30.5.2011 | Ennakkopäätökset | Korkein hallinto-oikeus

KHO:2011:52

Asiasanat: Arvonlisävero, Arvonlisäveron soveltamisala, Sijoitustoiminta, Osakkeiden myynti, Osakkeiden myyntiin liittyvien kulujen vähennysoikeus, Suora ja välitön yhteys, Yleiskulut, Vakuutusyhtiö
Tapausvuosi: 2011
Antopäivä: 30.5.2011
Diaarinumero: 1705/2/08
Taltio: 1423

Verovelvollisuusryhmään kuuluva vakuutusyhtiö harjoitti arvonlisäverosta vapautettua vakuutustoimintaa ja siihen liittyvää sijoitustoimintaa. Yhtiön sijoitusomaisuuteen kuului muun ohella 4,17 prosenttia X Oy:n osakkeista. Vakuutusyhtiö myi mainitut osakkeet vuonna 2004 ja osti siihen liittyen arvonlisäverollisia konsultointipalveluja. Vakuutusyhtiö oli hakeutunut osittain arvonlisäverovelvolliseksi harjoittamastaan kiinteistöjen vuokraustoiminnasta, mutta osakkeiden myynti ei liittynyt tähän vuokraustoimintaan. X Oy:n osakkeiden myyntiä pidettiin arvonlisäverolain ja kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä toimintana. Verovelvollisuusryhmällä ei ollut oikeutta vähentää vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyviin konsultointipalveluihin sisältyviä arvonlisäveroja miltään osin.

Arvonlisäveron palautushakemus tilikaudelta 1.1. - 31.12.2004.
Äänestys 4-1.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 41 §, 42 § ja 102 §
Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 2 artikla 1 kohta, 4 artikla 1 ja 2 kohta, 13 artikla B kohta d alakohta sekä 17 artikla 1 ja 2 kohta
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-29/08, SKF, ja siitä ilmenevä oikeuskäytäntö

Kort referat på svenska

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 3.4.2008 nro 08/0267/4

Asian aikaisempi käsittely

Arvonlisäveron palautushakemus

A Oyj:n edustamaan verovelvollisuusryhmään kuuluvan vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala käsittää työntekijäin eläkelain ja yrittäjien eläkelain mukaisen vakuutusliikkeen harjoittamisen ja siihen suoranaisesti liittyvän jälleenvakuutuksen. Vakuutusyhtiöllä on myös kiinteistösijoitustoimintaa. Vakuutusyhtiö vuokraa omistamiaan kiinteistöjä ja keskinäisten kiinteistöyhtiöiden omistuksen perusteella hallitsemiaan tiloja. Osa tilojen vuokrauksesta tapahtuu arvonlisäverollisena. Osa vakuutusyhtiön kiinteistösijoitustoiminnasta on sijoituksia arvonlisäverollista vuokraustoimintaa harjoittaviin yhtiöihin, kuten X Oy:öön. X Oy on hotellikiinteistöjen omistamiseen erikoistunut kiinteistösijoitusyhtiö, joka on toiminnastaan arvonlisäverovelvollinen.

Vakuutusyhtiö on myynyt syksyllä 2004 omistamansa X Oy:n osakkeet. Järjestelyyn liittyen vakuutusyhtiö on ostanut konsultointipalveluja kolmelta suomalaisilta yhtiöiltä. Lisäksi vakuutusyhtiö on ostanut konsultointipalveluja ulkomaalaiselta yhtiöltä, miltä osin vakuutusyhtiö on maksanut arvonlisäveron käännetyn verovelvollisuuden perusteella. Vakuutusyhtiö ei ole vähentänyt suomalaisilta yhtiöiltä tapahtuneiden verollisten hankintojen ostohintaan sisältyvää veroa eikä käännetyn verovelvollisuuden perusteella maksamaansa veroa.

Verovelvollisuusryhmä on vaatinut, siltä osin kuin nyt on kysymys, että X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyvät hankinnat katsotaan vähennyskelpoisiksi ja verovelvollisuusryhmälle palautetaan arvonlisäveroa tilikaudelta 1.1. - 31.12.2004 yhteensä 32 450,52 euroa. Jos hankintojen ei katsota liittyvän kokonaisuudessaan vähennyskelpoiseen kiinteistöliiketoimintaan, hankinnat on katsottava vakuutusyhtiön kiinteistöliiketoimintaan liittyviksi yleiskustannuksiksi, jolloin vähentämättä jäänyt vero on 19 794,82 euroa.

Pyydetyssä lisäselvityksessä verovelvollisuusryhmä on ilmoittanut vakuutusyhtiön omistavan X Oy:n osakkeista 4,17 prosenttia. Vakuutusyhtiön koko toiminnan yleiskuluprosentti on vuonna 2004 ollut 2,88 prosenttia.

Konserniverokeskus on 3.1.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt verovelvollisuusryhmän tekemän arvonlisäveron palautushakemuksen. Verovelvollisuusryhmällä ei ole oikeutta vähentää edellä mainittuihin palveluihin sisältyviä tai niistä käännetyn verovelvollisuuden perusteella suoritettuja arvonlisäveroja.

Verovelvollisuusryhmä on valituksessaan hallinto-oikeudelle, siltä osin kuin nyt on kysymys, vaatinut, että Konserniverokeskuksen päätös kumotaan ensisijaisesti sen vuoksi, että X Oy:n osakkeiden myynti on ollut osa vakuutusyhtiön verollista kiinteistöliiketoimintaa ja siihen liittyvät hankinnat on katsottava kokonaan vähennyskelpoisiksi tai hankinnat on katsottava ainakin vakuutusyhtiön kiinteistöliiketoimintaan liittyviksi yleiskustannuksiksi, jolloin palautettava arvonlisävero on 61 prosenttia hankintoihin sisältyvästä arvonlisäverosta.

Arvonlisäverotuksessa noudatettavien periaatteiden mukaisesti arvonlisäverolain mukaista vähennysoikeutta tulkitaan laajasti ja vähennysoikeuden rajoituksia suppeasti. Kun verollista kiinteistöliiketoimintaa harjoittava verovelvollinen myy kiinteistöliiketoimintaan kuuluvat osakkeensa eli osuutensa arvonlisäverollista toimintaa harjoittavasta yhtiöstä, myynnin kulut liittyvät arvonlisäverolliseen kiinteistöliiketoimintaan. Tämä ilmenee myös korkeimman hallinto-oikeuden (jäljempänä myös KHO) päätöksestä KHO 2001:45.

X Oy on hotellikiinteistöjen omistamiseen erikoistunut arvonlisäverollista toimintaa harjoittava kiinteistösijoitusyhtiö. Vakuutusyhtiön kannalta kyse on ollut sen välillisestä eli X Oy:n kautta tapahtuvasta kiinteistöomistuksesta, joka on kohdistunut arvonlisäverolliseen toimintaan. Vakuutusyhtiön omistamat X Oy:n osakkeet ovat olleet vakuutusyhtiön kiinteistösijoitustoimintaan liittyvä sijoitus. Koska kyse on ollut vakuutusyhtiön kiinteistöliiketoiminnasta, joka on kohdistunut arvonlisäverollisessa käytössä oleviin kiinteistöihin, vakuutusyhtiöllä on oikeus vähentää kiinteistösijoituksen myyntiin liittyviin kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero kokonaisuudessaan. Vähennettävästä arvonlisäverosta 17 512,58 euroa muodostuu hankintojen ostohintaan sisältyvästä verosta ja 14 937,94 euroa vakuutusyhtiön käännetyn verovelvollisuuden perusteella maksamasta verosta.

Jos vakuutusyhtiöllä ei vastoin valituksessa esitettyä käsitystä katsottaisi olevan oikeutta vähentää osakkeiden myyntiin liittyviin hankintoihin sisältyvää veroa kokonaisuudessaan, vähennysoikeus on toissijaisesti katsottava olevan olemassa ainakin vakuutusyhtiön kiinteistöliiketoiminnan yleiskustannuksena eli siltä osin kuin vakuutusyhtiön kiinteistösijoitustoiminta on arvonlisäverollista. Tämä vähennysoikeus perustuu siihen, että osakkeiden myyntiin liittyvät kustannukset ovat vakuutusyhtiön kiinteistösijoitustoimintaan liittyviä yleiskustannuksia. Kotimaisessa oikeuskäytännössä yleiskululuonteiset hankinnat on katsottu vähennyskelpoisiksi siltä osin kuin hankinnan tekevän yhtiön toiminta on arvonlisäverollista (muun muassa KHO 2001:16, KHO 2001:45, KHO 2001:15, KHO 2001/2120 ja KHO 2006/750). Kaikissa näissä tapauksissa on ollut kysymys sinänsä verottomien liiketoimien toteuttamiseksi ostetuista palveluista. Toiminta on kuitenkin jäänyt kyseisiltä osin arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Hankinnat eivät ole siten kohdistuneet arvonlisäverottomaksi säädettyyn vähennyskelvottomaan liiketoimintaan, vaan kyse on ollut yleiskustannuksista. Yleiskustannuksiin sisältyvän veron vähennysoikeutta arvioidaan vähennysoikeutta koskevien yleisten sääntöjen mukaan. Tämä merkitsee sitä, että toiminnan ollessa osittain vähennykseen oikeuttavaa, myös yleiskustannuksiin sisältyvä vero on vastaavilta osin vähennyskelpoinen.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (nykyisin unionin tuomioistuin, EUT) oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka tietty liiketoimi ei kuuluisi sinänsä arvonlisäverotuksen soveltamisalaan, on tähän liittyviin kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero vähennyskelpoinen yleisten vähennysoikeutta koskevien säännösten mukaisesti. Tilanne olisi vähennysoikeuden kannalta toinen, jos kustannukset liittyisivät arvonlisäverotuksen soveltamisalaan kuuluvaan, mutta verottomaksi säädettyyn toimintaan, kuten aktiiviseen arvopaperikauppaan, josta nyt ei ole kysymys. Esimerkiksi EUT:n asiassa C-465/03, Kretztechnik, antamassa tuomiossa uusien osakkeiden liikkeeseen laskemisen ei katsottu olevan sellainen liiketoimi, joka kuuluisi Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY (jäljempänä myös kuudes arvonlisäverodirektiivi) soveltamisalaan. Osakkeet liikkeeseen laskevalla yhtiöllä oli kuitenkin oikeus vähentää osakeannin yhteydessä hankkimiensa palvelujen hankintahintaan sisältyvä arvonlisävero toiminnan yleiskustannuksena. Vastaava periaate yleiskustannusten vähennysoikeudesta ilmenee myös EUT:n asiassa C-408/98, Abbey National, antamasta tuomiosta, jossa oli kysymys verottomaan liikkeen luovutukseen liittyvien hankintojen sisältämästä verosta.

Kaikki edellä mainitut ratkaisut tukevat nyt kysymyksessä olevien hankintojen ostohintaan sisältyvän veron vähennysoikeutta ainakin yleiskustannuksena.

Veroasiamies on antanut asiassa vastineen ja Konserniverokeskus lausunnon. Verovelvollisuusryhmä on antanut vastaselityksen.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksen enemmälti hyläten katsonut, että verovelvollisuusryhmällä on oikeus vähentää X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyviin kuluihin sisältyneestä arvonlisäverosta 2,88 prosenttia. Hallinto-oikeus ei ole ottanut välittömästi ratkaistavakseen, miten Konserniverokeskuksen päätöstä on oikaistava, vaan on kumonnut päätöksen ja palauttanut asian Konserniverokeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Lain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Rahoituspalveluna pidetään lain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan arvopaperikauppaa, jolla tarkoitetaan saman pykälän 3 momentin mukaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä.

Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohtaan sisältyy tuotantopanosten yleistä vähennysoikeutta koskeva pääsääntö. Sen mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan saman pykälän 2 momentin mukaan toimintaa, joka arvonlisäverolain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden. Veron kertaantumisen estämiseksi hankintoihin sisältyvän veron vähennysoikeus on näin ollen arvonlisäverolaissa säädetty laajaksi. Pääsääntönä on vähennysoikeus ja verollista liiketoimintaa varten tapahtuvien hankintojen vähennysoikeuden rajoituksista säädetään erikseen lain 114 §:ssä. Tavarasta tai palvelusta, jonka verovelvollinen on hankkinut tai ottanut vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, saadaan lain 117 §:n mukaan tehdä vähennys vain siltä osin kuin tavaraa tai palvelua käytetään tähän tarkoitukseen. Yleiskulujen luonteisten yksittäisten hankintojen vähennyskelpoisuus ei edellytä, että ne voidaan kohdentaa tiettyyn verolliseen myyntitapahtumaan. Riittävää on, että hankinta on tapahtunut verovelvollisen verollista liiketoimintaa varten.

Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä 77/388/ETY vähennysoikeuden syntymisestä ja laajuudesta säädetään 17 artiklassa. Artiklan 2 kohdan a alakohtaan sisältyvän pääsäännön mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää siitä verosta, jonka maksamiseen hän on velvollinen, arvonlisävero, joka on maksettava tai maksettu tavaroista tai palveluista, jotka verovelvolliselle on luovuttanut taikka suorittanut tai luovuttaa taikka suorittaa toinen verovelvollinen, jos tavarat ja palvelut käytetään verovelvollisen arvonlisäverollisiin liiketoimiin.

EUT:n asiassa C-4/94, BLP Group, antaman tuomion mukaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklaa on tulkittava siten, että kun verovelvollinen suorittaa palveluja toiselle verovelvolliselle, joka käyttää niitä verovapaaseen liiketoimeen, viimeksi mainitulla ei ole oikeutta vähentää niistä maksettavaa veroa silloinkaan, kun verovapaan liiketoimen lopullisena päämääränä on veronalaisen liiketoimen suorittaminen. Tuomion perustelujen mukaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 2 kohdassa säädetyn vähennysoikeuden syntymiseksi kyseessä olevilla tavaroilla ja palveluilla on oltava suora ja välitön yhteys verotettaviin liiketoimiin. Sama tulkinta ilmenee myös EUT:n asiassa C-98/98, Midland Bank, antamasta tuomiosta. Tuon tuomion perustelujen mukaan verovelvollisen koko liiketoimintaa palvelevat yleiskustannukset ovat kuitenkin vähennyskelpoisia kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti siltä osin kuin ne palvelevat verollista liiketoimintaa.

A Oyj:n edustamaan arvonlisäverolain 13 a §:ssä tarkoitettuun verovelvollisuusryhmään kuuluva vakuutusyhtiö harjoittaa työntekijäin eläkelain ja yrittäjien eläkelain mukaista arvonlisäverotonta vakuutusliiketoimintaa ja siihen liittyvää jälleenvakuutustoimintaa sekä myös osittain arvonlisäverollista kiinteistösijoitustoimintaa. Osa vakuutusyhtiön kiinteistösijoitustoiminnasta on sijoituksia arvonlisäverollista vuokraustoimintaa harjoittaviin yhtiöihin.

Vakuutusyhtiön sijoitusomaisuuteen on kuulunut 4,17 prosenttia arvonlisäverollista kiinteistösijoitustoimintaa harjoittavan X Oy:n osakkeista. Vakuutusyhtiö on vuonna 2004 myynyt omistamansa X Oy:n osakkeet ja ostanut tähän liittyen arvonlisäverollisia konsultointipalveluja kolmelta suomalaiselta yhtiöltä. Lisäksi vakuutusyhtiö on ostanut konsultointipalveluja ulkomaiselta yhtiöltä.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan vakuutusyhtiö ei harjoita arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin liiketoiminnan muodossa arvopaperikauppaa. Hallinto-oikeus katsoo, että vakuusyhtiön sijoitusomaisuuteen kuuluvien X Oy:n osakkeiden myyntiäkään ei voida pitää yhtiön harjoittamasta liiketoiminnasta erillisenä arvopaperikaupaksi katsottavana rahoituspalvelun myyntinä.

Koska X Oy:n osakkeiden omistaminen on ollut osa vakuutusyhtiön harjoittamaa osittain verollista liiketoimintaa, niiden myymistä varten tapahtuneiden hankintojen voidaan katsoa olleen vakuutusyhtiön koko liiketoimintaan liittyviä yleiskuluja. Hallinto-oikeus katsoo, että vakuutusyhtiöllä on arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 117 §:n nojalla oikeus vähentää X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyviin kuluihin sisältyvästä arvonlisäverosta 2,88 prosenttia, joka vakuutusyhtiön 3.8.2005 päivätyn selvityksen mukaan vastaa yhtiön verollisen liiketoiminnan osuutta sen koko liiketoiminnasta tilikaudella 1.1. - 31.12.2004 (yleiskuluprosentti).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin verovelvollisuusryhmän valitus on hallinto-oikeudessa hyväksytty ja että Konserniverokeskuksen päätös saatetaan tältä osin voimaan.

Asiassa on kysymys siitä, onko verovelvollisen yhteisön verollisiin liiketoimiin luettava myös 4,17 prosentin suuruinen sijoitus verollisia liiketoimia harjoittavaan sijoitusyhtiöön eli voiko tällainen yhteisö vähentää irrottautumiskulunsa tällaisesta sijoitusyhtiöstä, vaikka itse osakkeiden kauppa onkin arvonlisäveroton.

Asia tulee ratkaista ottaen huomioon EUT:n asiassa C-437/06, Securenta, antaman tuomion jälkeinen tilanne, josta ilmenevät arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevat seuraavat periaatteet:

1. jos hankinta liittyy välittömästi verolliseen liiketoimeen, vähennysoikeus on;
2. jos hankinta liittyy välittömästi verottomaan liiketoimeen, vähennysoikeutta ei ole;
3. jos hankinta liittyy välittömästi arvonlisäverojärjestelmän ulkopuoliseen toimintaan, joka ei välillisesti liity liiketoimintaan, vähennysoikeutta ei ole;
4. jos hankinta liittyy arvonlisäverojärjestelmän ulkopuoliseen toimintaan, joka välillisesti liittyy verolliseen liiketoimintaan, vähennysoikeus on;
5. jos hankinta liittyy arvonlisäverojärjestelmän ulkopuoliseen toimintaan, joka välillisesti liittyy verottomaan liiketoimintaan, vähennysoikeutta ei ole;
6. jos hankinta liittyy arvonlisäverojärjestelmän ulkopuoliseen toimintaan, joka välillisesti liittyy sekä verolliseen että verottomaan liiketoimintaan, vähennys jaetaan.

EUT on Securenta-tuomiossaan todennut muun ohella, että ostoihin sisältyvän arvonlisäveron jakamisessa kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetun taloudellisen toiminnan ja muun kuin taloudellisen toiminnan välillä käytettävien menetelmien ja perusteiden määrittäminen kuuluu jäsenvaltioiden harkintavaltaan. Niiden on harkintavaltaansa käyttäessään otettava huomioon mainitun direktiivin tarkoitus ja systematiikka ja siis säädettävä sellaisesta laskentatavasta, joka kuvastaa objektiivisesti osuutta, joka ostoihin liittyvistä kustannuksista tosiasiallisesti kohdistuu kumpaankin näistä toiminnoista.

Vakuutusyhtiön tapauksessa on kysymys kohdassa 2 tarkoitetusta tilanteesta eli hankinnoilla on suora ja välitön yhteys verottomaan liiketoimeen eli osakkeiden myyntiin. Tästä seuraa, ettei vähennysoikeutta ole miltään osin. Vakuutusyhtiön harjoittama välillinen sijoitustoiminta, joka kohdistuu kiinteistöihin, ei ole osa vakuutusyhtiön harjoittamaa kiinteistöjen vuokraustoimintaa. Sijoitustoiminta on omaa toimintaansa eikä sitä tee verolliseksi se, että vakuutusyhtiöllä on suorassa omistuksessa sellaisia kiinteistöjä, joissa harjoitetaan verollista toimintaa ja joiden osalta vakuutusyhtiö on hakeutunut verovelvolliseksi.

Asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö on eläkevakuutusyhtiö, jonka tehtävänä on pitää huolta yhtiössä vakuutettujen työntekijöiden ja yrittäjien lakisääteisestä työeläketurvasta. Vakuutusyhtiö hoitaa myös tulevien eläkkeiden katteena olevaa sijoitusomaisuutta. Vakuutusyhtiön sijoitustoiminnan tavoitteena on saada tulevia eläkkeitä varten rahastoiduille varoille mahdollisimman hyvä tuotto. Saavuttaakseen asettamansa sijoitustoiminnan tavoitteet vakuutusyhtiö sijoittaa rahastoituja eläkevaroja osakkeisiin, kiinteistöihin, korkoinstrumentteihin sekä harjoittaa asiakasrahoitusta. Vakuutusyhtiö sijoittaa rahastoituja eläkevaroja ensisijaisesti tulevien eläkkeensaajien edut huomioon ottaen. Vakuutusyhtiö on merkittävä sijoittaja osakemarkkinoilla. Vakuutusyhtiön osakesijoitukset ovat luonteeltaan pitkäjänteisiä. Tavoitteena on, että sijoituskohteena olevien yhtiöiden osakkeiden arvonkehitys pitkällä aikavälillä on mahdollisimman hyvä. Tämä tarkoittaa sitä, että sijoituskohteena olevien yritysten on toimittava pitkäjänteisesti yrityksen omistajien hyväksi.

Kun vakuutusyhtiö myy edellä selostetun toimintansa yhteydessä sijoitusomaisuuteensa kuuluvia osakkeita, yhtiö ei harjoita arvonlisäverotuksen ulkopuolelle jäävää toimintaa, vaan kysymys on arvonlisäverotuksessa verosta vapautetusta toiminnasta.

Verovelvollisuusryhmä on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella seuraavaa:

EUT:n tuomio asiassa C-437/06, Securenta, on annettu 13.3.2008, minkä vuoksi sitä ei tule soveltaa verovelvolliselle epäedullisella tavalla tilikautta 1.1. - 31.12.2004 koskevassa asiassa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on myös sivuuttanut aikaisemmat EUT:n arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevat tuomiot. EUT:n asiassa C-437/06, Securenta, antamassa tuomiossa ei ole viittausta siihen, että aikaisempia EUT:n arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevia tuomioita olisi pidettävä virheellisinä tai että aikaisemmissa tuomioissa esitettyjä periaatteita olisi ollut tarkoitus muuttaa.

Securenta-tuomiossa on todettu, että kun verovelvollinen harjoittaa verollista ja verosta vapautettua taloudellista toimintaa sekä muuta kuin taloudellista toimintaa eli toimintaa, joka ei kuulu arvonlisäverotuksen soveltamisalaan, arvonlisävero, joka sisältyy osakkeiden ja epätyypillisten äänettömien osuuksien antiin liittyviin kuluihin, voidaan vähentää vain siltä osin kuin kyseiset kulut voidaan kohdistaa verovelvollisen taloudelliseen toimintaan. Mainittu tuomio koski Securentan pääoman hankintaan liittyvien kulujen vähennysoikeutta. Securenta hankki sijoituksia varten tarvittavan pääoman osakkeiden ja epätyypillisten äänettömien osuuksien julkisella annilla. Näin se toimi sellaisen henkilöyhtiön tapaan, joka hankkii suuren joukon äänettömiä yhtiömiehiä, suuren määrän tällaisia sijoituksia. Henkilöt, joista tuli osakkaita, sijoittivat Securentaan pääomaa, jonka Securenta sijoitti uudelleen.

Securentan toiminta eroaa vakuutusyhtiön harjoittamasta toiminnasta merkittävästi. Vakuutusyhtiö on työeläkevakuutusyhtiö, jonka toiminta perustuu kerättyihin eläkevakuutusmaksuihin ja siihen, että näitä varoja käytetään myöhemmin eläkkeiden maksuun. Kysymys ei ole Securentan tapaan pelkästään sijoitusten keräämisestä ja sijoittamisesta edelleen. Securentan tapauksessa oli kysymys varojen hankinnasta ja siihen liittyvistä kuluista. Hankitut varat käytettiin pääosin sijoitustoimintaan. Verovelvollisuusryhmän käsityksen mukaan kyseinen sijoitustoiminta katsottiin arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuoliseksi toiminnaksi ja varojen hankinta tapahtui tätä toimintaa varten. Vakuutusyhtiö sitä vastoin hankkii varat arvonlisäverotuksen soveltamisalaan kuuluvalla, mutta verosta vapautetulla eläkevakuutustoiminnalla eli eläkevakuutusmaksuina. Vakuutusyhtiö ei ole vaatinut Securentan tapaan, että tähän eläkevakuutustoimintaan tai eläkevakuutusmaksujen keräämiseen liittyvät hankinnat olisi katsottava vähennyskelpoisiksi.

Arvonlisäverotuksessa sovellettava neutraliteettiperiaate puoltaa sitä, ettei kiinteistöliiketoimintaan liittyvien hankintojen vähennysoikeus riipu siitä, kuinka liiketoiminta on järjestetty eli onko kohde suorassa omistuksessa, keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeina vai välillisenä kiinteistösijoituksena, kuten vakuutusyhtiön tapauksessa. Mikäli vakuutusyhtiö olisi omistanut suoraan vastaavan osan hotellitoimintaan vuokratusta kiinteistöstä, myyntiin liittyvät kulut oikeuttaisivat tähän verolliseen toimintaan liittyvinä yleiskustannuksina arvonlisäveron vähennykseen. Vastaava tilanne olisi, jos omistus olisi ollut keskinäisen kiinteistöyhtiön kautta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus perustuu lisäksi siihen, että kysymyksessä olevilla hankinnoilla on suora ja välitön yhteys verottomaan liiketoimeen. Tällaista suoraa ja välitöntä yhteyttä vakuutusyhtiön arvonlisäverottomaan liiketoimintaan ei hankinnoilla kuitenkaan ole. Myöskään EUT:n asiassa C-437/06, Securenta, antamassa tuomiossa ei ole kiistetty sitä EUT:n oikeuskäytännöstäkin ilmenevää periaatetta, että verovelvollisella voi olla yleiskustannuksia, jotka ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin verovelvollisella on myös verollista toimintaa.

EUT:n asiassa C-16/00, Cibo, antamassa tuomiossa oli kysymys holdingyhtiöstä, joka osti palveluja tytäryhtiöiden hankintaan liittyen. EUT totesi, että kysymys oli holdingyhtiön yleiskuluista, jolloin niillä oli lähtökohtaisesti suora ja välitön yhteys koko holdingyhtiön taloudelliseen toimintaan. Tästä seurasi, että holdingyhtiöllä oli vähennysoikeus siltä osin mikä vastasi vähennykseen oikeuttavien liiketoimien suhteellista osuutta. Verovelvollisuusryhmä on viitannut lisäksi aikaisemmin mainitsemiinsa EUT:n asiassa C-465/03, Kretztechnik, ja asiassa C-408/98, Abbey National, antamiin tuomioihin.

Näin ollen EUT:n oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka tietty liiketoimi ei sinänsä edes kuuluisi arvonlisäverotuksen soveltamisalaan, on tähän liittyviin kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero vähennyskelpoinen yleisten vähennysoikeutta koskevien säännösten mukaisesti. Tilanne olisi vähennysoikeuden kannalta toinen, jos kustannukset liittyisivät arvonlisäverotuksen soveltamisalaan kuuluvaan, mutta verottomaksi säädettyyn toimintaan, kuten aktiiviseen arvopaperikauppaan, josta nyt ei ole kysymys. Vaikka X Oy:n osakkeiden myynti on ollut verosta vapautettu, niin osakkeiden myynti palvelee kuitenkin vakuutusyhtiön koko toimintaa ja erityisesti sen kiinteistösijoitustoimintaa, joka on yhtiön sisällä oma toiminta-alueensa sisältäen sekä välittömät että X Oy:n kaltaiset välilliset kiinteistösijoitukset.

EUT:n oikeuskäytännössä on suhtauduttu pidättyvästi myös siihen, että hankinnat tulisi kohdistaa vähennyskelvottomaan toimintaan, vaikka kyseisellä ostolla olisikin yhteys myös verottomaan liiketoimeen. Myös kotimaisessa oikeuskäytännössä erilaisia sijoituksiin ja verovelvolliseen yleisesti vaikuttavia kustannuksia on pidetty yleiskustannuksina, joista vähennysoikeus on vastaavalta osin kuin toiminta on verollista. Tässä yhteydessä on viitattu aikaisemmin mainittujen KHO:n päätösten lisäksi päätökseen KHO 2007/2108.

Yleiskustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeutta arvioidaan vähennysoikeutta koskevien yleisten sääntöjen mukaan. Tämä merkitsee sitä, että verovelvollisen toiminnan ollessa osittain vähennykseen oikeuttavaa myös yleiskustannuksiin sisältyvä arvonlisävero on vastaavilta osin vähennyskelpoinen. Kiinteistöliiketoiminnan yleiskustannusten osalta vähennysoikeus merkitsee sitä, että vähennys voidaan tehdä yleiskustannusten sisältämästä arvonlisäverosta siltä osin kuin kiinteistöliiketoiminta on verollista. Muiden yleiskustannusten osalta vähennys voidaan tehdä koko toimintaa vastaavan yleiskuluprosentin mukaisesti.

Arvioitaessa asiaa siltä kannalta, että kysymys olisi arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisesta toiminnasta, on huomattava, että siihen liittyvät hankinnat ovat vähennykseen oikeuttavia yleiskustannuksia.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen. Vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyvät hankinnat eivät ole kohdistuneet suoraan ja välittömästi vakuutusyhtiön vähennykseen oikeuttavaan kiinteistöliiketoimintaan. Sen lisäksi, että kyse on sijoitustoiminnasta, joka ei oikeuta arvonlisäveron vähennykseen, X Oy:n osakkeiden myyntiä voidaan perustellusti pitää myös arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisena toimintana. EUT:n asiassa C-437/06, Securenta, antaman tuomion merkitys kuudennen arvonlisäverodirektiivin tulkinnassa ei koske vain pääoman hankintaan liittyvien kulujen vähennysoikeutta. Tätä osoittaa se, että EUT on tuomiossaan viitannut myös asiassa C-515/07, VNLTO, antamaansa tuomioon, jossa ei ollut kysymys pääoman hankintaan liittyvien kulujen vähennysoikeudesta.

Sikäli kuin vakuutusyhtiön X Oy:n osakkeiden myynti katsotaan arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuoliseksi toiminnaksi, asiassa on ratkaistava vielä se kysymys, mihin toimintaan osakkeiden myynnistä aiheutuvat kulut kohdistuvat. Kulut voivat kohdistua verolliseen, verottomaan tai arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuoliseen toimintaan. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on viitannut EUT:n asiassa C-465/03, Kretztechnik, antamaan tuomioon ja tässä tuomiossa viitattuun oikeuskäytäntöön, erityisesti tuomioon asiassa C-98/98, Midland Bank, ja todennut, että arvonlisäverotuksen soveltamisalaan kuulumattomasta liiketoimesta aiheutuneet kulut ovat yleiskulun luonteisia kuluja vain, mikäli ne suoritetaan ajallisesti ennen vähennykseen oikeuttavia liiketoimia. Näin siksi, että vain tällöin ne muodostavat osan myytävien tavaroiden tai palveluiden hinnasta. Verovelvollisuusryhmän viittaamia tuomioita asioissa C-16/00, Cibo, C-465/03, Kretztechnik, ja C-408/98, Abbey National, ei voida vähennysoikeuden osalta käyttää esillä olevassa asiassa tulkinta-apuna, koska kyse ei ole vastaavanlaisesta tilanteesta. X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyviä kuluja ei näin ollen voida pitää vakuutusyhtiön yleiskuluina. Sikäli kuin X Oy:n osakkeiden myynti katsotaan arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuoliseksi toiminnaksi, niin osakkeiden myyntiä varten tehdyt hankinnat kohdistuvat suoraan ja välittömästi osakkeiden myyntiä koskevaan liiketoimeen eli vähennykseen oikeuttamattomaan liiketoimeen. Tämä käsitys perustuu EUT:n tuomioihin asioissa C-4/94, BLP Group, ja C-435/05, Investrand.

Osakkeiden myyntiä varten tehdyt hankinnat eivät siinäkään tapauksessa, että ne otettaisiin huomioon myöhemmässä vaihdannan vaiheessa suoritettujen verollisten ja vähennykseen oikeuttavien liiketoimien hinnassa, ole yleiskuluja, vaan ne kohdistuvat aina verottomaan osakkeiden myyntiin. Vaikka kulut katettaisiin verollisten palveluiden myynnillä, katsotaan niiden ottaen huomioon EUT:n tuomio asiassa C-435/05, Investrand, kuitenkin kohdistuvan suoraan ja välittömästi verottomaan osakkeiden myyntiin. Tällä perusteella X Oy:n osakkeiden myyntiä varten tehdyt hankinnat eivät ole vakuutusyhtiön harjoittaman verollisen ja verottoman kiinteistöliiketoiminnan yleiskustannuksia.

Verovelvollisuusryhmällä ei ole arvonlisäverolain 102 §:n nojalla oikeutta vähentää vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyviin hankintoihin sisältyviä arvonlisäveroja miltään osin. Vähennysoikeutta ei ensisijaisesti ole sen johdosta, että hankinnat kohdistuvat vakuutusyhtiön harjoittamaan verottomaan sijoitustoimintaan. X Oy:n osakkeet kuuluivat vakuutusyhtiön sijoitusomaisuuteen ja vakuutusyhtiö käytti osakkeita sijoitustoiminnassaan. Toissijaisesti siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osakkeiden myynti katsotaan arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääväksi liiketoimeksi, vähennysoikeutta ei ole, koska hankinnat kohdistuvat suoraan ja välittömästi arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävään toimintaan eli osakkeiden myyntiin.

Lisäksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt, että KHO harkitsisi asiassa ennakkoratkaisun pyytämistä EUT:lta.

Verovelvollisuusryhmä on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastaselityksen johdosta antamassaan lisävastineessa pitänyt virheellisenä käsitystä, ettei EUT:n asiassa C-16/00, Cibo, antamasta tuomiosta olisi tulkinta-apua, sillä tässä tuomiossa viitataan esimerkiksi tuomioihin C-98/98, Midland Bank ja C-408/98, Abbey National, jotka eroavat Cibo-tapauksen olosuhteista. Lisäksi EUT:n oikeuskäytännöstä esimerkiksi tuomiosta asiassa C-465/03, Kretztechnik, ilmenee periaate, jonka mukaan vähennysoikeuden kannalta merkitystä ei ole sillä, mihin yksittäiseen liiketoimeen kulut lähimmin liittyvät, vaan verovelvollisen taloudellista toimintaa tulee tarkastella kokonaisuutena. Tämän tuomion olosuhteet poikkeavat olennaisesti tuomion asiassa C-437/06, Securenta, olosuhteista, sillä viimeksi mainitussa tapauksessa Securenta käytti osakeannilla hankkimansa pääoman pääosin aloille, joilla ei harjoitettu mitään liiketoimintaa.

Tuomioista asioissa C-4/94, BLP Group, ja C-435/05, Investrand, ei voida tehdä johtopäätöstä, ettei esillä olevassa tapauksessa olisi vähennysoikeutta. Ensimmäisessä tapauksessa vähennysoikeutta ei ollut, koska osakkeet myi holdingyhtiö, jolla ei ollut mahdollisuutta sisällyttää tekemiinsä hankintoihin sisältyneitä arvonlisäveroja myymiensä tuotteiden hintoihin. Toisessa tapauksessa kyse oli tilanteesta, jossa passiivinen holdingyhtiö myi omistamansa yhtiön osakkeet ajankohtana, jolloin se ei suorittanut mitään palveluja korvausta vastaan eikä ollut arvonlisäverovelvollinen.

Vakuutusyhtiön tekemät hankinnat eivät liity sen harjoittamaan verottomaan sijoitustoimintaan. Käsitys, että hankinnat kohdistuvat suoraan ja välittömästi arvonlisäveron ulkopuoliseen toimintaan, on perusteeton ottaen huomioon EUT:n vakiintunut oikeuskäytäntö. Hankintoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeus on säädetty arvonlisäverojärjestelmässä laajaksi. Pääsääntönä on vähennysoikeus ja vähennysoikeuden rajoituksista säädetään erikseen. Kun otetaan huomioon tämä arvonlisäverojärjestelmän perusperiaate sekä EUT:n laajaa vähennysoikeutta puoltava oikeuskäytäntö, verovelvollisuusryhmällä on oikeus vähentää vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyviin kuluihin sisältyvät arvonlisäverot vähintään liiketoimintansa yleiskuluina.

Korkein hallinto-oikeus on tämän jälkeen pyytänyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköltä vastaselityksen, valtiovarainministeriöltä lausunnon ja verovelvollisuusryhmältä vastineen, joissa on pyydetty ottamaan erityisesti huomioon EUT:n 29.10.2009 asiassa C-29/08, SKF, antama tuomio sekä se, että asiassa saatetaan pyytää EUT:n ennakkoratkaisu kuudennen arvonlisäverodirektiivin vähennysoikeutta koskevien säännösten tulkinnasta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antaman tuomion perusteella emoyhtiö voi tietyin edellytyksin vähentää tytäryhtiöosakkeidensa myyntikuluihin sisältyvät arvonlisäverot, jos emoyhtiö on luovuttanut tytäryhtiölleen arvonlisäverollisia palveluja. Emoyhtiöllä ei ole vähennysoikeutta osakkeiden myyntikuluista, jos kulut kohdistuvat suoraan ja välittömästi osakkeiden luovutukseen. Vähennysoikeus on olemassa vain, jos kulut ovat emoyhtiön taloudelliseen toimintaan kuuluvien liiketoimien hinnan osatekijöitä. SKF-tuomio on kuitenkin tulkinnanvarainen eikä siitä voida tehdä johtopäätöksiä kuudennen arvonlisäverodirektiivin vähennysoikeutta koskevien säännösten tulkinnasta asioissa, joissa taustatilanne on erilainen kuin mainitussa tuomiossa. Nyt esillä olevassa asiassa vakuutusyhtiö on myynyt vakuutusliikkeen harjoittamisen yhteydessä sijoituskohteen osakkeita. Osakkeiden myyntikulut ovat kohdistuneet suoraan ja välittömästi osakkeiden luovutukseen.

Asiassa on pyydettävä ennakkoratkaisu EUT:lta, mikäli KHO katsoo, että SKF-tuomion perusteella kuudennen arvonlisäverodirektiivin vähennysoikeutta koskevia säännöksiä olisi tulkittava siten, että vakuutusyhtiölle syntyisi joltakin osin X Oy:n osakkeiden myyntikuluista arvonlisäveron vähennysoikeus.

Valtiovarainministeriö on antamassaan lausunnossa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus vähentää X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyvien hankintojen kustannuksiin sisältyvät arvonlisäverot. Asiassa on erityisesti kysymys siitä, mihin toimintaan osakkeiden myyntiin liittyvät hankinnat kohdistuvat. EUT:n ratkaisukäytännöstä voidaan johtaa seuraavat periaatteet.

Arvonlisäverodirektiivin mukaan vähennysoikeus koskee vain verollista liiketoimintaa varten tehtyjä hankintoja. Vähennysoikeutta ei ole ostoista, jotka kohdistuvat verovelvollisen verosta vapautettuihin liiketoimiin (muun muassa EUT:n tuomio asiassa C-4/94, BLP Group). Vähennysoikeus ei myöskään koske hankintoja, jotka kohdistuvat verotuksen soveltamisalan ulkopuoliseen toimintaan (muun muassa EUT:n tuomio asiassa C-437/06, Securenta, tuomion 30 kohta ja EUT:n tuomio asiassa C-515/07, VNLTO, tuomion 28 kohta). Merkitystä ei siten ole sillä, kohdistuuko hankinta liiketoiminnan harjoittajan verottomaan liiketoimeen tai verotuksen ulkopuoliseen toimeen. Tämä on todettu nimenomaisesti asian C-437/06, Securenta, päätöslauselmassa.

Edellä mainittu linjaus vastaa arvonlisäverotuksen perusperiaatteita, koska sekä verotonta että verotuksen ulkopuolista toimintaa varten tehdyt hankinnat rinnastetaan kulutukseen. Olisi neutraalisuusperiaatteen vastaista myöntää verollista toimintaa harjoittavalle yritykselle vähennysoikeus verottomaan tai verotuksen ulkopuolelle jäävään toimintaan liittyvistä hankinnoista, kun pelkästään viimeksi mainittua toimintaa harjoittavilla yrityksillä tai kuluttajilla vähennysoikeutta ei ole.

Vaikka hankinnalla on yhteys verotuksen soveltamisalan ulkopuoliseen toimeen, voi vähennysoikeus kuitenkin tulla kysymykseen, jos hankinnan katsotaan kohdistuvan suoraan ja välittömästi taustalla olevaan varsinaiseen verolliseen liiketoimintaan ja olevan tämän varsinaisen toiminnan yleiskustannus. Samaa periaatetta voidaan EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antaman tuomion perusteella soveltaa myös eräissä sellaisissa tilanteissa, jossa hankinnalla on yhteys verottomaan liiketoimeen, mutta sen katsotaan liittyvän kiinteästi taustalla olevaan varsinaiseen verolliseen liiketoimintaan. Osakkeiden myyntikulujen luonne yleiskuluina ei siten riipu myynnin kuulumisesta verotuksen soveltamisalaan tai sen jäämisestä soveltamisalan ulkopuolelle (mainitun tuomion 66 ja 68 kohdat).

Se, milloin hankinnan katsotaan kohdistuvan verottomaan liiketoimeen tai verotuksen ulkopuoliseen toimeen ja milloin yleiskustannuksena taustalla olevaan varsinaiseen liiketoimintaan, ratkaistaan sen perusteella, minkä tuotteiden hintoihin hankintakustannusten katsotaan sisältyvän (muun muassa EUT:n tuomio asiassa C-29/08, SKF, tuomion 71 ja 72 kohdat). EUT:n tuomiot jättävät tulkinnalliseksi sen, millä tarkemmilla perusteilla tämä ratkaisu käytännössä tehdään.

Asiassa C-29/08, SKF, annetun EUT:n tuomion valossa voidaan päätellä, että osakkeiden myyntikulujen sisältyminen yleiskustannuksina yhtiön varsinaisen liiketoiminnan kustannuksiin on poikkeuksellista ja tulee kysymykseen vain erityistilanteissa. Tämä käy ilmi muun muassa siitä, että vaikka mainittu tuomio koski erityistilannetta, EUT ei suoraan todennut, että vähennysoikeus olisi olemassa (tuomion 62 kohta). Tuomion 72 kohdan ja päätöslauselman 3 kohdan valossa yleiskustannukseksi katsominen edellyttänee lisäksi, että verovelvollinen osoittaa osakkeiden myyntikulujen olevan yksinomaan varsinaiseen toimintaan kuuluvien liiketoimien hinnan osatekijöitä.

Osakkeiden myyntikulujen katsominen varsinaisen liiketoiminnan yleiskustannukseksi edellyttänee, että liiketoimella on erityinen kytkentä varsinaiseen liiketoimintaan. Tällainen kytkentä voi olla kysymyksessä esimerkiksi EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antamassa tuomiossa tarkoitetussa tilanteessa, jossa emoyhtiö luovutti tytäryhtiön osakkeet lakkauttaen omistuksensa tässä yhtiössä konsernin rakenteen uudistamista varten. Tällaisella myynnillä voitaneen katsoa olevan suora yhteys konsernin harjoittaman toiminnan organisointiin ja se menee siten pelkkää arvopapereiden myyntitoimintaa pidemmälle.

Osakekauppaan liittyvien kulujen katsomiseksi varsinaisen liiketoiminnan yleiskustannukseksi ei sitä vastoin riittäne pelkkä liiketoiminnasta saatujen varojen sijoittaminen arvopapereihin. Myöskään toimiminen sijoitusmarkkinoilla arvopaperikauppiaana tai sellaiseen rinnastettavalla tavalla ei voi aiheuttaa verottoman osakeliiketoimen sivuuttamista vähennyssääntöjä sovellettaessa. Tämä olisi vastoin direktiivin sanamuotoa ja perusperiaatteita. Lisäksi tällainen tulkinta aiheuttaisi neutraalisuushäiriön arvopaperimarkkinoilla syrjimällä pelkästään arvopaperikauppaa harjoittavia toimijoita, koska näillä ei ole vähennysoikeutta.

Valituksen kohteena olevien X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyvien hankintojen vähennysoikeus määräytyy edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti. Vakuutusyhtiö harjoittaa verotonta eläkevakuutustoimintaa sekä tähän liittyen hoitaa tulevien eläkkeiden katteena olevaa sijoitusomaisuutta ja sijoittaa eläkevaroja muun muassa osakkeisiin ja kiinteistöihin. Osa yhtiön harjoittamasta kiinteistösijoitustoiminnasta on verollista, koska yhtiö on hakeutunut verovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta. Kysymys on siitä, mihin valituksessa tarkoitetut hankinnat suoraan ja välittömästi kohdistuvat: osakkeiden myyntiin, verolliseen kiinteistön käyttöoikeuden luovutukseen, kiinteistöliiketoimintaan yleensä vai liiketoimintaan kokonaisuudessaan.

Aluksi on todettava, että sillä, onko osakkeiden myynti veroton liiketoimi vai verotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävä toimi, ei ole asiassa merkitystä, vaan ratkaisevaa on, mihin toimintaan kustannusten katsotaan suoraan ja välittömästi kohdistuvan. EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antaman tuomion 31 kohdan mukaan osakkeita koskeva liiketoimi kuuluu verotuksen soveltamisalaan, jos se on verollisen liiketoiminnan välitön, pysyvä ja välttämätön jatke. Ottaen huomioon vakuutusyhtiön harjoittaman arvopaperikaupan laajuus, jatkuvuus ja sen kiinteä liittyminen vakuutustoimintaan, osakkeen myyntiä lienee pidettävä verotuksen soveltamisalaan kuuluvana verottomana liiketoimena.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan osakkeiden myyntiä varten tehdyt hankinnat kohdistuvat suoraan ja välittömästi verosta vapautettuun tai verotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävään toimintaan, joten vähennysoikeutta ei ole. Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan tällainen tulkinta on luonteva ja EUT:n käytännöstä ilmenevien periaatteiden mukainen. Sitä puoltavat myös neutraalisuusnäkökohdat, koska vakuutusyhtiöt toimivat arvopaperimarkkinoilla ei-verovelvollisten sijoittajien tavoin. Myös käytännön rajanvetojen selkeys puoltaa tätä tulkintaa.

Yhtiö on esittänyt tulkinnan, jonka mukaan kiinteistöyhtiön osakkeiden omistukseen tulee neutraalisuussyistä soveltaa samoja sääntöjä kuin verolliseen kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamiseen. Kustannusten tulisi siten katsoa liittyvän verolliseen kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamiseen välillisen omistuksen perusteella. Neutraalisuusperiaatetta ei kuitenkaan voida tällä tavoin ulottaa verovapaaseen toimintaan. Valtiovarainministeriö yhtyy tältä osin Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön esittämiin näkökohtiin. Osakkeiden omistaminen yhtiössä, joka harjoittaa verollista toimintaa, ei merkitse sitä, että yhtiön toiminta olisi verollista. Yhtiön esittämää tulkintaa ei voida pitää arvonlisäverotuksen periaatteiden mukaisena.

Yhtiö on myös esittänyt, että osakkeiden myyntikulut liittyvät yhtiön harjoittamaan kiinteistöliiketoimintaan ja ovat yleiskustannuksina vähennyskelpoisia verollisten ja verottomien kiinteistöliiketoimien suhteessa. Myöskään tämä tulkinta ei valtiovarainministeriön käsityksen mukaan ole oikea. Kiinteistöliiketoiminta ei muodosta sellaista yhtenäistä liiketoiminnan osaa, johon nämä kustannukset voitaisiin kohdistaa. Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta verovelvolliseksi hakeutuminen on luonteeltaan erilaista toimintaa kuin kiinteistöosakkeisiin sijoittaminen. Kiinteistöosakkeiden myynti liittyy läheisesti yhtiön harjoittamaan osakesijoitustoimintaan. Osakkeiden myynnin ei ole osoitettu liittyvän verolliseen kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamiseen eikä sen kustannusten sisältyvän yhtiön veloittamiin verollisiin kiinteistövuokriin.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut kiinteistöosakkeiden myyntikulujen liittyvän yleiskustannuksina yhtiön koko liiketoimintaan eli verottoman vakuutustoiminnan lisäksi muun muassa kiinteistöliiketoimintaan. Tulkinta on ongelmallinen, koska sekä arvopaperikauppa että kiinteistösijoittaminen ovat osa yhtiön harjoittamaa sijoitustoimintaa, joka palvelee yhtiön varsinaista toimintaa eli vakuutustoimintaa. Olisikin luontevampaa katsoa, että osakekaupan kustannukset kohdistuvat lähemmin vakuutustoimintaan kuin liitännäisluonteisiin kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksiin. Verollisista kiinteistöliiketoimista saatuja tuloja tulisikin pitää liitännäisluonteisina tuloina, jotka eivät vaikuta varsinaisen liiketoiminnan yleiskustannusten vähennysosuuteen, mikä johtaisi oikeampaan lopputulokseen.

Edellä esitetyn perusteella valtiovarainministeriö katsoo, että valituksessa tarkoitettujen kiinteistöosakkeiden myyntikulujen on ottaen huomioon yhtiön harjoittaman arvopaperikaupan laajuus ja jatkuvuus katsottava liittyvän suoraan ja välittömästi verottomaan arvopaperikauppaan. Mikäli kustannusten kuitenkin katsottaisiin liittyviin yleiskustannuksina yhtiön harjoittamaan varsinaiseen liiketoimintaan, varsinaisena liiketoimintana tulisi pitää yksinomaan verotonta vakuutustoimintaa. Kummassakaan tapauksessa yhtiöllä ei ole oikeutta vähentää myyntikuluihin sisältyvää arvonlisäveroa.

Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan KHO:n olisi perusteltua pyytää asiassa EUT:n ennakkoratkaisua, mikäli se päätyisi edellä esitetystä EUT:n ratkaisukäytännön tulkinnasta olennaisesti poikkeaviin linjauksiin. Myös kysymys siitä, milloin osakkeiden myyntikulujen katsotaan kohdistuvan sijoitustoimintana harjoitettuun verottomaan arvopaperikauppaan ja milloin yleiskustannuksena varsinaiseen liiketoimintaan, kaipaisi yhtenäistä EU-tason linjausta.

Verovelvollisuusryhmä on antamassaan vastineessa uudistanut aikaisemmin esittämänsä ja esittänyt lisäksi muun ohella, että EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antama tuomio on EUT:n aikaisemman oikeuskäytännön suuntainen eikä sillä ole tarkoitettu muuttaa aikaisempaa oikeuskäytäntöä. Antamassaan tuomiossa EUT toteaa, että verovelvolliselle myönnetään vähennysoikeus myös, vaikka tietyn aikaisemman vaihdannan vaiheessa toteutetun liiketoimen ja yhden tai useamman myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutetun vähennykseen oikeuttavan liiketoimen välillä ei ole suoraa tai välitöntä yhteyttä, kun kyseessä olevien palvelujen kustannukset ovat osa verovelvollisen yleiskuluja ja sellaisinaan osia, joista yhtiön tarjoamien tuotteiden tai palvelujen hinta muodostuu (tuomion 58 kohta). Suoran ja välittömän yhteyden toteaminen edellyttää aikaisemman oikeuskäytännön mukaisesti sen selvittämistä, voidaanko kyseiset kustannukset sisällyttää niiden osakkeiden hintaan, jotka SKF aikoo luovuttaa, tai kuuluvatko ne vain niihin osiin, joista SKF:n tuotteiden hinta muodostuu (tuomion 62 ja 72 kohdat).

SKF-tuomiossa on laajennettu kansallisen tuomioistuimen harkintavaltaa toteamalla, että vähennysoikeuden syntyminen hankintaan sisältyvästä arvonlisäverosta taloudelliseen toimintaan liittyvänä yleiskuluna ei riipu siitä, onko kyse verosta vapautetusta myyntitoimesta vai arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolisesta liiketoimesta (tuomion 68 kohta).

EUT toteaa, että oikeus vähentää hankintoihin sisältyvä arvonlisävero taloudelliseen toimintaan liittyvinä yleiskuluina syntyy, jos aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutettuihin palveluihin liittyvien kustannusten ja verovelvollisen koko taloudellisen toiminnan välillä on suora ja välitön yhteys (tuomion kohta 73). Näin ollen tuomiolla ei ole vaikutusta verovelvollisuusryhmän KHO:n käsiteltävänä olevassa asiassa aikaisemmin esittämään. Osakkeiden luovutushinta määräytyy vapailla markkinoilla markkinaehtoisesti. Vakuutusyhtiön kustannukset eivät sisälly sen osakkeista saamaan luovutushintaan. Sen sijaan vakuutusyhtiö sisällyttää kustannukset tuotteidensa hintoihin eli perimiinsä vuokriin.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut asiassa vielä lisävastaselityksen, joka on lähetetty verovelvollisuusryhmälle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkii asian.

1. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin verovelvollisuusryhmän valitus on hallinto-oikeudessa hyväksytty ja Konserniverokeskuksen päätöksen lopputulos saatetaan tältä osin voimaan.

Perustelut

1. Ennakkoratkaisun pyytäminen unionin tuomioistuimelta

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt, että asiassa pyydetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisu unionin tuomioistuimelta Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY tulkinnasta. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ennakkoratkaisun pyytäminen ole tarpeen tämän asian ratkaisemiseksi.

2. Pääasiaa koskeva ratkaisu

2.1 Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

2.1.1 Kansalliset säännökset

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Rahoituspalveluna pidetään lain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan muun muassa arvopaperikauppaa. Arvopaperikaupalla tarkoitetaan 3 momentin mukaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan.

Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan pykälän 2 momentin mukaan toimintaa, joka arvonlisäverolain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden.

2.1.2 Unionin oikeuden merkitykselliset säännökset ja oikeuskäytäntö

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 2 artiklan 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa on kannettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan verovelvollisella tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa missä tahansa jotakin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan edellä 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa on kaikki tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittama toiminta, mukaan lukien kaivostoiminta, maataloustoiminta ja vapaa ammattitoiminta tai vastaava. Taloudellisena toimintana on pidettävä myös liiketoimintaa, joka käsittää aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 - 6 alakohdassa on lueteltu verosta vapautettavat rahoitusliiketoimet. Jäsenvaltioiden on 5 alakohdan mukaan vapautettava verosta liiketoimet, mukaan lukien välitys mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita eräin poikkeuksin.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artikla, sellaisena kuin se on muutettuna saman direktiivin 28 f artiklan 1 kohdassa, koskee vähennysoikeuden syntymistä ja laajuutta. Sen 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
1. Vähennysoikeus syntyy, kun vähennyskelpoista veroa koskeva verosaatava syntyy.
2. Jos tavaroita ja palveluja käytetään verovelvollisen verollisiin liiketoimiin, verovelvollinen saa vähentää verosta, jonka on velvollinen maksamaan:
a) arvonlisäveron, joka on maan alueella maksettu tai maksettava tavaroista tai palveluista, jotka toinen verovelvollinen on toimittanut tai toimittaa hänelle;
- - -
Nykyisin vastaavat säännökset sisältyvät yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettuun neuvoston direktiiviin 2006/112/EY.

EUT on asiassa C-29/08, SKF, antamassaan tuomiossa todennut, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pelkkä osakkeiden hankkiminen, omistaminen ja myynti eivät voi itsessään olla kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettua taloudellista toimintaa. Näihin toimiin ei näet liity omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa, koska ainoa näistä toimista saatava palkkio muodostuu näiden osakkeiden myynnistä mahdollisesti saatavasta voitosta. EUT on oikeuskäytännössään täsmentänyt, että ainoastaan sellaiset maksut, jotka ovat vastike liiketoimesta tai taloudellisesta toiminnasta, kuuluvat arvonlisäveron soveltamisalaan ja että näin ei ole sellaisten maksujen osalta, jotka ovat seurausta pelkästä omaisuuden omistamisesta, kuten esimerkiksi osingot ja muu osakkeista saatava tuotto. EUT on oikeuskäytännössään kuitenkin katsonut, että tilanne on toinen, jos osuuksien hankkimiseen toisessa yrityksessä liittyy suora tai välillinen osallistuminen sen yhtiön hallinnointiin, josta osuuksien hankkiminen tapahtuu, mutta tällaisena osallistumisena ei kuitenkaan pidetä niiden oikeuksien käyttämistä, joita osuuksien hankkijalla on osakkeenomistajana tai yhtiömiehenä, sikäli kuin tällainen osallistuminen merkitsee sellaisten liiketoimien suorittamista, joista on kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan nojalla suoritettava arvonlisävero ja joihin kuuluvat hallinto-, kirjanpito- ja tietotekniikkapalvelujen kaltaiset suoritukset. Lisäksi EUT:n oikeuskäytännöstä käy ilmi, että liiketoimet, jotka koskevat osakkeita tai yhtiöosuuksia, kuuluvat arvonlisäveron soveltamisalaan, jos ne on suoritettu arvopaperikauppaa koskevana liiketoimintana tarkoituksin osallistua suoraan tai epäsuorasti osakkuuden hankinnan kohteena olevien yhtiöiden hallinnointiin tai jos niitä on pidettävä verollisen toiminnan välittömänä, pysyvänä ja välttämättömänä jatkeena (tuomion 28 - 31 kohdat).

EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antamaa tuomiota koskevasta ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että SKF, joka oli teollisuuskonsernin emoyhtiö, oli osallistunut tytäryhtiön ja osakkuusyhtiön hallinnointiin toimittamalla niille vastiketta vastaan erilaisia hallinto-, kirjanpito- ja markkinointipalveluja, joista se oli velvollinen maksamaan arvonlisäveroa. Luovuttamalla kaikki tytäryhtiössä ja osakkuusyhtiössä omistamansa osakkeet SKF lakkautti omistuksensa näissä yhtiöissä. Kyseisen luovutuksen, jonka emoyhtiö toteutti konsernin rakenteen uudistamista varten, voidaan EUT:n mukaan katsoa olevan liiketoimi, jolla pyritään saamaan jatkuvaluonteisia tuloja toiminnasta, joka menee pelkkää osakkeiden myyntiä pidemmälle. Tällä liiketoimella on suora yhteys konsernin harjoittaman toiminnan organisointiin, ja sitä on näin ollen pidettävä tuomion 31 kohdassa viitatussa oikeuskäytännössä tarkoitettuna, verovelvollisen verollisen liiketoiminnan välittömänä, pysyvänä ja välttämättömänä jatkeena. Tällainen liiketoimi kuuluu näin ollen arvonlisäveron soveltamisalaan. Tämä toteamus on yhteensopiva yhdenvertaisen kohtelun ja verotuksen neutraalisuuden periaatteiden kanssa, jotka edellyttävät, että sellaiset arviot, joissa myönnetään emoyhtiön sellaisten osuuksien hankintojen taloudellinen luonne, joihin liittyy emoyhtiön osallistuminen tytäryhtiöiden ja osakkuusyhtiöiden hallinnointiin, ulotetaan koskemaan tällaisten osuuksien sellaisia luovutustilanteita, joiden yhteydessä tällainen osallistuminen päättyy (tuomion 32 - 34 kohdat). EUT on tuomiossaan katsonut, että kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohtaa ja 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että kun emoyhtiö (SKF) luovuttaa kaikki kokonaan omistamansa tytäryhtiön osakkeet sekä jäljellä olevan osuutensa aiemmin kokonaan omistamastaan osakkuusyhtiöstä ja kun emoyhtiö on suorittanut näille arvonlisäverollisia palveluja, luovutus on taloudellista toimintaa, joka kuuluu kyseisen direktiivin soveltamisalaan (tuomion 41 kohta).

EUT on siis katsonut, että SKF:n toteuttama osakkeiden myynti menee pelkkää arvopapereiden myyntiä pidemmälle ja tarkoittaa SKF:n osallistumista tytäryhtiön ja osakkuusyhtiön hallinnointiin. Lisäksi on ilmeistä, että kyseessä oleva osakkeiden myynti myös liittyy välittömästi SKF:n verolliseen taloudelliseen toimintaan ja on sen kannalta välttämätöntä. Tästä seuraa, että tämä toimi on vapautettava arvonlisäverosta kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdan nojalla (tuomion 52 kohta).

EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antaman tuomion 55 kohdan mukaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 - 20 artiklassa säädetty vähennysoikeus kuuluu erottamattomasti arvonlisäverojärjestelmään eikä sitä lähtökohtaisesti voida rajoittaa. Sitä sovelletaan välittömästi kaikkeen arvonlisäveroon, joka on tullut maksettavaksi aikaisemmissa vaihdannan vaiheissa suoritettujen liiketoimien yhteydessä. Tässä kohdassa EUT on viitannut erityisesti tuomioihinsa asioissa C-465/03, Kretztechnik, tuomion 33 kohta, C-437/06, Securenta, tuomion 24 kohta ja C-102/08, Salix, tuomion 70 kohta.

SKF-tuomion 56 kohdan mukaan vähennysjärjestelmällä pyritään vapauttamaan elinkeinonharjoittaja kokonaan sen kaiken taloudellisen toiminnan yhteydessä maksamasta tai maksettavasta arvonlisäverosta. Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä takaa näin ollen kaiken taloudellisen toiminnan verorasituksen neutraalisuuden tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta riippumatta edellyttäen, että kyseinen toiminta itsessään on lähtökohtaisesti arvonlisäverollista. Tässä kohdassa EUT on viitannut erityisesti tuomioihinsa asioissa C-137/02, Faxworld, tuomion 37 kohta, C-435/05, Investrand, tuomion 22 kohta, C-437/06, Securenta, tuomion 25 kohta ja C-102/08, Salix, tuomion 71 kohta.

SKF-tuomion 57 kohdan mukaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tietyn aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetun liiketoimen ja yhden tai useamman myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutetun vähennykseen oikeuttavan liiketoimen välillä on periaatteessa oltava suora ja välitön yhteys, jotta verovelvollisella olisi oikeus vähentää ostoihin sisältyvä arvonlisävero ja jotta olisi mahdollista määrittää vähennysoikeuden laajuus. Tältä osin EUT on viitannut tuomioihinsa asioissa C-98/98, Midland Bank, tuomion 24 kohta, C-408/98, Abbey National, tuomion 26 kohta ja C-435/05, Investrand, tuomion 23 kohta.

EUT:n mukaan aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa hankituista tavaroista tai palveluista maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus edellyttää, että näiden tavaroiden tai palveluiden hankintakulut kuuluvat niihin osiin, joista myöhemmässä vaihdannan vaiheessa suoritettujen verollisten ja vähennykseen oikeuttavien liiketoimien hinta muodostuu. Tältä osin EUT on viitannut tuomioihinsa asioissa C-16/00, Cibo, tuomion 31 kohta, C-465/03, Kretztechnik, tuomion 35 kohta, C-435/05, Investrand, tuomion 23 kohta ja C-437/06, Securenta, tuomion 27 kohta.

SKF-tuomion 58 kohdan mukaan verovelvolliselle myönnetään kuitenkin vähennysoikeus myös, vaikka tietyn aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetun liiketoimen ja yhden tai useamman myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutetun vähennykseen oikeuttavan liiketoimen välillä ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä, kun kyseessä olevien palvelujen kustannukset ovat osa verovelvollisen yleiskuluja ja sellaisinaan osia, joista yhtiön tarjoamien tuotteiden tai palvelujen hinta muodostuu. Tällaisilla kustannuksilla nimittäin on suora ja välitön yhteys verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan. Tässä kohdassa EUT on viitannut erityisesti tuomioihinsa asioissa C-98/98, Midland Bank, tuomion 23 ja 31 kohta, C-408/98, Abbey National, tuomion 35 kohta, C-465/03, Kretztechnik, tuomion 36 kohta ja C-435/05, Investrand, tuomion 24 kohta.

SKF-tuomion 59 kohdan mukaan sitä vastoin silloin, kun verovelvollisen hankkimilla tavaroilla tai palveluilla on yhteys verosta vapautettuun toimintaan tai ne eivät kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan, veroa ei suoriteta myynneistä eikä ostoihin sisältyvää veroa voida vähentää. Tässä kohdassa EUT on viitannut tuomioihinsa asioissa C-184/04, Uudenkaupungin kaupunki, tuomion 24 kohta, C-72/05, Wollny, tuomion 20 kohta ja C-515/07, VNLTO, tuomion 28 kohta.

SKF-tuomion 60 kohdan mukaan tästä seuraa, että vähennysoikeuden olemassaolo määritetään niiden myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutettujen liiketoimien perusteella, joihin aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetut liiketoimet kohdistuvat. Näin ollen vähennysoikeus on olemassa tapauksessa, jossa aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetulla arvonlisäverollisella liiketoimella on suora ja välitön yhteys yhteen tai useampaan myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutettuun vähennykseen oikeuttavaan liiketoimeen. Mikäli näin ei ole, on tutkittava, ovatko aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa hankittujen tavaroiden tai palvelujen hankintakulut osa verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan liittyviä yleiskuluja. Molemmissa edellä mainituissa tapauksissa suoran ja välittömän yhteyden olemassaolo edellyttää, että aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa hankittujen palvelujen kustannukset sisältyvät joko tiettyjen myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutettujen liiketoimien hintaan tai verovelvollisen taloudellisen toimintansa yhteydessä tarjoamien tavaroiden tai palvelujen hintaan.

2.2 Tosiseikat

A Oyj:n edustamaan arvonlisäverolain 13 a §:ssä tarkoitettuun verovelvollisuusryhmään kuuluva vakuutusyhtiö harjoittaa arvonlisäverosta vapautettua vakuutustoimintaa ja siihen liittyvää sijoitustoimintaa. Vakuutusyhtiön sijoitustoiminta jakaantuu tilinpäätöstietojen mukaan kiinteistösijoituksiin, joita ovat muun ohella kiinteistöt ja kiinteistöosakkeet, osakkeita ja osuuksia koskeviin sijoituksiin saman konsernin yrityksissä ja omistusyhteysyrityksissä sekä muun ohella osakkeita ja osuuksia koskeviin muihin sijoituksiin. Nyt kyseessä olevat X Oy:n osakkeet kuuluvat tilinpäätöstietojen mukaan viimeksi mainittuihin osakkeita koskeviin muihin sijoituksiin.

Vakuutusyhtiön sijoitusomaisuuteen on kuulunut 4,17 prosenttia X Oy:n osakkeista. Vakuutusyhtiö on vuonna 2004 myynyt omistamansa X Oy:n osakkeet ja ostanut siihen liittyen arvonlisäverollisia konsultointipalveluja kotimaisilta yhtiöiltä ja ulkomaiselta yhtiöltä.

Vakuutusyhtiö on hakeutunut kiinteistösijoitustensa osalta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta osittain arvonlisäverovelvolliseksi ja on siten osittain arvonlisäverovelvollinen harjoittamastaan kiinteistöjen vuokraustoiminnasta.

2.3 Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

A Oyj:n edustamaan verovelvollisuusryhmään kuuluva vakuutusyhtiö harjoittaa arvonlisäverosta vapautettua vakuutustoimintaa ja siihen liittyvää sijoitustoimintaa. Vakuutusyhtiön sijoitustoimintaan kuuluvat muun ohella X Oy:n osakkeet. Vakuutusyhtiön ei ole näytetty osallistuneen X Oy:n hallinnointiin luovuttamalla sille vastiketta vastaan arvonlisäverollisia palveluja. Asiakirjoista ei ilmene eikä ole osoitettu, että vakuutusyhtiö on harjoittanut arvopaperikauppaa liiketoiminnan muodossa. Tällaisena ei voida pitää myöskään X Oy:n osakkeiden myyntiä. X Oy:n osakkeiden myyntiä ei voida myöskään pitää verollisen toiminnan välittömänä, pysyvänä ja välttämättömänä jatkeena, kun otetaan huomioon, että sijoitustoiminta liittyy vakuutusyhtiön harjoittamaan arvonlisäverosta vapautettuun vakuutustoimintaan. Vakuutusyhtiö on tosin osittain arvonlisäverovelvollinen harjoittamastaan sijoitusomaisuuteensa kuuluvien kiinteistöjen vuokraustoiminnasta, mutta X Oy:n osakkeiden myynti ei liity tähän vuokraustoimintaan, kun otetaan huomioon, että X Oy harjoittaa omaa vuokraustoimintaansa itsenäisesti. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osakkeiden myyntiä on pidettävä arvonlisäverolain ja kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä toimintana eli muuna kuin taloudellisena toimintana. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole tästä toiminnasta arvonlisäverovelvollinen.

Kun verovelvollisen hankkimilla palveluilla on suora ja välitön yhteys verosta vapautettuun toimintaan tai ne eivät kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan, EUT:n mukaan veroa ei suoriteta myynnistä eikä ostoihin sisältyvää veroa voida vähentää (asia C-29/08, SKF, tuomion 59 kohta). Kun X Oy:n osakkeiden myynti ei ole arvonlisäverolaissa eikä kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettua liiketoimintaa, myynnistä ei ole suoritettava arvonlisäveroa. Kun vakuutusyhtiö on ostanut tätä osakkeiden myyntiä varten verollisia palveluja, hankituilla palveluilla on suora ja välitön yhteys toimintaan, joka ei kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan. Kun veroa ei suoriteta myynnistä, ostoihin sisältyvää veroa ei voida vähentää.

Verovelvolliselle myönnetään vähennysoikeus kuitenkin myös, vaikka tietyn aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetun liiketoimen ja yhden tai useamman myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutetun vähennykseen oikeuttavan liiketoimen välillä ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä, kun kyseessä olevien palvelujen kustannukset ovat osa verovelvollisen yleiskuluja ja sellaisinaan osia, joista yhtiön tarjoamien tuotteiden tai palvelujen hinta muodostuu. Tällaisilla kustannuksilla nimittäin on suora ja välitön yhteys verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan (asia C-29/08, SKF, tuomion 58 kohta).

SKF-tuomion 58 kohdassa EUT on viitannut tuomioonsa asiassa C-98/98, Midland Bank, ja sen 23 ja 31 kohtaan. Mainitun 23 kohdan mukaan aikaisemmasta oikeuskäytännöstä seuraa, että poikkeustapauksissa ja määrätyin edellytyksin vähennysoikeus on olemassa, vaikka tietyn tuotantopanoshankintaa koskevan liiketoimen ja yhden tai useamman vähennykseen oikeuttavan liiketoimen välillä ei voidakaan osoittaa suoraa ja välitöntä yhteyttä. Tuossa aikaisemmassa oikeuskäytännössä oli kysymys kuluista, joita yritykselle oli syntynyt ennen yrityksen varsinaisen verollisen toiminnan aloittamista.

Mainitun Midland Bank -tuomion 31 kohdasta, jossa on viitattu myös tuomioon asiassa C- 4/94, BLP Group, ilmenee, ettei hankituilla palveluilla ollut suoraa ja välitöntä yhteyttä myyntiliiketoimiin, mutta palveluista aiheutuneet kustannukset olivat osa verovelvollisen yleiskustannuksia, jotka sellaisina muodostivat osan yrityksen tuotteiden hinnasta. Asiassa oli kysymys pankin asiakkaan yrityskauppoja koskeviin riita-asioihin ja pankkiin kohdistuviin vahingonkorvausvaatimuksiin sekä niiden sopimiseen liittyvien palvelujen vähennysoikeudesta tilanteessa, jossa pankki harjoitti sekä verollista että verosta vapautettua toimintaa. Johtopäätöksenään EUT lausui muun ohella tuomion 33 kohdassa, että tällainen verovelvollinen ei saa vähentää hankituista palveluista kannettua arvonlisäveroa kokonaisuudessaan, jos palveluja ei ole käytetty vähennykseen oikeuttavaan liiketoimeen vaan sellaisen toiminnan yhteydessä, joka on ainoastaan seurausta tästä liiketoimesta, jollei verovelvollinen objektiivisin perustein osoita, että näiden palvelujen hankkimiseen liittyvät kulut muodostavat osan myyntiliiketoimen kustannuksista.

SKF-tuomion 58 kohdassa EUT on viitannut myös tuomioonsa asiassa C-408/98, Abbey National, ja sen 35 kohtaan. Asiassa oli kysymys siitä, että henkivakuutusyhtiö, joka harjoittamansa vakuutustoiminnan lisäksi vuokrasi liiketiloja, myi vuokraoikeutensa vuokrasopimuksineen. Tämä tarkoitti varallisuuskokonaisuuden tai sen osan siirtoa, jota ei pidetty arvonlisäverollisena liiketoimena. EUT katsoi kulut osaksi verovelvollisen yleiskuluja siten, että ne olivat sellaisenaan yrityksen tuotteiden kustannustekijöitä. Myös silloin, kun siirretään varallisuuskokonaisuus ja kun verovelvollinen ei enää näiden palvelujen käyttämisen jälkeen toteuta liiketoimia, näiden palvelujen kustannusten on katsottava olevan osa yrityksen koko liiketoiminnasta ennen siirtoa. Muutoin tehtäisiin mielivaltainen jako yhtäältä kuluihin, joita yritykselle on syntynyt ennen yrityksen varsinaisen toiminnan aloittamista, ja kuluihin, joita sille syntyy kyseistä toimintaa harjoittaessaan, ja toisaalta kuluihin, joita syntyy tämän toiminnan lopettamisesta.

Lisäksi SKF-tuomion 58 kohdassa on viitattu tuomioon asiassa C-465/03, Kretztechnik, ja sen 36 kohtaan. Sen mukaan, kun otetaan huomioon, että yhtäältä osakeanti on kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan kuulumaton liiketoimi ja että toisaalta Kretztechnik suoritti tämän liiketoimen korottaakseen pääomaansa yleisen taloudellisen toimintansa hyväksi, EUT:n mukaan on katsottava, että niiden palvelujen kustannukset, jotka tämä yhtiö hankki kyseisen liiketoimen yhteydessä, ovat osa yhtiön yleiskuluja ja muodostavat sellaisina osan yhtiön tuotteiden hinnasta. Tällaisilla palveluilla on suora ja välitön yhteys verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan. Tässä yhteydessä EUT on viitannut tuomioihinsa asioissa C-4/94, BLP Group, tuomion 25 kohta, C-98/98, Midland Bank, tuomion 31 kohta, C-408/98, Abbey National, tuomion 35 ja 36 kohta ja C-16/00, Cibo, tuomion 33 kohta.

SKF-tuomion 58 kohdassa on vielä viitattu tuomioon asiassa C-435/05, Investrand. Siinä yhtiö myi osakkuusyhtiössä omistamansa osakkeet toiselle yhtiölle. Kaupan yhteydessä sovittiin Investrandille tulevasta korvauksesta, jonka laskemisesta syntyi oikeusriita. Kysymys oli tätä oikeusriitaa koskevien palvelujen vähennysoikeudesta. EUT totesi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan osakkeiden myynti ei itsessään muodosta kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettua taloudellista toimintaa eikä täten kuulu sen soveltamisalaan. Koska osakkeiden myynti ei ole soveltamisalaan kuuluva toimi, neuvontapalveluihin liittyvillä kuluilla ei voida katsoa olevan suoraa ja välitöntä yhteyttä tiettyyn yhteen tai useampaan vähennykseen oikeuttavaan liiketoimeen. Kun otetaan huomioon oikeuskäytäntö (muun muassa asia C-98/98, Midland Bank, tuomion 23 ja 31 kohta ja C-465/03, Kretztechnik, tuomion 36 kohta), on vielä määriteltävä, kuuluvatko kulut yleiskuluihin, joilla on suora ja välitön yhteys verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan, siitä syystä, että kulujen taustalla oleva saatava kuuluu verovelvollisen hyödyntämän yrityksen varallisuuteen. EUT piti asiaa erilaisena kuin asiassa Kretztechnik, jossa neuvontakulut liittyivät uusien osakkeiden liikkeelle laskemiseen, jolla pyrittiin vahvistamaan verovelvollisen osakepääomaa sen taloudellisen toiminnan etujen mukaisesti.

Näin ollen osakkeiden myyntiä varten hankittuihin palveluihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeus yleiskuluna edellyttää, että palvelujen hankintakulut ovat osa verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan liittyviä yleiskuluja. Tällöinkin suoran ja välittömän yhteyden olemassaolo edellyttää, että aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa hankittujen palvelujen kustannukset sisältyvät joko tiettyjen myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutettujen liiketoimien hintaan tai verovelvollisen taloudellisen toimintansa yhteydessä tarjoamien tavaroiden tai palvelujen hintaan.

Verovelvollisuusryhmän ilmoituksen mukaan X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyvät palvelujen hankintakustannukset eivät sisälly osakkeiden myyntihintaan. Verovelvollisuusryhmän ilmoituksen mukaan vakuutusyhtiö sisällyttää nämä kustannukset perimiinsä vuokriin.

X Oy:n osakkeet kuten ne kiinteistötkin, joiden vuokrauksesta verovelvollisuusryhmä on osittain hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi, ovat osa vakuutusyhtiön arvonlisäverosta vapautettuun vakuutustoimintaan liittyvää sijoitustoimintaa. Myös X Oy:n osakkeiden myynti on osa tätä sijoitustoimintaa. Osakkeiden myyntiä varten hankituilla arvonlisäverollisilla palveluilla on suora ja välitön yhteys osakkeiden myyntiin mutta myös sijoitustoimintaan kokonaisuudessaan. Vakuutusyhtiö saa tähän sijoitustoimintaan kuuluvien kiinteistöjen vuokraamisesta arvonlisäverollisia vuokratuloja. Kuitenkaan ei ole uskottavaa eikä sitä ole myöskään osoitettu, että X Oy:n osakkeiden myyntikulut olisivat osa näiden vuokrien hinnanmuodostusta. Näin ollen ja kun osakkeiden myyntikulujen ei ole katsottava muutoinkaan sisältyvän osana vakuutusyhtiön tuotteiden tai palvelujen myyntihintaa, verovelvollisuusryhmällä ei ole oikeutta vähentää yleiskuluina palvelujen hankintakuluihin sisältyviä arvonlisäveroja.

Edellä esitetyillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että A Oyj:n edustamalla verovelvollisuusryhmällä ei ole arvonlisäverolain 102 §:n nojalla oikeutta vähentää vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyviin konsultointipalveluihin sisältyviä arvonlisäveroja miltään osin.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila ja Marjaana Helminen-Kossila. Asian esittelijä Marita Eeva.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Hannele Ranta-Lassilan äänestyslausunto:

”Myönnän Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkin asian.

1. Hylkään Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta.

2. Hylkään Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöstä.

Perustelut

1. Ennakkoratkaisun pyytämisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, katson, että hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.”