KHO:2012:48
- Asiasanat
- Ulkomaalaisasia, Oikeuslääketieteellinen tutkimus iän selvittämiseksi, Ikää koskeva merkintä, Väestötietojärjestelmä, Hallintopäätös, Valituskelpoisuus
- Tapausvuosi
- 2012
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1274/1/11
- Taltio
- 1711
Turvapaikanhakijan iän selvittämiseksi oli tehty oikeuslääketieteellinen tutkimus, jonka perusteella oli erittäin todennäköistä, että hakija oli ollut tutkimushetkellä vähintään 18-vuotias. Poliisilaitos oli vastaavasti muuttanut viranomaisrekistereihin turvapaikanhakijan syntymäajan aikaisemmaksi kuin hänen itsensä ilmoittama. Maahanmuuttovirasto oli sisällyttänyt mainitut tiedot päätökseensä ja arvioinut kansainvälisen suojelun myöntämistä pitäen hakijaa täysi-ikäisenä.
Muutoksenhakija vaati, että Maahanmuuttoviraston päätös on kumottava siltä osin kuin se sisältää päätöksen hänen ikänsä muuttamisesta.
Valitus jätettiin tutkimatta. Syntymäaika ei ollut erottamaton osa Maahanmuuttoviraston päätöstä. Maahanmuuttoviraston päätökseen sisältyvänä tietona syntymäajalla ei ollut oikeudellista vaikutusta muissa mahdollisissa yhteyksissä. Siltä osin kuin väestötietojärjestelmään on mahdollisesti tehty virheellinen merkintä, käytettävissä olivat väestötietojärjestelmää koskevat oikeussuojakeinot. Maahanmuuttoviraston päätökseen sisältyvä tieto muutoksenhakijan syntymäajasta ei ollut sellainen hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu hallintoasian ratkaisu, josta sai erikseen tehdä valituksen.
Suomen perustuslaki 21 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 momentti
Ulkomaalaislaki 97 § 1 momentti
Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista 10 §, 75 § 1 momentti ja 76 § 1 momentti
Ks. ja vrt. KHO 2008:62 ja KHO 2009:12
Päätös, jota valituslupahakemus ja valitus koskevat
Helsingin hallinto-oikeus 15.3.2011 nro 11/0309/1
Asian aikaisempi käsittely
Maahanmuuttovirasto on 18.3.2010 hylännyt H:n (asiakasnumero ---) kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, mutta myöntänyt hänelle jatkuvan (A) oleskeluluvan yksilöllisestä inhimillisestä syystä ajalle 18.3.2010−18.3.2011.
H on valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että Maahanmuuttoviraston päätös on kumottava siltä osin kuin se sisältää hallintopäätöksen hänen ikänsä muuttamisesta.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.
Hallinto-oikeus on selostettuaan soveltamansa säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:
Tosiseikat
H on 6.3.2009 kansainvälistä suojelua hakiessaan sekä myöhemmissä vaiheissa ilmoittanut syntymäajakseen 11.5.1992. H:lle on 30.4.2009 suoritettu oikeuslääketieteellinen iän arviointi. Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen 18.5.2009 päivätyn tutkimustodistuksen mukaan tutkimuksen suorittaneet oikeushammaslääkärit pitävät erittäin todennäköisenä, että H on tutkimushetkellä ollut vähintään 18-vuotias. Helsingin poliisilaitos on tutkimustodistuksen perusteella korjannut ilmoitukseen turvapaikanhakijasta vastaanottokeskukselle sekä viranomaisrekistereihin H:n syntymäajaksi 30.4.1991. Maahanmuuttovirasto ei ole valituksenalaisessa päätöksessään 18.3.2010 nimenomaisesti todennut, että H:n syntymäaikana pidettäisiin muuta kuin hänen itse ilmoittamaansa. Lausunnossaan 5.7.2010 Maahanmuuttovirasto on katsonut, että iänarviointilausunto on luotettavan asiantuntijan lausunto, jota Maahanmuuttovirasto ei kyseenalaista. Edelleen Maahanmuuttovirasto on katsonut H:n tapauksessa ainoaksi luotettavaksi lähteeksi iänarviointilausunnon, jonka mukaiseksi poliisi on merkinnyt H:n iän ja luonut hänelle keinotekoisen syntymäajan.
Asian arviointi
Maahanmuuttovirasto ei ole nyt valituksenalaisella päätöksellään sitovalla tavalla ratkaissut, eikä olisi voinutkaan ratkaista, kysymystä H:n henkilötiedoista. Näin ollen asiassa ei ole ikää koskevan merkinnän osalta esitetty sellaista päätöstä, jolla asia on hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ratkaistu. Hallinto-oikeus ei siten voi tutkia vaatimusta H:n ikää koskevan merkinnän muuttamisesta.
Hallinto-oikeuden päätös ei estä H:ta hakemasta oikaisua häntä koskeviin rekisterimerkintöihin väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 75 §:n mukaisesti.
Oikeusapu
Joensuun oikeusaputoimisto on 27.7.2010 myöntänyt H:lle oikeusapua 11.5.2010 lukien ilman omavastuuta. Hänen avustajakseen määrätty oikeustieteen kandidaatti V on esittänyt avustajan tehtävistään ajalta 9.6.−18.8.2010 yhteensä 1 380 euron laskun sisältäen yhden tunnin työmäärään perustuvan varauksen päätöksen tiedoksiantoon.
Hallinto-oikeus määrää, että V:lle maksetaan valtion varoista hänen avustajan tehtävistään asian lopputulokseen nähden kohtuulliseksi katsottavan viiden tunnin työmäärän perusteella palkkiota 500 euroa, joka jää kokonaisuudessaan valtion vahingoksi.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Suomen perustuslaki 10 § 1 momentti ja 21 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 momentti
Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annettu laki 75 § 1 momentti
Oikeusapulaki 17 § ja 18 §
Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 6 §
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
1. H:n valitus
H on pyytänyt, että hänelle myönnetään lupa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan. Lisäksi hän on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn.
Valituksensa perusteluina hän on lausunut muun ohella seuraavaa:
Maahanmuuttoviraston tekemästä ikää koskevasta merkinnästä tulee voida valittaa. Henkilön iällä on huomattava merkitys. Ikä määrää muun muassa sen, määrätäänkö turvapaikanhakijalle edustaja, miten hänen majoituksensa järjestetään, millaisia tukitoimia hän saa koulun ja terveydenhoidon suhteen, kuinka hänen hakemustaan arvioidaan ja onko hänen mahdollista hakea myöhemmin perheenjäseniään Suomeen. Iällä on vaikutusta myös oikeuteen avioitua ja eläkkeeseen.
Hallinto-oikeudellisesti arvioiden kysymys on siitä, että julkisyhteisö ratkaisee merkinnällä turvapaikanhakijan iän. Käytännössä ikä määrätään lääkäreiden laatiman lausunnon perusteella. Välittömiä oikeusvaikutuksia syntyy kuitenkin vasta kun viranomainen muuttaa iän lausunnon perusteella.
Iän merkintä on turvapaikka-asian valmisteluvaiheen aikana tehty ratkaisu, jolla on itsenäisiä, välittömiä vaikutuksia turvapaikanhakijan oikeuksiin. Merkintä sisältää lopullisen asiaratkaisun. Tätä päätelmää tukee edellä mainitun lisäksi sisäasiainministeriön edustajanohje, jonka mukaan ketään ei voida pitää täysi-ikäisenä pelkästään lääketieteellisen iänmäärityksen perusteella. Asiasta tarvitaan aina viranomaisen päätös. Päätelmää tukee myös hallituksen esityksessä esitetty kanta, jonka mukaan oikeuslääketieteellinen tutkimus ei anna täsmällistä tietoa iästä. Viranomaisen tulee ottaa tämä huomioon päätöstä tehdessään ja ratkaista asia epäselvässä tapauksessa turvapaikanhakijan eduksi. Lisäksi kuulemisvelvollisuus iänmääritystulosten perusteella tehtävästä lausunnosta tukee sitä, että kyseessä on päätöksen luonteinen osaratkaisu.
Iänarviointilausunto ja ikää muuttava merkintä muodostavat kokonaisuuden, jolla asia ratkaistaan ja josta tulee olla oikeus valittaa.
Maahanmuuttovirasto on tehnyt H:n ikää koskevan päätöksen sivuuttaen hänen alaikäisyytensä osoittavan näytön. - - - Lisäksi Maahanmuuttovirastolle toimitettu käsinkirjoitettu ei-kuvallinen syntymätodistus tukee H:n kertomaa ikää. H kokee syntymäpäivänsä olevan osa hänen identiteettiään.
Kun otetaan huomioon H:n lapsenomainen käytös, se, että kolmesta iänarvioinnissa käytetystä tutkimuksesta kaksi vahvistaa hänen itse kertomansa iän, benefit of doubt -periaate sekä lapsen etu, Maahanmuuttoviraston päätös on kumottava ja H:n syntymäajaksi on merkittävä hänen itsensä kertoma 11.5.1992.
Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan esittänyt valitusluvan myöntämistä ja valituksen hyväksymistä.
Maahanmuuttovirasto on päätöksessään käsitellyt H:ta täysi-ikäisenä, millä on ollut laajoja oikeusvaikutuksia ja suuri merkitys hänelle. Kysymyksessä on hallintoasiassa tehty päätös, josta saa valittaa hallintolainkäyttölain mukaisesti.
Maahanmuuttovirasto on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun KHO 2008:62, joka koskee muukalaispassiin tehtävää, hakijan henkilöllisyyttä koskevaa merkintää. Viraston mukaan ratkaisu on analoginen nyt ratkaistavana olevan iänmääritystä koskevan asian kanssa.
H on antanut vastaselityksen.
2. V:n valituslupahakemus
V on pyytänyt, että hänelle myönnetään lupa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätöstä on muutettava niin, että oikeusavustajan palkkio maksetaan hallinto-oikeudessa esitetyn laskun mukaisesti.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus myöntää H:lle valitusluvan ja tutkii hänen valituksensa.
Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.
Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
2. V:n valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua oikeusavustajan palkkiota koskevaan valitukseen.
Perustelut
1. H:n valitus
1.1 Ratkaistava oikeuskysymys
Muutoksenhakija on kertonut syntymäajakseen 11.5.1992. Hänelle 30.4.2009 tehdyn oikeuslääketieteellisen iän arvioimisen jälkeen Helsingin poliisi on tutkimustodistuksen perusteella 3.7.2009 korjannut muun muassa viranomaisrekistereihin hänen syntymäajakseen 30.4.1991. Tieto on sisällytetty Maahanmuuttoviraston päätökseen kohtaan "lisäselvitykset". H on kansainvälisen suojelun osalta tyytynyt Maahanmuuttoviraston päätökseen.
Asiassa on ensisijaisesti ratkaistavana, tuleeko Maahanmuuttoviraston ratkaisusta voida valittaa erikseen syntymäajan osalta. Kysymystä arvioitaessa on otettava huomioon, onko ratkaisulla oikeusvaikutuksia turvapaikka-asiaa laajemmalti ja mitä muita mahdollisia oikeussuojakeinoja muutoksenhakijalla on käytettävissään. Jos ratkaisu merkinnän valituskelpoisuutta koskevaan kysymykseen on kielteinen, ei H:n vaatimuksista ole tarpeen enemmälti lausua.
1.2 Suullinen käsittely
Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely.
Kun otetaan huomioon, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana oikeuskysymys Maahanmuuttoviraston ratkaisun valituskelpoisuudesta, sekä tähän kysymykseen nyt annettava ratkaisu, suullisen käsittelyn toimittaminen ei asiassa ole tarpeen.
1.3 Pääasia
1.3.1 Asian arviointiin vaikuttavat säännökset
Perustuslaki ja hallintolainkäyttölaki
Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.
Ulkomaalaislaki tausta-aineistoineen
Ulkomaalaislain 97 §:n 1 momentin mukaan kansainvälisen suojelun perusteella oleskelulupaa hakevan ulkomaalaisen henkilöllisyyden, matkareitin ja maahantulon selvittää poliisi tai rajavartiolaitos.
Ulkomaalaislaki ei ennen 1.8.2010 voimaan tullutta lainmuutosta 549/2010 sisältänyt säännöksiä iän selvittämisestä oikeuslääketieteellisesti. Ulkomaalaislain 6 a ja 6 b §:ssä säädetään 1.8.2010 voimaan tulleen lain, jota ei siis sovelleta tässä asiassa, mukaisesta oikeuslääketieteellisestä tutkimuksesta iän selvittämiseksi ja oikeuslääketieteellisen tutkimuksen tekemisestä.
Lainmuutokseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 240/2009 vp s. 36) mukaan tutkittava voi kyseenalaistaa oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella annetun lausunnon osana häntä koskevaa turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksestä tehtävää valitusta siten kuin ulkomaalaislaissa säädetään. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella annettavasta lausunnosta ei olisi erillistä valitusoikeutta.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan (PeVL 16/2010 vp s. 4) muun ohella seuraavaa:
"Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella annettavasta lausunnosta tai tutkimuksesta kieltäytymisen perusteiden arvioinnista ei ole erillistä valitusoikeutta. Asianosaiselle on kuitenkin hallintolain 34 §:n perusteella varattava turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen tekevässä viranomaisessa tilaisuus antaa selityksensä tällaisista seikoista, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Nämä seikat tulevat arvioitaviksi myös tuomioistuimessa, jos viranomaisen tekemästä turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen. Valiokunta pitää näitä oikeusturvajärjestelyjä oleskelulupapäätöksen tekemisen kannalta riittävinä, mutta korostaa samalla perus- ja ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan merkitystä lausunnon tekemistä ja vaikutuksia sekä kieltäytymisen perusteita viranomaisessa ja tuomioistuimessa arvioitaessa.
Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä selvittää, voiko iänmäärityksen tuloksella tai esimerkiksi sen pohjalta mahdollisesti tehdyllä syntymäaikaa koskevalla rekisterimerkinnällä olla hakijan kannalta merkitystä hänen muidenkin kuin oleskelulupaan liittyvien oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa kannalta. Tällaisessa tapauksessa on tärkeää lainsäädännöllisesti varmistaa, että henkilöllä on mahdollisuus valittaa ikäänsä koskevan merkinnän oikeellisuudesta ja sen vaikutuksista riippumatta siitä, hakeeko hän muutosta oleskelulupapäätökseen."
Hallintovaliokunta lausui mietinnössään (HaVM 5/2010 vp s. 3) muun ohella seuraavaa:
"Hallintovaliokunta toteaa, että turvapaikanhakijoiden vastaanotossa iän selvityksellä pyritään siihen, että hakijoille voidaan antaa heidän tarpeitaan vastaavat vastaanottopalvelut. Mikäli hakijalle annettaisiin mahdollisuus vaatia tutkimuksen tekemistä valtion varoilla, saattaisi tämä pitkittää turvapaikka- ja oleskelulupapäätösten käsittelyä tarpeettomasti. Vaikka ikätutkimuksen tekemisestä päättäminen onkin tämän vuoksi syytä säilyttää viranomaisaloitteisena, tulee viranomaisen valiokunnan mielestä epäselvissä tapauksissa kuitenkin suhtautua myönteisesti hakijan tai tämän huoltajan taikka laillisen edustajan pyyntöön tutkimuksen tekemisestä. Pykäläehdotuksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan asianomainen voi tosin teettää tutkimuksen myös omalla kustannuksellaan.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pohtinut, voiko iänmäärityksen tuloksella tai esimerkiksi sen pohjalta mahdollisesti tehdyllä syntymäaikaa koskevalla rekisterimerkinnällä olla hakijan kannalta merkitystä hänen muidenkin kuin oleskelulupaan liittyvien oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa kannalta.
Hallintovaliokunta toteaa, että hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että maahanmuuttoviranomaisella on tarve selvittää, onko henkilö alaikäinen vai täysi-ikäinen. Kun siis vain tämä seikka on selvityksen kohteena, on esityksessä lähdetty siitä, että oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella annettavasta lausunnosta ei ole erillistä valitusoikeutta. Tutkittava voi kuitenkin kyseenalaistaa oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella annetun lausunnon osana häntä koskevaa turvapaikka- tai oleskelulupapäätöstä tehtävää valitusta siten kuin ulkomaalaislaissa säädetään. Suomessa ei ole yleistä lainsäädäntöä siitä, miten sellaisen Suomessa oleskelevan henkilön syntymäaika määritellään, jonka syntymäaika on epäselvä."
Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista
Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 75 §:n 1 momentin mukaan se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta mainitun lain nojalla tehty rekisterimerkintä tai tiedon luovuttamista koskeva päätös tai ratkaisu välittömästi koskee, voi hakea siihen kirjallisesti oikaisua. Oikaisua haetaan Väestörekisterikeskukselta, jos virasto on tehnyt sen kohteena olevan rekisterimerkinnän taikka tiedon luovuttamista koskevan päätöksen tai ratkaisun. Muissa mainitun lain soveltamisalaan kuuluvissa rekisterimerkintää koskevissa asioissa oikaisua haetaan henkilön kotikunnan maistraatilta ja tiedon luovutuspäätöstä tai -ratkaisua koskevissa asioissa päätöksen tai ratkaisun tehneeltä maistraatilta. Väestörekisterikeskuksen ja maistraatin on annettava oikaisuvaatimuksen johdosta kirjallinen päätös. Pykälän 2 momentin mukaan, jos oikaisuvaatimus koskee 10 §:ssä tarkoitettua ulkomaan kansalaista koskevaa rekisterimerkintää, maistraatin on ennen oikaisuvaatimuksen ratkaisemista pyydettävä asiasta lausunto Maahanmuuttovirastolta.
Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 76 §:n 1 momentin mukaan oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
1.3.2 Oikeuskäytäntöä
Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan viitannut korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun KHO 2008:62, jossa katsottiin, että muukalaispassiin tehty epäselvää henkilöllisyyttä koskeva merkintä oli säädetty erottamattomaksi osaksi valituskelpoista päätöstä, jolla muukalaispassi myönnetään. Merkinnällä oli myös merkitystä hakijan oikeudellisen aseman kannalta. Kun lisäksi otettiin huomioon Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin säännös jokaisen oikeudesta saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi, korkein hallinto-oikeus katsoi, että kysymyksessä oli sellainen hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu viranomaisen ratkaisu, josta sai valittaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi vuosikirjaratkaisussaan KHO 2009:12, että väestötietojärjestelmään tehdyllä ottolapsisuhdetta koskevalla merkinnällä ei ollut ratkaistu oikeudellisesti sitovasti kysymystä ottolapsisuhteen olemassaolosta. Merkintä ei siten sisältänyt hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua sitovaa hallintoasian ratkaisua.
1.3.3 Oikeudellinen arviointi
H:n vaatimuksen kohteena on Maahanmuuttoviraston päätökseen sisältyvä syntymäaikamerkintä, jota hän pitää virheellisenä.
Maahanmuuttoviraston lausunnossa mainitussa asiassa KHO 2008:62 ulkomaalaiselle oli myönnetty muukalaispassi, johon oli tehty ulkomaalaislain 136 §:n 5 momentissa tarkoitettu epäselvää henkilöllisyyttä koskeva merkintä. Merkintä oli laissa säädetty erottamattomaksi osaksi valituskelpoista päätöstä, jolla muukalaispassi myönnettiin. Merkinnällä oli myös merkitystä passinhaltijan oikeudellisen aseman kannalta.
Valituksenalaisessa asiassa syntymäaika on osa asiassa saatua selvitystä. Sillä saattaa varsinkin täysi-ikäisyyden rajan kohdalla olla merkitystä päätöksen lopputulokseen. Syntymäaika ei kuitenkaan ole erottamaton osa päätöstä, vaan se on yksi päätöksentekoon vaikuttavista näkökohdista ja tällaisena myös osa päätöksen perusteluja. Maahanmuuttoviraston päätökseen sisältyvänä tietona muutoksenhakijan syntymäajalla ei ole oikeudellista vaikutusta muissa mahdollisissa yhteyksissä. Asiaa ei siten voida rinnastaa edellisessä kappaleessa mainittuun vuosikirjaratkaisuun.
Asiassa KHO 2009:12 viitattiin kotikuntalakia ja väestötietolain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 104/1993 vp) yksityiskohtaisiin perusteluihin. Niissä todettiin ensiksi mainitun lain 9 §:n osalta, että kotikuntamerkintä ei ole valituskelpoinen hallintopäätös, vaan toteava hallintotoimi, joka toteutuu rekisterimerkinnän tekemisellä. Korkein hallinto-oikeus katsoi tuossa asiassa, että myös muut väestötietojärjestelmään tehdyt merkinnät ovat tällaisia toteavia hallintotoimia.
Siltä osin kuin väestötietojärjestelmään on mahdollisesti tehty virheellinen merkintä, käytettävissä ovat väestötietojärjestelmää koskevat oikeussuojakeinot, joita on selostettu edellä kohdassa 1.3.1. Muutoksenhakijalla on siten tehdyn syntymäaikamerkinnän osalta pääsy tuomioistuimeen erikseen säädetyssä järjestyksessä.
Edellä lausuttuun nähden myöskään Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentti ei anna aihetta arvioida merkinnän valituskelpoisuutta toisin. Maahanmuuttoviraston päätökseen sisältyvää tietoa muutoksenhakijan syntymäajasta ei ole pidettävä sellaisena hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuna hallintoasian ratkaisuna, josta saisi erikseen tehdä valituksen.
1.4 Lopputulos
Edellä lausutuilla perusteilla hallinto-oikeuden on tullut jättää H:n valitus tutkimatta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei pääasian osalta ole perusteita.
2. V:n valituslupahakemus
Oikeusapulain 26 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen mainitun lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla pääasian yhteydessä tai, jos päätös on tehty ennen pääasian ratkaisemista, erikseen noudattaen, mitä valittamisesta pääasiassa säädetään.
Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.
Oikeusapu
Oikeustieteen kandidaatti V on vaatinut palkkiona ja korvauksena tulkkauskuluista yhteensä 1 089,78 euroa.
V:lle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 ja 6 §:n mukaisena seitsemän ja puolen työtunnin perusteella laskettuna palkkiona 750 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 172,50 euroa, muodostuu siten 922,50 euroa. Lisäksi maksetaan tulkkauskuluina 167,28 euroa, johon sisältyy arvonlisäveroa 31,28 euroa. Mainitut määrät, yhteensä 1 089,78 euroa, jäävät valtion vahingoksi.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala ja Riitta Mutikainen. Asian esittelijä Monica Gullans.