon:
1) henkilön tai perheen käytössä olevaa vakinaista asuntoa eikä tarpeellista asuinirtaimistoa;
2) tarpeellisia työ- ja opiskeluvälineitä;
3) alle 18-vuotiaan lapsen varoja siltä osin kuin ne ylittävät hänen osaltaan 7 ja 7 c §:n nojalla huomioon otettavat menot; eikä
4) muita varoja, joiden katsotaan olevan tarpeen jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi.
Toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan päättäessään toimeentulotuen myöntämisestä toimielin voi samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin tuen saajalta, jos hänellä on tuloja tai varoja tai oikeus elatusta turvaavaan etuuteen, mutta tulot, varat tai etuus eivät ole tukea myönnettäessä hänen määrättävinään tai hän ei muusta syystä voi niitä silloin käyttää.
Sanotun lain 21 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuen takaisinperinnän edellytyksenä on, että korvausvelvollisella asiasta päätettäessä tai myöhemmin on oikeus saada sellaisia tuloja tai varoja, joista korvaus voidaan periä vaarantamatta korvausvelvollisen tai sellaisen henkilön toimeentuloa, josta hän pitää huolta tai on velvollinen pitämään huolta.
Tosiseikat
A on hakenut toimeentulotukea tammi-, helmi- ja maaliskuulle 2011.
A:n hakemus on hylätty sillä perusteella, että A:lla on ollut mahdollisuus turvata elantonsa varallisuudellaan sekä että A:lle on päätöksellä 20.4.2010 annettu siirtymäaika 31.12.2010 saakka, jona aikana hänellä on ollut mahdollisuus järjestää taloudellinen tilanteensa uudelleen, esimerkiksi omaisuuttaan realisoimalla.
A omistaa maa-alueen, jonka verotusarvo on vuonna 2009 ollut 9 336,94 euroa. Sanotun kiinteistön A on saanut lahjoituksena isovanhemmiltaan vuonna 1996. Kiinteistö on tarkoitettu lomarakennuksen rakentamista varten.
Oikeudellinen arviointi
Oikeutta toimeentulotukeen määriteltäessä huomioon otetaan ne varat, jotka ovat henkilön käytettävissä toimeentulotukea myönnettäessä.
A:n varoihin kuuluu edellä tarkoitettu kiinteistö. Tämä omaisuus ei kuitenkaan ole toimeentulotuesta annetun lain 6 ja 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla A:n käytettävissä olevaa varallisuutta. Toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevilla varoilla tarkoitetaan sellaista omaisuutta, joka on helposti realisoitavissa tai jonka käytettäväksi saattaminen ei edellytä realisoimistoimia. Toimeentulotuen hakijan varallisuusarvoisen kiinteän omaisuuden myyntiä ei siten voida asettaa toimeentulotuen myöntämisen edellytykseksi.
A:n omistamaa kiinteistöä ei voida J:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätöksessä tarkoitetulla tavalla ottaa varoina huomioon määriteltäessä A:n oikeutta toimeentulotukeen. A:n toimeentulotukihakemusta tammi-, helmi- ja maaliskuulle 2011 ei siten ole voitu hylätä sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston käyttämin perusteluin.
Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökset on kumottava sekä asia palautettava jaostolle uudelleen käsiteltäväksi lainmukaisen toimeentulotuen myöntämistä varten.
Toimeentulotuesta annetun lain 20 §:ssä säädetään mahdollisuudesta määrätä toimeentulotukea myönnettäessä toimeentulotuen tai sen osan perimisestä takaisin muun ohella, jos tuen saajalla on tuloja tai varoja, mutta hän ei voi niitä silloin käyttää. Tällä päätöksellä ei ole ratkaistu eikä voitukaan ratkaista, onko A:n toimeentulotukihakemusta käsiteltäessä toimeentulotuesta annetun lain 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla perusteita määrätä toimeentulotuki tai sen osa perittäväksi takaisin.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Irma Telivuo, Eija Siitari-Vanne, Alice Guimaraes-Purokoski ja Jukka Lindstedt. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.