23.12.2011

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 9.7.2010 nro 10/0535/3

Asian aikaisempi käsittely

Pirkanmaan poliisilaitos on 10.5.2010 tekemällään päätöksellä tieliikennelain 75 §:n 2 momentin 4 kohdan ja 78 §:n 3 ja 4 momentin nojalla määrännyt Väisäsen ajokieltoon ajaksi 10.5. - 10.11.2010, koska Väisänen oli hänelle aikaisemmin määrätyn ajokiellon aikana syyllistynyt 1.10.2009 kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta. Ajokortti oli saatu poliisin haltuun 2.9.2009.

Poliisimies oli aikaisemmin eri teon johdosta määrännyt Väisäsen väliaikaiseen ajokieltoon 2.9.2009, koska oli syytä epäillä hänen syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Pirkanmaan poliisilaitos oli 3.9.2009 tekemällään päätöksellä pysyttänyt poliisimiehen määräämän väliaikaisen ajokiellon. Tampereen käräjäoikeus oli 4.12.2009 määrännyt Väisäsen ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä oli 31.12.2009.

Väisänen on valittanut poliisilaitoksen päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että ajokielto kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta olisi tullut määrätä alkavaksi jo 1.1.2010. Näin ollen hänelle on palautettava ajo-oikeus välittömästi. Väisäselle on joka tapauksessa palautettava ajo-oikeus kesän ajaksi, jotta hän voisi ajaa kesän välttämättömät ja elintärkeät ajot, joista hänen lisäkseen monet ihmiset ovat taloudellisesti riippuvaisia.

Väisänen on myöntänyt tehneensä virheen, kun hän oli ajokiellon aikana lähtenyt ajamaan autolla. Käräjäoikeuden Väisäselle määräämän ajokiellon päätyttyä 31.12.2009 hän oli odottanut poliisilta kutsua saapumaan ajo-oikeusasiansa käsittelyyn 1.10.2009 tapahtuneen liikenneteon johdosta. Kun kutsua ei tullut, Väisänen oli itse ottanut yhteyttä poliisiin 7.5.2010, minkä seurauksena hänet oli määrätty saapumaan ajo-oikeuskäsittelyyn 10.5.2010.

Poliisilaitos on antanut valituksen johdosta lausunnon. Valittaja on ajo-oikeuskäsittelyssä myöntänyt syyllistyneensä 1.10.2009 Kangasalalla kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta. Valittajan kertoman mukaan ajo-oikeus oli hänelle tarpeellinen lähinnä jokapäiväisten asioiden hoitamisen vuoksi. Valittajalla ei ollut huollettavia lapsia eikä henkilöihin liittyviä säännöllisiä kuljetustarpeita. Velkaa valittajalla oli noin 12 000 euroa.

Poliisi palauttaa ajo-oikeuden haltijalleen ajokiellon päätyttyä hänen omasta pyynnöstään. Lainsäädäntö ei edellytä tältä osin poliisilta toimenpiteitä. Valittaja ei ole ollut yhteydessä poliisilaitokseen aikaisemman ajokiellon osalta 1.10.2009 jälkeen, eikä asiaa ole siten voitu käsitellä tätä aikaisemmin. Valittajan ajo-oikeuden puuttuminen 31.12.2009 jälkeen johtuu ainoastaan hänen omasta käyttäytymisestään. Valittajalla olisi ollut mahdollisuus saattaa asiansa käsittelyyn aikaisemmin milloin tahansa.

Poliisilaitos on valittajan ajokiellon kokonaisharkinnassa ottanut huomioon muun muassa seuraavat seikat:

- teon tuottamuksellisuus (tahallinen teko),
- erittäin ankara seuraamus: 37 päiväsakkoa
- henkilön syyllistyminen neljännen kerran kahden vuoden kuluessa ajokieltoon johtaneeseen liikennerikokseen (kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 1.10.2010, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen 2.9.2009, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 30.3.2009 ja vakava piittaamattomuus liikenneturvallisuutta kohtaan 16.12.2008).

Valittaja on toistuvasti syyllistynyt ajokieltoon johtaneisiin rikoksiin ja hänen voidaan katsoa osoittavan erityisen vakavaa piittaamattomuutta tieliikennettä koskevia säännöksiä ja hänelle niiden rikkomisista tuomittuja tai määrättyjä seuraamuksia kohtaan. Tämän vuoksi poliisilaitos katsoo, että ajokielto tulee määrätä erityisen ankarana ottaen huomioon valittajan kuulemisen yhteydessä esittämät käsitykset ja asenteet liikennesäännöistä. Poliisin suorittama kuuleminen on toisaalta puhuttelutilaisuus, jolla pyritään vaikuttamaan henkilön liikennekäyttäytymiseen. Tälläkään kertaa puhuttelulla ei ole ollut mitään vaikutusta valittajaan, sillä hän on jälleen epäiltynä kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja käyttökiellossa olevan ajoneuvon käyttämisestä liikenteessä 25.5.2010 Espoossa.

Väisänen on antanut selityksen. Väisäsen ajo-oikeusasia olisi tullut käsitellä Suomen perustuslain ja hallintolain perusteella ilman aiheetonta viivytystä. Päinvastoin kuin poliisilaitos on lausunnossaan esittänyt, sen olisi tullut ilmoittaa Väisäselle hänen ajokieltonsa päättymisestä sekä palauttaa hänelle ajokortti heti ajokiellon päätyttyä.

Poliisilaitos ei ole Väisäsen ajokiellon kestosta määrätessään ottanut vähennyksenä huomioon sitä aikaa, jonka hän on ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta. Väisänen on ollut ajokiellossa 2.9.2009 alkaen, joten hänelle nyt määrätty ajokielto olisi tullut laskea alkaneeksi jo 2.9.2009 lähtien taikka sitten 1.10.2009. Joka tapauksessa ajokiellon olisi tullut alkaa viimeistään 1.1.2010 käräjäoikeuden määräämän ajokiellon päätyttyä.

Poliisilaitos ei ole Väisäsen ajokiellon kestosta määrätessään ottanut huomioon niitä vaikutuksia, jotka toimenpiteellä on hänen toimeentuloonsa ja välttämättömään liikkumiseensa. Väisänen on joutunut käyttämään säästöjään sekä ottamaan lisäksi lainaa kattaakseen toimeentulonsa ajokiellon aikana. Ajo-oikeus on Väisäselle välttämätön, koska hän joutuu kuljettamaan muuttokuormia peräkärryllä kaikkialla Suomessa. Lisäksi ajo-oikeus on Väisäselle välttämätön päivittäisten asioiden hoidossa. Väisäsellä on myöskin silloin tällöin henkilökuljetuksia suoritettavanaan. Lisäksi hän joutuu auttamaan sukulaisiaan ja tuttaviaan remonttitöissä lähinnä Itä-Suomessa, jolloin hän joutuu kuljettamaan mukanaan auton peräkärryssä suuria määriä työkaluja ja tarvikkeita.

Väisäsen liikennekäyttäytyminen on yleisesti ottaen huomattavasti turvallisempaa kuin muiden autoilijoiden eikä todellakaan osoita erityisen vakavaa piittaamattomuutta liikenneturvallisuutta kohtaan. Väisänen noudattaa liikennesääntöjä välillä liiankin tarkasti. Hänen ylinopeusrikkomuksensa ovat pääosin johtuneet liian tiukaksi käyneestä aikataulusta ja väsymyksestä.

Väisänen ei ole poliisin suorittamassa kuulemistilaisuudessa osoittanut kielteistä asennoitumista liikennesääntöjen ja määräysten noudattamista kohtaan. Sen sijaan poliisin käyttäytyminen kyseisessä tilaisuudessa Väisästä kohtaan on ollut solvaavaa ja alistavaa. Hyvän virkamiestavan mukaisesti poliisiviranomaisen olisi myöskin tullut ilmoittaa Väisäselle, että ajokielto lasketaan alkavaksi puhuttelutilanteen päivämäärästä (oikeastaan päätöksenteon tekohetkestä).

Väisänen on hallinto-oikeuteen 29.6.2010 saapuneessa kirjelmässä vielä pyytänyt, että hänen tulevat ajo-oikeusasiansa käsiteltäisiin muualla kuin Tampereen pääpoliisiasemalla, esimerkiksi Nokian tai Kangasalan poliisiasemilla. Lupavalvontayksikön päällikkö, toimistonjohtaja Kari Räisänen tulee määrätä esteelliseksi käsittelemään Väisästä koskevia ajo-oikeusasioita ja tekemään niiden osalta päätöksiä. Syynä Räisäsen esteellisyyteen on tämän ennakkoasenne ja tuntemansa viha Väisästä kohtaan. Tämä puolestaan johtuu siitä, että Väisänen oli tehnyt Räisäsestä valituksen tämän esimiehelle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta Väisäsen vaatimuksen, että hallinto-oikeus määräisi Väisäsen tulevat ajo-oikeusasiat käsiteltäväksi muualla kuin Tampereen pääpoliisiasemalla ja muutoin hylännyt Väisäsen valituksen poliisilaitoksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Esteellisyyttä koskeva valitusperuste

Valituksen perusteella asiassa ei ole kysymys hallintolain 28 §:n 1 momentin 1 - 6 kohdissa tarkoitetuista esteellisyysperusteista eli 1 kohdassa tarkoitetusta asianosaisjäävistä, 2 kohdassa tarkoitetusta avustus- ja edustusjäävistä, 3 kohdassa tarkoitetusta intressijäävistä, 4 kohdassa tarkoitetusta palvelussuhde- tai toimeksiantojäävistä, 5 kohdassa tarkoitetusta yhteisöjäävistä eikä 6 kohdassa tarkoitetusta ohjaus- ja valvontajäävistä. Sen sijaan asiassa on ratkaistava, onko luottamus lupa- ja valvontayksikön päällikön Kari Räisäsen puolueettomuuteen vaarantunut hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetusta muusta erityisestä syystä.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaista muusta erityisestä syystä johtuvaa esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen keskeinen tehtävä on turvata asian käsittelyn objektiivista puolueettomuutta eli erityisesti yleistä luottamusta menettelyn objektiivisuuteen ja riippumattomuuteen. Pelkästään jonkun henkilön epäluottamus virkamieheen ei vielä perusta esteellisyyttä kyseisen lainkohdan perusteella, vaan luottamuksen vaarantumiselle on oltava ulkopuolisen havaittavissa oleva erityinen syy, jonka tulee merkitykseltään rinnastua hallintolain 28 §:n 1 momentin 1 - 6 kohdissa säädettyihin erityisiin esteellisyysperusteisiin. Tällainen syy voi olla esimerkiksi virkamiehelle erityisen merkityksellinen ja kiinteä ystävyys-, yhteistyö- tai kiistasuhde asianosaiseen. Luottamus Kari Räisäsen puolueettomuuteen ei hallintolain mukaan ole vaarantunut sillä perusteella, että Väisänen on tehnyt Räisäsestä valituksen tämän esimiehelle.

Valituksenalainen päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä esteellisyyden perusteella.

Ajokieltoasia

Sovellettavat säännökset

Tieliikennelain 75 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan ajo-oikeuden haltija on, jollei 78 §:n 5 momentista taikka 80 §:stä muuta johdu, määrättävä ajokieltoon, jos hän on syyllistynyt kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta.

Tieliikennelain 78 §:n 3 momentin mukaan kyseisen lain 75 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ajokiellon määrää poliisi ja ajokiellon kesto on kyseisen momentin 3 - 6 kohdissa tarkoitetuissa tapauksissa vähintään yksi ja enintään kuusi kuukautta.

Tieliikennelain 78 §:n 4 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä on otettava huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Ajokiellon kestosta määrättäessä on vähennyksenä otettava huomioon aika, jonka kuljettaja on ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta.

Asiaa koskeva selvitys

Väisänen on syyllistynyt 1.10.2009 Kangasalla kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta. Väisänen on myöntänyt teon ajo-oikeuskäsittelyn yhteydessä 10.5.2010 ja poliisilaitos on määrännyt hänet ajokieltoon ajaksi 10.5. - 10.11.2010. Väisäselle on kyseisestä teosta syyttäjän vahvistamalla rangaistusmääräyksellä määrätty 30.10.2009 yhteinen 37 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus.

Väisänen oli kyseisen teon tapahtuessa ollut poliisimiehen 2.9.2009 määräämässä väliaikaisessa ajokiellossa epäiltynä syyllistymisestä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Pirkanmaan poliisilaitos oli 3.9.2009 pysyttänyt poliisimiehen määräämän väliaikaisen ajokiellon. Tampereen käräjäoikeus oli määrännyt Väisäsen ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä oli 31.12.2009.

Oikeudellinen arviointi

Poliisi palauttaa ajo-oikeuden haltijalleen ajokiellon päätyttyä hänen omasta pyynnöstään. Väisäsellä olisi ollut mahdollisuus saattaa aikaisempi ajokieltoasiansa käsittelyyn heti käräjäoikeuden määräämän ajokiellon päätyttyä. Väisänen on kertomansa mukaan ollut asian johdosta yhteydessä Pirkanmaan poliisilaitokseen 7.5.2010. Väisäsen ajo-oikeuskäsittely on toimitettu kolme päivää tämän jälkeen. Hallintolain 23 §:n mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Päätös ei ole käsittelyajan perusteella syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Väisänen on 1.10.2009 Kangasalla kuljettanut ajoneuvoyhdistelmää. Hänellä ei ole tuolloin ollut ajo-oikeutta. Väisänen on siten syyllistynyt kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta. Poliisilaitoksella on ollut oikeus määrätä Väisänen tämän johdosta määräaikaiseen ajokieltoon.

Poliisilaitos on määrännyt Väisäsen ajokieltoon ajaksi 10.5. - 10.11.2010 eli kuudeksi kuukaudeksi, joka tällaisessa tapauksessa on laissa säädetty enimmäisaika. Ajokielto on voitu määrätä alkamaan 10.5.2010 eli heti ajo-oikeuskuulemisen jälkeen. Ajokiellon kestoa määrättäessä vähennyksenä ei ole voitu ottaa huomioon Väisäselle muista liikenneteoista määrättyjä ajokieltoja. Väisäsen liikennekäyttäytyminen ja asiakirjoista ilmenevä ajohistoria huomioon ottaen hallinto-oikeus ei näe perustetta ajokieltoajan lyhentämiselle. Vaatimus ajokiellon palauttamisesta kesän ajaksi on lakiin perustumaton vaatimus.

Poliisilaitoksen päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen oikeusohjeiden lisäksi
Suomen perustuslaki 21 §
Hallintolaki 23 §
Hallinto-oikeuslaki 3 §

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Väisänen on valituksessaan uudistanut hallinto-oikeudessa esittämänsä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan ja ajo-oikeus palautetaan hänelle välittömästi. Ajokielto tulee määrätä alkaneeksi 1.1.2010.

Lupavalvonnan päällikkö on katsottava esteelliseksi käsittelemään Väisästä koskevia ajo-oikeusasioita ja tekemään niiden osalta päätöksiä.

Väisäsen tulevat ajo-oikeusasiat on käsiteltävä muualla kuin Tampereen poliisiasemalla lupavalvontayksikön päällikön esteellisyyden johdosta.

Pirkanmaan poliisilaitos on antanut valituksen johdosta lausunnon. Päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä hallintolain tarkoittamalla esteellisyysperusteella. Se seikka, että valittaja on tyytymätön asian ratkaisijaan ja asiaratkaisuun, ei tee päätöksentekijää esteelliseksi. Poliisilaitos on viitannut tältä osin hallinto-oikeuden päätöksestä ilmeneviin perusteluihin.

Tieliikennelain 82 §:ssä määritellään ajo-oikeusasioissa toimivaltainen poliisi. Sen mukaan ajokiellosta 75 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa päättää henkilön asuinpaikan poliisi. Siten valittajan vaatimus ajo-oikeusasiansa käsittelemisestä muualla kuin Tampereen pääpoliisiasemalla on lakiin perustumaton. Poliisilaitos on viitannut lausuntoonsa hallinto-oikeudelle, hallinto-oikeuden päätökseen ja sen perusteluihin. Tieliikennelain 78 §:n 3 momentin mukaan ajokielto tulee määrätä vähintään yhden kuukauden ja enintään kuuden kuukauden pituisena. Poliisilaitos korostaa, että ajokieltopäätös perustuu rikoksen kokonaisarviointiin huomioiden sekä rikoksen tahallisuus, siitä annettu seuraamus että valittajan aikaisempi liikennehistoria.

Ajokiellon tehokkuus liikennerikkomusten seuraamuksena perustuu ajokieltoajan pituuteen ja sen täytäntöönpanon välittömyyteen. Ajokiellon tulee olla riittävän pitkä ja sen ennalta estävän vaikutuksen kannalta on tärkeätä, että ajokielto kuvastaa liikennekäyttäytymisen moitittavuutta myös yleisen käsityksen mukaan.

Poliisilaitoksen ja hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Väisäselle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan siltä osalta kuin ajokielto on määrätty olemaan voimassa vielä 10.11.2010. Muilta osin valitus hylätään. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei näiltä osin muuteta. Ajokielto jää siten voimaan ajalle 10.5. - 9.11.2010.

Perustelut

Tosiseikat

Väisäsellä on ABEC-luokan ajokortti. Pirkanmaan poliisilaitoksen poliisimies oli 2.9.2009 määrännyt hänet väliaikaiseen ajokieltoon epäiltynä syyllistymisestä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Pirkanmaan poliisilaitos oli 3.9.2009 pysyttänyt kyseisen väliaikaisen ajokiellon voimassa, minkä jälkeen Tampereen käräjäoikeus oli määrännyt Väisäsen kyseisen teon johdosta ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä oli 31.12.2009.

Edellä kuvatun ajokiellon aikana Väisänen on kuljettanut 1.10.2009 Kangasalla ajoneuvoyhdistelmää. Väisäselle on kyseisen 1.10.2009 tapahtuneen ajon johdosta syyttäjän vahvistamalla rangaistusmääräyksellä määrätty 30.10.2009 yhteinen 37 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus. Väisäsen oli katsottava syyllistyneen muun ohella kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta.

Viimeksi mainitun teon osalta ajo-oikeusasiaa on käsitelty Tampereen poliisilaitoksella 10.5.2010. Poliisilaitos on määrännyt Väisäsen ajokieltoon ajaksi 10.5. - 10.11.2010.

Oikeusohjeet

Tieliikennelain 75 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan ajo-oikeuden haltija on, jollei 78 §:n 5 momentista taikka 80 §:stä muuta johdu, määrättävä ajokieltoon, jos hän on syyllistynyt kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta.

Tieliikennelain 78 §:n 3 momentin mukaan kyseisen lain 75 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ajokiellon määrää poliisi ja ajokiellon kesto on kyseisen momentin 3 - 6 kohdissa tarkoitetuissa tapauksissa vähintään yksi ja enintään kuusi kuukautta.

Tieliikennelain 78 §:n 4 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä on otettava huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Ajokiellon kestosta määrättäessä on vähennyksenä otettava huomioon aika, jonka kuljettaja on ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta.

Säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain (määräaikalaki) 1 §:n mukaan kun laissa tai asetuksessa on säädetty määräaika noudatettavaksi tuomioistuimessa tahi muun viranomaisen luona, on se, mikäli ei joistakin asioista ole toisin säädetty, laskettava, niin kuin tässä laissa sanotaan.

Saman lain 2 §:n mukaan jos ajanmääräyksenä on jokin määrä päiviä nimitetyn päivän jälkeen, niin tätä päivää ei lueta määräaikaan.

Lain 3 §:n mukaan aika, joka on määrätty viikkoina, kuukausina tai vuosina nimitetyn päivän jälkeen, päättyy sinä viikon tai määräkuukauden päivänä, joka nimeltään tahi järjestysnumeroltaan vastaa sanottua päivää. Jos vastaavaa päivää ei ole siinä kuussa, jona määräaika päättyisi, pidetään sen kuukauden viimeinen päivä määräajan loppupäivänä.

Oikeudellinen harkinta

Tampereen käräjäoikeus on määrännyt Väisäsen ajokieltoon 31.12.2009 saakka. Väisäsen ajokortti on tämän jälkeen ollut poliisilaitoksen hallussa.

Väisänen on valituksessaan katsonut, että nyt esillä olevan teon johdosta olisi tullut määrätä ajokielto välittömästi edellisen ajokiellon päätyttyä ja että nyt määrättävästä ajokiellosta tulisi vähentää se aika, jolloin ajokortti on ollut poliisin hallussa edellisen ajokiellon päätyttyä ja ennen kuin uusi ajokielto on määrätty. Poliisilaitos on katsonut, että Väisäsen olisi tullut itse olla yhteydessä poliisiin.

Tämän asian yhteydessä ei ole tutkittavana kysymys ajokortin palauttamisesta Väisäselle muusta teosta määrätyn ajokiellon päätyttyä 31.12.2009. Nyt kysymyksessä olevan teon johdosta Väisästä ei ole määrätty väliaikaiseen ajokieltoon eikä hän ole muutoinkaan ollut tämän teon vuoksi ilman ajo-oikeutta ennen 10.5.2010 tehtyä ajokieltopäätöstä. Näin ollen ajokiellon lyhentämiselle ei ole tieliikennelain 78 §:n 4 momentissa tarkoitettuja perusteita sen johdosta, että Väisäsen ajokortti on ollut poliisin hallussa 1.1. - 10.5.2010 välisen ajan.

Tieliikennelain 78 §:n 3 momentin mukaan ajokiellon pituus on kyseessä olevassa tapauksessa enintään kuusi kuukautta. Asiassa on tämän johdosta arvioitava myös sitä, onko Väisäselle määrätty ajokielto 10.5. - 10.11.2010 jo sinänsä pidempi kuin laissa säädetty enimmäispituus.

Tieliikennelaissa tai muualla lainsäädännössä ei ole erityissäännöstä siitä, miten ajokiellon enimmäisaika on laskettava. Oikeuskäytännössä myös kuukausissa määrättyä ajokieltoa asetettaessa on ajokiellon kesto laskettu siten, että ajokiellon viimeinen voimassaolopäivä on ajokiellon alkamispäivää numeroltaan vastaava päivä. Laskentatapa vastaa edellä kohdassa oikeusohjeet mainittua määräaikalain 3 §:n laskentatapaa.

Määräaikalaki on määräaikojen laskentaa koskeva yleissäädös. Lain 1 §:n sanamuodon mukaan laki koskee tilannetta, jossa laissa tai asetuksessa on säädetty määräaika noudatettavaksi tuomioistuimessa tahi muun viranomaisen luona. Laki koskee suoranaisesti asioita, joissa asianosaisen tai viranomaisen on jonkin oikeuden säilyttämiseksi ryhdyttävä laissa säädettyihin toimenpiteisiin määräajassa. Ajokiellon enimmäispituuden laskemisessa ei ole kysymys tällaisesta tilanteesta. Määräaikalaissa olevat säännökset eivät kaikki myöskään sovellu seuraamuksen enimmäispituuden määrittelyyn. Tällainen on määräaikalain 5 §:ssä, jossa säädetään määräajan siirtymisestä silloin kun määräajan viimeinen päivä osuisi viikonloppuun tai pyhäpäivälle.

Esillä olevassa tilanteessa on kysymyksessä säädetty enimmäisaika hallinnolliselle seuraamukselle, johon liittyy myös rangaistuksen luonteisia piirteitä. Määräaikalakia koskevassa hallituksessa esityksessä (HE 15/1930 vp) on viitteitä siitä, että lakia voitaisiin soveltaa sen sanamuotoa laajemmin. Määräaikalaki on annettu vuonna 1930 ennen nykyistä ihmisoikeus- ja perusoikeussääntelyä. Tähänkään nähden määräaikalain soveltamisalaa ei voida tulkintateitse laajentaa esillä olevassa asiassa.

Tieliikennelain 78 §:n 3 momentin mukainen ajokiellon enimmäisaika ei siten ole sellainen tuomioistuimessa tai viranomaisen luona noudatettavaksi säädetty määräaika, johon oli sovellettava säädettyjen määräaikojen laskemisesta annettua lakia.

Väisäselle määrätty ajokielto on tullut voimaan määrätyn ajanjakson 10.5. - 10.11.2010 alkamispäivänä 10.5. Ajokiellon pituutta laskettaessa on otettava huomioon sekä ajokiellon alkamis- että päättymispäivä.

Ajokiellon jatkuminen 10.11.2010 loppuun on merkinnyt ajokiellon kestämistä kuuden kuukauden täsmällistä täyttymistä seuraavaan vuorokauden vaihtumiseen. Kun rangaistuksenluonteisen hallinnollisen seuraamuksen enimmäiskestoa ei voida tulkintateitse pidentää, kalenterivuorokauden tarkkuudella määrätyn ajokiellon viimeinen mahdollinen voimassaolopäivä on ollut 9.11.2010.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset on kumottava siltä osalta kuin ajokielto on määrätty olemaan voimassa vielä 10.11.2010.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muulta kuin ajokiellon päättymispäivän osalta ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Tuula Pynnä, Matti Halén, Hannele Ranta-Lassila ja Timo Viherkenttä. Asian esittelijä Leo Kaasinen.

Hallintoneuvos Matti Halénin äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Ahti Vapaavuori yhtyi:

”Tieliikennelain 78 §:n 3 momentin mukaan kyseisen lain 75 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ajokiellon määrää poliisi ja ajokiellon kesto on kyseisen momentin 3 - 6 kohdissa tarkoitetuissa tapauksissa vähintään yksi ja enintään kuusi kuukautta.

Tieliikennelain 78 §:n 4 momentin toisen virkkeen mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä on vähennyksenä otettava huomioon aika, jonka kuljettaja on ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta.

Tampereen käräjäoikeus on muusta kuin nyt kysymyksessä olevasta liikenneteosta määrännyt Väisäsen ajokieltoon 31.12.2009 saakka. Väisäsen ajokortti on tämän jälkeen jäänyt poliisilaitoksen haltuun valituksenalaisen ajokieltoasian käsittelyä varten. Poliisilaitos on 10.5.2010 tekemällään päätöksellä ratkaissut asian ja määrännyt Väisäsen ajokieltoon ajaksi 10.5. - 10.11.2010.

Väisänen on valituksessaan vaatinut, että nyt esillä olevan teon johdosta ajokielto olisi tullut määrätä alkamaan välittömästi edellisen ajokiellon päättymisestä lukien.

Edellisen ajokiellon päättymisestä 31.12.2009 poliisilaitoksen päätöksen tekemiseen 10.5.2010 kulunut asian käsittelyaika on katsottava kohtuuttoman pitkäksi, kun otetaan huomioon, että ajokiellon määräämistä koskevan päätöksen tekeminen ei ole edellyttänyt vaikeiden oikeuskysymysten harkintaa eikä aikaa vaativaa tosiasioiden selvittämistä. Tämän vuoksi, kun otetaan huomioon tieliikennelain 78 §:n 3 momentti ja 4 momentin toinen virke, poliisilaitoksen määräämää ajokieltoa on lyhennettävä kohtuulliseksi katsottavalla kahdella kuukaudella. Näin ollen hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset on kumottava siltä osalta kuin ajokielto on määrätty olemaan voimassa 10.9.2010 jälkeen. Ajokielto jää siten voimaan siltä osin kuin se on koskenut aikaa 10.5. - 10.9.2010.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muulta kuin määrätyn ajokiellon pituuden osalta ei ole perusteita.”

Asian esittelijän oikeussihteeri Leo Kaasisen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Matti Halénin äänestyslausunto.