9.6.2009 | Ennakkopäätökset | Korkein hallinto-oikeus

KHO:2009:52

Asiasanat: Patentti, Julkinen kirjoitus, Tutkimusraportti, Yhteistutkimusprojekti, Johtoryhmä, Rajattu henkilöpiiri, Julkaisemislupa, Todistustaakka
Tapausvuosi: 2009
Antopäivä: 9.6.2009
Diaarinumero: 3251/3/06
Taltio: 1453

Usean yrityksen ja muun tahon yhteistutkimusprojektin yhteydessä laadittu osaraportti ei ollut patenttilain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla julkinen kirjoitus, kun ei ollut osoitettu, että raportti olisi ollut rajoittamattoman henkilöpiirin saatavilla. Projektin tutkimustulosten esittäminen projektin johtoryhmälle ei tehnyt niistä julkisia kuten ei sekään, että tulokset olisi projektista tehdyn yhteistutkimussopimuksen mukaan saanut julkaista, kun ei ollut osoitettu, että julkaiseminen olisi todellisuudessa toteutunut.

Patenttilaki 2 § 2 momentti

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätös 11.9.2006 nro 2004/P/219

Asian aikaisempi käsittely

Patentti- ja rekisterihallitus on päätöksellään 30.9.2004 A Oy:n väitteen johdosta kumonnut B Oy:n, "Pinnoitettu puupohjainen levy ja menetelmä puupohjaisen levyn valmistamiseksi" -nimistä keksintöä koskevan patentin FI 110495. Väite perustui muun muassa seuraaviin asiakirjoihin:
D1 Tutkimustyön "Puun ja kestomuovien tartunnan parantaminen/kestomuovit puulevyjen pinnoitteina" osatutkimus 3:n "Laminointi kuumapuristimessa" loppuraportti, VTT/Rakennustekniikka, 30.5.1996, Espoo
D2 Tutkimustyön "Puun ja kestomuovien tartunnan parantaminen/kestomuovit puulevyjen pinnoitteina" yhteistutkimussopimus, 27.8.1993
D3 Muistio tutkimustyön Puun ja kestomuovien tartunnan parantaminen/kestomuovit puulevyjen pinnoitteina" johtoryhmän kokouksesta, 10.1.1996
D4 Kestomuovien tartunta, koetuloksia, liite 2, 17.11.1995
D5 JP-hakemusjulkaisun 07-223206 konekäännös
D6 SE 420695

Patentti- ja rekisterihallitus on päätöksensä perusteluissa viitannut patenttilain 25 §:n 1 momentin 1 kohtaan ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Väitteentekijän mukaan väitteenalaisen patentin kohteena olevat keksinnöt eivät eroa olennaisesti tunnetusta tekniikasta, jota kuvataan dokumenteissa D1, D6 ja esillä olevan patentin hakemuskäsittelyn aikana esiin tulleessa dokumentissa D5.

Väitteenalaisen keksinnön tarkoituksena on esittää pinnoitettu puupohjainen levy, jonka alustana oleva puulevy ei vaadi esikäsittelyä, mutta joka voidaan pinnoittaa monentyyppisillä kestomuovia sisältävillä pinnoitteilla, joiden pintakerros voidaan valita käyttövaatimuksien mukaan (sivu 2 rivi 16). Pinnoite saadaan aikaan liimaamalla polyamidikalvo reaktiivisen liimakerroksen avulla alustan pintaan ja kiinnittämällä polyamidikalvon päälle yksi tai useampi kestomuovikalvo.

Dokumentissa D1 esitetään puun pinnoittamiseen kestomuoveilla liittyvän tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksessa käytettiin kestomuovia olevan pinnoitekerroksen kiinnittämiseen puuhun sulamuovitekniikkaa ja liimaamista kuumapuristuksessa.

Sulamuovitekniikkaa koskevissa kokeissa pääasiallisin tutkimuksen kohde oli muovikalvo, jonka tartuntapintana oli polypropeeni. Kokeita tehtiin myös polyeteenillä ja polyamidilla sekä polyamidi/polyolefiini-kerroskalvoilla. Kun tutkimuksen loppupuolella alkoi näyttää ilmeiseltä, ettei sulamuovitekniikalla tartunta kestomuovien ja puun välillä johda toivottuun tulokseen, eikä tulosta pystytä puupintaa ja/tai kalvoa modifioimalla parantamaan, tehtiin alustavia kokeita kestomuovin liimauksesta puulevyn pintaan.

Liimaamalla kiinnitettävinä kestomuoveina kokeiltiin polypropeenikalvoa ja polyamidi/polypropeeni-kerroskalvon polypropeenipuolta. Kerroskalvon polyamidipuolen tartunnasta puulevyn pintaan liimalla ei ole esitetty koetuloksia ilmeisesti kokeiden alustavan luonteen johdosta. Dokumentin D1 perusteella voidaan kuitenkin pitää ilmeisenä, että kiinnitettäessä liimalla polyamidi/polypropeeni-kerroskalvon polyamidipuoli puulevyyn saadaan jopa parempia tuloksia tartuntalujuudessa kuin polypropeenipuolen liimauksessa, koska dokumentissa esitetään, että useat liimat tarttuvat polyamideihin kohtalaisen hyvin (sivu 14) ja polyolefiineihin erittäin huonosti (sivu 30).

Polyamidin kiinnittäminen puulevyyn jopa samojen reaktiivisten liimojen avulla kuin väitteenalaisen patentin vaatimuksessa 1 määritellään on esitetty dokumentissa D5 kuten hakijakin myöntää. Dokumentissa ei esitetä kuitenkaan toisen kestomuovikalvon käyttöä polyamidikalvon päällä.

Polyamidikalvon ja toisen sen päällä olevan kestomuovikalvon käyttö puulevyn päällä on sinänsä tunnettua dokumentista D1, jossa esitetään pinnoitteina kerrostettuja kalvoja, joissa polyolefiinikalvo on liimaamalla tai koekstruusiolla kiinnitetty polyamidikalvon päälle, joissa tosin polyamidikalvo on liitetty sulamuovitekniikalla eikä liimaamalla puulevyyn. Dokumentin D1 perusteella on alan ammattimiehelle kuitenkin ilmeistä käyttää monikerroksisten kestomuovikalvojen liittämiseen puulevyyn mieluummin liimausta kuin sulamuovitekniikkaa, koska liimauksessa on etuna se, ettei tapahdu delaminoitumista kuumapuristuksessa eikä kalvon erikoisominaisuuksien häviämistä, koska voidaan käyttää alhaisia liimauslämpötiloja (sivu 35).

Pyrittäessä saamaan aikaan pinnoitettu jäykkä puupohjainen levy, joka ei vaadi alustan esikäsittelyä, mutta joka voidaan pinnoittaa monentyyppisillä kestomuovia sisältävillä pinnoitteilla, katsotaan edellä esitetyn perusteella olevan alan ammattimiehelle ilmeistä liimata reaktiivisen liiman välityksellä alustan pintaan polyamidikalvo, jonka päällä on yksi tai useampi kestomuovikalvo. Väitteenalaisen patentin vaatimuksissa 1 ja 9 määriteltyjen keksintöjen ei katsota eroavan olennaisesti tunnetusta tekniikasta.

Epäitsenäisissä vaatimuksissa 2 ja 10 esitetyt sovellutusmuodot eivät eroa olennaisesti tunnetusta tekniikasta, koska alan ammattimiehelle on ilmeistä soveltaa liimaukseen sinänsä tunnettua ja yleisesti käytössä olevaa ratkaisua, jossa liimakerroksena käytetään käyttötarkoitukseen sopivalla liimalla impregnoitua liimakalvoa (dokumentti D6). Vaatimusten 2 ja 10 mukaisilla ratkaisuilla ei ole esitetty olevan mitään uutta ja yllättävää vaikutusta. Muissa epäitsenäisissä vaatimuksissa määriteltyjä ratkaisuja on pidettävä myös ammattimiehelle ilmeisinä toteutusvaihtoehtoina, joiden ei katsota eroavan olennaisesti tunnetusta tekniikasta.

Koska väitteentekijän esittämien väiteperustelujen nojalla patentissa 110495 ei esitetä tunnetusta tekniikasta patenttilain 2 §:n edellyttämällä tavalla eroavaa keksintöä, patentin pitäminen voimassa ei ole perusteltua, joten patentti kumotaan.

B Oy on valittanut päätöksestä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan ja ensisijaisesti vaatinut patentin pysyttämistä voimassa siinä muodossa, jossa se on myönnetty. Dokumentteja D1 ja D5 ei voida yhdistää siten, että saataisiin aikaan patentin FI 110495 itsenäisten vaatimusten esittämä kombinaatio. Mitään sellaista osoitinta, miksi dokumentit pitäisi yhdistää, ei ole. Dokumentista D5 ei tule esille liiman ja polyamidin kombinaatio. Dokumentin D5 mukaan ei ole olemassa mitään syytä siihen, että kestomuovikalvoja pitäisi kerrostaa. Dokumentissa D1 ei ole mitään sellaista tietoa, joka dokumenttiin D5 yhdistettynä tuottaisi patentissa FI 110495 esitetyn keksinnön. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut patentin pysyttämistä voimassa muutetussa muodossa ja esittänyt toissijaiset vaatimusasetelmat 1 ja 2.

A Oy on antanut valituksen johdosta selityksen ja muun ohella esittänyt, että monikerroksisten kalvojen käyttö on ollut hyvin tunnettua jo ennen patentin hakemispäivää esimerkiksi julkaisusta DE 4222832 ja D1. Koska sekä käytettävän liiman ja polyamidikalvon yhdistelmä että monikerroskalvojen, myös kestomuovimateriaalisten, käyttö on aiemmin tunnettua ei patenttivaatimuksissa ole esitetty mitään sellaista oleellisesti uutta, mikä ei olisi alan ammattimiehelle itsestään selvää esitetyn ongelman ratkaisemiseksi eli kestomuovipinnoitteen kiinnittämiseksi puumateriaalin pintaan. Kaikissa esitetyissä vaatimusasetelmissa itsenäisten vaatimusten asiasisältö ja määritelmät ovat samat ja niiden erot vain kielellisiä, joten vaihtoehtoisten vaatimusasetelmien mukaisilta ratkaisuilta puuttuu uutuus ja keksinnöllisyys samoin perustein kuin kumotun patentin vaatimuksilta.

Patentti- ja rekisterihallitus on antamassaan lausunnossa esittänyt, ettei sen päätöstä ole syytä muuttaa. Toissijaisista patenttivaatimusasetelmista lausunnossa on todettu, että vaatimusasetelmassa 1 patentin vaatimuksen 1 tunnusmerkkiosaa on muutettu siten, että polyamidikalvon päälle on liimattu ainakin yksi kestomuovikalvo. Kyseinen seikka ei erota vaatimuksen 1 mukaista pinnoitettua levyä olennaisesti tunnetusta tekniikasta, koska dokumentissa D1 esitetään kerroskalvo, jossa polyamidikalvon päälle on liimaamalla tai ekstruusiolla kiinnitetty polyolefiinikalvo, ja kerroskalvon polyamidipuolen kiinnittäminen liimalla vaatimuksen 1 mukaisesti puulevyyn on ilmeistä dokumenttien D1 ja D2 perusteella.

Vaatimusasetelmassa 2 vaatimuksen kohteena on pinnoitettu jäykkä puupohjainen levy, joka käsittää puumateriaalia olevan levymäisen alustan ja sen päällä polyamidikalvon, joka on liimattu fenolihartsiin perustuvan reaktiivisen liimakerroksen välityksellä alustan pintaan, tunnettu siitä, että polyamidikalvon päälle on liimattu fenolihartsiin perustuvalla liimakerroksella ainakin yksi kestomuovikalvo. Vaatimus 1 koskee täsmällisesti määriteltyä, selityksessä esimerkein kuvattua pinnoitettua levyä, joka on uusi. Dokumentissa D5 ei esitetä mahdollisten kalvojen ja liimojen joukosta kombinaationa nimenomaan polyamidikalvon kiinnittämistä fenolihartsilla puulevyyn, eikä dokumentissa D1 esitetä fenolihartsiin pohjautuvan liiman käyttöä liimattaessa polyamidikalvon päälle kestomuovikalvo. Fenolihartsin valinta liimaksi vaatimuksen 1 mukaisessa pinnoitetussa puupohjaisessa levyssä ei ole ilmeistä dokumenttien D1 ja D5 perusteella, joten vaatimusasetelman 2 vaatimuksessa 1 määritelty levy eroaa olennaisesti tunnetusta tekniikasta.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan ratkaisu

Valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen ja pysyttänyt Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen.

Valituslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Liitteillä D2 ja D3 sekä väitteen täydennyksellä (L 24) on tarkoitus täsmentää liitteen D4 sisältöä ja julkiseksituloa. Tutkimussopimus ja kokousmuistiot eivät ole julkisia asiakirjoja. Niistä tosin selviää, että tutkimustuloksia on lähetetty asianosaisille. Tutkimuksen johtoryhmä on kuitenkin rajattu, luottamuksellinen ryhmä eikä mikä tahansa ennalta rajoittamaton joukko, joten tutkimustulosten saattamista johtoryhmän tietoon ei voida pitää tulosten julkistamisena. Edellä mainittujen asiakirjojen mukaan tutkimustulokset on tarkoitus julkistaa tutkimuksen jälkeen ja asiasta saatetaan pitää julkistamisseminaari, mutta julkistetuista asioista, julkistamisen ajankohdasta ja seminaarista ei ole esitetty näyttöä. Täten ei ole osoitettu, että liite D4 olisi tullut julkiseksi ennen kysymyksessä olevan patentin hakemispäivää.

Patentin vaatimusten (VL 5) mukaan puulevyn päälle on reaktiivisen liiman avulla liimattu polyamidikalvo, jonka päällä on ainakin yksi kestomuovikalvo.

Toissijaisessa vaatimusasetelmassa 1 edellä mainitun kestomuovikalvon kiinnitystä on täsmennetty mainitsemalla, että se on liimattu polyamidikalvon päälle.

Toissijaisessa vaatimusasetelmassa 2 määrittelyä on edelleen täsmennetty mainitsemalla, että puulevyn päälle on fenolihartsiin perustuvan reaktiivisen liiman avulla liimattu polyamidikalvo, jonka päälle on liimattu fenolihartsiin perustuvalla liimalla ainakin yksi kestomuovikalvo.

Liitteen D5 mukaan (sivu 2/3) puuviilun/vanerin (paksuus 0,15-5 mm) pintaan on muun muassa fenolihartsiin, isosyanaattiin tai uretaanihartsiin perustuvan liiman avulla liimattu muun muassa polyamidikalvo (nylon sheet). Näin muodostetaan alustaa suojaava pinnoite. Tämä pinnoitettu levy eroaa patentin mukaisesta levystä siinä, että polyamidikalvon päällä ei ole kestomuovikalvoa.

Liitteen D1 mukaisessa tutkimuksessa on selvitetty ohuiden kalvomaisten kestomuovipinnoitteiden tarttuvuuden parantamista koivuvanerin pinnalla. Kokeissa käytettiin (sivu 14) pääasiassa sulamuovitekniikkaa ja keskityttiin polypropeenin käyttömahdollisuuksien tutkimiseen. Myös polyeteenin ja polyamidin käyttöä tutkittiin. Tutkittiin myös polyamidi-polypropeeniyhdistelmäkalvon liimaamista polypropeenipuolelta puulevyn pintaan (sivu 30). Selvitettäessä liiman käyttöä polypropeenikalvon kiinnittämisessä puulevyn pintaan (sivu 35-36) havaittiin, että liimaamalla voidaan kerrostettujen rakenteiden edut hyödyntää paremmin pinnoitekalvossa, kun kalvoihin saadaan haluttuja ominaisuuksia liittämällä ohuita, erikoisominaisuuden omaavia kalvoja yhteen. Täten kiinnittäminen liimalla näytti tarjoavan parhaan etenemistien pyrittäessä käyttämään polyolefiinejä puulevyn pinnoitteina. Kerroskalvon polyamidipuolen liimaamisesta puulevyn pintaan ei ole esitetty koetuloksia.

Täten liitteen D1 perusteella monikerroksisen kestomuovikalvon liittäminen puulevyn pintaan liimaamalla on ennestään tunnettua.

Yhteenvetona todetaan, että patentin selityksen (sivu 6) mukaan polyamidikalvon ja muun kestomuovikalvon laminaatit ovat valmiita kaupallisia tuotteita. Lisäksi liitteessä D1 on käytetty kerrostettuja kalvoja, joissa polyolefiini on liimaamalla tai koekstruusiolla kiinnitetty polyamidikalvoon (sivu 14). Liitteestä D5 on tunnettua päällystää puutuote polyamidikalvolla käyttäen patentissa mainittua liimaa.

Valituslautakunta katsoo, että laajimman patenttivaatimuksen 1 mukaista tuotetta ei voi pitää keksinnöllisenä, koska polyamidin laminaatit kestomuovien kanssa ovat hyvin tunnettuja. Sellaisen käyttäminen pelkän polyamidikerroksen tilalla ei ole keksinnöllistä.

Valituslautakunta katsoo edelleen, että toissijaisen vaatimusasetelman 1 vaatimusta 1 ei voida pitää keksinnöllisenä, koska sellaiset kerrostetut kalvot ovat tunnettuja, joissa polyamidikalvon päälle on liimattu ainakin yksi kestomuovikalvo, ja alan ammattihenkilölle on ilmeistä käyttää polyamidikalvon tilalla mainitunlaista kalvoa.

Toissijaisen vaatimusasetelman 2 vaatimuksessa 1 käytettäväksi liimaksi on esitetty vain fenolihartsiin perustuva liima. Tämä liima on patentin vaatimuksissa esitetty tasavertaisena muiden liimojen kanssa eikä sen valintaan ole esitetty mitään erityisiä syitä myöskään patentin selityksessä. Kuten edeltä ilmenee (D5), tätä liimaa on käytetty polyamidin liimaamiseen puun pintaan, joten ei ole mitenkään yllättävää käyttää sitä tähän tarkoitukseen.

Patenttivaatimuksissa on esitetty myös menetelmä levyn pinnoittamiseksi. Menetelmä sinänsä ei sisällä mitään keksinnöllistä, koska pinnoittamisessa ei ole oikeastaan muita vaihtoehtoja kuin kiinnittää pinnoite pinnoitettavan kappaleen pintaan kerros kerrallaan tai kiinnittää valmis monikerroksinen pinnoite. Se, että kiinnitys tapahtuu liimaamalla, ei tee menetelmästä keksinnöllistä.

Täten valitus ei vaihtoehtoisista patenttivaatimuksista huolimatta anna aihetta Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen kumoamiseen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B Oy on valituksessaan vaatinut, että mikäli aukotonta selvitystä julkaisun D1 julkisuudesta ei saada, tulee D1:n käyttö estemateriaalina hylätä ja patentti pysyttää voimassa alkuperäisessä muodossaan. Mikäli D1 olisi julkinen aiemmin esitetyn toissijaisen vaatimusasetelman 2 tuotevaatimukset tulee hyväksyä, koska vaadittava keksinnöllisyystaso on saavutettu. Vaihtoehtoisesti tulisi hyväksyä vaatimusasetelma 3, joka on laadittu pitäen lähimpänä tekniikan tasona julkaisua D1. Lisäksi esitetään vielä vaatimusasetelma 4, jonka suojapiiri kaikessa suppeudessaan täyttää ankarimmankin keksinnöllisyyden vaatimuksen ja yhtiö vaatiikin, että vähintäänkin vaatimusasetelma 4 tulee hyväksyä.

Patentin haltija on saanut tiedon siitä, että esteeksi esitetty julkaisu D1 ei ole ollut julkinen patentin hakemispäivänä. Julkaisu ei löydy Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n julkaisurekisteristä eikä se ole saatavissa, mikä VTT:n Tietopalvelun mukaan viittaa siihen, että julkaisu on luottamuksellinen.

Hakemuskäsittelyn aikana lähimpänä tekniikan tasona käytettiin julkaisua D5, koska muita asiaan läheisesti liittyviä julkaisuita ei ollut tiedossa. Nyt kuitenkin on tullut esille julkaisu D1 (mikäli se olisi julkinen), joka edustaa lähintä tekniikan tasoa, koska se liittyy puulevykomposiitteihin ja siinä etsitään ratkaisua kestomuovikalvon, erityisesti polyolefiinikalvon, kiinnittämiseksi puulevyn pintaan. Liimaus on sulamuovitekniikan ohessa liittämisessä käytetty tekniikka. Julkaisusta D1 tulee tunnetuksi se, että puulevyn pinnalle on liimaamalla kiinnitetty muovikalvo, jossa on kaksi toisiinsa kiinnitettyä kerrosta.

Ne vaatimuksen 1 piirteet, jotka eivät käy ilmi julkaisusta D1, ovat:
- puumateriaalia olevan alustan pinnalle kiinnitettävä kalvo on polyamidia,
- alustan ja polyamidikalvon yhteen liimaamisessa käytetty liima on fenolihartsiin perustuva reaktiivinen liimakerros,
- polyamidikalvon päälle on liimaamalla kiinnitetty kestomuovikalvo ja
- polyamidikalvon ja kestomuovikalvon yhteen liimaamisessa käytetty liima on fenolihartsiin perustuva reaktiivinen liimakerros.

Tekninen ongelma on, että useat kestomuovikalvot, erityisesti polyolefiinikalvot, eivät kiinnity ollenkaan tai eivät kiinnity hyvin puumateriaalia olevan alustan pinnalle. Ongelma on patentin esittämässä keksinnössä ratkaistu siten, että käyttämällä fenolihartsiin perustuvaa reaktiivista liimakerrosta liimaamiseen ja polyamidikalvoa puumateriaalia olevan alustan ja kestomuovikalvon välissä, saavutetaan kestomuovikalvon, erityisesti polyolefiinikalvon, hyvä kiinnittyvyys.

Julkaisusta D5 pitäisi siis löytyä ratkaisu siihen ongelmaan, jonka vaatimuksen 1 tekniikan tasosta poikkeavat piirteet ratkaisevat, toisin sanoen miten kestomuovikalvo saadaan kiinnittymään hyvin puumateriaalista olevan alustan pinnalle.

Julkaisu D5 ei käsittele samaa ongelmaa kuin edellä on esitetty, vaan siinä liimojen valinta on tehty sen mukaan, mistä liimoista tulee kuivuessaan läpinäkyviä, koska koristeellisen efektin pitää näkyä liiman ja muovikalvon läpi. Alan ammattimies ei todellisuudessa olisi päätynyt käyttämään julkaisun tietoja, koska ratkaistava ongelma on täysin eri kuin nyt puheena olevassa keksinnässä. On täysin jälkikäteispäättelyä, että alan ammattimies valitsisi julkaisun D5 perusteella kestomuovikalvon alle tulevaksi kerrokseksi polyamidikalvon ja liimaksi fenolihartsipohjaisen liiman. Jälkikäteispäättely on helppo huomata sen perusteella, että julkaisusta D5 voisi yhtä hyvin valita kombinaation vinyyliasetaattiin perustuva liima ja polypropeenikalvo, joiden yhdistelmä julkaisun D1 mukaan on täysin toimimaton.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta on lausunnossaan todennut näyttävän siltä, että julkaisun D1 tulemista julkiseksi ennen patentin hakemispäivää voidaan epäillä.

Jos julkaisu D1 oletetaan julkiseksi, niin siitä ja julkaisusta DE 4222832 tunnetaan puupinnan päällystäminen monikerroksisella muovikalvolla. DE-julkaisun mukaan puun pinnalle liimataan (4) polyamidikerros (vaatimus 14), jonka päälle on liimattu (vaatimus 2) kestomuovikerros. Julkaisun Dl perusteella monikerroksisen muovikalvon polyamidipuolen liimaaminen puun pinnalle on varsin ilmeistä. Täten ainakin DE-julkaisun perusteella on tunnettua liimata puun pinnalle kerrosmuovikalvo, jonka polyamidipuoli on puuhun päin ja kestomuovikerros päällimmäisenä. Täten vaatimusasetelmissa 2-4 erona tunnettuun tekniikkaan nähden on korkeitaan käytetty liima.

Julkaisussa D5 on eräänä liimana polyamidin liimaamiseksi puuhun mainittu fenolihartsiin perustuva liima. Alan ammattihenkilölle on varsin ilmeistä kokeilla julkaisussa D5 pitäviksi havaittuja liimoja myös vaatimusasetelmien 2-4 mukaisissa tapauksissa, joten kyseessä ei ole aikaisemin tunnetusta olennaisesti eroava keksintö, vaan alan ammattihenkilön tekniseen taitamiseen kuuluva tunnetun tekniikan soveltaminen.

A Oy on selityksessään vaatinut, että kaikki esitetyt patenttivaatimusasetelmat hylätään uutuuden ja keksinnöllisyyden puuttumisen vuoksi ja valituslautakunnan päätös pidetään voimassa.

Julkaisun D2 etusivulta käy ilmi julkaisuun D1 johtaneen tutkimuksen johtoryhmä. Tutkimusryhmä käsitti suuren osan niistä yrityksistä ja yhteisöistä, jotka Suomessa ovat kiinnostuneita tästä tekniikan alasta. Julkaisu D1 on päivätty 30.5.1996. Julkaisusta D2 käy puolestaan ilmi, että tutkimuksen osaraportit ja niiden yhteenvedot jaetaan sopijaosapuolille välittömästi niiden valmistuttua. Tutkimuksen yhteenveto julkistetaan johtoryhmän päättämällä tavalla ja tutkimuksen tulokset ovat vapaasti hyödynnettävissä. Julkaisussa D3 on selkeästi mainittu, että tutkimuksen tulokset voidaan julkaista. Tutkimuksen tulokset ja osaraportit ovat siten olleet varsin laajan joukon hallussa. Mitään edellytyksiä niiden salassapidolle ei ole ollut, koska siitä, että tutkimustulokset voidaan julkaista, oli yksiselitteisesti sovittu. Jo yhteistutkimussopimuksessa D2 on mainittu, että tutkimuksen tulokset ovat osapuolten vapaasti hyödynnettävissä. Tämä hyödyntäminen koskee tietenkin myös julkistamista. Tutkimuksen suoritti VTT yhdessä Tampereen teknillisen korkeakoulun kanssa. Tutkimuksen suorittajina ja raporttien laatijoina toimi useita tutkijoita, kuten julkaisun D1 etusivulta ja julkaisun D2 sivulta 2 käy ilmi.

Koska akateemisen tutkimuksen nimenomaisena tarkoituksena on tuottaa julkaistavaa tietoa, ainakin varsinaisen tutkimuksen tehneillä tutkijoilla on ollut intresseissään kertoa tutkimuksen tuloksista kysyttäessä myös tutkimusryhmän ulkopuolisille. Tälle ei myöskään ole ollut mitään estettä. Kaikki tutkimuksen aikana kerääntynyt tieto on ollut myös muiden osapuolten vapaasti edelleen siirrettävissä. Niinpä tieto tutkimuksesta on ollut olemassa 1996 ja kaikki sen sisältämä tieto on ollut rajoittamattoman joukon saatavilla loppuraportin julkaisemisen jälkeen, koska lisätietoa on voinut saada tutkimusryhmässä mukana olleilta. Julkaisujen liittämistä VTT:n julkaisuluetteloon ei vaadita eikä rekisterin ilmoiteta olevan aukoton. Siten julkaisun puuttuminen rekisteristä ei kerro mitään.

Vaatimuksen 1 kaikki elementit on esitetty liitteessä D4: pinnoitettu jäykkä puupohjainen levy, joka käsittää puumateriaalia olevan levymäisen alustan ja sen päällä polyamidikalvon (Walkitherm P610 -kalvon PA-puoli), joka on liimattu polyuretaaniliimaan (Adecote 857LU, Novaflex NK42) perustuvan reaktiivisen liimakerroksen välityksellä alustan pintaan. Lisäksi dokumentista D4 käy ilmi, että polyamidikalvon päällä on kestomuovikalvo (Walkitherm P610 -kalvon PP-puoli). Käytetyn liimausmenetelmän on puolestaan oltava vaatimuksen 9 mukainen. Kumotun patentin vaatimuksissa 1 ja 9 esitetty ratkaisu ei siis ole uusi.

DE 4222832 kuvaa monikerroskalvon, jossa kalvon kerrokset on kiinnitetty liimalla toisiinsa ja joka on kiinnitettävissä termoplastisella liimalla muun muassa puuosiin. Puuta vasten liimattava kerros voi olla polyamidia. Julkaisusta D1 käy ilmi useiden erilaisten monikerroskalvojen kiinnittäminen puuhun ja myös reaktiivisten liimojen käyttö. Näistä julkaisuista on siis tullut tunnetuksi monikerroskalvojen liimaaminen puuhun ja reaktiivisten liimojen käyttö kalvojen liimauksessa. Sopivan liiman valitseminen patentin nro 110495 ongelman ratkaisemiseksi on näiden julkaisujen perusteella itsestään selvää.

Julkaisusta D5 tunnetaan polyamidikalvon liimaaminen reaktiivisella liimalla puupintaan. Yksi liimavaihtoehto on fenolihartsiliima. Niinpä polyamidin liimaaminen puupintaan fenolihartsiliimalla on tunnettua. Koska myös monikerroskalvojen liimaaminen puupintaan on tunnettu (D1), niin on varsin itsestään selvää valita kalvon polyamidipuoli asetettavaksi puupintaa vasten koska julkaisussa D5 selvästi esitetään tällainen toimiva ratkaisu.

Julkaisusta DE 4222832 käy ilmi monikerroskalvon liimaaminen puuhun polyamidikerroksen ollessa puuta kohti. Julkaisussa D5 on esitetty polyamidin liimaaminen reaktiivisella liimalla puupintaan. Näiden julkaisujen yhdistelmä johtaa suoraan itsenäisten vaatimusten mukaiseen ratkaisuun.

Kumotun patentin vaatimusten 1 ja 9 mukaan puupinnalle on liimattu reaktiivisen liiman avulla kalvo, jossa polyamidikalvon päällä on kestomuovikalvo. Edellä olevan perusteella tämä on itsestään selvää useidenkin julkaisuyhdistelmien perusteella.

Toissijaisessa vaatimusasetelmassa 1 itsenäisten vaatimusten 1 ja 7 lisämääritteenä on, että kestomuovikalvo on liimattu polyamidikerroksen päälle. Vaatimusasetelma on patenttilain 13 §:n vastainen. Hakemuksen perusasiakirjoissa ei ole esitetty kestomuovikalvon liimaamista polyamidin päälle millään muulla kuin reaktiivisella liimalla. Patenttivaatimus käsittää siten suoritusmuodon, jota ei perusasiakirjoissa ole esitetty. Lisäksi kalvokerrosten, myös polyamidin ja kestomuovin, liimaaminen toisiinsa on tunnettua julkaisusta DE 4222832.

Valitusasiakirjoista ei käy täsmällisesti ilmi, mitä toissijaisen vaatimusasetelman 2 pitäisi käsittää. Kuuluuko siihen vain tuotevaatimukset 1-6 vai myös menetelmävaatimukset jostain aikaisemmasta vaatimusasetelmasta? Se on patenttilain 8 §:n vastainen, koska ei käy selvästi ilmi mihin yksinoikeutta haetaan. Kalvojen liimaaminen toisiinsa on jo tunnettua julkaisusta DE 4222832. Patentissa ei esitetä mitään sellaista, minkä takia juuri fenolihartsilla toisiinsa liimattujen kalvojen käyttäminen muulla tavoin toisiinsa liitettyjen tai muulla liimalla tietettyjen kalvojen sijasta ratkaisisi keksinnön kohteena olevan ongelman, ei fenolihartsin valitseminen ole keksinnöllistä

Vaatimusasetelmassa 3 on edelleen täsmennetty, että molemmat liimaukset tehdään fenolihartsilla. Koska polyamidin liimaaminen puupintaan fenolihartsilla on tunnettua julkaisusta D5 ja kerrosten liimaaminen toisiinsa on sinänsä tunnettua, ei juuri tämän liiman käyttäminen ole keksinnöllistä. Patentista ei edelleenkään käy ilmi, mikä sellainen ongelma juuri fenolihartsiliiman käytöllä ratkaistaan, että sen käyttö olisi muiden reaktiivisten liimojen käyttöön nähden keksinnöllistä. Niinpä mitään perusteita vaatimusasetelmassa esitetyn ratkaisun keksinnöllisyydelle ei ole esitetty. Vaatimusasetelma ei kuvaa mitään tunnetuista ratkaisuista olennaisesti eroavaa.

Vaatimusasetelmassa 4 on itsenäistä vaatimusta 1 edelleen täsmennetty niin, että polyamidikalvon päälle liimataan polyolefiinikalvo. Julkaisussa DE 422832 päällikerroksena voi olla polypropeenikalvo. Polypropeeni on polyolefiini, joten tässäkään vaatimusasetelmassa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä ei jo sellaisenaan kävisi ilmi esitetyistä viitejulkaisuista. Polyolefiinin käyttämiselle tässä kerroksessa ei ole myöskään esitetty mitään keksinnöllistä perustetta. Vaatimuksen suppeus ei ole patentoitavuuden kriteeri. Koska mistään ei käy ilmi, että juuri tämä suoritusmuoto ratkaisisi jollain erityiseltä tavalla keksinnön kohteena olevan ongelman, vaatimuksessa ei ole esitetty mitään tunnettuun tekniikkaan nähden olennaisesti eroavaa.

B Oy on vastaselityksessään toistanut valituksessaan esittämänsä vaatimukset painottaen sitä, että dokumentin D1 sisällön julkiseksi tulosta ei ole saatu todisteita. Näin ollen ensisijaisesti patentti tulisi pysyttää voimassa sen alkuperäisessä muodossa.

Julkaisu DE 4222832 ei kuulu alkuperäiseen väiteaineistoon. Valituslautakunta ei ole ratkaisussaan ottanut kantaa julkaisuun DE 4222832. Julkaisu DE 4222832 on esitetty vasta valitusvaiheessa ja tosiasiallisesti tämä vastaselitys on ensimmäinen kerta, jolloin patentin haltija voi ottaa kantaa kysymyksessä olevaan julkaisuun. Ainoastaan patentin haltija on valittanut päätöksestä ja väitteentekijä on pelkästään asemansa vuoksi osallisena valitusprosessissa. Tämänkään vuoksi väitteentekijä ei voi esittää uutta aineistoa. Edellä mainituilla syillä DE 4222832 tulisi hylätä käsittelyaineistosta. Toissijaisesti asian käsittely tulisi siirtää takaisin Patentti- ja rekisterihallitukseen. Tälle vaihtoehdolle ei kuitenkaan näyttäisi olevan perusteita, koska julkaisu DE 4222832 ei ole keksinnön suhteen relevantti.

A Oy:n selityksessä mainittuja suomalaisia alan ammattimiehiä ei voi pitää laajuudeltaan merkittävänä ryhmänä verrattuna kaikkiin alalla toimiviin ihmisiin - alan ammattimiesten ryhmä ei ole maantieteellisesti rajattu. Näin ollen väitteentekijällä ei ole perusteita vedota siihen, että dokumentista D1 ilmenevät tulokset olisivat tulleet julkisiksi edellä mainitulla tavalla. Aie julkaista tuloksia ei riitä siihen, että tulokset olisivat julkisia. Väitteen tekijä ei ole pystynyt todistamaan, että tuloksia olisi todellisuudessa julkaistu ja että ne olisivat olleet julkisesti saatavilla. Dokumentti D1 ei kuulu tekniikan tasoon ja pitää jättää huomiotta valituksen käsittelyn yhteydessä.

Dokumentista D4 eivät käy esille ne seikat, joita väitteentekijä selostaa siinä olevan. Lisäksi väitteen tekijä ei ole pystynyt osoittamaan, että tulokset olisi julkaistu.

Jotta julkaisujen D1 ja DE 4222832 yhdistelmää voitaisiin käyttää keksinnöllisyyden esteenä, kummankin julkaisun pitäisi olla ollut julkinen ennen patentin Fl 110495 tekemispäivää. Koska D1 ei ole ollut julkinen edellä mainittuna päivänä, julkaisujen yhdistämistä ei voida tehdä.

Patentinhaltija on esittänyt valituksessaan julkaisuja D1 ja D5 koskevan keksinnöllisyystarkastelun päätyen täysin erilaiseen johtopäätökseen kuin väitteentekijä. Patentin haltijan keksinnöllisyystarkastelu noudattelee sitä linjaa, joka on yleisesti hyväksytty käytettäväksi keksinnöllisyystarkastelussa. Koska dokumentti D1 ei ole tullut julkiseksi, sitä ei voi käyttää keksinnöllisyyden arvioinnissa ja näin ollen ei myöskään voida esittää julkaisuitten D1 ja D5 kombinaatiota.

Julkaisu DE 4222832 ei ole relevantti keksinnön suhteen. Väitteen tekijä ei ole myöskään esittänyt, miten D5 ja DE 4222832 tulisi yhdistää keksinnöllisyyden esteeksi ja mitä vaatimusten piirteitä kustakin julkaisusta löytyy.

Väitteen tekijä ei ole esittänyt vakuuttavaa linjaa sille, mitä julkaisuja yhdistämällä saadaan aikaan keksinnöllisyyden este. Pelkät heitot siihen suuntaan, että vaatimusten sisältö on itsestään selvä, eivät riitä. Koska pätevää ongelma-ratkaisu -periaatteeseen perustuvaa tarkastelua ei ole esitetty, voidaan katsoa, että väitteentekijä on epäonnistunut näyttämään, että vaatimuksissa ei olisi olennaista eroa. Koska myöskään uutuuden estettä ei ole pystytty osoittamaan, kaikki esitetyt vaatimusasetelmat täyttävät patentoitavuuden kriteerit.

Merkittiin , että korkein hallinto-oikeuden käytettävissä on ollut Teknologian kehittämiskeskuksen (Tekes) 6.7.1994 päivätty tutkimusrahoituspäätös. Korkein hallinto-oikeus on varannut A Oy:lle tilaisuuden antaa selityksensä B Oy:n vastaselityksen sekä mainitun tutkimusrahoituspäätöksen johdosta sekä lisäselvitystä asiassa esille tuomansa osatutkimusraportin D1 julkiseksitulosta.

A Oy on selityksessään esittänyt yhteistutkimussopimuksesta D2 käyvän ilmi, että tutkimusta aloitettaessa on ollut tarkoitus julkaista tutkimuksen tulokset. Vaikka sopimuksen voimassaolo on päättynyt 15.12.1993, tutkimusta on jatkettu. Koska mitään tietoa myöhemmin tehdystä salassapitosopimuksesta ei ole, tutkimuksessa syntyvä tieto on julkista, jollei salassapitosopimuksen olemassaoloa pystytä osoittamaan.

Tutkimustulokset joihin yhtiö on viitannut, ovat olleet tunnetun tutkimuslaitoksen hallussa. Tietoja raportista on voinut kuka tahansa saada tutkimuksen tekijöiltä esimerkiksi pyytämällä kopioita tutkimusraportista tai väliraporteista. Julkaisun julkiseksituloa arvioitaessa ei ole olennaista se, onko julkaisun olemassaolo laajalti tiedossa, vaan se, että onko julkaisu ollut kenen tahansa saatavissa ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tai mahdollista prioriteettipäivää. Alkuperäisen tutkimussopimuksen (D2) mukaan on selvää, että tutkimuksen tarkoituksena on nimenomaan tiedon hankkiminen ja tutkimuksella saadun tiedon levittäminen mahdollisimman laajalti. Tässä sopimuksessa D2 esitetyn on katsottava pätevän myös sopimuksen voimassaoloajan saman tutkimuksen piirissä esille tulleeseen tietoon, koska mitään muuta sopimusta tai selvitystä asiassa ei ole esitetty.

Tutkimuksen aihepiiristä ei ole järjestetty seminaaria eikä osatutkimusraporttia D1 ole erikseen julkaistu. Se on kuitenkin ollut saatavilla tutkimuksen tekijöiltä ja jaettu tutkimuksessa osallisena olleille yhteisöille ja yrityksille. Kuten edellä on esitetty, oleellista ei ole onko asiakirja varsinaisesti julkaistu, vaan se, onko se ollut kenen tahansa saatavilla pyydettäessä. Koska tutkimuksen tarkoituksena on ollut tiedon levittäminen, on selvää, että tutkimustulokset ovat olleet rajoittamattoman joukon saatavilla pyydettäessä. Siten vaatimukset julkisuudesta täyttyvät.

Edellä oleva perustuu pääosin Euroopan patenttiviraston päätökseen T 611/95, joka käsittelee julkisen tutkimuslaitoksen hallussa olevan tiedon julkisuutta.

Edelleen on huomattava, että julkiseksi tiedoksi on katsottu se, mikä on tullut tunnetuksi suurelle osalle alan ammattilaisia. Kun tutkimusprojektin osallisina ovat olleet lähes kaikki Suomessa toimivat yritykset ja yhteisöt, joiden toimialaan puun ja polymeerikalvojen yhdistäminen voi kuulua, ja tutkimusraportit osaraportteineen on jaettu kaikille osallisille, voidaan katsoa, että tutkimuksessa saatu tieto on ollut käytännössä kaikkien alalla toimivien ja asiasta kiinnostuneiden tiedossa. Siten varsinaista julkistamista ei ole Suomen osalta edes tarvittu.

B Oy on vastaselityksessään toistanut aiemmat vaatimuksensa ja esittänyt, että patentti tulisi ensisijaisesti pysyttää voimassa alkuperäisessä muodossaan.

Tutkimusrahoituspäätöksessä todetaan: "tutkimustyön tulokset ovat julkisia, ellei toisin ole nimenomaisesti sovittu. Tavoitteena on tulosten tehokas ja laaja-alainen hyödyntäminen kotimaisessa teollisuudessa. Tutkimustyön tuloksiin liittyvät immateriaalioikeudet, kuten patentti- ja tekijänoikeus kuuluvat tutkimustyön suorittajalle (laitokselle) tai sille, jota asianomaisten lakien ja tutkimustyön suorittajan soveltaman sopimuskäytännön mukaisesti on pidettävä oikeudenhaltijana. Tulosten käyttöoikeuksia on kuitenkin tarjottava ensisijaisesti kotimaisille yrityksille."

Näyttäisi siltä, että tässä tapauksessa julkisuudesta on päätetty toisin kuin väitteentekijä esittää, koska raportit on varustettu sanoilla "Vain rahoittajayhtiöille". Tämä onkin luonnollista, koska tutkimusrahoituspäätöksessä mainitaan myös patenttioikeudet. Jotta patenttia voitaisiin hakea, tutkimustulokset on pidettävä salassa siten, että ne eivät muodostu esteeksi patenttihakemukselle. Oletettavaa siis on, että tuloksia on pidetty salaisina ainakin niin kauan, että päätös siitä, haetaanko patenttia vai ei, on voitu tehdä. Siten väitteentekijän spekulaatio siitä, että tietoja raportista on voinut kuka tahansa saada tutkimuksen tekijöiltä, tuntuu kummalliselta. Väitteentekijä ei edelleenkään ole pystynyt esittämään, mitä tuloksia on julkaistu ja milloin. Sen, joka esittää tekniikan tason tiedon esteeksi patenttihakemukselle, pitää voida osoittaa, että tieto on ollut julkiseksi saatavilla. Tämä edellyttää konkreettista tietoa asiasta, pelkkä asialla spekulointi ei riitä."

Kysymys on suomalaisesta tutkimushankkeesta, jolloin asian tietoonsa saaneiden ammattimiesten lukumäärä ei ole suuri verrattuna ammattimiesten lukumäärään maailmanlaajuisesti. Ainakaan patentinhaltija ei tunne sellaista linjausta, jonka mukaan ammattimiehet tulisi laskea joltain tietyltä maantieteelliseltä alueelta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätöksen lopputulosta, jolla on pysytetty Patentti- ja rekisterihallituksen päätös patentin FI 110495 kumoamisesta, ei muuteta.

Perustelut

Sovellettava oikeusohje

Patentti myönnetään patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Tunnetuksi katsotaan pykälän 2 momentin mukaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Yhteispohjoismaisessa esityksessä patenttilaiksi NU 1963:6 kirjoituksen on katsottu tulevan julkiseksi, jos rajoittamattomalla ihmisjoukolla on mahdollisuus tutustua siihen, esimerkiksi ostaa kaupasta tai lainata kirjoitus taikka lukea sitä kirjastossa tai museossa. Jos se sitä vastoin on käytettävissä vain tietyssä yrityksessä ilman, että ulkopuolisilla on mahdollisuutta tutustua siihen, kirjoitusta ei yleensä voida katsoa julkiseksi siitä huolimatta, että sitä on monistettukin. Erikoistapauksissa, esimerkiksi kun on kysymys yrityksestä, jossa työntekijöiden määrä tai vaihtuvuus on suuri, saattavat olosuhteet kuitenkin olla sellaiset, että kirjoitus on katsottava julkiseksi. Kirjoitusta ei ole pidettävä julkisena, jos se on ollut vain tietyssä suhteessa keksijään tai patentinhakijaan olevan henkilöpiirin saatavilla riippumatta siitä, että kysymyksessä oleva henkilöpiiri sinänsä on laaja. Tällaista kirjoitusta ei tee julkiseksi esimerkiksi se, että keksijä on kääntynyt jonkun yksittäisen henkilön puoleen keksinnön myymiseksi tai rahoittamiseksi. Keksinnön paljastavan tavaran myynti vapailla markkinoilla tekee keksinnöstä julkisen ja sama koskee yksittäisiä myyntitapahtumia, jollei ostaja ole tietyssä luottamussuhteessa myyjään tai jos he ovat solmineet salassapitosopimuksen.

Asiakirjojen D1 ja D4 julkisuus

B Oy:n patentin FI 110495 pysyttämisen esteiksi esitetyt dokumentit D1 ja D4 liittyvät yhteistutkimushankkeeseen "Puun ja kestomuovin tartunnan parantaminen/kestomuovit puulevyjen pinnoitteina". Asiassa on myös esitetty dokumentti D2, joka on hanketta koskeva yhteistutkimussopimus, jonka Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT), Tampereen teknillinen korkeakoulu ja neljä yhtiötä ovat tehneet 27.8.1993. Projektin johtoryhmässä on ollut seitsemän eri yhtiön, Teknologiaohjelmien, VTT:n ja Tekesin edustajat.

Tutkimustulosten julkistamisesta on sovittu, että osaraportit ja yhteenveto jaetaan sopijapuolille välittömästi niiden valmistuttua. Tutkimuksen yhteenveto julkistetaan johtoryhmän päättämällä tavalla. Sopimuksessa on viitattu VTT:n yleisiin sopimusehtoihin, joiden mukaan sopijapuolet sitoutuvat pitämään salassa toimeksiannon suorituksen yhteydessä toiselta sopijapuolelta saadut luottamukselliset tiedot sekä liike- ja ammattisalaisuudet. VTT:llä ei ole oikeutta - mainonnassa käytettyjen tietojen todentamista lukuun ottamatta - luovuttaa toimeksiannon tuloksia kolmannelle osapuolelle ilman toimeksiantajan kirjallista suostumusta.

Mainittua yhteistutkimushanketta koskevaan Tekesin 6.7.1994 päivättyyn tutkimusrahoituspäätökseen on liitetty tutkimusrahoituksen yleiset ehdot 20.1.1994. Näissä lausutaan, että "tutkimustyön tulokset ovat julkisia, ellei toisin ole nimenomaisesti sovittu".

Dokumentti D4 on 20.11.1995 päivätty kokousmuisto liitteineen. Muistiossa ei ole lausuttu mitään tulosten julkaisemisesta Se on siinä olevan jakelulistan mukaan lähetetty kokouksen osanottajille, projektiryhmän poissaolleille jäsenille ja johtoryhmän teollisuusjäsenille.

Asiassa myös esitetyn kokousmuistion D3, joka on päivätty 10.1.1996, mukaan on sovitettu, että tutkimuksen tulokset voidaan julkaista, sekä keskusteltu seminaarin järjestämisestä tutkimuksen aihepiiristä. Muistion mukaan johtoryhmä katsoi projektin tulleen suoritetuksi. Muistio on jakelulistan mukaan toimitettu johtoryhmän jäsenille ja kokouksen osanottajille. A Oy on ilmoittanut, ettei suunniteltua seminaaria ole koskaan pidetty.

Osatutkimusraportti D1 "Puun ja kestomuovien tartunnan parantaminen/kestomuovit puulevyjen pinnoitteina" osatutkimus 3 "Laminointi kuumapuristimessa", on päivätty 30.5.1996. A Oy on ilmoittanut, ettei osatutkimusraporttia D1 ole erikseen julkaistu.

Osatutkimusraportti D1 on A Oy:n esittämän mukaan ollut julkinen silloin kun patenttia FI 110495 haettiin, koska tutkimustulokset on ollut tarkoitus julkaista eikä tulosten salassapidosta ollut sovittu. Tutkimustulokset ovat olleet tunnetun tutkimuslaitoksen hallussa ja saatavilla myös tutkimuksen tekijöiltä ja näin ollen rajoittamattoman joukon saatavilla. Tutkimuksessa saatu tieto on lisäksi ollut käytännössä kaikkien alalla toimivien tiedossa sillä perusteella, että hankkeeseen ovat osallistuneet lähes kaikki Suomessa toimivat alan yritykset. Yhtiö on aikaisemmin esittänyt keksinnön ilmenevän myös dokumentista D4.

Yhtiö on perustanut käsityksensä erityisesti Euroopan Patenttiviraston valituslautakunnan ratkaisuun T 611/95, jota nyt sovellettavaa säännöstä vastaavaan, patentoinnin esteenä olevan tiedon tai kirjoituksen julkisuutta koskevaan oikeusohjeeseen perustuvana sinänsä voidaan käyttää tulkinta-apuna tässä asiassa. Mainitussa ratkaisussa on katsottu, että alalla tunnetulta tutkimuslaitokselta kenen tahansa tilattavissa oleva, patentin mukaisen keksinnön paljastava raportti oli julkinen, kun raporttiin oli kahdessa ennen patentin hakemispäivää julkaistussa lehdessä viitattu sekä ilmoitettu, mistä se oli saatavissa.

Osatutkimusraporttia D1 ei ole sinänsä julkaistu ja asiassa on esitetty, ettei sitä ole mainittu VTT:n julkaisurekisterissä. Seminaaria, jossa tutkimustuloksista oli tarkoitus tiedottaa, ei ole järjestetty. Toisin kuin viitatussa ratkaisussa ei tässä asiassa ole väitettykään, että raporttiin olisi viitattu jossain ennen patentin hakemispäivää julkaistussa artikkelissa tai muussa julkaisussa siten, että rajoittamaton henkilöjoukko olisi tällä tavalla saanut tiedon keksinnöstä ja raportista D1.

Molemmat dokumentit D1 ja D4 on kiistatta toimitettu yhteistutkimusprojektin johtoryhmän jäsenille. Ryhmässä on ollut usean alan yrityksen sekä Teknologiaohjelmien, VTT ja Tekesin edustajat, mutta johtoryhmä on kuitenkin muodostanut tietyssä erityisessä suhteessa tutkijoihin olevan rajatun henkilöpiirin. Tosin Tekesin yleisistä ehdoista ja ohjeista, joihin rahoitussopimuksessa on viitattu, ilmenee varsin vahva julkisuusolettama eikä asiakirjoista ilmene selvää yhteistutkimukseen osallistuneita tai johtoryhmän jäseniäkään sitovaa salassapitovelvollisuutta, joka koskisi tutkimustuloksia. Kokousmuistiossa D3 oleva merkintä siitä, että tutkimuksen tulokset voidaan julkaista, viittaa kuitenkin siihen, että tutkimustuloksia on siihen asti pidetty luottamuksellisina. Näillä perusteilla tutkimustulosten esittäminen johtoryhmälle ei ole tehnyt niistä julkisia. Tutkimustuloksia ei myöskään voida pitää julkisina vielä sen kokousmuistion D3 kirjauksen perusteella, että ne voidaan julkaista, kun ei ole osoitettu, että näin olisi todellisuudessa tapahtunut.

Mainittu julkaisemislupa huomioon ottaen voidaan tosin pitää todennäköisenä, että johtoryhmän jäsenet ovat viimeistään siitä sovittuaan tiedottaneet tutkimustuloksista yhteisöjensä sisällä. Vaikka esimerkiksi yhtiön sisällä levinnyt tieto ei ole julkinen, on kysymyksenalaista, koskeeko tämä myös tilannetta, jossa tieto, kuten tässä tapauksessa, on voinut levitä usean kysymyksessä olevalla alalla toimivan yhteisön sisällä huomattavan suuren henkilöjoukon tietoon. Koska sen, joka esittää tekniikan tason tiedon esteeksi patenttihakemukselle, kuitenkin tulee osoittaa, että tieto on ollut julkisesti saatavissa, ja koska asiakirjoilla D1 ja D4 ei ole korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ratkaisevaa merkitystä asiassa, tähän kysymykseen ei ole tarvetta ottaa tässä asiassa lopullista kantaa.

Julkaisun DE 4222832 huomioon ottaminen

Valituslautakunta on lausunnossaan B Oy:n valituksen johdosta viitannut väitteessä esille tulleiden julkaisujen D1 ja D5 lisäksi julkaisuun DE 4222832, jota B Oy:n valituksen mukaan ei tulisi ottaa lainkaan huomioon, kun yhtiölle ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi mainitun julkaisun johdosta. Asiakirjoista kuitenkin ilmenee, että julkaisu DE 4222832 on tullut esille jo Patentti- ja rekisterihallituksessa suoritetussa uutuustutkimuksessa ja että yhtiölle on Patentti- ja rekisterihallituksen välipäätösten johdosta voinut esittää käsityksensä muun ohella mainitusta julkaisusta. Samoin yhtiö on voinut kommentoida julkaisua vastaselityksessään korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Julkaisu DE 4222832 voidaan siten ottaa huomioon asian käsittelyssä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Patentin kumoamisperusteet

B Oy on ensisijaisesti vaatinut, että patentti pysytetään voimassa myönnetyssä muodossaan. Patentin itsenäisten patenttivaatimusten mukaan puulevyn päälle on fenolihartsin, polyesterihartsin, epoksihartsin, isosyanaattiliimaan tai polyuretaaniliimaan perustuvan reaktiivisen liiman avulla liimattu polyamidikalvo, jonka päällä on ainakin yksi kestomuovikalvo.

Asian käsittelyssä ennen julkaisun D1 esilletuloa lähimpänä tekniikan tasona pidetyssä julkaisussa JP 07-223206 (D5) esitetään muun muassa ratkaisu, jossa puulevyn pintaan on fenolihartsin, isosyanaattiin tai uretaanihartsiin perustuvan liiman avulla liimattu polyamidikalvo. Polyamidikalvon päällä ei ole nyt esillä olevan keksinnön tapaan kestomuovikalvoa.

Julkaisusta DE 4222832 sen sijaan tunnetaan puupinnan päällystäminen monikerroksisella muovikalvolla. Julkaisun mukaan puun pinnalle liimataan polyamidikerros, jonka päälle on liimattu kestomuovikerros, eli nyt esillä olevan keksinnön mukaisesti siten, että polyamidipuoli on puuhun päin ja kestomuovikerros päällimmäisenä.

Viimeksi mainitusta julkaisusta tunnetaan nyt esillä olevan keksinnön kaikki muut elementit paitsi käytettävän liiman laatu. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoo olevan alan ammattimiehelle ilmeistä kokeilla muutoin sen mukaisessa ratkaisussa julkaisun JP 07-223206 suosittelemia liimoja.

Yhtiö on toissijaisesti vaatinut patentin pysyttämistä valituslautakunnassa esitetyn toissijaisen patenttivaatimusasetelman 2 tuotevaatimusten tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjen vaatimusasetelmien 3 tai 4 mukaisena. Viimeksi mainituissa asetelmissa lähimpänä tekniikan tasona on pidetty julkaisua D1. Liimaaminen tapahtuu kaikkien mainittujen asetelmien itsenäisten 1-vaatimusten mukaan fenolihartsiin perustuvalla reaktiivisella liimakerroksella ja asetelman 4 vaatimuksen 1 mukaan kestomuovikalvo muodostuu polyolefiinikalvosta.

Kun otetaan huomioon edellä mainituista julkaisuista JP 07-223206 ja DE 4222832 ilmenevä tekniikan taso sekä se, ettei juuri fenolihartsiin perustuvan liimakerroksen tai polyolefiinikalvon valinnan edullisuutta muihin vaihtoehtoihin nähden ole perusasiakirjoissa perusteltu, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei keksintöä patenttivaatimusten täsmennyksistä huolimatta voida pitää patenttilain 2 §:ssä edellytetyllä tavalla keksinnöllisenä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä valituslautakunnan ratkaisu ja sen perustelut, valituslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Matti Pellonpää ja Matti Halén sekä yli-insinöörineuvokset Matti Kleimola ja Kenneth Holmberg. Asian esittelijä Kristina Björkvall.