5.6.2012

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 20.8.2010 nro 10/0507/2

Asian aikaisempi käsittely

Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on julkipanon jälkeen 3.6.2009 antamallaan päätöksellä (27.5.2009 § 87) hyväksynyt X:n rakennuslupahakemuksen kahden kerrosaloiltaan 759 neliömetrin suuruisen emolehmäpihaton ja yhden 728 neliömetrin suuruisen lantavaraston rakentamiseksi Kangasalan kunnan Palon kylässä sijaitsevalle Riihivainion tilalle RN:o 1:277.

Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on päätöksellään 19.8.2009 (§ 119) myöntänyt X:lle maankäyttö- ja rakennuslain 144 §:n nojalla oikeuden ryhtyä rakennustöihin yhden emolehmäpihaton osalta ennen rakennusluvan lainvoimaisuutta. Rakennustyöt voidaan aloittaa vakuutta vastaan. Vakuus perustustöiden osalta on 5 000 euroa. Vakuus kantavan rungon osalta vesikatto mukaan lukien on 15 000 euroa.

Asian käsittely Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatineet, että rakennuslupapäätös kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että lupapäätös kumotaan ja asia palautetaan lupaviranomaiselle käsiteltäväksi maankäyttö- ja rakennuslain 134 §:n 5 momentin mukaisesti vasta sen jälkeen, jos eläinsuojalle saadaan ympäristölupa. Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta tulee velvoittaa korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut.

Vaatimustensa tueksi A ja B ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Ympäristöönsä nähden aivan liian suuri karjatalousyksikkö on sijoitettu hakijan omistamalle kiinteistölle hankkeen naapurina olevien vakituisesti asuttujen ja loma-asuntokäytössä olevien tilojen kannalta mahdollisimman haitalliseen paikkaan. Sen sijainti aivan Vesijärven rantavyöhykkeellä on myös vesiensuojelun kannalta kestämätön. Sijoituspaikkaa ei ole valittu siten, ettei se tarpeettomasti haittaisi naapuria tai vaikeuttaisi naapurikiinteistön sopivaa rakentamista.

Kolmen teollisuushallimaisen rakennuksen sijoittuminen arvokkaaseen kulttuuriympäristöön on selkeässä ristiriidassa maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksen kanssa siitä, että rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset.

Näin suuren karjasuojan sijoituspaikan ympäristölliset edellytykset tutkitaan ensisijaisesti ympäristölupakäsittelyn yhteydessä. Valittajat ovat valittaneet myös hankkeelle myönnetystä ympäristöluvasta. Rakennusluvan myöntäminen on ennenaikaista, kun ei voida olla varmoja, että suunniteltu toiminta voi sijoittua paikalle.

C ja D ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatineet, että rakennus- ja ympäristölautakunnan lupapäätös kumotaan ja X:n hakemus hylätään.

Vaatimustensa tueksi C ja D ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Rakennuslupahakemuksen yhteydessä ei ole kuultu riittävän laajasti naapureiden ja lähialueen vakituisten tai vapaa-ajan asukkaiden mielipiteitä ja näkemyksiä. Kyse ei ole normaalista rakennushankkeesta, vaan kooltaan ja vaikutuksiltaan valtavasta teollisuusluonteisesta karjataloushankkeesta, jonka vaikutukset ulottuvat laajemmalle kuin vain rajanaapureihin. Hanke sijoittuisi keskelle asutusta ja sen lähivaikutusalueella olisi lähes 30 vakituista tai vapaa-ajan asuinkiinteistöä.

E on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös kumotaan ja X:n hakemus hylätään.

Vaatimuksensa tueksi E on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Suunniteltu toiminta on erittäin laajaa ja se vaikuttaa lähiympäristön vakiintuneen loma-asutuksen käyttöön. Rakennuslupa-asiaa ei voida käsitellä ennen kuin hankkeella on lainvoimainen ympäristölupa. Suunniteltu rakennus on massiivinen ja vaikuttaa väistämättä maisemaan. Sen rakentaminen ja myöhempi toiminta vaikuttavat oleellisesti alueen muiden asukkaiden elämään.

A ja B ovat täydentäneet valitustaan hallinto-oikeudelle ja todenneet, että rakennushanke sijaitsee maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n tarkoittamalla rantavyöhykkeellä tai ainakin ranta-alueella, minkä vuoksi hanke olisi tarvinnut poikkeamisluvan maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n säännöksestä.

A, B, C, D ja E ovat vaatineet hallinto-oikeudelle 25.9.2009 saapuneessa kirjelmässä, että rakennus- ja ympäristölautakunnan aloittamisoikeutta koskeva päätös 19.8.2009 § 119 kumotaan ja rakennusluvan täytäntöönpano kielletään pikaisesti. Rakennus- ja ympäristölautakunta on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut.

Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut valituksista lausunnon, jossa lautakunta on esittänyt niiden ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä.

Rakennusluvan mukaiset rakennukset rakennetaan toimivan maa- ja metsätaloutta harjoittavan tilan talouskeskuksen yhteyteen ja niitä on pidettävä maatalouden kannalta tarpeellisina rakennuksina. Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 3 momentin mukaan ranta-alueen suunnittelutarve ei koske maatalouden harjoittamista varten tarpeellista rakentamista.

Talouskeskuksessa, jonka yhteyteen uudet eläinsuojat ja lantavarasto on tarkoitus rakentaa, on ennestään useita maatalousrakennuksia, muun muassa navetta. Uudisrakennukset sijoittuvat Riihivainion tilan puolelle, mutta saman talouskeskuksen muut tilat sijoittuvat Lisko-nimisen tilan puolelle. Näiden tilojen pinta-ala on yli 83 hehtaaria. Huomattavan suuren tilakeskuksen tehostaminen täydennysrakentamisella ei muuta tilan ja alueen nykyistä luonnetta. Rakentaminen on yleiskaavan mukaista eikä se rajoita olemassa olevan vakituisen tai loma-asutuksen käyttöä nykyisestään eikä vaikeuta naapureiden rakentamista.

X on antanut selityksen, jossa hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden tulee määritellä, ketkä valituksen tehneistä ovat rakennushankkeen naapureita ja oikeutettuja valittamaan päätöksestä.

A, B, C, D ja E ovat antaneet vastaselityksen X:n ja rakennus- ja ympäristölautakunnan rakennuslupaa koskevien selityksen ja lausunnon johdosta.

Koska hanke olisi vaatinut poikkeamisluvan, on asiassa valitusoikeus maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaisilla asianosaisilla, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa. Hankkeen suuri koko ja haitalliset vaikutukset huomioon ottaen kaikilla valittajilla on asiassa valitusoikeus. Karjatalousyksiköllä on esimerkiksi hajuhaittojen johdosta erittäin merkittäviä ja maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisia olennaisia haitallisia vaikutuksia kiinteistöjen nykyiselle käytölle.

Valituksenalaisessa hankkeessa ei ole lautakunnan mainitsemalla tavalla kyse maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaisesta maataloutta palvelevasta rakennuksesta, jota saman pykälän 1 momentin mukainen kielto ei koske. Hankkeessa ei ole kysymys tavanomaisen maatalouden harjoittamiseen liittyvästä navetasta, jollainen jo sijaitsee talouskeskuksessa. Todellisuudessa rakennukset ovat selkeästi erillään tilakeskuksesta ja sijaitsevat eri kiinteistöllä asemakaava-alueen ulkopuolella. Kyse on erilleen sijoitetusta karjatalouden suuryksiköstä, joka rinnastuu lähinnä teolliseen tuotantolaitokseen eikä perinteiseen maatilan karjatalouteen. Rakennushankkeen luonteesta seuraa, että sitä ei voida pitää edes yleiskaavan M-aluevarauksen mukaisena.

Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut aloittamisoikeuspäätöstä koskevasta valituksesta lausunnon, jossa lautakunta on esittänyt valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä.

X on antanut selityksen aloittamisoikeuspäätöstä koskevasta valituksesta ja rakennus- ja ympäristölautakunnan lausunnosta.

A, B, C, D ja E ovat antaneet vastaselityksen aloittamislupa-asiaa koskevasta rakennus- ja ympäristölautakunnan lausunnosta ja X:n selityksestä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta muiden ohella C:n, D:n, E:n ja B:n valitukset sekä hylännyt A:n valitukset rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksistä. Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä sekä hylännyt valittajien oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään nyt kysymyksessä olevalta osalta seuraavasti:

A:n vaatimus aloittamisoikeuspäätöksen kumoamisesta ja valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä

Hallinto-oikeus on hylännyt jäljempänä selostetuilla perusteilla A:n rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöstä 27.5.2009 § 87 koskevan valituksen. Kun rakennuslupaa koskeva valitus hylätään, eikä myöskään asian käsittelyn aikana ole ilmennyt syytä kieltää lupapäätöksen täytäntöönpanoa, on myös rakentaminen aloittamisoikeuspäätöstä koskeva vaatimus hylättävä.

(---)

C:n, D:n, E:n ja B:n valitusoikeus

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä on:
1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;
2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;
3) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa; sekä
4) kunnalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksestä on muun ohella:
1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;
2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;
3) sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa;
4) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Rakentamisen aloittamisoikeutta koskeva päätös on rakennuslupaan liitännäinen lupa, jonka valitusoikeus määräytyy myös maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin perusteella.

Kiinteistötietojärjestelmän mukaan C:n osin omistama Teerikallion tila RN:o 1:355 sijaitsee noin 450 metrin etäisyydellä rakennuspaikkana olevasta Riihivainion tilasta RN:o 1:277. E:n loma-asumiseen käyttämä Liskonnokan tila RN:o 1:71 sijaitsee noin 240 metrin etäisyydellä rakennuspaikasta ja E:n omistama Mökämäen tila RN:o 1:204 noin 25 metrin etäisyydellä rakennuspaikasta. B:n omistaman Marttismäen tilan, nykyinen RN:o 1:382, rakennuspaikkaa lähimmät palstat, palstat numero 3 ja 4, sijaitsevat noin 35 metrin ja 80 metrin etäisyydellä rakennuspaikasta.

Mainittujen tilojen ja rakennuspaikkojen välissä sijaitsee muita tiloja. Näin ollen kyseisillä valittajilla ei ole valitusoikeutta maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella.

Rakennushankkeesta saatu selvitys huomioon ottaen rakentaminen ei myöskään olennaisesti voi vaikuttaa edellä mainittujen valittajien omistamien tilojen rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen. Näillä valittajilla ei ole asiassa valitusoikeutta myöskään maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella.

Valituksenalaista päätöstä ei ole kohdistettu valittajiin, joten valituksenalainen päätös ei myöskään vaikuta välittömästi kyseisten valittajien oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Valittajilla ei ole asiassa valitusoikeutta myöskään maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että mikäli rakennuslupa on myönnetty ilman tarpeen ollutta maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaista varsinaista poikkeamispäätöstä, valitusoikeus asiassa määräytyy valitusoikeutta poikkeamisessa koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n perusteella.

Kun kuitenkaan jäljempänä tämän päätöksen perusteluissa mainituilla perusteilla rakennushanke ei ole ollut poikkeamisen tarpeessa, ei edellä mainittujen valittajien valitusoikeutta asiassa ole tarpeen arvioida maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n valossa.

Rakennushankkeen mukaisten rakennusten käytöstä aiheutuvien hajuhaittojen ja muiden vastaavien haittojen mahdollinen rajoittaminen ratkaistaan hankkeelle mahdollisesti myönnettävässä ympäristöluvassa, eikä näillä seikoilla ole ratkaisevaa merkitystä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen rakennusluvan valitusoikeuden arvioinnin kannalta.

Myöskään Vaasan hallinto-oikeuden ympäristölupa-asiassa antamassa päätöksessä todetuilla perusteilla tai ympäristöministeriön antamalla kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeella ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa valitusoikeuden syntymistä rakennuslupa-asiassa.

Edellä mainituilla perusteilla C:llä, D:llä, E:llä ja B:llä ei ole tässä asiassa valitusoikeutta. Näin ollen hallinto-oikeus ei ole tutkinut heidän valituksiaan.

Rakennushanketta koskeva selvitys

Rakennushankkeessa on kyse kahden kerrosaloiltaan 759 neliömetrin suuruisen emolehmäpihaton ja yhden 728 neliömetrin suuruisen lantavaraston rakentamisesta Kangasalan kunnan Palon kylässä sijaitsevalle Riihivainion tilalle RN:o 1:277. Riihivainion tila rajautuu Vesijärven rantaviivaan rakennushankkeen sijoittuessa kuitenkin rantavyöhykkeen taustalle siten, että lähimmillään rakennukset asemapiirustuksen perusteella sijoitetaan noin 225 metrin etäisyydelle rantaviivasta.

Alueella voimassa olevassa 8.12.1997 kunnanvaltuustossa hyväksytyssä ja 21.12.2001 vahvistetussa Kangasalan rantayleiskaavassa rakennuspaikka on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). M-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan alueelle sallitaan maa- ja metsätalouteen liittyvä rakentaminen sekä haja-asutuksen muodostaminen. M-aluetta koskevat lisäksi tarkemmat määräykset asuinrakennusten ja matkailua palvelevien rakennusten sijoittamisesta.

Rakennuspaikka sijoittuu kaavan rajauksen, arvokas maisema-alue tai kulttuuriympäristö (s-ma), sisään. Kyseistä kaavamerkintää koskevan kaavamääräyksen mukaan merkinnällä on osoitettu arvokkaita maisema- ja kulttuuriympäristöaluekokonaisuuksia. Alueen rakentamisessa ja muussa maankäytössä tulee ottaa huomioon alueen arvokas maisemakuva ja välttää sen muuttamista. Rakennusten sijoittelussa tulee käyttää hyväksi olemassa olevaa kasvillisuutta ja maastomuotoja. Uudisrakennukset tulee sopeuttaa rakennettuun kulttuuriympäristöön.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Poikkeamisen tarve maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaisesta rantojen suunnittelutarpeesta

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Saman pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös ranta-aluetta, jolla rakentamisen ja muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi on tarpeen alueella odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi.

Saman pykälän 3 momentin mukaan mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske muun ohella:
1) maa- ja metsätalouden tai kalatalouden harjoittamista varten tarpeellista rakentamista.

Rantavyöhykkeellä tarkoitetaan (HE 79/1996 vp) maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa rannan läheisyydessä olevaa vyöhykettä, jonka luonnonolosuhteisiin meren tai vesistön vaikutus ulottuu, joka maisemallisesti mielletään rantaan kuuluvaksi tai jolle kohdistuu erilaisia rantaa hyödyntäviä maankäyttötarpeita. Rantavyöhykkeen on lain perusteluissa yleensä katsottu ulottuvan noin 100 metrin etäisyydelle, mutta ei kuitenkaan missään pidemmälle kuin 200 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Ranta-alue käsittää pykälän 2 momentin esitöiden mukaan sekä edellä tarkoitetun rantavyöhykkeen että myös sen taustalla olevan alueen niin kauaksi kun sillä on rantaan tukeutuvan tai sitä hyväksikäyttävän loma-asutuksen rakentamispainetta.

Kun otetaan huomioon, että rakennukset sijoittuisivat lähimmillään 225 metrin etäisyydelle rantaviivasta, ei kyseessä oleva hanke sijoitu rantavyöhykkeelle. Alueella on kuitenkin runsaasti loma-asutusta ja alueen suunnittelutarve johtuu tästä loma-asutuksesta. Tämä ja hankkeen etäisyys rannasta huomioon ottaen rakennushanke sijaitsee maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 2 momentin mukaisella ranta-alueella.

Rakennushankkeessa on kuitenkin kyse maatalouden harjoittamisen kannalta tarpeellisesta rakentamisesta, johon ei maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan sovelleta saman pykälän 1 ja 2 momentin rantarakentamisen säännöksiä. Kyseessä olevalla poikkeussäännöksellä ei rajoiteta maatalousrakennuksen kokoa.

Siten, vaikka rakennushanke sijoittuukin ranta-alueelle, ei hankkeelle tarvitse hakea poikkeamista maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesta rantojen suunnittelutarpeesta.

Muut valitusperusteet

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 134 §:n 5 momentin mukaan jos rakentamisen tarkoittamaan toimintaan tarvitaan ympäristönsuojelulaissa (86/2000) säädetty lupa, rakennuslupa-asian ratkaisemista voidaan lykätä, kunnes ympäristölupa-asia on ratkaistu, jos se rakennuksen käyttömahdollisuudet tai aiotun toiminnan ympäristövaikutukset huomioon ottaen on perusteltua.

Maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 1 momentin mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueella on muun ohella, että:
3) rakennus soveltuu paikalle;
4) rakennuspaikalle on käyttökelpoinen pääsytie tai mahdollisuus sellaisen järjestämiseen;
5) vedensaanti ja jätevedet voidaan hoitaa tyydyttävästi ja ilman haittaa ympäristölle; sekä
6) rakennusta ei sijoiteta tai rakenneta niin, että se tarpeettomasti haittaa naapuria tai vaikeuttaa naapurikiinteistön sopivaa rakentamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 136 §:n 1 momentin mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueen ulkopuolella on muun ohella, että:
1) rakennuspaikka täyttää 116 §:n vaatimukset;
2) rakentaminen täyttää sille 117 §:ssä säädetyt sekä muut tämän lain mukaiset tai sen nojalla asetetut vaatimukset;
3) rakentaminen täyttää 135 §:n 3 - 6 kohdassa asetetut vaatimukset.

Kun rakennushanke ei sijaitse läheisen ranta-asemakaavan alueella, ei tämän kaavan kaavamääräyksillä ole asiassa merkitystä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 134 §:n 5 momentti ei estä rakennusluvan myöntämistä ennen hankkeen ympäristölupa-asian käsittelyä.

Valituksessa on todettu hankkeen olevan lainvastainen muun ohella rakennusten sijoittamisen ja rakennuspaikalle soveltumisen suhteen. Edelleen valituksessa on todettu, että hanke on kaavan vastainen.

Rakennuslupa voidaan hakea ja myöntää rakennuspaikalle haluttuun paikkaan, kuitenkin ottaen huomioon muun ohella maankäyttö- ja rakennuslain vaatimus siitä, että rakennusta ei sijoiteta tai rakenneta niin, että se tarpeettomasti haittaa naapuria tai vaikeuttaa naapurikiinteistön sopivaa rakentamista. Tämä mahdollistaa tiettyä liikkumavaraa rakennuksen paikkaa valittaessa.

Kyseessä olevat rakennukset ovat suhteellisen kookkaita maatalousrakennuksia. Kuitenkin rakennukset sijoitetaan olemassa olevan talouskeskuksen läheisyyteen, jolla jo ennestään sijaitsee lukuisia maatalousrakennuksia. Rakennushanke nivoutuu olemassa olevien rakennusten yhteyteen. Rannasta päin lähimmät lomarakennukset sijaitsevat hankkeesta arviolta noin 200 metrin päässä. Näin ollen rakennusten sijoittaminen ei tarpeettomasti haittaa naapuria tai vaikeuta naapurikiinteistön sopivaa rakentamista.

Rakennuspaikka on alueella voimassa olevassa Kangasalan rantayleiskaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). M-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan alueelle sallitaan maa- ja metsätalouteen liittyvä rakentaminen sekä haja-asutuksen muodostaminen. Kaavamääräyksissä ei ole annettu tämän tarkempia maa- ja metsätalouteen liittyvää rakentamista koskevia määräyksiä. Rakennettavien rakennusten käyttötarkoitus on kaavan mukainen. Kun rakennusoikeuden määrää ei kaavassa ole rajoitettu, ei rakentaminen ole myöskään sen määrän osalta kaavan vastaista.

Rakennusten sijoittuminen jo olemassa olevan talouskeskuksen ja sen maatalousrakennusten yhteyteen, sekä pääpiirustuksista ilmenevä rakennusten tyypillinen maatalousrakennusten tyyli huomioon ottaen, rakennukset täyttävät myös kaavan arvokasta maisema-aluetta tai kulttuuriympäristöä (s-ma) koskevat vaatimukset sekä soveltuvat rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttävät kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset.

Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös ei ole lainvastainen ja sen on tullut myöntää haettu rakennuslupa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian lopputulos huomioon ottaen valittajat saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Sovelletut oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslaki 72 § 1, 2 ja 3 momentti, 117 § 1 momentti, 134 § 5 momentti, 135 § 1 momentti, 136 § 1 momentti, 144 § 1 momentti, 192 § 1 momentti, 193 § ja 213 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 14 §, 22 §, 74 § 1 ja 2 momentti

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

1. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt E:n ja B:n valitukset tutkimatta. Valitus hylätään D:n ja C:n osalta. E:n ja B:n valitukset otetaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa välittömästi tutkittaviksi.

A:n oikeudenomistajien, E:n ja B:n valitukset hyväksytään. Hallinto-oikeuden ja Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunnan rakennuslupaa ja aloittamisoikeutta koskevat päätökset kumotaan ja X:n rakennuslupahakemus hylätään.

2. Valitus hylätään A:n, E:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

A:n oikeudenomistajien sekä heidän asiakumppaniensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Valituksen tutkiminen ja päätöksen kumoaminen

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n 1 momentin mukaan suunnittelutarvealueella tarkoitetaan aluetta, jonka käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohdon tai viemärin rakentamiseen taikka vapaa-alueiden järjestämiseen.

Pykälän 4 momentin mukaan rakennusluvan erityisistä edellytyksistä tässä pykälässä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella säädetään 137 §:ssä.

Pykälän 5 momentin mukaan suunnittelutarpeesta ranta-alueella säädetään 72 §:ssä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös ranta-aluetta, jolla rakentamisen ja muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi on tarpeen alueella odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi.

Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske maa- ja metsätalouden tai kalatalouden harjoittamista varten tarpeellista rakentamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentissa säädetään rakennusluvan erityisistä edellytyksistä suunnittelutarvealueella. Pykälän 2 momentin mukaan, sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saa rakentaa jo olevaan asuntoon tai maatilaan kuuluvan talousrakennuksen. Rakennuslupa voidaan 1 momentin estämättä myöntää myös rakennuksen korjaamiseen tai asuinrakennuksen vähäiseen laajentamiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä on:
1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;
2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n 1−3 kohdan mukaan valitusoikeus muun ohella kunnan viranomaisen suunnittelutarveasiassa tekemästä 137 §:n mukaisesta päätöksestä on:
1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;
2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;
3) sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa.

Ratkaistavat kysymykset ja hanketta koskeva selvitys

Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunnan tullut myöntää X:lle rakennuslupa kahden emolehmäpihaton ja yhden lantavaraston rakentamiseen. Asiaa arvioitaessa on tehdyn valituksen johdosta ratkaistava se, onko muilla valituksen hallinto-oikeuteen tehneillä kuin A:lla ja sittemmin hänen oikeudenomistajillaan ollut valitusoikeus lautakunnan päätöksestä. Jos rakennuslupa myönnetään sellaiselle hankkeelle, joka edellyttäisi maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua poikkeamista tai suunnittelutarveratkaisua, valitusoikeus rakennuslupaa koskevasta päätöksestä määräytyy maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n nojalla siltä osin kuin valitusoikeutta ei lain 192 §:n 1 momentin nojalla olisi. Tämän vuoksi asiassa on ensin ratkaistava, onko rakennuslupa tullut myöntää ilman poikkeusta tai suunnittelutarveratkaisua, ja sen jälkeen arvioitava valitusoikeutta. Jos rakennuslupa on myönnetty ilman tarvittavaa poikkeusta tai suunnittelutarveratkaisua, päätös on jo sillä perusteella kumottava.

Rakennushankkeessa on kyse kahden kerrosalaltaan 759 neliömetrin suuruisen emolehmäpihaton ja yhden 728 neliömetrin suuruisen lantavaraston rakentamisesta Riihivainion tilalle RN:o 1:277. Asiakirjoissa olevan ympäristölupaa koskevan päätöksen mukaan navetassa on paikat 120 emolehmälle, 120 alle kuuden kuukauden ikäiselle vasikalle ja kuudelle sonnille. Rakennushanke tukeutuu X:n Liskon tilalla RN:o 1:323 sijaitseviin maatilan muihin rakennuksiin sekä maatilan pohjoispuolitse kulkevaan tiehen.

Alueella voimassa olevassa 8.12.1997 kunnanvaltuustossa hyväksytyssä ja 21.12.2001 vahvistetussa Kangasalan rantayleiskaavassa rakennuspaikka on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). M-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan alueelle sallitaan maa- ja metsätalouteen liittyvä rakentaminen sekä haja-asutuksen muodostaminen. M-aluetta koskevat lisäksi tarkemmat määräykset asuinrakennusten ja matkailua palvelevien rakennusten sijoittamisesta.

Rakennuspaikka sijoittuu kaavan rajauksen, arvokas maisema-alue tai kulttuuriympäristö (s-ma), sisään. Kyseistä kaavamerkintää koskevan kaavamääräyksen mukaan merkinnällä on osoitettu arvokkaita maisema- ja kulttuuriympäristöaluekokonaisuuksia. Alueen rakentamisessa ja muussa maankäytössä tulee ottaa huomioon alueen arvokas maisemakuva ja välttää sen muuttamista. Rakennusten sijoittelussa tulee käyttää hyväksi olemassa olevaa kasvillisuutta ja maastomuotoja. Uudisrakennukset tulee sopeuttaa rakennettuun kulttuuriympäristöön.

Oikeudellinen arviointi poikkeamisen tai suunnittelutarveratkaisun tarpeesta

Hakemuksessa tarkoitetut emolehmäpihatot ja lantavarasto sijoitettaisiin luvanhakijan maatilan muiden rakennusten yhteyteen Riihivainion tilalle. Riihivainion tila ei rajoitu rantaan kuin kapean kulmauksen osalta, ja rakennukset sijoitettaisiin yli 200 metrin päähän rantaviivasta. Rakennuspaikka ei sijaitse maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetulla rantavyöhykkeellä. Sikäli kuin rakennukset sijaitsisivat maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 2 momentissa tarkoitetulla ranta-alueella, suunnittelutarve kysymyksessä olevalla alueella ei aiheudu pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämistarpeesta, joten hankkeeseen ei sovelleta myöskään lain 72 §:n 2 momentissa tarkoitettua rakentamisrajoitusta. Hanke ei siten edellytä poikkeamista suunnittelutarvetta ranta-alueella koskevista säännöksistä.

Rakentamisesta seuraisi laajuudeltaan suurehko eläinsuojarakennusten keskittymä, josta voi aiheutua haittaa lähiympäristölle ja sen maankäytölle. Hankkeen läheisyydessä on jo useita pääasiassa loma-asuntokäytössä olevia rakennuksia. Hankkeen toteuttamisesta aiheutuisi siten sellaista rakentamista, joka edellyttää tarkempaa maankäytön suunnittelua. Hankkeen laadun ja rakennusten sijainnin vuoksi alueen käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin siten kuin maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n 1 momentissa säädetään. Aluetta on tämän vuoksi pidettävä mainitun säännöksen mukaisena suunnittelutarvealueena. Hakemuksessa tarkoitetun hankkeen rakennusluvan erityisten edellytysten olemassaolo on siksi ratkaistava soveltaen maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n säännöksiä.

Rakentaminen merkitsisi kokonaan uuden erillisen eläintuotannon aloittamista X:n tilakeskuksen läheisyydessä. Rakennukset mahdollistaisivat 246 nautaeläimen pitämisen alueella. Eläinmäärän vuoksi rakentamista on pidettävä alueen olosuhteisiin nähden muuna kuin tavanomaisena maatilatalouteen kuuluvana eläintenpitona. Suunniteltuja rakennuksia ei edellä todetun vuoksi ole pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 2 momentissa tarkoitettuina maatilaan kuuluvina talousrakennuksina. Hanke edellyttää sen vuoksi maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentissa tarkoitettua rakennusluvan erityisten edellytysten arviointia eli suunnittelutarveratkaisua.

Kun otetaan huomioon edellä todettu, on myös valitusoikeutta arvioitava maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n ohella lain 193 §:n perusteella.

Oikeudellinen arviointi valitusoikeuden osalta

Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaan valitusoikeus kunnan viranomaisen suunnittelutarveasiassa tekemästä päätöksestä on muun muassa sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa.

Rakennuslupa on myönnetty kahden emolehmäpihaton ja yhden lantavaraston rakentamiseen rannan tuntumassa olevalle tilalle, jonka läheisyydessä sijaitsee maatilan talouskeskuksen lisäksi useita loma-asuntokäytössä olevia kiinteistöjä, joille johtava tie kulkee haetun rakennuspaikan vierestä. Alue on osa arvokasta maisema-aluetta ja kulttuuriympäristöä.

Hakemuksessa tarkoitettu Riihivainion tila RN:o 1:277 rajautuu noin 10 metrin pituudelta Vesijärven rantaviivaan siten, että tilan ja rantaviivan välissä pääosin on A:n omistama tila RN:o 1:330. A:n kiinteistö RN:o 1:330 on kiinteistön RN:o 1:277 rajanaapuri ja rakennus sijoittuisi A:n tilalle rakennetun loma-asunnon taustamaastoon. A:lla on asiassa valitusoikeus jo maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla.

Riihivainion tilan RN:o 1:277 ja B:n omistaman tilan RN:o 1:382 välissä on vain tiealue siten, että tilojen kulmaukset ovat lähellä toisiaan. Etäisyys rakennuspaikasta B:n tilan rakennukseen on noin 140 metriä. Riihivainion tilan RN:o 1:277 ja E:n omistaman kiinteistön RN:o 1:204 välissä on kapea enintään 50 metrin levyinen peltovyöhyke. Rakennuspaikka sijaitsisi E:n rakennuksesta noin 250 metrin päässä ja välissä olisi lähinnä avointa peltoa, joka viettää E:n rannalla olevaa kiinteistöä kohti. Kun otetaan huomioon rakennushankkeen luonne ja alueen ympäristön olosuhteet hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa näiden lähialueella kiinteistöjä omistavien valittajien oloihin. B:llä ja E:llä on siten asiassa valitusoikeus maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n 3 kohdan nojalla. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt heidän valituksensa tutkimatta.

Riihivainion tilan RN:o 1:277 ja E:n hallitseman tilan RN:o 1:74 välissä on toinen tila ja etäisyys kiinteistöjen rajojen välillä on lähimmillään noin 250 metriä. Tilan RN:o 1:277 ja C:n omistaman tilan RN:o 1:355 välissä on useita kiinteistöjä ja etäisyys kiinteistöjen rajojen välillä on noin 510 metriä. Rakennuspaikka sijaitsisi D:n rakennuksesta noin 400 metrin päässä ja C:n rakennuksesta noin 650 metrin päässä. Kun otetaan huomioon kiinteistöjen ja niillä olevien rakennusten etäisyys rakennushankkeesta sekä alueen olosuhteet, ei hankkeella ole katsottava olevan huomattavaa vaikutusta lähialueella kiinteistöjä omistavien valittajien oloihin. D:llä ja C:llä ei siten ole asiassa valitusoikeutta maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n nojalla. Toiminnasta ympäristön asukkaille mahdollisesti aiheutuvat ympäristöhaitat arvioidaan ympäristölupamenettelyssä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei siten ole perusteita muuttaa siltä osin kuin D:n ja C:n valitus on jätetty tutkimatta.

Koska hallinto-oikeus on tutkinut asian A:n valituksesta, ei asiaa ole tarpeen palauttaa hallinto-oikeudelle B:n ja E:n valitusten tutkimiseksi. Asia voidaan viivytyksen välttämiseksi ottaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi myös niiden valittajien osalta, joiden valituksen hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta.

Oikeudellinen arviointi rakennusluvan edellytysten osalta

Kun lupahakemuksen käsittely olisi edellyttänyt edellä todetun perusteella maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n mukaista suunnittelutarveratkaisua, rakennuslupahakemusta ei olisi tullut hyväksyä. Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunnalla ja hallinto-oikeudella on ollut virheellinen käsitys hankkeen edellyttämästä suunnitteluratkaisusta, minkä vuoksi hallinto-oikeuden sekä rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset on kumottava ja X:n rakennuslupahakemus hylättävä.

2. Oikeudenkäyntikulut

Vaikka hallinto-oikeuden päätös on kumottu, oikeudenkäynti ei ole säännösten tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen johtunut viranomaisen virheestä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun osalta ei ole perusteita muuttaa.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:n oikeudenomistajille ja heidän asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Tuula Pääkkönen.