26.11.2009

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeuden päätös 9.10.2008 nro 08/0328/1

Asian aikaisempi käsittely

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on 21.11.2007 tekemällään päätöksellä Turun arkkihiippakunnan kurinpitoasiamiehen vaatimuksesta määrännyt pastori X:n erotettavaksi virantoimituksesta (Y:n seurakunnan kappalaisen virka) kolmeksi kuukaudeksi sekä pappisviran toimittamisesta kolmeksi kuukaudeksi. Kurinpitorangaistuksen täytäntöönpano tapahtuu tuomiokapitulin määräämänä ajankohtana pastori X:n virkavapauden päätyttyä, ei kuitenkaan ennemmin kuin päätöksen lainvoimaiseksi tuloa seuraavan kuukauden alusta.

Tuomiokapituli on perustellut päätöstään sen johtopäätökset-osiossa seuraavasti:

Tuomiokapituli on katsonut pastori X:n oman kertomuksen sekä vs. kirkkoherra K:n ja pastori T:n lausuntojen perusteella selvitetyksi, että pastori X:n on 25.3.2007 ja 22.4.2007 jättänyt hänelle määrätyn virkatehtävän toimittamatta ja siten laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan kirkkolain 23 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavoin. Syynä X:n menettelyyn on ollut se, että hänet on määrätty toimimaan jumalanpalveluksessa yhdessä naispuolisen pastorin kanssa.

Koska kirkon viranhaltija ei voi vakaumukseensa vedoten kieltäytyä virkatehtäviensä suorittamisesta, pastori X kieltäytyessään kahdesti jumalanpalveluksen toimittamisesta on toiminut vastoin kappalaisen virkaan liittyviä velvollisuuksiaan.

Kirkkolain 23 luvun 9 §:n mukaan pappi, joka on seurakunnan viranhaltija ja joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy pappisviran haltijan asemaan sopimattomalla tavalla, voidaan 8 §:ssä säädetyn seuraamuksen lisäksi erottaa pappisviran toimittamisesta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Pastori X on kieltäytynyt omaan virkanäkemykseensä vedoten toimittamasta kappalaisen virkaan kuuluvaa virkatehtävää, joka on ollut osallistuminen julkisen jumalanpalveluksen toimittamiseen. Pappisviran keskeinen velvoite on julistaa Jumalan sanaa ja jakaa Herran pyhää ehtoollista jumalanpalveluksessa. Näin ollen X:n menettely on ollut myös pappisviran velvoitteiden vastainen. Menettelyllään X on myös osoittanut, että hän kieltäytyy kunnioittamasta naispuolisen kollegansa vakaumusta ja tunnustamasta tämän virkaa. Kieltäytymällä jumalanpalvelus- ja ehtoollisyhteydestä X on toiminut sillä tavoin kuin hänen naispuolinen kollegansa edustaisi kokonaan toista kirkkoa, jonka kanssa omalla kirkollamme ei olisi saarnatuolin ja alttarin yhteyttä. Näin menetellessään X on toiminut perustavanlaatuisella tavalla vastoin pappisvirkansa velvollisuuksia.

Rangaistusta mitatessaan tuomiokapituli on ottanut huomioon toisaalta sen, että X:n virkavelvollisuuksien vastainen menettely on ollut tahallista, vakaaseen harkintaan perustuvaa ja toistuvaa, sekä toisaalta sen, että häntä ei ole aikaisemmin tuomittu kurinpitorangaistukseen.

Valitus Turun hallinto-oikeudelle

X on vaatinut, että Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin päätös kumotaan virheellisessä järjestyksessä syntyneenä ja lainvastaisena ja X:ää vastaan esitetty kurinpitorangaistusvaatimus hylätään kokonaisuudessaan.

Valituksen mukaan X ei ole toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai käyttäytynyt virassaan sopimattomasti. Joka tapauksessa määrätty kurinpitorangaistus tulee poistaa ja seuraamukseksi on määrättävä ainoastaan kirkkolain mukainen huomautus tai kurinpitorangaistuksena varoitus. Missään tapauksessa X:ää ei tule määrätä erotettavaksi pappisviran toimittamisesta.

Asiassa on toimitettava suullinen käsittely X:n ja todistajien kuulemista varten.

Turun arkkihiippakunta, sen tuomiokapituli tai Suomen evankelis-luterilainen kirkko tai nämä tahot yhteisvastuullisesti on velvoitettava korvaamaan X:n kurinpitomenettelykulut.

Samoin on velvoitettava korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa päätöksen antamisesta yhden kuukauden kuluttua luettavine laillisine viivästyskorkoineen.

Tuomiokapitulin päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. X on 15.8.2007 alkaen toiminut puolustusvoimien palveluksessa Suomen kriisinhallintajoukoissa sotilaspastorina. Kirkkolain mukaan kenttäpiispa on lisäjäsenenä tuomiokapitulissa, jos kurinpitoa koskevassa asiassa on kysymys sotilaspapista. Kenttäpiispa ei kuitenkaan ollut lisäjäsenenä kurinpitorangaistuksesta päätettäessä ja tuomiokapitulin kokoonpano on näin ollen ollut lainvastainen.

Tuomiokapitulin puheenjohtajana toiminut piispa Kari Mäkinen on ollut esteellinen käsittelemään asiaa, koska hänen puolueettomuutensa on vaarantunut. Piispa Mäkinen on julkisuudessa etukäteen ottanut kantaa kysymyksessä olevaan asiaan X:lle kielteisellä tavalla. Hän on lausunut tuomiokapitulille 25.3.2007 lähettämässään kirjelmässä katsovansa, että "kappalainen X on asettunut vastustamaan sekä esimiehensä kirkkoherran työnjohdollisia määräyksiä että piispan ohjausta." Piispa Mäkinen on tällä lausumallaan ottanut etukäteen kantaa X:n syyllisyyteen hänelle kielteisellä tavalla. Lisäksi piispa Mäkinen on Tyrvään Sanomien 11.9.2007 julkaisemassa haastattelussa lausunut, että "Seuraamuksia tulee niille papeille, jotka eivät toimi kaikkien pappien kanssa alttariyhteistyössä." Piispa Mäkinen on etukäteen ottanut kantaa X:n syyllisyyteen. Kurinpitomenettelyn luonteen vuoksi esteellisyyskysymystä tulee arvioida samoin kuin oikeudenkäynnissä.

Piispa Mäkinen on ollut esteellinen käsittelemään asiaa myös siksi, että hän on ollut todistajana kyseisessä asiassa. Edellä mainittu kirje osoittaa, että piispa Mäkinen on ollut mukana tapahtumissa siten, että hän on todistajan asemassa. X:lle olisi tullut varata mahdollisuus tehdä kysymyksiä Mäkiselle, koska rikosasiassa, johon kurinpitorangaistusmenettely on rinnastettavissa, syytetyllä on oikeus tehdä kysymyksiä todistajalle Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti. Yleinen periaate oikeudellisessa menettelyssä on, ettei todistaja voi toimia ratkaisijana.

Turun tuomiokapitulin päätös on Suomen perustuslain 11 §:n vastainen. Sen mukaan jokaisella on uskonnon ja omatunnon vapaus. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papilla on samat perustuslain turvaamat perusoikeudet uskonnon- ja omantunnonvapauden suhteen kuin kaikilla muillakin kansalaisilla.

Vuoden 1986 jälkeen, jolloin naispappeus hyväksyttiin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, virkakäsityksessä on hyväksytty uskon- ja omantunnonvakaumuksena sekä naispappeuteen kielteisesti suhtautuva apostolinen virkakäsitys että naispappeuden hyväksyvä uuden järjestyksen virkakäsitys. Tätä näkemystä tukee kirkolliskokouksen hyväksymä ponsi, jonka mukaan niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossa toimintavapaus ja mahdollisuus tulla vihityksi ja nimitetyksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin. Papilla on näin ollen oikeus kieltäytyä sellaisesta uskonnon harjoittamisesta, joka on hänen apostoliseen järjestykseen perustuvan uskon- ja omantunnonvapautensa vastaista. X:llä on siten ollut laillinen oikeus kieltäytyä uskon- ja omantunnonvakaumuksensa vastaisesta uskonnon harjoittamisesta.

X:lle annettu, väitetty työtehtävä osallistua kahden jumalanpalveluksen toimittamiseen, on ollut oikeudeton, perusteeton ja aiheeton. Jumalanpalveluksessa on kysymys papin omasta uskonnonharjoituksesta. Kirkkolaki voi velvoittaa papin suorittamaan virkatehtävänsä vain silloin, kun kysymys ei ole perustuslain mukaisesta uskonnonharjoittamisesta. Kirkkoherran X:lle antama työtehtävä ei ole ollut laillinen eikä X ole ollut velvollinen noudattamaan kirkkoherran työmääräystä.

Kun X nimitettiin Y:n seurakunnan seurakuntapastoriksi ja tämän jälkeen Y:n seurakunnan kappalaiseksi, seurakunnan ja X:n välillä sovittiin, että hänen ei tarvitse osallistua uskon- ja omantunnonvakaumuksensa vastaiseen uskonnonharjoitukseen eikä häntä määrätä toimittamaan sellaista jumalanpalvelusta, jota ei toimiteta apostolisen järjestyksen mukaisesti.

Kirkkoherra on käyttänyt väärin harkintavaltaansa työvuoroja määrätessään. Y:n seurakunnan papistoon kuuluu kuusi miespappia ja kaksi naispappia. Jumalanpalveluksia toimitetaan viidessä kirkossa. Seurakunnassa on siten mahdollista järjestää työvuorot ilman minkäänlaista syrjintää siten, ettei kukaan joudu toimittamaan jumalanpalvelusta uskon- ja omantunnonvakaumuksensa vastaisesti. Näin tehdyt työvuorojärjestelyt eivät myöskään ole naispappeja syrjiviä. X:n työmääräykset on annettu väärässä tarkoituksessa. Niiden tarkoituksena ei ole ollut työvuorojen järjestäminen vaan saada peruste Rankista vastaan vireille pantavaan kurinpitomenettelyyn ja pakottaa X uskon- ja omantunnonvakaumuksensa kannalta mahdottomaan tilanteeseen. X on ilmoittanut hyvissä ajoin, ettei voi toimittaa kysymyksessä olevia jumalanpalveluksia uskon- ja omatunnonvakaumuksensa vuoksi. Hän olisi ollut valmis olemaan kyseisinä ajankohtina palkattomalla virkavapaalla, mutta tähän ei suostuttu. Hän oli ilmoittanut tarvittaessa toimittavansa jumalanpalvelukset yksin. Hän on ollut kyseisinä päivinä koko ajan seurakunnan papinviran tehtävissä.

Lakia naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan, jota jumalanpalvelus on. Lakia ei siten sovelleta jumalanpalvelusta koskevissa työvuoroissakaan.

Tuomiokapituli on erottanut X:n myös pappisvirasta. Kirkkolainsäädännössä ei ole säännöstä, jonka nojalla pappisvirkaan liittyisi velvollisuus jumalanpalveluksen toimittamiseen. Jumalanpalveluksen toimittaminen kuuluu kirkkojärjestyksen mukaan seurakunnan papinvirassa oleville. X:n menettely ei ole ollut missään tapauksessa hänen pappisvirkansa velvollisuuksien vastaista.

On täysin kohtuutonta ja täysin epäsuhteessa väitettyyn X:n syyllisyyteen, että hänet pidätetään myös pappisviran toimittamisesta. Rangaistuksen mittaamisessa ei tosiasiassa ole muutoinkaan otettu huomioon, ettei X:ää ole aiemmin rangaistu ja että hänen pappisuransa on moitteeton.

Tuomiokapituli on antanut lausunnon valituksesta ja piispa Mäkinen esitetystä esteellisyysväitteestä.

Kurinpitoasiamies on antanut selityksen. Hän on siinä todennut, että valitus tulee kokonaisuudessaan hylätä. On täysin riidatonta, että pastori X on jättänyt suorittamatta hänen esimiehensä antamat virkatehtävät 25.3.2007 ja 22.4.2007. X on ilmoittanut kieltäytyneensä tulemasta kyseisiin messuihin, koska messujen toimittajaksi on merkitty naispuolinen pappi. Perustuslain, kirkkolain tai muunkaan lainsäädännön perusteella ei kenellekään ole annettu oikeutta kieltäytyä virkavelvollisuuksien noudattamisesta vakaumukseen vedoten. X on pappislupauksessaan sitoutunut noudattamaan kirkon lakia ja järjestystä sekä palvelemaan alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Rangaistuksen määrää arvioitaessa on otettava huomioon, että X on menettelyllään aiheuttanut yleisesti haittaa Y:n seurakunnalle, mutta erityisesti seurakunnassa toimiville naispuolisille papeille.

X on antanut vastaselityksen. Lisäksi X on toimittanut hallinto-oikeudelle Turun arkkihiippakunnan 31.3.2008 tekemän päätöksen, jolla X:lle on myönnetty hänen omasta pyynnöstään ero Y:n seurakunnan kappalaisen (I) virasta 11.4.2008 lukien.

Hallinto-oikeus on 25.6.2008 antamallaan välipäätöksellä numero 08/0215/1 päättänyt toimittaa X:n pyynnöstä suullisen käsittelyn. Hallinto-oikeus on samalla päättänyt rajoittaa suullista käsittelyä siten, ettei suullinen käsittely koske tuomiokapitulin toimivaltaista kokoonpanoa eikä piispa Kari Mäkisen esteellisyyttä koskevia valitusperusteita.

Hallinto-oikeus on 20. ja 21.8.2008 toimittanut suullisen käsittelyn, josta laadittu pöytäkirja numero 08/026/0 on liitetty asiakirjoihin.

Turun hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt X:n valituksen.

2. Hallinto-oikeus on hylännyt X:n hallintomenettelyä tuomiokapitulissa koskevan kuluvaatimuksen ja hänen oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1. Menettely tuomiokapitulissa

Toimivaltainen kokoonpano

Kirkkolain mukaan kenttäpiispa on lisäjäsenenä tuomiokapitulissa, jos virkavirhettä tai kurinpitoa koskevassa asiassa on kysymys sotilaspapista.

Tuomiokapitulin käsittelemä kurinpitoasia liittyy X:n toimintaan Y:n seurakunnan kappalaisen virassa. Hän on vasta kurinpitomenettelyssä käsiteltävien tapahtumien jälkeen siirtynyt puolustusvoimien palvelukseen kriisinhallintajoukkoihin sotilaspastoriksi. Kurinpitomenettelyssä ei ole ollut kysymys X:n toiminnasta sotilaspastorina. Tuomiokapitulin kokoonpano on siten ollut lain mukainen.

Piispa Mäkisen esteellisyys

Esteellisyyttä koskevat säännökset Kirkkolain mukaan tuomiokapitulin puheenjohtajana toimivan piispan esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintolaissa säädetään virkamiehen esteellisyydestä. Esteellisyys on olemassa hallintolain 28 §:ssä mainittujen esteellisyysperusteiden mukaan muun ohella silloin, jos luottamus asianomaisen viranhaltijan tai toimielimen jäsenen puolueettomuuteen muusta erityisestä kuin laissa erikseen määritellystä syystä vaarantuu.

Hallituksen esityksessä hallintolaiksi (HE 72/2002 vp) on todettu, että edellä mainitun muun erityisen syyn on oltava ulkopuolisen havaittavissa ja sen puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen tulee olla suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa.

Piispan tehtäviä koskevat säännökset Kirkkolain mukaan piispa johtaa hiippakuntansa hallintoa ja toimintaa sekä valvoo seurakuntia ja pappeja. Piispa on puheenjohtajana tuomiokapitulissa.

Kirkkojärjestyksen mukaan piispa, kukin hiippakunnassaan, on seurakuntien ja pappien ylin kaitsija. Piispan tehtävänä on muun ohella valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti kirkon tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja ohjeiden mukaan sekä tukea ja ohjata hiippakuntansa pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappis- ja papinvirkansa velvollisuudet sekä edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa.

Mäkisen kannanotot ennen kurinpitomenettelyä Piispa Mäkinen on 27.3.2007 päivätyssä ja Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulille osoitetussa kirjelmässä selostanut toimenpiteitään Vammalan seurakunnan työyhteisöristiriitojen selvittämiseksi. Toimenpiteet käsittävät muun muassa kahdenkeskisiä keskusteluja kirkkoherran ja X:n kanssa sekä keskusteluja papiston ja luottamushenkilöiden kanssa. Yhteenvetona piispa Mäkinen on todennut näiden toimenpiteiden perusteella katsovansa, että kappalainen X on asettunut vastustamaan sekä esimiehensä kirkkoherran työnjohdollisia määräyksiä että piispan ohjausta ja että keskustelujen tietä asiassa ei tässä vaiheessa voida edetä.

Tyrvään Sanomissa on 11.9.2007 julkaistu artikkeli, joka käsittelee piispa Mäkisen Y:n seurakuntaan tekemää työvierailua. Artikkelin mukaan piispa Mäkinen on todennut seuraavasti: "Y:n seurakunnassa on pari vuotta ollut vastakkainasettelua ja jännitteitä, ja täällä on ollut vaikea asettua kirkon yhteiseen järjestykseen. Tilanne on ollut kuluttava ja heijastunut koko ympäristöön. Nyt kirkon yhteistä järjestystä tulee noudattaa tinkimättä. Seuraamuksia tulee niille papeille, jotka eivät toimi kaikkien pappien kanssa alttariyhteistyössä."

Oikeudellinen arviointi esteellisyyden osalta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräykset oikeudenkäynnistä rikosasiassa eivät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 22.6.2000 antama tuomio asiassa Manuel Linde Falero v. Espanja) tule sovellettavaksi kurinpitomenettelyssä silloin, kun kurinpitoseuraamuksena on virkamiehen määräaikainen erottaminen.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa kurinpitomenettely on hallintomenettelyä. Piispa Mäkisen esteellisyys on näin ollen arvioitava hallintolain säännösten mukaisesti.

Piispan virkatehtäviin kuuluu kirkon tehtävien ja papiston valvonta ja seurakuntien yhteisyyden vaaliminen. Mäkinen on hoitanut virkatehtäviään tavatessaan Vammalan seurakunnan papistoa ja keskustellessaan X:n kanssa. Kirjelmässään tuomiokapitulille Mäkinen on selostanut suorittamiaan virkatehtäviä. Kirjelmä ei sisällä kannanottoa asian hallinnollisen käsittelyn tavasta tai sen lopputuloksesta. Mäkinen on lehtihaastattelussa puhunut kirkon linjauksista ja kirkon noudattamasta käytännöstä yleisellä tasolla eikä sen voida katsoa sisältävän kannanottoa minkään yksittäisen hallintoasian ratkaisemiseen. Luottamus Mäkisen puolueettomuuteen ei ole vaarantunut sillä perusteella, että hän on hoitanut virkatehtäviään.

X on vaatinut, että kurinpitomenettelyssä kuullaan todistajana piispa Mäkistä. Asianosaisen vaatimus kuulla nimeämiään henkilöitä todistajana ratkaistaan hallintolain perusteella. Piispa Mäkistä ei ole asiaa hallintomenettelyssä käsiteltäessä kuultu todistajana. Piispa Mäkinen ei ole ollut esteellinen pelkästään sillä perusteella, että X on nimennyt hänet todistajaksi.

Piispa Mäkinen ei ole ollut esteellinen toimimaan tuomiokapitulin puheenjohtajana X:n kurinpitoasiassa.

Vaatimus piispa Mäkisen kuulemisesta todistajana kurinpitomenettelyssä

Hallintoasiassa voidaan asian selvittämiseksi erityisestä syystä kuulla todistajia valan tai vakuutuksen nojalla.

X on pyytänyt piispa Mäkisen kuulemista todistajana tuomiokapitulissa. Hän on ilmoittanut Mäkisen todistusteemaksi piispan antamat neuvot Y:n seurakunnalle sekä käydyt keskustelut. Piispa Mäkinen on antanut tuomiokapitulille näistä seikoista edellä mainitun kirjallisen selostuksen 27.3.2007. Mäkisen kuuleminen kuripitomenettelyssä ei ole ollut asian selvittämiseksi tarpeen eikä siihen ole ollut erityistä syytä. Tuomiokapituli on näin ollen voinut hylätä pyynnön kuulla Mäkistä todistajana.

Yhteenveto

Tuomiokapitulin päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Kurinpitorangaistus

Sovellettavat säännökset

Uskonnonvapaus Suomen perustuslain mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa tai harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Pappisviran velvollisuudet Kirkkolain mukaan evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista varten kirkossa on pappisvirka, joka saadaan papiksi vihkimisessä. Pappisvihkimyksessä pappi sitoutuu noudattamaan kirkon lakia ja järjestystä. Kirkkojärjestyksen mukaan papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen toimittaminen ja pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi.

Viranhaltijan velvollisuudet Kirkkojärjestyksen mukaan päiväjumalanpalvelus on niiden toimitettava, joille papinvirka seurakunnassa on uskottu. Viranhaltijan on suoritettava virkatehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Viranhaltijan on käyttäydyttävä virka-asemansa edellyttämällä tavalla.

Kirkkoherran tehtävät Kirkkojärjestyksen mukaan kirkkoherran tehtävänä on johtaa kirkkolain 4 luvun mukaista seurakunnan toimintaa. Kirkkoherra on vastuussa jumalanpalveluksen, pyhien sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherra on seurakunnan jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa hengellisessä työssä sekä kirkkoherranvirastossa toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden esimies. Mitä kirkkoherran tehtävistä on säädetty tai määrätty, koskee myös sitä, joka on määrätty virkaa hoitamaan.

Pappia koskevat kurinpitorangaistukset Viranhaltijalle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy virka-asemaansa sopimattomalla tavalla, voidaan määrätä kurinpitorangaistus. Kurinpitorangaistuksia ovat 1) kirjallinen varoitus; 2) virantoimituksesta erottaminen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi; sekä 3) viraltapano.

Pappi, joka on kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltija ja joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy pappisviran haltijan asemaan sopimattomalla tavalla, voidaan edellä mainitun seuraamuksen lisäksi erottaa pappisviran toimittamisesta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Kirkolliskokouksen ponsi

Kirkolliskokous päätti vuonna 1986 ehdottaa silloin voimassa olleen kirkkolain (635/64) muuttamista siten, että pappisvirka avataan naisille. Kirkolliskokous liitti päätökseensä seuraavan ponnen: "Myös niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossamme toimintavapaus ja mahdollisuus tulla vihityksi ja nimitetyksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin. Kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa siitä, että muutoksen aiheuttamat vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen."

Esitetty selvitys

Y:n seurakunnassa on viisi kirkkoa. Pääkirkossa sunnuntaijumalanpalveluksen toimittaa kaksi pappia yhdessä. Muissa kirkoissa jumalanpalveluksen toimittaa yleensä yksi pappi.

X on vuonna 1998 tullut Y:n seurakunnan palvelukseen. Hän on hoitanut määräaikaista seurakuntapastorin virkaa, kunnes hänet on vuonna 2004 on nimitetty kappalaisen virkaan. Todistajat kertoivat suullisessa käsittelyssä yhtäpitävästi, että valittaessa X seurakuntapastoriksi ja kappalaisen virkaan seurakunnan työtekijöiden ja luottamuselinten tiedossa oli X:n kielteinen suhtautuminen jumalanpalvelusyhteistyöhön naispuolisten pappien kanssa. X:ää valittaessa ei kuitenkaan erikseen määritelty tai sovittu erityisjärjestelyistä hänen virkatehtäviensä hoidossa.

Y:n seurakunnan papit ovat 15.8.2005 allekirjoittaneet Papiston työnjakokirjaksi otsikoidun asiakirjan, jossa he ovat sopineet seurakuntatyön jakamisesta. Työnjakokirjan mukaan pääkirkon jumalanpalveluksen johtamisesta ja avustamisesta laaditaan vuorolista neljäksi kuukaudeksi kerrallaan. Vuorot jaetaan jatkuvan kierron mukaan periaatteella, että jokaisella papilla on vuorollaan tehtävänä messun johtaminen.

Todistajien kertoman mukaan käytännössä Y:n seurakunnassa laadittiin pappien työvuorolistat ennen vuotta 2007 siten, että mikäli miespuolinen pappi kieltäytyy toimittamasta jumalanpalvelusta naispuolisen papin kanssa, eri sukupuolta olevia pappeja ei määrätty toimittamaan yhdessä jumalanpalvelusta. X:n osalta työvuorolista laadittiin tämän periaatteen mukaisesti vuodesta 1998 lähtien syyskuun loppuun 2006 saakka.

Piispainkokous on syksyn 2006 istunnossaan hyväksynyt selonteon erilaisten virkanäkemysten aiheuttamien työyhteisöongelmien hoitamiseksi (Piispainkokouksen tiedoksianto 1/2006). Selonteossa piispainkokous toteaa muun muassa, että työnantajan tai esimiehen velvollisuutena on jakaa pappien työtehtävät tasapuolisesti sukupuolesta riippumatta, jollei tasapuolisuudesta poikkeamiseen ole työtehtävän sisällöstä johtuvaa hyväksyttävää syytä. Esimiehen toiminta naispapin ja naisen pappeuteen kielteisesti suhtautuvan välillä ei saa sisältää välitöntä tai välillistä syrjintää. Välillinen syrjintä voi aiheutua esimerkiksi tasapainottelusta erillisten näkemysten välillä. Välilliseen syrjintään saattaa johtaa tilanne, jossa kirkkoherra tai muu hänen alaisenaan oleva esimies pyrkii työvuoroja jakaessaan tasapuolisuudesta huolimatta tosiasiallisesti jakamaan työtehtäviä sukupuolen perusteella välttääkseen esimerkiksi naispapin ja naispappeuteen torjuvasti suhtautuvan joutumisen samaan jumalanpalvelukseen tai osapuolten yksimielisellä tahdolla pyritään tekemään työvuorojärjestelyjä naispuolisen papin tai naispappeuteen kielteisesti suhtautuvien toiveiden mukaisiksi näiden sukupuolen tai vakaumuksen perusteella.

Todistaja O kertoi suullisessa käsittelyssä, että vuonna 2006 Y:n seurakunnan seitsemästä papista neljä kieltäytyi toimittamasta jumalanpalvelusta yhdessä naispuolisen papin kanssa. Piispainkokouksen annettua syksyllä 2006 työvuorolistojen laatimista koskevan selonteon, O ilmoitti pappien kokouksissa laativansa työvuorolistat jatkossa rotaatioperiaatteen mukaisesti ottamatta pappien sukupuolta huomioon. Asiasta keskusteltiin useaan otteeseen pappien kokouksessa. X ilmoitti kieltäytyvänsä jatkossakin jumalanpalvelusyhteistyöstä naispuolisen papin kanssa, sen sijaan kaksi muuta aiemmin naispuolisen papin kanssa jumalanpalvelusyhteistyöstä kieltäytynyttä miespuolista pappia ilmoitti jatkossa toimittavansa jumalanpalvelukset työvuorolistan mukaisesti.

Todistajana kuultu piispa Mäkinen kertoi keskustelleensa vuoden 2006 alusta lukien useita kertoja kirkkoherran kanssa Y:n seurakunnan työyhteisön ongelmista, jotka johtuivat siitä, etteivät kaikki miespuoliset papit suostuneet jumalanpalvelusyhteistyöhön naispuolisten pappien kanssa. Mäkinen vieraili Y:n seurakunnassa toukokuussa 2006 tapaamassa luottamushenkilöitä ja työyhteisön jäseniä. Tämän vierailun jälkeenkin Mäkinen keskusteli X:n kanssa asiasta. X kieltäytyi edelleen syksyllä 2006 jumalanpalvelusyhteistyöstä naispuolisen papin kanssa.

Ajalle lokakuu 2006 - tammikuu 2007 laaditussa työvuorolistassa X oli merkitty toimittamaan neljä kertaa jumalanpalvelus yhdessä naispuolisen papin kanssa. X:n pyynnöstä työvuorolistaa muutettiin aiemman käytännön mukaisesti.

Suullisessa käsittelyssä piispa Mäkinen kertoi vierailleensa uudelleen Y:n seurakunnassa marraskuussa 2006, jolloin hän keskusteli kirkkoherran, X:n ja muun papiston kanssa. Keskustellessaan kahden kesken Mäkisen kanssa X oli myöntänyt, ettei hän ole suostunut ehdotettuun työnjakoon. X oli kertonut ymmärtävänsä, että työvuorojen jako on kirkkoherran tehtävä ja että hän on velvollinen noudattamaan kirkkoherran määräyksiä. X oli myös ilmoittanut, ettei hän aio noudattaa työvuorolistaa. Piispa Mäkinen oli antanut X:lle huomautuksen siitä, ettei tämä noudata esimiehensä kirkkoherran määräyksiä eikä piispan ohjeita. Kun X piispan huomautuksen jälkeen edelleen kieltäytyi jumalanpalvelusyhteistyöstä naispuolisen papin kanssa, piispa Mäkinen keskusteli X:n kanssa asiasta vielä tammikuussa 2007.

Kirkkoherra laati työvuorolistan ajalle helmikuu 2007 - toukokuu 2007. Siihen oli messussa pääkirkossa merkitty X avustajaksi 25.3.2005 ja liturgiksi 22.4.2007. Naispuolinen seurakuntapastori oli merkitty ensimmäiseen messuun liturgiksi ja jälkimmäiseen messuun avustajaksi. Kirkkoherra esitteli työvuorolistan pappien työkokouksessa 10.1.2007. Työvuorolistasta käydyn keskustelun jälkeen kirkkoherra pyysi kokoukseen osallistunutta X:ää antamaan kirjallisen selityksen liittyen jumalanpalveluksen toimittamiseen naispuolisen pastorin kanssa. X on 14.1.2007 antamassa kirjallisessa selvityksessä pyytänyt, että työvuorot jaetaan siten, ettei häntä määrätä toimittamaan jumalanpalvelusta yhdessä naispuolisen papin kanssa. Kirkkoherra O kieltäytyi muuttamasta työvuorolistaa.

Todistajat M ja P kertoivat suullisessa käsittelyssä, että piispainkokouksen selonteon jälkeen sekä luottamushenkilöt että seurakunnan työtekijät saivat tietää, että seurakunnassa työvuorolistojen laatimisessa noudatettu käytäntö muuttuu piispainkokouksen selonteon mukaiseksi.

X on 15.2.2007 allekirjoittamallaan hakemuksella pyytänyt palkatonta virkavapautta sunnuntaiksi 25.3.2007. X on perustellut virkavapaushakemustaan henkilökohtaisella vakaumuksellaan ja sillä, ettei hänen omatuntonsa salli hänen toimittaa messua 25.3.2005 papiksi vihityn naisen kanssa. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on 7.3.2007 hylännyt virkavapaushakemuksen.

Kirkkoherra O jäi virkavapaalle helmikuussa 2007. Hänen sijaisenaan toimi 1.3.2007 alkaen teologian tohtori K. Suullisessa käsittelyssä todistajana kuultu K kertoi, että heti hänen aloitettuaan työskentelyn Y:n seurakunnassa X pyysi useita kertoja, että K muuttaisi työvuorolistaa siten, ettei X olisi työvuorossa pääkirkon jumalanpalveluksessa 25.3.2007. K kieltäytyi ja sanoi noudattavansa vakituisen kirkkoherran laatimaa työvuorolistaa. K kertoi myös, että vaikka perinteisesti luterilaisessa kirkossa ei ole sovittu kirkollisia toimituksia pääjumalanpalveluksen aikaan, X oli sopinut sunnuntaiksi 25.3.2007 kotikasteen kello 10. K oli ilmoittanut, että kasteen ajankohtaa on muutettava, jotta X voi osallistua työvuorolistan mukaisesti messun toimittamiseen.

X ilmoitti 19.3.2007 kirjallisesti K:lle, ettei aio osallistua messun toimittamiseen yhdessä papiksi vihityn naisen kanssa sunnuntaina 25.3.2007 eikä myöhemminkään.

Todistaja Mäkinen totesi suullisessa käsittelyssä X:n esittämistä työjärjestelyistä, ettei monipappisessa seurakunnassa ole mahdollista osoittaa yhtä pappia toimimaan pelkästään yhdessä sivukirkossa. Lisäksi Mäkinen totesi, että X:n toiminta on ollut koko kirkkoa hajoittavaa. Kirkon järjestyksen mukaista on yhteyden säilyttäminen, mikä edellyttää sitä, että kaikki tekevät yhteistyötä. Todistajat O ja Mäkinen kertoivat X:n toiminnan aiheuttaneen ongelmia työyhteisössä, mikä puolestaan on ollut ainakin osasyynä seurakunnan työntekijöiden sairaslomiin ja naispuolisten määräaikaisten pappien irtisanoutumiseen.

Kurinpitorangaistukseen johtaneet tapahtumat

X on kieltäytynyt sunnuntaina 25.3.2007 avustamasta jumalanpalveluksessa ja sunnuntaina 22.4.2007 toimittamasta jumalanpalvelusta, vaikka nämä tehtävät on hänelle määrätty.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on riidatonta, että X on kahdesti kieltäytynyt hänelle määrätystä virkatehtävästä toimittaa jumalanpalvelus.

Uskonnonvapauteen vetoaminen X on pappisvihkimyksessä sitoutunut noudattamaan kirkon lakia ja järjestystä. X on valitessaan pappisviran käyttänyt henkilökohtaista uskonnonvapauttaan ja samalla asettunut kirkon valvontavallan alaisuuteen. Kirkkolaki tai kirkkojärjestys eivät sisällä säännöksiä, jotka oikeuttaisivat kirkon viran vastaanottaneen työntekijän jättämään virkaansa kuuluvia tehtäviä tai velvoitteita suorittamatta uskon- tai omantunnonvakaumuksen perusteella. Jumalanpalveluksen toimittaminen on kappalaisen virkaan liittyvä olennainen virkatehtävä, eikä kyse ole tässä yhteydessä kappalaisen osalta perustuslaissa turvatusta uskonnon harjoittamisesta. X:llä ei ole oikeutta omaan uskonnolliseen vakaumukseensa tai kirkolliskokouksen hyväksymään ponteen vedoten poiketa pappisvirkansa velvollisuuksista.

Työvuorolistan mukaisen virkatehtävän laillisuus Asiassa on riidatonta, että ennen helmikuuta 2007 Y:n seurakunnassa on työvuorolistaa laadittaessa noudatettu käytäntöä, jonka mukaan miespuolista ja naispuolista pappia ei määrätä vastoin heidän tahtoaan toimittamaan yhdessä jumalanpalvelusta. Samoin asiassa on riidatonta, että Y:n seurakunnan kirkkoherra ja luottamuselimet ovat tienneet kappalaisen virkaa täytettäessä, ettei X toimita jumalanpalvelusta yhdessä naispuolisen papin kanssa.

Valittaessa X kappalaisen virkaan hänen virkatehtäviään ei ole sovittu eikä voitukaan sopia siten, ettei hänellä olisi velvollisuutta toimittaa jumalanpalvelus yhdessä naispuolisen papin kanssa. Seurakunnan Papiston työnjakokirjan mukaan X:n virkatehtäviä ei myöskään ole määritelty siten, että hän toimittaisi jumalanpalveluksia vain niissä kirkoissa, joissa jumalanpalveluksen toimittaa yksi pappi, vaan hänen virkatehtäviinsä on kuulunut jumalanpalvelusten toimittaminen myös pääkirkossa, jossa pääsääntöisesti jumalanpalveluksen toimittaa kaksi pappia.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettu laki (tasa-arvolaki) kieltää välittömän ja välillisen syrjinnän sukupuolen perusteella. Työvuorojärjestelyt sukupuolen perusteella ovat jo itsessään tasa-arvolaissa kiellettyjä syrjiviä toimenpiteitä. Tasa-arvolain säätämisen yhteydessä lähdettiin siitä, että uskonnon harjoituksen sisältöön kuuluu kysymys papin sukupuolesta, jos kirkon oppi sitä edellyttää. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on hyväksytty naispappeus, joten tasa-arvolain säännökset tulevat näin ollen sovellettavaksi myös laadittaessa jumalanpalvelusten toimittamista koskevaa työvuorolistaa.

Kirkkoherra on useita kuukausia ennen kuin hän on laatinut työvuorolistan helmi-toukokuulle 2007 ilmoittanut laativansa jatkossa työvuorolistan piispainkokouksen selonteossa annettujen ohjeiden mukaisesti. Esitetyn selvityksen mukaan kirkkoherra on laatinut työvuorolistan siten, että työt jakautuvat mahdollisimman tasapuolisesti pappien kesken, ja että kullekin papille tulee vuorollaan jumalanpalveluksia, jotka hän toimittaa yhdessä toisen papin kanssa. Tämä vuorotteluperiaate johtaa siihen, että jokainen seurakunnan pappi kohtaa vuorotellen kaikki seurakunnan papit.

Työnantajan oikeuksiin kuuluu määrätä, miten virkatehtävät suoritetaan. Viranhaltija ei näin ollen voi oikeutetusti luottaa siihen, että työnantajan työvuorolistoja laatiessaan noudattama käytäntö jatkuu muuttumattomana. X:n virkatehtäviin on kuulunut jumalanpalveluksen toimittaminen kaikissa Vammalan seurakunnan kirkoissa. Työnantaja on muuttanut työvuorojen jakamisessa vakiintunutta käytäntöä piispainkokouksen annettua selonteon työyhteisöongelmien hoitamiseksi. Selonteon yhtenä tarkoituksena on yhtenäistää seurakuntien käytäntöjä työvuorolistojen laatimisessa. Työnantajan työvuorolistakäytännön muuttaminen on siten perustunut hyväksyttävään syyhyn.

X:llä ei ole ollut lakiin perustuvaa oikeutta vaatia työvuorojen jakamista aiemman käytännön mukaisesti eikä hän ole voinut myöskään kieltäytyä virkatehtävistään vedoten työvuorojen jakamista koskevaan aiempaan käytäntöön, vaan hän on ollut velvollinen noudattamaan työantajansa virkamääräyksiä. Sillä seikalla, että kirkkoherra ja seurakunnan luottamuselimet ovat kappalaisen virkaa täytettäessä tienneet X:n kieltäytyvän toimittamasta jumalanpalvelusta yhdessä naispuolisen papin kanssa, ei ole oikeudellista merkitystä tässä asiassa. X on tiennyt ja osannut varautua siihen, että työnantaja edellyttää piispainkokouksen vuoden 2006 selonteon jälkeen hänen olevan valmis toimittamaan jumalanpalveluksen seurakunnan kaikkien pappien kanssa. Työvuorolistan laatimisen tarkoituksena ei ole ollut pakottaa X toimittamaan jumalanpalvelus yhdessä naispuolisen papin kanssa vaan jakaa seurakunnan pappien työvuorot tasapuolisesti ja tasa-arvolain mukaisesti. Kirkkoherra ei ole työvuorolistaa laatiessaan eikä vt. kirkkoherra kieltäytyessään muuttamasta työvuorolistaa käyttänyt harkintavaltaansa muuhun kuin lainmukaisiin tarkoituksiin.

X:lle jumalanpalvelusten toimittamista koskevat virkamääräykset ovat laillisesti annettuja ja hän on ollut velvollinen noudattamaan niitä.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset X on tietoisesti vastoin työnantajan antamaa selkeää ja laillista määräystä kieltäytynyt kahdesti virkatehtävistään toimittaa jumalanpalvelus. Hän on seurakunnan viranhaltijana olevana pappina toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Tuomiokapituli on siten voinut määrätä kurinpitorangaistuksen.

Kurinpitorangaistusta määrättäessä on otettava huomioon toisaalta se, ettei X:ää ole aikaisemmin tuomittu kurinpitorangaistukseen, ja toisaalta se, että julkisen jumalanpalveluksen toimittaminen on papin erityinen velvollisuus. Lisäksi on otettava huomioon, että X ei ole piitannut esimiestensä ohjauksesta ja piispan huomautuksesta. X on menettelyllään aiheuttanut vakavia ristiriitoja työyhteisössään ja vaarantanut seurakunnan yhtenäisyyden. Hänen tekonsa ovat olleet tahallisia. Tekojen laatu ja tarkoituksellisuus huomioon ottaen X on voitu määrätä erotettavaksi myös pappisvirasta. Määrättyä kurinpitorangaistusta ei ole syytä alentaa. Tuomiokapitulin päätös ei ole lainvastainen.

2. Hallintosiassa kukin vastaa omista kuluistaan. X:n valitus on hallinto-oikeudessa hylätty. Tähän nähden ei ole kohtuutonta, että hän joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

1. Suomen perustuslaki 11 §
Kirkkolaki 5 luku 1 §, 7 luku 5 § 2 momentti, 17 a luku 3 §, 19 luku 2 § 3 momentti, 23 luku 8 § 1 ja 2 momentti, 9 § 1 momentti, 24 luku 4 § 1 ja 2 momentti sekä 25 luku 5 § 1 momentti
Kirkkojärjestys 2 luku 6 § 1 momentti, 5 luku 1 § 1 momentti ja 6 §, 6 luku 3 § 1, 2 ja 3 momentti sekä 18 luku 1 §
Hallintolaki 6 §, 27 §, 28 § 1 momentti 7 kohta ja 40 §

2. Hallintolaki 64 §
Hallintolainkäyttölaki 74 §
Kirkkolaki 24 luku 16 §

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Turun hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. X:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Turun hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, X:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila ja Anja Sahla. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.