31.10.2012

Päätös, josta valitetaan

Keskusverolautakunta 1.10.2008 nro 55/2008

1. Asian aikaisempi käsittely

A Oy on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

Sovelletaanko hakemuksessa kuvattuun osakevaihtoon, jossa norjalainen B AS hankkii A Oy:n omistamat C Oy:n osakkeet antaen vastikkeena liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita, A Oy:n verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52f §:ää?

Mikäli hakemuksessa kuvattua osakevaihtoa ei katsota elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52f §:ssä tarkoitetuksi osakevaihdoksi, soveltuvatko kuitenkin tämän säännöksen ilmentämät oikeusperiaatteet siten, että
a. kyseistä osakevaihtoa ei pidetä A Oy:n verotuksessa luovutuksena;
b. vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa?

A Oy on alun perin asianajotoimiston perustama valmisyhtiö. Yhtiö omistaa tällä hetkellä 4 093 osaketta suomalaisen C Oy:n yhteensä 20 743 osakkeesta, mikä vastaa noin 19,7 prosentin omistusosuutta. C Oy:n toisena omistajana on noin 80,3 prosentin omistusosuudella norjalainen B AS, jonka omistaa pohjoismainen pääomasijoitusrahasto. C Oy omistaa puolestaan suomalaisen D Oy:n osakekannan. A Oy:n osakkeenomistajat koostuvat pääosin D Oy:n ja sen kokonaan omistaman tytäryhtiön toimivasta johdosta.

Tarkoituksena on toteuttaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52f §:ssä tarkoitettu osakevaihto siten, että A Oy luovuttaa omistamansa C Oy:n osakkeet B AS:lle ja saa vastikkeena B AS:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Järjestelyn seurauksena B AS tulee omistamaan 100 prosenttia suomalaisen C Oy:n osakekannasta. A Oy:n omistusosuus B AS:ssä tulee olemaan noin kuusi prosenttia.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu

Hakemuksessa tarkoitettuun osakevaihtoon, jossa norjalainen B AS hankkii A Oy:n omistamat C Oy:n osakkeet antaen vastikkeena liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita, sovelletaan A Oy:n verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52f §:stä ilmeneviä periaatteita.

Ennakkoratkaisua on, jos hakija tekee siitä vaatimuksen, noudatettava sitovana vuosilta 2008 ja 2009 toimitettavissa yhteisön tuloverotuksissa.

Keskusverolautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Osakevaihdolla tarkoitetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52f §:n 1 momentin mukaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, tai, jos osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä, hankkii lisää tämän yhtiön osakkeita ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan. Vastike saa olla myös rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin 10 prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa. Mainitun lainkohdan 2 momentin mukaan osakevaihtoa ei pidetä verotuksessa luovutuksena. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, vaihtoa pidetään osakkeiden luovutuksena.

A Oy:n ja B AS:n on tarkoitus suorittaa osakevaihto siten, että A Oy luovuttaa omistamansa C Oy:n osakkeet B AS:lle ja saa vastikkeena B AS:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Järjestelyn seurauksena B AS tulee omistamaan kaikki C Oy:n osakkeet. Järjestely vastaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52f §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n 2 momentin mukaan 52a - 52f §:ää sovelletaan jäljempänä mainituin rajoituksin myös silloin, kun sulautuminen, jakautuminen, liiketoiminnan siirto tai osakkeiden vaihto koskee eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 90/434/ETY 3 artiklan a kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, jotka ovat velvollisia suorittamaan yhteisöveroa. Yhtiön katsotaan olevan jäsenvaltiossa, jos sen kotipaikka on jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tuossa valtiossa eikä sen katsota Euroopan unionin jäsenvaltion ja kolmannen valtion välisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan olevan unionin ulkopuolella sijaitseva.

Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä säädetään neuvoston direktiivissä 90/434/ETY, jota on muutettu neuvoston direktiivillä 2005/19/EY, ja joka on kumottu ja korvattu samannimisellä neuvoston direktiivillä 2009/133/EY (jäljempänä yritysjärjestelydirektiivi). Yritysjärjestelydirektiivi koskee vain Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioita. Sitä ei ole saatettu voimaan muissa Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvissa valtioissa.

Hakemuksessa tarkoitetussa osakevaihdossa toisena osapuolena olevan B AS:n kotipaikka on Norja, joka ei ole Euroopan unionin jäsenvaltio. Norja on kuitenkin Euroopan talousalueeseen kuuluva valtio. Kun otetaan huomioon, mitä sijoittautumisvapaudesta on säädetty Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen 43 artiklassa (nykyisin sopimus Euroopan unionin toiminnasta, jäljempänä myös SEUT, 49 artiklassa) ja ETA-sopimuksen 31 artiklassa, on Suomen sisäistä verolainsäädäntöä tulkittava siten, että yritysjärjestelydirektiivissä säädettyä osakevaihtoa vastaavassa järjestelyssä on sovellettava elinkeinotulon verottamisesta annetun lain osakevaihtoa koskevien säännösten periaatteita, kun vastaanottavan yhtiön kotipaikka sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuuluvassa Norjassa, joka ei kuulu Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

Edellä todetun perusteella keskusverolautakunta on katsonut, että hakemuksessa tarkoitettuun osakevaihtoon voidaan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52f §:stä ilmeneviä periaatteita, joten osakevaihtoa ei pidetä A Oy:n verotuksessa luovutuksena. A Oy:n vaihdossa vastaanottamien osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 § 2 momentti ja 52f §
Euroopan yhteisön perustamissopimus 43 artikla
Sopimus Euroopan talousalueesta 31 artikla

2. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatinut, että keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että hakemuksessa tarkoitettuun osakevaihtoon ei sovelleta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52f §:n säännöksiä eikä siitä ilmeneviä periaatteita. Osakevaihtoa on näin ollen pidettävä A Oy:n verotuksessa luovutuksena.

Perusteluina Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt, että yritysjärjestelydirektiivi koskee vain EU:n jäsenvaltioita, eikä sitä ole saatettu voimaan muissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa. Suomessa direktiivi on saatettu voimaan ainoastaan direktiivin edellyttämässä alueellisessa laajuudessa.

A Oy on vastineessaan lausunut, että vaikka yritysjärjestelydirektiivi ei muodollisesti sovellu Euroopan unionin ulkopuolisiin ETA-valtioihin sijoittautuneisiin yhtiöihin, rajoittaisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52f §:n soveltamatta jättäminen SEUT:n perusvapauksien toteuttamista.

SEUT:n perusvapaudet ovat ensisijaisesti sovellettavaa oikeutta, jota unionin tuomioistuimen vakiintuneen tulkintalinjan mukaan ei voida loukata tai rajoittaa direktiiveillä tai muutoinkaan ilman oikeuttamisperustetta.

Kun asiaa tarkastellaan yksinomaan suomalaisen yhtiön kannalta, kyseessä on lähinnä pääomien vapaan liikkuvuuden periaate. Asiassa on kuitenkin myös sijoittautumisoikeuden ulottuvuus. Näitä vapausoikeuksia on unionin tuomioistuimen mukaan tulkittava siten, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännöksiä sovelletaan myös unionin ulkopuolisissa ETA-maissa asuviin yhtiöihin.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä ja A Oy:tä on vielä kuultu puolin ja toisin.

Valtiovarainministeriö , jolta korkein hallinto-oikeus on pyytänyt lausunnon, on todennut, että oikeustila osakevaihtosäännöksen soveltamisesta valituksenalaisessa tilanteessa on epäselvä. Asiasta oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot ovat epävarmoja ja lopputuloksiltaan toisistaan poikkeavia, eikä niiden perusteella voida päätyä selkeään näkemykseen siitä, mikä olisi kirjoittajien yhteinen kanta säännösten tulkinnasta näissä olosuhteissa.

A Oy:tä ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä on vielä kuultu puolin ja toisin.

3. Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan unionin tuomioistuimelta

Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää SEUT 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun ETA-sopimuksen 31 ja 40 artiklan tulkinnasta.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt ennakkoratkaisun seuraavaan kysymykseen:

Onko osakevaihtoa, jossa suomalainen osakeyhtiö luovuttaa norjalaiselle (aksjeselskap-yhtiömuotoiselle) yhtiölle omistamansa yhtiön osakkeet saaden vastikkeena norjalaisen yhtiön liikkeeseen laskemia osakkeita, käsiteltävä verotuksessa ETA-sopimuksen 31 ja 40 artikla huomioon ottaen samalla tavalla neutraalisti kuin jos osakevaihto koskisi kotimaisia osakeyhtiöitä tai Euroopan unionin jäsenvaltioissa sijaitsevia yhtiöitä?

4. Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio

Euroopan unionin tuomioistuin on 19.7.2012 asiassa C-48/11 antamallaan tuomiolla ratkaissut korkeimman hallinto-oikeuden esittämän ennakkoratkaisukysymyksen. Tuomiota on perusteltu muun ohessa seuraavasti:

14 Direktiivin 2009/133 1 artiklan mukaan sitä sovelletaan ainoastaan osakevaihtoihin, jotka koskevat kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa olevia yhtiöitä. Koska yksi pääasiassa kyseessä olevaan osakevaihtoon osallistuvista yhtiöistä - eli Norjaan sijoittautunut B - ei ole sijoittautunut Euroopan unionin jäsenvaltioon, osakevaihto ei kuulu direktiivin 2009/133 soveltamisalaan. Esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen on täten vastattava tutkimalla kansallisia verosäännöksiä suhteessa ETA-sopimuksen määräyksiin.

15 ETA-sopimuksen osalta on muistutettava, että yksi sen päätavoitteista on tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaan liikkuvuuden mahdollisimman täydellinen toteuttaminen kaikkialla Euroopan talousalueella siten, että unionin alueella saavutetut sisämarkkinat laajennetaan koskemaan EFTA-valtioita. Tätä tarkoitusta varten useilla tämän sopimuksen määräyksillä pyritään takaamaan sen tulkinnan mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus koko Euroopan talousalueella (ks. lausunto 1/92, 10.4.1992, Kok., s. I-2821, Kok. Ep. XII, s. I-71). Unionin tuomioistuimen asiana on tässä yhteydessä valvoa, että EUT-sopimuksen kanssa keskeisiltä osin identtisiä ETA-sopimuksen sääntöjä tulkitaan jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti (asia C-540/07, komissio v. Italia, tuomio 19.11.2009, Kok., s. I-10983, 65 kohta ja asia C-72/09, Établissements Rimbaud, tuomio 28.10.2010, 20 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

16 On myös tärkeää muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta (ks. mm. asia C-319/02, Manninen, tuomio 7.9.2004, Kok., s. I-7477, 19 kohta; asia C-292/04, Meilicke ym., tuomio 6.3.2007, Kok., s. I-1835, 19 kohta; asia C-157/05, Holböck, tuomio 24.5.2007, Kok., s. I-4051, 21 kohta ja asia C-451/05, ELISA, tuomio 11.10.2007, Kok., s. I-8251, 68 kohta). Tämä toimivalta ei myöskään mahdollista sitä, että jäsenvaltiot soveltaisivat toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa ETA-sopimuksen samankaltaisilla määräyksillä taattujen liikkumisvapauksien kanssa (ks. em. asia Établissements Rimbaud, tuomion 23 kohta).

17 Mitä tulee vapauteen, jonka suhteen pääasiassa kyseessä olevaa lainsäädäntöä on arvioitava, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että määritettäessä, kuuluuko kansallinen lainsäädäntö sijoittautumisvapautta vai pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen soveltamisalaan, huomioon on otettava kyseessä olevan lainsäädännön tarkoitus (asia C-492/04, Lasertec, määräys 10.5.2007, Kok., s. I-3775, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18 Siten kansalliset säännökset, jotka koskevat sellaisen osuuden omistamista, joka antaa mahdollisuuden käyttää selvää vaikutusvaltaa yhtiön päätöksiin ja määrätä yhtiön toiminnasta, kuuluvat EUT-sopimuksen sijoittautumisvapautta koskevien määräysten aineelliseen soveltamisalaan (ks. em. asia Lasertec, määräyksen 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19 Elinkeinoverolain 52f §:n sanamuodosta ilmenee selvästi, että jotta osakevaihtoa ei pidetä veronalaisena luovutuksena, osakkeita hankkivan yhtiön on omistettava tai hankittava sellainen osuus toisen yhtiön osakkeista, että sillä on yli puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Tällaiset kansalliset säännökset, joita sovelletaan järjestelyihin, jotka koskevat yhtiön omistamista tai omistusosuuden hankintaa yhtiössä, kuuluvat sijoittautumisvapauden alaan.

20 Näin ollen esitettyyn kysymykseen on vastattava ainoastaan ETA-sopimuksen 31 artiklan osalta.

21 Unionin tuomioistuin on jo todennut, että ETA-sopimuksen 31 artiklassa esitetyt sijoittautumisvapauden rajoitukset kieltävät säännöt ovat samat kuin SEUT 49 artiklassa määrätyt säännöt (ks. asia C-471/04, Keller Holding, tuomio 23.2.2006, Kok., s. I-2107, 49 kohta ja asia C-157/07, Krankenheim Ruhesitz am Wannsee-Seniorenheimstatt, tuomio 23.10.2008, Kok., s. I-8061, 24 kohta).

22 Lisäksi on todettava, että ETA-sopimuksen 6 artiklassa määrätään, että siltä osin kuin kyseisen sopimuksen määräykset ovat sisällöltään samoja kuin vastaavat Euroopan unionin perussopimusten säännöt, määräyksiä tulkitaan niitä täytäntöön pantaessa ja sovellettaessa unionin tuomioistuimen ennen ETA-sopimuksen allekirjoittamista antamien merkityksellisten ratkaisujen mukaisesti, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeuskäytännön kehittämistä tulevaisuudessa.

23 Sijoittautumisvapaus sisältää sellaisten unionin jäsenvaltion tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan kolmannen valtion lainsäädännön mukaisesti perustettujen yhtiöiden, joiden sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka on unionin tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan kolmannen valtion alueella, oikeuden harjoittaa toimintaansa muussa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa kolmannessa valtiossa tytäryhtiön, sivuliikkeen tai kauppaedustajan liikkeen välityksellä (ks. vastaavasti em. asia Krankenheim Ruhesitz am Wannsee-Seniorenheimstatt, tuomion 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24 Unionin tuomioistuin on myös korostanut, että EUT-sopimuksessa tarkoitettu sijoittautumisen käsite on hyvin laaja, ja se merkitsee unionin kansalaisen mahdollisuutta osallistua pysyvästi ja jatkuvasti muun kuin sen jäsenvaltion taloudelliseen elämään, josta hän on peräisin, ja hyötyä tästä osallistumisesta, ja tämä käsite edistää näin itsenäisten ammattien harjoittamisen alalla taloudellista ja sosiaalista vuorovaikutusta yhteisössä (ks. em. asia ELISA, tuomion 63 kohta). Sijoittautumisvapaudella pyritään täten takaamaan omiin kansalaisiin nähden samanlainen kohtelu jäsenvaltiossa, johon tytäryhtiö sijoittautuu, kieltämällä kaikki emoyhtiön kotipaikan sijaintiin perustuva - jopa vähäinenkin - syrjintä (ks. asia C-170/05, Denkavit Internationaal ja Denkavit France, tuomio 14.12.2006, Kok., s. I-11949, 22 kohta).

25 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisina rajoituksina on pidettävä kaikkia toimia, joilla kielletään kyseisen vapauden käyttäminen, haitataan sitä tai tehdään se vähemmän houkuttelevaksi (ks. em. asia Krankenheim Ruhesitz am Wannsee-Seniorenheimstatt, tuomion 30 kohta).

26 Pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön mukaan osakevaihtoa kohdellaan Suomeen sijoittautuneen, osakkeita luovuttavan yhtiön kannalta verotuksessa neutraalisti vain, jos osakkeita hankkivan yhtiön kotipaikka on niin ikään Suomessa tai Euroopan unionin jäsenvaltiossa ja jos viimeksi mainittu yhtiö omistaa osakevaihdon jälkeen yli puolet luovuttavasta yhtiöstä. Jos nämä edellytykset eivät täyty, esimerkiksi siitä syystä, kuten tilanne on pääasiassa, että osakkeita hankkivan yhtiön kotipaikka on ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa kolmannessa valtiossa, osakevaihtoa kohdellaan verotuksessa osakkeiden veronalaisena luovutuksena.

27 Tällainen erilainen kohtelu ei selity tilanteiden objektiivisella erolla. Kotimaiseen yhtiöön sovellettava osakevaihdon verokohtelu määräytyy pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa yksinomaan osakkeita hankkivan yhtiön kotipaikan perusteella. ETA-sopimuksen 31 artiklassa kuitenkin kielletään kaikenlainen syrjintä yhtiöiden kotipaikan perusteella (ks. vastaavasti asia C-284/06, Burda, tuomio 26.6.2008, Kok., s. I-4571, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28 Lisäksi on korostettava, että - toisin kuin Suomen hallitus on esittänyt - ETA-sopimuksen 31 artiklan soveltaminen pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen säännöstöön ei johda direktiivin 2009/133 soveltamisalan laajentamiseen ETA-sopimuksen osapuolina oleviin kolmansiin valtioihin sijoittautuneisiin yhtiöihin. ETA-sopimuksen 31 artiklassa ilmaistun syrjintäkiellon periaatteen nojalla jäsenvaltion on nimittäin sovellettava kotimaisten yhtiöiden välisiin osakevaihtoihin soveltamaansa verokohtelua myös osakevaihtoihin, joiden osapuolena on ETA-sopimuksen osapuolena olevaan kolmanteen valtioon sijoittautunut yhtiö.

29 On todettava, että pääasiassa kyseessä olevaan verojärjestelmään sisältyy ETA-sopimuksen 31 artiklassa määrätyn oikeuden rajoitus.

30 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että sijoittautumisvapauden rajoitus voidaan hyväksyä ainoastaan, jos sitä voidaan pitää perusteltuna yleistä etua koskevista pakottavista syistä. Lisäksi kyseisellä rajoituksella on tällöin voitava taata kyseessä olevan tavoitteen toteutuminen, eikä sillä saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. em. asia Krankenheim Ruhesitz am Wannsee-Seniorenheimstatt, tuomion 40 kohta).

31 Kansallinen tuomioistuin pohtii, voidaanko tällaista rajoitusta perustella veropetosten estämiseen ja verovalvonnan tehokkuuden säilyttämistarpeeseen liittyvillä yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä.

32 Pelkästään sen perusteella, että osakevaihdossa osakkeita hankkivan yhtiön kotipaikka on ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa kolmannessa valtiossa, ei kuitenkaan voida soveltaa yleistä veropetoksen olettamaa ja perustella toimenpidettä, joka haittaa ETA-sopimuksessa taatun perusvapauden käyttämistä (ks. vastaavasti asia C-478/98, komissio v. Belgia, tuomio 26.9.2000, Kok., s. I-7587, 45 kohta; asia C-436/00, X ja Y, tuomio 21.11.2002, Kok., s. I-10829, 62 kohta; asia C-334/02, komissio v. Ranska, tuomio 4.3.2004, Kok., s. I-2229, 27 kohta ja asia C-371/10, National Grid Indus, tuomio 29.11.2011, 84 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

33 Verovalvonnan tehokkuuden säilyttämistarpeesta on oikeuskäytännössä jo todettu, että edeltä käsin ei voida sulkea pois sitä, että verovelvollinen kykenee esittämään sellaiset asian kannalta merkitykselliset selvitykset, joiden perusteella verottavan jäsenvaltion veroviranomaiset voivat tarkistaa selvästi ja täsmällisesti, ettei verovelvollinen yritä välttää tai kiertää verojen maksamista (asia C-101/05, A, tuomio 18.12.2007, Kok., s. I-11531, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34 Edellä mainittua oikeuskäytäntöä, joka koskee liikkumisvapauksien unionissa tapahtuvan käytön rajoituksia, ei voida kuitenkaan täysimääräisesti soveltaa ETA-sopimuksessa taattuihin vapauksiin, sillä viimeksi mainittujen vapauksien käyttö kuuluu erilaiseen oikeudelliseen asiayhteyteen (ks. em. asia A, tuomion 60 kohta ja em. asia Établissements Rimbaud, tuomion 40 kohta).

35 Tämän suhteen on todettava, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla 19.12.1977 annetulla neuvoston direktiivillä 77/799/ETY (EYVL L 336, s. 15) ja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15.2.2011 annetulla neuvoston direktiivillä 2011/16/EU (EUVL L 64, s. 1) luotuja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten yhteistyön puitteita ei ole olemassa niiden ja kolmannen valtion toimivaltaisten viranomaisten välillä silloin, kun viimeksi mainittu ei ole antanut mitään keskinäistä apua koskevaa sitoumusta (ks. vastaavasti em. asia Établissements Rimbaud, tuomion 41 kohta).

36 Erityisesti ETA-sopimuksen sopimusvaltioiden suhteen on todettava, että kun jäsenvaltion sääntelyssä asetetaan tietyn veroedun saamiselle edellytyksiä, joiden täyttyminen voidaan varmistaa vain ETA-sopimuksen sopimusvaltiona olevan kolmannen valtion toimivaltaisilta viranomaisilta saatavilla tiedoilla, tällä jäsenvaltiolla on lähtökohtaisesti oikeus kieltäytyä myöntämästä tätä etua, jos muun muassa sen vuoksi, ettei tällä kyseisellä kolmannella valtiolla ole sopimusperusteista velvollisuutta antaa tietoja, näiden tietojen saaminen viimeksi mainitulta osoittautuu mahdottomaksi (ks. em. asia Établissements Rimbaud, tuomion 44 kohta).

37 On huomattava, että Suomen tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä on voimassa Pohjoismaiden välisestä virka-avusta veroasioissa Kööpenhaminassa 7.12.1989 allekirjoitettu sopimus (SopS 37/1991). Vaikka kansallisen tuomioistuimen tehtävänä onkin arvioida sitä, sisältyykö kyseiseen sopimukseen riittäviä tietojenvaihtojärjestelmiä, joiden ansiosta Suomen viranomaiset voivat tarkastaa ja valvoa, täyttyvätkö kansallisessa lainsäädännössä säädetyt edellytykset verotuksellisesti neutraalin järjestelmän soveltamiseksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen osakevaihtoon, on kuitenkin todettava, että Suomen hallitus on itse selittänyt istunnossa, että mainitussa sopimuksessa määrätään kansallisten viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta, joka on yhtä tehokasta kuin direktiiveissä 77/799 ja 2011/16 säädetty tietojenvaihto.

38 Tässä tilanteessa kyseessä oleva jäsenvaltio ei voi nojautua verovalvonnan tehokkuuden säilyttämistarpeeseen perustellakseen tämän tuomion 27 kohdassa todettua erilaista kohtelua (ks. vastaavasti em. asia ELISA, tuomion 98 - 101 kohta).

39 Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava siten, että ETA-sopimuksen 31 artikla on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa osakkeiden veronalaisena luovutuksena pidetään osakevaihtoa kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen yhtiön ja ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan kolmannen valtion alueelle sijoittautuneen yhtiön välillä, vaikka tällainen järjestely olisi verotuksellisesti neutraali, jos sen osapuolina olisi ainoastaan kotimaisia yhtiöitä tai muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yhtiöitä, mikäli kyseisen jäsenvaltion ja kolmannen valtion välillä on veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskeva sopimus, jossa määrätään kansallisten viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta, joka on yhtä tehokasta kuin direktiiveissä 77/799 ja 2011/16 säädetty tietojenvaihto, mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin on ratkaissut asian seuraavasti:

Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen 31 artikla on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa osakkeiden veronalaisena luovutuksena pidetään osakevaihtoa kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen yhtiön ja ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan kolmannen valtion alueelle sijoittautuneen yhtiön välillä, vaikka tällainen järjestely olisi verotuksellisesti neutraali, jos sen osapuolina olisi ainoastaan kotimaisia yhtiöitä tai muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yhtiöitä, mikäli kyseisen jäsenvaltion ja kolmannen valtion välillä on veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskeva sopimus, jossa määrätään kansallisten viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta, joka on yhtä tehokasta kuin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla 19.12.1977 annetussa neuvoston direktiivissä 77/799/ETY ja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15.2.2011 annetussa neuvoston direktiivissä 2011/16/EU säädetty tietojenvaihto, mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä.

5. Kuuleminen ennakkoratkaisun johdosta

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ja A Oy ovat antaneet lausuman unionin tuomioistuimen tuomion johdosta.

6. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

A Oy omistaa 4 093 osaketta suomalaisen C Oy:n yhteensä 20 743 osakkeesta, mikä vastaa noin 19,7 prosentin omistusosuutta. C Oy:n toisena omistajana on noin 80,3 prosentin omistusosuudella norjalainen B AS, jonka omistaa pohjoismainen pääomasijoitusrahasto. C Oy omistaa puolestaan suomalaisen D Oy:n osakekannan. A Oy:n osakkeenomistajat koostuvat pääosin D Oy:n ja sen kokonaan omistaman tytäryhtiön toimivasta johdosta.

Tarkoituksena on toteuttaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52f §:ssä tarkoitettu osakevaihto siten, että A Oy luovuttaa omistamansa C Oy:n osakkeet B AS:lle ja saa vastikkeena B AS:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Järjestelyn seurauksena B AS tulee omistamaan 100 prosenttia suomalaisen C Oy:n osakekannasta. A Oy:n omistusosuus B AS:ssä tulee olemaan noin kuusi prosenttia.

Norjalainen yhtiö B AS on yhtiömuodoltaan "aksjeselskap" ja se on Norjassa asuva ja siellä verovelvollinen.

Korkeimman hallinto-oikeuden pyydettyä ennakkoratkaisun edellä selostetun mukaisesti Euroopan unionin tuomioistuin on 19.7.2012 antamallaan tuomiolla asiassa C-48/11 ratkaissut korkeimman hallinto-oikeuden esittämän kysymyksen ETA-sopimuksen 31 artiklan tulkinnasta. Tuomion mukaan ETA-sopimuksen 31 artikla on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa osakkeiden veronalaisena luovutuksena pidetään osakevaihtoa kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen yhtiön ja ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan kolmannen valtion alueelle sijoittautuneen yhtiön välillä, vaikka tällainen järjestely olisi verotuksellisesti neutraali, jos sen osapuolina olisi ainoastaan kotimaisia yhtiöitä tai muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yhtiöitä, mikäli kyseisen jäsenvaltion ja kolmannen valtion välillä on veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskeva sopimus, jossa määrätään kansallisten viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta, joka on yhtä tehokasta kuin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla 19.12.1977 annetussa neuvoston direktiivissä 77/799/ETY ja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15.2.2011 annetussa neuvoston direktiivissä 2011/16/EU säädetty tietojenvaihto, mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä.

Suomen tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä on voimassa Pohjoismaiden välisestä virka-avusta veroasioissa Kööpenhaminassa 7.12.1989 allekirjoitettu sopimus (SopS 37/1991). Mainittuun sopimukseen sisältyvät määräykset vastaavat tietojenvaihdon osalta direktiiveissä 77/799/ETY ja 2011/16/EU edellytettyä tietojenvaihtoa.

Näin ollen ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät keskusverolautakunnan päätöksen perustelut, perusteluissa mainitut oikeusohjeet, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys sekä Euroopan unionin tuomioistuimen 19.7.2012 antama tuomio asiassa C-48/11, keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.