20.6.2012

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 9.4.2010 n:o 10/0275/2

Asian aikaisempi käsittely

Jyväskylän kaupunkirakennelautakunta on 24.3.2009 §:n 115 kohdalla tekemällään ja julkipanon jälkeen 31.3.2009 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen Jyväskylän kaupungin Leppäveden kylässä sijaitsevalla Rauhaniemen tilalla RN:o 1:72 olevan lomarakennuksen kuistin laajentamiseksi ja lasittamiseksi ilman maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa ja Jyväskylän rakennusjärjestyksestä poiketen.

Asian käsittely Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Jyväskylän kaupunkirakennelautakunnan päätös kumotaan ja asia palautetaan luvan myöntämistä varten.

Vaatimuksensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kysymys on kesämökin kuistin rakenteiden uusimisesta ja lasittamisesta sekä kuistin laajentamisesta vain noin 1,5 neliömetrin osalta. Kuistin lasittamisen seurauksena kerrosala lisääntyy noin 14,5 neliömetriä. Todellinen lisäys rakennusalaan on vain 1,5 neliömetriä, kun verannan yksi sivu oikaistaan suorakaidemuodon täydentämiseksi.

Lautakunnan päätöksen perustelujen mukaan rakennus laajenee merkittävästi, työntyy järvelle päin, aiheuttaa haitallisia ympäristövaikutuksia ja vaarantaa maanomistajien tasapuolista kohtelua. Vuosikymmeniä olemassa olleen kuistin laajennus yhden sivun oikaisemiseksi 1,5 neliömetrillä ja lasitus eivät aiheuta edellä mainittuja seurauksia. Pahoin lahonneen kuistin korjaamisen ja lasittamisen ympäristövaikutukset ovat pelkästään myönteisiä sekä rakennuksen että ympäristön ja maisemakuvan kannalta.

Rakennuksen sijainnin vuoksi kuisti on nykyisellään altis sateiden ja tuulien aiheuttamille haitoille, joten sen lasittaminen on välttämätöntä. Kun lasittaminen tehdään samanlaisilla ikkunoilla kuin rakennuksessa jo on vanhaa rakennustapaa kunnioittaen, veranta ei enää erotu häiritsevästi muusta rakennuksesta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaan pykälän 1 ja 2 momentin kiellot eivät koske olemassa olevan asuinrakennuksen korjaamista ja vähäistä laajentamista. Ottaen huomioon hankkeen tarkoitus ja luonne kysymys on lainkohdan tarkoittamasta asuinrakennuksen korjaamisesta ja vähäisestä laajentamisesta.

Kuistin korjaaminen on lahoamisen vuoksi välttämätöntä. Laajennus 1,5 neliömetrillä on vähäinen ja tarpeen sanelema. Lasitus edistää kuistin kunnossa pysymistä ja muun rakennuksen kanssa yhtenevä ulkoasu kaunistaa maisemakuvaa. Näin ollen poikkeamiseen on erityinen syy.

Lautakunta on perustellut hylkäävää päätöstään hankkeen haitallisilla ympäristövaikutuksilla ja maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaarantumisella perustelematta asiaa tarkemmin. Tästä voidaan päätellä, ettei näitä haitallisia vaikutuksia todellisuudessa aiheudu.

Jyväskylän kaupunkirakennelautakunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitus hylätään.

A on selityksessään todennut muun ohella, että laillisesti rakennettua kesämökkiä on voitava peruskorjata, laajentaa vähäisessä määrin ja ajanmukaistaa siitäkin huolimatta, että se sijaitsee lähempänä rantaviivaa kuin nykyinen rakennusjärjestys edellyttää.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Jyväskylän kaupunkirakennelautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Pykälän 3 momentin 5 kohdan mukaan mitä 1 momentissa säädetään, ei koske olemassa olevan asuinrakennuksen korjaamista tai vähäistä laajentamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa ( ranta-asemakaava ) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:
1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;
2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä
3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen tässä laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin mukaan poikkeaminen ei saa:
1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;
2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; eikä
3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.

Jyväskylän kaupungin 1.1.2009 voimaan tulleen rakennusjärjestyksen 31 §:n mukaan enintään 100 neliömetrin suuruinen rakennus tulee sijoittaa vähintään 30 metrin etäisyydelle rannasta.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Poikkeamistarve

Poikkeamishakemus koskee Jyväskylän kaupungin Leppäveden kylässä sijaitsevalla tilalla Rauhaniemi RN:o 1:72 rantaviivan välittömässä läheisyydessä olevan 55 neliömetrin suuruisen loma-asunnon kuistin laajentamista ja lasittamista. Jyväskylän kaupunginvaltuuston hyväksymässä oikeusvaikutuksettomassa Vaajakoski-Jyskä osayleiskaavassa hakemuksen kohteena oleva tila sijaitsee erityisselvitysalueella MS.

Nykyisen avokuistin pinta-ala laajenisi 1,5 neliömetrillä, jolloin kuistin kokonaispinta-alaksi tulisi 14,5 neliömetriä. Edellä mainittu 1,5 neliömetrin osuus laajentaisi nykyistä kuistia rannan suuntaan. Laajentamisen lisäksi kuisti lasitettaisiin. Poikkeamishakemuksen liitteenä olleen julkisivukuvan perusteella lasitus on ulkoseinän oloinen. Tällöin kuistin koko pinta-ala lasketaan kerrosalan laajennukseksi. Kun otetaan huomioon lomarakennuksen koko, kyse ei ole olemassa olevan asuinrakennuksen korjaamisesta tai vähäisestä laajentamisesta. Hanke edellyttää siten poikkeusta 72 §:n mukaisesta ranta-alueen suunnittelutarpeesta. Rakennus sijaitsee aivan rantaviivan tuntumassa, jolloin rakennuksen laajentaminen rannan suuntaan edellyttää poikkeamista myös rakennusjärjestyksen 31 §:n määräyksestä.

Poikkeamisen edellytykset

Poikkeamisen myöntäminen edellyttää muun ohella, ettei poikkeaminen aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle. Poikkeamislupaharkinnassa on turvattava myös maanomistajien yhdenvertainen kohtelu.

Ranta-asemakaavaa laadittaessa on muun muassa katsottava, että suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön ja että luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon. Ranta-alueita kaavoitettaessa ei asuinrakennuksia normaalisti osoiteta niin lähelle rantaviivaa kuin kyseessä oleva rakennus sijaitsee. Kunnan rakennusjärjestys määrää, että alle 100 neliömetrin suuruisen asuinrakennuksen tulee olla vähintään 30 metrin päässä rantaviivasta. Jos haettu poikkeamislupa myönnettäisiin, maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus edellyttäisi rakentamisen sallimista vastaavalle etäisyydelle rannasta myös alueen muille maanomistajille. Tästä johtuen hakemukseen suostuminen aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Hakemus ei siten täytä laissa säädettyjä poikkeamisen edellytyksiä.

Lopputulos huomioon ottaen ei ole tarpeen lausua asiasta siltä osin kuin siinä on kysymys erityisten syiden olemassaolosta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut
Maankäyttö- ja rakennuslaki 115 § 3 momentti

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Jyväskylän kaupunkirakennelautakunnalle poikkeuksen myöntämistä varten.

Vaatimuksensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Rakennushankkeessa on kysymys kesämökin vuosien aikana lahonneen avokuistin peruskorjaamisesta rakenteet uusimalla. Samassa yhteydessä kuistia laajennetaan suorakaidemuodon saavuttamiseksi noin 1,5 neliömetrillä ja kuisti lasitetaan. Vaikka tämä merkitsisi 14,5 neliömetrin lisäystä rakennuksen kerrosalaan, rakennusala kasvaisi vain mainitut 1,5 neliömetriä, mikä olisi vähäinen laajennus.

Rakennuksen sijainnista johtuen avokuisti on nykyisellään altis sateiden ja tuulien aiheuttamalle haitalle. Tämän vuoksi lasittaminen on kuistin käytön kannalta tarkoituksenmukaista ja tarpeellista, kuten maankäyttö- ja rakennuslain 117 § edellyttää. Lasittaminen tehtäisiin samanlaisilla ikkunoilla kuin rakennuksessa on ennestään, joten kuisti ei erottuisi muusta rakennuksesta. Samalla kunnioitettaisiin vanhaa rakennustapaa.

Kesämökki kuisteineen on ollut jo 1930-luvulta lähtien kysymyksessä olevalla paikalla, johon se on laillisesti ja luvallisesti rakennettu. Omistajalla on oikeus peruskorjata kesämökkiä ja uusia kuistin lahonneet rakenteet ajanmukaisella tavalla. Rakennushanke ei aiheuta haitallisia ympäristövaikutuksia maisemakuvan kannalta eikä vaaranna maanomistajien tasapuolista kohtelua. Toisilla maanomistajilla ei ole perusteita kuvitella 1930-luvulla rakennetun kesämökin kuistin sallitun peruskorjauksen oikeuttavan heitä rakentamaan kesämökin lähemmäksi rantaviivaa kuin nykyinen rakennusjärjestys edellyttää.

Asian kokonaisharkinnassa on hyväksyttävä se tosiasia, että kesämökki on nykyiseen rakennusjärjestykseen verrattuna liian lähellä rantaa. Tähän perustuen ei kuitenkaan voida estää mökin tarkoituksenmukaista peruskorjaustoimenpidettä.

Jyväskylän kaupunkirakennelautakunta on valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valituslupaa ei myönnetä. Jos valituslupa myönnetään, lautakunta on esittänyt, että valitus hylätään.

Lautakunta on todennut muun ohella, että kysymys on rantaviivan välittömässä läheisyydessä sijaitsevan 55 kerrosalaneliömetrin suuruisen loma-asunnon laajentamisesta 14,5 kerrosalaneliömetrillä, joten lisäystä kerrosalaan ei voida pitää vähäisenä ja rakennuksen laajentaminen edellyttää poikkeamista suunnittelutarpeesta ranta-alueella. Rakennuksen sijainti poikkeaa vähäistä enemmän myös kaupungin rakennusjärjestyksen määräyksestä, jonka mukaan enintään 100 neliömetrin suuruinen rakennus tulee sijoittaa vähintään 30 metrin etäisyydelle keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta.

Rakennus on avoimella ja maisemallisesti herkällä paikalla niemen kärjessä välittömästi rantaviivan tuntumassa. Laajennus tulisi rannan puolelle. Rakennushanke vaikuttaisi kielteisesti maisemakuvaan. Maisemakuvan muutos johtaisi seuraamukseen, jollaista rakennusjärjestyksen määräyksellä on pyritty estämään. Poikkeaminen ei ole laadultaan sellaista, että se voitaisiin hyväksyä kaavassa.

Tasapuolisuussyistä kaikkiin vastaavanlaisiin hakemuksiin tulisi suostua, jos hakemus hyväksyttäisiin. Aikanaan rakennetut mökit ovat hyvin usein lähempänä rantaa kuin voimassa oleva rakennusjärjestys sallii. Jos hyväksytään hanke, joka lähes täydellisesti poikkeaa rakennusjärjestyksen etäisyysmääräyksistä, tasapuolisuusperiaatetta noudattaen kysymyksessä olevalla määräyksellä ei olisi käytännössä mitään merkitystä olemassa olevien rakennusten osalta. Kuistin peruskorjaus ei edellytä poikkeamista suunnittelutarpeesta ranta-alueella eikä rakennusjärjestyksen määräyksestä. Rakennus kuisteineen voidaan pitää kunnossa asianmukaisesti huoltamalla.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Jyväskylän kaupunkirakennelautakunnan päätökset kumotaan ja A:n poikkeamishakemus hylätään poikkeuksen tarpeen puuttumisen vuoksi.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet ja lain esityöt

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 3 momentin 5 kohdan mukaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske olemassa olevan asuinrakennuksen korjaamista tai vähäistä laajentamista.

Rakennuslainsäädännön uudistamista koskevan hallituksen esityksen (HE 101/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

”Rakennuslakiin lisätyn 6 a §:n soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella ehdotetaan pykälän 3 momenttiin tehtäväksi eräitä talousrakennuksen rakentamista ja asuinrakennuksen korjaamista tai laajentamista koskevia helpotuksia. Muilta osin momentti vastaa rakennuslain 6 a §:n 2 momenttia. Tässä tarkoitettu asuinrakennuksen korjaaminen ei voi merkitä sen ottamista uuteen käyttöön, esimerkiksi lomarakennuksen muuttamista pysyvään asuinkäyttöön. Asuinrakennuksen vähäisellä laajentamisella tarkoitetaan sellaista rakennuksen laajennusta, joka ei olennaisesti muuta rakennuksen tai sen käytön vaikutusta. Tällaisia ovat laajennukset, joissa rakennus lisärakentamisesta huolimatta pysyy pienehkönä, alle 60 m ² :n suuruisena. Tällaisissa rakennuksissa vähäinen laajentaminen voi olla prosentuaalisesti verraten huomattavaakin. Muutoin kysymys voi yleensä olla enintään 10 %:n tai yhden huoneen lisäyksestä.”

Jyväskylän kaupungin rakennusjärjestyksen 31 §:n mukaan enintään 100 neliömetrin suuruinen rakennus tulee sijoittaa vähintään 30 metrin etäisyydelle rannasta.

Tosiseikat

Rakennushankkeessa on kysymys 1930-luvulla rakennetun lähellä rantaa sijaitsevan kerrosalaltaan 55 neliömetrin suuruisen lomarakennuksen 13 neliömetrin suuruisen avokuistin laajentamisesta 1,5 neliömetrillä ja lasittamisesta. Hankkeessa oikaistaan rakennuksen suuntaisen, pitkänomaisen ja kapean avokuistin noin 1,5 neliömetrin suuruinen sisäänveto. Sen lisäksi kuisti lasitetaan kiinteillä ikkunoilla, jotka ovat tyyliltään samanlaiset kuin rakennuksen muut ikkunat. Hakemuksen mukaan toimenpiteiden tarkoituksena on suojata kuisti tuulelta ja sateelta ja samalla saada lomarakennuksen ulkonäkö siistittyä paremmin maisemaan sopivaksi. Pohjapiirustuksen mukaan kuistin ja muun lomarakennuksen välinen seinä säilytetään entisellään. Rakennusta käytetään edelleen lomarakennuksena. Koska kuistin lasittamisen myötä myös se lasketaan rakennuksen kerrosalaan, lomarakennuksen kerrosala kasvaa 69,5 neliömetriin.

Oikeudellinen arviointi

Rakennushankkeen seurauksena olemassa olevan, rantavyöhykkeellä sijaitsevan lomarakennuksen käyttötarkoitus tai huonetilajärjestelyt eivät muutu. Kuistin oikaiseminen ja lasittaminen rakennuksen tyyliin sopivilla, entisen kaltaisilla kiinteillä ikkunoilla ei muuta lomarakennuksen ulkoista hahmoa. Vaikka rakennuksen laskennallinen kerrosala kasvaa yli 10 prosentilla, kuistin tosiasiallinen käyttöala kasvaa kuitenkin vain seinän oikaisemista vastaavalla 1,5 neliömetrillä.

Kun otetaan huomioon kaikki edellä lausuttu, rakennushanke ei edellä kerrotuissa olosuhteissa olennaisesti muuta lomarakennusta tai sen käytön vaikutuksia. Tähän nähden valituksenalaisessa rakennushankkeessa on kysymys maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 3 momentin 5 kohdassa tarkoitetusta olemassa olevan asuinrakennuksen korjaamisesta ja vähäisestä laajentamisesta, eikä rakennushanke edellytä poikkeamista suunnittelutarpeesta ranta-alueella. Kun otetaan huomioon, että rakennushankkeessa on kysymys olemassa olevan, lähellä rantaa sijaitsevan lomarakennuksen kuistin korjaamisesta ja vähäisestä laajentamisesta, hanke ei edellytä poikkeamista myöskään rakennuksen sijoittamista koskevasta rakennusjärjestyksen 31 §:n määräyksestä.

Edellä lausutuilla perusteilla Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Jyväskylän kaupunkirakennelautakunnan päätökset on kumottava ja A:n poikkeamishakemus tarpeettomana hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Jukka Reinikainen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Mika Seppälän äänestyslausunto:

"Myönnän valitusluvan ja tutkin valituksen. Hylkään valituksen.

Perustelut

Avokuistin laajentamisen ja lasittamisen seurauksena kuistista muodostuu umpinainen käyttömahdollisuuksiltaan loma-asunnon huonetilaan verrattavissa oleva tila, vaikka kuistin ja muiden huonetilojen välissä on ovi. Rakennuksen vanhaa julkisivua järvelle päin muutetaan siten, että kuistin ulkoseinä on nähtävissä osaksi yhtenäisesti jatkuvaa rakennuksen ulkoseinää. Avokuistin laajentamisen ja lasittamisen jälkeen loma-asunnon kerrosala kasvaa 14,5 neliömetriä eli noin 26 prosenttia olemassa olevaan kerrosalaan verrattuna, vaikka kuistin pohjapinta-ala ei suurene kuin 1,5 neliömetriä. Rakennuksen koko kerrosala olisi muutoksen jälkeen siten 69,5 neliömetriä.

Maankäyttö- ja rakennuslain hallituksen esityksen (HE 101/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu 72 §:n 3 momentista seuraavaa: "Rakennuslakiin lisätyn 6 a §:n soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella ehdotetaan pykälän 3 momenttiin tehtäväksi eräitä talousrakennuksen rakentamista ja asuinrakennuksen korjaamista tai laajentamista koskevia helpotuksia. Muilta osin momentti vastaa rakennuslain 6 a §:n 2 momenttia. Tässä tarkoitettu asuinrakennuksen korjaaminen ei voi merkitä sen ottamista uuteen käyttöön, esimerkiksi lomarakennuksen muuttamista pysyvään asuinkäyttöön. Asuinrakennuksen vähäisellä laajentamisella tarkoitetaan sellaista rakennuksen laajennusta, joka ei olennaisesti muuta rakennuksen tai sen käytön vaikutusta. Tällaisia ovat laajennukset, joissa rakennus lisärakentamisesta huolimatta pysyy pienehkönä, alle 60 neliömetrin suuruisena. Tällaisissa rakennuksissa vähäinen laajentaminen voi olla prosentuaalisesti verraten huomattavaakin. Muutoin kysymys voi yleensä olla enintään 10 %:n tai yhden huoneen lisäyksestä."

Avokuistin laajentamista ja lasittamista ei voida pitää lain 72 §:n 3 momentin 5 kohdan tarkoittamana olemassa olevan rakennuksen korjaamisena, koska kuistista muodostuu suhteellisen paljon uutta kerrosalaan laskettavaa tilaa ja rakennus olisi muutoksen jälkeen kokonaisuutena muu kuin pienehkö. Koska muutostyö vastaa vaikutuksiltaan rakennuksen laajentamista ja laajennus on suhteellisesti suuri, ei muutostyötä voida pitää muutoinkaan säännöksessä tarkoitettuna vähäisenä muutoksena. Rakentaminen edellyttää siten poikkeusta lain 72 §:n mukaisesta ranta-alueen suunnittelutarpeesta.

Koska rakennus sijaitsee rantaviivan tuntumassa ja koska kuistin laajentaminen ja muuttaminen ulottaa rakennuksen kerrosalaa entisestään lähemmäksi rantaviivaa, rakennuksen laajentaminen rannan suuntaan edellyttää myös poikkeamista rakennusjärjestyksen 31 §:n määräyksestä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita."