24.9.2012

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 3.10.2011 nro 11/1179/4

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on asiakirjoista tarkemmin ilmenevän menettelyn jälkeen 20.1.2011 tekemällään päätöksellä ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla peruuttanut Loviisasta olevalle A:lle myönnetyt yhden kiväärin ja yhden haulikon rinnakkaisluvat A:n päätöksessä yksilöidyn uhkaavan käyttäytymisen perusteella.

A on valittanut poliisilaitoksen päätöksestä hallinto-oikeuteen ja valituksessaan vaatinut, että poliisilaitoksen päätös kumotaan. A on valituksensa perusteluissa muun ohella kiistänyt väkivaltaiset uhkaukset koulutapahtumien yhteydessä. Hän ei ole missään vaiheessa uhannut ketään eikä kukaan ole tuntenut oloaan uhatuksi. Kiroilu metsästyksen yhteydessä ei ole peruste peruuttaa aselupia.

Poliisilaitos ja Poliisihallitus ovat antaneet asiassa lausunnot.

A on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, sikäli kuin nyt on kysymys, A:n valituksesta kumonnut poliisilaitoksen päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa voidaan peruuttaa, jos luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

A:n ampuma-aselupien peruuttaminen on perustunut laitonta uhkausta 9.12.2008 koskevien asiakirjojen lisäksi metsästysseuran jäsenten B:n ja C:n todistajankertomuksiin A:n käyttäytymisestä.

B on kertonut metsästäneensä A:n kanssa vuodesta 2003 lähtien. B:n mukaan A on käytökseltään arvaamaton ja menettää malttinsa helposti silloin, kun asiat eivät suju hänen tahtonsa mukaan ja tällöin A muuttuu käytökseltään aggressiiviseksi. Esimerkkinä aggressiivisesta käytöksestä B on kertonut A:n huutaneen järjettömästi ja kiroilleen vuonna 2008 erään metsästystapauksen yhteydessä. B:lle oli jäänyt tapahtuneesta sellainen käsitys, että A oli ollut aivan hilkulla käydä käsiksi erääseen porukan jäseneen.

C on kertonut samasta vuonna 2008 sattuneesta tapahtumasta. C:n mukaan A oli ollut tuolloin hyvin vihainen, huutanut ja kiroillut.

Asiakirjoista ilmenee, että A työskentelee ensihoitajana. Hän on harrastanut koirien kasvatusta ja metsästystä useamman vuoden ajan. A on myöntänyt käyttävänsä välillä kovaa kieltä, mutta kiistänyt uhanneensa ketään fyysisellä väkivallalla.

Hallinto-oikeudella on ollut käytössään A:ta koskevat 11.8.2009 ja 13.11.2009 päivätyt lääkärinlausunnot.

Lääkärinlausunnon 11.8.2009 mukaan A on hakeutunut 2.2.2009 alkaen itse hoitoon koulun ja poliisin suosituksella, koska hänellä on esiintynyt vaikeuksia impulssihallinnassa. Lääkärin arvion mukaan A:sta ei ole uhkaa eikä vaaraa koulu- eikä työkavereille. A on jonkin verran yksinäinen ja hänellä on sopeutumisvaikeuksia. Psyykelääkitykseen ei ole nähty tarvetta. A ei ole ilmaissut itsetuhoisia eikä aggressiivisia ajatuksia. Lausunnossa on katsottu, että A:lle tärkeän metsästysharrastuksen jatkaminen olisi A:n mielentilan kannalta hyvä. Lausunnonantaja ei ole nähnyt estettä aseluvan myöntämiselle.

Lääkärin loppuarvion 13.11.2009 mukaan A:lla on diagnosoitu sopeutumishäiriö. A on hakeutunut hoitoon stressaavan tilanteen aiheuttaman väsymyksen ja alakuloisuuden takia. A:lla ei ole aikaisempaa psykiatrista hoitoa. Arviossa todetaan A:n käyneen psykologin vastaanotolla yhdeksän kertaa ja avohoidon erikoislääkärin vastaanotolla kaksi kertaa. Arvion mukaan A:lla ei ole nähty psyykelääkityksen tarvetta eikä hänen ole todettu olevan psykiatrisen hoidon tarpeessa.

A on toimittanut valituksensa liitteenä isänsä kirjelmän sekä yhdeksän henkilön allekirjoittaman asiakirjan, jonka mukaan A on ollut mukana Haddomin metsästysseuran toiminnassa useamman vuoden ajan eikä hänen käytöksessään ole ollut moitittavuutta tai viitteitä epäsoveliaasta käytöksestä.

Hallinto-oikeus on 19.11.2010 antamassaan päätöksessä todennut, että pelkästään laitonta uhkausta 9.12.2008 koskeva ilmoitus ei ole voinut olla aselupien peruutuksen perusteena. Uuden selvityksen osalta hallinto-oikeus toteaa, että metsästysseuran jäsenten B:n ja C:n kertomuksia ei ole syytä epäillä. Kertomukset ovat kuitenkin yleisluonteisia kuvauksia ja yksittäisten henkilöiden arvioita A:sta eikä niistä ilmene, että A olisi uhkaillut ketään aseella tai muuten, käyttänyt fyysistä väkivaltaa taikka ollut muulla tavoin muiden turvallisuudelle vaarallinen. A:n toimittaman selvityksen mukaan muut metsästysseuran jäsenet eivät ole kokeneet A:n käytöstä epäsopivaksi. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä kirjallisten todistusten ja A:ta koskevien lääkärinlausuntojen luotettavuutta.

Kun otetaan huomioon A:n terveydentilasta ja käytöksestä saatu selvitys kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, ettei A:ta voida pitää ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla terveydentilansa, elämäntapansa taikka käyttäytymisensä vuoksi sopimattomana pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Näin ollen edellytyksiä ampuma-aselupien peruuttamiselle ei ole ollut.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Poliisihallitus on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poliisilaitoksen päätös saatetaan voimaan.

Kymenlaakson poliisilaitoksen tutkintailmoituksen mukaan A:n on epäilty syyllistyneen laittomaan uhkaukseen Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa Kotkassa 9. - 19.12.2008. Tehdyn ilmoituksen mukaan A oli suullisesti uhannut oppilasryhmän jäseniä tappamisella. A oli otettu kiinni ja pidätetty. Kaakkois-Suomen syyttäjänvirasto on sittemmin tehnyt asiassa päätöksen syyttämättä jättämisestä.

Esitutkinnassa ja poliisitutkinnassa asianomistajan taikka todistajan asemassa kuullut henkilöt ovat antaneet kertomuksensa rikoslain 15 luvun 2 §:n perätöntä lausumaa viranomaismenettelyssä koskevan rangaistusuhan alaisena. Näiden kertomusten perusteella A on esittänyt koulussa useita kertoja toisten turvallisuuteen kohdistuvia väkivaltaisia uhkauksia. Todistajalausuntojen perusteella aggressiivista käyttäytymistä on esiintynyt myös hirvijahdissa.

Jokelan ja Kauhajoen kouluissa tapahtuneiden ampumisten jälkeen uhkausten esittämisiin on suhtauduttu hyvin vakavasti. Poliisilaitos on käyttänyt sille lupaviranomaisena kuuluvaa harkintavaltaa peruuttaessaan A:n rinnakkaisluvat. Päätös on perusteltu eikä se ole kohtuuton A:lle asiassa ilmi tulleet seikat huomioon ottaen.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on antanut asiassa lausunnon. Jokelan ja Kauhajoen kouluissa tapahtuneiden ampumisten jälkeen uhkausten esittämisiin on suhtauduttu poliisissa hyvin vakavasti. Poliisilaitoksen päätöksessä on viitattu korkeimman hallinto-oikeuden ja hallinto-oikeuden ampuma-aseasioissa antamiin päätöksiin. Hallinto-oikeuden valituksenalaisessa asiassa antama ratkaisu on ristiriidassa viitattujen päätösten kanssa uhkausten esittämisen merkityksestä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla olisi siten erityinen merkitys sen kannalta, miten koulussa esitettyihin uhkauksiin tulisi suhtautua ampuma-aselain soveltamisessa.

A on antanut selityksen. Valituslupaa ei tule myöntää. Valitus on perusteeton. Hallinto-oikeus on ratkaissut ja perustellut asian oikein. Pelkkä epäily rikoksesta ei riitä, kun se on esitutkinnassa kiistetty eikä syyttäjäkään ole havainnut näyttöä rikoksesta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Poliisihallitus on ohittanut kihlakunnansyyttäjän tekemän syyttämättäjättämispäätöksen perusteluineen.

Poliisihallitus on vedonnut myös toiseen myöhemmin tehtyyn esitutkintaan. A on myöntänyt kiroilleensa metsästysreissulla syksyllä vuonna 2008, kun ahkio oli jäänyt oksanhankaan kiinni ja A oli kaatunut. Mitään muuta tilanteeseen ei liittynyt eivätkä todistajatkaan osanneet esitutkinnassa kertoa muuta. Kiroamisen oli kuullut kaksi todistajaa. Poliisilaitos ei suostunut esitutkinnassa kuulemaan yhdeksää muuta henkilöä, joiden mielestä A:n käytöksessä ei ole ollut mitään moitittavaa. Aikaisemmin on jo käynyt ilmi, ettei lääkäri ollut todennut olevan esteitä A:n ampumaluville.

Poliisihallitus on antanut vastaselityksen, jossa se on edelleen katsonut, että hallinto-oikeuden päätös tulee kumota ja poliisilaitoksen päätös saattaa voimaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa poliisilaitoksen päätöksen voimaan.

Perustelut

Oikeusohjeet

Ampuma-aselain 54 §:n 1 momentin mukaan ampuma-aseeseen tai aseen osaan, johon on annettu hallussapitolupa, voidaan luvanhaltijan suostumuksella antaa rinnakkainen oikeus hallussapitoon ( rinnakkaislupa ).

Ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan lupa voidaan peruuttaa, jos luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Esityöt

Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi ym. (HE 183/1997 vp) 67 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella viitattu 29 §:n 3 momentin 1 ja 4 kohdan perusteluissa todettuun. Mainitun 1 ja 4 kohdan mukaan peruuttamisen edellytysten täyttymisen suhteen on lupaviranomaiselle jätettävä riittävästi harkinnanvaraa, sillä momentissa mainittuihin väärinkäytöksiin mahtuu moitittavuudeltaan hyvinkin erilaisia tekoja ja laiminlyöntejä. Niinpä vähäiset liikenne- tai omaisuusrikokset eivät ainakaan kaikissa tapauksissa aiheuttaisi luvan peruuttamista. Kynnys luvan peruuttamiselle olisi siten pääsääntöisesti hieman korkeampi kuin luvan antamatta jättämiselle. Perusteena luvan peruuttamiselle voisivat olla luvanhaltijan terveydentilaa, elämäntapaa tai käyttäytymistä koskevat seikat. Jotta lupa voitaisiin peruuttaa luvanhaltijan elämäntavan tai käyttäytymisen perusteella, luvanhaltijan elämäntavan tai käyttäytymisen olisi oltava joko luvanhaltijan omaa tai toisten henkilöiden turvallisuutta vaarantavaa. Alkoholin tai huumausaineiden jatkuvaa väärinkäyttöä voidaan pitää sellaisena turvallisuutta vaarantavana elämäntapana, jonka perusteella lupa voitaisiin peruuttaa. Turvallisuuden vaarantumisen ei välttämättä tarvitsisi liittyä ampuma-aseisiin, vaan myös ilman ampuma-asetta tapahtunut väkivaltainen, vaarallinen tai uhkaava käyttäytyminen voisi olla perusteena luvan peruuttamiselle. Lupa tulisi peruuttaa, jos luvanhaltijan elämäntapaa olisi pidettävä siinä määrin ongelmallisena, että siihen liittyy ampuma-aseen väärinkäytön vaara. Käyttäytymisen tulisi kuitenkin aina osoittaa, että luvanhaltijaa on pidettävä sopimattomana käsittelemään ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia.

Saatu selvitys

Poliisilaitoksen päätös A:lle myönnettyjen rinnakkaislupien peruuttamisesta on perustunut A:n epäiltyä laitonta uhkausta 9.12.2008 koskevien asiakirjojen lisäksi metsästysseuran jäsenten B:n ja C:n poliisitutkinnassa esitettyihin todistajankertomuksiin.

Kymenlaakson poliisilaitoksen tutkintailmoituksen 8150/R/633/09 mukaan A:n on epäilty syyllistyneen laittomaan uhkaukseen Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa Kotkassa 9. - 19.12.2008. Tehdyn ilmoituksen mukaan A oli suullisesti uhannut oppilasryhmän jäseniä tappamisella. Esitutkinnassa kuulleen asianomistajan kertoman mukaan A oli uhannut potkimisella päähän ja ryhmätöiden yhteydessä kaikkien ampumisella. Asianomistaja on myös kertonut A:n sanoneen luokan kuullen räjäyttävänsä koulun.

Kaakkois-Suomen kihlakunnansyyttäjä on 1.7.2009 tehnyt asiassa päätöksen syyttämättä jättämisestä. Kihlakunnansyyttäjä on katsonut, ettei esitutkinta-aineiston perusteella ollut riittävää näyttöä syytteen nostamiseksi yleisen edun perusteella.

B on todistajana kertonut, että vuonna 2008 A oli kaadetun hirven kuljettamisen yhteydessä menettänyt täysin malttinsa ja huutanut järjettömästi, vaikka paikalla oli ollut vieraita ihmisiä ja lapsia. B:lle oli jäänyt tapahtuneesta sellainen käsitys, että A oli käydä käsiksi erääseen metsästysseuran jäseneen. B:n mukaan A menettää suuttuessaan täysin malttinsa ja käyttäytyy erittäin aggressiivisesti. C:n mukaan A oli ollut tuolloin hyvin vihainen, huutanut ja kiroillut. C:n yrittäessä hillitä A:ta tämä oli tullut C:n eteen ja ollut hyvin vihainen.

Lääkärinlausunnon 11.8.2009 mukaan A on hakeutunut 2.2.2009 alkaen itse hoitoon koulun ja poliisin suosituksella, koska hänellä on esiintynyt vaikeuksia impulssihallinnassa. Lääkärin arvion mukaan A:sta ei ole uhkaa eikä vaaraa koulu- eikä työkavereille. Psyykelääkitykseen ei ole nähty tarvetta. Lausunnon mukaan A:lle tärkeän metsästysharrastuksen jatkaminen olisi A:n mielentilan kannalta hyvä. Lausunnonantaja ei ole nähnyt estettä aseluvan myöntämiselle.

Lääkärin loppuarvion 13.11.2009 mukaan A:lla on diagnosoitu sopeutumishäiriö. A on hakeutunut hoitoon stressaavan tilanteen aiheuttaman väsymyksen ja alakuloisuuden takia. A:lla ei ole nähty psyykelääkityksen tarvetta eikä hänen ole todettu olevan psykiatrisen hoidon tarpeessa.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys A:lle myönnettyjen yhden kiväärin ja yhden haulikon rinnakkaislupien peruuttamisen edellytyksistä. Asiassa on poliisilaitoksen päätöksessä sovelletun ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella harkittava, onko A:n käyttäytymistä pidettävä sillä tavalla toisen turvallisuutta vaarantavana, että hänet on katsottava sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita.

Asiassa ei ole kysymys rinnakkaislupien peruuttamisesta rikokseen perustuen ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla. Näin ollen asiassa ei ole merkitystä sillä seikalla, että A:ta ei ole edellä mainitun käyttäytymisen perusteella syytetty tai tuomittu rikoksesta.

Kun otetaan huomioon asiakirjoissa oleva selvitys A:n käyttäytymisestä Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa ja hirvenmetsästyksen yhteydessä, A:ta on pidettävä ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla toisen turvallisuutta vaarantavan käyttäytymisensä vuoksi sopimattomana pitämään hallussa ampuma-aseita. Näin ollen poliisilaitos on voinut peruuttaa A:lle myönnettyjen ampuma-aseiden rinnakkaisluvat. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poliisilaitoksen päätös saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Lauri Jääskeläinen. Asian esittelijä Leo Kaasinen.